Petteri Orpo: Euroo­pan ja Yhdys­val­to­jen yhteis­työ on tärkeä perusta

Julkaistu: 28.11.2017

Petteri Orpon puhe Atlantti-seuran syys­ko­kouk­sessa

Hyvät Atlantti-seuran jäse­net, kiitos kutsusta tulla puhu­maan syys­ko­kouk­seenne. Matkus­tin loka­kuussa Washing­to­niin Kansain­vä­li­sen valuut­ta­ra­has­ton ja Maail­man­pan­kin vuosi­ko­kouk­siin.

Tapa­sin Presi­dentti Trum­pin talous­po­liit­ti­sen neuvo­nan­ta­jan Mathew Haar­sa­ge­rin, jonka kanssa keskus­te­limme maail­man­ta­lou­den ajan­koh­tai­sista asioista ja Yhdys­val­to­jen sisä­po­li­tii­kan kiemu­roista.

Pääsin peräti Valkoi­sen talon sivu­ra­ken­nuk­seen asti. Tapa­sin myös Maail­man­pan­kin vara­pää­joh­ta­jan Kris­ta­lina Geor­gie­van, jonka kanssa keskus­te­limme Afri­kan autta­mi­sesta, tyttö­jen koulu­tuk­sesta ja ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­nasta. Nämä ja useat muut tapaa­mi­set olivat erin­omai­sia ja antoi­vat minulle uusia näkö­kul­mia.

Sano­taan, että pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Se pitää paik­kansa. Suomi on pieni, pohjoi­nen ja maail­man metro­po­leista katsoen kaukai­nen kolkka. Me olemme pieni maa, mutta se ei estä olemasta aktii­vi­nen ja näkyvä toimija. Nime­no­maan pienet valtiot tarvit­se­vat kansain­vä­li­siä peli­sään­töjä. Ilman kansain­vä­listä oikeutta vallit­see puhdas vahvim­man oikeus. Meidän elineh­tomme on hyvät suhteet maail­maan, jossa meidän kannal­tamme isot ja merkit­tä­vät päätök­set tehdään.

Miten me saavu­tamme ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­set tavoit­teemme? Meidän ei aina­kaan kannata vetäy­tyä kuoreemme ja kuvi­tella, että meitä tullaan täältä Pohjo­lan peru­koilta hake­maan pöytiin, jossa päätök­siä tehdään.  Meidän pitää osoit­taa maail­malla, että Suomi on kiin­nos­tava, osaava ja tärkeä maa, jonka kanssa kannat­taa tehdä yhteis­työtä. Meillä on myös poliit­ti­sia tavoit­teita – kansain­vä­li­nen vakaus, demo­kra­tia, ihmi­soi­keu­det, oikeus­val­tio­pe­ri­aate ja tasa-arvo. Suomi ei ole eikä saa olla ajopuu. Meidän on aistit­tava maail­malla tapah­tuva muutos ja suhteu­tet­tava oma toimin­tamme sen mukai­seksi, omia arvo­jamme unoh­ta­matta.

Suomelle avau­tuu hyvä mahdol­li­suus tuoda omia kansain­vä­li­siä tavoit­tei­taan esiin, kun Suomi toimii ensi vuonna IMF:n ja Maail­man­pan­kin hallin­to­neu­vos­to­jen puheen­joh­ta­jana. Asiasta päätet­tiin Washing­to­nissa loka­kuussa. Puheen­joh­ta­juu­den myön­tä­mi­nen Suomelle on tunnus­tus Suomen pitkä­jän­tei­sestä ja raken­ta­vasta sitou­tu­mi­sesta IMF:n ja Maail­man­pan­kin toimin­taan.

