Alku: Maailma murrok­sessa

Tasa­val­lan presi­den­tin kolme pääteh­tä­vää liit­ty­vät ulko­po­li­tiik­kaan, ylipääl­lik­kyy­teen ja arvoi­hin. Jokai­sen kohdalla asema on ansait­tava. Ulko­po­liit­ti­nen linjani on arvo­poh­jai­nen realismi. Ylipääl­lik­könä olen vahvan puolus­tuk­sen lukko. Arvo­joh­ta­jana haluan kuun­nella ja ymmär­tää.  

Kylmän sodan jälkei­nen aika­kausi on ohi. Sen lopetti Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­naan. Ne asiat, joiden piti tuoda meidät yhteen - keski­näi­nen riip­pu­vuus, kauppa, tekno­lo­gia, ener­gia, infor­maa­tio ja valuutta - repi­vät meitä nyt eril­leen. Yhteis­työn väli­neet on aseel­lis­tettu. 

Me elämme suku­pol­vemme 1918-, 1945- ja 1989-hetkeä. Ajan­jak­soa, jolloin ymmär­rämme, että maailma on murrok­sessa, mutta emme vielä tark­kaan tiedä, mihin se johtaa. Menossa on uudel­leen­jako vallasta, josta käydään kamp­pai­lua niin globaa­lissa lännessä, idässä kuin eteläs­sä­kin. 

Ensim­mäi­nen maail­man­sota lopetti impe­ria­lis­min. Toinen maail­man­sota lopetti fasis­min. Kylmä sota lopetti kommu­nis­min. Meidän on pidet­tävä huoli siitä, että Puti­nin sota ei lopeta libe­ra­lis­mia, siis länsi­maista demo­kra­tiaa. 

Seuraava tasa­val­lan presi­dentti aloit­taa tehtä­vänsä maail­massa, jossa kansain­vä­li­set insti­tuu­tiot ja se sään­tö­poh­jai­nen maailma, johon olemme tottu­neet, heik­ke­ne­vät. Elämme rauhat­to­muu­den ja epäjär­jes­tyk­sen aika­kautta. Presi­den­tin on toimit­tava tämän murrok­sen keskellä. 

Uuden maail­man­jär­jes­tyk­sen raken­ta­mi­seen menee vähin­tään kymme­nen vuotta. Tulemme näke­mään niin vallan alueel­lis­tu­mista kuin epäpy­hiä liit­to­lai­suuk­sia. Maat ja alueet sekä kilpai­le­vat, käsit­te­le­vät konflik­te­jaan että teke­vät yhteis­työtä.  

Presi­den­tin on tehtävä töitä sen eteen, että pysymme kilpai­lu­ky­kyi­sinä, vältämme konflik­teja ja panos­tamme yhteis­työ­hön. Tässä uudessa tilan­teessa tasa­val­lan presi­den­tiltä vaadi­taan koke­musta, asian­tun­te­musta ja verkos­toja.   

Suomi on koko­aan suurempi toimija maail­massa. Olemme kaikilla mitta­reilla mitat­tuna yksi maail­man parhaista maista. Pystymme esimer­kil­lämme ja toimin­ta­val­lal­lamme vaikut­ta­maan siihen, millai­seksi uusi maail­man­jär­jes­tys muovau­tuu. 

Maail­maa ja Suomea ei voi typis­tää kolmeen point­tiin, mutta ne voivat toimia ohje­nuo­rana sille, mihin panos­tan tasa­val­lan presi­dent­tinä seuraa­van kuuden vuoden aikana. Presi­dent­tinä lupaan tehdä töitä avoi­men, turval­li­sen ja kansain­vä­li­sen Suomen puolesta. 

Avoin Suomi

Tasa­val­lan presi­dentti on arvo­joh­taja. Sellai­seksi kukaan ei voi kuiten­kaan itse­ään julis­taa. Asema on ansait­tava. Presi­dent­tinä haluan olla läsnä yhteis­kun­nal­li­sessa keskus­te­lussa. Ulko­po­li­tiikka ei ole sala­tie­dettä. Myös vaikeista asioista pitää voida keskus­tella ymmär­ret­tä­västi, sivis­ty­neesti ja arvok­kaasti.  

Suomi on avoin hyvin­voin­tiyh­teis­kunta, joka tukeu­tuu libe­raa­liin demo­kra­ti­aan, mark­ki­na­ta­lou­teen ja globa­li­saa­tioon. Itse­näi­syy­den aika­kau­den nousumme on menes­tys­ta­rina vailla vertaa. Olkaamme siitä ylpeitä. 

Meidän on vaalit­tava niitä perin­teitä, joilla Suomea on raken­nettu koko itse­näi­syy­temme ajan. Olemme sitkeä, sisu­kas ja sivis­ty­nyt kansa. Jaksamme myös silloin, kun muut vaipu­vat epätoi­voon. Emme anna periksi. Olemme valmiita tais­te­le­maan arvo­jemme puolesta. 

Menes­tyk­semme perus­tuu yksi­lön­va­pau­teen ja yhtei­söl­li­syy­teen. Pyrimme anta­maan tasa­ver­tai­sen mahdol­li­suu­den jokai­selle Suomessa asuvalle. Jokai­nen ihmi­nen on arvo­kas. Kunnioi­tamme ihmi­soi­keuk­sia ja toinen toisiamme. Vaikeis­sa­kin paikoissa ymmär­rämme, että niistä selvi­tään parhai­ten yhdessä. 

Yhteis­kun­tamme tärkein liima on luot­ta­mus. Sitä meillä ei ole varaa menet­tää. Avoin yhteis­kunta perus­tuu sanan­va­pau­teen, toimi­vaan kansa­lai­syh­teis­kun­taan ja oikeus­val­tioon. Pitä­käämme niistä kiinni. Ilman luot­ta­musta avoin yhteis­kunta rapis­tuu.  

Pienellä kansa­kun­nalla ei ole myös­kään varaa jakaan­tua. Me voimme olla asioista eri mieltä, mutta yhtei­sen säve­len löydämme parhai­ten keskus­te­le­malla ja kuun­te­le­malla. On paljon helpompi esit­tää mieli­pide kuin aset­tua toisen asemaan. Meidän tulee aidosti välit­tää.

Aina on viisaam­paa keskit­tyä niihin asioi­hin, jotka meitä yhdis­tä­vät. Se ei ole help­poa nyky­päi­vän maail­massa, jota ohjaa iden­ti­teet­ti­po­li­tiikka. Meidän on panos­tet­tava kult­tuu­riin, sivis­tyk­seen ja liikun­taan. Ne ovat yhdis­tä­viä teki­jöitä. Ne autta­vat jaksa­maan. 

Avoi­muus on myös uteliai­suutta. Kykyä kuun­nella, keskus­tella ja oppia. Tais­te­lua kyyni­syyttä vastaan. Muutos pelot­taa meitä kaik­kia, mutta olemalla muutok­selle avoin, siitä­kin selvi­tään. Sota, ilmas­ton­muu­tos, tekno­lo­gia ja maahan­muutto pelot­ta­vat. Juuri siksi niistä on keskus­tel­tava avoi­mesti.  

Suvait­se­vai­suus ei ole sitä, että suvait­semme vain niitä, jotka ovat kans­samme samaa mieltä. Suvait­se­vai­suus on sitä, että olemme avoi­mia erilai­sille näke­myk­sille. Sitä, että olemme valmiita keskus­te­le­maan ja kuun­te­le­maan - löytä­mään ratkai­suja yhdessä.  

Tasa­val­lan presi­dent­tinä lupaan tehdä töitä avoi­men Suomen puolesta. Lupaan kaikissa tilan­teissa puolus­taa demo­kra­tiaa, sanan­va­pautta ja oikeus­val­tiota. Lupaan kuun­nella, keskus­tella ja välit­tää. Lupaan tais­tella sen puolesta, että Suomi on kaikille meille edel­leen maail­man paras maa elää.  

Turval­li­nen Suomi

Tasa­val­lan presi­dentti on puolus­tus­voi­mien ylipääl­likkö. Me elämme rauhat­to­muu­den aika­kautta, jolloin ylipääl­li­kön rooli koros­tuu. Ylipääl­likkö johtaa Nato-Suomea. Suoma­lai­set ovat Suomen paras puolus­tus. Maan­puo­lus­tus­tahto on itse­näi­syy­temme perusta ja yhdis­tävä tekijä.

Olen ylpeä Suomen asevel­vol­li­suus­jär­jes­tel­mästä, joka on tuot­ta­nut meille erin­omai­sen varus­mies­kou­lu­tus­jär­jes­tel­män ja laajan reser­vin. Moni haluaa lisäksi palvella maata vapaa­eh­toi­sesti. Olen myös ylpeä siitä, että viime vuosina vapaa­eh­tois­ten nais­ten määrä on ollut ennä­tys­lu­ke­missa.

Suomeen ei juuri nyt kohdistu suoraa ulkoista uhkaa. Tämä johtuu siitä, että ulkoi­sen turval­li­suu­temme takaa kolme lukkoa. Näistä ensim­mäi­nen on uskot­tava ja vahva puolus­tus osana liit­to­kun­nan yhteistä puolus­tusta. Toinen on Suomen EU- ja Nato-jäse­nyys. Ja kolmas on Yhdys­val­tain kanssa solmit­tava DCA (Defence Coope­ra­tion Agree­ment), eli puolus­tusyh­teis­työ­so­pi­mus. Emme ole yksin, mutta kannamme oman vastuumme.  

Tämä ei tarkoita, että Venäjä olisi lakan­nut olemasta suurin turval­li­suusuh­kamme. Se on sitä aina ollut ja tulee sitä myös tule­vai­suu­dessa olemaan. Venäjä pyrkii liet­so­maan pelkoa ja aiheut­ta­maan epäva­kautta. Mutta me suoma­lai­set pidämme aina pään kylmänä - pärjäämme yhdessä.   

Meille ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikka on aina ollut olemas­sao­lon kysy­mys. Siksi meillä on ollut kyky reagoida histo­rian sara­na­koh­dissa yhte­näi­sesti, nopeasti ja jämä­kästi. Se on suoma­lai­suutta. Suomen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikka on aina perus­tu­nut kahteen pila­riin eli idea­lis­miin ja realis­miin.  

Idea­lismi on sitä, että uskomme yhteis­työn, keski­näi­sen riip­pu­vuu­den, kans­sa­käy­mi­sen ja kaupan voimaan. Ajat­telu on osa euroop­pa­lai­suut­tamme. Talou­del­li­nen ja poliit­ti­nen yhteis­työ tekee sodasta epäto­den­nä­köi­sem­män. Tämä ajat­telu on toteu­tu­nut toisen maail­man­so­dan jälkeen Euroo­passa muuta­maa poik­keusta lukuun otta­matta. 

Realismi on sitä, että meillä on miehille pakol­li­nen varus­mies­pal­velu, jonka myös naiset voivat vapaa­eh­toi­sesti suorit­taa. Meillä on 900 000 soti­laal­li­sesti koulu­tet­tua henki­löä, 280 000 hengen sijoi­tettu ja moti­voi­tu­nut reservi, joka voidaan mobi­li­soida sotaa varten. Meillä on 62 F/A-18 hävit­tä­jää ja kohta 64 F-35A hävit­tä­jää. Lisäksi meillä on Puolan ohella Euroo­pan suurin kent­tä­ty­kistö ja ainoana Pohjois­maana pitkän kanta­man täsmä­aseita kaikille puolus­tus­haa­roille - siis maalle, merelle ja ilmaan.  

Olen huoles­tu­nut maamme kahtia­ja­kau­tu­mi­sesta ja sitä kautta sisäi­sestä turval­li­suu­des­tamme. Olen huolis­sani nuor­ten mielen­ter­vey­son­gel­mien kasvusta ja yksi­näi­syy­destä. Sekin kertoo siitä, että meidän pitää pyrkiä tule­maan enem­män yhteen kuin olla eril­lään. Kohdata enem­män kasvok­kain. Välit­tää.  

Tämä kaikki liit­tyy vahvasti turval­li­suus­po­li­tiik­kaan. Jakau­tu­nut kansa ei kykene puolus­tau­tu­maan. Meillä ei ole varaa pola­ri­soi­tua loka­lis­tei­hin ja globa­lis­tei­hin, vasem­mis­toon ja oikeis­toon, nuoriin ja vanhoi­hin. 

Meidän ei tule keskit­tyä siihen, mikä meidät erot­taa, vaan panos­taa siihen, mikä meitä yhdis­tää. Mieluum­min kuin että käytämme mega­fo­nia oman näke­myk­semme esit­tä­mi­seen, voisimme kuun­nella, mitä toisella on sanot­ta­vana. Mieluum­min kuin että käper­rymme omaan iden­ti­teet­tiimme, voisimme miet­tiä, miten löytäi­simme yhtei­sym­mär­ryk­sen.   

Tasa­val­lan presi­dent­tinä lupaan tehdä kaik­keni turval­li­sen Suomen puolesta. Lupaan pitää huolen siitä, että Suomi edis­tää rauhaa ja tukee kansain­vä­listä oikeutta. Lupaan yllä­pi­tää Suomen uskot­ta­vaa ja vahvaa omaa puolus­tus­ky­kyä osana Naton pelo­tetta ja puolus­tusta ja viedä Suomen Naton ytimeen. Lupaan lujit­taa ylipääl­lik­könä suoma­lais­ten vahvaa maan­puo­lus­tus­tah­toa. Lupaan tehdä kaik­keni sen eteen, että Suomi on myös sisäi­sesti turval­li­nen maa, meille kaikille.   

Kansain­vä­li­nen Suomi

Tasa­val­lan presi­dentti johtaa ulko­po­li­tiik­kaa yhteis­toi­min­nassa valtio­neu­vos­ton kanssa. Uudessa maail­man­po­liit­ti­sessa tilan­teessa se vaati kansain­vä­listä koke­musta, asian­tun­te­musta ja verkos­toja. Uudessa Nato-Suomessa se vaatii myös kykyä tehdä läheistä yhteis­työtä edus­kun­nan ja niiden viran­omais­ten kanssa, jotka pitä­vät huolta Suomen kansain­vä­li­sesti tunnus­te­tusta koko­nais­tur­val­li­suu­den toimin­ta­ta­vasta.  

Maailma on jakau­tu­nut karkeasti kolmeen valta­ke­hään: globaa­liin länteen, globaa­liin itään ja globaa­liin etelään. Globaa­liin länteen kuuluu noin 50 valtiota Pohjois-Ameri­kasta, Euroo­pasta, Aasiasta ja Osea­niasta. Me puolus­tamme nykyistä libe­raa­lia maail­man­jär­jes­tystä, jota olemme olleet raken­ta­massa ja joka hyödyt­tää meitä tällä­kin hetkellä.  

Globaa­liin itään kuuluu noin 25 valtiota. Sitä johtaa Kiina. Vana­ve­dessä tule­vat Venäjä ja Iran sekä maita, jotka usein äänes­tä­vät YK:ssa näiden kanssa. Globaali itä haluaa muut­taa nykyi­sen maail­man­jär­jes­tyk­sen. Kiina tekee sen stra­te­gi­sesti ja kärsi­väl­li­sesti raken­ta­malla riip­pu­vuus­suh­teita muuhun maail­maan. Se on hyöty­nyt sään­tö­poh­jai­sesta järjes­tel­mästä. Venäjä tekee sen disrup­tii­vi­sesti hyök­kää­mällä naapu­ri­mai­hinsa.   

Globaa­liin etelään kuuluu noin 125 maata. Aasiassa sitä johtaa maail­man väki­rik­kain maa, Intia. Lähi-idässä tahti­puik­koa pitää ener­gia­ri­kas Saudi-Arabia. Afri­kan suurim­pia talouk­sia ovat Nige­ria, Etelä-Afrikka ja Egypti. Lati­na­lai­sen Ameri­kan voima­val­tio on Brasi­lia. Globaali etelä ei halua valita puol­taan lännen ja idän välillä. Sille maailma ei jakaudu demo­kra­tioi­hin ja auto­kra­tioi­hin, vaan niihin, joiden kanssa joko voi tai ei voi tehdä yhteis­työtä.    

Globaa­lissa lännessä olemme luotet­tava kump­pani. Teemme tiivistä yhteis­työtä liit­to­lais­temme kanssa niin Euroo­pan unio­nissa kuin Natossa. Meidän ei tule sulkea pois mitään liit­to­kun­tamme yhteis­työn osa-aluetta. Meidän on oltava valmiita kanta­maan kortemme kekoon liit­to­lais­temme puolesta. Turval­li­suu­temme on yhtei­nen. Me Suomessa tuotamme, emme kuluta turval­li­suutta.  

Globaa­lin idän suun­taan olemme stra­te­gi­sia. Kiinan kanssa pidämme yllä suhteita, mutta vähen­nämme riskejä. Niin kauan kuin Venäjä jatkaa sota­toi­mia Ukrai­nassa, emme pysty normaa­liin yhteis­työ­hön tai kans­sa­käy­mi­seen Venä­jän kanssa. Toimin­tamme määrit­tyy yhteis­ten linjaus­ten pohjalta liit­to­lais­temme kanssa.  

Globaa­lin etelän kanssa teemme yhteis­työtä laajalla rinta­malla. Solmimme toimi­vat ja tasa­ver­tai­set suhteet niin Aasi­aan, Afrik­kaan kuin Lati­na­lai­seen Amerik­kaan. Lähi-idässä ja muualla olemme valmiita välit­tä­mään rauhaa ja kanta­maan kortemme kekoon rauhan­tur­vaa­mi­sessa ja sivii­li­krii­sin­hal­lin­nassa. Me emme mora­li­soi tai ehdol­lista. Teemme yhteis­työtä omien arvo­jemme pohjalta. 

Globaa­lissa lännessä on ymmär­ret­tävä, että maail­man­jär­jes­tys on muut­tu­massa. Jos haluamme yllä­pi­tää sään­tö­poh­jaista ja nykyi­siin kansain­vä­li­siin insti­tuu­tioi­hin pohjau­tu­vaa järjes­tel­mää, meidän on saatava globaali etelä puolel­lemme - emmekä voi myös­kään eris­täy­tyä globaa­lista idästä koko­naan.  

Globaa­leja haas­teita - kuten ilman­muu­tos, tekno­lo­gian murros tai demo­gra­fia - ei voi ratkaista yksin tai länsi­mai­den kesken. Tarvi­taan kansain­vä­listä yhteis­työtä ja monen­kes­ki­siä insti­tuu­tioita. Siis yhtei­siä sään­töjä ja toimia, joilla haas­teet ratkais­taan yhdessä.  

Tasa­val­lan presi­dent­tinä lupaan tehdä töitä sen eteen, että Suomi ajaa maail­massa arvo­poh­jaista reaa­li­po­li­tiik­kaa. Lupaan olla luotet­tava kump­pani länti­sille liit­to­lai­sil­lemme. Lupaan olla stra­te­gi­nen kilpai­lija niille, jotka idässä arvo­jamme haas­ta­vat. Lupaan olla yhteis­työ­ky­kyi­nen toimija globaa­lin etelän suun­taan.   

Uusi alku: Suomi yhte­näi­senä

Valmis­tau­tu­kaamme siis maail­maan, joka tulee olemaan murrok­sessa vähin­tään seuraa­van tasa­val­lan presi­den­tin toimi­kau­den ajan. Se kylmän sodan jälkei­nen aika­kausi, johon me olimme jo tottu­neet, on nyt ohi. Meidän on kyet­tävä luovi­maan rauhat­to­muu­den ja epäjär­jes­tyk­sen maail­massa. Yhte­näi­senä. 

Selviäm­mekö kansa­kun­tana tästä murrok­sesta? Totta kai selviämme. Olemme selvin­neet kaikista histo­rian sara­koh­dista, ja niin myös tällä kertaa. Se on pienen ja sinnik­kään kansa­kun­nan elinehto. Lähtö­koh­tana on, että me teemme sen yhdessä ja yhte­näi­senä.  

Vaikka maailma tuntuu tällä hetkellä seka­sor­toi­selta, ei kannata vaipua epätoi­voon. Pelko on huonoin mahdol­li­nen ohje­nuora ulko­po­li­tiik­kaan. Kyllä, tulemme näke­mään valtioi­den välistä kilpai­lua. Kyllä, tulemme näke­mään paikal­li­sia, jopa alueel­li­sia konflik­teja. Mutta yhteis­työn tarve ei katoa mihin­kään. Se tulee vain muut­ta­maan muoto­aan. Kaikki ymmär­tä­vät, että ilman globaa­lia yhteis­työtä me emme voi ratkaista ilmas­ton­muu­tosta, tekno­lo­gian vallan­ku­mousta tai väes­tö­haas­teita. Nämä­kin on ratkais­tava yhdessä.   

Eteemme tulee asioita, joihin emme ole tottu­neet. Epävar­muutta, joka voi joskus pelot­taa­kin. Jokai­seen risah­duk­seen ei kuiten­kaan pidä reagoida. Ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kassa maltti on aina valt­tia. Mutta valmis­tau­tu­kaamme siihen, että välillä joudumme reagoi­maan muut­tu­viin olosuh­tei­siin myös ripeästi, kuten viime vuonna teimme Nato-jäse­nyy­den osalta.    

Samalla pidän erityi­sen tärkeänä, että puolus­tamme niitä arvoja, jotka ovat tehneet Suomesta monella tapaa maail­man malli­maan. Olkaamme ylpeitä siitä, mitä olemme saavut­ta­neet. Näyt­tä­käämme esimer­killä, miksi avoin yhteis­kunta, libe­raali demo­kra­tia, oikeus­val­tio, tasa-arvo ja mark­ki­na­ta­lous ovat toimi­van hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kulma­ki­viä.   

Keskit­ty­käämme siis oleel­li­seen. Keskit­ty­käämme siihen, että yllä­pi­dämme vahvaa ja uskot­ta­vaa omaa puolus­tus­ky­kyä osana Naton pelo­tetta ja puolus­tusta. Keskit­ty­käämme siihen, että olemme luotet­tava kump­pani liit­to­lai­sil­lemme. Ja keskit­ty­käämme sisäi­sesti siihen, että puolus­tamme demo­kra­tiaa, pysymme yhte­näi­sinä näinä vaikeina aikoina.   

Presi­dent­tinä en halua jakaa, haluan yhdis­tää. En halua tuomita, haluan ymmär­tää. Haluan raken­taa siltoja ja välit­tää rauhaa silloin, kun sitä tarvi­taan. Samalla olen valmis teke­mään kovia­kin päätök­siä, kun niitä vaadi­taan.    

Presi­dent­tinä lupaan olla yhdis­tävä tekijä. Lupaan raken­taa avointa, turval­lista ja kansain­vä­listä Suomea. Lupaan mennä koko Suomen etu edellä, aina ja yhdessä. 

Ohjel­man PDF-muodossa voit ladata täältä.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa