Turva­pai­kat hädä­na­lai­sille, este­tään väärin­käyttö (laaja versio)

Julkaistu: 06.03.2020

Kokoo­muk­sen ehdo­tus hädä­na­lai­siin keskit­ty­väksi ja halli­tuksi turva­paik­ka­po­li­tii­kaksi

Johdanto: Hädä­na­lai­siin keskit­ty­vän ja halli­tun turva­paik­ka­po­li­tii­kan lähtö­koh­dat

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män tarkoi­tus on tarjota turvaa maail­man hädä­na­lai­sille. Tässä Suomen turva­paik­ka­po­li­tiikka palveli pitkään hyvin. Vuoden 2015 turva­pai­kan­ha­ki­ja­kriisi kuiten­kin osoitti, ettei nykyi­nen turva­paik­ka­jär­jes­telmä vastaa tämän päivän haas­tei­siin. Kokoo­mus haluaa päivit­tää Suomen turva­paik­ka­po­li­tii­kan 2020-luvulle. Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­li­tiikka raken­tuu ajatuk­selle turva­paik­ka­po­li­tii­kan pitkän aika­vä­lin kestä­vyy­destä ja avun aidosti hädä­na­lai­sille kohden­ta­vasta vali­koi­vuu­desta.

Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­li­tiikka perus­tuu kokoo­mus­lai­siin arvoi­hin hädä­na­lais­ten autta­mi­sesta, kansain­vä­li­sestä yhteis­työstä, turval­li­suu­den takaa­mi­sesta ja länsi­mais­ten arvo­jen puolus­ta­mi­sesta. Kokoo­mus­lai­suutta on myös vastuun kanta­mi­nen sään­tö­pe­rus­tei­sesta kansain­vä­li­sestä järjes­tyk­sestä.

Kokoo­mus haluaa mini­moida rajan ylit­tä­mi­seen ja turva­pai­kan hake­mi­seen kohde­maan sisällä perus­tu­van turva­pai­kan­haun. Haluamme siir­tyä kaik­kein hädä­na­lai­sim­pien vali­koin­tiin mahdol­li­sim­man lähellä lähtö­maita ja mahdol­li­sim­man suurelta osin kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män kautta. Kokoo­mus haluaa tehos­taa Suomen turva­pai­kan­ha­ku­jär­jes­tel­mää ja turvata sen laadun. Kenen­kään etu ei ole se, että turva­paik­kaa odote­taan vastaan­ot­to­kes­kuk­sessa vuosi­kausia. Kiel­tei­sen päätök­sen saaneet on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti.

Kokoo­mus kunnioit­taa ja edis­tää perus- ja ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista maail­man­laa­jui­sesti. Jokai­sella on oikeus hakea ja saada kansain­vä­listä suoje­lua kohda­tes­saan vainoa alku­pe­ränsä, uskon­tonsa, kansal­li­suu­tensa, yhteis­kun­nal­li­sen ryhmänsä tai poliit­tis­ten mieli­pi­tei­densä johdosta. Nykyi­nen turva­paik­ka­jär­jes­telmä on kuiten­kin altis erilai­sille väärin­käy­tök­sille ja lieveil­miöille. Suomen turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa on jämä­köi­tet­tävä siten, että järjes­tel­män kautta tarjot­tava apu kohden­tuu kaikista hädä­na­lai­sim­mille.

Kokoo­mus raken­taa hädä­na­lai­siin keskit­ty­vää ja hallit­tua turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää seuraa­vista lähtö­koh­dista:

I. Suomi on turval­li­nen, avoin ja kansain­vä­li­nen maa.

II. Hädä­na­lai­sia tulee auttaa ensi­si­jai­sesti tuke­malla ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista ja yhteis­kun­nal­lista kehi­tystä lähtö­alueilla ja tois­si­jai­sesti tarjoa­malla hädä­na­lai­sille kansain­vä­listä suoje­lua Suomessa ja muualla Euroo­passa. Suoje­lemme vainoa pake­ne­via, toteu­tamme riit­tä­viä keinoja ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den yllä­pi­tä­mi­seksi ja reagoimme jyrkästi törkei­siin rikok­siin.

III. Kansain­vä­li­sen suoje­lun perus­taksi on YK:n pako­lai­sy­leis­so­pi­muk­sessa määri­telty vainon tai kidu­tuk­sen uhka. Turva­paikka voidaan myön­tää vain edellä maini­tuilla perus­teilla ja on lähtö­koh­tai­sesti määrä­ai­kai­nen. Kritee­rei­hin perus­tuva turva­paik­ka­jär­jes­telmä edel­lyt­tää, että pitkä­ai­kai­nen oles­kelu EU-alueella on mahdol­lista vain, jos oles­ke­lu­lu­van kritee­rit täyt­ty­vät.

IV. Pysyvä oles­kelu Suomessa perus­tuu kiin­nit­ty­mi­seen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan työn tai opis­ke­lun, kielen ja käyt­täy­ty­mi­sen perus­nor­mien sisäis­tä­mi­sen kautta. Suomen kansa­lai­suus ei ole auto­maa­tio vaan seuraus onnis­tu­neesta kotou­tu­mi­sesta.

V. Euroo­pan ja Suomen kyky kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­seen alueel­laan on väis­tä­mättä niukka ja rajal­li­nen. Suuret elin­ta­soe­rot, korkea asumis­pe­rus­tei­nen sosi­aa­li­turva ja vapaa maahan­muutto eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Järjes­tel­män on toimit­tava siten, että turva­pai­kat ohjau­tu­vat erityi­sesti haavoit­tu­vim­massa ja hädä­na­lai­sim­massa asemassa oleville apua todella tarvit­se­ville.

Kansain­vä­li­sen suoje­lun perässä tapah­tuva turva­pai­kan­haku poik­keaa merkit­tä­västi kansain­vä­li­sestä rekry­toin­nista, minkä vuoksi niitä on syytä käsi­tellä erik­seen. Tässä kirjoi­tuk­sessa käsi­tel­lään turva­pai­kan­ha­ku­jär­jes­tel­mää.

Kirjoi­tus koos­tuu kolmesta osasta. Ensim­mäi­sessä osassa käsi­tel­lään turva­pai­kan­haun yleis­ti­lan­netta niin Suomessa kuin ylei­sem­min Euroo­passa. Toisessa osassa hahmo­tel­laan tarvit­ta­via Euroo­pan unio­nin tason muutok­sia turva­paik­ka­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seksi. Kolman­nessa osassa käsi­tel­lään turva­paik­ka­pro­ses­siin liit­ty­viä ratkai­suja, joita on syytä tehdä kansal­li­sella tasolla lyhyellä aika­vä­lillä.