Puheen­joh­ta­juus avaa meille mahdol­li­suu­den nostaa kansain­vä­li­sen yhtei­sön edessä esiin asioita, joita me pidämme IMF:n ja Maail­man­pan­kin toimin­nassa tärkeinä. Suomelle tärkeitä teemoja ovat erityi­sesti koulu­tus, ilmas­to­muu­tok­sen torjunta ja muut­to­liik­keen hallinta. Maail­man­pan­kilta ja IMF:ltä tulee odot­taa vahvaa johta­juutta, ja niiden toimin­taan osal­lis­tu­mi­nen on Suomen etu. Puheen­joh­ta­juus huipen­tuu vuoden päästä syksyllä Balilla järjes­tet­tä­viin vuosi­ko­kouk­siin.

Suomen kannalta olisi myös hyvä, että Euroo­pan unio­nin rooli globaa­lien ongel­mien ratkai­se­mi­sessa vahvis­tuisi.

Suomen kannalta olisi myös hyvä, että Euroo­pan unio­nin rooli globaa­lien ongel­mien ratkai­se­mi­sessa vahvis­tuisi. EU:n tulisi olla vahva eten­kin kaup­pa­po­li­tii­kassa, ilmas­to­asioissa ja globaa­leissa sään­te­ly­ky­sy­myk­sissä. EU:n tulisi ottaa suurempi rooli kansain­vä­lis­ten ja monen­kes­kis­ten rahoi­tus­lai­tos­ten, kuten Maail­man­pankki, Kansain­vä­li­nen valuut­ta­ra­hasto, Euroo­pan inves­toin­ti­pankki ja Euroo­pan jälleen­ra­ken­nus- ja kehi­tys­pankki, resurs­sien koor­di­noin­nissa. Pääl­lek­käi­syyk­siä tulisi vält­tää.

Hyvät Atlantti-seuran jäse­net, Suomi on avoin yhteis­kunta, jonka perus­ki­viä ovat demo­kra­tia, ihmi­soi­keu­det, oikeus­val­tio­pe­ri­aate ja tasa-arvo. Olemme osa länsi­maista arvo­yh­tei­söä, joka jakaa kans­samme nämä samat arvot ja peri­aat­teet. Olemme Euroo­pan unio­nin jäsen. Olemme soti­las­liit­toi­hin kuulu­ma­ton, mutta emme puolu­ee­ton valtio. Emme ole emmekä me halua olla kenen­kään tai minkään välissä vaan aktii­vi­nen tekijä ja osal­lis­tuja maail­man­po­li­tii­kassa.

Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan tavoit­teena ei ole ”mahdol­li­sim­man hyvät suhteet” muihin valtioi­hin hyvien suhtei­den vuoksi, vaan suoma­lais­ten turval­li­suu­den ja hyvin­voin­nin takaa­mi­nen.

Turval­li­suusu­hista pääl­lim­mäi­senä on terro­rismi. Toisena on huoli kansain­vä­li­sen turval­li­suus­jär­jes­tel­män kestä­vyy­destä, jota on järkyt­tä­nyt ennen kaik­kea Venä­jän voima­po­li­tiikka. Kolmas turval­li­suusuhka liit­tyy länsi­mais­ten yhteis­kun­tien sisäi­seen yhte­näi­syy­teen, jota popu­lis­ti­set ääri­liik­keet ja hybri­di­vai­kut­ta­mi­nen naker­ta­vat sekä sisältä että ulkoa­päin. Hybri­di­vai­kut­ta­mi­sen taus­talla on tavoite heiken­tää vastus­ta­jaa omien päämää­rien edis­tä­mi­seksi. Päämää­ränä voi olla esimer­kiksi oman alueel­li­sen ja globaa­lin aseman turvaa­mi­nen tai vahvis­ta­mi­nen.

