Kunta­uu­dis­tuk­sen keskei­sin tavoite on se, että siinä­kin Suomessa, jota kukaan meistä ei ole koskaan aiem­min nähnyt, jossa on enem­män ikäih­mi­siä ja lapsia ja vähem­män työs­sä­käy­viä ihmi­siä, me pystymme lunas­ta­maan hyvin­voin­ti­lu­pauk­set.

Voim­meko ajatella rehel­li­sin mielin, että tule­vina vuosina joka ikisessä suoma­lai­sessa koulussa on ensim­mäi­sellä luokalla maksi­mis­saan 19 oppi­lasta, innos­tu­nut opet­taja ja koulua­vus­taja ja että se työyh­teisö on niin houkut­te­leva, että koulu­tettu ihmi­nen hakeu­tuu sinne teke­mään kutsu­musam­mat­tia? Voim­meko me, kun katsomme lähellä olevia ikäih­mi­siä, aidosti ja rehel­li­sesti ajatella, että viiden­toista vuoden päästä koti­pal­ve­lua tarvit­seva omais­hoi­ta­ja­pa­ris­kunta pystyy saamaan henki­lö­koh­taista kotia­pua, pystyy saamaan vapaa­päi­vät ja tila­päis­hoi­to­pai­kan? Ja että yli 65 vuotta täyt­tä­nyt hoidet­ta­va­kin pystyy saamaan kuntou­tusta?

Me tiedämme, että nämä kaikki palve­lut ovat erit­täin suur­ten haas­tei­den edessä sen takia, että meillä on työnsä tehneitä Suomen raken­ta­jia, jotka maksa­vat veroa eläk­kees­tään, ja eläk­kees­tä­hän makse­taan vähem­män tulo­ve­roa sen takia, että eläke on pienempi kuin palkka.

Kysy­mys on siis Suomen uudis­ta­mi­sesta, kysy­mys on hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan turvaa­mi­sesta.

Ei tule­vai­suutta kannata pelätä. Meidän pitää aset­taa tavoite siitä, että Suomi on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta myös sinä päivänä, kun meillä on työs­sä­käy­viä ihmi­siä vähem­män kuin tänä päivänä. Ja että kuntia johde­taan demo­kraat­ti­sesti, avoi­mesti, läpi­nä­ky­västi ja että meillä on elin­voi­mai­sia, vahvoja perus­kun­tia, jotka pysty­vät palve­lu­jen jälkeen­kin olemaan alue­po­li­tii­kan ja elin­kei­no­po­li­tii­kan moot­to­reita, jotta me saamme kasvua ja työpaik­koja joka puolelle Suomea.

Ei riitä se, että Suomessa on vain muutama kaupunki, joka kasvaa. Me tarvit­semme semmoi­sen Suomen, missä ihmis­ten osaa­mi­nen on hyöty­käy­tössä, missä ihmi­set voivat turval­li­sin mielin suhtau­tua siihen, että minä saan asua täällä, missä minä haluan, koska minä saan palve­luita, koska kunta ei ole niin köyhä, ettei se kyke­nisi hoita­maan minun palve­lui­tani.

Sitten ihan lopuksi: Kun tästä koko Suomen asut­tuna pitä­mi­sestä on ollut puhe, niin se oli muis­taak­seni Kustaa Vaasa, joka ensim­mäi­sen kerran totesi - siitä on aika pitkä aika, ja silloin­han kaupun­keja oikeas­taan perus­tet­tiin turval­li­suus­po­liit­ti­sista syistä - tässä samassa yhtey­dessä, että meidän pitää pitää huolta siitä, että eri puolilla Suomea on riit­tä­västi työpaik­koja ja kunta- ja palve­lu­ra­kenne on sellai­nen, että ihmi­set voivat saada palve­luita. Sitten ihmi­set teke­vät vapaasti valin­toja sen suhteen, missä halua­vat asua.

Tätä valin­nan­va­pautta meidän pitää turvata terveen, elin­voi­mai­sen ja kasva­van kunta­ra­ken­teen kautta.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa