Kansain­vä­li­sen ilmas­to­pa­neeli IPCC:n viikko sitten julkis­ta­masta arviosta on kohistu ja hyvä niin. Tärkeintä onkin varmis­taa, että IPCC:n tarjoi­lema huuma pakot­taa meidät polii­ti­kot todella vauh­dit­ta­maan ilmas­to­tal­koita.

Tarvit­semme tilan­teen, jossa Suomen suur­ten puoluei­den välillä vallit­see konsen­sus pääs­tö­ve­ro­jen pitkä­jän­tei­sestä nosta­mi­sesta ja Suomen siir­tä­mi­sestä pysy­västi ilmas­to­toi­mien nopeut­ta­mista ajavaan jouk­koon EU-pöydissä.

Suosit­te­len kuiten­kin lämpi­mästi myös itse raport­tiin tai sen 40 sivui­seen tiivis­tel­mään tutus­tu­mista. Siitä löytyy kiin­nos­ta­via huomioita, joista ei niin paljon ole kohistu. Tässä muutama:

1) Tutki­ja­ryhmä tulee korkealla luot­ta­mus­ta­solla tulok­seen, että tärkeänä pidetty 1,5 asteen raja­pyykki lämpe­ne­mi­sessä esiteol­li­seen aikaan verrat­tuna toteu­tuu jo vuosiin 2030-2052 mennessä. Kyse ei olekaan lapsen­lap­sis­tamme! Esimer­kiksi sato­jen miljoo­nien ihmis­ten ilmas­to­pa­ko­lai­suus on aivan nurkan takana ja tulee näky­mään useim­pien meidän omassa elämässä!

Olen ajanut ilmas­to­tal­koita 25 vuotta ja ne olivat keskei­sin syy minulle kiin­nos­tua poli­tii­kasta. Silti minä­kin olen aina perus­tel­lut ponnis­te­luita sillä, että meidän on oltava oikeu­den­mu­kai­sia lapsen­lap­siamme kohtaan. Ja olen turhau­tu­neena jupis­sut, että ilmas­to­tal­koita ei oteta vaka­vasti, koska ihmi­nen luon­nos­taan aliar­vos­taa kaukana olevia asioita. Nyt ei tarvitse arvos­taa lapsen­lap­sia! Ei ole varaa puolus­tella, että kyllä he pärjää­vät, kun tekniikka suo heille vallan­ku­mouk­sel­li­sesti parem­man elämän muutoin. Ongelma on silmillä meidän elämämme aikana. Ja voimme merkit­tä­västi vaikut­taa siihen, miten paha ongelma meihin osuu jo 10-30 vuoden päästä.

2) Lämpe­ne­mi­sen jatku­mi­nen kahteen astee­seen vuosi­sa­dan toisella puolis­kolla näyt­tää vääjää­mät­tö­mältä. 1,5 asteessa pysy­mi­nen edel­lyt­täisi tutki­joi­den arviossa globaa­lien netto­pääs­tö­jen vähen­tä­mistä 40-60 prosen­tilla vuoden 2010 tasosta jo vuoteen 2030 mennessä ja koko maail­man paina­mista nettona hiili­neut­raa­liksi vuoteen 2050 mennessä. Missään en mieluum­min ereh­tyisi kuin tässä: ei tule tapah­tu­maan.

Näillä näky­min pääsemme tuohon vähen­nys­tah­tiin hädin tuskin edes Euroo­passa, missä pääs­töt ovat olleet laskussa jo jonkin aikaa. EU:n pääs­töt ovat alle kymme­nes­osa maail­man pääs­töistä. Aasiassa, missä pääs­töt kasva­vat kovaa vauh­tia, netto­pääs­tö­jen puolit­ta­mi­nen reilussa kymme­nessä vuodessa tuntuu mahdot­to­malta. 2020-luvun aikana miljar­dit aasia­lai­set osta­vat ensim­mäi­sen autonsa ja paina­vat ensim­mäi­sen kerran jääkaa­pin päälle. Tämän vuosi­sa­dan pääs­tö­ke­hi­tys ratkais­taan nime­no­maan Aasiassa. Afri­kan osuus näyt­tää jäävän yllät­tä­vän pieneksi, muuta­maan prosent­tiin.

