Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Politiikka / Turvallisuus / Turva­pai­kat hädä­na­lai­sille, este­tään väärin­käyttö (laaja versio)

Turva­pai­kat hädä­na­lai­sille, este­tään väärin­käyttö (laaja versio)

Julkaistu:

Kokoo­muk­sen ehdo­tus hädä­na­lai­siin keskit­ty­väksi ja halli­tuksi turva­paik­ka­po­li­tii­kaksi

Johdanto: Hädä­na­lai­siin keskit­ty­vän ja halli­tun turva­paik­ka­po­li­tii­kan lähtö­koh­dat

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män tarkoi­tus on tarjota turvaa maail­man hädä­na­lai­sille. Tässä Suomen turva­paik­ka­po­li­tiikka palveli pitkään hyvin. Vuoden 2015 turva­pai­kan­ha­ki­ja­kriisi kuiten­kin osoitti, ettei nykyi­nen turva­paik­ka­jär­jes­telmä vastaa tämän päivän haas­tei­siin. Kokoo­mus haluaa päivit­tää Suomen turva­paik­ka­po­li­tii­kan 2020-luvulle. Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­li­tiikka raken­tuu ajatuk­selle turva­paik­ka­po­li­tii­kan pitkän aika­vä­lin kestä­vyy­destä ja avun aidosti hädä­na­lai­sille kohden­ta­vasta vali­koi­vuu­desta.

Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­li­tiikka perus­tuu kokoo­mus­lai­siin arvoi­hin hädä­na­lais­ten autta­mi­sesta, kansain­vä­li­sestä yhteis­työstä, turval­li­suu­den takaa­mi­sesta ja länsi­mais­ten arvo­jen puolus­ta­mi­sesta. Kokoo­mus­lai­suutta on myös vastuun kanta­mi­nen sään­tö­pe­rus­tei­sesta kansain­vä­li­sestä järjes­tyk­sestä.

Kokoo­mus haluaa mini­moida rajan ylit­tä­mi­seen ja turva­pai­kan hake­mi­seen kohde­maan sisällä perus­tu­van turva­pai­kan­haun. Haluamme siir­tyä kaik­kein hädä­na­lai­sim­pien vali­koin­tiin mahdol­li­sim­man lähellä lähtö­maita ja mahdol­li­sim­man suurelta osin kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män kautta. Kokoo­mus haluaa tehos­taa Suomen turva­pai­kan­ha­ku­jär­jes­tel­mää ja turvata sen laadun. Kenen­kään etu ei ole se, että turva­paik­kaa odote­taan vastaan­ot­to­kes­kuk­sessa vuosi­kausia. Kiel­tei­sen päätök­sen saaneet on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti.

Kokoo­mus kunnioit­taa ja edis­tää perus- ja ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista maail­man­laa­jui­sesti. Jokai­sella on oikeus hakea ja saada kansain­vä­listä suoje­lua kohda­tes­saan vainoa alku­pe­ränsä, uskon­tonsa, kansal­li­suu­tensa, yhteis­kun­nal­li­sen ryhmänsä tai poliit­tis­ten mieli­pi­tei­densä johdosta. Nykyi­nen turva­paik­ka­jär­jes­telmä on kuiten­kin altis erilai­sille väärin­käy­tök­sille ja lieveil­miöille. Suomen turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa on jämä­köi­tet­tävä siten, että järjes­tel­män kautta tarjot­tava apu kohden­tuu kaikista hädä­na­lai­sim­mille.

Kokoo­mus raken­taa hädä­na­lai­siin keskit­ty­vää ja hallit­tua turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää seuraa­vista lähtö­koh­dista:

I. Suomi on turval­li­nen, avoin ja kansain­vä­li­nen maa.

II. Hädä­na­lai­sia tulee auttaa ensi­si­jai­sesti tuke­malla ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista ja yhteis­kun­nal­lista kehi­tystä lähtö­alueilla ja tois­si­jai­sesti tarjoa­malla hädä­na­lai­sille kansain­vä­listä suoje­lua Suomessa ja muualla Euroo­passa. Suoje­lemme vainoa pake­ne­via, toteu­tamme riit­tä­viä keinoja ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den yllä­pi­tä­mi­seksi ja reagoimme jyrkästi törkei­siin rikok­siin.

III. Kansain­vä­li­sen suoje­lun perus­taksi on YK:n pako­lai­sy­leis­so­pi­muk­sessa määri­telty vainon tai kidu­tuk­sen uhka. Turva­paikka voidaan myön­tää vain edellä maini­tuilla perus­teilla ja on lähtö­koh­tai­sesti määrä­ai­kai­nen. Kritee­rei­hin perus­tuva turva­paik­ka­jär­jes­telmä edel­lyt­tää, että pitkä­ai­kai­nen oles­kelu EU-alueella on mahdol­lista vain, jos oles­ke­lu­lu­van kritee­rit täyt­ty­vät.

IV. Pysyvä oles­kelu Suomessa perus­tuu kiin­nit­ty­mi­seen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan työn tai opis­ke­lun, kielen ja käyt­täy­ty­mi­sen perus­nor­mien sisäis­tä­mi­sen kautta. Suomen kansa­lai­suus ei ole auto­maa­tio vaan seuraus onnis­tu­neesta kotou­tu­mi­sesta.

V. Euroo­pan ja Suomen kyky kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­seen alueel­laan on väis­tä­mättä niukka ja rajal­li­nen. Suuret elin­ta­soe­rot, korkea asumis­pe­rus­tei­nen sosi­aa­li­turva ja vapaa maahan­muutto eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Järjes­tel­män on toimit­tava siten, että turva­pai­kat ohjau­tu­vat erityi­sesti haavoit­tu­vim­massa ja hädä­na­lai­sim­massa asemassa oleville apua todella tarvit­se­ville.

Kansain­vä­li­sen suoje­lun perässä tapah­tuva turva­pai­kan­haku poik­keaa merkit­tä­västi kansain­vä­li­sestä rekry­toin­nista, minkä vuoksi niitä on syytä käsi­tellä erik­seen. Tässä kirjoi­tuk­sessa käsi­tel­lään turva­pai­kan­ha­ku­jär­jes­tel­mää.

Kirjoi­tus koos­tuu kolmesta osasta. Ensim­mäi­sessä osassa käsi­tel­lään turva­pai­kan­haun yleis­ti­lan­netta niin Suomessa kuin ylei­sem­min Euroo­passa. Toisessa osassa hahmo­tel­laan tarvit­ta­via Euroo­pan unio­nin tason muutok­sia turva­paik­ka­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seksi. Kolman­nessa osassa käsi­tel­lään turva­paik­ka­pro­ses­siin liit­ty­viä ratkai­suja, joita on syytä tehdä kansal­li­sella tasolla lyhyellä aika­vä­lillä.

1. Runsas turva­pai­kan­haku edel­lyt­tää tehok­kaam­paa hädä­na­lais­ten vali­koin­tia

Turva­paik­ka­jär­jes­telmä ajau­tui krii­siin vuonna 2015, jolloin Euroop­paan saapui yhtenä vuonna yli miljoona turva­pai­kan­ha­ki­jaa ja siir­to­laista. Haki­jat saapui­vat pääosin meren yli Kreik­kaan, Itali­aan ja Espan­jaan. Sillois­ten­kin sään­tö­jen mukaan heidät olisi kuulu­nut rekis­te­röidä haki­joiksi ja käsi­tellä hake­muk­set ensim­mäi­sessä EU:n ulko­ra­ja­val­tiossa. Käytän­nössä suurin osa turva­pai­kan­ha­ki­joista jatkoi kuiten­kin edel­leen toisiin jäsen­mai­hin, pääosin Itäval­taan, Saksaan, Belgi­aan, Alan­ko­mai­hin ja Pohjois­mai­hin.

Vuosina 2016-2017 Euroo­pan unio­nin alueella sai turva­pai­kan noin 1,3 miljoo­naa sitä hake­nutta. Esimer­kiksi Suomeen vuonna 2015 saapu­neista noin 32 000 turva­pai­kan­ha­ki­jasta monet pala­si­vat koti­maa­hansa kesken turva­paik­ka­kä­sit­te­lyn. Vuosina 2016-2018 alle puolet Suomesta turva­paik­kaa hake­neista ulko­maa­lai­sista sai myön­tei­sen päätök­sen. Tämä tarkoit­taa, että enem­mistö turva­pai­kan­ha­ki­joista ei ollut kansain­vä­li­sen suoje­lun tarpeessa. He olivat liik­keellä muista syistä.