1. Runsas turva­pai­kan­haku edel­lyt­tää tehok­kaam­paa hädä­na­lais­ten vali­koin­tia

Turva­paik­ka­jär­jes­telmä ajau­tui krii­siin vuonna 2015, jolloin Euroop­paan saapui yhtenä vuonna yli miljoona turva­pai­kan­ha­ki­jaa ja siir­to­laista. Haki­jat saapui­vat pääosin meren yli Kreik­kaan, Itali­aan ja Espan­jaan. Sillois­ten­kin sään­tö­jen mukaan heidät olisi kuulu­nut rekis­te­röidä haki­joiksi ja käsi­tellä hake­muk­set ensim­mäi­sessä EU:n ulko­ra­ja­val­tiossa. Käytän­nössä suurin osa turva­pai­kan­ha­ki­joista jatkoi kuiten­kin edel­leen toisiin jäsen­mai­hin, pääosin Itäval­taan, Saksaan, Belgi­aan, Alan­ko­mai­hin ja Pohjois­mai­hin.

Vuosina 2016-2017 Euroo­pan unio­nin alueella sai turva­pai­kan noin 1,3 miljoo­naa sitä hake­nutta. Esimer­kiksi Suomeen vuonna 2015 saapu­neista noin 32 000 turva­pai­kan­ha­ki­jasta monet pala­si­vat koti­maa­hansa kesken turva­paik­ka­kä­sit­te­lyn. Vuosina 2016-2018 alle puolet Suomesta turva­paik­kaa hake­neista ulko­maa­lai­sista sai myön­tei­sen päätök­sen. Tämä tarkoit­taa, että enem­mistö turva­pai­kan­ha­ki­joista ei ollut kansain­vä­li­sen suoje­lun tarpeessa. He olivat liik­keellä muista syistä.

Koko­nais­kuva kertoo, että osa pakeni aidosti vainoa ja sai perus­tel­lusti oles­ke­lu­lu­van kansain­vä­li­sen suoje­lun nojalla. Samalla Euroo­passa sadat tuhan­net ja Suomessa tuhan­net henki­löt ovat saaneet kiel­tei­sen päätök­sen, joka on vahvis­tettu lain­voi­mai­seksi mahdol­lis­ten uusin­ta­ha­ke­mus­ten ja tuomiois­tuin­kä­sit­te­ly­jen jälkeen­kin. Heistä osa väärin­käyt­tää järjes­tel­mää jäädes­sään ilman oles­ke­lu­lu­paa maahan, vaikka suoje­lun kritee­rit eivät ole täyt­ty­neet. Ilman lail­lista oles­ke­lu­lu­paa maahan jäävien runsas määrä lisää pape­rit­to­mien alis­ta­mista hyväk­si­käyt­töön työmark­ki­noilla, voimis­taa harmaata taloutta ja kasvat­taa riskiä pape­rit­to­mien ajau­tu­mi­sesta rikol­li­suu­den pariin.

Vuoden 2015 krii­sin aiheut­tama hallit­se­ma­ton tilanne johti siihen, että turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa kiris­tet­tiin monissa Euroo­pan maissa. Myös Suomessa Sipi­län halli­tus teki useita turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa kiris­tä­viä toimen­pi­teitä turva­pai­kan­ha­ku­jär­jes­tel­män väärin­käy­tös­ten estä­mi­seksi ja lain­sää­dän­nön saat­ta­mi­seksi vastaa­maan parem­min ylei­seu­roop­pa­laista linjaa. Kokoo­mus­lais­ten sisä­mi­nis­te­rien johdolla muun muassa luovut­tiin huma­ni­taa­ri­sen suoje­lun lupa­ka­te­go­riasta, nostet­tiin perhee­nyh­dis­tä­mi­sen kritee­rei­hin kuulu­via tulo­ra­joja, tiuken­net­tiin uusin­ta­ha­ke­mus­ten teke­mi­sen kritee­rejä ja tehos­tet­tiin palau­tuk­sia.

Lähi-idän ja Afri­kan maista läpi Euroo­pan hakeu­tu­mi­nen Pohjois­mai­hin turva­pai­kan perässä on haki­joille itsel­leen vaaral­lista ja luo lait­to­mat mark­ki­nat ihmis­sa­la­kul­jet­ta­jille. Ei ole myös­kään kestä­vää, että turva­pai­kan perässä matkus­te­taan läpi Euroo­pan mante­reen. Nykyi­nen järjes­telmä ei kykene varmis­ta­maan, että rajan yli saapu­vat ovat juuri niitä, joilla on todel­li­nen tarve turva­pai­kalle. Nais­ten, lasten ja perhei­den on oltava pako­lais­po­li­tii­kan pain­opis­teinä.

YK:n pako­lais­so­pi­mus solmit­tiin vuonna 1951. Toinen maail­man­sota oli vasta muutama vuosi aiem­min päät­ty­nyt ja Euroo­pan itäi­nen puolisko oli juuri pääty­nyt sosia­lis­tis­ten dikta­tuu­rien hallin­taan. Sopi­muk­sella varau­dut­tiin lähinnä alueel­li­sesti rajoi­tet­tuun poliit­ti­sesta vainosta johtu­vaan pakoon. On ymmär­ret­tä­vää, että sopi­mus noissa oloissa kirjoi­tet­tiin siitä lähtö­koh­dasta, että turva­pai­kan­ha­kija pake­nee rajan yli länteen tarvit­taessa ilman matkus­tus­asia­kir­joja ja hakee turva­paik­kaa ensim­mäi­sestä turval­li­sesta kohteesta.

Pako­lai­sy­leis­so­pi­muk­sen tulkinta Euroo­passa vakiin­tui vuosien saatossa nykyi­seksi rajan­yli­tyk­sestä käyn­nis­ty­vään turva­paik­ka­me­net­te­lyyn perus­tu­vaksi. Pako­lais­so­pi­muk­sen solmi­mi­sen aikaan ei osattu varau­tua miljoo­nien ihmis­ten manner­ten­vä­li­seen liikeh­din­tään. Nyt, 2000-luvun haas­tei­den edessä on olemassa myös tapoja huoleh­tia hädä­na­lai­sim­pien turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ihmi­soi­keuk­sista ilman hallit­se­mat­to­muu­den lisään­ty­mistä. Pako­lais­so­pi­mus ei edel­lytä turva­pai­kan­haun toteut­ta­mista kohde­val­tion tai Euroo­pan unio­nin alueella.

Turva­pai­kan­ha­ki­jan suoje­lun tarpeen arvioin­nin on tapah­dut­tava mahdol­li­sim­man lähellä turva­pai­kan­ha­ki­jan koti- tai lähtö­maata. Tällä tavoin voidaan nopeut­taa päätök­sen­te­koa ja kiel­tei­sen päätök­sen saanei­den palaut­ta­mista. Turva­pai­kan hake­mi­sen edel­ly­tyk­senä ei voi olla hengissä selviä­mi­nen vaaral­li­sesta Väli­me­ren ylityk­sestä ja Euroo­pan halki matkus­ta­mi­sesta.
Maail­massa on tällä hetkellä 25,9 miljoo­naa pako­laista sekä 41,3 miljoo­naa sisäistä pako­laista. Näistä selvä enem­mistö on sijoit­tu­nut kehi­tys­mai­hin. Kokoo­mus kannat­taa, että kaikilla kansain­vä­li­sillä fooru­meilla paino­te­taan tarvetta kaik­kien kehit­ty­nei­den maiden osal­lis­tu­mista pako­lai­suu­den juuri­syi­den pois­ta­mi­seen.

Parasta apua on huma­ni­taa­ri­sen avun keinoin nais­ten ja tyttö­jen hädän lievit­tä­mi­nen siellä, missä he nyt ovat. On kiis­ta­tonta, että samalla määrällä resurs­seja voidaan auttaa useam­paa viemällä huma­ni­taa­ri­nen apu paikan­päälle kuin tuomalla harvat pois. Suomen on pitkä­jän­tei­sen kehi­ty­syh­teis­työssä keski­tyt­tävä entis­tä­kin selkeäm­min nais­ten ja tyttö­jen aseman ja koulu­tuk­sen paran­ta­mi­seen. Lisäksi kärki­ta­voit­teina on oltava puhtaan veden saata­vuu­den turvaa­mi­nen ja yksi­tyi­sen sekto­rin vahvis­tu­mi­nen.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män on toimit­tava siten, että turva­pai­kat ohjau­tu­vat haavoit­tu­vim­massa ja hädä­na­lai­sim­massa asemassa oleville, jotka todella tarvit­se­vat eniten apua.

Hädä­na­lai­sia tulee auttaa ensi­si­jai­sesti tuke­malla huma­ni­taa­ri­sen avun ja pitkä­jän­tei­sen kehi­ty­syh­teis­työn keinoin ihmi­soi­keuk­sien toteu­tu­mista, nais­ten ja tyttö­jen asemaa ja koulu­tusta ja muuta yhteis­kun­nal­lista kehi­tystä lähtö­alueilla.

Nais­ten, lasten ja perhei­den on oltava turva­paik­ka­po­li­tii­kan pain­opis­teinä.

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män väärin­käyttö on estet­tävä.

Rajan ylityk­seen ja kohde­maan sisällä turva­pai­kan hake­mi­seen perus­tuva meka­nismi mini­moi­daan ja siir­ry­tään kaik­kein hädä­na­lai­sim­pien vali­koin­tiin mahdol­li­sim­man läheltä lähtö­maita. Mahdol­li­sim­man suurelta osin turvaan autta­mi­sen tulisi tapah­tua kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män kautta.

2. Euroo­pan unioni tarvit­see uuden yhtei­sen turva­paik­ka­jär­jes­tel­män

Vapaan liik­ku­vuu­den Eurooppa ilman sisä­ra­ja­tar­kas­tuk­sia uhkaa jäädä kahden­kym­me­nen vuoden väliai­kai­seksi kokei­luksi, jos EU ei kykene sopi­maan yhtei­sestä krii­sin­kes­tä­västä turva­paik­ka­jär­jes­tel­mästä. Euroo­pan unio­nin on aktii­vi­sesti etsit­tävä yhtei­siä ratkai­suja maahan­muu­ton aiheut­ta­miin haas­tei­siin. Suurin osa turva­pai­kan­ha­ki­joista päätyy alku­vai­heessa Etelä-Euroop­paan, mikä on johta­nut tilan­teen kiris­ty­mi­seen Euroo­pan unio­nin jäsen­mai­den välillä. Euroo­pan unioni ei voi toimia siten, että jokai­nen jäsen­val­tio siir­tää asian naapu­ri­maalle.

Turva­paik­ka­kes­kus­te­lussa ollaan useista asioista erimie­li­siä, mutta yhdestä asiasta vallit­see melko laaja yhtei­sym­mär­rys: kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­telmä auttaa hädä­na­lai­sim­pia kaikista parhai­ten. Kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­telmä on myös kestävä keino vähen­tää rajat yli tapah­tu­vaa turva­pai­kan­ha­kua ja kohdis­taa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mista esimer­kiksi lapsi­per­hei­siin ja muihin eniten apua tarvit­se­viin ryhmiin.

Pohjois­maat ovat perin­tei­sesti painot­ta­neet suoraan pako­lais­lei­reiltä noudet­ta­via kiin­tiö­pa­ko­lai­sia. Kokoo­muk­sen mielestä EU:n tulee kulkea kohti järjes­tel­mää, jossa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­nen siir­tyy suoraan krii­sia­lueilta ja pako­lais­lei­reiltä nouta­mi­seen rajat ylit­tä­vän turva­pai­kan­haun sijaan. EU:n yhtei­sestä pako­lais­kiin­tiöstä sopi­mi­nen olisi ennen kaik­kea tapa saada Euroo­pan suuret maat oikeu­den­mu­kai­sessa suhteessa mukaan kiin­tiö­pa­ko­lais­tyyp­pi­seen meka­nis­miin. On löydet­tävä tapa sopia tästä siten, että samalla vasta­pai­nona rajoi­te­taan omaeh­toi­seen rajan­ylit­tä­mi­seen perus­tu­vaa turva­pai­kan­ha­kua tehok­kaasti. Loppu­ta­voit­teen on oltava pain­opis­teen siir­tä­mi­nen omaeh­toi­sesta turva­pai­kan hake­mi­sesta suoraan pako­lais­lei­riltä nouta­mi­seen.

Kokoo­muk­sen mielestä Suomen on edis­tet­tävä EU:ssa turva­pai­kan­haun keskit­tä­mistä EU:n ulko­ra­jo­jen tuntu­maan perus­tet­ta­viin ulko­ra­ja­kes­kuk­siin. Tällöin turva­pai­kan­haku tapah­tuu koor­di­noi­dusti toimi­vissa, ihmi­soi­keuk­sia kunnioit­ta­vissa keskuk­sissa, joissa turva­paik­ka­pää­tök­set tehdään. Henki­löt, joille ei myön­netä turva­paik­kaa, on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti. Intressi jäädä lait­to­masti keskuk­sen yhtey­teen olisi selvästi pienempi kuin nyky­jär­jes­tel­mässä, jossa palau­tuk­sen vält­tä­mi­nen mahdol­lis­taa vapaan elämi­sen EU:n sisällä, vaikka perus­teet lail­li­selle oles­ke­lulle eivät olisi täyt­ty­neet. Väärin­käy­tös­ten vähen­tä­mi­nen on keskeistä sille, että voimme varata turva­pai­kat Euroo­passa aidosti hädä­na­lai­sim­mille.

Ulko­ra­ja­me­ka­nismi edel­lyt­tää Euroo­pan yhtei­sen turva­paik­ka­vi­rasto EASO:n ja yhtei­sen raja- ja meri­var­tiosto Fron­texin vahvis­ta­mista sekä resurs­sien että valtuuk­sien osalta. Maahan­tu­lon paineen kasvaessa yhdellä ulko­ra­jao­suu­della sinne on perus­tet­tava nopeasti riit­tä­vän suuren mitta­kaa­van vastaan­otto- ja hake­mus­kä­sit­te­ly­kyky. Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den perus­tar­peista on huoleh­dit­tava ja heidän tapauk­sensa pystyt­tävä käsit­te­le­mään ja ratkai­se­maan nopeasti. Erityi­sesti lasten oikeuk­sista on huoleh­dit­tava ulko­ra­ja­kes­kuk­sessa. Nykyistä selvästi nopeampi hake­mus­ten käsit­tely suur­ten haki­ja­mää­rien tilan­teissa edel­lyt­tää, että EASO ja Fron­tex saavat riit­tä­vät valtuu­det päätös­ten valmis­te­lun ja toimeen­pa­non työvai­hei­siin, vaikka varsi­nai­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen teke­mi­nen pysyi­si­kin kansal­lis­ten viran­omais­ten vastuulla.

Haki­joi­den ad hoc -siir­roista muihin jäsen­mai­hin tulee siir­tyä siihen, että siir­re­tään oles­ke­lu­lu­van saaneita ja se tapah­tuu EU:ssa yhdessä sovi­tun menet­te­lyn avulla. Vaikka ulko­ra­ja­kes­kus­ten riit­tävä resur­sointi maksaa, se on selvästi kustan­nus­te­hok­kaampi ja turval­li­sempi tapa toimia kasva­van tuli­ja­mää­rän tilan­teessa kuin se, että haki­jat kulke­vat sala­kul­jet­ta­jia hyödyn­täen eri maihin ympäri Euroop­paa, hake­muk­sia käsi­tel­lään kohde­maissa ja tämän jälkeen kiel­tei­sen päätök­sen saaneita on vaikea palaut­taa.

Vapaa liik­ku­vuus EU:n sisällä voi toimia vain, mikäli EU:n ulko­raja ei vuoda. Jokai­sella ulko­ra­ja­val­tiolla on ensi­si­jai­nen vastuu oman ulko­ra­jao­suu­tensa vartioin­nista ja valvon­nasta. Sen sijaan EU tarvit­see nykyistä vahvem­mat valtuu­det ja resurs­sit, joilla voidaan nopeasti reagoida maahan­tu­lon paineen kasvaessa yksit­täi­sillä ulko­ra­jao­suuk­silla. Marras­kuussa 2019 Euroo­pan neuvos­ton hyväk­symä asetus euroop­pa­lai­sesta raja- ja meri­var­tios­tosta, jolla mahdol­lis­tet­tiin Fron­texille muun muassa pysy­vät joukot, oli tässä askel oike­aan suun­taan.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

EU:n tulee kulkea kohti järjes­tel­mää, jossa kansain­vä­li­sen suoje­lun tarjoa­mi­nen siir­tyy hädä­na­lai­sim­pien nouta­mi­seen krii­sia­lueilta ja pako­lais­lei­reiltä rajat ylit­tä­vän turva­pai­kan­haun sijaan.

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­tely keski­te­tään EU:n ulko­ra­joille perus­tet­ta­viin ulko­ra­ja­kes­kuk­siin, jotka resur­soi­daan maahan­tu­lon paineen kasvaessa riit­tä­vän nopeasti ja vahvasti EU:n yhtei­sen turva­paik­ka­vi­ras­ton ja raja­var­tios­ton toimesta. Lisäksi pain­opis­tettä tulee siir­tää omaeh­toi­sesta Euroo­pan rajoille hakeu­tu­mi­sesta kiin­tiö­pa­ko­lais­jär­jes­tel­män suun­taan. EU-maiden koor­di­noi­tua kiin­tiö­pa­ko­lais­ten valin­taa tulisi pilo­toida merkit­tä­vässä kolman­nen maan pako­lais­lei­rissä.

Henki­löt, joille ei myön­netä turva­paik­kaa, on palau­tet­tava lähtö­mai­hin mahdol­li­sim­man nopeasti.

Fron­texia ja EU:n ulko­ra­ja­val­tioi­den vastuuta oman ulko­ra­jao­suu­tensa vartioin­nista ja valvon­nasta on vahvis­tet­tava, jotta EU:n ulko­raja ei vuoda.

3. Hallit­ta­vuutta ja hädä­na­lai­siin keskit­ty­vää vali­koi­vuutta voidaan paran­taa myös Suomen omilla päätök­sillä

Vuoden 2015 jälkeen EU on kyen­nyt turva­paik­ka­po­li­tii­kassa vain hätä­rat­kai­sui­hin, eikä ole pysty­nyt uudis­ta­maan yhteistä turva­paik­ka­lain­sää­dän­töä hädä­na­lais­ten vali­koin­tia ja hallit­ta­vuutta paran­ta­vaksi, vaikka tämän uudis­tuk­sen puut­tu­mi­nen on ollut keskei­nen EU:n yhte­näi­syyttä ja toimin­ta­ky­kyä uhkaava kysy­mys. Loppu­vuo­desta 2019 aloit­ta­nut Ursula von der Leye­nin komis­sio on ilmoit­ta­nut tart­tu­vansa yhtei­sen kestä­vän turva­paik­ka­me­ka­nis­min raken­ta­mi­seen tome­ram­min. Toden­nä­köi­sesti EU:n yhteistä koko­nais­val­taista turva­paik­ka­rat­kai­sua ei ole aina­kaan muuta­man vuoden sisällä kuiten­kaan näkö­pii­rissä. Suomen on kyet­tävä toimi­maan siitä­kin huoli­matta, että Euroo­pan unio­nin tasolla ei saada lähi­tu­le­vai­suu­dessa yhtei­siä ratkai­suja tehdyksi.

Kokoo­muk­sen turva­paik­ka­po­liit­ti­nen linja on selkeä. Sipi­län halli­tuk­sen aikana aloi­te­tulla turva­paik­ko­jen tarkem­paa kohden­tu­mista tuke­valla linjalla on jatket­tava. Muutok­silla torju­taan turva­pai­kan­haun väärin­käy­tök­siä ja turva­pai­kan­ha­kuun liit­ty­viä lieveil­miöitä. Samalla varmis­te­taan, että Suomen antama apu kohden­tuu aidosti hädä­na­lai­sille ihmi­sille. Hädä­na­lai­sia on kyet­tävä autta­maan suoma­lais­ten turval­li­suu­desta ja länsi­mai­sista arvoista tinki­mättä.

3.1. Valmiu­det siir­tää turva­paik­ka­kä­sit­tely ja pitää haki­jat hakuai­kana raja­vyö­hyk­keen tuntu­massa ja rajoit­taa turva­pai­kan­ha­kua määrä­ai­kai­sesti

Ulko­maa­lais­la­kiin on tehtävä muutos, joka mahdol­lis­taa EU-lain­sää­dän­nön määrit­te­le­män raja­me­net­te­lyn käyt­tä­mi­sen turva­paik­ka­me­net­te­lyssä tarpeen mukaan. Raja­me­net­te­lyssä kansain­vä­listä suoje­lua koskeva hake­mus voidaan käsi­tellä ja ratkaista raja­vyö­hyk­keellä tai sen lähei­syy­dessä pääs­tä­mättä henki­löä menet­te­lyn aikana maahan. Raja­me­net­te­lyssä voidaan käsi­tellä tiet­tyjä nopeu­te­tussa menet­te­lyssä käsi­tel­tä­viä hake­muk­sia. Hake­mus on ratkais­tava neljän viikon kuluessa.