Voidaanko ajatella, että tuleva vuosi­kym­men voidaan vielä saas­tut­taa ja sen jälkeen spur­ta­taan oikein kunnolla ja paine­taan pääs­töt nollaan kun lähes­ty­tään vuotta 2050? Ei voida.

Hiili­diok­sidi säilyy ilma­ke­hässä tuhan­sia vuosia. Kumu­la­tii­vi­set pääs­töt ratkai­se­vat. Vuosi­kym­me­nen myöhäs­ty­mi­nen tekee 1,5 astee­seen jäämi­sen jo erit­täin vaikeaksi, vaikka sen jälkeen tekisi mitä temp­puja.

3) Ilmas­to­tal­koita kannat­taa ehdot­to­masti kiih­dyt­tää, vaikka 1,5 astetta ehkä meni jo. IPCC:n arvion mukaan Parii­sin ilmas­to­ko­kouk­sen yhtey­dessä anne­tut sitou­muk­set ovat viemässä 3 asteen lämpe­ne­mi­seen.  Vilje­ly­kel­poi­sen kuivan maan määrä riip­puu meren pinnan korkeu­desta. Antark­tik­sen ja Grön­lan­nin sula­mi­nen nostaisi IPCC:n mukaan meren pintaa mahdol­li­sesti jopa metrejä. Tällä olisi suora vaiku­tus sato­jen miljoo­nien ihmis­ten kykyyn tulla toimeen. Näiden jääman­ner­ten pysy­vyy­den arvioi­daan järk­ky­vän jossain 1,5 ja 2 asteen välillä. Kolmen asteen vaih­toeh­dossa oltaisi todella liuk­kailla jäillä! Ja juuri niille liuk­kaille olemme nyt luisu­massa Parii­sin sitou­mus­ten viitoit­ta­malla tiellä!

4) Kymme­nien sent­tien meren­pin­nan nousu ja sään ääri-ilmiöi­den yleis­ty­mi­nen arvioi­daan erit­täin toden­nä­köi­seksi jo 1,5 asteen lämpe­ne­mi­sen tasolla. Muutos­ten vaiku­tus­pii­rissä olevien ihmis­ten määrä kasvaa kiih­ty­västi tästä eteen­päin. Mitä se sitten merkit­see? Pystyykö ihmis­kunta jatka­maan kehi­tystä aiheu­tu­vista ongel­mista huoli­matta? Olihan 1900-luku­kin suun­na­ton menes­tys, vaikka siihen mahtui kaksi maail­man­so­taa ja järkyt­tä­västi muuta väki­val­taa.

Parhaassa tapauk­sessa ihmis­kunta pystyy sopeu­tu­maan kohtuul­li­sin ponnis­tuk­sin, huonom­massa ei. Ilmas­ton lämpe­ne­mi­nen on tosia­sia, mutta haitat ovat epävar­moja riskejä. Tarkoit­taako tämä, ettei mitään kannata tehdä? Ilmas­to­tal­koot kannat­taa jättää väliin, jos vastus­tat myös kodin ja auton vakuut­ta­mista. Talkoi­siin kannat­taa osal­lis­tua, jos teet päätök­sen samalla tavalla kuin ostat vakuu­tuk­sia.

Tiede arvioi ilmas­ton­muu­tok­sen kiih­ty­mi­sen aiheut­ta­mien tuho­jen toden­nä­köi­syy­den niin korkeaksi, että itse aina­kin ottai­sin vakuu­tuk­sen ja panos­tai­sin riskien hillin­tään.

