• FI
  • SV
  • MENU
    Keskus­te­lu­na­vaus luon­nosta: Vastuu luon­non moni­muo­toi­suu­desta
    Twiittaa

    Keskus­te­lu­na­vaus luon­nosta: Vastuu luon­non moni­muo­toi­suu­desta

    Julkaistu: 20.08.2018 Ympäristö

    Haluamme tehdä yhdessä kestä­vää ympä­ris­tö­po­li­tiik­kaa. Osal­listu, kommen­toi tässä ja tutustu muihin teemoi­hin!

    Selvä enem­mistö, jopa yhdek­sän kymme­nestä suoma­lai­sesta pitää yhteis­kun­nan keskei­senä tehtä­vänä luon­non moni­muo­toi­suu­den turvaa­mista ja näin­hän se on meidän­kin mieles­tämme.

    Ylei­sesti luon­non ja eri eläin- ja eliö­la­jien moni­muo­toi­suus auttaa niitä selviä­mään ympä­ris­tön muutok­sista – mikäli ilmasto tai elino­lo­suh­teet muut­tu­vat, geneet­ti­nen moni­muo­toi­suus on ikään kuin vakuu­tus nopeam­masta sopeu­tu­mi­sesta. Geneet­ti­nen moni­muo­toi­suus on myös korvaa­ma­tonta lääke­tie­teen ja bioke­mian kannalta. Hyvänä esimerk­kinä on ksyli­toli, joka itses­sään on valtava mahdol­li­suus suoma­lai­selle luon­toa kestä­västi hyödyn­tä­ville elin­kei­noille.

    Yksi suurim­mista uhista ympä­ris­tölle ja tule­vai­suu­delle on luon­non moni­muo­toi­suu­den vähe­ne­mi­nen eli lajien häviä­mi­nen ja uhana­lai­suus . Ainoas­taan suoje­le­malla luon­non moni­muo­toi­suutta jätämme tule­ville suku­pol­ville terveen ympä­ris­tön. Luon­non­va­roja on käytet­tävä kestä­vällä tavalla.

    Suot

    Soiden moni­muo­toi­suutta on tehok­kainta varjella teke­mällä soista suojel­tuja. Yli puolet Suomen alku­pe­räi­sestä suoa­lasta on kuiten­kin jo menet­tä­nyt luon­non­ti­lansa. Suoma­lai­sen suoluon­non tilaa on heiken­tä­nyt laaja­mit­tai­nen ojit­ta­mi­nen metsän­kas­va­tusta varten, turpeen nosto sekä pellon­rai­vaus.

    Metsiä ojit­ta­malla pyri­tään lisää­mään puiden kasvua­lus­tan hapel­li­suutta vähen­tä­mällä maan vesi­pi­toi­suutta. Suomessa on pitkään uskottu, että tällä ei olisi pitkä­ai­kai­sia muutok­sia huuh­tou­tu­mien mukana kulke­vien ravin­tei­den määrään. Luon­non­va­ra­kes­kuk­sen tutki­muk­sissa on havaittu kuiten­kin, että valu­ma­ve­sien ravin­ne­pi­toi­suus kasvaa mitä kauem­min ojituk­sesta on kulu­nut aikaa. Tästä viisas­tu­neena on aika ryhtyä toimeen.

    Muut­ta­malla soita luon­non­ti­lai­siksi lajien elinym­pä­ris­tö­jen ja luon­to­tyyp­pien laatu para­nee. Näin voimme vaikut­taa lajien uhana­lais­tu­mis­ke­hi­tyk­seen. Soiden palaut­ta­mi­nen luon­non­ti­lai­siksi auttaa myös ilmas­ton­muu­tok­sen hillin­nässä. Meille ihmi­sille soilla on myös erityi­nen rooli – me marjas­tamme, virkis­täy­dymme ja retkei­lemme siellä. Suot tuot­ta­vat ainut­laa­tui­sia elämyk­siä.

    Suoje­lun piiriin on lisät­tävä valta­kun­nal­li­sesti arvok­kaita suoa­lueita

    Suoa­lueille ei tehdä uusia peltoja tai ojitet­tuja talous­met­siä

    Suot joilla ei voi kasvat­taa metsää ja jotka on ojitettu, eli niin sano­tut hukkao­ji­kot, muute­taan luon­non­ti­lai­siksi 2025 mennessä

    Ener­gian lähteinä käyte­tyt turve­suot muute­taan luon­non­ti­lai­siksi kun niiden hyödyn­tä­mienn loppuu

    Metsät

    Metso-ohjel­malla on suojeltu Etelä-Suomen arvok­kaita metsiä hyvillä tulok­silla. Sen tavoit­teena on suojella 96 000 hehtaa­ria lisää metsiä vuoteen 2025 mennessä. Tavoit­tee­seen pääse­mi­nen vaatii noin 3900 hehtaa­rin suoje­le­mista joka vuosi tästä eteen­päin. Esimer­kiksi viime vuonna ohjel­malla saatiin suoje­lu­na­lai­seksi 3388 hehtaa­ria metsää. Halli­tus on turvan­nut Metso-ohjel­man rahoi­tuk­sen niin, että vuoden 2025 tavoit­tee­seen on mahdol­lista päästä. Pian on kuiten­kin aika katsoa pidem­mälle tule­vai­suu­teen – miten metsiä suojel­laan jatkossa, mitkä ovat tavoit­teet? Pitäi­sikö Metso-ohjel­maa laajen­taa muil­la­kin kuin nyky­ään siihen kuulu­villa metsä­tyy­peillä?

    Päätök­set Metso-ohjel­man mahdol­li­suu­desta toimia vuoden 2025 jälkeen tehdään halli­tus­kau­della 2019–2023. Valtion omis­ta­mien metsien käytössä on varmis­tet­tava tasa­paino virkis­tys- ja matkai­lu­käy­tön sekä puun­käy­tön välillä erityi­sesti kansal­lis­puis­toissa ja valta­kun­nal­li­sesti merkit­tä­vissä virkis­tys-, retkeily- ja matkai­lua­luei­den välit­tö­mässä lähei­syy­dessä.

    Vesis­töt

    Vael­lus­ka­lo­jen ja muiden virta­ve­sissä elävien lajien kulku elin- ja lisään­ty­mi­sa­lueille ja vael­lus­ka­la­kan­to­jen elvyt­tä­mi­nen on mahdol­lis­tet­tava nykyistä parem­min. Kalas­tus on monelle suoma­lai­selle rakas harras­tus ja matkai­lulle ja koko seutu­kun­nan talou­delle suuri mahdol­li­suus. Kalas­tuk­sen tulee olla kestä­vällä pohjalla jotta se voi olla harras­tus myös tule­vai­suu­desssa. Sala­ka­las­tuk­seen pitää puut­tua määrä­tie­toi­sesti.

    Sadat pienet vesi­voi­ma­pa­dot estä­vät vael­lus­ka­lo­jen nousun ja aiheut­ta­vat suurta hait­taa kalas­tuk­selle. Näillä padoilla ei ole suurta merki­tystä valta­kun­nan ener­gia­huol­lon kannalta. Tämän takia lähtö­koh­tana tulee olla, että nyky­ai­kai­set velvoit­teet kalo­jen nousun varmis­ta­mi­seksi pato­jen ohi toteu­tu­vat myös pien­ten pato­jen osalta. Vanhoi­hin vesien käyt­töä ja raken­ta­mista sääte­le­vi­siin vesi­lu­piin liit­ty­vät oikeus­suo­ja­ky­sy­myk­set on pyrit­tävä ratkai­se­maan ja tilan­teesta riip­puen jaet­tava siitä aiheu­tu­vien muutos­ten kustan­nuk­sia hanke­tu­kien avulla.

    Mitä mieltä olet, pitäi­sikö näin tehdä? Mitä muuta pitää tehdä? Kommen­toi tähän:

    Anna komment­tisi tähän