Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Turvallisuus / Petteri Orpo: Me emme hyväksy minkään­laista väki­val­taa, emme rasis­mia emmekä ihmis­ten leimaa­mista

Petteri Orpo: Me emme hyväksy minkään­laista väki­val­taa, emme rasis­mia emmekä ihmis­ten leimaa­mista

Julkaistu:

Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan, valtio­va­rain­mi­nis­teri Petteri Orpon puhe puolue­val­tuus­tossa 24.9.2016

Osal­lis­tuimme ennen tätä kokousta isolla poru­kalla väki­val­lan vastai­seen miele­nil­mauk­seen Kansa­lais­to­rilla. Uusnat­sien miele­no­soi­tuk­sessa pahoin­pi­del­lyn miehen kuolema on järkyt­tä­nyt syvästi ja aiheut­ta­nut laajaa keskus­te­lua.

Kokoo­mus tuomit­see tapah­tu­mat ja esit­tää osan­ot­tonsa väki­val­lan uhrin omai­sille. Me emme hyväksy minkään­laista väki­val­taa, emme rasis­mia emmekä ihmis­ten leimaa­mista ihon­vä­rin tai uskon­non perus­teella. Ilman mitään sivu­lauseita, muttia tai jossia.

Suomessa meillä jokai­sella on sanan­va­paus, yhdis­ty­mis­va­paus ja oikeus mieli­pi­tei­siin. Vapauk­sien lisäksi meillä on myös vastuu. Vastuu noudat­taa lakeja ja järjes­tys­sään­töjä.

Suomen laki kiel­tää rasis­min ja kiihot­ta­mi­sen kansan­ryh­mää vastaan. Suomen laki kiel­tää väki­val­lan. Kokoo­muk­sen mielestä väki­val­tais­ten ääri­jär­jes­tö­jen toiminta tulee kiel­tää lailla. Järjes­töt, jotka käyt­tä­vät väki­val­taa poliit­tis­ten tavoit­tei­densa saavut­ta­mi­seen eivät kuulu suoma­lai­seen yhteis­kun­taan.

Lailla ei tehtyä saa teke­mät­tö­mäksi eikä ääria­jat­te­lua loppu­maan. Lain muut­ta­mi­nen olisi kuiten­kin vahva signaali yhteis­kun­nalta, ettemme hyväksy tällaista toimin­taa. Kenen­kään ei pidä hyväk­syä. Väki­val­lan käytölle ei saa antaa pienin­tä­kään ymmär­rystä.

Toivon, että suoma­lais­ten suuri enem­mistö, joka on suvait­se­vaa ja viisasta väkeä, nousee puolus­ta­maan suvait­se­vai­suutta, tasa-arvoa ja suoma­laista avointa yhteis­kun­taa. Tässä rinta­massa seisoo myös Kokoo­mus.

Viha­puhe on osa ääri­liik­kei­den kasvua­lus­taa. Pitkällä aika­vä­lillä viha­puhe lisää vastak­kai­na­set­te­lua ja väki­val­taa. Siksi siihen on puutut­tava nykyistä tarmok­kaam­min ja johdon­mu­kai­sem­min.

Minis­teri Risikko on anta­nut polii­si­joh­dolle tehtä­väksi valmis­tella nopeasti käyt­töön otet­ta­via toimin­ta­mal­leja, joilla voidaan entistä tehok­kaam­min puut­tua viha­pu­hee­seen. Nämä toimin­ta­mal­lit tarkoit­ta­vat esimer­kiksi viha­pu­hetta paljas­ta­vien, tutki­vien ja ennalta ehkäi­se­vien ryhmien entistä tiiviim­pää yhteis­työtä.  Tämän lisäksi arvioi­daan tarvi­taanko lain­sää­dän­nöl­li­siä muutos­tar­peita viha­pu­hee­seen puut­tu­mi­seksi.

Meidän on paljon laajem­min ja perin­poh­jai­sem­min puutut­tava viha­pu­heen, poliit­ti­sen väki­val­lan, väki­val­lalla uhkaa­mi­sen ja rasis­tis­ten tunnus­ten esit­tä­mi­seen. Tule­vana maanan­taina käymme halli­tuk­sen stra­te­giais­tun­nossa läpi minis­teri Risi­kon johdolla valmis­tel­tua toimen­pi­deoh­jel­maa väki­val­tais­ten ääri­liik­kei­den toimin­taan puut­tu­mi­seksi.
Toimet eivät rajoitu vain turval­li­suus­vi­ran­omais­ten piiriin, tarvi­taan paljon muita­kin toimia.

Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­teri Grahn-Laaso­nen on jo keväällä käyn­nis­tä­nyt Merki­tyk­sel­li­nen Suomessa -nimi­sen ohjel­man - kymme­nen toimen­pi­dettä, joilla torju­taan viha­pu­hetta ja osat­to­muutta muun muassa kouluissa ja järjes­töissä.