Mitä tehdä: Globaa­listi tarvi­taan ydin­voi­maa ja keino­te­koista hiilen ilmasta sito­mista

Tehdes­sään oletuk­sia eri pääs­tö­po­luista, IPCC arvioi kuiten­kin myös tekno­lo­gis­ten ratkai­su­jen skenaa­rioita, joihin liit­tyen muutama huomio.

Kaikissa 1,5 astee­seen jäävissä poluissa tarvi­taan hiili­diok­si­dia ilma­ke­hästä takai­sin keräävä tekniikka, jolla kerä­tään koko­luo­kal­taan kaik­kia vuodesta 2018 eteen­päin ilmaan pääs­tet­tä­viä pääs­töjä vastaava määrä! Siinä haaste teek­ka­reille! Kaikissa 1,5 asteen skenaa­rioissa vaadi­taan ydin­voi­malla tuote­tun ener­gian määrän monin­ker­tais­tu­van vuoteen 2050 mennessä ja kasva­van selvästi enem­män kuin uusiu­tu­van ener­gian. Siinä mietit­tä­vää ydin­voi­man vastus­ta­jille! Tuuli- ja aurin­ko­voima ovat tärkeitä ja yleis­ty­vät onneksi joka tapauk­sessa nopeasti.

Meillä haaste ei ole sähkö vaan lämpö, autot ja ruoka

Nuo ovat globaa­leja päätel­miä siitä, mitkä teot ratkai­se­vat. Niissä painot­tuu siis Aasian tilanne. Keskei­nen ero on, että meillä pohjois­maissa ongelma ei ole sähkö, josta 90 prosent­tia syntyy jo hiili­diok­si­di­va­paasti.  Meillä haaste on lämmi­tys, liikenne ja syömi­nen. Vastaa­vasti meillä talkoita ei ratkaise se, nouseeko Fenno­voi­man ydin­voi­mala Hanhi­ki­veen tai kaksin- vai kolmin­ker­tais­tuuko Suomen tuuli­voi­ma­ka­pa­si­teetti. Suurempi ilmas­to­ky­sy­mys meillä on se, pysty­täänkö polt­ta­malla tuote­tun lämmön osuus puolit­ta­maan Helsin­gin seudulla tai siir­ty­vätkö suoma­lai­set sähkö­au­toi­hin jo ensi vuosi­kym­me­nellä vai vasta 2030-luvulla.

Kaupun­geissa tarvit­semme lämmön kier­to­ta­lou­den. Lämpö­pump­pu­tek­nii­kan kehi­tys on viime vuosina avan­nut huikean mahdol­li­suu­den hukka­läm­pö­jen pienen­tä­mi­sessä murto-osaan. Polt­ta­malla tuote­tun lämmön osuus pitää pakot­taa alas. Mark­ki­nat keksi­vät kyllä tehok­kaim­mat korvaa­vat ratkai­sut. Pian edus­kun­taan annet­tava halli­tuk­sen lakie­si­tys kivi­hii­len kiel­tä­mi­sestä on potku tuohon suun­taan. Tule­vina vuosina on tärkeä lopet­taa turpeen eriva­pau­det ja nostaa lämmi­tys­polt­toai­nei­den veron hiili­mak­sua määrä­tie­toi­sesti.

Liiken­teessä sähköis­ty­mi­nen on ratkaisu. Sähkö­moot­tori on niin paljon polt­to­moot­to­ria tehok­kaampi, että hiilellä tuote­tulla sähköl­lä­kin ajami­nen on parempi vaih­toehto kuin bensii­nillä tank­kaa­mi­nen. Hiili­va­paa sähkö­jär­jes­telmä on myös helpoin osa talkoita ja pohjois­maissa se jo lähes tehty. Liiken­teen vero­tuk­sessa pitää yksin­ker­tai­sesti aset­taa vaati­muk­seksi, että viimeis­tään 10 vuoden päästä muun kuin polt­to­moot­to­ri­au­ton osta­mi­nen on aina kulut­ta­jalle edul­li­sempi vaih­toehto. Auto-, ajoneuvo- ja polt­toai­ne­ve­roja pitää säätää niin rajusti, että tämä toteu­tuu.

Ruoan osalta siitä ei pääse mihin­kään, että lihan osuutta pitää vähen­tää.

Minulla ei ole oikeutta eikä intoa saar­nata. Syön myös lihaa. Mutta olen kyllä alka­nut suosia kasvis­ruo­kia kiih­ty­västi ja alka­nut tottua siihen. Ilmas­ton kannalta määrät ratkai­se­vat.

Pitäi­sikö valtion tehdä jotain ruoka­va­liolle? Aihe on aika lailla tabu. Mutta voi toki kysyä, miksi pidämme luon­nol­li­sena pääs­tö­jen mukaan verot­ta­mista liiken­teessä, lämmössä ja sähkössä, mutta emme ruoassa? Olisiko arvioi­tuun hiili­ja­lan­jäl­keen perus­tuva ruoka­vero kuoli­nisku suoma­lai­selle eläin­ta­lou­delle? Ei vält­tä­mättä. Uskon, että suoma­lai­nen liha, maito ja muna pärjäisi kulje­tus­ten ja kasva­tus­ta­po­jen avulla hiili­las­ken­nassa varsin hyvin brasi­lia­lai­seen verrat­tuna. Samasta syys­tä­hän hiili­pe­rus­tei­nen lämmi­tys­polt­toai­nei­den vero suosii koti­maista biomas­saa tuon­ti­hii­leen nähden tai fossii­li­sen bensii­nin vero suosii koti­maista biokaa­sua.

Metsä­nie­lut mietit­tävä tark­kaan

Suomessa IPCC:n raportti tuotti ennen­nä­ke­mät­tö­män voima­kasta keskus­te­lua erityi­sesti metsä­nie­luista. Hyvä niin. Huikeaa ja innos­ta­vaa, että aletaan laajem­min ajatella sitä, että metsäi­sissä maissa puuhun sidonta on keskei­nen osa hiili­ta­setta. Tähän verrat­tuna IPCC:n raportti tarkas­te­lee nielui­hin liit­ty­viä vaih­toeh­toi­sia skenaa­rioita yllät­tä­vän vähän.

Vaikeita kysy­myk­siä, joihin pitää etsiä vastauk­sia Suomessa lähi­kuu­kausina. Puhtai­den ratkai­sui­den ja biota­lou­den minis­te­ri­ryh­mässä sovimme pari viik­koa selvi­tyk­sestä, jossa arvioi­daan tarpeel­li­sen nielu­po­li­tii­kan polku siten, että netto­pääs­tömme laske­vat 85-90 prosent­tia vuoteen 2050 mennessä.

Palaan omalta osalta nielui­hin ja muiden Suomessa ja Euroo­passa tarvit­ta­viin poliit­ti­siin päätök­siin lähi­kuu­kausina. Kokoo­muk­sessa hyväk­syimme edus­kun­ta­ryh­män perus­teel­li­sen käsit­te­lyn tulok­sena lähtö­koh­dat ilmas­to­lin­jauk­sil­lemme elokuussa. Niitä jalos­te­taan parhail­laan ja täyden­netty versio käsi­tel­lään puolue­hal­li­tuk­sessa joulu­kuussa. Terve­tu­loa siihen työhön jos kiin­nos­taa!

p.s. Ja jos vielä epäi­lee itse ilmas­ton­muu­tosta, niin lämpe­ne­mi­nen alkaa kyllä olla ”taivaan tosi”. Tutki­ja­pa­neeli päätyy erit­täin korkealla luot­ta­mus­ta­solla tulok­seen, että vuosien 2006-2015 lämpö­tila oli lähes asteen lämpi­mämpi kuin vuosina 1850-1900 eikä tuo ollut vain hetkel­li­nen poik­keama.

Kai Mykkä­nen
Sisä­mi­nis­teri, kansan­edus­taja

Kirjoi­tus on julkaistu alun perin Uuden Suomen Puheen­vuoro-pals­talla.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa