Kokoomus.fi
Tavoit­teena palve­luiden integraatio

Tavoit­teena palve­luiden integraatio

Julkaistu: 9.4.18 Hyvinvointipolitiikan verkosto

Yksi sote -uudis­tuksen tavoit­teista on palve­luiden integraatio. Integraa­tio­ta­voite ei koske ainoastaan sote -palveluja, vaan myös niiden sovit­ta­mista yhteen esimer­kiksi kasvu­pal­ve­luiden kanssa. Integraation merkitys korostuu, kun puhutaan paljon palvelua tarvit­se­vista asiak­kaista.

Nykyinen palve­lu­jär­jes­telmä on sirpa­loi­tunut niin, että paljon palvelua tarvitseva asiakas joutuu usein hakemaan palveluja useista eri paikoista.  Esimer­kiksi kokemus­asian­tuntija Katja Lemberg asioi vajaan neljän vuoden aikana kolmes­sa­kym­me­nessä eri organi­saa­tiossa ja tapasi sata ammat­ti­laista. Hänet kohdattiin eri palve­luissa yksit­täisten palve­lu­tar­peiden ja oireiden kautta ja tarkas­teltiin vain pientä sirpa­letta hänen elämän­ko­ko­nai­suu­destaan. Kokonai­suuden hallinta jäi Katjalle itselleen ja tämä tapahtui tilan­teessa, jossa hän oli masen­nukseen sairas­tut­tuaan kaikkein heikoim­millaan.

Vaikka Katjan kokemuk­sissa on kyse yksit­täis­ta­pauk­sesta, kuvaavat ne yleisem­minkin sirpa­loi­tuneen palve­lu­jär­jes­telmän kehit­tä­mis­tar­peita. Mikäli paljon palveluja tarvit­sevan asiakkaan tilan­netta ei tarkas­tella kokonai­suutena, voivat eri palve­luiden tavoitteet olla keskenään risti­rii­taisia. Yhden ammat­ti­laisen mielestä työ on asiak­kaalle parasta lääkettä, toinen ehdottaa lepoa, kolmannen mielestä asiakkaan tulisi liikkua enemmän, neljännen kehot­taessa häntä keskit­tymään kodin siistinä pitämiseen. Tavoit­teiden ollessa risti­rii­taisia ei eri palve­luille asetettuja tavoit­teita saavuteta, vaikka asiakasta autet­taisiin kaksin käsin. Sen sijaan syntyy kierre, jossa palve­lu­tarve kasvaa edelleen, mutta asiakas voi silti jäädä vaille ensisi­jai­sesti tarvit­se­maansa palvelua. Tällöin hoidetaan pikem­minkin oireita kuin niiden taustalla olevia syitä.

Sirpa­loi­tu­neessa palve­lu­jär­jes­tel­mässä myös asiakas­tieto on sirpa­leina. Eri ammat­ti­laisten välistä tiedon­kulun puutetta perus­tellaan useim­miten tieto­suo­jalla. Näin jopa tilan­teissa, joissa lainmu­kaista estettä viran­omai­syh­teis­työlle ei ole, vaan laki jopa velvoittaa eri toimi­joita yhteis­työhön. Usein palve­luiden välinen tiedon­kulku jää asiakkaan vastuulle.  Asiakas ei kuitenkaan välttä­mättä tiedä, mitä kertoa kenel­lekin ja miksi. Myös käytet­tä­vissä oleva aika on rajal­linen asiakkaan joutuessa aina uuden ammat­ti­laisen kohda­tessaan selit­tämään, kuka hän on ja mihin hän tarvitsee apua. Tällöin keskustelu rajautuu herkästi yhteen palveluun jota ei soviteta yhteen muiden palve­luiden kanssa.

Sirpa­lei­sessa palve­lu­jär­jes­tel­mässä hukataan resursseja.  Palve­luiden yhteen­so­vit­ta­mat­to­muu­desta aiheutuva hukka kasvaa erityisen suureksi paljon palvelua tarvit­sevien palve­luissa.  Hukkaa lisää edelleen, jos tieto eri palve­luiden välillä ei kulje. Hukan välttä­mi­seksi tarvitaan sekä palve­luiden että asiakas­tie­to­jär­jes­telmien integraa­tiota ja eri palve­luiden koordi­naa­tiota.

Integraatio on keino sekä tuottaa parempia ja vaikut­ta­vampia palveluja että saada säästöjä aikaan. Palvelu on vaikut­tavaa kun oikea asiakas on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Säästöjä syntyy, kun asiakkaat saavat ajoissa apua, sen sijaan että ongelmat ennät­täi­sivät pitkittyä ja kasaantua. Toisaalta säästöjä syntyy palve­luiden turhan päällek­käi­syyden jäämi­sestä pois, eikä siinä ole suinkaan kyse palvelun laadun heiken­nyk­sestä vaan pikem­minkin päinvastoin.  Integraatio onkin tavoite, johon kannattaa pyrkiä.

Anna-Liisa Lämsä,
KT, verkos­to­pääl­likkö, kokoo­muksen sotetyöl­lisyys-vaikut­ta­ja­ryhmän puheen­johtaja


Kokoomus.fi