Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Väli­ky­sy­mys halli­tuk­sen talous- ja työl­li­syys­po­li­tii­kasta

Väli­ky­sy­mys halli­tuk­sen talous- ja työl­li­syys­po­li­tii­kasta

Julkaistu:

Vahva valtion­ta­lous on köyhän paras turva. Lyhyt­nä­köi­nen yli varo­jen elämi­nen kaatuu ennen kaik­kea niiden suoma­lais­ten niskaan, jotka ovat eniten yhteis­kun­nan palve­lui­den ja tulon­siir­to­jen varassa.

Tästä syystä jokai­sen suoma­lai­sen etu on, että samalla kun valtio päät­tää meno­jensa merkit­tä­vistä lisäyk­sistä, tehdään myös päätök­set, kuinka rahat tiena­taan.

Suomea ei koskaan saa pääs­tää ajau­tu­maan hallit­se­mat­to­man velkaan­tu­mi­sen kier­tee­seen, jossa hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan selkä­ranka halvaan­tuu. Jokai­sen meistä on voitava luot­taa siihen, että yhteis­kun­nalta saa apua, kun sitä tarvit­see.

Ei ole olemassa mitään valtion syvää kukka­roa, josta voi huoletta ammen­taa. On vain suoma­lais­ten kukka­rot ja sieltä kerätty raha. Halli­tuk­sen vastuulla on esit­tää, miten yhtei­siä varoja käyte­tään vastuul­li­sesti. Edus­kun­nalla on velvol­li­suus puut­tua, jos halli­tus ei kanna vastuu­taan moit­teetta.

Tällä väli­ky­sy­myk­sellä me alle­kir­joit­ta­neet kansan­edus­ta­jat haluamme edus­kun­nan arvioi­ta­vaksi sen, huoleh­tiiko halli­tus talou­desta niin, että myös huomenna ja ylihuo­menna voimme kestä­västi rahoit­taa tärkeät palve­lut kaikille.

Halli­tus on raken­ta­nut ensim­mäi­sestä budje­tis­taan tuulen­tu­van: menoja lisä­tään vailla tietoa tuloista.

Jos tulot eivät kasva­kaan, kenen niskaan ongel­mat kaatu­vat? Lasku halli­tuk­sen vastuut­to­muu­desta uhkaa lopulta langeta makset­ta­vaksi niille, ketkä kipeim­min kaipaa­vat yhteis­kun­nan tukea: lapsille, syrjäy­ty­mis­vaa­rassa oleville nuorille sekä vanhuk­sille. Ongel­mat kaatu­vat raho­jen loppuessa myös hyvin­voin­nis­tamme huoleh­ti­vien opet­ta­jien, polii­sien ja hoita­jien sekä hyvin­voin­timme rahoit­ta­vien ahke­rien työte­ki­jöi­den ja yrit­tä­jien niskaan. Jokai­nen suoma­lai­nen joutuu tunte­maan nahois­saan seurauk­set holtit­to­masta talous­po­li­tii­kasta.

Halli­tus­oh­jel­maan on aivan oikein kirjattu, että halli­tus sitou­tuu vahvis­ta­maan julki­sen talou­den pitkän aika­vä­lin kestä­vyyttä. Ohjel­massa tunnis­te­taan holtit­to­muu­den vaarat ja riski ajau­tua kestä­mät­tö­män velkaan­tu­mi­sen uralle, joka pakot­taisi tule­vai­suu­dessa meno­jen leik­kauk­siin tai vero­jen korot­ta­mi­seen. Halli­tus­oh­jelma esit­tää vastuul­li­selle talou­den­pi­dolle myös hyvät perus­teet: “Ihmi­sar­vois­ten ja laaduk­kai­den palve­lu­jen ja koko väes­tön toimeen­tu­lon turvaa­mi­nen edel­lyt­tä­vät, että julki­nen talous on vakaalla pohjalla ja että sitä hoide­taan kestä­vällä tavalla.”

Halli­tus kyllä puhuu kauniisti, mutta teot eivät vastaa edes halli­tus­oh­jel­maa, saati halli­tus­puo­luei­den ennen vaaleja anta­mia lupauk­sia. Ennen kesää saimme kuulla, että julki­sen talou­den kestä­vyy­destä ja korkeasta työl­li­syy­destä huoleh­di­taan; että hoita­jien lisää­mi­nen ikäih­mis­ten hoivaan on helppo toteut­taa ja resurs­sit­kin löyty­vät; että ilmas­tolle haital­li­sista yritys­tuista leika­taan reilusti; että koulu­tuk­seen löytyy miljar­di­luo­kan pysy­vät panos­tuk­set. Näitä hyviä uuti­sia yhdis­tää vali­tet­ta­vasti se, että yksi­kään niistä ei enää ole voimassa.

Halli­tuk­sen on syytä noudat­taa edes sen oman ohjel­man talous- ja työl­li­syys­po­li­tii­kan kirjauk­sia. Olemme huolis­samme jokai­sen suoma­lai­sen hyvin­voin­nin tule­vai­suu­desta, ja siksi haluamme väli­ky­sy­myk­sellä arvioida, voiko halli­tuk­seen ja sen suoma­lai­sille anta­miin lupauk­siin luot­taa.

Työl­li­syys­ta­voite vailla vaikut­ta­via keinoja

Halli­tus­oh­jel­massa anne­taan kuusi keskeistä lupausta kansa­lai­sille. Kuudes lupaus on lupaus suku­pol­vien väli­sestä oikeu­den­mu­kai­suu­desta. Halli­tus ilmoit­taa, että se ei halua elää tule­vien suku­pol­vien kustan­nuk­sella ja sen vuoksi sitou­tuu 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­tee­seen ja siihen, että julki­nen talous on tasa­pai­nossa vuonna 2023.

Halli­tus nostaa itse ohjel­mas­saan esille, että työl­li­syy­sas­teen nousu on tulo­poh­jan keskei­sin yksit­täi­nen elementti ja edel­ly­tys talou­den tasa­pai­nolle. Tämä edel­lyt­tää työl­li­syy­sas­teen työl­lis­ten määrän kasvua vähin­tään 60 000 henki­löllä ja ennen kaik­kea työl­li­syy­sas­teen nosta­mista 75 prosent­tiin vuoden 2023 loppuun mennessä. Halli­tus myös lupaa, että jos tavoi­tetta ei saavu­teta, se ryhtyy määrä­tie­toi­siin toimen­pi­tei­siin. Halli­tus ei lupauk­sensa mukai­sesti sulje mitään työl­li­syyttä paran­ta­vaa keinoa tarkas­te­lun ulko­puo­lelle.

Halli­tus nojaa sekä meno­li­säys­tensä rahoit­ta­mi­sen että julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sen sen varaan, että työl­li­syys kasvaa vaali­kau­den aikana. Konkreet­ti­set, minis­te­riöi­den vaiku­tusar­vioi­mat työl­li­syys­toi­met kuiten­kin lois­ta­vat pois­sao­lol­laan. Halli­tus ei budjet­ti­rii­hessä kyen­nyt teke­mään vaikut­ta­via uusia työl­li­syys­toi­mia: etumerkki budje­tin työl­li­syys­vai­ku­tuk­sille on toden­nä­köi­sem­min miinus kuin plus.

Koko halli­tuk­sen ohjel­malta ja poli­tii­kalta on putoa­massa pohja.

Halli­tus on lisää­mässä ja kehit­tä­mässä palk­ka­tu­kea. Edes tästä halli­tus ei kuiten­kaan ole kyen­nyt anta­maan minis­te­riön laske­maa työl­li­syys­vai­ku­tusar­viota. Palk­ka­tu­keen tehdään 10 miljoo­nan lisäyk­set ensi vuoden budjet­tiin ja 16 miljoo­nan vuoteen 2023 mennessä. Palk­ka­tuki erityi­sesti yrityk­siin kohden­net­tuna on vaikut­tava keino - tästä paino­tuk­sesta halli­tuk­selle kiitos. Muuta­man metrin askel­lus eteen­päin ei kuiten­kaan riitä, kun maali on kilo­met­rien päässä. Lisäksi palk­ka­tuen merkit­tävä lisää­mi­nen on kallis keino nostaa työl­li­syyttä pysy­västi, minkä vuoksi posi­tii­vi­nen vaiku­tus julki­selle talou­delle jää pieneksi. Halli­tus itse­kin linjaa ohjel­mas­saan, että työl­li­syyttä vahvis­ta­vissa toimissa on kiin­ni­tet­tävä erityistä huomiota niiden kustan­nus­te­hok­kuu­teen.