Raja­me­net­te­lyllä pyrit­täi­siin samaan suun­taan kuin ulko­ra­ja­kes­kuk­silla koko EU:n yhtei­sellä ratkai­sulla toimit­taessa. Hakua­jan oles­ke­lun rajaa­mi­nen raja­vyö­hyk­keelle vaikeut­taisi rikol­lis­ten pyrki­mystä väärin­käyt­tää turva­pai­kan­ha­kua keinona siir­tyä toisen maan sisään ja toimia sen sisällä ensin turva­pai­kan­ha­ki­jan statuk­sella ja tarvit­taessa kiel­tei­sen päätök­sen jälkeen jäämällä lait­to­masti maan sisälle. Ylei­ses­ti­kin valinta raja­vyö­hyk­keen palau­tus­kes­kuk­sen ja palaa­mi­sen välillä olisi omiaan lisää­mään paluun suosiota niissä tilan­teissa, joissa suoje­lun perus­teet eivät ole riit­tä­neet oles­ke­lu­lu­paan, vaan on tehty kiel­tei­nen päätös.

Raja­me­net­te­lyyn siir­ty­mi­sen mahdol­lis­ta­mi­nen Suomen lain­sää­dän­nössä lisäisi toimin­ta­vaih­toeh­toja erityi­sesti siinä tilan­teessa, että turva­pai­kan­haku Venä­jältä Suomeen lisään­tyisi nopeasti ja siihen liit­tyisi epäi­lyt­tä­viä erityis­piir­teitä, kuten talvella 2015-2016 tapah­tui.

On myös tunnus­tet­tava, ettei turva­pai­kan­haku ole aina spon­taa­nia. Suomella ei ole kaikissa kuvi­tel­ta­vissa olevissa tilan­teissa mahdol­li­suutta käsi­tellä suurta määrää yhtä­ai­kai­sia maahan­tu­li­joita ilman, että kansal­li­nen turval­li­suus vaaran­tuu. Siksi valmius­lain­sää­dän­töön on lisät­tävä mahdol­li­suus rajoit­taa turva­pai­kan­ha­kua määrä­ai­kai­sesti kansal­li­sen turval­li­suu­den vaaran­tu­mi­sen perus­teella.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Suomessa otetaan käyt­töön raja­me­net­tely, jossa kansain­vä­listä suoje­lua koskeva hake­mus voidaan tarpeen mukaan käsi­tellä ja ratkaista raja­vyö­hyk­keellä tai sen lähei­syy­dessä pääs­tä­mättä henki­löä menet­te­lyn aikana maahan.

Valmius­lain­sää­dän­töön on luotava valmius rajoit­taa turva­pai­kan­ha­kua määrä­ai­kai­sesti kansal­li­sen turval­li­suu­den vaaran­tu­mi­sen perus­teella.

3.2. Toimi­vat palau­tuk­set ovat turva­paik­ka­jär­jes­tel­män perusta

Lain­voi­mai­sen kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den ulko­maa­lais­ten pois­tu­mi­nen Suomesta on vält­tä­mä­töntä turva­paik­ka­jär­jes­tel­män toimi­vuu­den ja uskot­ta­vuu­den näkö­kul­masta.

Rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ja kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den ulko­maa­lais­ten palau­tuk­sia on tehos­tet­tava. Tältä osin ulko­maa­lais­ten säilöön­ot­toa koske­vaa lain­sää­dän­töä on kiris­tet­tävä. Lain­sää­dän­nössä on mahdol­lis­tet­tava henki­lön säilöön­otto ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den perus­teella säilöön­o­ton jatka­mi­nen 12 kuukau­den ajan nykyi­sen 6 kuukau­den sijaan. Säilöön­otto on mahdol­li­nen vain kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saami­sen ja päätök­sen täytän­töön­pa­no­kel­poi­seksi tule­mi­sen väli­senä aikana.

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­mämme ei pidä kannus­taa ulko­maa­lai­sia hakeu­tu­maan Suomeen ilman lain­mu­kai­sia perus­teita ja ryhty­mään täällä rikol­li­seen toimin­taan. Turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ja kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den lisäksi myös pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saanei­den ulko­maa­lais­ten lupa on pystyt­tävä peru­maan, mikäli hän omalla toimin­nal­laan vaaran­taa kansal­lista turval­li­suutta toimin­nal­laan.

On tärkeää, että kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saanei­den palau­tus saadaan toimi­vaksi ja nopeaksi. Ensi­si­jai­nen vaih­toehto kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneelle tulee olla vapaa­eh­toi­nen pois­tu­mi­nen maasta.

Maasta pois­ta­mista koske­van päätök­sen täytän­töön­pa­non turvaa­mi­seksi on lain­sää­dän­nössä laajen­net­tava ilmoit­tau­tu­mis­vel­vol­li­suu­den ja asumis­vel­vol­li­suu­den käyt­töä. Ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den tulisi koskea lain­voi­mai­sen kään­ny­tys­pää­tök­sen saaneita, vastaan­ot­to­pal­ve­lui­den piiristä pois­tet­tuja henki­löitä. Lain­voi­mai­sen kään­ny­tys­pää­tök­sen saanei­siin, yleistä järjes­tystä ja turval­li­suutta uhkaa­viin henki­löi­hin on lisäksi sovel­let­tava asumis­vel­vol­li­suutta erik­seen määrä­tyssä majoi­tus­pai­kassa. Näitä velvol­li­suuk­sia rikko­vien osalta tulisi sovel­taa polii­sin harkin­nan perus­teella säilöön­ot­toa.

Kansain­vä­li­sen oikeu­den lähtö­kohta on, että valtiot otta­vat vastaan sellai­set oman maansa kansa­lai­set, joilla ei ole oikeutta oles­kella lähet­tä­vässä valtiossa. Peri­aate vahvis­tet­tiin mm. EU:n ja Irakin väli­sessä uudessa kump­pa­nuus- ja yhteis­työ­so­pi­muk­sessa, joka tuli voiman syksyllä 2018. Toimia suju­van palau­tusyh­teis­työn kehit­tä­mi­seksi on tehos­tet­tava keskeis­ten turva­pai­kan­ha­ki­joi­den alku­pe­rä­mai­den kanssa sekä kahden­vä­li­sesti että EU:n yhtei­sin toimin. On kestä­mä­töntä, että Euroo­pan maat tuke­vat esimer­kiksi Irakin jälleen­ra­ken­nusta ja turval­li­suus­ra­ken­teita miljar­deilla euroilla vuodessa, mutta samalla Irak on enene­västi vaikeut­ta­nut sitou­mus­tensa mukaista omien kansa­lais­tensa vastaan­ot­toa. Sopi­mus­neu­vot­te­lu­jen nopeut­ta­mi­seksi Suomen on tehtävä Irakille annet­tava talou­del­li­nen apu ehdol­li­seksi sille, että Suomessa kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneita Irakin kansa­lai­sia koskeva palau­tus­so­pi­mus Irakin kanssa syntyy. Palau­tus­so­pi­muk­sen aikaan­saa­mi­sessa sisä­mi­nis­te­rin lisäksi keskei­siä toimi­joita ovat päämi­nis­teri, ulko­mi­nis­teri ja euroop­pa­mi­nis­teri.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Mahdol­lis­te­taan henki­lön säilöön­otto ylei­sen järjes­tyk­sen ja turval­li­suu­den perus­teella ja säilöön­o­ton jatka­mi­nen 12 kuukau­den ajan nykyi­sen 6 kuukau­den sijaan.

Laajen­ne­taan ilmoit­tau­tu­mis­vel­vol­li­suu­den ja asumis­vel­vol­li­suu­den käyt­töä maasta pois­ta­mista koske­van päätök­sen täytän­töön­pa­non turvaa­mi­seksi.

Irakille myön­net­tävä talou­del­li­nen apu tehdään ehdol­li­seksi sille, että palau­tus­so­pi­mus Irakin kanssa syntyy.

3.3. Laitonta maahan jäämistä ja lait­to­man työvoi­man hyväk­si­käyt­töä on vaikeu­tet­tava

Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män akuu­tein haaste on se, että Suomessa on nyt ensim­mäistä kertaa tuhan­sia lain­voi­mai­sen kiel­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneita ulko­maa­lai­sia, joiden palaut­ta­mi­nen koti­mai­hinsa on vaikeaa ilman uusia toimen­pi­teitä. Lait­to­man maas­sao­lon torju­mi­seksi on otet­tava käyt­töön kaikki käytet­tä­vissä olevat lain­sää­dän­nöl­li­set keinot. Muiden maiden, erityi­sesti Pohjois­mai­den käytän­töjä on seurat­tava tarkasti. Suomeen ei saa syntyä sellai­sia veto­voi­ma­te­ki­jöitä, jotka johtai­si­vat väärin perus­tein ulko­maa­lais­ten hakeu­tu­mi­seen maahan.

Ilman oles­ke­lu­lu­paa pysy­västi Suomessa oles­ke­le­vien vähem­mis­tön synty­mi­nen on yhteis­kun­nal­li­sen vakau­den näkö­kul­masta vaaral­lista. Tuhan­sien lait­to­masti maassa oles­ke­le­vien ulko­maa­lais­ten lisäys edis­tää harmaata taloutta ja halpa­työ­voi­man hyväk­si­käyt­töä sekä lisää turvat­to­muutta, väki­val­taista radi­ka­li­soi­tu­mista, rikol­li­suutta ja ihmis­kau­pan riskiä. Lait­to­masti Suomessa oles­ke­le­vien ulko­maa­lais­ten toden­nä­köi­syy­tensä hakeu­tua harmaille työmark­ki­noille on suuri.

Kokoo­mus haluaa kiris­tää luvat­to­man ulko­mai­sen työvoi­man käytön rangais­tusas­teik­koa. Rangais­tuk­sen täytyy olla vuosien liike­toi­min­ta­kielto tai muu tuntuva rangais­tus, joka tekisi lait­to­man työvoi­man hyväk­si­käy­töstä kannat­ta­ma­tonta. Ulko­mai­sen lait­to­man työvoi­man palk­kaa­mi­nen sekä vähen­tää ulko­maa­lais­ten kannus­ti­mia pois­tua maasta, että aset­taa lain­mu­kai­sesti toimi­vat yrit­tä­jät epäoi­keu­den­mu­kai­seen asemaan suhteessa laitonta työvoi­maa käyt­tä­viin yrit­tä­jiin. On myös tärkeää huomioida yksi­tyis­hen­ki­löi­den välillä tapah­tuva hyväk­si­käyttö. Seuraa­muk­sia on kiris­tet­tävä kaikissa tapauk­sissa, joissa pyri­tään hyödyn­tä­mään lait­to­masti Suomessa oles­ke­le­via ulko­maa­lai­sia.

On varmis­tet­tava, että henkilö, jolla ei enää ole oles­ke­lu­lu­paa tai oles­ke­luoi­keutta, menet­tää myös koti­kun­tansa Suomessa sekä siihen liit­ty­vät palve­lut ja oikeu­det pois lukien vält­tä­mät­tö­mään toimeen­tu­loon ja huolen­pi­toon liit­ty­vät palve­lut, perus­o­pe­tus sekä muut lasten erityis­pal­ve­lut. Oppi­lai­tok­sille on annet­tava mahdol­li­suus erot­taa opis­ke­lija lain­voi­mai­sen kään­ny­tys- tai karko­tus­pää­tök­sen nojalla. Lisäksi on selvi­tet­tävä mahdol­li­suus säätää vankeus­ran­gais­tus lait­to­man maas­sao­lon rangais­tuk­seksi.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Luvat­to­man ulko­mai­sen työvoi­man käytön rangais­tuk­sia hyväk­si­käyt­tä­välle työnan­ta­jalle kiris­te­tään.

Varmis­te­taan, että henkilö, jolla ei enää ole oles­ke­lu­lu­paa tai oles­ke­luoi­keutta, menet­tää myös koti­kun­tansa Suomessa sekä siihen liit­ty­vät palve­lut ja oikeu­det.

Oppi­lai­tok­sille anne­taan mahdol­li­suus erot­taa opis­ke­lija lain­voi­mai­sen kään­ny­tys- tai karko­tus­pää­tök­sen nojalla.

Selvi­te­tään mahdol­li­suus säätää vankeus­ran­gais­tus lait­to­man maas­sao­lon rangais­tuk­seksi.

3.4. Uusin­ta­ha­ke­mus­ten väärin­käyt­töön on puutut­tava

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten uusi­mis­kierre pitkit­tää ulko­maa­lai­sen maas­sao­loa ja epävar­muutta tule­vai­suu­den suhteen sekä rasit­taa turva­paik­ka­jär­jes­tel­mää merkit­tä­västi. Viran­omai­set joutu­vat käyt­tä­mään aikaansa perus­teet­to­mien hake­mus­ten läpi­käyn­tiin, mikä on pois kansain­vä­listä suoje­lua todella tarvit­se­vilta ulko­maa­lai­silta.

Turva­paik­ka­pro­ses­sissa haki­jalla on käytös­sään riit­tä­vät oikeus­tur­va­kei­not kuten on kaikissa muis­sa­kin viran­omai­s­asioissa. Peri­aate sisäl­tää myös oikeu­den uusin­ta­ha­ke­muk­seen, jos olen­nai­sia asioita ei haki­jasta riip­pu­mat­to­mista syistä ole pystytty ensim­mäi­sessä käsit­te­lyssä huomioi­maan. Vali­tet­ta­vasti tois­tu­via uusin­ta­ha­ke­muk­sia käyte­tään myös vastoin tarkoi­tusta lain­voi­mai­sen päätök­sen täytän­töön­pa­non viivyt­tä­mi­seksi. Uuden hake­muk­sen teke­mällä ulko­maa­lai­nen voi pitkit­tää oles­ke­lu­aan Suomessa, vaikka lain­mu­kai­sia edel­ly­tyk­siä kansain­vä­li­sen suoje­lun saami­selle ei ole. Vuonna 2018 uusin­ta­ha­ke­muk­sia tehtiin 2 139, mikä vastaa lähes puolta kaikista turva­paik­ka­ha­ke­muk­sista. Osa hakee turva­paik­kaa jo neljättä tai peräti viidettä kertaa.

Turva­paik­ka­pro­ses­sin tarkoi­tuk­sel­li­nen pitkit­tä­mi­nen aiheut­taa turhau­tu­mista ja voi pahim­mil­laan edis­tää turva­pai­kan­ha­ki­jan radi­ka­li­soi­tu­mista. Mitä nopeam­min päätös saadaan ja kiel­tei­sen päätök­sen saanei­den maasta pois­ta­mi­nen tapah­tuu, sen toimi­vampi prosessi on ja resurs­seja sääs­tyy alku­vai­heen Maahan­muut­to­vi­ras­ton päätök­sen­te­koon.

Sisä­mi­nis­teri Mykkä­sen aikana tehdyillä ulko­maa­lais­lain muutok­silla uusin­ta­ha­ke­muk­sen käsi­tel­tä­väksi otta­mi­sen perus­teita kiris­tet­tiin 1.6.2019 voimaan­tul­leella muutok­sella. Muutok­sella kaven­net­tiin väärin­käy­tön mahdol­li­suutta uusia hake­mus viivy­tys­tar­koi­tuk­sessa ja näin osal­taan ruuh­kaut­taa käsit­te­lyä. Muutok­sen ansiosta uusin­ta­ha­ke­muk­sen teke­mi­nen ei myös­kään enää estä aiem­man kään­nyt­tä­mis­pää­tök­sen täytän­töön­pa­noa, jos uusin­ta­ha­ke­mus ei täytä tutkit­ta­vaksi otta­mi­sen edel­ly­tyk­siä ja on tehty vain palau­tuk­sen estä­mi­seksi tai viivyt­tä­mi­seksi. Työtä on jatket­tava kiris­tä­mällä uusin­ta­ha­ke­mus­ten teke­mi­sen kritee­rejä enti­ses­tään siten, että hake­muk­sen uusi­mi­nen on mahdol­lista vain hyvin poik­keuk­sel­li­sissa tapauk­sissa erityi­sin perus­tein.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Panos­ta­malla Maahan­muut­to­vi­ras­ton suju­vaan ja laaduk­kaa­seen turva­paik­ka­kä­sit­te­lyyn sääs­te­tään resurs­seja muutok­sen­ha­ku­vai­heesta sekä vastaan­ot­to­toi­min­nasta.

Uusin­ta­ha­ke­mus­ten teke­mi­sen edel­ly­tyk­siä kiris­te­tään siten, että hake­muk­sen uusi­mi­nen on mahdol­lista vain hyvin poik­keuk­sel­li­sissa tapauk­sissa erityi­sin perus­tein.

3.5. Pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saami­sen on perus­tut­tava työhön ja opis­ke­luun

Pysy­vän oles­ke­lu­lu­van saami­sen tulee perus­tua henki­lön integroi­tu­mi­seen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan. Tämän ensi­si­jai­sena mittana tulee työi­käi­siltä, kansain­vä­li­sen suoje­lun perus­teella Suomessa olevilta edel­lyt­tää usean vuoden opis­kelu- tai työhis­to­riaa Suomessa oles­ke­lun ajalta sekä kohtuul­lista kieli­tai­toa (suomi tai ruotsi). Lisäksi edel­ly­tyk­senä tulee olla sitou­tu­mi­nen yhteis­kun­nan sään­tö­jen noudat­ta­mi­seen. Sen ulko­maa­lai­nen voisi osoit­taa suorit­ta­malla hyväk­sy­tysti suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kurs­sin ja kurs­si­ko­keen. Kurs­sin ja kokeen sisältö keskit­tyisi yhteis­kun­nan perus­ta­viin sään­töi­hin sekä perus­oi­keuk­siin, kuten ihmis­ten fyysi­sen koske­mat­to­muu­den ja yhden­ver­tai­suu­den kunnioit­ta­mi­seen kaikissa tilan­teissa.

Pysyvä oles­ke­lu­lupa tulee myön­tää vain sellai­sille henki­löille, jotka eivät uhkaa yleistä järjes­tystä ja turval­li­suutta, eivätkä ole syyl­lis­ty­neet törkei­siin rikok­siin. Vastaa­vasti kansain­vä­li­sen suoje­lun asema on pois­tet­tava henki­löltä, joka on syyl­lis­ty­nyt törke­ään rikok­seen saatu­aan kansain­vä­li­sen suoje­lun aseman Suomessa. Mikäli palau­tus­kielto estää tällais­ten henki­löi­den paluun koti­maa­hansa, tulee Suomeen jäämi­sen olla luon­teel­taan väliai­kaista ja rajoi­tet­tua.

Lisäksi ulko­maa­lais­la­kiin on tehtävä muutok­set, joiden nojalla voidaan estää ulko­mailla oles­ke­le­van henki­lön palaa­mi­nen Suomeen peruut­ta­malla henki­lölle myön­netty oles­ke­lu­lupa tai lakkaut­ta­malla suoje­lua­sema, jos henki­lön katso­taan vaaran­ta­van kansal­lista turval­li­suutta tai yleistä järjes­tystä ja turval­li­suutta. Tällä hetkellä oles­ke­lu­lu­van lakkaut­ta­mi­nen ei ole mahdol­lista ilman henki­lön kuule­mista Suomessa.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Pysyvä oles­ke­lu­lupa voidaan myön­tää vain henki­lölle, jotka ovat opis­kel­leet tai tehneet työtä Suomessa ja jotka eivät uhkaa yhteis­kun­nan yleistä turval­li­suutta ja järjes­tystä.

Kansain­vä­li­sen suoje­lun asema on pois­tet­tava henki­löiltä, jotka ovat syyl­lis­ty­neet törke­ään rikok­seen saatu­aan kansain­vä­li­sen suoje­lun aseman Suomessa. Mikäli palau­tus­kielto estää ulko­maa­lai­sen henki­lön palaut­ta­mi­sen, on Suomeen jäämi­sen oltava rajoi­tet­tua.

