Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Terveys / Väli­ky­sy­mys sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tuk­sesta

Väli­ky­sy­mys sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tuk­sesta

Julkaistu:

Mari­nin halli­tus valmis­teli histo­rial­li­sen suuren sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen sekä pelas­tus­toi­men uudis­tus­esi­tyk­sen sulje­tusti ilman laaja­poh­jaista yhteis­työtä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den järjes­tä­jien kanssa. Valmis­telu tapah­tui täysin päin­vas­toin kuin viime vaali­kau­della oppo­si­tiossa olleet puolu­eet vaati­vat silloista halli­tusta toimi­maan.

Uudis­tus koskee palve­luita, jotka perus­tu­vat perus­tus­lain 19 §:n säädök­siin. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut sekä pelas­tus­toi­meen liit­ty­vät turval­li­suus­pal­ve­lut kosket­ta­vat syvästi koko kansaa ja maata. Rahal­li­selta arvol­taan ne käsit­tä­vät noin 20 miljar­dia euroa vuodessa julki­sia varoja ja noin 200 000 näissä tehtä­vissä toimi­vaa henki­löä.

Uudis­tuk­sen alku­pe­räi­senä tavoit­teena oli paran­taa suoma­lais­ten hoitoon­pää­syä ja huoleh­tia, että rahat riit­tä­vät palve­lui­hin väes­tön ikään­tyessä. Uudis­tus ei vali­tet­ta­vasti vastaa kumpaan­kaan sen keskei­sistä tavoit­teista, vaan asian­tun­tija-arvioi­den perus­teella se lisää kustan­nuk­sia.

Halli­tuk­sen esityk­seen ei sisälly keinoja, joilla ihmis­ten hoitoon­pää­syä perus­pal­ve­lui­hin paran­net­tai­siin. Päin­vas­toin lukui­sat esityk­sen kirjauk­set tule­vat johta­maan hoitoon­pää­syn heiken­ty­mi­seen. Tuhan­net suoma­lai­set – eläke­läi­set, työt­tö­mät, lapsi­per­heet ja pitkä­ai­kais­sai­raat – jäävät jonoi­hin odot­ta­maan, kun halli­tus haluaa uudis­taa hallin­toa. Me lisäi­simme ihmis­ten oikeutta vaikut­taa hoitoonsa ja hoitoon­pää­syn edis­tä­mi­seksi esimer­kiksi palve­luse­te­lin käyt­töä sekä vanhus- ja vammais­pal­ve­luissa henki­lö­koh­taista budje­toin­tia. 

Halli­tuk­sen esityk­sellä pyri­tään sen sijaan ideo­lo­gi­seen yksi­tyi­sen palve­lun­tuo­tan­non rajoit­ta­mi­seen, vaikka sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den laadun näkö­kul­masta yksi­tyistä ja kolmatta sekto­ria tulisi hyödyn­tää hyvänä kump­pa­nina. Erityi­sen hälyt­tä­vää on julki­so­mis­teis­ten, tärkeitä palve­luja tuot­ta­vien osakeyh­tiöi­den sekä kuntayh­ty­mä­muo­dossa tuotet­tu­jen päih­de­kun­tou­tus- ja vammais­pal­ve­lui­den toimin­tae­del­ly­tys­ten vaaran­tu­mi­nen.

Halli­tuk­sen esitys tulee johta­maan eriar­voi­suu­den kasvuun ja suoma­lais­ten yhden­ver­tai­suu­den heiken­ty­mi­seen. Maakun­ta­mal­lin tuot­ta­mat rahoi­tuk­sen leik­kauk­set tule­vat johta­maan osalla alueista rajuun julkis­ten terveys­pal­ve­lui­den alas­ajoon ja siihen, että saadak­seen säädyl­li­sessä ajassa hoitoa, on hankit­tava terveys­va­kuu­tus. On nurin­ku­rista, että uudis­tus, jonka tarkoi­tuk­sena on vahvis­taa julki­sen sekto­rin roolia palve­lui­den järjes­tä­mi­sessä, johtaa tilan­tee­seen, jossa julki­nen tervey­den­huolto heiken­tyy ja siir­rymme kohti amerik­ka­lai­sia kahden kerrok­sen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita. Halli­tuk­sen uudis­tuk­sen hyväk­sy­mi­sen odote­taan kasvat­ta­van yksi­tyis­ten terveys­va­kuu­tus­ten kysyn­tää.

Lisäksi halli­tuk­sen esitys kasvat­taa julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jetta. Uudis­tuk­sen muutos­kus­tan­nuk­set ovat halli­tuk­sen omien arvioi­den mukaan 3,1 miljar­dia vuoteen 2030 mennessä. Asian­tun­ti­joi­den toimesta on esitetty jopa näke­myk­siä, joiden mukaan todel­li­set muutos­kus­tan­nuk­set tule­vat olemaan tätä­kin korkeam­mat, jopa yli neljä miljar­dia euroa. Mahdol­li­siin 2030-luvulla tule­viin kustan­nus­sääs­töi­hin liit­tyy suurta epävar­muutta – ja niiden keskei­sin ajuri uudis­tuk­sessa on palve­lu­ta­son heiken­tä­mi­nen, ei tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen.

Uudis­tuk­sen rahoi­tus­mal­lissa valta ja vastuu eivät ole samoissa käsissä. Useat asian­tun­ti­jat ovat kriti­soi­neet uudis­tuk­seen liit­ty­viä kannus­tin­vai­ku­tuk­sia, jotka kannus­ta­vat kustan­nus­te­hok­kuu­den sijaan meno­jen lisää­mi­seen. Halli­tuk­sen mallissa hyvin­voin­tia­lu­een kannat­taa siis kulut­taa mahdol­li­sim­man paljon resurs­seja riip­pu­matta hoidon tarpeesta tai laadusta. Hyvin­voin­tia­lueilla on vahvat kannus­ti­met olla alit­ta­matta sille määrät­tyä budjet­tia. Oletus uudis­tuk­sen kestä­vyys­va­jetta pienen­tä­västä vaiku­tuk­sesta on asian­tun­ti­ja­pa­laut­teen perus­teella virheel­lis­ten kannus­tin­ten vuoksi erit­täin epäto­den­nä­köistä. Siinä missä pitkän aika­vä­lin sääs­töt ovat epäto­den­nä­köi­siä, lyhyellä ja keski­pit­källä aika­vä­lillä julki­sen talou­den asema heik­ke­nee esityk­sen vaiku­tuk­sesta varmasti.

