Julkaisut

Kokoo­mus on tuoreim­man YLE:n Talous­tut­ki­muk­sella teet­tä­män puolue­gal­lu­pin perus­teella selvästi Suomen suurin puolue 23,4 prosen­tin kanna­tuk­sella. Ero toiseksi suurim­paan on kaksi prosent­tiyk­sik­köä.

Koulu­tus­po­li­tii­kan vallan vaihto takaa koulu­tus­sek­to­rille monessa mielessä parem­man tule­vai­suu­den. Näin on myös toisella asteella.

Pelkkä miet­ti­mi­nen ei nimit­täin riitä. Opin­to­tuen tarkoi­tus on turvata opis­ke­li­jan talou­del­li­set edel­ly­tyk­set päätoi­mi­seen opis­ke­luun ja siten edesaut­taa koulu­tus­po­liit­tis­ten tavoit­tei­den toteu­tu­mista. Riit­tävä ja kannus­tava opin­to­tuki houkut­te­lee koulut­tau­tu­maan ja valmis­tu­maan korkea­kou­lusta. Vuonna 2005 opin­to­tuen käyt­tö­aste vaih­teli lukio-opis­ke­li­joi­den 23 prosen­tista ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pis­ke­li­joi­den 83 prosen­tin käyt­tö­as­tee­seen. Amma­til­li­sissa oppi­lai­tok­sissa käyt­tö­aste oli 73 prosent­tia ja yliopis­toissa 61 prosent­tia. Opin­to­tuen koko­nais­saa­ja­määrä oli 317 937 opis­ke­li­jaa. Opin­to­tuki näkyy huomat­ta­valla määrällä opis­ke­li­joista tiliot­teessa. Sen koko­nais­suu­ruus vain on pieni ? Pohjois­maista pienin.

Suoma­lai­nen korkea­kou­lu­po­li­tiikka on saavut­ta­nut laki­pis­teen, jossa laajen­tu­mi­nen alueel­li­sesti, alakoh­tai­sesti ja opis­ke­li­ja­mää­rissä on saavut­ta­nut ääri­ra­jansa.

Työelä­män muutos nopeu­tuu ja osaa­mi­sen päivit­tä­mi­sen tarpeet lisään­ty­vät. YT-neuvot­te­lu­vii­dakko on alka­nut kosket­taa myös korkeasti koulu­tet­tuja, ja maas­samme on herätty siihen, ettei vanhen­tu­nut koulu­tus - vaik­ka­kin kenties korkean asteen - olekaan enää työl­li­syy­den paras tae. Päin­vas­toin, vaikka korkeasti koulu­tet­tu­jen työt­tö­myy­saste on edel­leen muuta väes­töä mata­lampi, mutta kehi­tys on ollut päin­vas­tai­nen; ylei­sen työt­tö­myy­sas­teen laskiessa korkea­kou­lu­tut­kin­non suorit­ta­nei­den työt­tö­myy­saste on kohon­nut ja epätar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen, koulu­tus­ta­soa vastaa­ma­ton työl­lis­ty­mi­nen kasva­nut.

Korkea­kou­lu­po­liit­ti­sessa kehit­tä­mis­kes­kus­te­lussa korkea­kou­lu­jen väli­sen yhteis­työn tiivis­tä­mi­nen on muodos­tu­nut keskei­seksi korkea­kou­lu­tuk­sen uudis­ta­mi­sen väli­neeksi. Se on myös yksi opetus­mi­nis­te­riön linjaa­mista raken­teel­li­sen kehit­tä­mi­sen peri­aat­teista. Korkea­kou­lu­lai­tosta kehi­te­tään opetus­mi­nis­te­riön mukaan yliopis­toista, ammat­ti­kor­kea­kou­luista ja niiden väli­sistä yhteis­työ­so­pi­muk­siin perus­tu­vista uusista yhteen­liit­ty­mistä muodos­tu­vana koko­nai­suu­tena. Eräänä vaih­toeh­tona uudeksi korkea­kou­lu­tuk­sen orga­ni­saa­tio­muo­doksi on tarjottu konsor­tiota. Näitä konsor­tio­hank­keita on käyn­nissä aina­kin Kuopiossa, Lappeen­ran­nassa ja Oulussa. Arvioin seuraa­vassa lyhyesti sitä mitä konsor­tiolla tarkoi­te­taan ja mitkä ovat sen keskei­set haas­teet.