Ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan verkosto: kiina­lai­nen uusi vuosi

Julkaistu: 01.12.2017

Kokoo­muk­sen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kan verkos­ton blogi

Kiina­lai­nen uusi vuosi on kiina­lai­sille vuoden tärkein juhla. Tätä kiina­lai­sen kuuka­len­te­rin mukaan määräy­ty­vää tapah­tu­maa viete­tään tammi­kuun loppu­puo­lella tai helmi­kuussa. Maan poli­tii­kassa ‘uusi vuosi’ alkoi kuiten­kin jo loka­kuun 18. päivänä Kiinan kommu­nis­ti­sen puolu­een puolue­ko­kouk­sen käyn­nis­tyessä. Maail­man toiseksi suurim­man puolu­een korkein päät­tävä elin kokoon­tuu joka viides vuosi.

Puolue­ko­kous linjaa poli­tii­kan suun­nan tule­valle viisi­vuo­tis­kau­delle ja valit­see puolu­een korkeim­man elimen, polit­by­roon pysy­vän komi­tean, jäse­net. Polit­by­roon pääsih­tee­riksi valittu on maan tosia­sial­li­nen johtaja. Kiinan nykyi­nen presi­dentti ja kommu­nis­ti­sen puolu­een pääsih­teeri Xi Jinping valit­tiin odote­tusti jatko­kau­delle maan johtoon. Hän sai poik­keuk­sel­li­sen vahvan tuen valin­nal­leen.

Xi Jinping viitoitti loka­kuun Kanso­jen hallin puhees­saan Kiinan olevan 15 vuoden kulut­tua “kukois­tava, voima­kas, demo­kraat­ti­nen, kult­tuu­ri­sesti edis­ty­nyt ja harmo­ni­nen”. Puhei­den jälkei­sen todel­li­suu­den alta paljas­tuu kuiten­kin määrä­tie­toi­sesti omaa linjaansa ajava valtio­johto; Xin mallin­tama demo­kra­tia poik­keaa länsi­mai­sesta demo­kra­tia­kä­si­tyk­sestä.

Kiinalle tärkeä maan yhte­näi­syys heijas­tuu sen toimissa. Viime kuukausina puheet Taiwa­nin suun­taan ovat koven­tu­neet ja samalla otetta Hong Kongista on tiuken­nettu. Euroo­passa vähäi­selle huomiolle on jäänyt Kiinan ja Japa­nin heiken­ty­neet suhteet. Talou­del­lista yhteis­työtä toki tehdään, mutta poliit­ti­sella tasolla sape­lien kalis­telu on yhä kuulu­vam­paa. Kiis­tat Etelä-Kiinan saarista ovat sään­nöl­li­sesti otsi­koissa. Myös Japa­nin II maail­man­so­dan aikai­set teot ja sen valtio­joh­don tapa muis­tella niitä hier­tää yhä kipeäm­min maiden välejä. Lisäksi tilan­netta sekoit­taa aina arvaa­ma­ton Pohjois-Korea.

Suoma­lai­sille Kiina näyt­täy­tyy enem­män maail­man­ta­lou­den toimi­jana kuin aktii­vi­sena super­val­tana. Geopo­lii­ti­kan näkö­kul­masta helposti unoh­tuu, että Helsin­gistä on lyhyempi matka Beijin­giin kuin Washing­to­niin. Alku­vuonna Davo­sin talous­foo­ru­missa Xi Jinping puhui vahvasti globa­li­saa­tion ja vapaa­kau­pan puolesta. Samalla tois­tet­tiin Kiinan pysy­vän Parii­sin ilmas­to­so­pi­muk­sessa. Maa halu­aa­kin vakaasti vält­tää riita­pu­ka­riksi leimaan­tu­mista kansain­vä­li­sillä aree­noilla.

