Keskus­te­lu­navaus luonnosta: Vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta – kokoomus.fi
MENU
Keskus­te­lu­navaus luonnosta: Vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta

Keskus­te­lu­navaus luonnosta: Vastuu luonnon monimuo­toi­suu­desta

Julkaistu: 20.08.2018 Politiikka Ympäristö

Haluamme tehdä yhdessä kestävää ympäris­tö­po­li­tiikkaa. Osallistu, kommentoi tässä ja tutustu muihin teemoihin!

Selvä enemmistö, jopa yhdeksän kymme­nestä suoma­lai­sesta pitää yhteis­kunnan keskeisenä tehtävänä luonnon monimuo­toi­suuden turvaa­mista ja näinhän se on meidänkin mieles­tämme.

Yleisesti luonnon ja eri eläin- ja eliölajien monimuo­toisuus auttaa niitä selviämään ympäristön muutok­sista – mikäli ilmasto tai elino­lo­suhteet muuttuvat, geneet­tinen monimuo­toisuus on ikään kuin vakuutus nopeam­masta sopeu­tu­mi­sesta. Geneet­tinen monimuo­toisuus on myös korvaa­ma­tonta lääke­tieteen ja biokemian kannalta. Hyvänä esimerkkinä on ksylitoli, joka itsessään on valtava mahdol­lisuus suoma­lai­selle luontoa kestä­västi hyödyn­tä­ville elinkei­noille.

Yksi suurim­mista uhista ympäris­tölle ja tulevai­suu­delle on luonnon monimuo­toi­suuden vähene­minen eli lajien häviä­minen ja uhana­laisuus . Ainoastaan suoje­le­malla luonnon monimuo­toi­suutta jätämme tuleville sukupol­ville terveen ympäristön. Luonnon­varoja on käytettävä kestä­vällä tavalla.

Suot

Soiden monimuo­toi­suutta on tehok­kainta varjella tekemällä soista suojeltuja. Yli puolet Suomen alkupe­räi­sestä suoalasta on kuitenkin jo menet­tänyt luonnon­ti­lansa. Suoma­laisen suoluonnon tilaa on heiken­tänyt laaja­mit­tainen ojitta­minen metsän­kas­va­tusta varten, turpeen nosto sekä pellon­raivaus.

Metsiä ojitta­malla pyritään lisäämään puiden kasvua­lustan hapel­li­suutta vähen­tä­mällä maan vesipi­toi­suutta. Suomessa on pitkään uskottu, että tällä ei olisi pitkä­ai­kaisia muutoksia huuhtou­tumien mukana kulkevien ravin­teiden määrään. Luonnon­va­ra­kes­kuksen tutki­muk­sissa on havaittu kuitenkin, että valuma­vesien ravin­ne­pi­toisuus kasvaa mitä kauemmin ojituk­sesta on kulunut aikaa. Tästä viisas­tu­neena on aika ryhtyä toimeen.

Muutta­malla soita luonnon­ti­lai­siksi lajien elinym­pä­ris­töjen ja luonto­tyyppien laatu paranee. Näin voimme vaikuttaa lajien uhana­lais­tu­mis­ke­hi­tykseen. Soiden palaut­ta­minen luonnon­ti­lai­siksi auttaa myös ilmas­ton­muu­toksen hillin­nässä. Meille ihmisille soilla on myös erityinen rooli – me marjas­tamme, virkis­täy­dymme ja retkei­lemme siellä. Suot tuottavat ainut­laa­tuisia elämyksiä.

Suojelun piiriin on lisättävä valta­kun­nal­li­sesti arvok­kaita suoalueita

Suoalueille ei tehdä uusia peltoja tai ojitettuja talous­metsiä

Suot joilla ei voi kasvattaa metsää ja jotka on ojitettu, eli niin sanotut hukkao­jikot, muutetaan luonnon­ti­lai­siksi 2025 mennessä

Energian lähteinä käytetyt turvesuot muutetaan luonnon­ti­lai­siksi kun niiden hyödyn­tä­mienn loppuu

Metsät

Metso-ohjel­malla on suojeltu Etelä-Suomen arvok­kaita metsiä hyvillä tulok­silla. Sen tavoit­teena on suojella 96 000 hehtaaria lisää metsiä vuoteen 2025 mennessä. Tavoit­teeseen pääse­minen vaatii noin 3900 hehtaarin suoje­le­mista joka vuosi tästä eteenpäin. Esimer­kiksi viime vuonna ohjel­malla saatiin suoje­lu­na­lai­seksi 3388 hehtaaria metsää. Hallitus on turvannut Metso-ohjelman rahoi­tuksen niin, että vuoden 2025 tavoit­teeseen on mahdol­lista päästä. Pian on kuitenkin aika katsoa pidem­mälle tulevai­suuteen – miten metsiä suojellaan jatkossa, mitkä ovat tavoitteet? Pitäisikö Metso-ohjelmaa laajentaa muillakin kuin nykyään siihen kuulu­villa metsä­tyy­peillä?

Päätökset Metso-ohjelman mahdol­li­suu­desta toimia vuoden 2025 jälkeen tehdään halli­tus­kau­della 2019–2023. Valtion omistamien metsien käytössä on varmis­tettava tasapaino virkistys- ja matkai­lu­käytön sekä puunkäytön välillä erityi­sesti kansal­lis­puis­toissa ja valta­kun­nal­li­sesti merkit­tä­vissä virkistys-, retkeily- ja matkai­lua­lueiden välit­tö­mässä lähei­syy­dessä.

Vesistöt

Vaellus­ka­lojen ja muiden virta­ve­sissä elävien lajien kulku elin- ja lisään­ty­mi­sa­lueille ja vaellus­ka­la­kan­tojen elvyt­tä­minen on mahdol­lis­tettava nykyistä paremmin. Kalastus on monelle suoma­lai­selle rakas harrastus ja matkai­lulle ja koko seutu­kunnan talou­delle suuri mahdol­lisuus. Kalas­tuksen tulee olla kestä­vällä pohjalla jotta se voi olla harrastus myös tulevai­suu­desssa. Salaka­las­tukseen pitää puuttua määrä­tie­toi­sesti.

Sadat pienet vesivoi­ma­padot estävät vaellus­ka­lojen nousun ja aiheut­tavat suurta haittaa kalas­tuk­selle. Näillä padoilla ei ole suurta merki­tystä valta­kunnan energia­huollon kannalta. Tämän takia lähtö­kohtana tulee olla, että nykyai­kaiset velvoitteet kalojen nousun varmis­ta­mi­seksi patojen ohi toteu­tuvat myös pienten patojen osalta. Vanhoihin vesien käyttöä ja raken­ta­mista sääte­le­visiin vesilupiin liittyvät oikeus­suo­ja­ky­sy­mykset on pyrittävä ratkai­semaan ja tilan­teesta riippuen jaettava siitä aiheu­tuvien muutosten kustan­nuksia hanke­tukien avulla.

Mitä mieltä olet, pitäisikö näin tehdä? Mitä muuta pitää tehdä? Kommentoi tähän:


Kokoomus.fi