Välitetään toisistamme

Viimeisin, kansalaisten henkinen kestävyys ja yhteisöllisyyden voima on asia, joka ei ole suoraan raha-asia, eikä myöskään poliittisen päätöksenteon asia. 1990-luvun laman muistot ovat monelle meistä synkät. Ilmapiiri oli synkkä ja masentunut. Tähän vaikutti suuresti noin 20%:n massatyöttömyys. Tähän emme tällä kertaa joudu, vaikka työttömyys lisääntyykin. Moni asia on tällä kertaa toisin, vaikka yhtäläisyyksiäkin on.
Olen varma, että kriisin jälkeen eri maiden menestymistä ja nousua arvioitaessa yhtenä keskeisenä eroavuuksia selittävänä tekijänä on se, kuinka ihmiset ovat jaksaneet ja kantaneet huolta toisistaan. Tämä on inhimillistä. Jos kuka tahansa meistä jää työttömäksi on meillä saatavilla työttömyyspäivärahaa ja julkisia palveluja. Nämä eivät kuitenkaan yksin riitä henkiseen hyvinvointiin. Jokainen meistä tarvitsee kavereita ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Jokaisella on tarve kokea olevansa tärkeä. Tätä tunnetta eivät yksin raha ja palvelut tarjoa.
Uskon erittäin vahvasti, että jos me osaisimme kantaa läheisistämme hieman enemmän huolta, kuin mihin olemme viimeaikoina tottuneet, selviytyisimme kansana vahvempina tästä talouskriisistä. Kyse on siis aivan normaalista inhimillisestä vastuuntunnosta toista ihmistä kohtaan hänen ollessa vaikeassa elämäntilanteessa. En usko, että hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan koskaan kehittää niin pitkälle, että välittämisen voisi ulkoistaa vain viranomaistoiminnaksi.