Sanni Grahn-Laasonen: Uteliaisuuden herättäminen on peruskoulun iso tehtävä

Sanni_nettiin

Peruskoulun painotetut luokat eli erikoisluokat pohdituttavat tutkijoita ja koulutuksen ammattilaisia puolesta ja vastaan. Keskustelua kiihdyttää se, että esimerkiksi Turussa jo 37 prosenttia ja Espoossakin 23 prosenttia peruskoulun yläluokkalaisista käy erikoisluokkaa, jossa on painotettu esimerkiksi musiikkia, liikuntaa, matematiikkaa tai kieliä. Osaan näistä luokista valitaan soveltuvuuskokeella.

Tässä muutamia näkökulmia keskusteluun:

1. Peruskoulun yksi iso tehtävä on auttaa jokaista oppilasta löytämään omat vahvuutensa. Esimerkiksi kielistä, matematiikasta tai musiikista innostuneelle lahjakkaalle oppilaalle painotettu luokka voi olla iso mahdollisuus, joka lisää myös motivaatiota. Oppimiselle ei ole ylärajaa, ja peruskoulun tulee tarjota motivaatiota ja haastetta myös lahjakkaalle ja innostuneelle. Joissain kouluissa voidaan esimerkiksi tarjota harvinaisempia kieliä painotetun luokan ansiosta. Musiikkiluokilla on pitkät perinteet, ja joillekin lapsille se voi maksuttomuutensa johdosta olla ainoa mahdollisuus kehittyä pidemmälle musiikissa. Painotetut luokat ovat osa suomalaista peruskoulua ja sen tulevaisuutta. Luotan opettajien ja rehtoreiden pedagogiseen osaamiseen ja kuulen mielelläni heidän näkemyksiään siitä, miten opetus järjestetään niin, että jokainen lapsi löytää omat vahvuutensa.

2. Painotettu luokka ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että väylä olisi auki vain aktiivisten ja hyvätuloisten vanhempien lapsille. Suomen peruskoulun iso idea on, että jokainen oppilas saa kotitaustastaan riippumatta mahdollisimman hyvät lähtökohdat rakentaa omaa elämäänsä ja ponnistaa eteenpäin. Varoisin vahvistamasta sellaisia yhteiskunnan rakenteita ja institutionalisoimasta kehitystä, jossa kotitausta määrittää, mikä lapsesta tulee isona. Tämä koskee myös esimerkiksi asuinalueiden eriytymistä isoissa kaupungeissa.

3. Uudet opetussuunnitelmat korostavat yksilöllisempää oppimista ja vahvuuksien löytämistä, mikä on loistava uudistus. Uusi pedagogiikka ja digitalisaatio mahdollistavat yksilöllisemmän, räätälöidymmän oppimisen. Mahdollisuudet niin hitaammin kuin nopeamminkin oppivien tukemiseen paranevat. Oleellista on uteliaisuuden ja innostuksen herättäminen ja sen tunnistaminen, että on erilaisia tapoja oppia. Oppimistulosten rinnalla mielenkiintoista olisi mitata tai ainakin pysähtyä miettimään sitä, kuinka hyvin peruskoulu onnistuu avaamaan näköaloja ja tukemaan jokaista lasta ja nuorta löytämään oman polkunsa.

4. Kannatan ja puolustan vapaata kouluvalintaa, mutta toivon, että voimme vahvistaa vanhempien luottamusta lähikouluun. Peruskoulua kehitetään ajatuksella, että kävipä lapsi sitä Tohmajärvellä, Forssassa tai Espoossa, lähikoulu on maailman paras koulu ja siellä opettavat korkeasti koulutetut, osaavat opettajat. Vanhempien ei tarvitse muuttaa paremman koulun tai luokan perässä eikä valita koulujen väliltä saadakseen lapselleen laadukasta opetusta.

5. Joku voi olla eri mieltä, mutta minusta pääsykokeet eivät lähtökohtaisesti kuulu peruskouluun.

Suomessa koulutus on maailmanmittakaavassa poikkeuksellisen tasa-arvoista. Silti meilläkin näkyy – eri tutkimuksissa – kehitystä väärään suuntaan. Kyse on monimutkaisesta yhteiskuntapoliittisesta ilmiöstä, jota ei yksin koulutuspolitiikka korjaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö pyrkii vahvistamaan heikommilla alueilla olevia kouluja niin kutsutulla tasa-arvorahalla, jolla voi esimerkiksi palkata lisää opettajia tai avustajia. Rahoitusta voivat saada esimerkiksi koulut, joissa maahanmuuttajien osuus on suurempi tai jotka sijaitsevat alueella, jossa on paljon työttömyyttä. Tätä rahoitusta on käytössä tälle vuodelle 10,5 miljoonaa euroa.

Koska koulutuksen tasa-arvo mietityttää minua, aion pyytää ministeriömme työn tueksi Opetushallitukselta ja pedagogiikan ammattilaisilta näkemyksiä koulutuksen tasa-arvon tilasta ja ehdotuksia sen vahvistamiseksi.