Konkreet­ti­nen toimi, jolle voidaan laskea työl­li­syys­vai­ku­tus, on työt­tö­myys­put­ken alara­jan nosta­mi­nen. Halli­tus on työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen esityk­sen mukai­sesti nosta­massa alai­kä­ra­jaa yhdellä vuodella. Nosto ei kuiten­kaan pysy­västi lyhennä tai poista tutki­mus­ten mukaan ikään­ty­nei­den työl­li­syyttä laske­vaa työt­tö­myys­put­kea. Muutos ei itse asiassa vaikut­taisi vielä tällä halli­tus­kau­della lain­kaan, vaan putki pite­nisi koko nykyi­sen halli­tus­kau­den ajan eläkeiän nous­tessa.

Halli­tuk­sen tavoit­teet helpot­taa työpe­räistä maahan­muut­toa ovat kanna­tet­ta­via. On kiis­ta­ton fakta, että työi­käi­nen väestö vähe­nee Suomessa joka vuosi, ja suoma­lai­set yrityk­set kaipaa­vat kipeästi lisää työvoi­maa. Halli­tus pyrkii nopeut­ta­maan oles­ke­lu­lu­pien käsit­te­ly­ai­koja muun muassa siir­tä­mällä työpe­räi­sen maahan­muu­ton lupa-asiat sisä­mi­nis­te­riöstä työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­ri­öön. Ulko­mai­sille opis­ke­li­joille valmis­tu­mi­sen jälkeen myön­net­tävä oles­ke­lu­lupa pite­nee, ja osaa­jia pyri­tään houkut­te­le­maan ulko­mailta vero­kan­nus­ti­mella. Saata­vuus­har­kin­nasta ei luovuta, mutta halli­tus väläyt­tää valta­kun­nal­li­sesti nopeam­paa menet­te­lyä nykyi­sen alueel­li­sen saata­vuus­by­ro­kra­tian sijaan. Halli­tus on myös kirjan­nut hyvän tavoit­teen työpe­räi­sen oles­ke­lu­lu­van käsit­te­lystä aina kuukau­den kuluessa. Tässä­kin asiassa jäämme odot­ta­maan tulok­sia.

Halli­tus­oh­jelma sisäl­tää paljon hyviä ja kanna­tet­ta­via tavoit­teita. Halli­tus muun muassa toteaa, että työl­li­syy­sas­te­ta­voite edel­lyt­tää toimia osatyö­ky­kyis­ten, vaikeasti työl­lis­ty­vien, nuor­ten, ikään­ty­vien ja maahan­muut­ta­ja­taus­tais­ten työmark­ki­noille osal­lis­tu­mi­sen lisää­mi­seksi ja työl­lis­ty­mi­seksi.

Ongelma on siinä, että tavoit­teet eivät ole toimia.

Hyvät­kään tavoit­teet eivät muutu todeksi teke­mättä. Halli­tuk­sella on oltava rohkeutta tehdä todel­li­sia uudis­tuk­sia, jos se aikoo pitää tavoit­teis­taan kiinni.

Viime halli­tuk­sen aikana työl­li­syys­ke­hi­tys saatiin kammet­tua kasvuun. Nyt se on posi­tii­vis­ten vuosien jälkeen pysäh­ty­nyt. Talous­kas­vun hidas­tuessa myös halli­tuk­sen 75 prosen­tin työl­li­syys­ta­voit­teen saavut­ta­mi­nen vaatii halli­tuk­selta alku­pe­räistä arvioita kunnian­hi­moi­sem­pia uudis­tuk­sia. Olemme tilan­teessa, jossa halli­tuk­selta vaadi­taan tekoja, jotta se pääsee tavoit­tees­saan edes lähtö­vii­valle. Siksi­kään työl­li­syys­pää­tös­ten lykkää­mi­nen ei ole millään muotoa luot­ta­musta herät­tävä teko. Se vain syven­tää jo olemassa olevia ongel­mia.

Halli­tuk­sen toimet laske­vat työl­li­syyttä

Halli­tus vaikeut­taa oman tavoit­teensa saavut­ta­mista myös itse. Samalla kun halli­tus ei ole kyen­nyt esit­tä­mään vaikut­ta­via työl­li­syys­toi­mia, joille olisi voitu arvioida posi­tii­vi­sia työl­li­syys­vai­ku­tuk­sia, se tekee päätök­siä, joiden työl­li­syys­vai­ku­tus on nega­tii­vi­nen. Ekono­mis­tiar­vioi­den näillä on jopa 16 000 hengen nega­tii­vi­nen työl­li­syys­vai­ku­tus.

Halli­tus on ohjel­mas­saan sitou­tu­nut siihen, että se ei tee työvoi­ma­po­li­tii­kassa toimia, joilla on nega­tii­vi­nen työl­li­syys­vai­ku­tus ilman, että se tekee saman­ai­kai­sesti työl­li­syyttä paran­ta­via tehok­kaam­pia toimia. Käytän­nössä halli­tus kuiten­kin esit­tää työl­li­syyttä laske­via toimia ilman korvaa­via toimia.

Halli­tus lisää menoja ilman tietoa lisä­tu­loista

Tiis­taina 11.6.2019 halli­tus­oh­jel­man tiedon­an­to­kes­kus­te­lussa päämi­nis­teri Rinne totesi sanasta sanaan seuraa­vasti: “Tämän halli­tuk­sen lähtö­kohta on se, että pysy­viä menoja ei lisätä ilman, että on tietoja pysy­vistä tuloista, eikä raken­neta tuulen­tu­paa sillä tavalla, että työl­li­syy­sas­te­pää­tök­set perus­tu­vat joihin­kin epämää­räi­siin oletuk­siin, vaan niiden pitää olla valtio­va­rain­mi­nis­te­riön laskel­mien pohjalta varmis­tet­tuja lukuja, jotta niitä voidaan ottaa huomioon.”

Valtio­va­rain­mi­nis­teri Lintilä linjasi budjet­ti­rii­hen esit­te­lyn yhtey­dessä: “Halli­tuk­sella ei ole sellaista vaih­toeh­toa, jossa työl­li­syys­ta­voite jää toteut­ta­matta, mutta meno­jen suun­ni­tel­lut lisäyk­set toteu­tu­vat.”

Halli­tus on tiedot­ta­nut esityk­ses­tään valtion tule­van vuoden talous­ar­vioksi. Esityk­sessä valtion menoja lisä­tään ensi vuonna 1,1 miljar­dia. Velkaa otetaan pelkäs­tään ensi vuonna kaksi miljar­dia lisää, vaikka budje­tin tilk­keenä on jo nyt valtion omai­suu­den myyn­ti­tu­loja.

Velkaan­tu­mi­nen on kään­ty­mässä jälleen kasvuun.

Halli­tus siis lisää menoja etupai­not­tei­sesti, vaikka lisä­tu­loista ja vaiku­tusar­vioi­duista työl­li­syys­toi­mista ei ole mitään varmuutta. Päämi­nis­teri puhuu edus­kun­nalle yhtä, mutta tekee toista. Ensi vuoden budjetti on juuri­kin päämi­nis­te­rin itsensä kriti­soima tuulen­tupa. Halli­tus näyt­tää tulkit­se­van vali­koi­den omia peri­aat­tei­taan.

Menoja nopeasti lisää­mällä halli­tus sysää vaikei­den ratkai­su­jen teke­mistä surutta eteen­päin. Halli­tus on itse linjan­nut, että ellei puolet 60 000 uuden työl­li­sen vaati­mista toimen­pi­teistä ole ensi vuoden budjet­ti­rii­hen mennessä valmiina, riihessä arvioi­daan aiem­min päätet­tyjä meno­li­säyk­siä. Jos halli­tus todella pitää kiinni julki­sen talou­den tasa­pai­no­ta­voit­tees­taan, näemme ensim­mäi­set leik­kaus­lis­tat jo vuoden päästä syksyllä, ellei työl­li­syys­toi­mia saada aikai­seksi.

Halli­tuk­sen vero­po­li­tiikka leik­kaa työl­li­syyttä

Halli­tus­oh­jel­man mukaan vero­tuk­sen tulee tukea talous- ja työl­li­syys­po­li­tii­kalle asetet­tuja tavoit­teita, kansain­vä­listä kilpai­lu­ky­kyä ja koko Suomen elin­voi­mai­suutta. Käytän­nössä halli­tus ei

ole kuiten­kaan estä­mässä työn vero­tuk­sen kiris­ty­mistä ensi vuonna 250 miljoo­nalla. Tämä tarkoit­taa keski­tu­loi­selle kahden palkan­saa­jan perheelle reilun kolmen­sa­dan euron mene­tystä vuosit­tain. Viime halli­tus­kau­della työtä teke­vien suoma­lais­ten vero­tuk­sen kiris­ty­mi­nen estet­tiin tietoi­set päätök­set asiasta tehden. Veron­ke­ven­nyk­siä tuli 1,4 miljar­din euron edestä, työ asetet­tiin näissä etusi­jalle.

Halli­tus myös leik­kaa työl­li­syyttä vahvis­ta­vaa ja harmaata taloutta kitke­vää koti­ta­lous­vä­hen­nystä lähes 100 miljoo­nalla eurolla. Työs­sä­käy­vien ja yritys­ten kustan­nuk­sia noste­taan 250 miljoo­nan euron polt­toai­ne­ve­ron kiris­tyk­sellä, jota ei kompen­soida yrityk­sille tai keski­tu­loi­sille muussa vero­tuk­sessa. Lisäksi paljon mainos­tettu yritys­tu­kien karsinta typis­tyi para­fii­ni­die­se­lin 120 miljoo­nan euron veron­ko­ro­tuk­siksi. Joku senkin maksaa. Halli­tus­oh­jel­man linjaus vero­tuk­sesta on hyvä, mutta toteu­tus on taas kerran jotain muuta kuin mitä halli­tus on omissa ohjel­mis­saan aiko­nut tehdä.

Halli­tus ei tee todel­li­sia tule­vai­suu­den kasvua ja työl­li­syyttä vahvis­ta­via inves­toin­teja

Rinteen halli­tus kutsuu valtion omai­suus­myyn­ti­tu­loilla rahoi­tet­ta­via menoja tule­vai­suusin­ves­toin­neiksi. Vaikka useat kohteet ovat sinänsä kanna­tet­ta­via, ei niitä voida pitää todel­li­sina inves­toin­teina, jotka pitkä­ai­kai­sesti vaikut­tai­si­vat posi­tii­vi­sesti kasvuun ja vauh­dit­tai­si­vat yksi­tyi­siä inves­toin­teja. Halli­tus puijaa lähinnä itse­ään. Todel­li­sia tule­vai­suus­te­koja olisi vastaa­vien omai­suuse­rien käyt­tä­mi­nen esimer­kiksi korkea­kou­lu­jen pääomit­ta­mi­seen ja nopei­den junayh­teyk­sien toteu­tuk­seen. Nythän rahat käyte­tään mm. opet­ta­jien palk­kaa­mi­seen ilman tietoa siitä, mitä heille tapah­tuu, kun kerta­ra­hat on syöty.

Keinoista ei ole puutetta, vaan rohkeu­desta

Korkean työl­li­syy­sas­teen merki­tystä hyvin­voin­nille ei voi riit­tä­västi koros­taa. Hyvä työl­li­syys­po­li­tiikka on myös hyvää hyvin­voin­ti­po­li­tiikka sekä teho­kasta syrjäy­ty­mi­sen torjun­taa. Jokai­sessa työt­tö­myyttä koke­vassa perheessä, jokai­sella työt­tö­myyttä koke­valla ihmi­sellä on jatkuva huoli toimeen­tu­losta ja kasva­nut syrjäy­ty­mis­riski. Halli­tuk­sen ei pitäisi aikailla. Kärsimme samaan aikaan korkeasta työt­tö­myy­destä ja pahe­ne­vasta työvoi­ma­pu­lasta. Mahdol­li­sim­man moni on saatava kiinni työelä­mään vielä, kun kasvua riit­tää ja työvoi­masta on kysyn­tää.