Koko­nais­kuva kertoo, että osa pakeni aidosti vainoa ja sai perus­tel­lusti oles­ke­lu­lu­van kansain­vä­li­sen suoje­lun nojalla. Samalla Euroo­passa sadat tuhan­net ja Suomessa tuhan­net henki­löt ovat saaneet kiel­tei­sen päätök­sen, joka on vahvis­tettu lain­voi­mai­seksi mahdol­lis­ten uusin­ta­ha­ke­mus­ten ja tuomiois­tuin­kä­sit­te­ly­jen jälkeen­kin. Heistä osa väärin­käyt­tää järjes­tel­mää jäädes­sään ilman oles­ke­lu­lu­paa maahan, vaikka suoje­lun kritee­rit eivät ole täyt­ty­neet. Ilman lail­lista oles­ke­lu­lu­paa maahan jäävien runsas määrä lisää pape­rit­to­mien alis­ta­mista hyväk­si­käyt­töön työmark­ki­noilla, voimis­taa harmaata taloutta ja kasvat­taa riskiä pape­rit­to­mien ajau­tu­mi­sesta rikol­li­suu­den pariin.

Vuoden 2015 krii­sin aiheut­tama hallit­se­ma­ton tilanne johti siihen, että turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa kiris­tet­tiin monissa Euroo­pan maissa. Myös Suomessa Sipi­län halli­tus teki useita turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa kiris­tä­viä toimen­pi­teitä turva­pai­kan­ha­ku­jär­jes­tel­män väärin­käy­tös­ten estä­mi­seksi ja lain­sää­dän­nön saat­ta­mi­seksi vastaa­maan parem­min ylei­seu­roop­pa­laista linjaa. Kokoo­mus­lais­ten sisä­mi­nis­te­rien johdolla muun muassa luovut­tiin huma­ni­taa­ri­sen suoje­lun lupa­ka­te­go­riasta, nostet­tiin perhee­nyh­dis­tä­mi­sen kritee­rei­hin kuulu­via tulo­ra­joja, tiuken­net­tiin uusin­ta­ha­ke­mus­ten teke­mi­sen kritee­rejä ja tehos­tet­tiin palau­tuk­sia.

Lähi-idän ja Afri­kan maista läpi Euroo­pan hakeu­tu­mi­nen Pohjois­mai­hin turva­pai­kan perässä on haki­joille itsel­leen vaaral­lista ja luo lait­to­mat mark­ki­nat ihmis­sa­la­kul­jet­ta­jille. Ei ole myös­kään kestä­vää, että turva­pai­kan perässä matkus­te­taan läpi Euroo­pan mante­reen. Nykyi­nen järjes­telmä ei kykene varmis­ta­maan, että rajan yli saapu­vat ovat juuri niitä, joilla on todel­li­nen tarve turva­pai­kalle. Nais­ten, lasten ja perhei­den on oltava pako­lais­po­li­tii­kan pain­opis­teinä.

YK:n pako­lais­so­pi­mus solmit­tiin vuonna 1951. Toinen maail­man­sota oli vasta muutama vuosi aiem­min päät­ty­nyt ja Euroo­pan itäi­nen puolisko oli juuri pääty­nyt sosia­lis­tis­ten dikta­tuu­rien hallin­taan. Sopi­muk­sella varau­dut­tiin lähinnä alueel­li­sesti rajoi­tet­tuun poliit­ti­sesta vainosta johtu­vaan pakoon. On ymmär­ret­tä­vää, että sopi­mus noissa oloissa kirjoi­tet­tiin siitä lähtö­koh­dasta, että turva­pai­kan­ha­kija pake­nee rajan yli länteen tarvit­taessa ilman matkus­tus­asia­kir­joja ja hakee turva­paik­kaa ensim­mäi­sestä turval­li­sesta kohteesta.

Pako­lai­sy­leis­so­pi­muk­sen tulkinta Euroo­passa vakiin­tui vuosien saatossa nykyi­seksi rajan­yli­tyk­sestä käyn­nis­ty­vään turva­paik­ka­me­net­te­lyyn perus­tu­vaksi. Pako­lais­so­pi­muk­sen solmi­mi­sen aikaan ei osattu varau­tua miljoo­nien ihmis­ten manner­ten­vä­li­seen liikeh­din­tään. Nyt, 2000-luvun haas­tei­den edessä on olemassa myös tapoja huoleh­tia hädä­na­lai­sim­pien turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ihmi­soi­keuk­sista ilman hallit­se­mat­to­muu­den lisään­ty­mistä. Pako­lais­so­pi­mus ei edel­lytä turva­pai­kan­haun toteut­ta­mista kohde­val­tion tai Euroo­pan unio­nin alueella.

Turva­pai­kan­ha­ki­jan suoje­lun tarpeen arvioin­nin on tapah­dut­tava mahdol­li­sim­man lähellä turva­pai­kan­ha­ki­jan koti- tai lähtö­maata. Tällä tavoin voidaan nopeut­taa päätök­sen­te­koa ja kiel­tei­sen päätök­sen saanei­den palaut­ta­mista. Turva­pai­kan hake­mi­sen edel­ly­tyk­senä ei voi olla hengissä selviä­mi­nen vaaral­li­sesta Väli­me­ren ylityk­sestä ja Euroo­pan halki matkus­ta­mi­sesta.
Maail­massa on tällä hetkellä 25,9 miljoo­naa pako­laista sekä 41,3 miljoo­naa sisäistä pako­laista. Näistä selvä enem­mistö on sijoit­tu­nut kehi­tys­mai­hin. Kokoo­mus kannat­taa, että kaikilla kansain­vä­li­sillä fooru­meilla paino­te­taan tarvetta kaik­kien kehit­ty­nei­den maiden osal­lis­tu­mista pako­lai­suu­den juuri­syi­den pois­ta­mi­seen.

Parasta apua on huma­ni­taa­ri­sen avun keinoin nais­ten ja tyttö­jen hädän lievit­tä­mi­nen siellä, missä he nyt ovat. On kiis­ta­tonta, että samalla määrällä resurs­seja voidaan auttaa useam­paa viemällä huma­ni­taa­ri­nen apu paikan­päälle kuin tuomalla harvat pois. Suomen on pitkä­jän­tei­sen kehi­ty­syh­teis­työssä keski­tyt­tävä entis­tä­kin selkeäm­min nais­ten ja tyttö­jen aseman ja koulu­tuk­sen paran­ta­mi­seen. Lisäksi kärki­ta­voit­teina on oltava puhtaan veden saata­vuu­den turvaa­mi­nen ja yksi­tyi­sen sekto­rin vahvis­tu­mi­nen.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män on toimit­tava siten, että turva­pai­kat ohjau­tu­vat haavoit­tu­vim­massa ja hädä­na­lai­sim­massa asemassa oleville, jotka todella tarvit­se­vat eniten apua.

Hädä­na­lai­sia tulee auttaa ensi­si­jai­sesti tuke­malla huma­ni­taa­ri­sen avun ja pitkä­jän­tei­sen kehi­ty­syh­teis­työn keinoin ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista, nais­ten ja tyttö­jen asemaa ja koulu­tusta ja muuta yhteis­kun­nal­lista kehi­tystä lähtö­alueilla.

Nais­ten, lasten ja perhei­den on oltava turva­paik­ka­po­li­tii­kan pain­opis­teinä.

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män väärin­käyttö on estet­tävä.

Rajan ylityk­seen ja kohde­maan sisällä turva­pai­kan hake­mi­seen perus­tuva meka­nismi mini­moi­daan ja siir­ry­tään kaik­kein hädä­na­lai­sim­pien vali­koin­tiin mahdol­li­sim­man läheltä lähtö­maita. Mahdol­li­sim­man suurelta osin turvaan autta­mi­sen tulisi tapah­tua kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män kautta.

2. Euroo­pan unioni tarvit­see uuden yhtei­sen turva­paik­ka­jär­jes­tel­män

Vapaan liik­ku­vuu­den Eurooppa ilman sisä­ra­ja­tar­kas­tuk­sia uhkaa jäädä kahden­kym­me­nen vuoden väliai­kai­seksi kokei­luksi, jos EU ei kykene sopi­maan yhtei­sestä krii­sin­kes­tä­västä turva­paik­ka­jär­jes­tel­mästä. Euroo­pan unio­nin on aktii­vi­sesti etsit­tävä yhtei­siä ratkai­suja maahan­muu­ton aiheut­ta­miin haas­tei­siin. Suurin osa turva­pai­kan­ha­ki­joista päätyy alku­vai­heessa Etelä-Euroop­paan, mikä on johta­nut tilan­teen kiris­ty­mi­seen Euroo­pan unio­nin jäsen­mai­den välillä. Euroo­pan unioni ei voi toimia siten, että jokai­nen jäsen­val­tio siir­tää asian naapu­ri­maalle.

Turva­paik­ka­kes­kus­te­lussa ollaan useista asioista erimie­li­siä, mutta yhdestä asiasta vallit­see melko laaja yhtei­sym­mär­rys: kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­telmä auttaa hädä­na­lai­sim­pia kaikista parhai­ten. Kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­telmä on myös kestävä keino vähen­tää rajat yli tapah­tu­vaa turva­pai­kan­ha­kua ja kohdis­taa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mista esimer­kiksi lapsi­per­hei­siin ja muihin eniten apua tarvit­se­viin ryhmiin.

Pohjois­maat ovat perin­tei­sesti painot­ta­neet suoraan pako­lais­lei­reiltä noudet­ta­via kiin­tiö­pa­ko­lai­sia. Kokoo­muk­sen mielestä EU:n tulee kulkea kohti järjes­tel­mää, jossa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­nen siir­tyy suoraan krii­sia­lueilta ja pako­lais­lei­reiltä nouta­mi­seen rajat ylit­tä­vän turva­pai­kan­haun sijaan. EU:n yhtei­sestä pako­lais­kiin­tiöstä sopi­mi­nen olisi ennen kaik­kea tapa saada Euroo­pan suuret maat oikeu­den­mu­kai­sessa suhteessa mukaan kiin­tiö­pa­ko­lais­tyyp­pi­seen meka­nis­miin. On löydet­tävä tapa sopia tästä siten, että samalla vasta­pai­nona rajoi­te­taan omaeh­toi­seen rajan­ylit­tä­mi­seen perus­tu­vaa turva­pai­kan­ha­kua tehok­kaasti. Loppu­ta­voit­teen on oltava pain­opis­teen siir­tä­mi­nen omaeh­toi­sesta turva­pai­kan hake­mi­sesta suoraan pako­lais­lei­riltä nouta­mi­seen.

Kokoo­muk­sen mielestä Suomen on edis­tet­tävä EU:ssa turva­pai­kan­haun keskit­tä­mistä EU:n ulko­ra­jo­jen tuntu­maan perus­tet­ta­viin ulko­ra­ja­kes­kuk­siin. Tällöin turva­pai­kan­haku tapah­tuu koor­di­noi­dusti toimi­vissa, ihmi­soi­keuk­sia kunnioit­ta­vissa keskuk­sissa, joissa turva­paik­ka­pää­tök­set tehdään. Henki­löt, joille ei myön­netä turva­paik­kaa, on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti. Intressi jäädä lait­to­masti keskuk­sen yhtey­teen olisi selvästi pienempi kuin nyky­jär­jes­tel­mässä, jossa palau­tuk­sen vält­tä­mi­nen mahdol­lis­taa vapaan elämi­sen EU:n sisällä, vaikka perus­teet lail­li­selle oles­ke­lulle eivät olisi täyt­ty­neet. Väärin­käy­tös­ten vähen­tä­mi­nen on keskeistä sille, että voimme varata turva­pai­kat Euroo­passa aidosti hädä­na­lai­sim­mille.

Ulko­ra­ja­me­ka­nismi edel­lyt­tää Euroo­pan yhtei­sen turva­paik­ka­vi­rasto EASO:n ja yhtei­sen raja- ja meri­var­tiosto Fron­texin vahvis­ta­mista sekä resurs­sien että valtuuk­sien osalta. Maahan­tu­lon paineen kasvaessa yhdellä ulko­ra­jao­suu­della sinne on perus­tet­tava nopeasti riit­tä­vän suuren mitta­kaa­van vastaan­otto- ja hake­mus­kä­sit­te­ly­kyky. Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den perus­tar­peista on huoleh­dit­tava ja heidän tapauk­sensa pystyt­tävä käsit­te­le­mään ja ratkai­se­maan nopeasti. Erityi­sesti lasten oikeuk­sista on huoleh­dit­tava ulko­ra­ja­kes­kuk­sessa. Nykyistä selvästi nopeampi hake­mus­ten käsit­tely suur­ten haki­ja­mää­rien tilan­teissa edel­lyt­tää, että EASO ja Fron­tex saavat riit­tä­vät valtuu­det päätös­ten valmis­te­lun ja toimeen­pa­non työvai­hei­siin, vaikka varsi­nai­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen teke­mi­nen pysyi­si­kin kansal­lis­ten viran­omais­ten vastuulla.

Haki­joi­den ad hoc -siir­roista muihin jäsen­mai­hin tulee siir­tyä siihen, että siir­re­tään oles­ke­lu­lu­van saaneita ja se tapah­tuu EU:ssa yhdessä sovi­tun menet­te­lyn avulla. Vaikka ulko­ra­ja­kes­kus­ten riit­tävä resur­sointi maksaa, se on selvästi kustan­nus­te­hok­kaampi ja turval­li­sempi tapa toimia kasva­van tuli­ja­mää­rän tilan­teessa kuin se, että haki­jat kulke­vat sala­kul­jet­ta­jia hyödyn­täen eri maihin ympäri Euroop­paa, hake­muk­sia käsi­tel­lään kohde­maissa ja tämän jälkeen kiel­tei­sen päätök­sen saaneita on vaikea palaut­taa.

Vapaa liik­ku­vuus EU:n sisällä voi toimia vain, mikäli EU:n ulko­raja ei vuoda. Jokai­sella ulko­ra­ja­val­tiolla on ensi­si­jai­nen vastuu oman ulko­ra­jao­suu­tensa vartioin­nista ja valvon­nasta. Sen sijaan EU tarvit­see nykyistä vahvem­mat valtuu­det ja resurs­sit, joilla voidaan nopeasti reagoida maahan­tu­lon paineen kasvaessa yksit­täi­sillä ulko­ra­jao­suuk­silla. Marras­kuussa 2019 Euroo­pan neuvos­ton hyväk­symä asetus euroop­pa­lai­sesta raja- ja meri­var­tios­tosta, jolla mahdol­lis­tet­tiin Fron­texille muun muassa pysy­vät joukot, oli tässä askel oike­aan suun­taan.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

EU:n tulee kulkea kohti järjes­tel­mää, jossa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­nen siir­tyy hädä­na­lai­sim­pien nouta­mi­seen krii­sia­lueilta ja pako­lais­lei­reiltä rajat ylit­tä­vän turva­pai­kan­haun sijaan.

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­tely keski­te­tään EU:n ulko­ra­joille perus­tet­ta­viin ulko­ra­ja­kes­kuk­siin, jotka resur­soi­daan maahan­tu­lon paineen kasvaessa riit­tä­vän nopeasti ja vahvasti EU:n yhtei­sen turva­paik­ka­vi­ras­ton ja raja­var­tios­ton toimesta. Lisäksi pain­opis­tettä tulee siir­tää omaeh­toi­sesta Euroo­pan rajoille hakeu­tu­mi­sesta kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män suun­taan. EU-maiden koor­di­noi­tua kiin­tiö­pa­ko­lais­ten valin­taa tulisi pilo­toida merkit­tä­vässä kolman­nen maan pako­lais­lei­rissä.

Henki­löt, joille ei myön­netä turva­paik­kaa, on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti.

Fron­texia ja EU:n ulko­ra­ja­val­tioi­den vastuuta oman ulko­ra­jao­suu­tensa vartioin­nista ja valvon­nasta on vahvis­tet­tava, jotta EU:n ulko­raja ei vuoda.

3. Hallit­ta­vuutta ja hädä­na­lai­siin keskit­ty­vää vali­koi­vuutta voidaan paran­taa myös Suomen omilla päätök­sillä

Vuoden 2015 jälkeen EU on kyen­nyt turva­paik­ka­po­li­tii­kassa vain hätä­rat­kai­sui­hin, eikä ole pysty­nyt uudis­ta­maan yhteistä turva­paik­ka­lain­sää­dän­töä hädä­na­lais­ten vali­koin­tia ja hallit­ta­vuutta paran­ta­vaksi, vaikka tämän uudis­tuk­sen puut­tu­mi­nen on ollut keskei­nen EU:n yhte­näi­syyttä ja toimin­ta­ky­kyä uhkaava kysy­mys. Loppu­vuo­desta 2019 aloit­ta­nut Ursula von der Leye­nin komis­sio on ilmoit­ta­nut tart­tu­vansa yhtei­sen kestä­vän turva­paik­ka­me­ka­nis­min raken­ta­mi­seen tome­ram­min. Toden­nä­köi­sesti EU:n yhteistä koko­nais­val­taista turva­paik­ka­rat­kai­sua ei ole aina­kaan muuta­man vuoden sisällä kuiten­kaan näkö­pii­rissä. Suomen on kyet­tävä toimi­maan siitä­kin huoli­matta, että Euroo­pan unio­nin tasolla ei saada lähi­tu­le­vai­suu­dessa yhtei­siä ratkai­suja tehdyksi.

Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­liit­ti­nen linja on selkeä. Sipi­län halli­tuk­sen aikana aloi­te­tulla turva­paik­ko­jen tarkem­paa kohden­tu­mista tuke­valla linjalla on jatket­tava. Muutok­silla torju­taan turva­pai­kan­haun väärin­käy­tök­siä ja turva­pai­kan­ha­kuun liit­ty­viä lieveil­miöitä. Samalla varmis­te­taan, että Suomen antama apu kohden­tuu aidosti hädä­na­lai­sille ihmi­sille. Hädä­na­lai­sia on kyet­tävä autta­maan suoma­lais­ten turval­li­suu­desta ja länsi­mai­sista arvoista tinki­mättä.

3.1. Valmiu­det siir­tää turva­paik­ka­kä­sit­tely ja pitää haki­jat hakuai­kana raja­vyö­hyk­keen tuntu­massa ja rajoit­taa turva­pai­kan­ha­kua määrä­ai­kai­sesti

Ulko­maa­lais­la­kiin on tehtävä muutos, joka mahdol­lis­taa EU-lain­sää­dän­nön määrit­te­le­män raja­me­net­te­lyn käyt­tä­mi­sen turva­paik­ka­me­net­te­lyssä tarpeen mukaan. Raja­me­net­te­lyssä kansain­vä­listä suoje­lua koskeva hake­mus voidaan käsi­tellä ja ratkaista raja­vyö­hyk­keellä tai sen lähei­syy­dessä pääs­tä­mättä henki­löä menet­te­lyn aikana maahan. Raja­me­net­te­lyssä voidaan käsi­tellä tiet­tyjä nopeu­te­tussa menet­te­lyssä käsi­tel­tä­viä hake­muk­sia. Hake­mus on ratkais­tava neljän viikon kuluessa.

Raja­me­net­te­lyllä pyrit­täi­siin samaan suun­taan kuin ulko­ra­ja­kes­kuk­silla koko EU:n yhtei­sellä ratkai­sulla toimit­taessa. Hakua­jan oles­ke­lun rajaa­mi­nen raja­vyö­hyk­keelle vaikeut­taisi rikol­lis­ten pyrki­mystä väärin­käyt­tää turva­pai­kan­ha­kua keinona siir­tyä toisen maan sisään ja toimia sen sisällä ensin turva­pai­kan­ha­ki­jan statuk­sella ja tarvit­taessa kiel­tei­sen päätök­sen jälkeen jäämällä lait­to­masti maan sisälle. Ylei­ses­ti­kin valinta raja­vyö­hyk­keen palau­tus­kes­kuk­sen ja palaa­mi­sen välillä olisi omiaan lisää­mään paluun suosiota niissä tilan­teissa, joissa suoje­lun perus­teet eivät ole riit­tä­neet oles­ke­lu­lu­paan, vaan on tehty kiel­tei­nen päätös.

Raja­me­net­te­lyyn siir­ty­mi­sen mahdol­lis­ta­mi­nen Suomen lain­sää­dän­nössä lisäisi toimin­ta­vaih­toeh­toja erityi­sesti siinä tilan­teessa, että turva­pai­kan­haku Venä­jältä Suomeen lisään­tyisi nopeasti ja siihen liit­tyisi epäi­lyt­tä­viä erityis­piir­teitä, kuten talvella 2015-2016 tapah­tui.

On myös tunnus­tet­tava, ettei turva­pai­kan­haku ole aina spon­taa­nia. Suomella ei ole kaikissa kuvi­tel­ta­vissa olevissa tilan­teissa mahdol­li­suutta käsi­tellä suurta määrää yhtä­ai­kai­sia maahan­tu­li­joita ilman, että kansal­li­nen turval­li­suus vaaran­tuu. Siksi valmius­lain­sää­dän­töön on lisät­tävä mahdol­li­suus rajoit­taa turva­pai­kan­ha­kua määrä­ai­kai­sesti kansal­li­sen turval­li­suu­den vaaran­tu­mi­sen perus­teella.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Suomessa otetaan käyt­töön raja­me­net­tely, jossa kansain­vä­listä suoje­lua koskeva hake­mus voidaan tarpeen mukaan käsi­tellä ja ratkaista raja­vyö­hyk­keellä tai sen lähei­syy­dessä pääs­tä­mättä henki­löä menet­te­lyn aikana maahan.

Valmius­lain­sää­dän­töön on luotava valmius rajoit­taa turva­pai­kan­ha­kua määrä­ai­kai­sesti kansal­li­sen turval­li­suu­den vaaran­tu­mi­sen perus­teella.

3.2. Toimi­vat palau­tuk­set ovat turva­paik­ka­jär­jes­tel­män perusta

Lain­voi­mai­sen kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den ulko­maa­lais­ten pois­tu­mi­nen Suomesta on vält­tä­mä­töntä turva­paik­ka­jär­jes­tel­män toimi­vuu­den ja uskot­ta­vuu­den näkö­kul­masta.

Rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ja kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den ulko­maa­lais­ten palau­tuk­sia on tehos­tet­tava. Tältä osin ulko­maa­lais­ten säilöön­ot­toa koske­vaa lain­sää­dän­töä on kiris­tet­tävä. Lain­sää­dän­nössä on mahdol­lis­tet­tava henki­lön säilöön­otto ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den perus­teella säilöön­o­ton jatka­mi­nen 12 kuukau­den ajan nykyi­sen 6 kuukau­den sijaan. Säilöön­otto on mahdol­li­nen vain kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saami­sen ja päätök­sen täytän­töön­pa­no­kel­poi­seksi tule­mi­sen väli­senä aikana.

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­mämme ei pidä kannus­taa ulko­maa­lai­sia hakeu­tu­maan Suomeen ilman lain­mu­kai­sia perus­teita ja ryhty­mään täällä rikol­li­seen toimin­taan. Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ja kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den lisäksi myös pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saanei­den ulko­maa­lais­ten lupa on pystyt­tävä peru­maan, mikäli hän omalla toimin­nal­laan vaaran­taa kansal­lista turval­li­suutta toimin­nal­laan.

On tärkeää, että kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den palau­tus saadaan toimi­vaksi ja nopeaksi. Ensi­si­jai­nen vaih­toehto kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneelle tulee olla vapaa­eh­toi­nen pois­tu­mi­nen maasta.

Maasta pois­ta­mista koske­van päätök­sen täytän­töön­pa­non turvaa­mi­seksi on lain­sää­dän­nössä laajen­net­tava ilmoit­tau­tu­mis­vel­vol­li­suu­den ja asumis­vel­vol­li­suu­den käyt­töä. Ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den tulisi koskea lain­voi­mai­sen kään­ny­tys­pää­tök­sen saaneita, vastaan­ot­to­pal­ve­lui­den piiristä pois­tet­tuja henki­löitä. Lain­voi­mai­sen kään­ny­tys­pää­tök­sen saanei­siin, yleistä järjes­tystä ja turval­li­suutta uhkaa­viin henki­löi­hin on lisäksi sovel­let­tava asumis­vel­vol­li­suutta erik­seen määrä­tyssä majoi­tus­pai­kassa. Näitä velvol­li­suuk­sia rikko­vien osalta tulisi sovel­taa polii­sin harkin­nan perus­teella säilöön­ot­toa.

Kansain­vä­li­sen oikeu­den lähtö­kohta on, että valtiot otta­vat vastaan sellai­set oman maansa kansa­lai­set, joilla ei ole oikeutta oles­kella lähet­tä­vässä valtiossa. Peri­aate vahvis­tet­tiin mm. EU:n ja Irakin väli­sessä uudessa kump­pa­nuus- ja yhteis­työ­so­pi­muk­sessa, joka tuli voiman syksyllä 2018. Toimia suju­van palau­tusyh­teis­työn kehit­tä­mi­seksi on tehos­tet­tava keskeis­ten turva­pai­kan­ha­ki­joi­den alku­pe­rä­mai­den kanssa sekä kahden­vä­li­sesti että EU:n yhtei­sin toimin. On kestä­mä­töntä, että Euroo­pan maat tuke­vat esimer­kiksi Irakin jälleen­ra­ken­nusta ja turval­li­suus­ra­ken­teita miljar­deilla euroilla vuodessa, mutta samalla Irak on enene­västi vaikeut­ta­nut sitou­mus­tensa mukaista omien kansa­lais­tensa vastaan­ot­toa. Sopi­mus­neu­vot­te­lu­jen nopeut­ta­mi­seksi Suomen on tehtävä Irakille annet­tava talou­del­li­nen apu ehdol­li­seksi sille, että Suomessa kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneita Irakin kansa­lai­sia koskeva palau­tus­so­pi­mus Irakin kanssa syntyy. Palau­tus­so­pi­muk­sen aikaan­saa­mi­sessa sisä­mi­nis­te­rin lisäksi keskei­siä toimi­joita ovat päämi­nis­teri, ulko­mi­nis­teri ja euroop­pa­mi­nis­teri.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Mahdol­lis­te­taan henki­lön säilöön­otto ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den perus­teella ja säilöön­o­ton jatka­mi­nen 12 kuukau­den ajan nykyi­sen 6 kuukau­den sijaan.

Laajen­ne­taan ilmoit­tau­tu­mis­vel­vol­li­suu­den ja asumis­vel­vol­li­suu­den käyt­töä maasta pois­ta­mista koske­van päätök­sen täytän­töön­pa­non turvaa­mi­seksi.

Irakille myön­net­tävä talou­del­li­nen apu tehdään ehdol­li­seksi sille, että palau­tus­so­pi­mus Irakin kanssa syntyy.

3.3. Laitonta maahan jäämistä ja lait­to­man työvoi­man hyväk­si­käyt­töä on vaikeu­tet­tava

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män akuu­tein haaste on se, että Suomessa on nyt ensim­mäistä kertaa tuhan­sia lain­voi­mai­sen kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneita ulko­maa­lai­sia, joiden palaut­ta­mi­nen koti­mai­hinsa on vaikeaa ilman uusia toimen­pi­teitä. Lait­to­man maas­sao­lon torju­mi­seksi on otet­tava käyt­töön kaikki käytet­tä­vissä olevat lain­sää­dän­nöl­li­set keinot. Muiden maiden, erityi­sesti Pohjois­mai­den käytän­töjä on seurat­tava tarkasti. Suomeen ei saa syntyä sellai­sia veto­voi­ma­te­ki­jöitä, jotka johtai­si­vat väärin perus­tein ulko­maa­lais­ten hakeu­tu­mi­seen maahan.

Ilman oles­ke­lu­lu­paa pysy­västi Suomessa oles­ke­le­vien vähem­mis­tön synty­mi­nen on yhteis­kun­nal­li­sen vakau­den näkö­kul­masta vaaral­lista. Tuhan­sien lait­to­masti maassa oles­ke­le­vien ulko­maa­lais­ten lisäys edis­tää harmaata taloutta ja halpa­työ­voi­man hyväk­si­käyt­töä sekä lisää turvat­to­muutta, väki­val­taista radi­ka­li­soi­tu­mista, rikol­li­suutta ja ihmis­kau­pan riskiä. Lait­to­masti Suomessa oles­ke­le­vien ulko­maa­lais­ten toden­nä­köi­syy­tensä hakeu­tua harmaille työmark­ki­noille on suuri.

Kokoo­mus haluaa kiris­tää luvat­to­man ulko­mai­sen työvoi­man käytön rangais­tusas­teik­koa. Rangais­tuk­sen täytyy olla vuosien liike­toi­min­ta­kielto tai muu tuntuva rangais­tus, joka tekisi lait­to­man työvoi­man hyväk­si­käy­töstä kannat­ta­ma­tonta. Ulko­mai­sen lait­to­man työvoi­man palk­kaa­mi­nen sekä vähen­tää ulko­maa­lais­ten kannus­ti­mia pois­tua maasta, että aset­taa lain­mu­kai­sesti toimi­vat yrit­tä­jät epäoi­keu­den­mu­kai­seen asemaan suhteessa laitonta työvoi­maa käyt­tä­viin yrit­tä­jiin. On myös tärkeää huomioida yksi­tyis­hen­ki­löi­den välillä tapah­tuva hyväk­si­käyttö. Seuraa­muk­sia on kiris­tet­tävä kaikissa tapauk­sissa, joissa pyri­tään hyödyn­tä­mään lait­to­masti Suomessa oles­ke­le­via ulko­maa­lai­sia.

On varmis­tet­tava, että henkilö, jolla ei enää ole oles­ke­lu­lu­paa tai oles­ke­luoi­keutta, menet­tää myös koti­kun­tansa Suomessa sekä siihen liit­ty­vät palve­lut ja oikeu­det pois lukien vält­tä­mät­tö­mään toimeen­tu­loon ja huolen­pi­toon liit­ty­vät palve­lut, perus­o­pe­tus sekä muut lasten erityis­pal­ve­lut. Oppi­lai­tok­sille on annet­tava mahdol­li­suus erot­taa opis­ke­lija lain­voi­mai­sen kään­ny­tys- tai karko­tus­pää­tök­sen nojalla. Lisäksi on selvi­tet­tävä mahdol­li­suus säätää vankeus­ran­gais­tus lait­to­man maas­sao­lon rangais­tuk­seksi.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Luvat­to­man ulko­mai­sen työvoi­man käytön rangais­tuk­sia hyväk­si­käyt­tä­välle työnan­ta­jalle kiris­te­tään.

Varmis­te­taan, että henkilö, jolla ei enää ole oles­ke­lu­lu­paa tai oles­ke­luoi­keutta, menet­tää myös koti­kun­tansa Suomessa sekä siihen liit­ty­vät palve­lut ja oikeu­det.

Oppi­lai­tok­sille anne­taan mahdol­li­suus erot­taa opis­ke­lija lain­voi­mai­sen kään­ny­tys- tai karko­tus­pää­tök­sen nojalla.

Selvi­te­tään mahdol­li­suus säätää vankeus­ran­gais­tus lait­to­man maas­sao­lon rangais­tuk­seksi.

3.4. Uusin­ta­ha­ke­mus­ten väärin­käyt­töön on puutut­tava

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten uusi­mis­kierre pitkit­tää ulko­maa­lai­sen maas­sao­loa ja epävar­muutta tule­vai­suu­den suhteen sekä rasit­taa turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää merkit­tä­västi. Viran­omai­set joutu­vat käyt­tä­mään aikaansa perus­teet­to­mien hake­mus­ten läpi­käyn­tiin, mikä on pois kansain­vä­listä suoje­lua todella tarvit­se­vilta ulko­maa­lai­silta.

Turva­paik­ka­pro­ses­sissa haki­jalla on käytös­sään riit­tä­vät oikeus­tur­va­kei­not kuten on kaikissa muis­sa­kin viran­omai­s­asioissa. Peri­aate sisäl­tää myös oikeu­den uusin­ta­ha­ke­muk­seen, jos olen­nai­sia asioita ei haki­jasta riip­pu­mat­to­mista syistä ole pystytty ensim­mäi­sessä käsit­te­lyssä huomioi­maan. Vali­tet­ta­vasti tois­tu­via uusin­ta­ha­ke­muk­sia käyte­tään myös vastoin tarkoi­tusta lain­voi­mai­sen päätök­sen täytän­töön­pa­non viivyt­tä­mi­seksi. Uuden hake­muk­sen teke­mällä ulko­maa­lai­nen voi pitkit­tää oles­ke­lu­aan Suomessa, vaikka lain­mu­kai­sia edel­ly­tyk­siä kansain­vä­li­sen suoje­lun saami­selle ei ole. Vuonna 2018 uusin­ta­ha­ke­muk­sia tehtiin 2 139, mikä vastaa lähes puolta kaikista turva­paik­ka­ha­ke­muk­sista. Osa hakee turva­paik­kaa jo neljättä tai peräti viidettä kertaa.

Turva­paik­ka­pro­ses­sin tarkoi­tuk­sel­li­nen pitkit­tä­mi­nen aiheut­taa turhau­tu­mista ja voi pahim­mil­laan edis­tää turva­pai­kan­ha­ki­jan radi­ka­li­soi­tu­mista. Mitä nopeam­min päätös saadaan ja kiel­tei­sen päätök­sen saanei­den maasta pois­ta­mi­nen tapah­tuu, sen toimi­vampi prosessi on ja resurs­seja sääs­tyy alku­vai­heen Maahan­muut­to­vi­ras­ton päätök­sen­te­koon.

Sisä­mi­nis­teri Mykkä­sen aikana tehdyillä ulko­maa­lais­lain muutok­silla uusin­ta­ha­ke­muk­sen käsi­tel­tä­väksi otta­mi­sen perus­teita kiris­tet­tiin 1.6.2019 voimaan­tul­leella muutok­sella. Muutok­sella kaven­net­tiin väärin­käy­tön mahdol­li­suutta uusia hake­mus viivy­tys­tar­koi­tuk­sessa ja näin osal­taan ruuh­kaut­taa käsit­te­lyä. Muutok­sen ansiosta uusin­ta­ha­ke­muk­sen teke­mi­nen ei myös­kään enää estä aiem­man kään­nyt­tä­mis­pää­tök­sen täytän­töön­pa­noa, jos uusin­ta­ha­ke­mus ei täytä tutkit­ta­vaksi otta­mi­sen edel­ly­tyk­siä ja on tehty vain palau­tuk­sen estä­mi­seksi tai viivyt­tä­mi­seksi. Työtä on jatket­tava kiris­tä­mällä uusin­ta­ha­ke­mus­ten teke­mi­sen kritee­rejä enti­ses­tään siten, että hake­muk­sen uusi­mi­nen on mahdol­lista vain hyvin poik­keuk­sel­li­sissa tapauk­sissa erityi­sin perus­tein.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Panos­ta­malla Maahan­muut­to­vi­ras­ton suju­vaan ja laaduk­kaa­seen turva­paik­ka­kä­sit­te­lyyn sääs­te­tään resurs­seja muutok­sen­ha­ku­vai­heesta sekä vastaan­ot­to­toi­min­nasta.

Uusin­ta­ha­ke­mus­ten teke­mi­sen edel­ly­tyk­siä kiris­te­tään siten, että hake­muk­sen uusi­mi­nen on mahdol­lista vain hyvin poik­keuk­sel­li­sissa tapauk­sissa erityi­sin perus­tein.

3.5. Pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saami­sen on perus­tut­tava työhön ja opis­ke­luun

Pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saami­sen tulee perus­tua henki­lön integroi­tu­mi­seen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan. Tämän ensi­si­jai­sena mittana tulee työi­käi­siltä, kansain­vä­li­sen suoje­lun perus­teella Suomessa olevilta edel­lyt­tää usean vuoden opis­kelu- tai työhis­to­riaa Suomessa oles­ke­lun ajalta sekä kohtuul­lista kieli­tai­toa (suomi tai ruotsi). Lisäksi edel­ly­tyk­senä tulee olla sitou­tu­mi­nen yhteis­kun­nan sään­tö­jen noudat­ta­mi­seen. Sen ulko­maa­lai­nen voisi osoit­taa suorit­ta­malla hyväk­sy­tysti suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kurs­sin ja kurs­si­ko­keen. Kurs­sin ja kokeen sisältö keskit­tyisi yhteis­kun­nan perus­ta­viin sään­töi­hin sekä perus­oi­keuk­siin, kuten ihmis­ten fyysi­sen koske­mat­to­muu­den ja yhden­ver­tai­suu­den kunnioit­ta­mi­seen kaikissa tilan­teissa.

Pysyvä oles­ke­lu­lupa tulee myön­tää vain sellai­sille henki­löille, jotka eivät uhkaa yleistä järjes­tystä ja turval­li­suutta, eivätkä ole syyl­lis­ty­neet törkei­siin rikok­siin. Vastaa­vasti kansain­vä­li­sen suoje­lun asema on pois­tet­tava henki­löltä, joka on syyl­lis­ty­nyt törke­ään rikok­seen saatu­aan kansain­vä­li­sen suoje­lun aseman Suomessa. Mikäli palau­tus­kielto estää tällais­ten henki­löi­den paluun koti­maa­hansa, tulee Suomeen jäämi­sen olla luon­teel­taan väliai­kaista ja rajoi­tet­tua.

Lisäksi ulko­maa­lais­la­kiin on tehtävä muutok­set, joiden nojalla voidaan estää ulko­mailla oles­ke­le­van henki­lön palaa­mi­nen Suomeen peruut­ta­malla henki­lölle myön­netty oles­ke­lu­lupa tai lakkaut­ta­malla suoje­lua­sema, jos henki­lön katso­taan vaaran­ta­van kansal­lista turval­li­suutta tai yleistä järjes­tystä ja turval­li­suutta. Tällä hetkellä oles­ke­lu­lu­van lakkaut­ta­mi­nen ei ole mahdol­lista ilman henki­lön kuule­mista Suomessa.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Pysyvä oles­ke­lu­lupa voidaan myön­tää vain henki­lölle, jotka ovat opis­kel­leet tai tehneet työtä Suomessa ja jotka eivät uhkaa yhteis­kun­nan yleistä turval­li­suutta ja järjes­tystä.

Kansain­vä­li­sen suoje­lun asema on pois­tet­tava henki­löiltä, jotka ovat syyl­lis­ty­neet törke­ään rikok­seen saatu­aan kansain­vä­li­sen suoje­lun aseman Suomessa. Mikäli palau­tus­kielto estää ulko­maa­lai­sen henki­lön palaut­ta­mi­sen, on Suomeen jäämi­sen oltava rajoi­tet­tua.

3.6. Suomen kansa­lai­suu­den ei tule olla auto­maa­tio vaan seuraus onnis­tu­neesta kotou­tu­mi­sesta

Suomen kansa­lai­suu­den tulee olla seuraus onnis­tu­neesta kotou­tu­mi­sesta suoma­lai­seen yhteis­kun­taan ja sen arvoi­hin. Kansa­lai­suu­den saami­nen ei voi olla Suomeen tule­valle itses­tään­sel­vyys tai auto­maat­ti­nen oikeus. Kansa­lai­suu­den saami­sen edel­ly­tyk­siä on tiuken­net­tava.

Kansa­lai­suu­den saami­sen edel­ly­tyk­siin tulee lisätä suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kurs­sin ja kurs­si­ko­keen hyväk­sytty suorit­ta­mi­nen. Kurs­sin ja kokeen sisältö keskit­tyisi yhteis­kun­nan perus­ta­viin sään­töi­hin sekä perus­oi­keuk­siin, kuten ihmis­ten fyysi­sen koske­mat­to­muu­den ja yhden­ver­tai­suu­den kunnioit­ta­mi­seen kaikissa tilan­teissa. Mikään yksit­täi­nen testi ei itses­sään takaa moit­tee­tonta käyt­täy­ty­mistä, mutta se olisi symbo­li­nen sitou­mus kunnioit­taa suoma­lai­sen yhteis­kun­nan peli­sään­töjä. Suomeen parhai­ten sovel­tu­van testin käyt­töö­no­tossa on selvi­tet­tävä muiden maiden käytän­töjä kansa­lai­suus­tes­tien käytössä.

Kansa­lai­suu­den saami­sen ehtoja on kiris­tet­tävä myös siten, että tarkis­te­taan Suomessa vaadit­tua oles­ke­luai­kaa nykyistä pidem­mäksi vertai­lu­mai­den käytän­nöt huomioi­den. Normaa­lia pidem­pää Suomessa asumi­sai­kaa on edel­ly­tet­tävä tapauk­sissa, joissa haki­jan henki­löl­li­syy­den määrit­tä­mi­nen on oles­ke­lu­lu­paa myön­net­täessä ollut mahdo­tonta tai epäsel­vää muun muassa puut­tu­vien doku­ment­tien takia. Näin lisä­tään myös kannus­teita hank­kia ja esit­tää henki­löl­li­syys­to­dis­tuk­set alku­pe­rä­maasta. Kansa­lai­suu­den edel­ly­tys­ten arvioin­nissa on asumi­sa­jaksi hyväk­syt­tävä vain oles­ke­lu­lu­valla tapah­tu­nut oles­kelu.

Suomen tulee ottaa käyt­töön Tans­kan malli kansa­lai­suu­den peru­mi­sessa ulko­mailla aseel­li­seen terro­ris­ti­ryh­män tai vastaa­van toimin­taan osal­lis­tu­van kaksois­kan­sa­lai­sen kohdalla. Kansa­lai­suu­den menet­tä­mi­sen edel­ly­tyk­siä on enti­ses­tään laajen­net­tava myös terro­rismi-, maan- ja valtion­pe­tos­ten kohdalla. Suomen kansa­lai­suu­den menet­tä­mi­nen on mahdol­lista vain henki­löille, jotka ovat Suomen lisäksi myös jonkin toisen maan kansa­lai­sia. Erit­täin törkei­siin Suomen valtion ja sen kansa­lais­ten turval­li­suutta vaaran­ta­viin rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den kaksois­kan­sa­lais­ten oikeutta Suomen kansa­lai­suu­teen ei voida pitää peruut­ta­mat­to­mana.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Suomen kansa­lai­suu­den myön­tä­mi­sen yhtey­dessä on pystyt­tävä parem­min varmis­ta­maan onnis­tu­nut kotou­tu­mi­nen ja suoma­lai­sen yhteis­kun­nan univer­saa­lien perus­ar­vo­jen omak­su­mi­nen otta­malla käyt­töön yhteis­kun­nan perus­ta­via sään­töjä ja ihmis­ten perus­oi­keuk­sia sekä yhden­ver­tai­suutta koskeva suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kurssi ja kurs­si­koe, sekä piden­tä­mällä Suomessa vaadit­tua oles­ke­luai­kaa.

Suomen tulee ottaa käyt­töön Tans­kan malli kansa­lai­suu­den peru­mi­sessa ulko­mailla aseel­li­seen terro­ris­ti­ryh­män tai vastaa­van toimin­taan osal­lis­tu­van kaksois­kan­sa­lai­sen kohdalla.

3.7. Turva­paik­ka­pro­ses­sin alku­vai­hee­seen on panos­tet­tava riit­tä­västi

Vuonna 2015 Suomessa onnis­tut­tiin sisä­mi­nis­te­riön sillois­ten toimien ansiosta vält­tä­mään turva­pai­kan­ha­ki­joi­den hallit­se­ma­ton ohjau­tu­mi­nen maan sisällä. Haki­joi­den määrän äkil­li­nen kymmen­ker­tais­tu­mi­nen edel­lytti nopeaa monin­ker­tais­ta­mista myös Maahan­muut­to­vi­ras­ton käsit­te­li­jöi­den, käytet­tä­vien tulk­kien, oikeus­a­vus­ta­jien ja muiden edus­ta­jien määrässä. Asetelma oli panos­tus­ten mitta­kaa­vasta johtuen haas­tava, koska suomea ja haki­joi­den kieltä osaa­vien päte­vien tulk­kien, avus­ta­jien ja koke­nei­den oles­ke­lu­lu­pa­kä­sit­te­li­jöi­den määrä oli hyvin rajal­li­nen. Osin haaste purkau­tui käsit­te­ly­ai­ko­jen piden­ty­mi­senä.

Kesä­kuussa 2019 valmis­tui laaja riip­pu­ma­ton selvi­tys turva­paik­ka­jär­jes­tel­män toimi­vuu­desta. Selvi­tyk­sen mukaan vuosien 2015 ja 2016 korkeat haki­ja­mää­rät näky­vät yhä Suomen turva­paikka- ja vastaan­ot­to­jär­jes­tel­män nyky­ti­lan­teessa. Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män kuor­mit­tu­nei­suus näkyy erityi­sesti käsit­te­ly­ajoissa sekä Maahan­muut­to­vi­ras­tossa että hallinto-oikeuk­sissa. Vaikka hake­mus­mää­rät ovat sittem­min laske­neet jo vuotta 2015 edel­tä­vää tasoa alem­mas, vastaan­ot­to­jär­jes­tel­mässä kirjoilla olevien asiak­kai­den määrä on laske­nut hitaasti.

Kokoo­mus edel­lyt­tää, että turva­paik­ka­me­net­te­lyssä turva­taan riit­tä­vät resurs­sit, jotta ammat­ti­tai­toi­set asian­tun­ti­jat kyke­ne­vät teke­mään päätök­set laaduk­kaasti heinä­kuussa 2018 voimaan­tul­leen laki­sää­tei­sen 6 kuukau­den maksi­mia­jan rajoissa. Proses­seja on kehi­tet­tävä muun muassa auto­ma­ti­soin­tia hyödyn­tä­mällä. Riit­tä­vät resurs­sit on turvat­tava myös vali­tuk­sia käsit­te­le­ville hallinto-oikeu­delle ja korkeim­malle hallinto-oikeu­delle. Samalla on tehty­jen arvioin­tien perus­teella vali­tet­ta­vasti selvää, että nykyi­seen haku­me­ka­nis­miin perus­tuva järjes­telmä ei voi jatkos­sa­kaan toimia täysin ilman haas­teita, jos haki­ja­määrä 10-kertais­tuu nopeasti, kuten tapah­tui vuonna 2015. On mahdo­tonta yllä­pi­tää etukä­teen riit­tä­vän suurta koke­nei­den turva­paik­ka­kä­sit­te­li­jöi­den ja tule­vien haki­joi­den kiel­ten tulk­kien reser­viä.

Avun aidosti hädä­na­lai­sille kohden­ta­van vali­koi­vuu­den lisää­mi­nen turva­paik­ka­po­li­tii­kassa mahdol­lis­taa panos­tuk­set vapaut­ta­malla resurs­seja aiheet­to­mien turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­lystä. Päätök­sen­teon tehos­ta­mi­nen vähen­tää lisäksi ulko­maa­lais­ten odotusai­kaa vastaan­ot­to­kes­kuk­sissa, mikä myös sääs­tää resurs­seja.

Vastaan­ot­to­kes­kuk­sissa on edel­ly­tet­tävä aktii­vista osal­lis­tu­mista pereh­dyt­tä­mis­toi­miin. Toimin­taan osal­lis­tu­mi­sesta kiel­täy­ty­mi­sen tulee johtaa vastaan­ot­to­ra­han piene­ne­mi­seen.

Päätök­sen­teko ulko­maa­lai­s­asioissa on moni­vai­hei­nen prosessi, jossa selvi­te­tään tarkasti turva­pai­kan­ha­ki­jan ja tämän koti- tai lähtö­maan tilanne. Mitä varmem­maksi ensi­vai­heen prosessi saadaan, sitä vähem­män muutok­sen­haun tarvetta pitäisi ilmetä. Hake­muk­sen ratkai­se­mi­nen laaduk­kaasti ja perin­poh­jai­sesti ensim­mäi­sellä kerralla sääs­tää resurs­seja uusin­ta­ha­ke­mus­kier­teeltä.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­ly­ai­koja lyhen­ne­tään huoleh­ti­malla Maahan­muut­to­vi­ras­ton ja tuomiois­tui­mien riit­tä­vistä resurs­seista.

