Katainen välikysymyskeskustelussa: Kuntauudistuksen keskeinen tavoite on Suomi, joka pystyy lunastamaan hyvinvointilupaukset

Kuntauudistuksen keskeisin tavoite on se, että siinäkin Suomessa, jota kukaan meistä ei ole koskaan aiemmin nähnyt, jossa on enemmän ikäihmisiä ja lapsia ja vähemmän työssäkäyviä ihmisiä, me pystymme lunastamaan hyvinvointilupaukset.

Voimmeko ajatella rehellisin mielin, että tulevina vuosina joka ikisessä suomalaisessa koulussa on ensimmäisellä luokalla maksimissaan 19 oppilasta, innostunut opettaja ja kouluavustaja ja että se työyhteisö on niin houkutteleva, että koulutettu ihminen hakeutuu sinne tekemään kutsumusammattia? Voimmeko me, kun katsomme lähellä olevia ikäihmisiä, aidosti ja rehellisesti ajatella, että viidentoista vuoden päästä kotipalvelua tarvitseva omaishoitajapariskunta pystyy saamaan henkilökohtaista kotiapua, pystyy saamaan vapaapäivät ja tilapäishoitopaikan? Ja että yli 65 vuotta täyttänyt hoidettavakin pystyy saamaan kuntoutusta?

Me tiedämme, että nämä kaikki palvelut ovat erittäin suurten haasteiden edessä sen takia, että meillä on työnsä tehneitä Suomen rakentajia, jotka maksavat veroa eläkkeestään, ja eläkkeestähän maksetaan vähemmän tuloveroa sen takia, että eläke on pienempi kuin palkka.

Kysymys on siis Suomen uudistamisesta, kysymys on hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta.

Ei tulevaisuutta kannata pelätä. Meidän pitää asettaa tavoite siitä, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös sinä päivänä, kun meillä on työssäkäyviä ihmisiä vähemmän kuin tänä päivänä. Ja että kuntia johdetaan demokraattisesti, avoimesti, läpinäkyvästi ja että meillä on elinvoimaisia, vahvoja peruskuntia, jotka pystyvät palvelujen jälkeenkin olemaan aluepolitiikan ja elinkeinopolitiikan moottoreita, jotta me saamme kasvua ja työpaikkoja joka puolelle Suomea.

Ei riitä se, että Suomessa on vain muutama kaupunki, joka kasvaa. Me tarvitsemme semmoisen Suomen, missä ihmisten osaaminen on hyötykäytössä, missä ihmiset voivat turvallisin mielin suhtautua siihen, että minä saan asua täällä, missä minä haluan, koska minä saan palveluita, koska kunta ei ole niin köyhä, ettei se kykenisi hoitamaan minun palveluitani.

Sitten ihan lopuksi: Kun tästä koko Suomen asuttuna pitämisestä on ollut puhe, niin se oli muistaakseni Kustaa Vaasa, joka ensimmäisen kerran totesi – siitä on aika pitkä aika, ja silloinhan kaupunkeja oikeastaan perustettiin turvallisuuspoliittisista syistä – tässä samassa yhteydessä, että meidän pitää pitää huolta siitä, että eri puolilla Suomea on riittävästi työpaikkoja ja kunta- ja palvelurakenne on sellainen, että ihmiset voivat saada palveluita. Sitten ihmiset tekevät vapaasti valintoja sen suhteen, missä haluavat asua.

Tätä valinnanvapautta meidän pitää turvata terveen, elinvoimaisen ja kasvavan kuntarakenteen kautta.