• FI
  • SV
  • MENU
    Välit­tä­mi­sen ilma­piiri
    Twiittaa

    Välit­tä­mi­sen ilma­piiri

    Julkaistu: 04.02.2009 Uncategorized
    Uusi istun­to­kausi alkaa vaikka poli­tii­kan vuosi on ollut täydessä laukassa jo monta viik­koa. Päätök­siä­kin on tehty ja miljar­deja ohjailtu niin, että ihan hämmäs­tyt­tää, että ollaan vasta helmi­kuun alussa.
    Alku­vuosi on nosta­nut mieleen muuta­mia kysy­myk­siä. Miljar­dista on muodos­tu­nut uusi rahan perus­yk­sikkö. Kun puhuu velkaan­tu­mi­sesta, kasva­vista korko­me­noista, elvy­tys­tar­peista, yritys­ten­ra­han tarpeesta jne. ei voi aloit­taa keskus­te­lua alle miljar­dista. Tässä on vaarana vakava vauh­ti­so­keus. Miljar­deja käsi­tel­lään mieli­ku­vissa samalla tavalla kuin muutama kuukausi sitten miljoo­naa. Muis­tan, että olen vään­tä­nyt kättä halli­tus­kol­le­gani kanssa 30 000 (siis kolmen­kym­me­nen­tu­han­nen euron) hintai­sesta laitu­ri­hank­keesta. Miljar­dien viuhuessa tulee illuusio siitä, että ?mikkään ei oo mittään?.
    *******
    Tois­sa­päi­vänä eräs tutta­vani totesi, että elvy­tyk­sen osalta ollaan tilan­teessa, että nyt on juotu puolet kossu­pul­losta ja olisi viisasta odot­taa vähän sen vaiku­tusta. Jäljellä on toinen puoli ja kannat­taa miet­tiä tark­kaan missä tahdissa sen ottaa. Tahdilla on vaiku­tusta sekä huma­lan, että krapu­lan tasoon ja jyrk­kyy­teen. Fiksu oival­lus.
    *******
    Kun talous­krii­sin syvyy­destä, kestosta ja eten­kään sen konkreet­ti­sista vaiku­tuk­sista ei osaa sanoa kovin­kaan paljoa, kannat­taa yrit­tää miet­tiä, mistä sitten jota­kin tietäisi. Yksi asia, jonka tiedämme ja johon pitää varau­tua, on Suomen heik­ke­nevä ilma­piiri. Jos asiat mene­vät talou­dessa kuten enna­koi­daan ja epäon­nis­tumme ihmis­ten huolien hallin­nassa voimme olla loppu­vuo­desta todella synkässä tilassa. Kasvava työt­tö­myys, yritys­ten kaatu­mi­set ja näiden seuran­nai­set luovat pahaa mieltä ja katke­ruutta.
    Nyt olisi­kin tärkeää puhua ja varau­tua henki­sellä tasolla jo etukä­teen, jotta olisimme vahvem­pia ja toimin­ta­val­miim­pia otta­maan vastuuta lähim­mäi­sis­tämme, kuin 1990-luvun alussa. Meillä on jo valmiina sosi­aa­li­turva etuuk­si­neen ja palve­lui­neen, mutta ne eivät tule riit­tä­mään. Tarvit­semme meidän jokai­sen panosta ja lähim­mäi­sen rakkautta. Meidän jokai­sen on mietit­tävä, miten voisin tukea työt­tö­mäksi jäävää läheis­täni ja näin kantaa vastuuta kans­saih­mi­sistä ehkä hieman enem­män, kuin mihin olen tottu­nut viime­ai­koina. Olen aiheesta paljon puhu­nut ja miet­ti­nyt myös sitä, mitä minä itse voisin tehdä, jotta auttai­sin jota­kuta finans­si­krii­sissä tila­päi­sesti työnsä menet­tä­nyttä.
    Välit­tä­mi­sen ilma­pii­rin luomi­nen on ääret­tö­män tärkeää, koska se auttaa meitä osal­taan mini­moi­maan tappioita tämän tila­päi­sen talous­krii­sin aikana. Kyllä­hän tämä joskus loppuu. Meidän vain pitää jaksaa nyt vähän aikaa. Jokai­nen päivä talous­krii­sissä tarkoit­taa sitä, että olemme päivän lähem­pänä kasvu­kau­den alkua. Halli­tus tekee voita­vansa ihmis­ten autta­mi­seksi. Teemme mitta­via toimia, työpaik­ko­jen säilyt­tä­mi­seksi ja yritys­ten tuke­mi­seksi, mutta voimamme ovat rajal­li­set ja siksi me kaikki tarvit­semme tois­temme tukea. Onneksi inhi­mil­li­syys ei maksa mitään.