Neljäs turval­li­suusuhka aset­taa kaikki muut maail­man­po­li­tii­kan haas­teet pers­pek­tii­viin. Jouk­ko­tu­hoa­seet ovat uhka turval­li­suu­delle ja hyvin­voin­nille kaik­kialla maail­massa. Pohjois-Korean vastuu­ton poli­tiikka on hyvä muis­tu­tus siitä, kuinka suuria riskejä ydin­a­sei­siin liit­tyy. Maltin täytyy säilyä kaikilla osapuo­lilla. Kansain­vä­li­sen yhtei­sön on käytet­tävä kaikki mahdol­li­set diplo­maat­ti­set keinot tilan­teesta eteen­päin pääse­mi­seksi.

Venä­jän toiminta on haas­ta­nut euroop­pa­lai­set turval­li­suus­pe­ri­aat­teet. On aika ennen Krimin valtausta ja on aika sen jälkeen. Vuosi 2014 on veden­ja­kaja. Tämä tilanne heijas­tuu koko Euroop­paan, myös Suomen lähia­lu­eella. Huoli Euroo­pan heiken­ty­neestä turval­li­suus­ti­lan­teesta ja Yhdys­val­to­jen lisään­ty­neet vaati­muk­set reilum­masta taakan­jaosta ovat tehneet selväksi, että Euroo­pan tulee ottaa vastuu omasta puolus­tuk­ses­taan.

Euroop­pa­lai­sen puolus­tusyh­teis­työn tiivis­tä­mi­nen on Suomen pitkä­ai­kai­nen tavoite EU-poli­tii­kassa. Suomen etu soti­las­liit­toon kuulu­mat­to­mana maana on, että euroop­pa­lai­nen puolus­tusyh­teis­työ arki­päi­väis­tyy ja että EU saavut­taa nykyistä parem­man kyvyn hallita krii­sejä omalla alueel­laan. Voimme kehit­tää yhtei­siä suori­tus­ky­kyjä miet­ti­mällä, mitä sellai­sia kykyjä tarvit­semme, joihin meillä ei ole yksin varaa.

Kaik­kein oleel­li­sinta on kuiten­kin vahvis­taa Lissa­bo­nin sopi­muk­sen avun­an­to­vel­voi­tetta. Mitä virkaa hyvillä raken­teilla on, jos EU-maat eivät tiukan paikan tullen olekaan valmiita autta­maan toisi­aan? Edus­kun­nan kanta vuodelta 2006 on, että hyök­käys yhtä EU-jäsen­val­tiota kohtaan merkit­sisi muiden apuun tuloa monin keinoin, mukaan lukien soti­laal­li­set toimet. On nime­no­maan Suomen etu työs­ken­nellä sen eteen, että muut EU:n jäsen­maat tulkit­si­si­vat avun­an­to­vel­voi­tetta samalla tavalla.

Pilvi­lin­noja emme rakenna. EU:sta ei edel­leen­kään tehdä puolus­tus­liit­toa eikä PRY hoida Suomen kansal­lista puolus­tusta. Nato on jatkos­sa­kin Euroo­pan soti­laal­li­sesta maan­puo­lus­tuk­sesta huoleh­tiva orga­ni­saa­tio omille jäsen­mail­leen. Suomi huoleh­tii puolus­tuk­ses­taan soti­las­liit­toon kuulu­mat­to­mana maana, tiiviissä puolus­tusyh­teis­työssä EU:n, Naton ja pohjois­mai­sen yhteis­työn puit­teissa sekä kahden­vä­lis­ten kump­pa­nei­den kanssa.

Naton ja EU:n kehit­ty­vien soti­laal­lis­ten kyky­jen välillä ei ole risti­rii­taa. Kylmän sodan peruja olevassa ajat­te­lussa vahvis­tuva EU on joskus nähty Naton kilpai­li­jana ja kiilana tran­sat­lant­ti­selle suhteelle. Näin ei todel­la­kaan ole. Se, että euroop­pa­lai­set maat vahvis­ta­vat kyky­jään hyödyn­tää myös Natoa ja tasa­pai­noi­sem­paa taakan­ja­koa.

Ei pidä unoh­taa, että Natolla on päätök­sen­te­ko­ra­ken­teet ja esikunta, mutta ei sillä­kään ole omaa armei­jaa. Naton kyvyt raken­tu­vat sen jäsen­mai­den kyvyille. EU:n kautta soti­laal­li­sesti vahvis­tu­vat Naton euroop­pa­lai­set jäsen­maat vahvis­ta­vat myös Naton kykyjä. Se, että euroop­pa­lai­set maat hoita­vat puolus­tus­taan entistä fiksum­min ja satsaa­vat siihen enem­män on Yhdys­val­to­jen­kin etu.

Suomi ei ole joko/​tai tilan­teessa tämän­kään suhteen. Olemme EU:n puolus­tusu­lot­tu­vuu­den kehit­tä­mi­sessä täysillä mukana, mutta yhteis­työ Naton kanssa on Suomelle jatkos­sa­kin erit­täin tärkeää. Nato on keskei­nen turval­li­suus­toi­mija Euroo­passa ja Itäme­ren alueella. Nato on edel­leen Suomen tärkein monen­vä­li­nen yhteis­työ­taho, kun puhu­taan oman puolus­tus­ky­kymme kehit­tä­mi­sestä. Soti­las­liit­toon kuulu­mat­to­mana maana Suomelle on keskeistä osal­lis­tua Naton harjoi­tus­toi­min­taan oman puolus­tus­ky­kymme kehit­tä­mi­seksi ja kump­pa­nuu­temme vahvis­ta­mi­seksi.

Ero jäse­nyy­den ja kump­pa­nuu­den välillä on kuiten­kin selvä. On tärkeää, että yllä­pi­dämme mahdol­li­suutta hakea Naton jäse­nyyttä. Ei yksi­kään järkevä maa sulje vaih­toeh­to­jaan. Jokai­nen itse­näi­nen maa pyrkii takaa­maan turval­li­suu­tensa.

Suomelle on erityi­sen tärkeää, että Yhdys­val­lat pysyy sitou­tu­neena Euroo­pan turval­li­suu­teen. Tässä konkreet­ti­set teot puhu­vat puoles­taan. Yhdys­val­to­jen tuki Euroo­pan turval­li­suu­den perus­talle, kaik­kien maiden oikeu­delle päät­tää omista ratkai­suis­taan ja rajo­jen kunnioi­tuk­selle, on vank­ku­ma­ton. Yhdys­val­tain sitou­tu­mi­selle Euroo­pan puolus­tuk­seen on vankka puolue­ra­jat ylit­tävä tuki kongres­sissa. Yhdys­val­tain asevoi­mien läsnä­oloon Itä-Euroo­passa sekä ohjus­puo­lus­tuk­sen ulot­ta­mi­seen Euroop­paan on kohden­nettu varsin mitta­vaa rahoi­tusta.

Hyvät Atlantti-seuran jäse­net, presi­dentti Trum­pin Yhdys­val­to­jen ulko­po­liit­ti­nen reto­riikka on välillä väke­vää. Vaikka sanoilla on väliä, on hyödyl­li­sem­pää katsoa tekoja. Yhdys­val­to­jen ulko­po­li­tiik­kaan uusi presi­dentti ei ole tuonut mullis­tusta, vaan Yhdys­val­to­jen linjassa näkyy jatku­vuus. Presi­dentti johtaa, mutta Yhdys­val­to­jen ulko­po­li­tiikka ei ole yksi­lö­laji. Demo­kra­tialle ominai­set vakaut­ta­jat pitä­vät huolen siitä, että pitkä linja jatkuu. Presi­den­tin ulko­po­liit­ti­nen tiimi on vahva ja osaava.