Halli­tuk­sen onnis­tu­mi­nen ja suoma­lais­ten hyvin­voin­nin kestävä tule­vai­suus lepää vähin­tään 75 prosen­tin työl­li­syy­sas­teen saavut­ta­mi­sen varassa. Myös eriar­voi­suus­ke­hi­tys tosia­siassa ratkeaa työl­li­syy­den kautta, ei pelkillä tulon­siir­roilla. Sitä paitsi rahoi­tusta tulon­siir­toi­hin ei ole, ellei sitä työn kautta synny. Halli­tus tois­te­lee työl­li­syy­den noston merki­tystä, mutta vaikut­ta­via keinoja ei ole näkö­pii­rissä. Keino­jen keksi­mi­nen on ulkois­tettu työmark­ki­naos­a­puo­lille ilman tulos­vas­tuuta. Seuraus nähdään budjet­ti­rii­hen olemat­to­missa tulok­sissa: ainoa­ta­kaan vaikut­ta­vuusar­vioi­tua työl­li­syys­toi­mea halli­tus ei esit­tä­nyt.

Erilai­sia työl­li­syys­toi­mia, joille minis­te­riöt­kin ovat laske­neet posi­tii­vi­set työl­li­syys­vai­ku­tuk­set, on kyllä olemassa.

Jos halli­tus ei tartu sille esitet­tyi­hin toimiin, kyse ei ole keino­jen, vaan rohkeu­den puut­teesta. Suomi tarvit­see tekoi­hin kyke­ne­vän halli­tuk­sen, johon voi luot­taa.

Edellä olevan perus­teella ja Suomen perus­tus­lain 43 §:ään viita­ten esitämme asian­omai­sen minis­te­rin vastat­ta­vaksi seuraa­van väli­ky­sy­myk­sen:

Kuinka paljon enem­män halli­tus on lisää­mässä pysy­viä menoja kuin pysy­viä tuloja ensi vuoden budje­tissa,

onko vastuul­lista lisätä valtion pysy­viä menoja tietoi­sena siitä, että niistä pääosa joudu­taan lähi­vuo­sina peru­maan, jos halli­tus ei pysty päät­tä­mään riit­tä­vistä työl­li­syys­toi­mista,

mikä on se ajan­kohta, kun halli­tus leik­kaa pois nyt teke­mänsä meno­li­säyk­set, jos työl­li­syys­toi­mia ei saada tehtyä halli­tus­oh­jel­man mukai­sesti,

miten halli­tus aikoo varmis­taa, ettei­vät nyt palkat­ta­vat opet­ta­jat, hoita­jat, polii­sit ja muut työn­te­ki­jät joudu kohtuut­to­maan tilan­tee­seen, kun kerta­luon­tei­set rahat loppu­vat ja halli­tus mahdol­li­sesti peruu pysy­viä meno­li­säyk­siä,

miten halli­tus tasa­pai­not­taa julki­sen talou­den vaali­kau­den loppuun mennessä, jos työl­li­syys ei kehity halli­tuk­sen tavoit­tei­den mukai­sesti?

Helsin­gissä 20.09.2019

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

7.5.2024

Pauli Aalto-Setälä: Emme aio jättää Suomen pelas­ta­mista kesken

Kansan­edus­taja Pauli Aalto-Setä­­län pitämä ryhmä­puhe keskus­te­luun julki­sen talou­den suun­ni­tel­masta 2025-2028. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Keskellä pahinta euro­krii­siä Euroo­pan keskus­pan­kin pääjoh­taja Mario

25.4.2024

Henna Virk­ku­nen: ”Tule­van EU-kauden kärkinä talous ja turval­li­suus”

Kesä­kuun euro­vaa­leissa linja­taan mihin suun­taan Euroop­paa viedään seuraa­vat viisi vuotta. Edel­li­sissä euro­vaa­leissa kärki­tee­maksi nousi ilmas­ton­muu­tos. Se näkyi vahvasti sekä vaali­tu­lok­sessa,

15.4.2024

Susanna Kisner: ”Hyvin­voin­nilla on hinta ja tänään se on edul­li­sempi kuin huomenna”

Euroo­pan unio­nista puhut­taessa esillä on usein talou­den, turval­li­suu­den ja kult­tuu­rin teemoja. Unio­nilla on kuiten­kin myös liian vähälle huomiolle jäävä asema

Skip to content