Uudis­tuk­sessa toteut­tava rahoi­tus­vas­tuun siirto valtiolle sekä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin liit­ty­vien tehtä­vien siirto hyvin­voin­tia­lueille heiken­tä­vät paikal­lis­de­mo­kra­tiaa. Hyvin­voin­tia­luei­den päät­tä­jillä ei ole tosia­sial­li­sia mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa alueen palve­lu­ta­soon. Muut vaikut­ta­mi­sen mahdol­li­suu­det ovat vahvasti sään­te­lyllä rajat­tuja. Tosia­sial­li­sesti uudis­tus tarkoit­taa merkit­tä­vää vastuun­siir­toa paikal­lis­ta­solta valtiolle, mikä on omiaan heiken­tä­mään ihmis­ten vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sia heitä itse­ään koske­viin asioi­hin. 

Koko­nai­suu­des­saan halli­tuk­sen uudis­tusta ei hyvällä tahdol­la­kaan voi kutsua uudis­tuk­seksi. Se vie sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita väärään suun­taan ja tulee monilla alueilla laske­maan merkit­tä­västi palve­lui­den laatua. Lisäksi uudis­tus heiken­tää julkista taloutta koko näky­vissä olevan tule­vai­suu­den, jolloin kustan­nus­pai­neet ovat kaikista kovim­mat. Uudis­tusta, joka ei ole palvele sen tavoi­tetta, ei kannata tehdä.

Halli­tuk­sen sote-uudis­tus ei paranna hoitoon­pää­syä 

Jokai­sen suoma­lai­sen on voitava luot­taa siihen, että apua ja hoivaa saa silloin, kun sitä tarvit­see. Koko suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta perus­tuu sille ajatuk­selle, että makset­tu­jen vero­jen vasti­neeksi saa toimi­vat ja laaduk­kaat palve­lut. Yksi sote-uudis­tuk­sen pääta­voit­teista on hoitoon­pää­syn paran­ta­mi­nen ja yhden­ver­tai­suu­den lisää­mi­nen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luissa. Tällä esityk­sellä se ei vali­tet­ta­vasti toteudu.

Tällä hetkellä 2,4 miljoo­naa suoma­laista saa ensi­si­jai­sesti perus­ter­vey­den­huol­lon palve­lut työter­vey­destä. Lisäksi yli miljoo­nalla suoma­lai­sella on nopeam­man hoitoon­pää­syn mahdol­lis­tava terveys­va­kuu­tus. On suuri riski siihen, että halli­tuk­sen sote-uudis­tuk­sen myötä, yhä useampi suoma­lai­nen joutuu hank­ki­maan terveys­va­kuu­tuk­sen saadak­seen palve­lua kohtuul­li­sessa ajassa. Suomen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita ollaan ajamassa eriar­voi­seen kahden kerrok­sen malliin, jota ei aiem­min ole yksi­kään puolue kannat­ta­nut.

Lain­sää­dän­nön arvioin­ti­neu­vosto puut­tui siihen, ettei halli­tuk­sen esityk­sessä ole selvi­tetty osto­pal­ve­lu­jen käytön rajoit­ta­mi­sen vaiku­tuk­sia palve­lu­jen saata­vuu­teen ja kustan­nus­ten kasvuun. Myös merkit­tävä osa lausun­no­nan­ta­jista kantoi huolta näistä rajoi­tuk­sista, sillä moni­tuot­ta­juu­della voitai­siin paran­taa nime­no­maan palve­lu­jen saata­vuutta ja yhden­ver­tai­suutta.

Halli­tuk­sen kaavai­lema sairaus­va­kuu­tus­kor­vauk­sen pois­ta­mi­nen tutki­muk­sesta, hoidosta ja lääke­kor­vauk­sista olisi kylmää kyytiä hoitoa tarvit­se­ville ihmi­sille. Kela-korvaus­ten leik­kaus muun muassa vähen­täisi tervey­den­huol­lon rahoi­tusta, kasvat­taisi terveys­kes­kus­jo­noja sekä heiken­täisi palve­lu­jen saata­vuutta. Edessä olisi syve­ne­vää ihmis­ten eriar­vois­tu­mista, pite­ne­viä hoito­jo­noja sekä entistä suurem­paa painetta julki­selle sekto­rille ja sen harve­ne­valle henki­lös­tölle.

Ottaen huomioon, että edus­kunta on jo hyväk­sy­nyt linjat sito­vaa hoita­ja­mi­toi­tusta koske­vassa esityk­sessä, ei halli­tuk­sen sote-esityk­seen sisälly riit­tä­västi toimen­pi­teitä, joilla henki­lös­tön saata­vuus ja siten palve­lui­hin pääsy voidaan varmis­taa yhden­ver­tai­sesti koko maassa. Asian­tun­ti­ja­lausun­noista käy ilmi, että uudis­tus aiheut­taa sääs­tö­pai­neita henki­lös­tö­kus­tan­nuk­siin, vaikka osaa­vasta sote-henki­lös­töstä on jo nyt huutava pula. Yhtä­kään sote-alan ammat­ti­hen­ki­löä ei ole varaa menet­tää. Sen sijaan halli­tuk­sen tulisi kiin­nit­tää huomiota siihen, että sote-alalla riit­tää ammat­ti­tai­toista henki­lös­töä ja koti­mais­ten kiel­ten riit­tä­vää osaa­mista.

