Kokoomus.fi
Petteri Orpon puhe Atlantti-seuran syysko­kouk­sessa

Petteri Orpon puhe Atlantti-seuran syysko­kouk­sessa

Julkaistu: 28.11.17 Uutiset

Hyvät Atlantti-seuran jäsenet, kiitos kutsusta tulla puhumaan syyskokoukseenne.Matkustin lokakuussa Washing­toniin Kansain­vä­lisen valuut­ta­ra­haston ja Maail­man­pankin vuosi­ko­kouksiin. Tapasin Presi­dentti Trumpin talous­po­liit­tisen neuvo­nan­tajan Mathew Haarsa­gerin, jonka kanssa keskus­te­limme maail­man­ta­louden ajankoh­tai­sista asioista ja Yhdys­val­tojen sisäpo­li­tiikan kiemu­roista.

Pääsin peräti Valkoisen talon sivura­ken­nukseen asti. Tapasin myös Maail­man­pankin varapää­joh­tajan Kristalina Georgievan, jonka kanssa keskus­te­limme Afrikan autta­mi­sesta, tyttöjen koulu­tuk­sesta ja ilmas­ton­muu­toksen torjun­nasta. Nämä ja useat muut tapaa­miset olivat erinomaisia ja antoivat minulle uusia näkökulmia.

Sanotaan, että pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Se pitää paikkansa. Suomi on pieni, pohjoinen ja maailman metro­po­leista katsoen kaukainen kolkka. Me olemme pieni maa, mutta se ei estä olemasta aktii­vinen ja näkyvä toimija. Nimenomaan pienet valtiot tarvit­sevat kansain­vä­lisiä pelisääntöjä. Ilman kansain­vä­listä oikeutta vallitsee puhdas vahvimman oikeus. Meidän elineh­tomme on hyvät suhteet maailmaan, jossa meidän kannal­tamme isot ja merkit­tävät päätökset tehdään.

Miten me saavu­tamme ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tiset tavoit­teemme? Meidän ei ainakaan kannata vetäytyä kuoreemme ja kuvitella, että meitä tullaan täältä Pohjolan perukoilta hakemaan pöytiin, jossa päätöksiä tehdään.  Meidän pitää osoittaa maail­malla, että Suomi on kiinnostava, osaava ja tärkeä maa, jonka kanssa kannattaa tehdä yhteis­työtä. Meillä on myös poliit­tisia tavoit­teita – kansain­vä­linen vakaus, demokratia, ihmisoi­keudet, oikeus­val­tio­pe­riaate ja tasa-arvo. Suomi ei ole eikä saa olla ajopuu. Meidän on aistittava maail­malla tapahtuva muutos ja suhteu­tettava oma toimin­tamme sen mukai­seksi, omia arvojamme unohta­matta.

Suomelle avautuu hyvä mahdol­lisuus tuoda omia kansain­vä­lisiä tavoit­teitaan esiin, kun Suomi toimii ensi vuonna IMF:n ja Maail­man­pankin hallin­to­neu­vos­tojen puheen­joh­tajana. Asiasta päätettiin Washing­to­nissa lokakuussa. Puheen­joh­ta­juuden myöntä­minen Suomelle on tunnustus Suomen pitkä­jän­tei­sestä ja raken­ta­vasta sitou­tu­mi­sesta IMF:n ja Maail­man­pankin toimintaan.

Puheen­joh­tajuus avaa meille mahdol­li­suuden nostaa kansain­vä­lisen yhteisön edessä esiin asioita, joita me pidämme IMF:n ja Maail­man­pankin toimin­nassa tärkeinä. Suomelle tärkeitä teemoja ovat erityi­sesti koulutus, ilmas­to­muu­toksen torjunta ja muutto­liikkeen hallinta. Maail­man­pan­kilta ja IMF:ltä tulee odottaa vahvaa johta­juutta, ja niiden toimintaan osallis­tu­minen on Suomen etu. Puheen­joh­tajuus huipentuu vuoden päästä syksyllä Balilla järjes­tet­täviin vuosi­ko­kouksiin.

Suomen kannalta olisi myös hyvä, että Euroopan unionin rooli globaalien ongelmien ratkai­se­mi­sessa vahvis­tuisi. EU:n tulisi olla vahva etenkin kauppa­po­li­tii­kassa, ilmas­to­asioissa ja globaa­leissa säänte­ly­ky­sy­myk­sissä. EU:n tulisi ottaa suurempi rooli kansain­vä­listen ja monen­kes­kisten rahoi­tus­lai­tosten, kuten Maail­man­pankki, Kansain­vä­linen valuut­ta­ra­hasto, Euroopan inves­toin­ti­pankki ja Euroopan jälleen­ra­kennus- ja kehitys­pankki, resurssien koordi­noin­nissa. Päällek­käi­syyksiä tulisi välttää.

Hyvät Atlantti-seuran jäsenet, Suomi on avoin yhteis­kunta, jonka perus­kiviä ovat demokratia, ihmisoi­keudet, oikeus­val­tio­pe­riaate ja tasa-arvo. Olemme osa länsi­maista arvoyh­teisöä, joka jakaa kanssamme nämä samat arvot ja periaatteet. Olemme Euroopan unionin jäsen. Olemme sotilas­liit­toihin kuulu­maton, mutta emme puolu­eeton valtio. Emme ole emmekä me halua olla kenenkään tai minkään välissä vaan aktii­vinen tekijä ja osallistuja maail­man­po­li­tii­kassa.

Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikan tavoit­teena ei ole ”mahdol­li­simman hyvät suhteet” muihin valtioihin hyvien suhteiden vuoksi, vaan suoma­laisten turval­li­suuden ja hyvin­voinnin takaa­minen.

Turval­li­suusu­hista päällim­mäisenä on terro­rismi. Toisena on huoli kansain­vä­lisen turval­li­suus­jär­jes­telmän kestä­vyy­destä, jota on järkyt­tänyt ennen kaikkea Venäjän voima­po­li­tiikka. Kolmas turval­li­suusuhka liittyy länsi­maisten yhteis­kuntien sisäiseen yhtenäi­syyteen, jota populis­tiset ääriliikkeet ja hybri­di­vai­kut­ta­minen naker­tavat sekä sisältä että ulkoapäin. Hybri­di­vai­kut­ta­misen taustalla on tavoite heikentää vastus­tajaa omien päämäärien edistä­mi­seksi. Päämääränä voi olla esimer­kiksi oman alueel­lisen ja globaalin aseman turvaa­minen tai vahvis­ta­minen.

Neljäs turval­li­suusuhka asettaa kaikki muut maail­man­po­li­tiikan haasteet perspek­tiiviin. Joukko­tu­hoaseet ovat uhka turval­li­suu­delle ja hyvin­voin­nille kaikkialla maail­massa. Pohjois-Korean vastuuton politiikka on hyvä muistutus siitä, kuinka suuria riskejä ydina­seisiin liittyy. Maltin täytyy säilyä kaikilla osapuo­lilla. Kansain­vä­lisen yhteisön on käytettävä kaikki mahdol­liset diplo­maat­tiset keinot tilan­teesta eteenpäin pääse­mi­seksi.

Venäjän toiminta on haastanut euroop­pa­laiset turval­li­suus­pe­ri­aatteet. On aika ennen Krimin valtausta ja on aika sen jälkeen. Vuosi 2014 on veden­jakaja. Tämä tilanne heijastuu koko Eurooppaan, myös Suomen lähia­lu­eella. Huoli Euroopan heiken­ty­neestä turval­li­suus­ti­lan­teesta ja Yhdys­val­tojen lisään­tyneet vaati­mukset reilum­masta taakan­jaosta ovat tehneet selväksi, että Euroopan tulee ottaa vastuu omasta puolus­tuk­sestaan.

Euroop­pa­laisen puolus­tusyh­teistyön tiivis­tä­minen on Suomen pitkä­ai­kainen tavoite EU-politii­kassa. Suomen etu sotilas­liittoon kuulu­mat­tomana maana on, että euroop­pa­lainen puolus­tusyh­teistyö arkipäi­väistyy ja että EU saavuttaa nykyistä paremman kyvyn hallita kriisejä omalla alueellaan. Voimme kehittää yhteisiä suori­tus­kykyjä mietti­mällä, mitä sellaisia kykyjä tarvit­semme, joihin meillä ei ole yksin varaa.

Kaikkein oleel­li­sinta on kuitenkin vahvistaa Lissa­bonin sopimuksen avunan­to­vel­voi­tetta. Mitä virkaa hyvillä raken­teilla on, jos EU-maat eivät tiukan paikan tullen olekaan valmiita auttamaan toisiaan? Eduskunnan kanta vuodelta 2006 on, että hyökkäys yhtä EU-jäsen­val­tiota kohtaan merkitsisi muiden apuun tuloa monin keinoin, mukaan lukien sotilaal­liset toimet. On nimenomaan Suomen etu työsken­nellä sen eteen, että muut EU:n jäsenmaat tulkit­si­sivat avunan­to­vel­voi­tetta samalla tavalla.

Pilvi­linnoja emme rakenna. EU:sta ei edelleenkään tehdä puolus­tus­liittoa eikä PRY hoida Suomen kansal­lista puolus­tusta. Nato on jatkos­sakin Euroopan sotilaal­li­sesta maanpuo­lus­tuk­sesta huolehtiva organi­saatio omille jäsen­mailleen. Suomi huolehtii puolus­tuk­sestaan sotilas­liittoon kuulu­mat­tomana maana, tiiviissä puolus­tusyh­teis­työssä EU:n, Naton ja pohjois­maisen yhteistyön puitteissa sekä kahden­vä­listen kumppa­neiden kanssa.

Naton ja EU:n kehit­tyvien sotilaal­listen kykyjen välillä ei ole risti­riitaa. Kylmän sodan peruja olevassa ajatte­lussa vahvistuva EU on joskus nähty Naton kilpai­lijana ja kiilana transat­lant­ti­selle suhteelle. Näin ei todel­lakaan ole. Se, että euroop­pa­laiset maat vahvis­tavat kykyjään hyödyntää myös Natoa ja tasapai­noi­sempaa taakan­jakoa.

Ei pidä unohtaa, että Natolla on päätök­sen­te­ko­ra­kenteet ja esikunta, mutta ei silläkään ole omaa armeijaa. Naton kyvyt raken­tuvat sen jäsen­maiden kyvyille. EU:n kautta sotilaal­li­sesti vahvis­tuvat Naton euroop­pa­laiset jäsenmaat vahvis­tavat myös Naton kykyjä. Se, että euroop­pa­laiset maat hoitavat puolus­tustaan entistä fiksummin ja satsaavat siihen enemmän on Yhdys­val­to­jenkin etu.

Suomi ei ole joko/tai tilan­teessa tämänkään suhteen. Olemme EU:n puolus­tusu­lot­tu­vuuden kehit­tä­mi­sessä täysillä mukana, mutta yhteistyö Naton kanssa on Suomelle jatkos­sakin erittäin tärkeää. Nato on keskeinen turval­li­suus­toimija Euroo­passa ja Itämeren alueella. Nato on edelleen Suomen tärkein monen­vä­linen yhteis­työtaho, kun puhutaan oman puolus­tus­ky­kymme kehit­tä­mi­sestä. Sotilas­liittoon kuulu­mat­tomana maana Suomelle on keskeistä osallistua Naton harjoi­tus­toi­mintaan oman puolus­tus­ky­kymme kehit­tä­mi­seksi ja kumppa­nuu­temme vahvis­ta­mi­seksi.

Ero jäsenyyden ja kumppa­nuuden välillä on kuitenkin selvä. On tärkeää, että ylläpi­dämme mahdol­li­suutta hakea Naton jäsenyyttä. Ei yksikään järkevä maa sulje vaihtoeh­tojaan. Jokainen itsenäinen maa pyrkii takaamaan turval­li­suu­tensa.

Suomelle on erityisen tärkeää, että Yhdys­vallat pysyy sitou­tu­neena Euroopan turval­li­suuteen. Tässä konkreet­tiset teot puhuvat puolestaan. Yhdys­val­tojen tuki Euroopan turval­li­suuden perus­talle, kaikkien maiden oikeu­delle päättää omista ratkai­suistaan ja rajojen kunnioi­tuk­selle, on vankku­maton. Yhdys­valtain sitou­tu­mi­selle Euroopan puolus­tukseen on vankka puolue­rajat ylittävä tuki kongres­sissa. Yhdys­valtain asevoimien läsnä­oloon Itä-Euroo­passa sekä ohjus­puo­lus­tuksen ulotta­miseen Eurooppaan on kohden­nettu varsin mittavaa rahoi­tusta.

