• FI
  • SV
  • MENU
    Keskus­te­lu­na­vaus ympä­ris­töstä: vapaus tarvit­see vastuuta
    Twiittaa

    Keskus­te­lu­na­vaus ympä­ris­töstä: vapaus tarvit­see vastuuta

    Julkaistu: 22.08.2018 Julkaisut

    Keskus­te­lu­na­vaus - kokoo­mus­lai­sia keinoja ympä­ris­tö­haas­tei­siin

    Katso hyväk­sytty ohjelma tästä

    Kokoo­muk­sen lähtö­kohta on ihmi­sen vapaus toteut­taa itse­ään ilman holhoa­via rajoi­tuk­sia niin yksi­tyis­hen­ki­lönä kuin elin­kei­non­har­joit­ta­jana.

    Mahdol­li­sim­man suuri itsensä toteut­ta­mi­sen vapaus ei toteudu, jos emme ota vastuuta siitä, miten toimin­tamme rajoit­taa tois­ten ihmis­ten mahdol­li­suuk­sia naut­tia yhtei­sistä rikkauk­sis­tamme: vapautta naut­tia puhtaista vesis­töistä, vapautta naut­tia luon­non moni­muo­toi­suu­desta, vapautta elät­tää ja vauras­tut­taa yhtei­söään ilman, että ilmas­ton­muu­tos pilaa elämän edel­ly­tyk­set koti­seu­dulla.

    Kokoo­mus on vapau­den ja vastuun puolue. Meille on selvää, ettemme voi elää lastemme piik­kiin - oli kyse sitten valtion velkaan­tu­mi­sesta, luon­non köyh­dyt­tä­mi­sestä tai riskin otta­mi­sesta ilmas­ton muut­ta­mi­sen suhteen.

    Jos kaikki vesis­töt, ilma­kehä tai luon­non moni­muo­toi­suus olisi yksi­tyi­so­mis­tuk­sessa, omis­taja vaatisi maksua omai­suu­tensa heiken­tä­mi­sestä ja kiel­täisi sen korvaa­mat­to­mien arvo­jen tuhoa­mi­sen. Puhdas ympä­ristö on kuiten­kin julkis­hyö­dyke, jota ei yleensä voi eikä pidä­kään yksi­tyi­sen omis­taa. Siksi meidän on estet­tävä ympä­ris­tön heik­ke­ne­mi­nen yhtei­sin julki­sen vallan päätök­sin. Se on kokoo­mus­laista vastuun­ot­toa. Vastuuta tois­temme vapau­desta ja vastuuta seuraa­via suku­pol­via kohtaan.

    Kokoo­mus on vapau­den ja vastuun puolue. Meille on selvää, ettemme voi elää lastemme piik­kiin - oli kyse sitten valtion velkaan­tu­mi­sesta, luon­non köyh­dyt­tä­mi­sestä tai riskin otta­mi­sesta ilmas­ton muut­ta­mi­sen suhteen. Olemme sata vuotta pyrki­neet kehit­tä­mään Suomea siten, että jätämme maan aina parem­massa ja kestä­väm­mässä kunnossa seuraa­valle polvelle. Niin haluamme tehdä myös nyt.

    Tämä keskus­te­lu­na­vaus raken­tuu kolmen vastuun ympä­rille: vastuu vesis­töistä, vastuu ilmas­tosta ja vastuu luon­non moni­muo­toi­suu­desta. Vastui­den toteut­ta­mi­seksi esitämme tavoi­te­ta­soja, jotka ensi vaali­kau­della tulee tehdä. Joil­ta­kin osin mennään jo yksi­tyis­koh­tiin, toisaalla ei. Tämä ei ole valmis ohjelma, vaan alus­tava keskus­te­lu­na­vaus ja kutsu jatko­val­mis­te­luun. Tätä keskus­te­lu­pa­pe­ria käsi­tel­lään alueel­li­sissa tilai­suuk­sissa ympäri Suomea. Haas­tamme Sinut esit­tä­mään omia ideoi­tasi tavoit­teista ja keinoista myös Kokoo­muk­sen netti­si­vuilla. (Tämän avoi­men valmis­te­lun pohjalta viimeis­telty lopul­li­nen ohjelma on hyväk­sytty puolue­hal­li­tuk­sessa joulu­kuussa 2018 ja julkaistu tammi­kuussa 2019).

    1. Vastuu vesis­töistä

    Suomen vesis­tö­jen pahin uhka on rehe­vöi­ty­mi­nen ja roskaan­tu­mi­nen.

    Rehe­vöi­ty­mistä aiheut­ta­vaa ravin­ne­kuor­maa täytyy vähen­tää koko yhteis­kun­nassa. 2000-luvun Suomessa emme voi hyväk­syä kaupun­kien jäte­ve­sien ylijuok­su­tuk­sia usein tois­tu­vina tapauk­sina, vaan puhdis­tus­lai­tos­ten on toimit­tava tehok­kaasti ja toimin­ta­var­masti. Monin paikoin jäte­ve­sien käsit­te­lyn laatua on myös paran­net­tava, jotta ravin­teet saadaan tehok­kaasti talteen niin varsi­nai­sista jäte­ve­sistä kuin hule­ve­sis­tä­kin. Vesis­töjä rehe­vöit­tä­vien ravin­tei­den keskiössä on biomas­soi­hin sitou­tu­nut fosfori- ja typpi­kuorma, josta yli 80 % syntyy maata­lou­dessa. Se ei ole syytös - suoma­lai­nen maata­lous kestää kansain­vä­li­sen vertai­lun hyvin - vaan lähtö­kohta yhtei­selle työlle, jonka avulla teemme suoma­lai­sesta ruoan­tuo­tan­nosta entistä puhtaam­paa.

    Maata­lou­den ja vesis­tön­suo­je­lun yhtei­seksi tavoit­teeksi tulee ottaa kier­to­ra­vin­ne­mark­kina

    Vesis­tö­jen etu on suoma­lai­sen ruoan koti­mai­suusas­teen nosta­mi­nen. Suomen fosfo­ri­ra­vin­tei­den tarve saatai­siin jo tänä päivänä lähes katet­tua koti­mai­sen karja­ta­lou­den lanto­jen sisäl­tä­mällä noin 20 000 tonnilla fosfo­ri­ra­vin­netta. Tästä huoli­matta Suomessa käytet­tiin vuonna 2016 perin­tei­siä epäor­gaa­ni­sia fosfo­ri­lan­noit­teita 11 000 tonnia. Maata­lou­den ja vesis­tön­suo­je­lun yhtei­seksi tavoit­teeksi tulee ottaa kier­to­ra­vin­ne­mark­kina, joka antaa eläin­ti­loille mahdol­li­suu­den myydä ravin­tei­den ylijäämä lannoi­te­mark­ki­noille sen sijaan, että osa niistä päätyy lannan paikal­li­sen ylilä­ji­tyk­sen kautta vesis­töi­hin. Varmis­ta­malla, että lannan ravin­teet liik­kui­si­vat ylijää­mä­alueilta ravin­tei­den puuto­sa­lueille Suomessa, saatai­siin jo huomat­tava vähen­nys vesis­töi­hin valu­viin ravin­tei­siin.

    Suomessa käyt­tö­ve­destä ei sinänsä ole pulaa. Jos maata­lou­den koti­mai­suusas­tetta noste­taan esimer­kiksi valkuais­tuo­tan­nossa, se korvaa veden käyt­töä alueilla, joiden vesi­tase on selvästi Suomea ongel­mal­li­sempi.

    Kipsin ja kalki­tuk­sen käyt­töä pelloilla on syytä vauh­dit­taa ensia­puna hanke­ra­hoi­tuk­sella. Ravin­tei­den sito­mi­sen lisäksi esimer­kiksi raken­ne­kal­ki­tuk­sen etuna on sato­jen paran­tu­mi­nen. Nämä toimet ovat kuiten­kin vain hetkel­listä laas­ta­roin­tia, ellei samaan aikaan huoleh­dita, että maape­rään ei jatku­vasti tule enem­män ravin­teita kun mitä vilje­ly­kas­vit tarvit­se­vat.

    Ravin­teita nousee myös Itäme­ren pohjasta varsin­kin suur­ten suola­puls­sien aikaan. Keinot näiden ravin­ne­kuor­mien hillit­se­mi­seksi ovat vasta varhai­sessa tutki­mus­vai­heessa. Pitkällä aika­vä­lillä nämä hapet­to­mien syvän­tei­den ravin­ne­aal­lot­kin ammen­ta­vat voimansa meidän ihmis­ten vesis­töi­hin pääs­tä­mistä ravin­teista. Niitä vähen­tä­mällä autamme lapsiamme löytä­mään ratkai­sun myös syvän­tei­den ongel­maan.

    Vähen­ne­tään vesis­tö­jen maata­lou­desta aiheu­tu­vaa ravin­ne­kuor­mi­tusta huomat­ta­vasti vuoteen 2025 mennessä. Peri­aat­teena tulee olla maata­lou­den koti­maa­han jäävän arvon­li­sän kasvat­ta­mi­nen ja tuon­ti­pa­nos­ten vähen­tä­mi­nen sulje­tum­malla ravin­ne­kier­rolla ja hyödyn­tä­mällä kestä­västi Suomen hyvää käyt­tö­ve­den saata­vuutta.

    Varmis­te­taan, että orgaa­ni­set ravin­teet, eten­kin lannan sisäl­tä­mät ravin­teet, saadaan liik­ku­maan sellai­silta alueilta, joissa niitä on liikaa, sellai­sille alueille, missä ravin­teista on puutetta - esimer­kiksi luomalla kier­rä­tys­ra­vin­tei­den sekoi­te­vel­voite tai aset­ta­malla pelto­lan­noit­ta­mi­sen fosfo­ri­ra­jat viimei­sim­män tutki­muk­sen mukai­selle kestä­välle tasolle.

    Edel­ly­te­tään kaupun­kien jäte­ve­den käsit­te­lyssä toimin­ta­var­muu­den ja käsit­te­lyn laadun varmis­ta­mista siten, että käsit­te­le­mät­tö­män jäte­ve­den ylijuok­su­tuk­set vesis­töi­hin vähe­ne­vät murto-osaan vuoteen 2025 mennessä ja ravin­tei­den taltee­no­tossa pääs­tään kaik­kialla parhai­den käytän­tö­jen tasolle.

    Panos­te­taan tutki­muk­seen miten saadaan hillit­tyä Itäme­ren pohjan ravin­tei­den vapau­tu­mista.

    Vesis­tö­jen arvoa heiken­tää edel­leen myös vastuu­ton myrk­ky­jen käsit­tely. Kemi­kaa­lien ja lääke­jää­miin jäte­ve­sissä tulee puut­tua nykyistä tehok­kaam­min. Haja-asutusa­lueilla jäte­ve­sien käsit­te­lyä tulee seurata ja erilai­sia jäte­ve­sien­puh­dis­tus­me­ne­tel­miä vertailla riip­pu­mat­to­masti. Piste­mäi­sissä pääs­töissä erityi­sesti järvien ja jokien kannalta merkit­tä­viä ovat myös metsien hakkui­den ja ojitus­ten sekä turve­tuo­tan­non toteu­tus­tapa.

    Venei­den pohja­maa­lien kupa­ri­pi­toi­suus on rajat­tava samalle tasolle kuin Ruot­sissa.

    Metsien­käy­tön, turve­tuo­tan­non ja kaivos­toi­min­nan kehit­tä­mi­sessä ehkäis­tään paikal­li­sesti merkit­tä­vät pääs­töt vesis­töi­hin.

    Osal­listu vesis­tö­kes­kus­te­luun tästä

    2. Vastuu ilmas­tosta

    Ilmas­ton­muu­tos on ihmis­kun­nan suurin riski tällä vuosi­sa­dalla. Parii­sin ilmas­to­so­pi­muk­sen mukai­set maiden sitou­muk­set eivät viimei­sim­män selvi­tys­ten mukaan ole riit­tä­viä vaaral­li­sen ilmas­ton­muu­tok­sen torju­mi­seksi.

    Suomen on kannet­tava vastuunsa ja näytet­tävä esimerk­kiä. Suomen omat pääs­töt eivät tieten­kään ilmas­ton lämpö­ti­laa ratkaise, mutta vaati­malla edel­lä­kä­vi­jyyttä Suomessa on saatu synty­mään ja voidaan saada jatkos­sa­kin synty­mään pääs­töjä vähen­tä­viä ratkai­suja, joiden myymi­nen Kiinan ja Intian tapai­sille mark­ki­noille vähen­tää pääs­töjä monin­ker­tai­sesti Suomen omiin pääs­töi­hin verrat­tuna. Edel­lä­kä­vi­jä­rat­kai­su­jen kehit­tä­mi­sen ja käyt­töön­o­ton kautta Suomen myön­tei­nen käden­jälki voi olla monin­ker­tai­nen hiili­ja­lan­jäl­keemme verrat­tuna. Edel­lä­kä­vi­jyys tuo Suomelle myös valta­van mahdol­li­suu­den puhtai­den huip­pu­tek­no­lo­gioi­den kehit­tä­mi­sessä ja näiden kaupal­lis­ta­mi­sessa ja vien­nissä.

    Uskomme mark­ki­noi­den luovuu­teen ja tehok­kuu­teen pääs­tö­on­gel­mien ratkai­se­mi­sessa, kunhan saas­tut­ta­mi­selle asete­taan yhteis­kun­nan toimesta riit­tävä hinta.

    Uskomme mark­ki­noi­den luovuu­teen ja tehok­kuu­teen pääs­tö­on­gel­mien ratkai­se­mi­sessa, kunhan saas­tut­ta­mi­selle asete­taan yhteis­kun­nan toimesta riit­tävä hinta. Päätök­set on tehtävä pitkä­jän­tei­sesti. Tuote­ke­hi­tyk­sen ja inves­toin­tien valin­toja tehtäessä on voitava luot­taa siihen, että fossii­li­siin ratkai­sui­hin nojau­tu­mi­nen tulee jatku­vasti kalliim­maksi. Tehok­kaim­min pääs­tö­tal­koot onnis­tui­si­vat globaa­listi yhte­näi­sen pääs­tö­hin­noit­te­lun avulla. Euroo­pan unio­nin pääs­tö­ta­voit­tei­den kiris­tä­mi­nen saisi Euroo­pan hitaam­pien maiden vauh­din nouse­maan lähem­mäs omaamme. Tällä hetkellä Pohjois­maat ja useat länti­sen Euroo­pan maat teke­vät ener­gia­kään­nettä kansal­lis­ten tukien ja kiel­to­jen kautta selvästi EU-pääs­tö­oh­jausta tuntu­vam­min.

    Suomi ajaa pääs­tö­tal­koi­den nopeut­ta­mista Euroo­pan unio­nissa ja kansain­vä­li­sissä ilmas­to­neu­vot­te­luissa. Pääs­tö­hin­noit­telu tulee saada tasolle, jolla se on pääasial­li­nen ohjaus­keino puhtaa­seen ener­gi­aan siir­ty­mi­sessä eril­lis­ten tukien sijaan.

    Toden­nä­köi­sesti EU:ssa ei lähi­vuo­sina pystytä teke­mään riit­tä­viä päätök­siä, jotta pääs­tö­oi­keus­jär­jes­telmä yksin johtaisi tarpeeksi nope­aan muutok­seen. Tästä syystä Kokoo­mus on Suomen nykyi­sessä halli­tuk­sessa ajanut esimer­kiksi kivi­hii­len kiel­tä­mistä, biopolt­toai­nei­den sekoi­te­vel­voi­tetta liiken­tee­seen sekä pääs­tö­hin­noit­te­lua lämmi­tys­polt­toai­nei­den ja auto­jen vero­tuk­sessa. Suomen on jatket­tava määrä­tie­toista ilmas­to­po­li­tiik­kaansa myös vuoden 2030 jälkeen. Yhteis­kun­tamme tulisi lähes pääs­tö­tön vuoteen 2050 mennessä. Hiili­neut­raa­lius tultaisi siten saavut­ta­maan jo aiem­min nielu­jen vaiku­tus­ten ansiosta. Sitä varten on tehtävä päätök­siä jo lähi­vuo­sina.

    Pohjois­maissa on poik­keuk­sel­li­sen suuret mahdol­li­suu­det metsä­teol­li­suu­den sivu­vir­to­jen hyödyn­tä­mi­seen. Samalla on tiedos­tet­tava, ettei kaik­kea öljyllä, kaasulla, hiilellä ja turpeella tuotet­ta­vaa ener­giaa voida kestä­västi korvata bioener­gialla.

    2030-luvulla fossii­lista ener­giaa ja turpeen käyt­töä on korvat­tava pääosin vähen­tä­mällä polt­ta­malla tuote­tun ener­gian osuutta koko­nai­suu­des­saan.

    2030-luvulla fossii­lista ener­giaa ja turpeen käyt­töä on korvat­tava pääosin vähen­tä­mällä polt­ta­malla tuote­tun ener­gian osuutta koko­nai­suu­des­saan. Sähkön­tuo­tan­nosta pääs­tö­töntä on jo nyt Suomessa noin 80 prosent­tia ja pohjois­maissa koko­nai­suu­des­saan jo 90 prosent­tia. Tule­vai­suu­dessa lämmön­tuo­tanto ja liikenne voivat hyvin nojata enem­män sähköön ja sitä hyödyn­tä­viin lämpö­pump­pui­hin, kunhan samalla kehi­te­tään kysyn­tä­jous­toa ja varas­toin­tia, joilla tasa­taan sähkön tuotanto- ja kulu­tus­huip­pu­jen eroja. Jos noin puoli miljoo­naa sähkö­läm­mit­teistä koti­ta­loutta olisi­vat kaikki hyödyn­tä­mässä sähkön hinta­vaih­te­luita, se riit­täisi kylmänä talvi­vuo­ro­kau­tena jo tasaa­maan sähkön tarpeen heilah­te­luita Lovii­san ydin­voi­ma­loi­den tehon verran. Vaiva­ton tekniikka on nyt olemassa - Suomessa maail­man kärki­päätä - mutta mieli­ku­vat ja sähkö­las­kun jäyk­kyys hidas­ta­vat ratkai­su­jen yleis­ty­mistä.

    Suomi jatkaa eteen­päin ilmas­to­tais­te­lun esimerk­ki­maana. Keskei­sim­piä uusia puhtaita tekno­lo­gioita ja ratkai­suja kehi­te­tään Suomessa ja myydään kasvu­mark­ki­noille, joiden kehi­tys ratkai­see ilmas­ton­muu­tok­sen.

    Ener­gia­po­li­tii­kan on perus­tut­tava siihen, että 2030-luvulla fossiili- ja turve-ener­gian korvaa­mi­nen perus­tuu muuhun kuin bioener­gian lisää­mi­seen enti­ses­tään. Kaikki uudet ener­gia­tu­ki­pää­tök­set kohden­ne­taan jo tule­valla halli­tus­kau­della muihin kuin polt­toon perus­tu­viin tekno­lo­gioi­hin.

    Tehdään Suomesta sähkön varas­toin­nin ja kysyn­tä­jous­ton edel­lä­kä­vijä. Sähkön vero­tus ja verk­ko­mak­su­jen perus­teet muute­taan siten, että ne kannus­ta­vat kulut­ta­jia ja yrityk­siä hyödyn­tä­mään sähkön mark­ki­na­hin­nan vaih­te­lua. Säätö­mark­ki­nalla toimi­mi­nen täytyy olla niin käte­vää ja kannat­ta­vaa, että yli puolet Suomen koti­ta­louk­sista ja yrityk­sistä toimii vuoteen 2025 mennessä myös sähkö­mekla­rina - auto­ma­tiikka ostaa halvalla ja myy kalliina hetkenä varas­tosta tai säätä­mällä hetkel­li­sesti kulu­tus­taan.

    Suomen ener­gia­po­li­tii­kan lähtö­koh­tana on, että ensin korva­taan tuon­ti­polt­toaine kivi­hii­len käyttö ja puoli­te­taan fossii­li­sen öljyn käyttö 2020-luvun aikana. Ener­giain­ves­toin­tien pitkän elin­kaa­ren takia on aika katsoa jo pidem­mälle. Lähtö­kohta on, että fossii­lis­ten polt­toai­nei­den ja turpeen merkit­tävä käyttö sähkön ja lämmön tuotan­nossa päät­tyy vuoteen 2040 mennessä. Ohjaus­kei­not tähän on linjat­tava pitkä­jän­tei­sesti ja mahdol­li­sim­man tekno­lo­gia­neut­raa­listi, että toimi­jat ehti­vät sopeu­tua ja mark­ki­nat löytää kustan­nus­te­hok­kaim­mat ratkai­sut.

    Ensi­si­jai­nen ohjaus­keino on pääs­tö­jen hinnoit­telu, jolla tehdään pääs­töt­tö­mien ratkai­sui­den valinta jatku­vasti helpom­maksi niin yrityk­sille kuin koti­ta­louk­sille. Pääs­tö­kaup­pa­sek­to­rilla haetaan tarvit­taessa mahdol­li­suutta varmis­taa pääs­tö­jen riit­tävä hinnoit­telu ns. lattia­hin­ta­mal­lilla vähin­tään pohjois­mai­sen sähkö­mark­ki­nan laajui­sella alueella.

    Suomen vero­tuk­sessa siir­re­tään painoa työn ja yrit­tä­mi­sen vero­tuk­sesta hait­to­jen vero­tuk­seen. Lämmi­tys­polt­toai­nei­den vero­tuk­seen tarvi­taan pitkä­jän­tei­nen ohjelma, jolla hiili­pääs­tön hinta nousee asteit­tain ja myös turpeen ener­gia­käyttö tuodaan asteit­tain veron piiriin. Uusien auto­jen vero­tus siir­re­tään koko­naan auton hankin­nan vero­tuk­sesta autoi­lun pääs­tö­jen vero­tuk­seen. Tavoit­teena on, että sähköä tai biokaa­sua käyt­tävä ajoneuvo on suoma­lai­selle fossii­lista polt­toai­netta käyt­tä­vää autoa kilpai­lu­ky­kyi­sempi vaih­toehto viimeis­tään 2030-luvulla.

    Kannus­te­taan metsä­hak­kui­den sivu­vir­to­jen teho­kasta hyödyn­tä­mistä sekä­puu­ra­ken­ta­mista ja muuta käyt­töä, jossa puuhun sitou­tu­nut hiili säilyy pitkään pois ilma­ke­hästä. Kanto­jen ener­gia­käyttö yleensä nopeut­taa hiilen vapau­tu­mista ilmaan. Kanto­jen käyttö on vähen­ty­nyt huomat­ta­vasti viime vuosina ja vastaa enää noin 10%:ia koko metsä­hak­keen volyy­mistä. Kanto­jen ener­gia­käyttö korva­taan kestä­väm­millä ratkai­suilla vuoteen 2025 mennessä.

    Viih­tyisä kaupunki ei nojaudu kohtuut­to­masti ruuh­kai­seen autoi­luun, vaan tasa­pai­not­taa autoi­lun vaati­man tilan kaupun­ki­kult­tuu­rin kannalta olen­nai­sen muun tilan välillä. Kaik­kien ei tarvitse jättää autoa kotiin, mutta kun isompi osa jättää, ovat myös ruuh­kat ja park­kion­gel­mat pienem­mät. Auto­jen käyt­tö­voi­ma­muu­tok­sien tulee tapah­tua pääosin pääs­tö­hin­noit­te­lun kautta mutta jois­sain tapauk­sissa on perus­tel­tua harkita myös määrä­ai­kai­sia täsmä­toi­mia tietyn tekno­lo­gian mark­ki­nan liik­keelle saami­seksi kuten esimer­kiksi konver­sio­tu­kia tai sähkö­käyt­töis­ten työsuh­deau­to­jen mata­lam­paa vero­tusar­voa. Kaavoi­tuk­sella ja raken­nus­mää­räyk­sillä on väis­tä­mättä olen­nai­nen rooli myös lämmi­tys­ta­pa­muu­tos­ten ja ener­gia­te­hok­kuu­den mahdol­lis­ta­mi­sessa.

    Kokoo­mus­lai­nen kaupunki tarjoaa mahdol­li­suuk­sia myös jaka­mis­ta­lou­teen sekä autot­to­maan tai taksi- ja jouk­ko­lii­ken­teen yhdis­tel­miin nojau­tu­vaan elämän­ta­paan. Pyöräi­lyä edis­te­tään erityi­sesti väylä­rat­kai­suilla ja mahdol­lis­ta­malla eri kulku­ta­poja ja mark­ki­noi­den luovuutta yhdis­tä­vien liik­ku­mis­ta­po­jen kehit­ty­mi­nen..

    Kaavoi­tuk­sessa luodaan väis­tä­mättä stan­dar­deja ja vauh­di­te­taan tai hidas­te­taan asumi­sen ja liik­ku­mi­sen ratkai­su­jen kehi­tystä. Kokoo­mus­lai­nen kaavoi­tus antaa mahdol­li­suuk­sia yksi­löl­li­syy­teen ja kannus­taa luovuu­teen vähä­pääs­töi­sen asumi­sen ja arjen valin­noissa.