Lisäksi halli­tuk­sen esitys ei huomioi EU:n poti­las­di­rek­tii­viä. Euroo­pan komis­sio katsoo, että suoma­lai­selle asiak­kaalle tulisi korvata toisessa EU-valtiossa anne­tun hoidon kustan­nuk­set siihen enim­mäis­mää­rään asti, joka vastaa­van hoidon tuot­ta­mi­sesta olisi aiheu­tu­nut Suomen julki­sessa tervey­den­hoi­dossa. Tällä hetkellä näin ei toimita. Halli­tus on ilmoit­ta­nut, että se hoitaa poti­las­di­rek­tii­vin imple­men­toin­nin sote-uudis­tuk­sen yhtey­dessä, mutta esitys ei sisällä asiasta edes vaiku­tusar­viota.

Halli­tuk­sen sote-uudis­tus keskit­tää palve­lut sekä heiken­tää niiden laatua ja saata­vuutta

Halli­tuk­sen esityk­sen mukai­nen sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tus ei ole hyvä pienille eikä suurille kunnille. Kunta­lii­ton tuoreen kyse­lyn mukaan kunnista ja kuntayh­ty­mistä vain 16 % arvioi uudis­tuk­sen tavoit­tei­den toteu­tu­van melko tai erit­täin hyvin. Vastaa­jista 14 % arvioi palve­lui­den saata­vuu­den ja saavu­tet­ta­vuu­den toteu­tu­van melko tai erit­täin hyvin. Kuntien ja aluei­den erityis­piir­teet ovat huomioitu melko tai erit­täin huonosti 60 % mielestä. Luvut kerto­vat uudis­tuk­sen keskeis­ten osien vaaral­li­sen heikosta tasosta.

Esityk­sessä esite­tyt palve­lui­den ulkois­ta­mi­sen rajoi­tuk­set osuvat voimak­kaasti pieniin kuntiin, joissa palve­lu­jen ulkois­ta­mi­sella on voitu turvata lähi­pal­ve­lu­jen saata­vuus. Monien suur­ten kaupun­kien sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­hin kohdis­tuu uudis­tuk­sen rahoi­tus­mal­lin myötä merkit­tävä rahoi­tuk­sen leik­kaus. Palve­lu­tar­peen kasvuun kohdis­tuva rahoi­tuk­sen leik­kuri tulee heiken­tä­mään erityi­sesti kasva­vien aluei­den palve­lu­jen tasoa ja saata­vuutta. Malli tulee johta­maan kestä­mät­tö­mään tilan­tee­seen alueilla, joiden väki­luku kasvaa.

Useat vammai­sa­lan asian­tun­ti­jat sekä järjes­töt ovat esit­tä­neet huolensa siitä, ettei sote-uudis­tuk­sessa oteta riit­tä­vällä tavalla huomioon vammais­ten erityis­tar­peita ja uudis­tus tarkas­te­lee vammais­pal­ve­luja liian ylei­sellä tasolla, kun niiden tulisi lähteä yksi­löl­li­sistä avun ja tuen tarpei­den tarkas­te­lusta. Erityistä huolta on herät­tä­nyt kehi­tys­vamma-alan erityis­osaa­mi­sen säily­vyys, sillä sote-uudis­tuk­sen seurauk­sena kehi­tys­vam­mais­ten erityis­huol­losta vastaa­vat erityis­huol­to­pii­rit tullaan lakkaut­ta­maan. 

Perus­tus­la­ki­va­lio­kunta nosti esille lausun­nos­saan, ettei uudis­tus saa aiheut­taa heiken­nyk­siä vammais­ten henki­löi­den asemaan ja painot­taa tarvetta huoleh­tia erityi­sesti siir­ty­mä­vai­heessa siitä, että erityis­huol­to­pii­rien lakkaut­ta­mi­nen ei aiheuta tosia­sial­li­sia heiken­nyk­siä vammais­ten henki­löi­den asemaan. Eril­listä arviota uudis­tuk­sen vaiku­tuk­sista vammais­ten asemaan ei ole kuiten­kaan tehty.

Halli­tuk­sen esityk­sessä rajoi­te­taan lukui­silla eri tavoilla mahdol­li­suuk­sia hank­kia sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita yksi­tyi­seltä tai kolman­nelta sekto­rilta. Nämä rajoi­tuk­set osuvat erityi­sesti hoitoon­pää­syyn, palve­lun laatuun ja kustan­nus­vai­kut­ta­vuu­teen. On myös pidet­tävä toden­nä­köi­senä, että yksi­tyi­sen sekto­rin toimin­nan rajoit­ta­mi­nen hidas­taa tuot­ta­vuu­den kehi­tystä ja siten on omiaan kasvat­ta­maan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den rahoi­tus­va­jetta.

Keskei­sin ongelma halli­tuk­sen esityk­sessä on seka­vasti, jos lain­kaan määri­telty oman tuotan­non velvoit­teen vaati­mus. Ilman tarken­nuk­sia tai keven­nyk­siä se voisi johtaa tilan­tee­seen, jossa julki­nen sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den järjes­täjä joutuisi raken­ta­maan merkit­tä­västi lisää julki­sesti tuotet­tua kapa­si­teet­tia palve­lui­hin. Tilo­jen raken­ta­mi­sen ohella kirjauk­sen myötä joudut­tai­siin toden­nä­köi­sesti luopu­maan monista laaduk­kaista ja kustan­nus­te­hok­kaista kump­pa­nuuk­sista palve­lui­den järjes­tä­mi­sessä. 

Viime vaali­kau­den valin­nan­va­paus­la­kieh­do­tusta arvioi­des­saan perus­tus­la­ki­va­lio­kunta katsoi, että julki­sella vallalla on perus­tus­lain 19 §:stä seuraava velvol­li­suus yllä­pi­tää riit­tä­västi omaa tuotan­toa sen varmis­ta­mi­seksi, että se voi kaikissa tilan­teissa turvata jokai­selle riit­tä­vät ja yhden­ver­tai­set sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut. Perus­tus­la­ki­va­lio­kun­nan lausun­non mukaan perus­tus­laista ei kuiten­kaan johdu tark­koja rajoja oman tuotan­non määrälle tai sen toteut­ta­mi­sen tavoille. Valio­kun­nan mielestä oleel­lista on varmis­taa lain­sää­dän­nössä se, että vastuussa oleva järjes­täjä voi kaikissa tilan­teissa turvata sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den riit­tä­vän saata­vuu­den. 

Halli­tuk­sen esityk­sen vaati­mus hoito­pää­tös­ten ja hoitoon­ot­to­rat­kai­su­jen rajoit­ta­mi­sesta virka­suh­teessa oleville lääkä­reille tulisi enti­ses­tään hanka­loit­ta­maan hoitoon­pää­syä erikois­sai­raan­hoi­toon ja kasvat­ta­maan hoito­jo­noja. Talous­va­lio­kun­nan saaman selvi­tyk­sen mukaan virka­lää­kä­rin käytön edel­ly­tys voi hidas­taa hoidon saata­vuutta, eten­kin uuden järjes­tel­män alku­vai­heessa. Perus­tus­la­ki­va­lio­kun­nan lausunto osoit­taa myös sen, että virka­lää­kä­ri­lin­jaus on halli­tuk­selta poliit­ti­nen valinta, koska perus­tus­laki ei sitä edel­lytä. Erikois­sai­raan­hoi­don ulkois­tus­ten rajoi­tuk­set sekä päivys­tys­ten ja alihan­kin­to­jen hankin­ta­ra­joi­tuk­set tule­vat myös osal­taan merkit­tä­vällä tavalla vaikeut­ta­maan hoitoon­pää­syä ja keskit­tä­mään palve­luita. Lain­sää­dän­nön arvioin­ti­neu­vosto huomautti halli­tusta, että sen pitäisi tarken­taa arvioi­taan ulkois­tus­so­pi­mus­ten mitä­töin­nin ja irti­sa­no­mis­ten vaiku­tuk­sista. Niihin sisäl­tyy riskejä kustan­nus­ten noususta ja palve­lu­jen saata­vuu­den heik­ke­ne­mi­sestä.

Harvem­min asutussa Suomessa on kyetty erilai­silla kump­pa­nuus­mal­leilla viemään palve­lut sinne, missä ihmi­nen on. Käytän­nössä erilais­ten yhtiö­mal­lien hyödyn­tä­mi­nen sekä muut rajoit­teet yksi­tyi­sen palve­lu­tuo­tan­non hank­ki­mi­seen heiken­tä­vät hyvin­voin­tia­luei­den kykyä tuot­taa laaduk­kaita palve­luita lähellä ihmistä. Esimer­kiksi julki­suu­dessa esillä ollei­den Coxa Oy:n ja Sydän­sai­raala Oy:n, Järvi-Suomen Terveys Oy:n ja Fimlab Oy:n toiminta olisi ehdo­tuk­sen myötä vaarassa, eikä niiden nykyistä toimin­taa voitaisi jatkaa. 

Halli­tuk­sen ideo­lo­gi­nen tavoite yksi­tyis­ten toimi­joi­den sulke­mi­sesta ulos julki­sesta tervey­den­huol­losta kään­tyy toden­nä­köi­sesti itse­ään vastaan, kun yhä suurempi osa asiak­kaista – ne, joilla siihen on varaa ja mahdol­li­suus – hank­kii palve­lunsa yksi­tyi­sestä tervey­den­huol­losta. Tämän ideo­lo­gi­sen valin­nan sijaan pienessä Suomessa kannat­taisi hyödyn­tää kaikki se osaa­mi­nen, mitä sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon teho­kas järjes­tä­mi­nen vaatii. 

Pelas­tus­toi­men rahoi­tuk­sen alueel­li­set leik­kauk­set sekä siir­tä­mi­nen yleis­kat­teel­li­seen budjet­tiin uhkaa­vat erit­täin vaka­vasti ihmis­ten ja yritys­ten turval­li­suutta. Osana hyvin­voin­tia­luei­den rahoi­tusta pelas­tus­toimi joutuisi tais­te­le­maan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den kanssa keske­nään niukasta rahoi­tuk­sesta.  Laajassa maassa pelas­tus­toi­men toimin­tae­del­ly­tys­ten turvaa­mi­nen riit­tä­vän lähellä asuk­kaita on vält­tä­mä­töntä.

Halli­tuk­sen sote-uudis­tus ei hillitse vaan kiih­dyt­tää kustan­nus­ten kasvua

Sote-uudis­tuk­sen toinen keskei­nen tavoite on kasva­vien sote-kustan­nus­ten hillintä. Halli­tuk­sen esityk­sestä puut­tu­vat täysin kannus­ti­met laaduk­kai­den ja tehok­kai­den palve­lui­den tuot­ta­mi­seen. Myös hyvin­voin­nin ja tervey­den edis­tä­mi­sen kertoi­met ovat puut­teel­li­sia.

Asian­tun­ti­ja­kuu­le­mis­ten perus­teella halli­tuk­sen esityk­seen sisäl­ty­vät keskei­set pitkän aika­vä­lin kannus­ti­ne­le­men­tit pikem­min­kin kannus­ta­vat meno­jen lisää­mi­seen. Esityk­sen keskei­nen pitkän aika­vä­lin kustan­nus­kas­vua hillit­sevä meka­nismi on kustan­nus­jarru, jolla huomioi­daan palve­lu­tar­peen kasva­vasta rahoi­tus­tar­peesta vain 80 %. Tosia­siassa valtio sitou­tuu korvaa­maan hyvin­voin­tia­lueille kaikki toteu­tu­neet kustan­nuk­set huoli­matta siitä, ylit­tyikö budjetti vai ei. 