Hyvät Atlantti-seuran jäsenet, presi­dentti Trumpin Yhdys­val­tojen ulkopo­liit­tinen retoriikka on välillä väkevää. Vaikka sanoilla on väliä, on hyödyl­li­sempää katsoa tekoja. Yhdys­val­tojen ulkopo­li­tiikkaan uusi presi­dentti ei ole tuonut mullis­tusta, vaan Yhdys­val­tojen linjassa näkyy jatkuvuus. Presi­dentti johtaa, mutta Yhdys­val­tojen ulkopo­li­tiikka ei ole yksilölaji. Demokra­tialle ominaiset vakaut­tajat pitävät huolen siitä, että pitkä linja jatkuu. Presi­dentin ulkopo­liit­tinen tiimi on vahva ja osaava.

Ei ole yllät­tävää, että Yhdys­vallat perään­kuu­luttaa reilumpaa taakan­jakoa. Sitä tekee presi­dentti Trump, mutta sitä teki myös presi­dentti Obama. On tosiasia, että Euroopan pitää tehdä enemmän. Ei Yhdys­val­tojen kanssa kilpaillen, vaan yhteisen turval­li­suuden hyväksi. Euroopan maiden puolus­tus­me­noissa on nähtä­vissä selkeää kasvua, mikä johtuu kyllä enemmän Venäjästä kuin presi­dentti Trumpista.

Tämän halli­tuksen ulko- ja turval­li­suus­po­liit­tinen selonteko linjasi, että yhteistyö Yhdys­val­tojen kanssa on tärkeässä asemassa. Tämä yhteistyö on vahvoissa kanti­missa ja se tukee Suomen turval­li­suutta. Turval­lisuus- ja puolus­tus­po­li­tii­kassa Yhdys­valtain keskei­sistä Suomea ja Eurooppaa koske­vista linjauk­sista ei ole mitään epäsel­vyyttä. Tämän kuulimme viimeksi marras­kuussa Yhdys­valtain puolus­tus­mi­nis­terin vierail­lessa Helsin­gissä ja Brysse­lissä.

Suomen ja Yhdys­valtain kahden­vä­linen yhteistyö lepää lujalla pohjalla ja etenee erinomai­sesti. Puolus­tus­hal­lin­to­jemme väliset suhteet ovat läheiset ja mutkat­tomat, ja molem­min­puo­linen luottamus korkealla tasolla. Merkittävä virstan­pylväs oli kahden­vä­listä puolus­tusyh­teis­työtä koskevan aieju­lis­tuksen allekir­joit­ta­minen Helsin­gissä 7.10.2016. Suomelle vapau­tetut kriit­tiset asejär­jes­telmät ovat osoitus siitä, että Yhdys­vallat pitää Suomea luotet­tavana kumppanina.

Kaikesta emme ole samaa mieltä. Ydinso­pimus Iranin kanssa on ollut merkittävä saavutus ja siitä on tärkeää pitää kiinni. Se on estänyt uuden ydinuhkan muodos­tu­misen Euroopan porteille. Presi­dentti Trump on kysee­na­lais­tanut sopimuksen, mutta Washing­tonin päätök­senteon vakaut­ta­jille on tässä paikkansa – pallo on kongres­silla.

Suomen tavoitteet transat­lant­ti­sessa yhteis­työssä ovat selvät. Euroopan ja Yhdys­val­tojen yhteistyö on tärkeä perusta monella alalla. Turval­li­suu­dessa tämä yhteys on vahva ja Nato on sen yksi ilmentymä. Hybri­di­vai­kut­ta­mista meidän kannattaa torjua yhdessä, sillä vaikut­ta­misen kohteena ei ole pelkästään yksit­täinen EU:n tai Naton jäsenmaa, vaan koko ”länsi”. Helsin­gissä perus­tetun Euroop­pa­laisen hybri­dio­saa­mis­kes­kuksen tehtävä on saattaa jäsen­mai­densa sekä EU:n ja Naton toimijat yhteen, organi­soida tutki­musta, analyysejä, koulu­tusta, neuvontaa sekä yhteisiä harjoi­tuksia hybri­diuhkien torju­mi­seksi.

Transat­lant­ti­sessa yhteis­työssä on kuitenkin kiistat­tomat haasteensa. Emme katso kauppaa emmekä ilmas­to­po­li­tiikkaa samalla tavalla kuin presi­dentti Trumpin hallinto. Tässä on kuitenkin vuoro­vai­ku­tuksen eikä välirikon paikka. Luotan siihen, että yhteiset intressit tuovat meidät yhteen.

Vapaa­kaupan ja talous­suhteen syven­tä­minen Yhdys­val­tojen ja Euroopan välillä on looginen askel, siitä hyödytään molemmin puolin Atlanttia. Onhan kysymys maailman merkit­tä­vim­mästä talous­suh­teesta. Tiedämme, että vapaa­kauppa tuo tuntuvia hyötyjä puolin ja toisin. Vahvasti ulkomaan­kau­pasta ja kansain­vä­li­sestä erikois­tu­mi­sesta elävänä maana tämä on Suomelle erityisen tärkeä kysymys. Elleivät Eurooppa ja Yhdys­vallat rakenna maail­man­ta­louden perustaa ja standardeja, niin pelisään­nötkin ovat tulevai­suu­dessa ‘made in China’.

Ilmas­to­po­li­tii­kassa presi­dentti Trumpin vakaumus näyttää kallis­tuvan epäilevään suuntaan, mutta kiistat­tomat faktat puhuvat selvää kieltä. Ilmas­ton­muutos on ihmis­kunnan kohta­lon­ky­sy­myksiä ja siihen pitää vaikuttaa. Olemme nähneet, että eivät Yhdys­val­tojen ilmas­to­nä­ke­mykset ole keskus­joh­toisia – moni merkittävä osavaltio on täysillä mukana ilmas­ton­muu­toksen torju­mi­sessa. Suomella on selkeä tavoite: America First ei voi olla America Alone. Eurooppa tarjoaa yhteistyön kättä ja uskon, että se on myös Yhdys­val­tojen perim­mäinen etu.

Vuosi­kausia kansain­vä­listä yhteis­työtä rytmit­täneet monen­vä­liset yhteis­työ­foo­rumit ja niissä sovitut yhteiset pelisäännöt, arvot ja periaatteet eivät vaikuta olevan Yhdys­valtain uuden hallinnon asialistan kärjessä. Kun Yhdys­valtain johtajuus maail­man­laa­jui­sesti tärkeissä asioissa on jossain määrin laahannut, muut toimijat, kuten Kiina ja Venäjä, ovat päässeet hyödyn­tämään lisään­ty­nyttä liikku­ma­tilaa. Jos EU tekisi kauppa­po­li­tii­kasta ja sisämark­ki­noi­densa kehit­tä­mi­sestä ykkös­ta­voit­teensa, se voisi hyvinkin ottaa paikkansa sääntöihin perus­tuvan kaupan puoles­ta­pu­hujana ja yhtenä liberaalin ja vapaan maailman johta­jista.

Keske­nämme emme mekään kuitenkaan pärjäisi. Yhdys­val­tojen merki­tystä Euroo­palle ei ole syytä vähätellä. Yhdys­valtoja ja Eurooppaa yhdis­tävät läntiset arvot kuten demokratia ja vapaus. Meillä on omanlai­semme kohta­lo­nyhteys maail­man­his­to­riassa. Se yhteys on myös Suomelle merkittävä. Yhteyden heiken­ty­minen olisi meille kummal­lekin haital­lista. Meidän euroop­pa­laisten onkin otettava itseämme niskasta kiinni ja toimittava tehok­kaammin ja tulok­sel­li­semmin yhdessä, sillä vain yhteen hiileen puhal­ta­malla EU voi saavuttaa kokoaan vastaavan aseman maail­man­po­li­tii­kassa.

Kiitos.

Muutokset puhut­taessa mahdol­lisia


Kokoomus.fi