Suomen ja Kiinan talous­suh­teissa on kasvun varaa. Maiden vahvuu­det täyden­tä­vät toisi­aan: meillä on korkeaa osaa­mista ja Kiinalla yhä kasva­vat mark­ki­nat. Elin­kei­noe­lämä on jo löytä­nyt Kiinan: toissa vuonna suoma­lais­yri­tyk­sillä oli siellä 230 tytä­ryh­tiötä. Kiinan nousu kolman­neksi merkit­tä­vim­mäksi suoma­lais­ten tytä­ry­ri­tys­ten sijain­ti­maaksi (liike­vaih­dolla mitat­tuna) on ollut nopeaa - edellä ovat vain Ruotsi ja Yhdys­val­lat. Jatkossa vien­ti­po­ten­ti­aa­lia löytyy mm. ICT-palve­luissa ja clean­tech-osaa­mi­ses­samme. Lupaa­via avauk­sia on ollut myös elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­dessa.

Suomi toimii Arkti­sen neuvos­ton puheen­joh­ta­ja­maana 2017-2019. Kiinalle Arktis näyt­täy­tyy kiin­nos­tava alueena ja maa hyväk­syt­tiin neuvos­ton tark­kai­li­ja­jä­se­neksi 2013. Sen vaiku­tus­val­lan pohjoi­silla alueilla usko­taan kasva­van. Ilmas­to­muu­tok­sen seurauk­sena Koil­lis­väy­län käyt­tö­kel­poi­suus kulje­tus­väy­länä kasvaa; se lyhen­tää meri­kul­je­tus­ten aikaa Kiinasta Länsi-Euroop­paan kahdella viikolla. Kiina voisi olla myös poten­ti­aa­li­nen ns. Jääme­ren radan (junayh­teys Helsin­gistä Norjan Pohjois­ran­ni­kolle) rahoit­taja. Muut­kin kulje­tus­väy­lät ovat vahvasti Kiinan agen­dalla. Kouvo­lasta avat­tiin marras­kuussa kont­ti­ju­na­linja Kiinan Xianiin kilpai­le­maan nykyis­ten meri­kul­je­tus­vaih­toeh­to­jen kanssa.

Kiina­lai­set asemoi­vat näke­myk­sensä omasta yhteis­kun­ta­mal­lis­taan maail­man­jär­jes­tyk­sessä länsi­mai­sen demo­kra­tian ja valis­tu­mat­to­man yksin­val­tiu­den väli­maas­toon. ‘Vien­ti­tuot­teena’ tätä mallia on harjoi­teltu erityi­sesti Afri­kassa. Siellä kiina­lai­nen raha on maan­osan infra­struk­tuu­ri­hank­kei­den näky­vin käyt­tö­voima. Samalla Kiinan vaiku­tus­valta on kasva­nut alueella. Tämän kehi­tys­ku­lun heijas­tu­mia on syytä tark­kailla Pohjo­las­sa­kin.

Koko ajan­las­kumme aika­ja­nalla Kiina on maail­man mahta­vin yhteis­kunta. Kerta kerralta se on raken­nettu uudel­leen nousu­kautta seuran­neen tuhon raunioille. Histo­rian­kir­joit­ta­jat aika­naan totea­vat onko vuosi­sa­tamme Kiinan uuden nousun lähtö­kohta; aina­kin Xi Jinpin­gin puheet ‘Uudesta Aika­kau­desta’ raken­ta­vat pohjaa tälle - ja Kiinalla on resurs­sit toteut­taa tahto­ti­lansa.

Suomen on jatkossa osoi­tet­tava kompas­sinsa vahvem­min aurin­gon­nousun ilman­suun­taan. Ulko­maan­kau­pan lisäksi yhteis­työn lisää­mi­sestä voi löytää turval­li­suus­po­li­tii­kan element­tejä. Kun vielä muis­tu­tamme itseämme, ettei­vät länsi­mai­set yhteis­kunta-arvot ole vaih­don väli­neenä, niin Idän lohi­käär­meen ja Suomen leijo­nan tule­vai­suu­den tiekartta raken­tuu kestä­välle pohjalle.

Janne Tien­pää
FM, kokoo­muk­sen ulkoi­sen turval­li­suu­den vaikut­ta­ja­ryh­män puheen­joh­taja

Kuva: Ville Blom /​ Bada­ling