Kukaan ei ole syntyes­sään rasisti. Syrjivä ajat­telu ja viha­puhe ovat asioita, jotka opitaan. Esimer­kiksi osat­to­maksi jäämi­sen koke­muk­set, syrjäy­ty­mi­nen ja turhau­tu­mi­nen ajavat etsi­mään merki­tyk­siä ääri­liik­keistä.

Merki­tyk­sel­li­nen Suomessa -ohjel­massa otetaan käyt­töön koulu­tuk­sen, kult­tuu­rin, nuori­so­työn ja liikun­nan toimin­not sen varmis­ta­mi­seksi, että lapset ja nuoret oppi­si­vat alusta alkaen suvait­se­vai­siksi, toista kunnioit­ta­viksi ja yhden­ver­tai­suutta arvos­ta­viksi.

Lasten ja nuor­ten parissa työs­ken­te­le­viä koulut­ta­malla varmis­te­taan, että heillä on ammat­ti­tai­toa käydä hanka­lia keskus­te­luja viha­pu­hee­seen, rasis­ti­seen käytök­seen ja radi­ka­li­soi­tu­mi­sen signaa­lei­hin liit­tyen.

Olen syvästi huolis­sani Suomesta. Asema-aukion tapah­tuma pysäytti, mutta se ei ole ainoa esimerkki väki­val­tai­siin tekoi­hin, viha­pu­hee­seen tai täydel­li­seen välin­pi­tä­mät­tö­myy­teen ajaneesta ajat­te­lusta.

Emme voi puhua enää yksit­täis­ta­pauk­sista. Meidän on puhut­tava koko maan, suoma­lais­ten, heiken­ty­neestä hyvin­voin­nista ja tehtävä kaik­kemme sen paran­ta­mi­seksi.

Demo­kraat­ti­nen yhteis­kunta ei ole itses­tään­sel­vyys, eikä se säily itses­tään. Hyvin­voi­vat ihmi­set teke­vät hyvin­voi­van yhteis­kun­nan.

Vuosia kestä­nyt talou­den taan­tuma on synnyt­tä­nyt maahan korkean työt­tö­myy­den ja lisän­nyt eriar­vois­tu­mista. Heikosta talous­ti­lan­teesta johtuen hyvin­voin­ti­pal­ve­luista ja tulon­siir­roista on jouduttu vuosi vuoden jälkeen leik­kaa­maan, mikä on jälleen lisän­nyt eriar­voi­suutta.

Eriar­vois­tu­mi­sesta seuraa ääria­jat­te­lua. Syrjäy­ty­mi­nen ja petty­mys yhteis­kun­taan ovat liian hyviä kasvua­lus­toja ääria­jat­te­lulle ja väki­val­lalle.

Paras ja ainoa kestävä tapa estää eriar­voi­suutta ja syrjäy­ty­mistä on työl­li­syy­den paran­ta­mi­nen. Vain korkeam­malla työl­li­syy­sas­teella meillä on mahdol­li­suus huoleh­tia tärkeistä hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan palve­luista ja heikom­pio­sai­sista.

Kokoo­mus nosti elokuussa työl­li­syy­den budjet­ti­rii­hen ja keskus­te­lun ytimeen.

Kun kesällä valmis­tau­duimme valtio­va­rain­mi­nis­te­riössä talous­ar­vio­esi­tyk­sen laadin­taan, kävimme peri­aat­teel­li­sen keskus­te­lun halli­tuk­sen talous­po­li­tii­kan linjasta.

Budje­tin suuri alijäämä ja velkaan­tu­mi­nen olisi­vat puol­ta­neet uusia sääs­tö­toi­mia jo nyt budjet­ti­rii­hessä. Tämä olisi tarkoit­ta­nut uusia sääs­töjä palve­lui­hin ja tulon­siir­toi­hin jo päätet­ty­jen neljän miljar­din sääs­tö­jen päälle.

Kävi kuiten­kin selväksi, ettei Suomen taloutta kään­netä pelkäs­tään leik­kaa­malla. Julki­sen talou­den tasa­pai­non ratkai­see työl­li­syys­ke­hi­tys.

Herät­te­limme muut siihen, että nykyi­set toimen­pi­teet eivät riitä halli­tuk­sen tärkeän tavoit­teen, eli 72 prosen­tin työl­li­syy­sas­teen saavut­ta­mi­seen. Jos työl­li­syyttä ei kyetä nosta­maan, niin uusia leik­kaus­kier­rok­sia joudu­taan teke­mään vuosi toisensa jälkeen tästä hamaan tule­vai­suu­teen.

Tämän vuoksi teimme selkeän valin­nan, että laitamme halli­tuk­sen työssä kaikki paukut työl­li­syyttä edis­tä­vien toimiin.

Miksi tuo 72 prosent­tia on niin tärkeä tavoite?

Puhuin Lappeen­ran­nassa keski­luo­kasta. Tuosta ahke­rien suoma­lais­ten joukosta, joka pitää Suomea pystyssä. Maksa­mis­taan veroista he ovat saaneet vasti­neeksi hyvät palve­lut ja turval­li­sen yhteis­kun­nan.

Kaikissa länsi­maissa keski­luok­kaa uhkaa kutis­tu­mi­nen. Tämä johtuu globa­li­saa­tiosta ja tekno­lo­gian kehit­ty­mi­sestä. Suomessa kehi­tystä vauh­dit­taa yhteis­kun­nan jäykät raken­teet, jotka eivät jousta maail­man muutok­sen tahdissa.

Kun maksa­jien joukko kutis­tuu, jäljelle jäävien rasite kasvaa. Toisaalta yhä useampi jää mukana olevien ulko­puo­lelle, eikä löydä reit­tiä takai­sin työhön eikä näky­mää tule­vai­suu­teen.

Ilman vahvaa keski­luok­kaa ei ole hyvin­voin­tia, koska ei ole sen kustan­ta­jia.

72 prosent­tia on kylmä luku, mutta sillä on välit­tävä merki­tys.

Se mahdol­lis­taa reilun yhteis­kun­nan, jossa nykyistä paljon useam­malla on mahdol­li­suus olla mukana raken­ta­massa omaa, läheis­tensä ja Suomen hyvin­voin­tia.

Se mahdol­lis­taa hyvin­voin­ti­val­tion ytimen, eli meille kaikille tärkei­den palve­lui­den säilyt­tä­mi­sen ja kehit­tä­mi­sen; päivä­ko­dit, vanhus­ten­pal­ve­lut, sairaa­lat ja koulut.

Se mahdol­lis­taa sen, että pystymme pitä­mään kaikki mukana; tulon­siir­rot ja palve­lut niille, jotka eivät pysty itses­tään huoleh­ti­maan tai jäävät työt­tö­miksi.

Se mahdol­lis­taa tule­vai­suu­den raken­ta­mi­sen, koska silloin meillä on mahdol­li­suus panos­taa kunnolla tule­vai­suu­teen; koului­hin, tutki­muk­seen ja tekno­lo­gi­aan.

Haluan siis koros­taa, että korkea työl­li­syys ja kestävä julki­sen talou­den pito eivät ole arvoja sinänsä.

Työl­li­syys ja vahva julki­nen talous ovat väli­neitä tuot­taa hyvää. Erityi­sesti näissä onnis­tu­mi­nen on yhteis­kun­nan heikoim­massa asemassa olevien etu, koska he kärsi­vät ensim­mäi­sinä, kun tasa­paino vaaran­tuu.

Kokoo­muk­sen tavoit­tei­den mukaista on, että mahdol­li­sim­man moni suoma­lai­nen osal­lis­tuu työhön. Vain tätä kautta kyke­nemme yhdessä raken­ta­maan riit­tä­vät palve­lut ja tulon­siir­rot, jotka varmis­ta­vat kaikille suoma­lai­sille mahdol­li­suuk­sien tasa-arvon ponnis­taa niin korkealle, kun kukin meistä pystyy. Me uskomme, että kaik­kia suoma­lai­sia tulee kannus­taa saavut­ta­maan parhaansa.

Kuten huomaatte – ei ole tärkeäm­pää avainta hyvin­voin­tiin kuin työl­li­syys. Emme vastusta yhtään sellaista uudis­tusta, joka lisää työn­te­koa ja työn­teon kannus­ti­mia.

Olemme tässä halli­tuk­sessa raken­ta­neet päämää­rä­tie­toi­sesti polkua kohti 72 prosen­tin työl­li­syy­sas­tetta.

Olemme keven­tä­neet työn vero­tusta halli­tuk­sen kahdessa ensim­mäi­sessä budje­tissa miljar­din euron edestä. Tämän lisäksi olemme tehneet yli 300 miljoo­nan euron ansio­ta­soin­dek­si­tar­kas­tuk­set, ettei kenen­kään työn vero­tus kiristy ylei­sen ansio­ta­son nousun seurauk­sena.

Veron­ke­ven­nyk­sen on tehty oikeu­den­mu­kai­sesti. Ensin päätet­tiin 450 miljoo­nan työtu­lo­vä­hen­nyk­sestä pieni-ja keski­tu­loi­silla ja kikyn yhtey­dessä 515 miljoo­nan tasai­sesta 0,6 prosent­tiyk­si­kön aidosta keven­nyk­sestä kaik­kiin tulo­luok­kiin ja myös eläke­läi­sille, joille suun­nat­tiin 137 miljoo­nan keven­nys.

Tällä ratkai­sulla tuetaan etupai­not­tei­sesti haurasta koti­maista kasvua ja työl­li­syyttä.

Olemme paran­ta­neet koti­ta­lous­vä­hen­nystä yli 30 miljoo­nalla eurolla, jotta suoma­lai­sille koti­ta­louk­sille olisi entistä kannat­ta­vam­paa työl­lis­tää eri alojen ammat­ti­lai­sia.

Olemme madal­ta­neet useilla eri toimilla työl­lis­tä­mi­sen kynnystä erityi­sesti pienille ja keski­suu­rille yrityk­sille, joille työn­te­ki­jän palk­kaa­mi­nen on aina suuri riski.

Olemme aloit­ta­neet uudis­tuk­set työt­tö­myys­tur­vaan, jolla sitä muova­taan passii­vi­sesta akti­voi­vaksi turvaksi. Tämä tarkoit­taa, että työt­tö­myy­den tuke­mi­sen sijaan tuetaan entistä vahvem­min uutta työl­lis­ty­mistä. Jatkossa työt­tö­myys­tur­vaa voi käyt­tää myös palk­ka­tu­kena tai yrit­tä­jän start­ti­ra­hana.

Erityi­sen tyyty­väi­nen olen toimista, joilla paran­ne­taan nais­ten työmark­kina-asemaa ja työl­lis­ty­mistä.

Vanhem­muu­desta aiheu­tu­vien kustan­nus­ten tasaa­mista työnan­ta­jien kesken 2500 euron kerta­kor­vauk­sella.

Ja tärkeää on, että olemme päät­tä­neet alen­taa kaik­kein pieni­tu­loi­sim­pien perhei­den päivä­hoi­to­mak­suja ja kehit­tää varhais­kas­va­tusta, jotta työn­teko olisi kannat­ta­vaa myös pien­ten lasten vanhem­mille – vaik­kapa sitten osapäi­vä­työnä.

Yritys­ten suku­pol­ven­vaih­dos­ten helpot­ta­mista, maksu­pe­rus­teista arvon­li­sä­ve­roa, ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van keston lyhen­tä­mistä, asun­to­ra­ken­ta­mi­sen lisää­mistä, inno­vaa­tio­pank­kia tai inno­vaa­tio­se­te­leitä – tai lukui­sia muita toimen­pi­teitä.

Kaikki ovat pieniä ja suuria aske­lia kohti samaa 72 prosen­tin maalia.

Se on kuiten­kin sanot­tava rehel­li­sesti ääneen, että halli­tuk­sen nyt sopi­mat toimet eivät vielä riitä 72 prosen­tin työl­li­syys­ta­voit­teen saavut­ta­mi­seen.

Käymme maanan­taina koko halli­tuk­sen kesken läpi valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arviota halli­tus­kau­den työl­li­syys­ke­hi­tyk­sestä. Nyky­ar­vion mukaan työl­li­syys nousisi vain 69,7 prosent­tiin vuoteen 2019 mennessä. Olemme siis jäämässä jopa 68 000 työpai­kan verran jälkeen asete­tusta tavoit­teesta.

Tämä tarkoit­taa, että halli­tuk­sen on tänä syksynä ja viimeis­tään ensi kevään puoli­vä­li­rii­hessä sovit­tava uusista kasvua ja työl­li­syyttä vahvis­ta­vista toimista. Meille työl­li­syys­ta­voite on halli­tus­oh­jel­man tärkein kohta. Edel­ly­tämme, että siitä pide­tään kiinni.

Kysy­mys on viime kädessä siitä, että onko tämä halli­tus edel­leen toimin­ta­ky­kyi­nen ja että kyke­neekö se noudat­ta­maan omaa ohjel­maansa. Minä uskon, että on ja pystyy.

Suomen suun­taa ei kuiten­kaan kään­netä pelkillä työl­li­syys­toi­milla. Meidän on perus­ta­van­laa­tui­sella tavalla uudis­tet­tava Suomea.

Jotta voi uudis­tua pitää ymmär­tää maail­maa. Pitää ymmär­tää ympä­rillä tapah­tuva suun­na­ton muutos. Muutok­sen vauhti on luja, riip­pu­matta siitä, haluam­meko muutosta tai emme. Tekno­lo­gia kehit­tyy, globa­li­saa­tio tuo uutta kilpai­lua, väes­tön­kasvu ja kaupun­gis­tu­mi­nen jatkuu. Ilmas­ton­muu­tos vaatii meiltä ratkai­suja ympä­ris­tö­on­gel­miin.

Kokoo­mus on Suomea uudis­tava voima. Yksi­kään uudis­tus ei ole jäänyt eikä tule jäämään meistä kiinni.

Olen todella tyyty­väi­nen nykyi­sen halli­tuk­sen jo saavut­ta­mista uudis­tuk­sista, joista tällä viikolla ratkaistu liiken­ne­kaari on hieno ja vaiku­tuk­sel­taan merkit­tävä esimerkki.

Jo aiem­min olemme vapaut­ta­neet kaup­po­jen aukio­loa­jat, sopi­neet alko­ho­li­lain­sää­dän­nön uudis­ta­mi­sesta ja siitä, että valin­nan­va­paus on sote-uudis­tuk­sen keskei­nen osa. Budjet­ti­rii­hessä pantiin Kokoo­muk­sen ehdo­tuk­sesta liik­keelle työ kannus­tin­louk­ku­jen purka­mi­seksi sekä yritys­ve­ro­tuk­sen koko­nai­suu­dis­tus.

Jokai­sen uudis­tuk­sen taus­talla tulee olla ymmär­rys maail­masta ja muutok­sesta. Jokai­sella uudis­tuk­sella tulee olla myös selkeä tavoite. Muutok­sia ei tehdä muutok­sen vuoksi. Me teemme muutok­sia siksi, että ne paran­ta­vat suoma­lais­ten hyvin­voin­tia ja helpot­ta­vat arkea.

Soten valin­nan­va­paus on se uudis­tus, joka tulee todella muut­ta­maan tämän maan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut ihmi­sille helpom­miksi käyt­tää.

Se tarkoit­taa, että jokai­nen suoma­lai­nen voi jatkossa päät­tää itse, minne menee lääkä­riin, kun lapsella on korva­tu­leh­dus tai kun mökillä sattuu tapa­turma. Ja että lääkä­riin pääsee heti, ei neljän viikon jonot­te­lun jälkeen.

Valinta tehdään laadun ja hinnan perus­teella valit­tu­jen palve­lun­tar­joa­jien välillä.

Vielä ei kuiten­kaan ole valmista. Suoma­lai­nen valin­nan­va­paus­malli raken­ne­taan tämän syksyn aikana. Tulemme teke­mään kaik­kemme taatak­semme jokai­selle ihmi­selle mahdol­li­suu­den hyvään hoitoon, varal­li­suu­desta riip­pu­matta. Se, että kaik­kia kohdel­laan yhden­ver­tai­sesti, on reilun yhteis­kun­nan merkki.

Me haluamme, että suoma­lai­set voivat itse valita ja vaikut­taa omiin palve­lui­hinsa. Me luotamme ihmi­seen ja hänen arvioin­ti­ky­kyynsä. Kuka olisi parempi asian­tun­tija arvioi­maan palve­lun laatua kuin poti­las itse?

Yhden­ver­tai­suus ja ihmi­seen luot­ta­mi­nen ovat kokoo­muk­selle arvoja, joista emme luovu. Siksi valin­nan­va­paus on meille kynnys­ky­sy­mys. Ilman valin­nan­va­pautta sote-uudis­tusta ei tule.

Tulemme myös pitä­mään huolen siitä, että valin­nan­va­paus­malli raken­ne­taan niin, että se ei tuhlaa veron­mak­sa­jien rahoja. Tarkoi­tus on, että julki­nen sektori hyödyn­tää mark­ki­na­ta­loutta ja yksi­tyistä sekto­ria, ei päin­vas­toin.

Valin­nan­va­pau­den lain­sää­dän­tö­luon­nos valmis­tuu lähiai­koina. Silloin pääsemme tosi­asioi­den pohjalta keskus­te­le­maan tule­vasta mallista ilman vääriä tietoja, jotka nyt hallit­se­vat keskus­te­lua.

Sote-uudis­tuk­sesta puhut­taessa on liian usein unoh­dettu eräs valta­van tärkeä ryhmä. Sosi­aali- ja tervey­sa­lalla kunnissa ja kuntayh­ty­missä työs­ken­te­lee lähes 200 000 sote-alan ammat­ti­laista, jotka siir­ty­vät uudis­tuk­sen myötä maakun­tien palve­luk­seen. Heidän työs­sään ja arjes­saan uudis­tuk­sella on aivan erilai­nen merki­tys kuin meillä palve­lu­jen käyt­tä­jillä.

Ymmär­rän erit­täin hyvin sen epävar­muu­den, jota omaan työhön ja sen järjes­tä­mi­seen kohdis­tuva julki­nen - joskus kiivas­kin - keskus­telu synnyt­tää.

Me tarvit­semme suju­vam­paa sosi­aali- ja tervey­den­huol­toa, jossa poti­laita kohdel­laan inhi­mil­li­sesti ja empaat­ti­sesti. Sellaista ei synny ilman ihmi­siä. Tärkeää arjen työtä teke­ville sairaan­hoi­ta­jille, hoiva-avus­ta­jille ja lääkä­reille sekä muulle alan henki­lös­tölle haluan sanoa, että teitä kuun­nel­laan.

Toivon, että haluatte olla aktii­vi­sesti ja aloit­teel­li­sesti mukana raken­ta­massa parem­pia palve­luita kaikille suoma­lai­sille.

Osal­lis­tuin viikko sitten puoluei­den puheen­joh­ta­ja­pa­nee­liin, jossa oli tarkoi­tus puhua tule­vai­suu­den kunnasta. Kuin­kas siinä kävi­kään? Keskus­te­limme tunnin verran sotesta - eli tule­vai­suu­den maakun­nasta. Kymme­nen minuut­tia ennen panee­lin päät­ty­mistä juon­ta­ja­kin totesi, että nyt voisimme hetken keskus­tella niistä palve­luista ja tehtä­vistä, joita kunnille uudis­tuk­sen jälkeen jää.

Hauska juttu. Mutta myös karu totuus siitä, kuinka kunta­kes­kus­te­lua tällä hetkellä käydään. Fokus ja kiin­nos­tus on sotessa ja maakun­nissa. Uudis­tuk­sen jälkei­sen kunnan tehtä­vät ja rooli tuntu­vat jäävän monelle kysy­mys­mer­kiksi.

Sote- ja maakun­ta­uu­dis­tuk­sen jälkei­sen kunnan tehtä­vät on hyvin helppo määri­tellä. Kun sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut siir­re­tään maakun­nille, kunnille jää kaikki se, mikä nyky­ään­kin on, miinus sote. Sen moni­mut­kai­sempi tämä muutos ei ole.

Tässä­kin kohtaa muutos on ennen kaik­kea mahdol­li­suus. Minä näen soten siir­ty­mi­sen maakun­tiin anta­van nime­no­maan kunnille ja kunta­lai­sille tilai­suu­den ryhtyä kehit­tä­mään omaa koti­kun­taa aivan uudella otteella.

Yli 15 vuotta kaupun­gin­val­tuus­tossa istu­neena tiedän, kuinka suuren osan valtuus­to­työstä sote-asiat ovat lohkais­seet. En juuri liioit­tele kun sanon, että yhtä hyvin kunnan­val­tuus­toja olisi voinut kutsua sote-valtuus­toiksi.

Sote-uudis­tus on nyt meille sysäys uudis­tu­mi­seen myös kunnissa. Nyt on juuri se hetki, kun voimme poru­kalla ryhtyä teke­mään koti­kun­nis­tamme parem­pia.

Kääri­tään siis hihat. Ryhdy­tään yhdessä miet­ti­mään, millai­sen kunnan haluamme itsel­lemme ja jälkeemme tule­ville raken­taa.

Nyt pääsemme vastaa­maan aivan uuden­lai­seen, posi­tii­vi­seen, kysy­myk­seen: Kuinka saamme kaikki kunta­lai­set voimaan mahdol­li­sim­man hyvin?

Sote-uudis­tuk­sen jälkeen kunnista tulee nimit­täin koulu­tuk­sen, sivis­tyk­sen, kult­tuu­rin, liikun­ta­pal­ve­lui­den ja elin­voi­man keskuk­sia. Kaik­kien kunta­lais­ten tarvit­se­mat tärkeät palve­lut pääse­vät aidosti keski­öön.

Miten laaduk­kaat varhais­kas­va­tus­pal­ve­lut järjes­te­tään siten, että perheet saavat oman kotinsa läheltä hoito­pai­kan lapsel­leen? Että perus­o­pe­tuk­sessa jokai­sella opet­ta­jalla on riit­tä­västi aikaa jokai­selle lapselle ja koulu­ti­lat ovat hyvässä kunnossa. Että kunnassa on vireää liikunta- ja kult­tuu­ri­toi­min­taa. Ja että kunta luo hyvät edel­ly­tyk­set yrit­tä­jyy­delle, jotta kuntaan inves­toi­daan ja jotta uusia työpaik­koja syntyy.

Kunnan budje­tista leijo­nan­osa käyte­tään jatkossa koulu­tuk­seen. Se on aikai­sem­paan nähden valtava muutos. Se on meille kokoo­mus­lai­sille myös valta­van terve­tul­lut muutos.

Kun maailma ympä­rillä muut­tuu, myös elämässä tarvit­ta­vat taidot muut­tuu. Siksi opetus­mi­nis­teri Sannin johdolla käyn­nis­tetty perus­koulu-uudis­tus on aivan keskei­sessä roolissa suoma­lais­ten hyvin­voin­nin paran­ta­mi­sessa.

Lasteni kautta näen perus­kou­lumme merki­tyk­sen ja kehit­ty­mi­sen joka päivä. Näen, miten heidän opet­ta­jansa ovat sitou­tu­neita työhönsä, tuke­vat ja kannus­ta­vat jokaista lasta oppi­mi­seen ja löytä­mään omat vahvuu­tensa.

Korkeasti koulu­te­tut opet­ta­jamme ovat koko perus­koulu-uudis­tuk­sen arkki­teh­teja, siksi heidän osaa­mi­seensa panos­te­taan. Jokai­seen kouluun koulu­te­taan tuto­ro­pet­taja, joka tukee uuden tekno­lo­gian hyödyn­tä­mistä kaikessa opetuk­sessa. Jokai­selle opet­ta­jalle taataan mahdol­li­suus kehit­tää osaa­mis­taan ja päästä täyden­nys­kou­lu­tuk­seen. Tätä kunnan talous­ti­lanne tai asuin­paikka ei saa estää.

Lapsemme teke­vät joka päivä koulussa hienoja asioita, joista meillä vanhem­milla ei ole tietoa­kaan. Uusi tekno­lo­gia on monessa koulussa jo arki­päi­vää. Uusissa opetus­suun­ni­tel­missa paino­te­taan tule­vai­suu­den taitoja, esimer­kiksi kriit­tistä ajat­te­lua ja kansain­vä­li­syyttä. Koodaus tuodaan jo perus­kou­lun alaluo­kille. Uutena tavoit­teena on tuoda tunti liikun­taa jokai­seen koulu­päi­vään, jotta lapsemme liik­kui­si­vat riit­tä­västi.

Aivan upeita asioita, joista meidän vanhem­pina kannat­taa olla tyyty­väi­siä. Nämä ovat myös esimerk­kejä siitä, että Kokoo­mus tekee koko ajan työtä koulu­tuk­semme uudis­ta­mi­seksi. Me haluamme, että perus­kou­lumme on jatkos­sa­kin maail­man paras. Siksi me panos­tamme sen uudis­ta­mi­seen 90 miljoo­naa euroa.

Haluan nostaa esiin vielä kaksi konkreet­tista asiaa, jotka me kokoo­mus­lai­set otamme tavoit­teiksi.

Asete­taan tavoit­teeksi, että turvaamme opet­ta­jille aina, kun se vain on mahdol­lista, vaki­nai­sen työsuh­teen. Että annamme toivoa tule­vasta erityi­sesti nuorille, vasta­val­mis­tu­neille opet­ta­jille.

Toinen tavoite liit­tyy lasten ja nuor­ten harras­ta­mi­seen. Monessa perheessä raha ei siihen riitä. Joka kolmas lapsi on joutu­nut luopu­maan harras­ta­mi­sesta varo­jen puut­tuessa. Näin ei voi olla.

Kokoo­mus haluaa, että harras­tus­ta­kuusta tulee totta. Vähin­tään yksi harras­tus jokai­selle lapselle. Se on hyvä ja konkreet­ti­nen tavoite, jonka saavut­ta­mi­nen vaatii yhteis­työtä. Siihen tarvi­taan paitsi halli­tusta, opetus­mi­nis­te­riä ja edus­kun­taa, myös kaik­kia meidän valtuu­tet­tuja ja kunta­päät­tä­jiä ympäri Suomen.

Haas­tan jokai­sen teistä teke­mään koti­kun­nas­saan aloit­teen, joka edis­tää harras­tus­ta­kuuta. Itse lupaan tart­tua toimeen omassa koti­kau­pun­gis­sani Turussa.

Otetaan mahdol­li­suuk­sien luomi­nen kokoo­mus­lai­sen kunta­po­li­tii­kan johto­täh­deksi.

Vapaus on meille kokoo­mus­lai­sille keskei­nen arvo. Vapaus, vastuu ja toisista välit­tä­mi­nen kulke­vat käsi kädessä. Kiel­to­jen sijasta meidän pitäisi mahdol­lis­taa asioita. Kannus­taa ja uskal­taa kokeilla. Luot­taa kunta­lai­siin ja kunnan päät­tä­jiin siinä, että he osaa­vat tehdä parhaat ratkai­sut kunnassa.

Otetaan vapaa­kun­ta­ko­keilu laajasti käyt­töön. Hyväk­sy­tään se, että meillä on hyvin erilai­sia kuntia, joissa ratkai­sut hyvän elämän raken­ta­mi­seksi ovat erilai­sia. Anne­taan kunnille enem­män eväitä toteut­taa asioita, järjes­tää palve­luita ja tehdä paikal­li­sia päätök­siä.

Parhaim­mil­laan koti­kunta yhteisö, joka takaa jäse­nil­leen suju­van arjen, turval­li­sen ympä­ris­tön ja tule­vai­suu­den täynnä mahdol­li­suuk­sia. Kuka muu kuin kunta­lai­set itse tietäi­si­vät parem­min, miten juuri heidän kunnas­saan kannat­taa toimia näiden tavoit­tei­den saavut­ta­mi­seksi?

Kunta­vaa­lei­hin on tänään 197 päivää. 197 päivää aikaa säilyt­tää ja ansaita suoma­lais­ten luot­ta­mus. Sitä luot­ta­musta ei ansaita nokke­lilla mainos­kam­pan­joilla tai musta­val­koi­sella popu­lis­milla. Se luot­ta­mus ansai­taan pitkä­jän­tei­sellä ja tule­vai­suu­teen katso­valla työllä kunta­lais­ten hyväksi. Siinä me kokoo­mus­lai­set olemme hyviä.

Minä en usko, että kunta­vaa­leissa pärjää höpöt­tä­mällä ja julis­ta­malla. Suoma­lai­set ovat siihen liian fiksua ja käytän­nön­lä­heistä väkeä. Kunta­vaa­leissa luot­ta­mus lunas­te­taan kolmella tavalla: mene­mällä sinne missä ihmi­set ovat, kuun­te­le­malla ja ymmär­tä­mällä heitä sekä viemällä kuule­mansa asiat eteen­päin, ratkot­ta­vaksi.

Kokoo­muk­sen pitää näkyä ja kuulua - mutta ennen kaik­kea kuulla! Ei ole montaa niemeä tai notkel­maa, johon ei kokoo­mus­teltta sään­nöl­li­sesti nousisi. Olemme opetel­leet otta­maan haltuun myös toisen­lai­set turut ja torit: puolu­een työhön voi nyky­ään osal­lis­tua vaik­kapa verkossa tai vaikut­ta­ja­ryh­mään kuulu­malla.

Kuun­te­le­mi­nen on meille peri­aate, josta emme luovu. On kuun­nel­tava myös niitä, jotka ovat kans­samme eri mieltä. Hyviä ideoita ja huomioita voi tulla yllät­tä­vil­tä­kin tahoilta!

Siksi lähdemme näihin kunta­vaa­lei­hin korvat enem­män auki kuin koskaan: koko syksyn kier­rämme Suomea ja kyse­lemme, millai­nen olisi juuri Sinulle hyvä koti­kunta.

Vastauk­sensa voi jättää myös verkossa www.kaikillehyvä.fi -sivulla. Kaikki saamamme ajatuk­set keräämme talteen, analy­soimme ne ja käytämme johto­pää­tök­siä Kokoo­muk­sen kunta­ta­voit­teita aset­taes­samme.

Olen puhu­nut paljon uudis­ta­mi­sesta, ja olen puhu­nut paljon luot­ta­muk­sesta. Suomen ja suoma­lais­ten hyvin­voin­nille ne ovat erot­ta­ma­ton pari. Ilman luot­ta­musta ei voi uudis­taa. Ilman uudis­ta­mista ei luot­ta­mus säily.

Jatke­taan siis reip­paasti uudis­ta­mista! Jatke­taan sään­te­lyn purka­mista, koulu­tuk­sen kehit­tä­mistä, työl­li­syyttä edis­tä­vien toimien teke­mistä. Jatke­taan tule­vai­suu­teen suun­taa­vaa poli­tiik­kaa, eikä tyydytä help­poi­hin pika­voit­toi­hin.

Ja lisäksi: tehdään joka päivä kaik­kemme, että olisimme suoma­lais­ten luot­ta­muk­sen arvoi­sia.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

13.3.2024

Petteri Orpo: “Se, miten toimimme tänään määrit­tää suku­pol­vemme perin­nön”

Päämi­nis­teri Petteri Orpon puhui Euroo­pan parla­men­tin täysis­tun­noissa Stras­bour­gissa 13.3.2024. Puhe muutos­va­rauk­sin. Alku­pe­räi­nen puhe pidetty englan­niksi. Arvoisa puhe­mies, hyvä Roberta, arvoi­sat Euroo­pan

21.2.2024

Timo Heino­nen: Suomen viesti Natossa on selkeä: kannamme vastuumme ja tuotamme turval­li­suutta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro valtio­neu­vos­ton selon­te­koon edus­kun­nalle Puolus­tus­voi­mien osal­lis­tu­mi­sesta Naton rauhan ajan yhtei­sen puolus­tuk­sen tehtä­viin vuonna 2024. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Me liityimme

21.2.2024

Pekka Toveri: Vank­ku­ma­ton ja horju­ma­ton tuki Ukrai­nalle on elinehto Euroo­pan turval­li­suu­delle

Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe ajan­koh­tais­kes­kus­te­lussa Ukrai­nan tilan­teesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Arvoisa puhe­mies,  Slava Ukraini. Kunnia Ukrai­nalle.  728 päivää sitten Venäjä käyn­nisti hyök­käys­so­dan

Skip to content