Sanni Grahn-Laasonen: Suomen opettajat saavat ansaittuja kehuja – niin maailmalla kuin nyt tässä!

Kokoomuksen kesäkokous Forssassa 1. syyskuuta 2015.

Kotimaiseen keskusteluun saa perspektiiviä maailmalla. Suomalaiset opettajat saavat ansaittuja kehuja aina, minne ikinä menenkin. Suomen koulutusmaine on vahva – ja siitä pidetään kiinni!

Se ei kuitenkaan tapahdu ilman tekoja. Suomalaista koulutusta on jatkuvasti kehitettävä. Miten voimme valmistaa lapsiamme ja nuoriamme paremmin maailmaan, joka muuttuu nopeammin kuin koskaan? Miten meidän tulisi muuttaa koulutusta, kun tietoa ja informaatiota on saatavilla enemmän ja vaivattomammin kuin koskaan? Miten ruokimme uteliaisuutta tarttua maailman mahdollisuuksiin? Miten autamme lapsiamme ja nuoriamme löytämään omat vahvuutensa? Miten valmistamme heitä maailmaan, jossa on sekä enemmän mahdollisuuksia että enemmän epävarmuutta? Miten turvaamme, että Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa myös tulevaisuudessa?

Osallistun parhaillaan kaksipäiväiseen koulutuksen kansainväliseen huippukokoukseen ”International Summit on the Teaching Profession” yhdessä OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen kanssa. Kokouksen ideana on, että maailman parhaiden koulutusmaiden ministerit ja opettajajärjestöjen puheenjohtajat istuvat saman pöydän ääressä ja yhteistyössä pohdimme esimerkiksi opettajien ammatillista kehittymistä.

Asia on mitä ajankohtaisin myös Suomessa. Kerroin kollegoilleni maailmalla, että olemme juuri käynnistäneet Suomessa opettajankoulutuksen uudistuksen. Se herätti paljon mielenkiintoa.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän suuri vahvuus ja julkinen salaisuus on opettajat. Meillä on korkeasti koulutetut opettajat, joita arvostamme. Opettajat ovat oman työnsä kehittäjiä ja heidän pedagoginen vapautensa suunnitella ja toteuttaa opetusta on poikkeuksellisen suurta. Näin ei ole kaikkialla maailmalla, ei todellakaan. On Euroopan maita, joissa poliitikot kiistelevät, mitä oppikirjoja pitää käyttää. On maita, joissa säädellään päivän tarkkuudella, mitä pitää opettaa – riippumatta siitä, tapahtuuko oppimista. Suomessa ei ole standardoituja kokeita, ei kovaa valvontaa ja kontrollia. Suomessa luotamme opettajiin ja heidän ammattitaitoonsa – erinomaisin tuloksin. Opetussuunnitelmat ovat ainoa kansallinen koulutuksen ohjausväline, ja niidenkin osalta kouluissa laaditaan omat, paikalliset suunnitelmat.

Usein unohdamme, miten tärkeästä asiasta on kyse. Koko suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeinen tekijä on laadukas opettajankoulutus. Jokainen opettajamme on suorittanut yliopistotutkinnon. Opetuksessa hyödynnetään viimeisintä tutkimustietoa, ja opiskelijat harjaantuvat myös itse etsimään ja soveltamaan tietoa ja tutkimaan. Yliopistot osallistuvat aktiivisesti myös opettajien täydennyskoulutuksen järjestämiseen.

Myös opettajankoulutuksen vetovoima on hyvin korkeaa. Opettajanura on monelle lahjakkaalle nuorelle ensisijainen vaihtoehto, ja ikäluokkansa parhaat hakeutuvat opettajankoulutukseen.

Opettajamme kokevat, että heidän työtään arvostetaan. Erot ovat suuria muihin Pohjoismaihin verrattuna, sillä esimerkiksi Ruotsissa vain viisi prosenttia opettajista kokee, että työtä arvostetaan.

Lähtökohdat Suomen opettajankoulutuksen kehittämiselle ovat erinomaiset!

Olemme valmistelleet opetusministeriössä kuutta osaamisen kärkihanketta, joista yhtenä uudistamme peruskouluamme ja koulujen toimintakulttuuria uudella pedagogiikalla, oppimisympäristöillä ja digitaalisilla ratkaisuilla. Olen kutsunut asiantuntijoita Opetushallituksen pääjohtajasta Pasi Sahlbergin toteuttamaan ja ideoimaan uutta. Peruskoulun uudistaminen ei tapahdu ylhäältä sanellen. Opettajat, jotka kehittävät opetustaan joka päivä luokissa, ovat avainasemassa muutoksen tekemisessä.

Olen asettanut opettajankoulutusfoorumin uudistamaan opettajien perus- ja täydennyskoulutusta. Olemme kutsuneet mukaan kaikki opettajankoulutusta järjestävät korkeakoulut ja tärkeät sidosryhmät. Mukana ovat myös opettajaksi opiskelevat. Foorumin tehtävänä on laatia ensi elokuuhun mennessä esitykset opettajankoulutuksen uudistamiseksi tulevaisuutta ajatellen. Foorumin asiantuntijoissa on professoreita, tutkijoita, laitoksenjohtajia ja dekaaneja ympäri Suomea.

Olen antanut foorumille tehtäväksi selvittää, miten voisimme taata jokaiselle opettajalle mahdollisuudet kehittää omaa osaamistaan läpi työuran. Tässä meillä on kirittävää, sillä opettajilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet kehittyä ammatissaan. Uusille, työuransa alussa oleville opettajille on tarjolla vähän tukea ja koulutusta. Huolestuttavaa on, että joka viides opettaja ei osallistu täydennyskoulutukseen lainkaan työuransa aikana.

Isona kysymyksenä foorumin jäsenet pohtivat, miten opettajille turvataan hyvät mahdollisuudet oman osaamisensa kehittämiseen. Opettajien osaamiseen panostetaan kärkihankkeella yhteensä 50 miljoonaa euroa – enemmän kuin mihinkään muuhun yksittäiseen toimeen koulutuksen kärkihankkeissa.

Toinen iso kysymys on, miten voisimme lisätä yhteistyötä niin koulujen sisällä kuin koulujen välillä. OECD on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa yhteistyö on melko vähäistä. Opettajat ja koulut tekevät työtään edelleen aika yksin. Koulujen toimintakulttuurin muutos yhteistyötä korostavaan suuntaan voisi olla tehokkain keino edelleen parantaa opetuksen laatua. Yhteisopettajuutta, toisilta oppimista, parhaiden käytäntöjen ja ideoiden levittämistä ja verkostoja niin koulujen sisällä kun niiden välillä! Tätä tehdään jo, tehdään lisää! Kaikkea ei tarvitse keksiä itse.

Korkeasti koulutetut opettajamme ovat koko koulutusjärjestelmämme vahvuus. Niin meillä poliitikoilla kuin vanhemmilla ja koko yhteiskunnallamme on iso vastuu kertoa ja osoittaa, että arvostamme opettajan ammattia nyt ja tulevaisuudessa.

Tehdään yhdessä töitä, jotta Suomi on koulutuksen kärkimaa myös tulevaisuudessa.

Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on opetus- ja kulttuuriministeri.