Ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikan verkosto: kiina­lainen uusi vuosi – kokoomus.fi
MENU
Ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikan verkosto: kiina­lainen uusi vuosi

Ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikan verkosto: kiina­lainen uusi vuosi

Julkaistu: 01.12.2017 Ulko- ja turvallisuuspolitiikan verkosto Verkostoblogit

Kokoo­muksen ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikan verkoston blogi

Kiina­lainen uusi vuosi on kiina­lai­sille vuoden tärkein juhla. Tätä kiina­laisen kuuka­len­terin mukaan määräy­tyvää tapah­tumaa vietetään tammikuun loppu­puo­lella tai helmi­kuussa. Maan politii­kassa ‘uusi vuosi’ alkoi kuitenkin jo lokakuun 18. päivänä Kiinan kommu­nis­tisen puolueen puolue­ko­kouksen käynnis­tyessä. Maailman toiseksi suurimman puolueen korkein päättävä elin kokoontuu joka viides vuosi.

Puolue­kokous linjaa politiikan suunnan tulevalle viisi­vuo­tis­kau­delle ja valitsee puolueen korkeimman elimen, polit­byroon pysyvän komitean, jäsenet. Polit­byroon pääsih­tee­riksi valittu on maan tosia­sial­linen johtaja. Kiinan nykyinen presi­dentti ja kommu­nis­tisen puolueen pääsih­teeri Xi Jinping valittiin odote­tusti jatko­kau­delle maan johtoon. Hän sai poikkeuk­sel­lisen vahvan tuen valin­nalleen.

Xi Jinping viitoitti lokakuun Kansojen hallin puheessaan Kiinan olevan 15 vuoden kuluttua “kukoistava, voimakas, demokraat­tinen, kulttuu­ri­sesti edistynyt ja harmo­ninen”. Puheiden jälkeisen todel­li­suuden alta paljastuu kuitenkin määrä­tie­toi­sesti omaa linjaansa ajava valtio­johto; Xin mallintama demokratia poikkeaa länsi­mai­sesta demokra­tia­kä­si­tyk­sestä.

Kiinalle tärkeä maan yhtenäisyys heijastuu sen toimissa. Viime kuukausina puheet Taiwanin suuntaan ovat koven­tuneet ja samalla otetta Hong Kongista on tiuken­nettu. Euroo­passa vähäi­selle huomiolle on jäänyt Kiinan ja Japanin heiken­tyneet suhteet. Talou­del­lista yhteis­työtä toki tehdään, mutta poliit­ti­sella tasolla sapelien kalistelu on yhä kuulu­vampaa. Kiistat Etelä-Kiinan saarista ovat säännöl­li­sesti otsikoissa. Myös Japanin II maail­man­sodan aikaiset teot ja sen valtio­johdon tapa muistella niitä hiertää yhä kipeämmin maiden välejä. Lisäksi tilan­netta sekoittaa aina arvaa­maton Pohjois-Korea.

Suoma­lai­sille Kiina näyttäytyy enemmän maail­man­ta­louden toimijana kuin aktii­visena super­valtana. Geopo­lii­tikan näkökul­masta helposti unohtuu, että Helsin­gistä on lyhyempi matka Beijingiin kuin Washing­toniin. Alkuvuonna Davosin talous­foo­ru­missa Xi Jinping puhui vahvasti globa­li­saation ja vapaa­kaupan puolesta. Samalla toistettiin Kiinan pysyvän Pariisin ilmas­to­so­pi­muk­sessa. Maa haluaakin vakaasti välttää riita­pu­ka­riksi leimaan­tu­mista kansain­vä­li­sillä areenoilla.

Suomen ja Kiinan talous­suh­teissa on kasvun varaa. Maiden vahvuudet täyden­tävät toisiaan: meillä on korkeaa osaamista ja Kiinalla yhä kasvavat markkinat. Elinkei­noelämä on jo löytänyt Kiinan: toissa vuonna suoma­lais­yri­tyk­sillä oli siellä 230 tytäryh­tiötä. Kiinan nousu kolman­neksi merkit­tä­vim­mäksi suoma­laisten tytäry­ri­tysten sijain­ti­maaksi (liike­vaih­dolla mitattuna) on ollut nopeaa - edellä ovat vain Ruotsi ja Yhdys­vallat. Jatkossa vienti­po­ten­ti­aalia löytyy mm. ICT-palve­luissa ja cleantech-osaami­ses­samme. Lupaavia avauksia on ollut myös elintar­vi­ke­teol­li­suu­dessa.

Suomi toimii Arktisen neuvoston puheen­joh­ta­ja­maana 2017-2019. Kiinalle Arktis näyttäytyy kiinnostava alueena ja maa hyväk­syttiin neuvoston tarkkai­li­ja­jä­se­neksi 2013. Sen vaiku­tus­vallan pohjoi­silla alueilla uskotaan kasvavan. Ilmas­to­muu­toksen seurauksena Koillis­väylän käyttö­kel­poisuus kulje­tus­väylänä kasvaa; se lyhentää merikul­je­tusten aikaa Kiinasta Länsi-Eurooppaan kahdella viikolla. Kiina voisi olla myös poten­ti­aa­linen ns. Jäämeren radan (junayhteys Helsin­gistä Norjan Pohjois­ran­ni­kolle) rahoittaja. Muutkin kulje­tus­väylät ovat vahvasti Kiinan agendalla. Kouvo­lasta avattiin marras­kuussa kontti­ju­na­linja Kiinan Xianiin kilpai­lemaan nykyisten merikul­je­tus­vaih­toeh­tojen kanssa.

Kiina­laiset asemoivat näkemyk­sensä omasta yhteis­kun­ta­mal­listaan maail­man­jär­jes­tyk­sessä länsi­maisen demokratian ja valis­tu­mat­toman yksin­val­tiuden välimaastoon. ‘Vienti­tuot­teena’ tätä mallia on harjoi­teltu erityi­sesti Afrikassa. Siellä kiina­lainen raha on maanosan infra­struk­tuu­ri­hank­keiden näkyvin käyttö­voima. Samalla Kiinan vaiku­tus­valta on kasvanut alueella. Tämän kehitys­kulun heijas­tumia on syytä tarkkailla Pohjo­las­sakin.

Koko ajanlas­kumme aikaja­nalla Kiina on maailman mahtavin yhteis­kunta. Kerta kerralta se on raken­nettu uudelleen nousu­kautta seuranneen tuhon raunioille. Histo­rian­kir­joit­tajat aikanaan toteavat onko vuosi­sa­tamme Kiinan uuden nousun lähtö­kohta; ainakin Xi Jinpingin puheet ‘Uudesta Aikakau­desta’ raken­tavat pohjaa tälle - ja Kiinalla on resurssit toteuttaa tahto­ti­lansa.

Suomen on jatkossa osoitettava kompas­sinsa vahvemmin aurin­gon­nousun ilman­suuntaan. Ulkomaan­kaupan lisäksi yhteistyön lisää­mi­sestä voi löytää turval­li­suus­po­li­tiikan elementtejä. Kun vielä muistu­tamme itseämme, etteivät länsi­maiset yhteis­kunta-arvot ole vaihdon välineenä, niin Idän lohikäärmeen ja Suomen leijonan tulevai­suuden tiekartta rakentuu kestä­välle pohjalle.

Janne Tienpää
FM, kokoo­muksen ulkoisen turval­li­suuden vaikut­ta­ja­ryhmän puheen­johtaja

Kuva: Ville Blom / Badaling


Kokoomus.fi