MENU
Hyvin­voin­ti­po­li­tiikan verkoston blogi: Hyvin­voin­ti­po­li­tiikkaa maakuntiin

Hyvin­voin­ti­po­li­tiikan verkoston blogi: Hyvin­voin­ti­po­li­tiikkaa maakuntiin

Julkaistu: 30.01.2018 Hyvinvointipolitiikan verkosto Ohjelmatyö

Sote-uudis­tuksen läpivienti on halli­tus­kauden yksi tärkeim­mistä tavoit­teista. Kaikilla osapuo­lilla on oma näkökanta siitä, mitä se tarkoittaa ja mihin sillä pyritään. Ihmisillä on myös huolia palve­luiden saata­vuu­desta, kustan­nusten noususta ja palvelun laadun heikke­ne­mi­sestä. Kokonaisuus on kuitenkin niin iso, että se tarkoittaa väkisinkin hyvin laajaa selvi­tys­työtä, jonka hahmot­ta­minen vaatii syväl­listä pereh­ty­mistä ja sisällön tunte­mista. Moni asian­tuntija ottaa myös julki­sesti kantaa yksit­täisiin asioihin omasta näkökul­masta, jolloin hän ei välttä­mättä ota huomioon kovinkaan laajasti kokonai­suutta. Moni asian­tuntija on julkisen puolen työntekijä, joten heidän näkökul­mansa voi olla kohdis­tettu omaan kokemus­pohjaan.

Osassa alueista sairaan­hoi­to­piiri tuottaa jo tulevan mallin mukaista palvelua. Esimer­kiksi Etelä-Karja­lassa Eksote tuottaa kaiken erikois­sai­raan­hoidon ja perus­ter­vey­den­huollon vuodesta 2010 lähtien. Koko tämän ajan toimintaa on kehitetty ja viimeisten vuosien aikana on kokonaisuus alettu saamaan alueel­li­sesti yhtene­väksi. Toiminnan kehit­tä­minen vie aikaa ja mitään pika ratkai­suita ei ole odotet­ta­vissa missään. Etelä-Karjalan pienessä maakun­nassa on sairaan­hoi­to­piiri suuri toimija. Puolen miljardin budjetti on alueel­li­sesti valtava ja henki­lö­määrän ollessa yli 4000 on se yksi alueen suurim­mista organi­saa­tioista.

Suuruus tuo mukanaa myös ongelmia. Sama kuin muissakin suurissa julki­sissa organi­saa­tioissa, hallinto on iso osa toimintaa. Pienen yksit­täisen asian hoita­minen voi vaatia päätöksen ylimmässä johdossa, joka on monen askeleen päässä suorit­ta­vasta portaasta. Esimer­kiksi kotihoidon yksit­täinen työntekijä luottaa ohjelmaan, joka suunnit­telee päivän aikatau­lu­tuksen. Ohjelma juoksuttaa työnte­ki­jöitä ristiin ja työajasta menee suuri osa autossa istumiseen. Kuitenkin isossa tilas­tossa homma näyttää toimivan tehok­kaasti. Yksit­täisen työnte­kijän mahdol­lisuus vaikuttaa päätöksiin vähenee.

Suuren budjetin kohdalla voi pienten summien merkitys hävitä. Johto saattaa käyttää rahaa merkit­tä­västi ulkomaan­mat­koihin, tarjoi­luihin, edustus­ti­lai­suuksiin ja kiinteis­töihin, joilla ei pienem­mässä budje­tissa olisi tilaa. Aikai­semmin kuntien hoitaessa palve­luita, ei tämmöiset olisi tulleet kysymykseen, mutta nyt ne häviää muiden numeroiden sekaan budje­tissa. Polii­tik­kojen vastuu ja mahdol­lisuus vaikuttaa näissä on vähen­tynyt merkit­tä­västi. Aikai­semmin jokai­sessa kunnassa mietittiin jokainen käytetty euro tarkasti, nyt koko maakun­nassa on yksi valtuusto, yksi hallitus ja yksi tarkas­tus­lau­ta­kunta katso­massa isoa kokonai­suutta.

Kuinka tarkas­tus­lau­ta­kunta voi seurata ja valvoa näin valtavaa kokonai­suutta, niin että ne pienetkin yksityis­kohdat tulisi huomioitua? Tähän tarvitaan ulkoisen tarkas­tuksen työnte­kijät, tilin­tar­kas­tajat ja aktii­viset lauta­kun­ta­laiset. Työ on kokopäi­vä­työtä ja sitä on valta­vasti. Kaikkeen toimintaan ja inves­toin­teihin tulee olla aianmu­kaiset perus­telut ja kymmenien tuhansien inves­tointia ei voida ohittaa pikku asiana.

Maakuntien vastuulle tulee jäämään kokonai­suuksien kehit­tä­minen, mutta osa palve­luista on järkevää tuottaa yksityi­sesti tai kolmannen sektorin toimintana. Yksit­täinen palve­lutalo voi hyvin olla kilpai­lu­tettua toimintaa, samoin vastaan­ot­to­toi­minta tai vaikka hammas­hoito, joissa  tietty palvelu voidaan tuottaa kustan­nus­te­hok­kaasti ja laaduk­kaasti pienessä napakassa yksikössä. Olennaista ulkois­tuk­sissa on kuitenkin ymmärtää kilpai­lu­tusten tekemisen perusteet. Kriteerit millä tuottaja valitaan pitää olla selkeät. Palvelun hinta on yksi tekijä, mutta olennaista on huolehtia myös palvelun hyvästä laadusta. Sekä julki­selle sekto­rille, että ulkois­te­tulle palve­lulle tarvitaan laadun­val­vonnan kannalta hyvä laatu­mit­ta­risto, joka tulee olla kilpai­lu­tuksen tärkeä osa. Ostettu palvelu pitää olla laadu­kasta ja se tulee pystyä mittaamaan. Sopimukseen tulee olla kirjattuna myös sanktiot sopimuksen rikko­mi­sesta, esimer­kiksi määrän tai laadun kannalta.

Meillä on Suomessa lukuisia esimerkkejä huonosti onnis­tu­neista kilpai­lu­tuk­sista, missä yksityinen palve­lun­tuottaja ei ole tuottanut sovittua palvelua. Aina sanktioita ei ole muistettu kirjoittaa sopimuksiin, jolloin palvelun tuottaja on päässyt kuin koira veräjästä. Samoin huonot ja epäon­nis­tuneet kilpai­lu­tukset vievät huomion lukui­silta onnis­tu­neilta ulkois­tuk­silta. Julki­sella puolella laatua ei ole totuttu mittaamaan, eikä huonosta palve­lusta ole ollut myöskään sanktioita. Johtajat ovat vakuut­taneet toimi­vansa jatkossa paremmin ja tämä on riittänyt taas seuraavaan vuoteen, jolloin asiaa on mietitty uudelleen.

Tulevassa sote-ratkai­sussa on tärkeää luoda kaikelle toimin­nalle mitat­ta­vissa olevat laatu­kri­teerit, jotka koskevat kaikkia palve­lun­tuot­tajia. Palve­luiden valvonta on organi­soitava niin, että kaikki päätökset on jollakin tavalla perus­teltuja ja valvottuja. Toiminnan on oltava tehokasta, niin kustan­nuk­siltaan kuin laadultaan. Poliit­tinen vastuu tästä on suuri ja isoja organi­saa­tioita johdet­taessa iskee helposti vauhti­sokeus, jossa pienet asiat unohtuvat. Organi­saation suuruus ei saa olla selityksenä sille, että yksit­täisten yksiköiden, niin julkisten kuin yksityis­tenkin toimintaa ei tarkasteta tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sesti.

Juha Jormakka

Projek­ti­pääl­likkö,
Saimaan AMK


Kokoomus.fi