Virkkunen: Koulu­tuk­sesta vienti­valtti

Koulutus on yksi maailman nopeimmin kasvavia sekto­reita. Vuonna 2000 korkea­kou­luissa opiskeli noin 100 miljoonaa henkilöä ja vuonna 2010 määrä oli kasvanut lähes 180 miljoonaan.

Maapal­lolla painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin lännestä itään, kasvaviin talouksiin: Kiinaan, Intiaan, Koreaan, arabi­maihin. Ne kaikki raken­tavat nyt kiivaasti omia koulu­tus­jär­jes­tel­miään ja lähet­tävät satoja tuhansia omia nuoriaan ulkomaille oppia hakemaan.

Samaan aikaan Suomessa omat korkea­kou­lui­kä­luokat piene­nevät, liian pieniä yksikköjä suljetaan ja opettajia irtisa­notaan. Tällai­sessa tilan­teessa, kun Suomi kipeästi kaipaa uusia tuotteita ja palve­luita, joilla olisi maail­malla kysyntää, tuntuu uskomat­to­malta, ettei meillä haluta täysi­mää­räi­sesti hyödyn-tää koulu­tus­viennin mahdol­li­suuksia.

Suoma­laiseen koulu­tus­jär­jes­telmään kohdistuu suuri kansain­vä­linen mielen­kiinto hyvän Pisa-menes­tyksen ansiosta. Suomessa lainsää­däntö kuitenkin rajoittaa tehok­kaasti koulu­tus­vientiä. Meillä laki esimer­kiksi kieltää perimästä kenel­täkään maksuja tutkintoon johta­vasta koulu­tuk­sesta.
Kaikissa muissa Euroopan maissa Norjaa ja Islantia lukuun ottamatta EU/ETA-alueen ulkopuo­li­silta opiske­li­joilta peritään maksuja. Maksujen vasta­painona on luonnol­li­sesti erilaisia stipen­di­jär­jes­telmiä.

Korkea­kou­lutus on ja sen pitäisi myös Suomessa olla aidosti kansain­vä­listä. Ei Suomen pidä kehittää korkea­kou­lujaan vain suoma­lai­sille ja mitoittaa paikka­määrää suoma­laisten ikäluokkien mukaan. Esimer­kiksi suoma­laisten ammat­ti­kor­kea­kou­lujen sairaan­hoitaja- ja insinöö­ri­kou­lu­tukseen kohdistuu kansain­vä­listä mielen­kiintoa. Täällä voitaisiin kouluttaa osaajia monen kehit­tyvän maan tarpeisiin.

Meillä on raken­nettuna valmis infra, erinomaiset korkea­kou­lu­tetut opettajat ja poikkeuk­sel­lisen paljon englan­nin­kie­lisiä koulu­tus­oh­jelmia jo nyt. Eikö tätä kannat­taisi hyödyntää?

Opettaja-lehti, 15.3.2013