Yliopis­to­jen raken­teel­li­nen kehit­tä­mi­nen vihdoin vauh­tiin

Julkaistu: 01.03.2007

Maamme kilpai­lu­ky­vyn säilyt­tä­mi­sen ja paran­ta­mi­sen kannalta on tärkeää, että pääkau­pun­ki­seu­dulle saadaan kansain­vä­li­set mitat ja resurs­sit täyt­tävä luovan alan huip­pu­yli­opisto. Yhdis­ty­mis­mal­liksi ehdo­te­taan säätiötä, jonka perus­pää­oma tulisi sekä julki­selta että yksi­tyi­seltä sekto­rilta. Perus­pää­oman määrä (700 miljoo­naa euroa) on varsin kunnian­hi­moi­nen ja vaatii myös elin­kei­noe­lä­mältä vahvaa sitou­tu­mista hank­kee­seen. Toteu­tues­saan hank­keella on todel­li­nen mahdol­li­suus nousta maail­man huip­pu­ta­solle, mutta tämä vaatii pitkä­jän­teistä kehit­tä­mis­työtä koko yhtei­söltä.

Vanha­sen halli­tuk­sen dema­ri­ve­toi­nen korkea­kou­lu­po­li­tiikka on ollut sivu­rai­teella koko kulu­van vaali­kau­den eikä tarvit­ta­via muutok­sia ole saatu vauh­di­tet­tua. Oli syy halli­tuk­sen äkil­li­sen ryhdis­täy­ty­mi­sen takana mikä tahansa, nyt tehdyt esityk­set ovat terve­tul­lut avaus yliopis­to­jen laajem­malle kehi­tys­työlle. Korkea­kou­lu­jen raken­teel­li­nen kehit­tä­mi­nen ei saakaan pysäh­tyä tähän, vaan voima­va­ro­jen kokoa­mista on jatket­tava. Yliopis­to­jen tulee pyrkiä liit­tou­tu­maan stra­te­gi­sesti keske­nään. Tämä ei vält­tä­mättä tarkoita vain kansal­lista ja alueel­lista liit­tou­tu­mista. Yhteis­työ­kump­pa­neita etsit­täessä katseet tulee suun­nata entistä aktii­vi­sem­min myös maamme rajo­jen ulko­puo­lelle.

Raken­teel­li­sen kehit­tä­mi­sen ohella Kokoo­muk­sen seuraa­van vaali­kau­den yliopis­to­po­liit­ti­sia tavoit­teita ovat mm. perus­ra­hoi­tuk­sen lisää­mi­nen 50 miljoo­nalla eurolla joka vuosi koko vaali­kau­den ajan ja kaik­kien yliopis­to­jen talou­del­li­sen auto­no­mian laajen­ta­mi­nen. Yliopis­to­jen talou­del­li­sen aseman perus­on­gelma on nykyi­nen “tili­vi­ras­toa­sema”. Yliopis­to­jen talou­del­lista asemaa koske­vien mallien tulee olla jous­ta­vam­pia ja moni­muo­toi­sem­pia, jotta ne ottai­si­vat parem­min huomioon myös kansain­vä­lis­ty­mi­sen tarpeet. Rahas­to­ta­lou­den kautta yliopis­to­jen varain­han­kin­taa voitai­siin laajen­taa, sillä se antaisi yliopis­toille mahdol­li­suu­den solmia stra­te­gi­sia sopi­muk­sia ja omis­taa omai­suutta.

Yliopis­to­jen raken­teita on kehi­tet­tävä paitsi hallin­non ja koulu­tusa­lo­jen, myös rahoi­tuk­sen näkö­kul­masta. Nykyi­nen tutkin­to­mää­riin pohjau­tuva rahoi­tus­jär­jes­telmä on johta­nut mais­te­ri­teh­tai­luun, joka pahim­mil­laan laskee tutkin­to­jen tasoa.

Tällä hetkellä yliopis­to­jen ongel­mana ovat opet­ta­jien alhai­nen määrä suhteessa opis­ke­li­joi­hin sekä pätkä­työt. Yliopis­to­jen tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sem­malla raken­teella sekä talou­del­li­sen liik­ku­ma­ti­lan lisää­mi­sellä voidaan näihin­kin asioi­hin vaikut­taa.

Yliopisto-opetuk­sen on jatkos­sa­kin oltava kaikille suoma­lai­sille maksu­tonta. Sen sijaan EU- ja ETA-maiden ulko­puo­li­sille kansa­lai­sille tulisi harkita luku­kausi­mak­suja. Samalla pitää kuiten­kin helpot­taa näiden ihmis­ten mahdol­li­suuk­sia jäädä Suomeen ja saada töitä myös valmis­tu­mi­sen jälkeen. Vähä­va­rai­sia ulko­mai­sia opis­ke­li­joita varten on luotava stipen­di­jär­jes­telmä, jota voitai­siin rahoit­taa esimer­kiksi kehi­ty­syh­teis­työ­mää­rä­ra­hoista.

Seuraa­van neljän vuoden aikana mita­taan yliopis­to­jemme ja suoma­lai­sen korkea­kou­lu­jär­jes­tel­män uudis­tu­mis­kyky. Osaa­mi­nen on vahvin valt­timme globaa­leilla mark­ki­noilla. Haas­teita aset­ta­vat niin vanhe­neva ikära­kenne kuin Kiina-ilmiö­kin. Ilman uudis­tuk­sia Suomi ei voi säilyt­tää nykyi­sen­kal­taista kilpai­lu­ky­kyä ja vahvaa talout­taan.

Kaarina Drom­berg
kansan­edus­taja, sivis­tys­va­lio­kun­nan puheen­joh­taja


Kuvat