Petteri Orpo: Maata­lous­po­li­tiikan tavoitteet pitää etsiä tulevai­suu­desta – kokoomus.fi
MENU
Petteri Orpo: Maata­lous­po­li­tiikan tavoitteet pitää etsiä tulevai­suu­desta

Petteri Orpo: Maata­lous­po­li­tiikan tavoitteet pitää etsiä tulevai­suu­desta

Julkaistu: 09.03.2018 Julkaisut Kannanotot Politiikka Puheet

Kokoo­muksen puheen­johtaja Petteri Orpon puhe maaseu­tu­val­tuus­kunnan kokouk­sessa 9.3.2018

Hyvät kokoo­muksen maaseu­tu­val­tuus­kunnan jäsenet,

Ensim­mäinen minis­te­ri­pestini oli maa- ja metsä­ta­lous­mi­nis­te­riössä. Se oli minulle monessa suhteessa opetta­vainen kokemus. Maail­man­po­li­tiikan tapah­tumat syven­sivät Suomen maata­louden kannat­ta­vuus­kriisiä. EU osoitti solidaa­ri­suutta ja jousta­vuutta vilje­li­jöil­lemme, kun Venäjä laittoi rajat kiinni. Maata­lous­tukien maksa­tusai­ka­tau­lujen nopeut­ta­minen vaati erityis­toimia. Metsä­hal­li­tuksen yhtiöit­tä­minen takkuili. Sudet, lohet ja ahmat työllis­tivät tuolloinkin minis­teriä. Kaikista näistä selvittiin.

Mietin jo silloin, että kriisi­pa­kettien jatkuvan pohdinnan sijasta olisi katsottava eteenpäin ja mietittävä maata­lous­po­li­tiikan sisältöjä ja tavoit­teita pitkällä aikavä­lillä. Tavoitteet pitää etsiä tulevai­suu­desta mennei­syyden sijaan. Kokoomus on käynnis­tänyt tämän tulevai­suustyön. Eilen oma väkemme kuuli joukkoa asian­tun­ti­joita. Tänään työtä jatketaan tällä porukalla. Mietitään yhdessä, minne haluai­simme mennä ja miten sinne päästään. Iso kuva tulevai­suu­desta on minusta selvä. Ruoka on maail­man­laa­juinen kasvuala ja sitä se tulee olemaan Suomes­sakin. Maailman elintar­vi­ke­jär­jestö FAO on arvioinut, että tuotannon tulisi kasvaa 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jotta maapallon kasvava väestö saadaan ruokittua.

Kunkin maan tulee kantaa kortensa kekoon, sillä ruoka­tur­vasta huoleh­ti­minen kuuluu itsenäisen valtion perus­vel­vol­li­suuksiin. Meidän pitää miettiä, miten Suomi vastaa tähän haasteeseen. Mitkä ovat meidän vahvuu­temme 30 vuoden päästä ja mihin meidän pitäisi panostaa. Määrällä tai hinnalla emme tule tuolloinkaan pärjäämään.

Meidän pitää tiedostaa, että ruokaan liittyvät arvot ovat muuttuneet ja muuttu­massa. Entistä useam­malle meistä ruokaan liittyy paljon muitakin arvoja kuin pelkkä ravin­to­si­sältö. Haluamme tietää ruuan alkuperän ja kuka sen on tehnyt, haluamme raaka-aineemme tuoreina ja mahdol­li­simman käsit­te­le­mät­töminä ja odotamme ruualta elämyksiä, tarinoita ja aitoutta. Yhä useampi kantaa huolta ruuan tuotannon kestä­vyy­destä niin talouden, ympäristön kuin yhteis­kun­nankin kannalta. Luomun kysyntä kasvaa, antibioottien käyttöä karsas­tetaan, eläin­suo­je­lu­vaa­ti­mukset kiris­tyvät ja kasvi­pro­teiini korvaa lihaa. Kulut­tajat haluavat viestiä arvoista valin­noillaan ja hinnan merkitys pienenee. Kokoo­muksen pitää vastata tähän arvojen muutokseen.

Myös tekno­logia muuttaa ruuan tuotantoa ja suhdet­tamme ruokaan. Keinoliha, verti­kaa­li­viljely ja monet muut nykyiset ja tulevat innovaatiot muuttavat perin­teistä käsitystä ruuan tuotan­nosta. Jatkossa ruokaa voi tulostaa kolmiu­lot­tei­sesti kotona. Näitä innovaa­tioita ei pidä pelätä vaan olla eturin­ta­massa niitä kehit­tä­mässä ja kaupal­lis­ta­massa.

Suomi on ollut toisinaan eturin­ta­massa ajamassa muutosta. 25 vuotta sitten vain Suomi ja Ruotsi pitivät antibioottien käyttöön liittyviä riskejä esillä. Nyt koko maailma puhuu niiden käytön vähen­tä­mi­sestä maata­lou­dessa. Valitet­ta­vasti emme ole kyenneet hyödyn­tämään tätä trendiä elintar­vik­keiden vienti­pon­nis­te­luissa tai kotimai­sessa markki­noin­nissa. Emme myöskään ole saaneet kotimaista kauppaa ja teolli­suutta sitou­tumaan mataliin antibioot­ti­ta­soihin tuonti­ta­varan osalta. Tulevai­suutta on pohdittu, mutta emme ole tehneet muutoksia tulevai­suutta silmällä pitäen.

Lähiai­koina linjaamme useista asioista, joilla on merki­tystä pitkälle tulevai­suuteen. Eläin­suo­je­lulaki on pian halli­tuksen pöydällä. Lakiluon­nosta on kriti­soitu kunnian­hi­mot­to­maksi. Kysytään, jäämmekö eläin­suo­je­lussa jälkeen Keski-Euroopan tehotuot­ta­ja­maista. Yksi esimerkki on parsi­na­vetat. Suomessa tätä ei ole esitetty tehtä­väksi, koska katsomme saman tavoitteen toteu­tuvan itsestään, koska uudet navetat ovat kaikki pihattoja. Tanska puolestaan hyödyntää markki­noin­nissaan kieltoaan 15 vuoden siirtä­mä­ajalla, kun taas me Suomessa kuunte­lemme moitteita ja vertailuja Tanskan tilan­teeseen. Haastan teidän pohtimaan, kumpi tilanne on elinkeinon kannalta parempi.

Meidän pitää myös pohtia suhdet­tamme kauppojen ja ravin­to­loiden lainsää­dän­tö­vaa­ti­muksiin.

Meidän pitää myös pohtia suhdet­tamme kauppojen ja ravin­to­loiden lainsää­dän­tö­vaa­ti­muksiin. Kun eräs iso kansain­vä­linen kauppa­ketju ilmoitti luopu­vansa virike­hä­keissä tuotet­tujen munien myynnistä, oltiin tuotta­ja­pii­reissä närkäs­ty­neitä. Olisiko parempi strategia ollut kampan­joida yhdessä eläin­suo­je­lu­jär­jes­töjen kanssa, jotta kauppa vaatisi toimit­ta­jiltaan possuille oikeutta pitää saparonsa tai kasvaa ilman antibioot­ti­kuureja?

Meidän pitää parantaa muutenkin markki­noiden toimi­vuutta. Suhtaudun ministeri Lepän esitykseen elintar­vi­ke­val­tuu­te­tusta lähtö­koh­tai­sesti avoimin mielin, mutta asiasta pitää vielä keskus­tella elintar­vi­kealan eri toimi­joiden kanssa. Kaupan vahvaa markkina-asemaa tukee elintar­vi­ke­vien­timme vähäisyys. Kilpai­lemme kotimark­ki­noilla emmekä ole hakeneet vienti­mark­ki­noita pitkä­jän­tei­sesti. Vienti­kielto Venäjälle oli meille terveel­linen herätys. Tuolloin yksi kriisi­toi­menpide oli vienni­ne­dis­tä­misen lisära­hoitus. Nykyhal­litus on jatkanut samalla linjalla.

Olemme perus­ta­massa ruoka­vi­rastoa. Sille tulee lakisää­tei­seksi tehtä­väksi myös viennin edistä­minen. Tämä on terve­tullut lakimuutos. Koros­tamme tällä elintar­vi­ke­viennin vaatiman viran­omais­toi­minnan tärkeyttä. Olin itse avaamassa minis­terinä Kiinan markki­noita. Käytännön työn teki kuitenkin Elintar­vi­ke­vi­rasto, joka vakuutti kiina­laiset meidän elintar­vi­ke­val­von­tamme erinomai­suu­desta.

Viennin pitäisi olla yhä useamman yrityksen tavoite. Kun maaseudun yrityksiä tuetaan, pitäisi painopiste olla innovaa­tioissa ja lisäar­vossa. Meiltä löytyy hienoja yrityksiä esimer­kiksi kasvi­pro­teiini- tai alkoho­li­sek­to­reilta, joilla on alusta lähtien ollut katse maail­malla. Näitä yrittäjiä meidän pitää auttaa menes­tymään.

Entisenä maata­lous­mi­nis­terinä seuraan myös suurella mielen­kiin­nolla komission suunni­telmia EU:n yhteisen maata­lous­po­li­tiikan uudis­ta­mi­sesta. EU:sta tuleva rahoitus ja lainsää­däntö sekä luovat mahdol­li­suuksia, että rajoit­tavat niitä. Hyvin tiukasti säädel­lystä ja valvo­tusta järjes­tel­mästä siirrytään yhteisiin tavoit­teisiin ja vastuun siirtoon jäsen­maille niiden toteu­tu­mi­sesta. Tämä on hyvä asia. Komis­saari Hogan totesi minulle syksyllä, että tämä ratkaisee Suomen muuttuvien pelto­loh­kojen ongelman. Se olisi hyvä asia. Vilje­li­jöiden henkiset resurssit on vapau­tettava lomak­keista ja valvon­noista tulevai­suuden tekemiseen.

Komission lakieh­do­tuksia odotetaan ennen kesää. Niitä odotel­lessa tarvitaan virka­mies­kun­nalta ja minis­te­riltä tuhansia tunteja jalka­työtä Brysselin käytä­villä. Meidän tulee olla mukana tekemässä tätä uudis­tusta ennakkoon, eikä odotella esityksiä. Touko­kuussa tulee myös komission esitykset EU:n tulevasta rahoi­tuk­sesta. Viimeksi ajoimme päämi­nisteri Kataisen johdolla samaan aikaan sekä tiukkaa budjet­ti­kuria että maata­louden rahoi­tuksen turvaa­mista. Onnis­tuimme molem­missa. Tällä kertaa meillä on sama tavoite.

Meidän pitää huolehtia ruuan tuotannon kannat­ta­vuu­desta. Sen tuotta­mi­sesta pitää osaavan yrittäjän voida ansaita elantonsa. Tämä ei ole helppo tehtävä näinä niukkuuden ja säästöjen aikoina. Valtion kassa tulee olemaan tyhjä myös lähivuosina. Siksi tukieurot on suunnattava tarkasti tulevai­suuden tukemiseen. Kannat­ta­vauus on haettava markki­noilta, ei valtion kassan kautta. Innovaatiot, osaaminen ja kansain­vä­lisyys ovat niitä kulma­kiviä, joiden varaan sekä maata­louden että kansa­kun­tamme tulevaisuus pitää rakentaa.

Kokoomus on uudis­tus­puolue. Lähdemme siitä, että ihmisen, yritysten ja yhteis­kunnan pitää olla avoin muutok­sille. Robot­ti­lypsy on parempi kuin käsin­lypsy. Pelloilla traktori on tehok­kaampi kuin hevonen. Muutos ja menestys eivät ole kiinni asuin­pai­kasta vaan ideoista ja ihmisestä. Meillä on ympäri maata hienoja yrityksiä, jotka hyödyn­tävät paikal­lisia vahvuuksia. Näistä vahvuuk­sista on syntynyt ja syntyy jatkossa Suomen menes­tys­tarina.

Sadassa vuodessa Suomi on noussut Euroopan takapa­ju­lasta yhdeksi maailman parhaista maista. Olemme jatku­vasti eri vertai­luissa kärki­maiden joukossa, puhutaanpa sitten yritysten toimin­taym­pä­ris­töstä tai tasa-arvosta. Muutos on edellyt­tänyt meiltä kykyä ja halua muuttua, kykyä katsoa kauem­maksi kuin omiin varpaisiin. Tähän olemme valmiita myös tällä porukalla.


Kokoomus.fi