Ei ole yllät­tä­vää, että Yhdys­val­lat perään­kuu­lut­taa reilum­paa taakan­ja­koa. Sitä tekee presi­dentti Trump, mutta sitä teki myös presi­dentti Obama. On tosia­sia, että Euroo­pan pitää tehdä enem­män. Ei Yhdys­val­to­jen kanssa kilpail­len, vaan yhtei­sen turval­li­suu­den hyväksi. Euroo­pan maiden puolus­tus­me­noissa on nähtä­vissä selkeää kasvua, mikä johtuu kyllä enem­män Venä­jästä kuin presi­dentti Trum­pista.

Tämän halli­tuk­sen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­ti­nen selon­teko linjasi, että yhteis­työ Yhdys­val­to­jen kanssa on tärkeässä asemassa. Tämä yhteis­työ on vahvoissa kanti­missa ja se tukee Suomen turval­li­suutta. Turval­li­suus- ja puolus­tus­po­li­tii­kassa Yhdys­val­tain keskei­sistä Suomea ja Euroop­paa koske­vista linjauk­sista ei ole mitään epäsel­vyyttä. Tämän kuulimme viimeksi marras­kuussa Yhdys­val­tain puolus­tus­mi­nis­te­rin vierail­lessa Helsin­gissä ja Brys­se­lissä.

Suomen ja Yhdys­val­tain kahden­vä­li­nen yhteis­työ lepää lujalla pohjalla ja etenee erin­omai­sesti. Puolus­tus­hal­lin­to­jemme väli­set suhteet ovat lähei­set ja mutkat­to­mat, ja molem­min­puo­li­nen luot­ta­mus korkealla tasolla. Merkit­tävä virs­tan­pyl­väs oli kahden­vä­listä puolus­tusyh­teis­työtä koske­van aieju­lis­tuk­sen alle­kir­joit­ta­mi­nen Helsin­gissä 7.10.2016. Suomelle vapau­te­tut kriit­ti­set asejär­jes­tel­mät ovat osoi­tus siitä, että Yhdys­val­lat pitää Suomea luotet­ta­vana kump­pa­nina.

Kaikesta emme ole samaa mieltä. Ydin­so­pi­mus Iranin kanssa on ollut merkit­tävä saavu­tus ja siitä on tärkeää pitää kiinni. Se on estä­nyt uuden ydin­uh­kan muodos­tu­mi­sen Euroo­pan porteille. Presi­dentti Trump on kysee­na­lais­ta­nut sopi­muk­sen, mutta Washing­to­nin päätök­sen­teon vakaut­ta­jille on tässä paik­kansa – pallo on kongres­silla.

Euroo­pan ja Yhdys­val­to­jen yhteis­työ on tärkeä perusta monella alalla.

Suomen tavoit­teet tran­sat­lant­ti­sessa yhteis­työssä ovat selvät. Euroo­pan ja Yhdys­val­to­jen yhteis­työ on tärkeä perusta monella alalla. Turval­li­suu­dessa tämä yhteys on vahva ja Nato on sen yksi ilmen­tymä. Hybri­di­vai­kut­ta­mista meidän kannat­taa torjua yhdessä, sillä vaikut­ta­mi­sen kohteena ei ole pelkäs­tään yksit­täi­nen EU:n tai Naton jäsen­maa, vaan koko ”länsi”. Helsin­gissä perus­te­tun Euroop­pa­lai­sen hybri­dio­saa­mis­kes­kuk­sen tehtävä on saat­taa jäsen­mai­densa sekä EU:n ja Naton toimi­jat yhteen, orga­ni­soida tutki­musta, analyy­sejä, koulu­tusta, neuvon­taa sekä yhtei­siä harjoi­tuk­sia hybri­diuh­kien torju­mi­seksi.

Tran­sat­lant­ti­sessa yhteis­työssä on kuiten­kin kiis­tat­to­mat haas­teensa. Emme katso kaup­paa emmekä ilmas­to­po­li­tiik­kaa samalla tavalla kuin presi­dentti Trum­pin hallinto. Tässä on kuiten­kin vuoro­vai­ku­tuk­sen eikä väli­ri­kon paikka. Luotan siihen, että yhtei­set intres­sit tuovat meidät yhteen.

