Puheen­johtaja Orpon puhe Kansal­lisen Senio­ri­liiton liitto­ko­kouk­sessa Rovanie­mellä – kokoomus.fi
MENU
Puheen­johtaja Orpon puhe Kansal­lisen Senio­ri­liiton liitto­ko­kouk­sessa Rovanie­mellä

Puheen­johtaja Orpon puhe Kansal­lisen Senio­ri­liiton liitto­ko­kouk­sessa Rovanie­mellä

Julkaistu: 17.06.2017 Puheet

Arvoisa puheen­johtaja, hyvät kansal­liset seniorit, hyvä juhlaväki

Olen kiitol­linen siitä, että saan olla tänään puhumassa teille. Juhla­puheen pitäminen on aina kunnia­tehtävä, ja arvostan tätä todella.

Kansal­linen senio­ri­liitto on Kokoo­muk­selle erittäin tärkeä yhteis­työ­kumppani. Senio­ri­liitto ei ole puolueen jäsen­jär­jestö, mutta saamme jatku­vasti monilta teiltäkin tässä salissa nyt olevilta arvok­kaita näkemyksiä esimer­kiksi puolueen ohjel­ma­työhön. Puolue­hal­litus on vastikään viime elokuussa hyväk­synyt puolu­eelle senio­ri­po­liit­tisen tulevai­suus­pa­perin, joka on puolueen senio­ri­ver­kos­tossa valmis­teltu.

Tuon asiakirjan nimikin jo kertoo, että Kokoomus ei pidä senio­reita osana mennei­syyttä vaan nimenomaan osana tulevai­suutta. Vilkaisu väestö­ti­las­toihin jo riittää kertomaan, miksi.

Kun väestön ikära­kenteen painopiste siirtyy pikku­hiljaa ikäpy­ra­mi­dissa korkeam­malle, tämä tekee jatku­vasti tärkeäm­mäksi kuunnella senio­reiden näkemyksiä. Ei siksi, että poliit­tiset reali­teetit pakot­tavat. Ei siksi, että senio­reilla on enemmän tiettyjä tarpeita kuin muilla. Vaan siksi, että ihmisar­voisen elämän lähtö­kohdat on sivis­ty­syh­teis­kun­nassa turvattava kaikille.

Kokoomus ei ajattele senio­reita passii­visina toimen­pi­teiden kohteina vaan päinvastoin aktii­visina toimi­joina, jotka kasvat­tavat yhtei­sö­jensä hyvin­vointia ja raken­tavat tätä maata eteenpäin siinä missä nuorem­matkin ikäluokat.

Hiljattain edesmennyt emeri­tus­pro­fessori Martti Tiuri on esimerkki aktii­vi­sesta senio­ri­toi­mi­jasta. Hän oli pitkä­ai­kainen Kokoo­muksen kansan­edustaja, joka vielä eläkkeellä viimeisinä vuosi­naankin jaksoi säännöl­li­sesti käydä eduskun­nassa kerto­massa meille nuorempien polvien kokoo­mus­lai­sille ja muillekin tieteen ja tekno­logian merki­tyk­sestä. Tiuri oli puheen­joh­tajana tulevai­suus­va­lio­kun­nassa, mitä joku ihmetteli, kun hän kuitenkin oli eduskunnan vanhin kansan­edustaja. Tähän Tiuri aina vastasi, että hän juuri on sopivin siihen tehtävään, koska hänellä on eniten kokemusta tulevai­suu­desta.

 

Hyvä yleisö,

On poliit­tisten päättäjien ja hallinnon tehtävä kehittää sellaisia ratkaisuja, jotka mahdol­lis­tavat senio­reille mahdol­li­simman aktii­visen ja itsenäisen elämän niin pitkään kuin mahdol­lista. Kaikki eivät ole kuin professori Tiuri, eikä tarvit­sekaan. Mutta ihminen haluaa olla oman elämänsä ohjak­sissa, niin pitkälle kuin mahdol­lista. Tätä Kokoomus on pyrkinyt monin tavoin ottamaan huomioon.

Esimer­kiksi kunta­vaa­leissa puolueen ohjel­massa oli lukuisia kohtia, joissa kiinni­tettiin huomiota moniin senio­reille tärkeisiin asioihin. Kyse on lopulta yksin­ker­tai­sista arjen ratkai­suista, jotka hyödyt­tävät kaikkia muitakin ihmisiä kuin vain senio­reita. Tästä esimerkkinä voidaan mainita turval­liset, hyvin hoidetut ja valaistut kävely­reitit ja esteetön ympäristö tai terveyttä edistävää liikuntaa mahdol­lis­tavat matalan kynnyksen lähilii­kun­ta­paikat. Turval­linen asuminen ja kunnol­linen neuvonta esimer­kiksi sähköisten palve­luiden käyttä­mi­sessä.

Puolueen senio­ri­ver­koston aktii­visen vaikut­ta­mistyön tuloksena puolueen kunta­vaa­lioh­jelmaan kirjattiin myös periaate, että Kokoomus ei hyväksy minkään­laista ikäsyr­jintää. Ja tätä totisesti aion teroittaa kaikille uusille ja vanhoille kunta­päät­tä­jil­lemme.

Ikäsyr­jintää ei pidä hyväksyä myöskään työmark­ki­noilla. Suomessa työurat ovat lyhyemmät kuin muissa pohjois­maissa, ja ikään­tyvien työllisyys on merkit­tä­västi heikompaa. Tämä on todel­linen ongelma, koska juuri työurien pituus on tärkein yksit­täinen syy siihen, että tällä hetkellä rahat eivät tahdo riittää julkisten menojen eli esimer­kiksi hyvin­voin­ti­pal­ve­luiden ja tulon­siir­tojen rahoit­ta­miseen.

Moni seniori haluaisi tehdä töitä ja käyttää ammat­ti­tai­toaan vielä eläkkeellä ollessaan. Osaaminen ei eläkkeelle siirryt­täessä katoa mihinkään, vaan se pitäisi päinvastoin saada käyttöön. Tämä on tavoite, jota valtio­va­rain­mi­nis­terinä haluan olla tukemassa. Me haluamme pelastaa hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan, ja se tarkoittaa, että Suomessa pitää tehdä enemmän työtä. Kaikkien suoma­laisten kaiken­laista työtä.

Senio­reille on jousta­vammin mahdol­lis­tettava työelämään osallis­tu­minen, vaikka osa-aikai­sesti, oman jaksa­misen mukaan. Monet jatka­vatkin eläkkeellä ollessaan osaami­sensa hyödyn­tä­mistä esimer­kiksi yritys­muo­toi­sesti. Mutta tarvit­semme lisää ymmär­rystä työmark­ki­noille sen osalta, miten voitaisiin pitää senio­reiden hallussa oleva hiljainen tieto paremmin käytössä ja tukena nuorem­mille työnte­ki­jöille.

Sukupolvien välisen kunnioi­tuksen ja oikeu­den­mu­kai­suuden vaali­minen vaatii herkkää tasapainoa. Kaikkien ikäluokkien on voitava kokea tämä satavuotias isänmaa omakseen. Emme tarvitse väestö­ryhmien vastak­kai­na­set­telua emmekä syveneviä jakolinjoja. Emme tarvitse niitä sen enempää synty­perän, sukupuolen, ammatil­lisen aseman kuin iänkään perus­teella. Kansal­linen senio­ri­liitto tekee arvokasta ja raken­tavaa työtä sukupolvien välisen yhtei­sym­mär­ryksen edistä­mi­seksi. Tästä kuuluu teille kaikille suuri kiitos.

 

Hyvät kuulijat,

Viime päivinä on paljon puhuttu arvoista. Kuten tiedätte, viikko sitten yksi halli­tus­puo­lueista pani uusiksi koko puolue­joh­tonsa. Jouduttiin perus­ta­van­laa­tuisten kysymysten äärelle. Meidän, Kokoo­muksen, oli pakko kysyä itsel­tämme, mikä meidän arvopoh­jamme on. Onko se sellainen, että voimme olla samassa halli­tuk­sessa sellaisen puolueen kanssa, joka on Jussi Halla-ahon ja hänen tausta­voi­miensa käsissä?

Salliiko kokoo­mus­lainen, ihmis­lä­heinen ja kaikkien yksilöiden yhden­ver­tai­suutta korostava aate halli­tusyh­teistyön sellaisten voimien kanssa, joiden ajatus­maailma on niin kaukana meidän perus­ar­vois­tamme kuin Perus­suo­ma­laisten uuden johdon ajatus­maailma ja arvomaailma on?

Mitä toisesta ihmisestä voi sanoa? Mitä lähim­mäi­sestä voi sanoa? Se heijastaa sitä, miten ajatte­lemme toisesta ihmisestä, lähim­mäi­sestä. Niin kuin sanotaan, ei ihmistä saastuta se, mikä menee hänen suustaan sisään. Hänet saastuttaa se, mikä tulee suusta ulos.

Kokoomus kannattaa hyviä, länsi­maisia arvoja. Niihin kuuluu ihmisten välinen tasa-arvo ja kansojen keski­näisen ymmär­ryksen ja rauhan­omaisen kanssa­käy­misen edistä­minen. Jokaisen luovut­ta­mat­tomat ihmisoi­keudet ja vahva oikeus­val­tio­pe­riaate.

Kokoo­muksen arvoihin ei sovi puhe, joka ajaa ihmis­ryhmiä toisiaan vastaan. Siihen ei sovi hiljainen hyväk­syntä toisten tahal­li­selle loukkaa­mi­selle näiden synty­perän takia. Siihen ei sovi kenenkään ihmisarvon kysee­na­lais­ta­minen. Ei vain sovi.

Keskus­telut päämi­nis­terin ja Perus­suo­ma­laisten uuden puheen­joh­tajan kanssa oli tietysti käytävä maanan­taina, mutta niiden keskus­te­luiden pohjalta perus­a­jatus ei muuttunut. Lopulta oli helppo vastata kysymykseen: Viikko sitten Perus­suo­ma­laiset muuttui puolu­eeksi, jonka arvot eivät ole sovitet­ta­vissa yhteen Kokoo­muksen arvojen kanssa.

Ei voinut ajatel­lakaan, että olisimme avaamassa ovia halli­tus­valtaan Jussi Halla-aholle ja sitä arvomaa­ilmaa edusta­valle väelle, joka hänet nosti puolu­eensa johtoon. Jos tekee mieli kysyä, mikä se arvomaailma on, kannattaa käydä katso­massa, mitä Homma­foo­ru­milla kirjoi­tetaan juuri tälläkin hetkellä.

Oli tehtävä johto­päätös. Me Keskustan kanssa totesimme, että jatkolle ei ole edelly­tyksiä, ja päämi­nisteri lähti pyytämään halli­tuk­selle eroa. Kun päätök­sestä ilmoi­tettiin, ei meillä ollut varmuutta mihin se johtaa. Mitään käsikir­joi­tusta ei ollut, speku­laa­tioita sitäkin enemmän. Jos tämä olisi käsikir­joi­tettu, olisin tehnyt yksin­ker­tai­semman version.

Sitten tapah­tuikin nopeasti muuta­massa päivässä enemmän käänteitä kuin normaa­listi vuodessa. Tämän­het­kinen tilanne tiede­täänkin. Uusi hallitus ilman Perus­suo­ma­laisten halla-aholaisia aloittaa työnsä ja jatkaa kaksi vuotta sitten sovitun, hyvän halli­tus­oh­jelman toteut­ta­mista. Voin sanoa koko sydämestäni, että tämä oli mahdol­li­sista ratkai­suista isänmaan kannalta paras.

Kun siis kysytään, onko arvoilla politii­kassa merki­tystä, kyllä tämän viimeisen viikon perus­teella voi hyvin painok­kaasti sanoa, että kyllä muuten on, aivan todella.

 

Hyvä yleisö,

Pysytään isänmaan teemoissa. Tänä vuonna itsenäinen Suomi täyttää ensim­mäiset sata vuotta. Se on pieni luku ihmis­kunnan histo­riassa mutta meille nykyajan suoma­lai­sille tietysti valtavan arvokas ja merki­tyk­sel­linen asia.

Tässäkin on vaikea olla palaut­ta­matta tarkas­telua lopulta arvoky­sy­myksiin. Kokoo­muksen aatteen yksi peruskivi on alusta asti ollut Suomen itsenäi­syyden ja vapaan valtio­jär­jes­tyksen turvaa­minen.

Monilla täälläkin saattaa olla omakoh­taisia tai vanhem­milta kuultuja kokemuksia sota-ajasta. Muistoja ja tarinoita siitä, miten rakkaan kotimaamme itsenäisyys ostettiin toisessa maail­man­so­dassa äärim­mäi­sellä hinnalla, lähes sadan­tu­hannen suoma­laisen miehen ja naisen hengellä.

Vaikka olemme eläneet monta vuotta vaikeissa talou­del­li­sissa oloissa, on meidän silti ymmär­rettävä tuntea suurta kiitol­li­suutta siitä, minkä sodan käynyt sukupolvi on meille varmis­tanut. Oikeuden elää vapaina itsenäi­sessä Suomessa. Monista vaikeuk­sista on sen jälkeen pystytty selviämään.

Itsenäi­syyden turvaa­minen ei ole vain sotimista. Se tehdään joka päivä rauhan töissä. Vahva ja toimin­ta­ky­kyinen isänmaa tehdään työpai­koilla, kouluissa, kodeissa ja sairaa­loissa. Se tehdään urhei­lu­ken­tillä, konsert­ti­sa­leissa, vanhain­ko­deissa ja viras­toissa. Käsillä, päällä ja sydämellä. Kun katson teitä, näen kasvoilla vuosi­kym­menien työn ja vastuun­kannon jäljet. Jokainen sukupolvi rakentaa vuorollaan edeltä­jiensä työn päälle. Tämänkin päivän monet haasteet on mahdol­lista voittaa omin voimin, koska seisomme niin vahvalla perus­talla. Se perusta on sukupolvien työ.

Erään­laisena satavuo­tiaan Suomen merkki­vuoden merkki­hahmona voi pitää presi­dentti Koivistoa, joka muutama viikko sitten siunattiin ikuiseen lepoon. Hänen elämänsä sisältää hyvin paljon samaa kuin mikä on Suomen tarina. Vaati­mat­to­mista lähtö­koh­dista sitkeällä ja ahkeralla työllä, ennen kaikkea sivis­tyk­sellä ja uskolla koulu­tukseen, sekä maltil­li­sella ja rauhal­li­sella asenteella suuriin saavu­tuksiin. Ei liikaa meteliä itsestään, ei turhaa hötkyilyä eikä intoilua.

Koiviston viimeinen matka Helsingin Tuomio­kir­kosta Hieta­niemeen oli vakaa, rauhal­linen ja kaunis. Oli todella sykäh­dyt­tävää nähdä, miten tuona päivänä suoma­laiset laajoin joukoin kerään­tyivät yhteen kunnioit­tamaan valtio­miehen, sotave­te­raanin muistoa. Vakavien ja yhteisten asioiden äärellä erimie­li­syydet pannaan sivuun. Osoitetaan kunnioi­tusta, kun sen paikka on.

Tätä viestiä haluan olla kerto­massa osaltani minäkin. Pyritään aina sanoil­lamme ja teoil­lamme yhtei­sym­mär­rykseen eri kansa­lais­ryhmien, vaikkapa eri ikäpolvien kesken. Seurataan sitä esimerkkiä, jota Kansal­linen senio­ri­liit­tokin on monilla viisailla ja arvok­kailla puheen­vuo­roillaan näyttänyt. Sillä tavalla toimien pystymme maana ja kansana ratkai­semaan ongelmat ja pitämään kaikki mukana. Antoisaa liitto­ko­kousta ja senio­ri­vii­kon­loppua sekä tietenkin hyvää itsenäisen Suomen juhla­vuotta teille kaikille.

 

Muutokset puhut­taessa mahdol­lisia.


Kokoomus.fi