Tuleva rahoi­tus taas perus­tuu toteu­tu­nei­siin kustan­nuk­siin, joka kannus­taa lisää­mään menoja. Jos puoles­taan kapi­taa­tio­pe­rus­tei­set korvauk­set ovat suurem­mat kuin toteu­tu­neet kustan­nuk­set, siir­tyy hyöty valtiolle. Hyvin­voin­tia­lu­een kannat­taa siis lähtö­koh­tai­sesti kulut­taa mahdol­li­sim­man paljon riip­pu­matta hoidon tarpeesta tai laadusta. Hyvin­voin­tia­lu­eella on vahva kannus­tin olla alit­ta­matta sille määrät­tyä budjet­tia. 

Lopulta keskei­siksi tuot­ta­vuutta paran­ta­viksi meka­nis­meiksi jäävät tiukka valtio­noh­jaus ja uhka arvioin­ti­me­net­te­lyyn joutu­mi­sesta. Halli­tus ei perus­tele, miksi uhka arvioin­ti­me­net­te­lystä toimisi uusien hyvin­voin­tia­luei­den kohdalla nykyistä tehok­kaam­pana kannus­ti­mena. Toisaalta arvioin­ti­me­net­tely käyn­nis­te­tään vain, jos budje­tin ylitys tapah­tuu kahtena kolmesta edel­li­sestä tili­kau­desta. Kerran kolmessa vuodessa hyvin­voin­tia­lueilla voidaan siis ylit­tää meno­taso ilman vaaraa arvioin­ti­me­net­te­lystä ja nämä kustan­nuk­set otetaan huomioon seuraa­vien vuosien rahoi­tuk­sen perus­ta­sossa. Siten hyvin­voin­tia­lu­eella on kannus­tin lisätä menoja.

Maakun­ta­mal­lin aiheut­ta­mat muutos­kus­tan­nuk­set lisää­vät sote-palve­lu­jen menoja vuoteen 2031 asti. Keskei­set muutos­kus­tan­nuk­set ovat ICT-inves­toin­nit ja noin 175 000 työn­te­ki­jän siir­ty­mi­nen uuden työnan­ta­jan palve­luk­seen sekä heidän palk­ko­jensa harmo­ni­sointi. Näiden kahden teki­jän yhteis­vai­ku­tus voi olla jopa miljardi euroa, mikä tulisi vaaran­ta­maan tule­vien hyvin­voin­tia­luei­den ja samalla koko sote-uudis­tuk­sen rahoi­tus­poh­jan. Muutos­kus­tan­nuk­set olisi­vat joiden­kin arvioi­den mukaan jopa neljä miljar­dia vuoteen 2030 mennessä. Uudis­tuk­seen liit­tyy myös riski siitä, että kuntien ja kuntayh­ty­mien jo teke­mät ICT-inves­toin­nit valu­vat hukkaan eivätkä kunnat saa tästä minkään­laista korvausta.

Halli­tuk­sen esityk­sen seurauk­sena sote-menot kasva­vat voimak­kaasti. Yhdis­tet­tynä julki­sen talou­den haas­tei­siin yhtälö on kestä­mä­tön. Esitetty halli­tuk­sen sote-uudis­tus syven­tää kestä­vyys­va­jetta. Väes­tön ikään­ty­mi­nen on todel­li­nen ongelma ja kasvat­taa jo lähi­tu­le­vai­suu­dessa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den meno­pai­neita. Tällä halli­tuk­sen esit­tä­mällä maakun­ta­mal­lilla ei ratkaista sote-palve­lu­jen ongel­mia, vaan päin­vas­toin syven­ne­tään niitä. 

Uudis­tuk­sen rahoi­tus­rat­kai­sun myötä kunnista tulee entistä riip­pu­vai­sem­pia valtio­no­suuk­sista. Kuntien tehtä­vistä ja vero­tu­loista siir­re­tään valtaosa tiukassa valtio­noh­jauk­sessa oleville hyvin­voin­tia­lueille. Kuntien tehtä­vät kaven­tu­vat olen­nai­sesti ja kunta­sek­to­rin työn­te­ki­jä­määrä vähen­tyy merkit­tä­västi. Uudis­tuk­sen seurauk­sena kuntien toimin­nan kustan­nuk­set vähe­ne­vät ja käyt­tö­ta­lous­me­noista siir­tyy pois noin puolet. 

Kaupun­kien toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sia rajoi­te­taan heiken­tä­mällä niiden tulo­ra­hoi­tusta ja inves­toin­ti­kyky vaaran­tuu. Esitetty kaava­mai­nen 13,26 prosent­tiyk­si­kön vähen­nys kunnal­lis­ve­ro­pro­sent­tiin ei huomioi riit­tä­västi kuntien nykyi­siä kustan­nus­ra­ken­teen eroja, vaan heiken­tää erityi­sesti suurim­pien kuntien tuloja, vaaran­taa palve­lu­tuo­tan­non ja talou­den sekä johtaa suhteel­li­sen velkaan­tu­nei­suu­den merkit­tä­vään kasvuun. Erityi­sen suurta huolta kannamme asian­tun­ti­joi­den tapaan kuntien keskei­sim­män jäljelle jäävän tehtä­vän eli sivis­tys­toi­men vaaran­tu­mi­sesta. Suomella ei ole varaa heiken­tää varhais­kas­va­tusta, perus­kou­lu­tusta eikä toisen asteen koulu­tusta. Tähän vaka­vaan uhkaan halli­tus ei ole kyen­nyt esit­tä­mään uskot­ta­vaa selvi­tystä.

Hyvin­voin­tia­luei­den sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon rahoi­tuk­sen kohden­ta­mi­seen on ehdo­tettu käytet­tä­vän THL:n tarve­va­kioin­ti­mal­lia, joka on monelta osin keske­ne­räi­nen ja siten aset­taa vaka­vasti kysee­na­lai­siksi mallin loppu­tu­lok­sena synty­vät alueel­li­sen tarve­va­kioin­ti­ker­toi­met. Palve­lu­jär­jes­tel­män haas­teet ovat erilai­sia eri puolilla maatamme. Esityk­sessä ei ole otettu huomioon kasva­vien kaupun­kien erityi­siä kustan­nus­te­ki­jöitä eikä tarve­ker­toi­messa käyte­tyt tarve­te­ki­jät kuvaa hyvin­voin­tia­luei­den tosia­sial­lista palve­lun­tar­vetta, kuten muuta maata suurem­paa maahan­muut­toa sekä eriar­vois­tu­mi­seen liit­ty­viä haas­teita, kuten segre­gaa­tiota, syrjäy­ty­mistä sekä päih­tei­den aiheut­ta­mia lieveil­miöitä ja sosi­aa­li­sia palve­lu­tar­peita. Perhe­työ ja lasten­suo­jelu tarvit­se­vat kasvu­kes­kuk­sissa riit­tä­vät resurs­sit työn toteut­ta­mi­seksi. Erityi­sen suuri ja aiheel­li­nen huoli palve­luista ja talou­desta on väes­tö­rik­kailla ja asukas­mää­räänsä kasvat­ta­villa alueilla, kuten pääkau­pun­ki­seu­dulla, Tampe­reen, Turun, Oulun, Jyväs­ky­län, Kuopion ja Lahden seuduilla.  

Esitetty rahoi­tus­malli veisi pohjan yhden­ver­tai­selta erikois­sai­raan­hoi­dolta ja heiken­täisi merkit­tä­västi koko Suomen erikois­sai­raan­hoi­to­jär­jes­tel­mää. Suomen johta­vaan ja aino­aan laajasti kansain­vä­li­sellä tasolla toimi­vaan yliopis­to­sai­raa­laan HUS:iin kohdis­tuva rahoi­tus­leik­kaus vaikut­taisi koko maahan: ihmis­ten hoito­mah­dol­li­suuk­siin ja lääke­tie­teen tutki­muk­seen.  

Halli­tuk­sen esityk­sestä puut­tuu koko­naan aikai­sem­missa laeissa ollut määri­telmä viidestä yliopis­to­sai­raa­lasta ja niitä koske­vista säädök­sistä sekä niiden rahoi­tus uupuu. Tämä puute vahin­goit­taa pahim­massa tapauk­sessa peruut­ta­mat­to­masti lääke­tie­teen tutki­muk­sen ja opetuk­sen toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sia, joiden varaan erityi­sesti Suomen erin­omai­nen erikois­sai­raan­hoito raken­tuu. 

Kustan­nus­ten nous­tessa myös koko­nais­ve­ro­tus uhkaa nousta. Halli­tus­puo­lu­eet ovat havi­tel­leet maakun­ta­ve­rosta paik­kaa­jaa maakun­ta­sote-esityk­sensä vaka­viin valu­vi­koi­hin. Edes parla­men­taa­ri­nen maakun­ta­ve­ro­ko­mi­tea ei suosi­tel­lut veron käyt­töön­ot­toa. Veron­ki­ris­tyk­set kohdis­tui­si­vat jo ennes­tään kire­ään työn ja eläk­kei­den vero­tuk­seen, varsin­kin kaupun­ki­lais­ten raha­pus­siin. Työn vero­tuk­sen kiris­tä­mi­nen on isku myös työl­li­syy­delle ja talou­den kasvulle, sekä jo ennes­tään tiukoilla olevien suoma­lais­ten osto­voi­malle. 

Koska sosi­aali- ja tervey­den­huol­losta on vaikea sääs­tää, on toden­nä­köistä, että hyvin­voin­tia­lueilla sääs­tö­koh­teita tultai­siin etsi­mään pelas­tus­toi­men puolelta. Pelas­tus­toi­men liit­tä­mi­nen samaan hallin­toon sote-palve­lui­den kanssa synnyt­täisi kilpai­lu­ti­lan­teen väis­tä­mättä hyvin­voin­tia­luei­den sisäi­seen resurs­sien jakoon näiden tehtä­vien välille. Vaiku­tuk­set pelas­tus­toi­men palve­lu­ta­soon voisi­vat olla siten kohta­lok­kaat. Pelas­tus­toi­men rahoi­tus­vaje ei ratkea hallin­to­ra­ken­teen muutok­sella. 

Halli­tuk­sen sote-uudis­tus keskit­tää valtaa ja etään­nyt­tää päätök­sen­te­koa

Halli­tuk­sen esit­tämä uudis­tus heiken­tää suoma­lais­ten lähi­de­mo­kra­tiaa tai aluei­den itse­hal­lin­toa. Hyvin­voin­tia­lueilla ei olisi jatkossa tosia­sial­lista vaiku­tus­mah­dol­li­suutta alueen palve­lu­ta­soon tai laajasti tuotan­non järjes­tä­mi­sen tapoi­hin. Näyt­tää siltä, että hyvin­voin­tia­luei­den valtuus­to­jen keskei­seksi tehtä­väksi jää lähinnä toimeen­panna sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den leik­kauk­set alueilla, joiden rahoi­tus vähe­nee ja toisaalta hyväk­syä meno­li­säyk­set alueille, joille malli siir­tää uusia resurs­seja.

Uudis­tuk­sen keskei­sin demo­kra­tiaa kaven­tava elementti on kuntien itse­hal­lin­non merkit­tävä kaven­ta­mi­nen. Uudis­tuk­sen rahoi­tus­rat­kai­sun myötä kunnista tulee entistä riip­pu­vai­sem­pia valtio­no­suuk­sista. Kuntien vero­tu­lo­jen siir­tyessä hyvin­voin­tia­lueille kuntien toimin­ta­kyky inves­toin­tien rahoit­ta­mi­sessa ja elin­kei­no­po­li­tii­kassa heiken­tyy merkit­tä­västi. 

Uudis­tuk­sen tulok­sena Suomessa olisi kolme hallin­non tasoa, joista vain valtion tasolla demo­kra­tia toimi­sia kohtuul­li­sesti. Halli­tuk­sen esitys johtaa siihen, että pienistä kunnista lähtee ensin päätös­valta, ja nopeasti sen jälkeen palve­lut. Pitkällä tähtäi­mellä uudis­tus uhkaa johtaa pien­ten kuntien alas­ajoon sekä kuntien pakko­lii­tok­siin.