    Osal­listu ilmas­to­kes­kus­te­luun tästä

    3. Vastuu luon­non moni­muo­toi­suu­desta

    Ympä­ris­tö­mi­nis­te­riön teet­tä­män tuoreen tutki­muk­sen mukaan yli 90 prosent­tia suoma­lai­sista pitää luon­toa tärkeänä ja uskoo sen lisää­vän hyvin­voin­tia. Lisäksi noin 80 prosent­tia vastan­neista kokee luon­non moni­muo­toi­suu­den turvaa­mi­sen yhteis­kun­tamme keskei­seksi tehtä­väksi. Luon­non geneet­ti­nen moni­muo­toi­suus on osal­taan vakuu­tus, joka mahdol­lis­taa nopeam­man sopeu­tu­mi­sen ilmas­ton tai muiden olosuh­tei­den muut­tuessa. Geneet­ti­sessä moni­muo­toi­suu­dessa piilee myös korvaa­mat­to­mia aarteita lääke­tie­teen ja bioke­mian sovel­luk­siin. Esimer­kiksi suoma­lai­sen biota­lou­den arvon­li­säl­tään korkein poten­ti­aali piilee ksyli­to­lin tapai­sissa metsä­luon­non bioke­mial­lis­ten löydös­ten hyödyn­tä­mi­sessä.

    Jotta voimme turvata tule­ville suku­pol­ville elämän edel­ly­tyk­set ja hyvän ympä­ris­tön, on meidän suojel­tava luon­non moni­muo­toi­suutta ja käytet­tävä luon­non­va­roja kestä­vällä tavalla. Luon­non moni­muo­toi­suu­den vähe­ne­mi­nen on yksi suurim­mista ympä­ris­tö­uhista. Luon­non moni­muo­toi­suu­den yllä­pi­toa ja suoje­lua tarvi­taan, sillä monet elinym­pä­ris­töt ovat uhana­lais­tu­neet.

    Suot

    Tehok­kain tapa turvata soiden moni­muo­toi­suus on niiden suoje­le­mi­nen. Yli puolet Suomen alku­pe­räi­sestä suoa­lasta on kuiten­kin jo menet­tä­nyt luon­non­ti­lansa. Suoma­lai­sen suoluon­non tilaa on laaja­mit­tai­nen ojit­ta­mi­nen metsän­kas­va­tusta varten, turpeen nosto sekä pellon­rai­vaus.

    Olemme Suomessa olleet pitkään myös siinä uskossa, että metsä­oji­tuk­sesta ei aiheu­tuisi pitkä­ai­kai­sia muutok­sia ravin­tei­den huuh­tou­missa vesis­töi­hin. Suomen ympä­ris­tö­kes­kuk­sen ja Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen tutki­muk­sissa on kuiten­kin havaittu valu­ma­ve­sien ravin­ne­pi­toi­suuk­sien olevan sitä suurem­mat mitä enem­män suon ojituk­sesta on kulu­nut aikaa. On siis korkea aika ryhtyä aktii­vi­siin toimiin.

    Suoluon­toa luon­non­ti­lai­seksi ennal­lis­ta­malla paran­namme lajien elinym­pä­ris­tö­jen ja luon­to­tyyp­pien laatua ja sitä kautta voimme vaikut­taa uhana­lais­ke­hi­tyk­seen.

    Suoluon­toa luon­non­ti­lai­seksi ennal­lis­ta­malla paran­namme lajien elinym­pä­ris­tö­jen ja luon­to­tyyp­pien laatua ja sitä kautta voimme vaikut­taa uhana­lais­ke­hi­tyk­seen. Yksi merkit­tävä tavoite soiden ennal­lis­ta­mi­sessa on lisäksi ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­se­mi­nen. Soilla on merkit­tävä ja erityi­nen rooli ihmi­sille myös niin marjas­tuk­sen, virkis­tyk­sen, retkei­lyn kuin ainut­laa­tuis­ten elämys­ten­kin lähteinä.

    Soiden suoje­lua­lu­een verkos­toa laajen­ne­taan merkit­tä­västi lisää­mällä suoje­lun piiriin valta­kun­nal­li­sesti arvo­kaita suoa­lueita

    Uusia peltoja ja ojitet­tuja talous­met­siä ei enää synny suoa­lueille.

    Hukkao­ji­kot on ennal­lis­tettu luon­non­ti­lai­siksi soiksi 2025 mennessä.

    Ener­gian lähteinä olleet turve­suot ennal­lis­te­taan luon­non­ti­laan kun niiden hyödyn­tä­mi­nen loppuu.

    Metsät

    Metsien suoje­luoh­jelma Metso on tuot­ta­nut hyviä tulok­sia Etelä-Suomen arvok­kai­den metsä­koh­tei­den vapaa­eh­toi­sessa suoje­lussa. Ohjel­man tavoit­teena on suojella 96’000 hehtaa­ria vuoteen 2025 mennessä. Tavoit­teen saavut­ta­mi­seksi on suojel­tava keski­mää­rin noin 3’900 hehtaa­ria vuodessa. Vuonna 2017 Metson puit­teissa suojel­tiin 3’388 hehtaa­ria metsää. Tule­ville vuosille halli­tus on turvan­nut ohjel­malle rahoi­tuk­sen, jolla pysy­tään 2025 tavoit­teen mukai­sella polulla. Pian on aika katsoa pidem­mälle tule­vai­suu­teen. Mitkä pitäisi olla suoje­lu­ta­voit­teet 2025 jälkeen? Pitäi­sikö Metso-ohjel­maan kuulua muuta­kin kuin nykyi­sin ohjel­maan hyväk­syt­tä­vät metsä­tyy­pit?

    METSO ohjel­man vuoden 2025 jälkei­sen laajen­ta­mi­sen mahdol­li­suuk­sien kartoit­ta­mi­nen aloi­te­taan seuraa­valla halli­tus­kau­della.

    Valtion metsien käytössä on varmis­tet­tava tasa­paino virkis­tys- ja matkai­luar­von sekä puun­käy­tön välillä. Tähän tulee erityi­sesti kiin­nit­tää huomiota kansal­lis­puis­to­jen sekä valta­kun­nal­li­sesti merkit­tä­vien virkis­tys-, retkeily- ja matkai­lua­luei­den välit­tö­mässä lähei­syy­dessä.

    Vesis­töt

    Vael­lus­ka­lo­jen ja muiden virta­ve­sien elävien lajien kulku elin- ja lisään­ty­mi­sa­lueille ja vael­lus­ka­la­kan­to­jen elvyt­tä­mi­nen on mahdol­lis­tet­tava nykyistä paremmin.Kalastus on monelle suoma­lai­selle rakas harras­tus ja alue­ta­lou­delle ja matkai­lulle suuri mahdol­li­suus. Harras­tuk­sen turvaa­mi­seksi myös tule­ville suku­pol­ville tulisi kalas­tuk­sen olla kestä­vällä pohjalla ja sala­ka­las­tuk­seen puut­tua määrä­tie­toi­sesti.

    Valta­kun­nal­li­sen ener­gia­ta­lou­den kannalta merki­tyk­sensä menet­tä­neet sadat pienet vesi­voi­ma­pa­dot aiheut­ta­vat usein kohtuu­tonta hait­taa kalas­tuk­selle estäes­sään vael­lus­ka­lo­jen nousun. Lähtö­koh­tana tulee olla nyky­ai­kais­ten kala­ta­lous­vel­voit­tei­den toteut­ta­mi­nen myös pien­ten pato­jen osalta. Vanhoi­hin vesi­lu­piin liit­ty­vät oikeus­suo­ja­ky­sy­myk­set on pyrit­tävä ratkai­se­maan ja tilan­teesta riip­puen jaet­tava muutos­ten kustan­nuk­sia hanke­tu­kien kautta.

    4. Kier­to­ta­lous on elin­ta­soa ilman luon­non­va­ro­jen liika­käyt­töä

    Mikä yhdis­tää ratkai­suja, joiden avulla ihmis­kunta voi vauras­tua ilman, että tuhoamme kohtuut­to­masti luon­toa, otamme liial­li­sen riskin polt­ta­malla hiiltä ilmaan tai pilaamme vesis­tömme?

    Yhdis­tävä tekijä on ener­gian ja mate­ri­aa­lien kier­rät­tä­mi­nen. Se voi olla heltei­den lämmön keräi­lyä kauko­kylmä-putkis­ton avulla kodeis­tamme kaupun­gin alle lämpö­ve­si­va­ras­toon. Se voi olla apatiit­ti­kai­vos­ten fosfo­rin korvaa­mista kier­rät­tä­mällä ravin­teita lannasta. Se voi olla metal­lin ja muovien kier­rä­tystä, jotta maape­rää tarvit­see louhia vähem­män ja uusiu­tu­mat­to­mia luon­non­va­roja riit­tää lasten­lap­sil­le­kin. Suljet­tuun kier­toon emme pääse, mutta sitä kohti on syytä pyrkiä.

    Kier­to­ta­lous edel­lyt­tää ennen kaik­kea ajat­te­lu­ta­van ja asen­tei­den muutosta. Kerta­käyt­tö­ku­lu­tusta ja hukkaa on saatava vähen­net­tyä ja resurs­sien käyt­töä järke­vöi­tet­tyä. Roskaan­tu­mi­sen ehkäi­syssä vaikut­ta­vat (ihmis­ten omien asen­tei­den lisäksi) erityi­sesti jäte­huol­lon toimi­vuus, muovin käytön vähen­tä­mi­nen ja kier­rä­tyk­sen tehos­ta­mi­nen sekä esimer­kiksi puut­tu­mi­nen vesis­töi­hin unoh­tu­nei­siin haamu­verk­koi­hin sekä lumen kaatoon jäälle.

    Toimen­pi­teitä tarvi­taan erityi­sesti biojät­tei­den, teks­tii­li­jät­teen ja muovin parem­paan kier­rä­ty­sas­tee­seen

    Toimen­pi­teitä tarvi­taan erityi­sesti biojät­tei­den, teks­tii­li­jät­teen ja muovin parem­paan kier­rä­ty­sas­tee­seen. Kier­rä­tyk­sen on oltava mahdol­li­sim­man vaiva­tonta, mikä edel­lyt­tää esimer­kiksi kier­rä­tys­pis­tei­den lisää­mistä. Silti keskei­sem­pää on luoda käyt­tö­mah­dol­li­suuk­sia kier­rä­tyk­seen pääty­ville mate­ri­aa­leille. Kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lien ja -tuot­tei­den käyt­töä tulee edis­tää esimer­kiksi julki­sissa hankin­noissa.
    Muovi­tuot­teita tulee korvata vähem­män haital­li­silla tuot­teilla, muovin kier­rä­tet­tä­vyyttä paran­taa ja kier­rä­tyk­seen kelpaa­mat­to­mat muovi­laa­dut (musta muovi) kiel­tää.

    Koti­ta­louk­sien biojät­teissä, elin­tar­vike- ja metsä­teol­li­suu­den jätteissä sekä maata­lou­den biomas­sa­vir­roissa on valta­vat määrät ravin­teita ja ener­giaa. Maata­loutta lukuun otta­matta ravin­tei­den pääty­mi­nen vesis­töi­hin on jo nyt pääosin tehok­kaasti estetty, mutta se ei tarkoita, että kaupun­kien ja teol­li­suu­den jätteistä otet­tai­siin vielä lähes­kään kaik­kea hyötyä irti. Sähköi­sen liiken­teen rinnalla on tärkeä edis­tää koti­mai­sen biokaa­sun käyt­töä, joka tukee samalla jäte­bio­mas­so­jen ja lannan proses­soin­nin kannat­ta­vuutta eli nopeut­taa tätä kautta vesis­töi­hin huuh­tou­tu­van ravin­ney­li­jää­män elimi­noi­mista.

    Edis­te­tään koti­mai­sen biokaa­sun käyt­töä erityi­sesti raskaassa liiken­teessä ja varmis­te­taan, että biokaa­sun tuotan­non loppu­tuot­teet tule­vat hyödyn­net­tyä esimer­kiksi lannoit­teina.

    Tarkas­tel­laan auto­jen kaasu­kon­ver­sio­tuen tarpeel­li­suutta nykyi­sen tuen päätyt­tyä koke­mus­ten perus­teella. Mahdol­lis­te­taan biokaa­sun tuotan­to­pro­ses­sin loppu­tuot­tei­den käyttö metsä­lan­noit­teena. Selkey­te­tään jättei­den määrit­te­lyä siten, ettei­vät esimer­kiksi vaadit­ta­vat jätteen­kä­sit­te­ly­lu­vat estä teol­li­suu­den sivu­vir­to­jen hyödyn­tä­mistä kier­to­ta­lou­den mukai­sesti.

    Jäte­muo­vien pääty­mi­nen muualle kuin kier­rä­tyk­seen tulisi päät­tyä 2020-luvulla ja kier­rä­tyk­seen kelpaa­mat­to­mat muovit korvata kier­rä­tys­kel­poi­silla mate­ri­aa­leilla.

    5. Vastuuseen kasvat­ta­mi­nen

    Luon­non ja ympä­ris­tön hyvä tila vaatii selkeitä yhtei­siä peli­sään­töjä säädök­sissä. Nämä yksin eivät tieten­kään riitä.

    Ehkä vielä olen­nai­sem­paa on ihmi­sen asen­teet ja käyt­täy­ty­mi­nen. Asen­teet ja totu­tut tavat muok­kau­tu­vat usein jo varhai­sessa vaiheessa, lapsuu­dessa ja koului­käi­senä.

    Aikuis­ten esimerkki on korvaa­ma­ton ja tätä vaiku­tusta voidaan vahvis­taa pitä­mällä ympä­ris­tö­asioita esillä esim. kouluissa ja nuori­so­jär­jes­tö­jen toimin­nassa. Tarvi­taan myös vastuun­kan­toa ja yhteistä sekä kunnal­lista ympä­ris­tö­val­von­taa, jotta tule­vil­la­kin suku­pol­villa on mahdol­li­suus suoma­lai­seen puhtaa­seen luon­toon.

    Yksi­kään 1. luokan käynyt ei heitä roskia luon­toon, kaduille tai katu­jen varsille. Roskaa­mi­nen on likaista, ei coolia.

    Lisää värik­käitä ja houkut­te­le­via roska-astioita. Yhtei­set roska­tal­koot kunni­aan.

    Kunnat, kaupun­git palk­kaa­vat nuoria kesä­työ­se­te­lein ympä­ris­tön­siis­ti­jiksi.

    Kier­rä­tys on jokai­selle suoma­lai­selle saman­lai­nen itses­tään­sel­vyys kuin hampai­den pesu

    Jokai­nen koulu­lai­nen tietää mikä on ilmas­ton­muu­tos ja vesien rehe­vöi­ty­mi­nen ja miten niitä voidaan ehkäistä.

    Kaikissa päivä­ko­deissa opete­taan kier­rä­tystä ja kestä­vän kehi­tyk­sen ajat­te­lua tuomalla ne osaksi päivä­ko­din arkea.

    Ekolo­gi­suus otetaan huomioon niin koulu- ja päivä­ko­ti­ra­ken­nus­ten suun­nit­te­lussa kuin piha­lei­keissä ja liikun­nassa.

    Aikuis­ten esimerkki on korvaa­ma­ton ja tätä vaiku­tusta voidaan vahvis­taa pitä­mällä ympä­ris­tö­asioita esillä esim. kouluissa ja nuori­so­jär­jes­tö­jen toimin­nassa.