Grahn-Laasonen: Sääntelyn purkaminen alkaa tuottaa tulosta

Sääntelyn parantaminen ja turhan byrokratian karsiminen on noussut poliittisen keskustelun ytimeen.

Kokosimme vuonna 2013 edustajakollegani Lasse Männistön kanssa 46 mielestämme järjetöntä lakia ja sääntöä keskustelunavaukseksi siitä, sortuuko Suomi ylisääntelyyn. Lumipallo lähti pyörimään ja nyt ollaan siinä pisteessä, että ensimmäiset tukit normisumasta on saatu liikkeelle.

Sääntelyn purkaminen on terveen järjen ja kohtuuden palauttamista. Se tarkoittaa yrittäjyyden ja kasvun esteiden purkamista, lupaprosessien vauhdittamista, ylimääräisen byrokratian karsimista ja sitä, ettei lailla tai viranomaismääräyksillä puututa ihmisten elämään silloin, kun ei ole välttämätöntä.

Olen ylpeä ensimmäisistä konkreettisista tuloksista. Eduskunta hyväksyy aivan lähipäivinä ministerikauteni suurimman lakipaketin, ympäristönsuojelulain toisen vaiheen. Se vähentää lupahakemusten määrää 20 prosentilla! Yrittäjille se tarkoittaa hyviä uutisia. Muun muassa ympäristöluvan määräaikaistarkistuksista luovutaan eli lupaa ei tarvitse uusia, jos toiminta ei muutu. Vähemmän byrokratiaa ja kaiken lisäksi säästöä lupamaksuissa.

Lisää on luvassa. Arvostetun selvitysmiehen Lauri Tarastin johtama ryhmä etsii pikaisella aikataululla helmikuun loppuun mennessä parhaat keinot vauhdittaa lupaprosesseja. Tältä työltä odotan paljon. Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna jäykät, hitaat ja byrokraattiset lupaprosessit, joissa on jumissa arviolta 3-4 miljardin euron arvosta erilaisia investointeja – vain odottamassa lupaa. Jotta sääntely ei asetu Suomessa kasvun esteeksi, luvitukseen tulisi harkita käsittelytakuuta ja lisää harppauksia kohti yhden luvan periaatetta.

Olen myös esittänyt, että ison kokoluokan investointien kohdalla tarvitaan ennakkomenettely viranomaisten kanssa, jotta lupaprosessi nopeutuu. Näin tehtiin Äänekosken biotuotetehtaan pilotissa.

Lainsäädännössä tulee jatkossa aina arvioida erikseen yritysvaikutukset: hankaloittaako tämä säädös elinkeinoelämän toimintaa, tuleeko tästä lisää esteitä investoinneille tai uusille työpaikoille, johtaako tämä kasvun hidastumiseen? Teollisuuden kustannus- ja sääntelytaakkaa ei saa enää lisätä. Suomalainen teollisuus on jo kantokykynsä rajoilla, kilpailutilanne maailmalla on armoton.

Ympäristölainsäädännössä Suomea on uudistettava siten, että lainsäädäntömme kannustaa uusien, entistä parempien tapojen kehittämiseen ja uuden teknologian hyödyntämiseen. Liian usein Suomessa uusi teknologia törmää vanhaan, joustamattomaan säädöspohjaan, joka kaataa hyvät ideat tai ainakin hidastaa lannistaen.

Maailma on muuttunut, monimutkaistunut ja sisältää paljon keskinäisriippuvuuksia. Kohtaamamme yhteiskunnalliset ongelmat ovat yhä monimutkaisempia ja viheliäisempiä. Vanhat ratkaisemisen tavat – kuten uusien normien rakentaminen, lisärahan syytäminen tai komiteat ja kokonaisuudistukset – eivät enää aina toimi.

Sen sijaan, että kuvitellaan asioiden ratkeavan työryhmissä ja komiteoissa, Suomeen tarvitaan uudenlainen kokeilukulttuuri. Pistetään enemmän aikaa eri ratkaisumallien konkreettiseen kokeiluun ja vähemmän aikaa kokoustamiseen. Kaiken kattavia, täydellisiä ratkaisuja voi pyöritellä paperilla loputtomiin.

Politiikkakokeilut tulee vakiinnuttaa osaksi muutosten tekemistä. Tarvitaan kokeilualueita, joilla uusia innovaatioita voidaan testata kevyemmillä lupaprosesseilla. Luodaan lainsäädännölliset edellytykset satunnaistettujen kenttäkokeiden toteuttamiseen ja avataan palvelujen kehittäminen kansalaisille, sillä he ovat tarpeidensa parhaita asiantuntijoita.

Suomi ei käännä kurssiaan, ellemme tee rohkeita uudistuksia. Tulevalla hallituskaudella periaatteena tulee olla ”yksi sisään, kaksi ulos”. Aina kun säädetään uusi pykälä, puretaan kaksi.

Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa 13.2.2015