Ajatus­paja Toivon tuoreen selvi­tyk­sen mukaan maakun­ta­uu­dis­tus keskit­tää sote-vallan voimak­kaasti suurille kaupun­geille. Uudis­tus tulisi johta­maan tilan­tee­seen, jossa lähes joka toisessa Suomen kunnista ei olisi edus­ta­jaa lain­kaan tai vain yksi edus­taja hyvin­voin­tia­lu­een valtuus­tossa. Nykyi­sissä ylikun­nal­li­sissa toimie­li­missä on usein päätös­val­ta­leik­kuri, joka turvaa pien­ten kuntien asemaa ja päätös­val­taa. Nyt halli­tus vauh­dit­taa maaseu­dun ja koko­nais­ten maakun­tien väes­tö­tap­piota, vaikka tavoit­teena tulee olla koko maan asumis­kel­poi­sena pitä­mi­nen. Miten jatkossa lähi­de­mo­kra­tian voi sanoa toteu­tu­van pien­ten kuntien asuk­kai­den osalta ja miksi keskusta haluaa sitä näin heiken­tää?

Toimin­ta­ky­vyt­tö­mät ja raja­tun päätös­val­lan kunnat sekä tiukassa valtio­noh­jauk­sessa olevat hyvin­voin­tia­lu­eet kaven­ta­vat merkit­tä­vällä tavalla suoma­lais­ten mahdol­li­suuk­sia vaikut­taa järjes­tet­tä­viin palve­lui­hin ja poli­tii­kan suun­taan. 

Halli­tus runnoo uudis­tusta läpi kuun­te­le­matta asian­tun­ti­joita

Yli 800 tahoa antoi lausun­tonsa halli­tuk­sen sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tuk­sesta. Laajasta kritii­kistä huoli­matta lausun­to­kier­rok­sella esiin nous­seita ongel­mia ei juuri korjattu halli­tuk­sen esityk­seen. 

Edus­kun­nan valio­kun­tien lausun­to­pa­laute on monilta osilta ollut murs­kaa­vaa. Lausun­noissa valio­kun­tien halli­tus­puo­luei­den ryhmät ovat parla­men­taa­ri­sia peri­aat­teita louka­ten häivyt­tä­neet asian­tun­ti­ja­kuu­le­mi­sissa esite­tyt lukui­sat, vaka­vat ja perus­teel­lista paneu­tu­mista edel­lyt­tä­vät huomau­tuk­set ja muutos­esi­tyk­set. Halli­tus­puo­lu­eet kumo­si­vat poliit­ti­sesti esimer­kiksi talous­va­lio­kun­nassa keskei­siä asian­tun­tija-arvioita, jotka neuvos oli sinne asial­li­sesti kirjoit­ta­nut. Tämä on ennen­kuu­lu­ma­tonta valio­kun­ta­työssä.

Esimer­kiksi lain­sää­dän­nön arvioin­ti­neu­vosto totesi lausun­nos­saan, että esityk­sen vaiku­tusar­vioin­neissa on poik­keuk­sel­li­sen paljon epävar­muutta. Se pitää yritys­nä­kö­kul­man kuvausta puut­teel­li­sena ja on huoles­tu­nut Uuden­maan eril­lis­rat­kai­susta palve­lu­jen saata­vuu­den, hoitoon pääsyn ja kustan­nus­ten kehi­tyk­sen osalta. Arvioin­ti­neu­vos­ton varoi­tuk­sista vain osa on otettu huomioon. 

Vakava huolemme on, että halli­tus­puo­lu­eet aiko­vat runnoa uudis­tuk­sen läpi kuun­te­le­matta asian­tun­ti­joi­den kriit­ti­siä puheen­vuo­roja ja teke­mättä vält­tä­mät­tö­miä korjauk­sia uudis­tuk­seen.

Jos jotain viimei­sen viiden­toista vuoden yrityk­sistä sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­seksi kannat­taisi oppia, niin se, että uudis­tusta ei kannata tehdä koko­nai­suu­dis­tuk­sena, vaan vaiheit­tain. Korja­taan niitä asioita, jotka ovat rikki. Ei rikkoa toimi­vaa. Suoma­lai­set ansait­se­vat toimi­vat sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut, joita kohti pääs­tään parhai­ten puut­tu­malla todel­li­siin ongel­ma­koh­tiin. 

Sosi­aali- ja tervey­den­huolto on ollut viimei­sen vuoden koro­na­krii­sin takia poik­keuk­sel­li­sen kuor­mit­tu­nut. Korona on aiheut­ta­nut valta­van määrän hoito­vel­kaa, jota pitäisi päästä purka­maan heti epide­mian hellit­tyä. Palve­lui­den kehit­tä­mis­työ kunnissa on pysäh­dyk­sissä, vaikka juuri siihen tulisi satsata.

Halli­tuk­sen olisi syytä noudat­taa edes sen oman halli­tus­oh­jel­man kirjauk­sia. Halli­tuk­sen esitys sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tuk­sesta ei vastaa kumpaan­kaan uudis­tuk­sen keskei­sim­mistä tavoit­teista. Sote-uudis­tus on haudat­tava ja edet­tävä vaiheit­tain, todel­li­sia ongel­mia korjaa­valla tavalla. 

Haluamme keskit­tyä hoitoa ja hoivaa tarvit­se­viin ihmi­siin ja heidän palve­lui­hinsa. Nyt ei ole massii­vi­sen hallin­to­uu­dis­tuk­sen aika. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den ongel­miin voidaan puut­tua jo tänään. Täsmä­rat­kai­suja on löydet­tä­vissä muun maussa hoitoon­pää­syn nopeut­ta­mi­sesta, ihmis­ten vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sien lisää­mi­sestä, tiedosta ja tekno­lo­giasta sekä kuntien yhteis­työstä.

Edellä olevan perus­teella ja Suomen perus­tus­lain 43 §:ään viita­ten esitämme asian­omai­sen minis­te­rin vastat­ta­vaksi seuraa­van väli­ky­sy­myk­sen:

Miksi halli­tus runnoo uudis­tusta epäkoh­ti­neen väki­sin läpi keskellä koro­na­krii­siä?

Miksi halli­tus toi edus­kun­taan esityk­sen, joka ei vastaa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­ta­mi­selle asetet­tui­hin tavoit­tei­siin eli edistä ihmis­ten hoitoon­pää­syä eikä hillitse kustan­nus­ten kasvua? 

Miksi edus­kun­taan ei ole tuotu esitystä hoito­ta­kuun paran­ta­mi­sesta eikä tera­pia­ta­kuusta?

Miksi halli­tus keskit­tyy palve­lui­den uudis­ta­mi­sen sijaan hallin­non uudis­tuk­seen, joka ei lyhennä jonoja ja joka lisää ihmis­ten eriar­voi­suutta?

Miksei halli­tus edistä toimil­laan osaa­van henki­lös­tön saata­vuutta vaan vaikeut­taa sitä? 

Miksi halli­tus haluaa romut­taa yliopis­to­ta­soi­sen sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon tutki­muk­sen, erikois­sai­raan­hoi­don tule­vai­suu­den sekä sivuut­taa täysin yliopis­tol­lis­ten sairaa­loi­den kritii­kin ja hädän?

Miksi halli­tus toteut­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tuk­sen tavalla, joka kustan­nus­ten kasvun hillit­se­mi­sen sijaan kasvat­taa kustan­nuk­sia seuraa­van 10 vuoden aikana, eikä toden­nä­köi­sesti pienennä julki­sen talou­den kestä­vyys­va­jetta edes pitkällä aika­vä­lillä?

Miksi halli­tus ei luovu maakun­ta­ve­ron valmis­te­lusta, vaikka asian­tun­ti­joi­den mukaan sen käyt­töön­otto nostaisi koko­nais­ve­roas­tetta, kiris­täisi työn vero­tusta sekä kasvat­taisi alueel­lista eriar­voi­suutta?

Miksi halli­tus haluaa rajoit­taa uudis­tuk­sella yksi­tyi­sen ja kolman­nen sekto­rin toimi­joi­den sekä julki­so­mis­teis­ten yhtiöi­den mahdol­li­suuk­sia tuot­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luita?

Miksi halli­tus toteut­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tusta tavalla, joka romut­taa kuntien talou­den, vie erityi­sesti kasva­vilta kaupun­geilta inves­toin­ti­ky­vyn sekä johtaa kunnissa koulu­tus­leik­kauk­siin? 

Miksi halli­tus haluaa toteut­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tuk­sen tavalla, joka johtaa päätös­val­lan keskit­ty­mi­seen ja päätök­sen­teon etään­ty­mi­seen?

Miksi halli­tus toteut­taa sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tusta tavalla, joka tosia­siassa vie päätös­val­lan alueen ihmi­siltä valtio­va­rain­mi­nis­te­ri­öön ja sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­ri­öön?

Onko halli­tus tietoi­nen, että sen hyvin­voin­tia­luei­den perus­ta­mista koskeva uudis­tus merkit­sisi toteu­tues­saan sitä, että

  1. uudis­tuk­sesta syntyy 3,1 miljar­din euron lisä­kus­tan­nuk­set vuoteen 2030 mennessä ilman, että palve­lut para­ne­vat,
  2. julki­sen talou­den kestä­vyys­vaje syve­nisi,
  3. epäon­nis­tu­neen rahoi­tus­mal­lin johdosta sosi­aali-, terveys- ja pelas­tus­toi­men palve­lut heik­ke­ni­si­vät sekä niillä alueilla, joilla asukas­määrä kasvaa, että niillä alueilla, joilla väestö vähe­nee ja ikään­tyy,
  4. maaseu­tu­kun­nissa sote- ja pelas­tus­pal­ve­lut etään­tyi­si­vät ja eriar­voi­suus kasvaisi ja
  5. kunnat, erityi­sesti kasva­vat suuret kaupun­git, ajau­tui­si­vat krii­siin sivis­tys­toi­men velvoit­tei­den hoita­mi­sessa, kunnal­lis­tek­ni­sissä ja muissa inves­toin­neissa sekä elin­voi­man ja työl­li­syys­pal­ve­lu­jen vahvis­ta­mi­sessa.

Onko halli­tus valmis vetä­mään esityk­sensä pois edus­kun­nasta uuteen valmis­te­luun kuntien ja aluei­den ensi­si­jais­ten perus­pal­ve­lu­jen turvaa­mi­seksi ja kestä­vyys­va­jeen supis­ta­mi­seksi? 

Helsin­gissä 25.5.2021

_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​_​

Anna-Kaisa Ikonen, Kok.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

18.10.2023

Mia Laiho: Sotesta ei leikata, vaan siihen panos­te­taan miljardi lisää joka vuosi

Halli­tuk­sen tavoit­teena on vahva ja välit­tävä Suomi, jossa turva­taan kaike­ni­käis­ten sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut tulo­ta­sosta ja asuin­pai­kasta riip­pu­matta.

31.3.2023

Sari Multala: Liik­ku­mat­to­muus on miljar­dien euro­jen ongelma

Suomen hyvin­voin­tia uhkaa liian vähäi­nen liik­ku­mi­nen. Liik­ku­mat­to­muus maksaa eri laskel­mien mukaan esimer­kiksi sairaus-, työky­vyt­tö­myys- ja työpois­sao­loina jopa seit­se­män miljar­dia euroa.

15.3.2023

Anna-Kaisa Ikonen: Rakkaan ihmi­sen haas­tava elämän­ti­lanne kosket­taa koko lähi­pii­riä

Emminä, ja elä nyt. Ei ny tehrä tästä nume­roa. Tähän tampe­re­lai­sille tuttuun sanon­taan saat­taa toisi­naan törmätä, kun auttaa lähei­si­ään. Moni

Skip to content