MENU
Keskus­te­lu­navaus ympäris­töstä: vastuu vesis­töistä

Keskus­te­lu­navaus ympäris­töstä: vastuu vesis­töistä

Julkaistu: 22.08.2018 Politiikka Ympäristö

Pahin uhka Suomen vesis­töille on roskaan­tu­minen ja rehevöi­ty­minen.

Rehevöi­ty­minen johtuu erilai­sista päästöistä, kuten jäteve­sistä ja maata­lou­desta tulevan fosforin ja typen pääty­mi­sestä vesis­töihin. Rehevöi­ty­mistä aiheut­tavaa ravin­ne­kuormaa on nyt vähen­nettävä. 2000-luvun Suomessa emme voi hyväksyä tilan­netta, jossa kaupungit laskevat ajoittain jätevettä tulva-aukkojen läpi, vaan puhdis­tus­lai­tosten on toimittava tehok­kaasti ja toimin­ta­var­masti.

Vesistöjä kuormit­tavat ravinteet on saatava talteen niin jäteve­sistä kuin huleve­sis­täkin. Vaikkakin maatalous synnyttää isoimman osan fosfori- ja typpi­kuor­masta, on suoma­lainen maatalous kansain­vä­li­ses­tikin vertaillen vastuul­linen.

Jos ruoan kotimai­suusas­tetta saataisi nostettua, olisi se myös vesis­töjen etu. Vaikka koko Suomen fosfo­ri­ra­vin­teiden tarve saataisi katettua kotimaisen karja­ta­louden lantojen sisäl­tä­mällä 20 000 fosfo­ri­ra­vin­ne­ton­nilla, vuonna 2016 meillä käytettiin 11 000 tonnia epäor­gaa­nisia forsfo­ri­lan­not­teita.

Pystyi­simme estämään lannan paikal­lisen liial­lisen pelloille levityksen vuoksi vesis­töihin joutuvat ravin­ne­päästöt jos proses­soidut ylijää­mä­lannat myytäisi lannoi­te­mark­ki­noille.

Meille kokoo­muk­sessa lähtö­kohtana on ihmisen vapaus toteuttaa itseään ilman holhoavia rajoi­tuksia niin yksityis­hen­kilönä kuin elinkei­non­har­joit­ta­ja­nakin. Vapauden myötä tulee vastuuta – vastuuta ympäris­töstä

 

Vaikka meillä Suomessa ei käyttö­ve­destä ole pulaa, voimme silti kiinnittää huomiota veden­ku­lu­tukseen. Jos maata­louden kotimai­suusas­tetta nostet­taisi esimer­kiksi valkuais­tuo­tan­nossa, se korvaisi veden käyttöä alueilla, joissa veden saatavuus on selvästi muuta Suomea ongel­mal­li­sempi. Kipsin ja kalki­tuksen käyttö pelloilla sitoo ravin­teita ja tällä tavalla vähentää tai estää ravin­teiden joutu­misen vesis­töihin. Raken­ne­kal­ki­tuksen etuna on myös satojen paran­tu­minen. Nämä tärkeät, vaikkakin pienet toimet eivät yksinään riitä ellemme huolehdi siitä, että maaperään ei tule enempää ravin­teita kuin mitä vilje­ly­kasvit todella tarvit­sevat.

Pohjan­me­reltä Itämereen tuleva suolaisen ja hapekkaan veden virtaus nostaa Itämeren pohjassa olevia ravin­teita pintaan ja samalla vähähap­pinen vesi siirtyy pois tieltä. Tämä aiheuttaa Itäme­relle ajoittain taval­lista suurempaa ravin­ne­kuor­mi­tusta. Tämän ongelman hillit­se­minen on vielä vasta varhai­sessa tutki­mus­vai­heessa, mutta tiedämme että pitkällä aikavä­lillä ihmisten vesis­töihin päästämät ravinteet vaikut­tavat tilan­teeseen.

Vähen­netään maata­louden vesis­töille aiheut­tamaa ravin­ne­kuor­mis­tusta huomat­ta­vasti vuoteen 2025 mennessä. On lähdettävä siitä, että luomalla sulje­tumman ravin­ne­kierron maata­lou­delle kotimaahan luoma arvonlisä kasvaa ja voimme vähentää tuonti­lan­noitteen käyttöä.

Huoleh­ditaan että orgaa­niset, etenkin lannan sisäl­tämät ravinteet saadaan liikkumaan alueilta joissa niitä on liikaa alueille, joissa ravin­teista on puutetta. Yksi keino on esimer­kiksi luoda kierrä­tys­ra­vin­teille sekoi­te­vel­voite tai asettaa peltojen lannoit­ta­mi­selle fosfo­ri­rajat viimei­simmän tutki­muksen mukai­selle, kestä­välle tasolle.

Kaupunkien jäteveden käsit­te­lyssä on edelly­tettävä toimin­ta­var­muutta ja itse käsit­telyn laadun varmis­ta­mista siten, että käsit­te­le­mät­tömän jäteveden päästä­minen tulva-aukkojen kautta vesis­töihin vähenee murto-osaan nykyi­sestä vuoteen 2025 mennessä ja että ravin­teiden taltee­no­tossa päästään kaikkialla parhaiksi havait­tujen käytän­töjen tasolle.

Itämeren pohjan ravin­teiden vapau­tu­misen tutki­mukseen on panos­tettava

Kaiken­laisten myrkkyjen, kemikaalien tai esimer­kiksi lääke­jäämien pääty­miseen vesis­töihin on puututtava nykyistä tehok­kaammin. Jätevesien käsit­telyä haja-asutusa­lueilla on seurattava ja erilaisia jäteveden puhdis­tus­me­ne­telmiä on vertailtava riippu­mat­to­masti. Piste­mäi­sissä päästöissä erityi­sesti järvien ja jokien kannalta merkit­täviä ovat myös metsien hakkuiden ja ojitusten sekä turve­tuo­tannon toteu­tustapa.

Kun metsien käyttöä, turve­tuo­tantoa tai kaivos­toi­mintaa kehitetään on kiinni­tettävä paikal­li­sesti huomiota vesis­töihin kohdis­tuvien merkit­tävien päästöjen synty­miseen

Veneiden pohja­maalien kupari­pi­toisuus on rajattava samalle tasolle kuin Ruotsissa

Meille kokoo­muk­sessa lähtö­kohtana on ihmisen vapaus toteuttaa itseään ilman holhoavia rajoi­tuksia niin yksityis­hen­kilönä kuin elinkei­non­har­joit­ta­ja­nakin. Vapauden myötä tulee vastuuta – vastuuta ympäris­töstä. Vastuu ja vapaus luovat yhdessä mahdol­li­suuden nauttia puhtaista vesis­töistä, terveestä luonnosta ja luonnon monimuo­toi­suu­desta.

Puhdas ja terve luonto on meille kaikille yhteinen eikä sitä yleensä voi tai pidä siirtää yksityiseen omistukseen. Ympäristön suoje­le­miseen yksi hyvä keino on tehdä sitovia päätöksiä julkisen vallan keinoin. Tämä on kokoo­mus­laista vastuun­kantoa, vastuuta toistemme vapau­desta ja seuraavia sukupolvia kohtaan.

Tule mukaan ja kommentoi!

Tämä keskus­te­lu­navaus rakentuu kolmen vastuun ympärille: vastuu vesis­töistä, vastuu ilmas­tosta ja vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta. Vastuiden toteut­ta­mi­seksi esitämme tavoit­teita, jotka ensi vaali­kau­della tulisi toteuttaa. Joiltakin osin mennään jo yksityis­kohtiin, toisaalla ei. Tämä ei ole valmis ohjelma, vaan kutsumme nyt kaikki yhdessä tekemään vastuul­lista politiikkaa ympäristön vuoksi. Kokoo­muk­selle luodaan ympäris­tö­oh­jelma ja näiden avausten pohjalta käytävä keskus­te­lukin on osana sen valmis­telua. Haastamme nyt sinut esittämään omia ideoitasi tavoit­teista ja keinoista myös Kokoo­muksen netti­si­vuilla.

Osallistu ja vaikuta tästä

Osallistu keskus­teluun tässä:


Kokoomus.fi