MENU
Stubb: Uudis­tu­minen ei ole itsetar­koitus

Stubb: Uudis­tu­minen ei ole itsetar­koitus

Julkaistu: 14.02.2015 Uutiset

Suoma­laiset ovat aina olleet vahvim­millaan vaikeina aikoina. Tämä on ollut pienen, sitkeän ja edistyk­sel­lisen kansa­kun­tamme valtti.

Nykyti­lanne on vaikea. Jotenkin tuntuu, että Suomi menee kitkuttaen eteenpäin. Tässä on peiliin­kat­so­misen paikka myös meillä polii­ti­koilla.

Suomi on saatava liikkeelle. Meillä ei ole varaa pysähtyä, lamaantua ja olla uudis­tu­matta. Enkä nyt tarkoita vain kilpai­lu­kykyä. Meillä ei ole varaa siihen, että hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nassa ei voida hyvin. Meillä polii­ti­koilla ei ole varaa sulkea silmiämme ja vain tehdä asioita kuten ennenkin on tehty, jos ne eivät toimi.

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, meidän on kyettävä uudis­tumaan turval­li­sesti. Eikä uudis­ta­misen vasta­kohta ole se, että vanhassa olisi jotakin huonoa.

Esimer­kiksi koulu­jär­jes­tel­mämme on ollut aivan maail­man­luokan kärkeä. Se on toiminut. Mutta samalla kilpailu kovenee maail­malla. Jotta pysymme vauhdissa, emme voi jäädä paikal­lemme. Pisa-tulok­semme ovat jo hiukan taantuneet. Nyt pitää päästä uudelleen kärkeen.

Maail­masta löytyy aina maita, jotka tuottavat tavaroita halvem­malla. Mutta osaaminen on tässä kilpai­lussa ehdoton etu. Siksi on pohdittava, miten pysymme vauhdissa mukana. Liitu­taulun lisäksi koulu­luo­kissa tarvitaan nykypäivänä enemmän tekno­logiaa, koska lapsemme ovat muutenkin arjessaan kiinni tekno­logian kehityk­sessä. Sama pätee korkea­kou­lusek­toriin ? yliopis­tois­samme on panos­tettava erikois­osaa­miseen sekä vahvaan osaami­semme niin ICT:n kuin vaikka luonnon­va­rojen hyödyn­tä­misen puolella.

Uudis­tu­minen ei ole itsei­sarvo. Sillä pitää olla joku merkitys. Usein uudis­tu­mi­sesta tehdään turha mörkö. Se on ymmär­ret­tävää, jos puhumme vain isoista yläkä­sit­teistä.

Usein tarve uudis­tu­mi­selle lähtee jostakin suurem­masta murrok­sesta.

Oulun seutu on ollut erilaisten murrosten keskellä useasti. Viime vuosien murrokset, kuten elinkei­noe­lämän murros, on nopeut­tanut tarvetta uudistua ja hakea uutta elinvoimaa. ICT-sekto­rilta on hävinnyt tuhansia työpaikkoja, samoin kaupungin kassa on pienen­tynyt muutosten myötä.

Silti on haettu uusia toimin­ta­tapoja. Koulu­tukseen on panos­tettu. Insinöörit ovat löytäneet yrittä­jyyden. Oma kasvu­ra­hasto on aloit­tanut lupaa­vasti. Pohjoisen arktiset mahdol­li­suudet ovat edenneet johdon­mu­kai­sesti ja lento­reitti esimer­kiksi Norjaan avattu. Kaikki tämä on arkipäivän uudis­tu­mista.

Myös Suomi on suurten muutos­voimien keskellä. Väestömme ikääntyy ja työnte­ki­jöiden määrä vähenee. Julkisten palve­luiden tarve kasvaa ja niiden rahoi­tuk­sessa on kestä­vyysvaje. Kilpai­lu­ky­kymme on heiken­tynyt ja elinkei­no­ra­ken­teemme on murrok­sessa. Hyvin­voin­tiamme ylläpi­detään velaksi, niin talou­del­li­sesti kuin ympäris­tönkin osalta. Digita­li­saatio kumoaa vanhoja toimin­ta­malleja.

Uskon, että muutama konkreet­tinen keino auttaa. Ensin­näkin työ on muutok­sessa kaikkein tärkeintä. Työ on asetettava etusi­jalle.

Työllä on tärkeä sisäl­tö­mer­kitys elämässä, mutta se pitää myös hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme pyöri­mässä. Jos käteen jäisi veron­alen­nusten kautta hiukan enemmän rahaa, se voisi kannustaa työntekoon. Tai jos yritykset voisivat palkata hiukan helpommin uusia työnte­ki­jöitä ? vaikka koulu­tus­so­pi­muksen kautta nuoria helpommin. Työ luo lisää työtä. Ja sitä kautta myös hyvin­vointia.

Jotta Suomi saadaan liikkeelle, tarvit­semme keinojen lisäksi myös uusia tapoja toimia.

Tarvit­semme määrä­tie­toi­sempaa poliit­tista päätök­sen­tekoa, digita­li­saation mahdol­li­suuksiin tarttu­mista sekä sääntelyn purka­mista. Samalla hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan rahoitus on laitettava kestä­välle pohjalle.

Normit eivät toimi toivo­tulla tavalla, kun kansa­laiset ja yritykset kokevat normiähkyä jo entis­tenkin normien kuormit­tamina. Julkinen talous puolestaan ei voi enää elää niin, että kaikkia uusia ja toivottuja asioita hoidetaan perus­ta­malla lisää­mällä määrä­rahoja eri paikkaan.

Tärkeät asiat ovat usein yksin­ker­taisia, niin tässäkin asiassa. Tosia­siassa muutos lähtee yksit­täi­sistä ihmisistä. Se todella lähtee siitä, että saamme Suomen liikkeelle.

Siksi meidän on saatava jokainen suoma­lainen liikkeelle synnyt­tämään muutosta sinne, missä muutos tehdään. Työpai­koilla, kouluissa, sairaa­loissa, tehtaissa, järjes­töissä, vanhain­ko­deissa. He tarvit­sevat tilaa ja tuulen­suojaa kehittää ja innovoida toimintaa eteenpäin.

Tarvit­semme muutok­sen­te­ki­jöitä koko maahan. Eri puolueisiin, eri ryhmiin, eri ammat­teihin.

Suoma­lainen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on raken­nettu aikai­sempien sukupolvien kovalla uuras­tuk­sella. Pidetään yhdessä huoli, että jätämme tämän maan parem­massa kunnossa jälkeemme kuin millaisena olemme sen hoitaak­semme saaneet.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 14.2.2015


Kokoomus.fi