Vastaan­ot­to­kes­kus­ten pereh­dyt­tä­mis­toi­men­pi­tei­siin osal­lis­tu­matta jättä­mi­nen ilman asian­mu­kaista perus­tetta johtaa vastaan­ot­to­ra­han piene­ne­mi­seen.

3.8. Suomen on kotou­tet­tava töihin, ei työt­tö­mäksi

Myön­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneilla on suunta oltava opin­to­jen ja työn kautta kotou­tu­mi­nen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan. Nyky­ti­lanne, jossa tiet­ty­jen turva­pai­kan­ha­ki­ja­ryh­mien työl­li­syy­saste on vielä vuosia maahan saapu­mi­sen jälkeen kaukana kanta­väes­töstä, ei ole hyväk­syt­tävä. Kotou­tu­mi­sessa esisi­jai­nen vastuu on turva­pai­kan saaneella itsel­lään. Yhteis­kunta voi kuiten­kin myös tehdä paljon kotou­tu­mista tukeak­seen.

Avain kotou­tu­mi­seen on työ, johon on pääs­tävä nopeasti oles­ke­lu­lu­van saami­sen jälkeen. Työtä saanut maahan­muut­taja pystyy lähtö­koh­tai­sesti huoleh­ti­maan itses­tään. Työssä oppii myös ymmär­tä­mään yhteis­kun­tamme toimin­taa ja osal­lis­tuu suoma­lai­sen yhteis­kun­nan yllä­pi­tä­mi­seen vero­jen­mak­sun kautta. Työssä syntyy myös verkos­toja ja ihmis­suh­teita. Työssä kasva­te­taan kieli­tai­toa ja kerry­te­tään arvo­kasta työko­ke­musta.

Tanska on koros­ta­nut nopean työl­lis­ty­mi­sen ensi­si­jai­suutta jo pitkään ja myös Ruot­sissa on menty tähän suun­taan. Työn­ha­kua ja työn vastaa­not­ta­mista koske­vien velvoit­tei­den on astut­tava voimaan heti oles­ke­lu­lu­van saami­sen jälkeen. Sosi­aa­li­tur­vaa on uudis­tet­tava siten, että se kannus­taa nykyistä voimak­kaam­min työn­te­koon.

Kotou­tu­mis­kou­lu­tus on uudis­tet­tava siten, että siinä lähtö­koh­tana on kielen oppi­mi­sen integroi­mi­nen työhön eikä päin­vas­toin. Työka­luina tähän ovat palk­ka­tu­ki­jak­sot, harjoit­te­lut, valmen­nuk­set ja koulu­tus­so­pi­mus. Muutos vaatii myös työnan­ta­jilta ja työyh­tei­söiltä sen hyväk­sy­mistä, että kaikki eivät osaa hyvin suomea – aina­kaan aluksi. Kotou­tu­mis­kou­lu­tusta on uudis­tet­tava myös niin, että se mahdol­lis­taa palkal­li­sen työn­teon opis­ke­lun ohessa ja kannus­taa siihen. Nyky­ään pois­sao­lot koto-koulu­tuk­sesta työkeik­ko­jen vuoksi voivat johtaa paikan menet­tä­mi­seen ja uuden kurs­sin odot­te­luun. Ihmi­siä ei saa ohjata pitkä­kes­toi­seen oles­ke­luun työelä­män ulko­puo­lella tukien varassa.

Turha odot­telu on pahinta. Koto-kurs­seille voi olla pitkä jono. Tällöin maahan­muut­ta­jille tulee tarjota omaan amma­til­li­seen kiin­nos­tuk­seen ja olemassa oleviin taitoi­hin perus­tu­vaa työpa­ja­toi­min­taa taikka ohjata heitä työko­kei­lui­hin ja omaeh­toi­seen opis­ke­luun. Työelä­män ulko­puo­lella olevien maahan­muut­ta­jien akti­voin­nista on tehtävä kuntien tehtävä. Jo nyt käytössä on osaa­mis­kes­kus-malleja, jotka toimi­vat tähän hyvänä pohjana.

Erityi­sesti maahan­muut­ta­ja­taus­tai­sille äideille on raken­net­tava keinoja osal­lis­tua suoma­lai­seen arkeen esimer­kiksi yhdessä lastensa kanssa. Suomen ja ruot­sin kielen opetusta on järjes­tet­tävä äideille yhdessä lasten kanssa päivä­ko­tien yhtey­dessä. Samalla syntyy luon­te­via kontak­teja muihin vanhem­piin.

Työmark­ki­na­tu­keen on sisäl­ly­tet­tävä kielen opis­ke­luun kannus­tava kieli­lisä, jolla kieli­tai­tonsa osoit­ta­malla voi nostaa työmark­ki­na­tu­kensa nykyi­sen perus­päi­vä­ra­han tasolle. Kieli­lisä toteu­tet­tai­siin alen­ta­malla ensin työmark­ki­na­tu­kea kaik­kien osalta kieli­li­sää vastaa­valla summalla. Todis­ta­malla suomen tai ruot­sin kieli­tai­don esimer­kiksi perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tuk­sella tai ylei­sellä kieli­tut­kin­nolla saisi kieli­li­sän, jolloin tuki vastaisi nykyistä perus­päi­vä­ra­haa.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Työn­ha­kua ja työn vastaa­not­ta­mista koske­vien velvoit­tei­den on astut­tava voimaan heti oles­ke­lu­lu­van saami­sen jälkeen, eivätkä ne saa katketa kotou­tu­mis­jak­solla tarjot­ta­vien palve­lui­den ajaksi, vaan ensi­si­jai­nen pyrki­mys tulee olla kannus­taa nopeasti työhön ja työpai­koilla tapah­tu­vaan harjoit­te­luun.

Kotou­tu­mis­kou­lu­tus on uudis­tet­tava siten, että lähtö­koh­tana on kielen oppi­mi­sen integroi­mi­nen työhön eikä päin­vas­toin.

Työmark­ki­na­tu­keen on sisäl­ly­tet­tävä kielen opis­ke­luun kannus­tava kieli­lisä, jolla kieli­tai­tonsa osoit­ta­malla voi nostaa työmark­ki­na­tu­kensa nykyi­sen perus­päi­vä­ra­han tasolle.

Turva­pai­kat hädä­na­lai­sille, este­tään väärin­käyttö -asia­kir­jan taus­talla ovat Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tuk­sessa ja edus­kun­ta­ryh­mässä hyväk­sytty Kokoo­muk­sen visio parem­masta turva­paik­ka­po­li­tii­kasta (19.2.2019) ja sisä­mi­nis­teri Kai Mykkä­sen johdolla valmis­teltu Seksu­aa­li­ri­kol­li­suu­den ennal­taeh­käisy ja torjunta -ohjelma (20.2.2019).

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

10.9.2024

Suomen turval­li­suu­den takaa­mi­nen on tärkein tehtä­vämme

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro UTP-selon­­teosta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Arvoisa puhe­mies, Suomen uuden aika­kau­den ulko- ja turval­li­suus­po­li­tiikka on koottu ensim­mäistä kertaa yksiin kansiin.

30.5.2024

Maria Rauta­nen: ”Ener­giao­ma­va­rai­suus on huol­to­var­muus­asia”

Ener­gia­po­li­tiikka on tärkeä osa Suomen ja koko EU:n turval­li­suutta. Ilman huol­to­var­maa ener­giaa olemme todella haavoit­tu­vai­sia ihmi­sen tai luon­non aiheut­ta­man kata­stro­fin

24.5.2024

Susanne Päivä­rinta: ”Suomen turva on vahva Eurooppa”

Elämme massii­vis­ten haas­tei­den ja kasain­vä­lis­ten jännit­tei­den aikaa. Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa jatkuu, Suomi on sulke­nut itära­jansa. Venä­jän suun­nalta voimme odot­taa jatkos­sa­kin

Skip to content