Vapaa­kau­pan ja talous­suh­teen syven­tä­mi­nen Yhdys­val­to­jen ja Euroo­pan välillä on loogi­nen askel, siitä hyödy­tään molem­min puolin Atlant­tia. Onhan kysy­mys maail­man merkit­tä­vim­mästä talous­suh­teesta. Tiedämme, että vapaa­kauppa tuo tuntu­via hyötyjä puolin ja toisin. Vahvasti ulko­maan­kau­pasta ja kansain­vä­li­sestä erikois­tu­mi­sesta elävänä maana tämä on Suomelle erityi­sen tärkeä kysy­mys. Ellei­vät Eurooppa ja Yhdys­val­lat rakenna maail­man­ta­lou­den perus­taa ja stan­dar­deja, niin peli­sään­nöt­kin ovat tule­vai­suu­dessa ‘made in China’.

Ilmas­to­po­li­tii­kassa presi­dentti Trum­pin vakau­mus näyt­tää kallis­tu­van epäi­le­vään suun­taan, mutta kiis­tat­to­mat faktat puhu­vat selvää kieltä. Ilmas­ton­muu­tos on ihmis­kun­nan kohta­lon­ky­sy­myk­siä ja siihen pitää vaikut­taa. Olemme nähneet, että eivät Yhdys­val­to­jen ilmas­to­nä­ke­myk­set ole keskus­joh­toi­sia – moni merkit­tävä osaval­tio on täysillä mukana ilmas­ton­muu­tok­sen torju­mi­sessa. Suomella on selkeä tavoite: America First ei voi olla America Alone. Eurooppa tarjoaa yhteis­työn kättä ja uskon, että se on myös Yhdys­val­to­jen perim­mäi­nen etu.

Vuosi­kausia kansain­vä­listä yhteis­työtä rytmit­tä­neet monen­vä­li­set yhteis­työ­foo­ru­mit ja niissä sovi­tut yhtei­set peli­sään­nöt, arvot ja peri­aat­teet eivät vaikuta olevan Yhdys­val­tain uuden hallin­non asia­lis­tan kärjessä. Kun Yhdys­val­tain johta­juus maail­man­laa­jui­sesti tärkeissä asioissa on jossain määrin laahan­nut, muut toimi­jat, kuten Kiina ja Venäjä, ovat pääs­seet hyödyn­tä­mään lisään­ty­nyttä liik­ku­ma­ti­laa. Jos EU tekisi kaup­pa­po­li­tii­kasta ja sisä­mark­ki­noi­densa kehit­tä­mi­sestä ykkös­ta­voit­teensa, se voisi hyvin­kin ottaa paik­kansa sään­töi­hin perus­tu­van kaupan puoles­ta­pu­hu­jana ja yhtenä libe­raa­lin ja vapaan maail­man johta­jista.

Keske­nämme emme mekään kuiten­kaan pärjäisi. Yhdys­val­to­jen merki­tystä Euroo­palle ei ole syytä vähä­tellä. Yhdys­val­toja ja Euroop­paa yhdis­tä­vät länti­set arvot kuten demo­kra­tia ja vapaus. Meillä on oman­lai­semme kohta­lo­nyh­teys maail­man­his­to­riassa. Se yhteys on myös Suomelle merkit­tävä. Yhtey­den heiken­ty­mi­nen olisi meille kummal­le­kin haital­lista. Meidän euroop­pa­lais­ten onkin otet­tava itseämme niskasta kiinni ja toimit­tava tehok­kaam­min ja tulok­sel­li­sem­min yhdessä, sillä vain yhteen hiileen puhal­ta­malla EU voi saavut­taa koko­aan vastaa­van aseman maail­man­po­li­tii­kassa.

Kiitos.

Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia