Hyvinvointipolitiikan verkosto: valinnanvapaudella palvelut paremmiksi?

Sote

Kokoomuksen hyvinvointipolitiikan verkoston blogi

Valinnanvapauden lisääminen on yksi suomalaisen terveydenhuoltopolitiikan uudistamisen väline. Potilaan valinnanvapauden lisääminen on ollut jo pitkään keskeisessä roolissa useiden maiden palvelujärjestelmissä. Suomessa valinnanvapaus on noussut terveydenhuoltopolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi vasta viime vuosina Juha Sipilän hallituksen linjattua, että valinnanvapautta laajennetaan edelleen osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta.

Valinnanvapaus voidaan mieltää toimintamalliksi, jonka avulla palveluiden järjestäjät voivat synnyttää kilpailua palveluntuottajien välille ja lisätä yksityisen palveluntuotannon roolia julkisrahoitteisten palveluiden tuotannossa. Ideaalitilanteessa palveluntuottajien välinen kilpailu voi johtaa kustannusten alenemiseen sekä laadun ja saatavuuden paranemiseen. Lisäksi valinnanvapaus voidaan nähdä keinona potilaan ja hoitavan ammattilaisen välisen luottamuksellisen hoitosuhteen rakentumiselle. Valinnanvapaus on myös toimintamalli, jossa korostetaan palvelunkäyttäjän osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia omaan hoitoonsa ja palvelukokonaisuuksien valintaan.

Valinnanvapauden monituottajamallilla tavoitellaan palveluiden saatavuuden parantumista. Tärkeä palveluiden saatavuuteen vaikuttava tekijä yksilön kannalta on, että asiakkaalla on mahdollisuus vaihtaa pois sellaiselta tuottajalta, jonka palveluiden saatavuus on jostain syystä huono. Mikäli palveluissa ilmenee ongelmia tai asiakkaan muuttuneen terveydentilan vuoksi palvelu ei enää vastaa tarpeisiin, on voitava reagoida nopeasti ja mahdollistettava palveluntuottajan vaihto.

Paljon palveluita käyttävän tai vastikään sairastuneen henkilön näkökulmasta vaihtaminen ei saa muodostua liian työlääksi ja byrokraattiseksi prosessiksi. Paljon palveluita käyttävien aseman turvaamiseksi oli välttämätöntä, että valinnanvapauslakiesityksen asiakkaan sitoutumisaika palveluntarjoajaan lyhennettiin vuodesta kuuteen kuukauteen. Tämä myös motivoi palveluntuottajia kehittämään palveluitaan asiakaslähtöisiksi ja palveluntarvetta vastaaviksi.

Valinnanvapauslaissa säädetään myös maakunnan velvollisuudesta tarjota asiakkaille palveluohjausta. Tämä on nykyjärjestelmästä puuttuva osa, joka pahimmillaan on johtanut palveluiden pirstaloitumiseen ja ihmisten pallotteluun. Laadukkaan palveluohjauksen ja ketterien ICT-järjestelmien avulla tavoite sote-palveluiden integraatiosta on mahdollista saavuttaa. Hoitopoluissa ei ole kysymys seinistä vaan ihmiselle sopivasta palvelukokonaisuudesta asianmukaisine palveluineen ja hoitotoimenpiteineen.

Lainsäädännön muutos ei yksin takaa potilaan valinnanvapauden toteutumista terveyspalveluissa. Terveydenhuoltohenkilöstön asenteet potilaan valinnanvapautta kohtaan voivat merkittävästi vaikuttaa potilaan informaation saantiin valinnanvapaudesta ja näin ollen myös vaikuttaa potilaan valintoihin. Palvelujärjestelmän oletettu hyöty potilaan valinnanvapaudesta on siis riippuvainen käytännön työssä tapahtuvasta potilaan kohtaamisesta ja ohjauksesta.

Ruotsissa on havaittu, että terveydenhuollon ammattilaisilla voi olla virheellinen käsitys valinnanvapauden tavoitteista, mikä vaikeuttaa potilaan valinnanvapauden toteutumista. Potilaat tarvitsevat valintojensa tueksi tietoa ja tukea, ja uudistuksen onnistumiseksi on tärkeää panostaa asiakasrajapinnassa tapahtuvaan työhön. Tutkimuksissa onkin havaittu, että suurin osa terveydenhuollon ammattilaisista Suomessa kokee tietämyksensä valinnanvapaudesta puutteelliseksi. Erityisesti tiedot erikoissairaanhoidon palveluista koetaan puutteellisiksi potilaan valinnan ohjaamisessa.

Henkilöstön koulutus uuteen palvelujärjestelmään on uudistuksen onnistumisen edellytys. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että kunnat olisivat tiiviisti mukana maakuntien valmistelutyössä, jotta palveluiden laatu, saatavuus ja henkilöstön osaaminen voidaan taata uudistuksen toimeenpanon jälkeen. Esimerkiksi Uudellamaalla kunnat ovat sitoutuneet maakuntien valmistelutyöhön valitettavan heikosti.

Sina Nordman
TtK, bioanalyytikko,
kokoomuksen hyvinvointiverkoston aktiivi