3.6. Suomen kansa­lai­suu­den ei tule olla auto­maa­tio vaan seuraus onnis­tu­neesta kotou­tu­mi­sesta

Suomen kansa­lai­suu­den tulee olla seuraus onnis­tu­neesta kotou­tu­mi­sesta suoma­lai­seen yhteis­kun­taan ja sen arvoi­hin. Kansa­lai­suu­den saami­nen ei voi olla Suomeen tule­valle itses­tään­sel­vyys tai auto­maat­ti­nen oikeus. Kansa­lai­suu­den saami­sen edel­ly­tyk­siä on tiuken­net­tava.

Kansa­lai­suu­den saami­sen edel­ly­tyk­siin tulee lisätä suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kurs­sin ja kurs­si­ko­keen hyväk­sytty suorit­ta­mi­nen. Kurs­sin ja kokeen sisältö keskit­tyisi yhteis­kun­nan perus­ta­viin sään­töi­hin sekä perus­oi­keuk­siin, kuten ihmis­ten fyysi­sen koske­mat­to­muu­den ja yhden­ver­tai­suu­den kunnioit­ta­mi­seen kaikissa tilan­teissa. Mikään yksit­täi­nen testi ei itses­sään takaa moit­tee­tonta käyt­täy­ty­mistä, mutta se olisi symbo­li­nen sitou­mus kunnioit­taa suoma­lai­sen yhteis­kun­nan peli­sään­töjä. Suomeen parhai­ten sovel­tu­van testin käyt­töö­no­tossa on selvi­tet­tävä muiden maiden käytän­töjä kansa­lai­suus­tes­tien käytössä.

Kansa­lai­suu­den saami­sen ehtoja on kiris­tet­tävä myös siten, että tarkis­te­taan Suomessa vaadit­tua oles­ke­luai­kaa nykyistä pidem­mäksi vertai­lu­mai­den käytän­nöt huomioi­den. Normaa­lia pidem­pää Suomessa asumi­sai­kaa on edel­ly­tet­tävä tapauk­sissa, joissa haki­jan henki­löl­li­syy­den määrit­tä­mi­nen on oles­ke­lu­lu­paa myön­net­täessä ollut mahdo­tonta tai epäsel­vää muun muassa puut­tu­vien doku­ment­tien takia. Näin lisä­tään myös kannus­teita hank­kia ja esit­tää henki­löl­li­syys­to­dis­tuk­set alku­pe­rä­maasta. Kansa­lai­suu­den edel­ly­tys­ten arvioin­nissa on asumi­sa­jaksi hyväk­syt­tävä vain oles­ke­lu­lu­valla tapah­tu­nut oles­kelu.

Suomen tulee ottaa käyt­töön Tans­kan malli kansa­lai­suu­den peru­mi­sessa ulko­mailla aseel­li­seen terro­ris­ti­ryh­män tai vastaa­van toimin­taan osal­lis­tu­van kaksois­kan­sa­lai­sen kohdalla. Kansa­lai­suu­den menet­tä­mi­sen edel­ly­tyk­siä on enti­ses­tään laajen­net­tava myös terro­rismi-, maan- ja valtion­pe­tos­ten kohdalla. Suomen kansa­lai­suu­den menet­tä­mi­nen on mahdol­lista vain henki­löille, jotka ovat Suomen lisäksi myös jonkin toisen maan kansa­lai­sia. Erit­täin törkei­siin Suomen valtion ja sen kansa­lais­ten turval­li­suutta vaaran­ta­viin rikok­siin syyl­lis­ty­nei­den kaksois­kan­sa­lais­ten oikeutta Suomen kansa­lai­suu­teen ei voida pitää peruut­ta­mat­to­mana.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Suomen kansa­lai­suu­den myön­tä­mi­sen yhtey­dessä on pystyt­tävä parem­min varmis­ta­maan onnis­tu­nut kotou­tu­mi­nen ja suoma­lai­sen yhteis­kun­nan univer­saa­lien perus­ar­vo­jen omak­su­mi­nen otta­malla käyt­töön yhteis­kun­nan perus­ta­via sään­töjä ja ihmis­ten perus­oi­keuk­sia sekä yhden­ver­tai­suutta koskeva suoma­lai­sen yhteis­kun­nan perus­kurssi ja kurs­si­koe, sekä piden­tä­mällä Suomessa vaadit­tua oles­ke­luai­kaa.

Suomen tulee ottaa käyt­töön Tans­kan malli kansa­lai­suu­den peru­mi­sessa ulko­mailla aseel­li­seen terro­ris­ti­ryh­män tai vastaa­van toimin­taan osal­lis­tu­van kaksois­kan­sa­lai­sen kohdalla.

3.7. Turva­paik­ka­pro­ses­sin alku­vai­hee­seen on panos­tet­tava riit­tä­västi

Vuonna 2015 Suomessa onnis­tut­tiin sisä­mi­nis­te­riön sillois­ten toimien ansiosta vält­tä­mään turva­pai­kan­ha­ki­joi­den hallit­se­ma­ton ohjau­tu­mi­nen maan sisällä. Haki­joi­den määrän äkil­li­nen kymmen­ker­tais­tu­mi­nen edel­lytti nopeaa monin­ker­tais­ta­mista myös Maahan­muut­to­vi­ras­ton käsit­te­li­jöi­den, käytet­tä­vien tulk­kien, oikeus­a­vus­ta­jien ja muiden edus­ta­jien määrässä. Asetelma oli panos­tus­ten mitta­kaa­vasta johtuen haas­tava, koska suomea ja haki­joi­den kieltä osaa­vien päte­vien tulk­kien, avus­ta­jien ja koke­nei­den oles­ke­lu­lu­pa­kä­sit­te­li­jöi­den määrä oli hyvin rajal­li­nen. Osin haaste purkau­tui käsit­te­ly­ai­ko­jen piden­ty­mi­senä.

Kesä­kuussa 2019 valmis­tui laaja riip­pu­ma­ton selvi­tys turva­paik­ka­jär­jes­tel­män toimi­vuu­desta. Selvi­tyk­sen mukaan vuosien 2015 ja 2016 korkeat haki­ja­mää­rät näky­vät yhä Suomen turva­paikka- ja vastaan­ot­to­jär­jes­tel­män nyky­ti­lan­teessa. Turva­paik­ka­jär­jes­tel­män kuor­mit­tu­nei­suus näkyy erityi­sesti käsit­te­ly­ajoissa sekä Maahan­muut­to­vi­ras­tossa että hallinto-oikeuk­sissa. Vaikka hake­mus­mää­rät ovat sittem­min laske­neet jo vuotta 2015 edel­tä­vää tasoa alem­mas, vastaan­ot­to­jär­jes­tel­mässä kirjoilla olevien asiak­kai­den määrä on laske­nut hitaasti.

Kokoo­mus edel­lyt­tää, että turva­paik­ka­me­net­te­lyssä turva­taan riit­tä­vät resurs­sit, jotta ammat­ti­tai­toi­set asian­tun­ti­jat kyke­ne­vät teke­mään päätök­set laaduk­kaasti heinä­kuussa 2018 voimaan­tul­leen laki­sää­tei­sen 6 kuukau­den maksi­mia­jan rajoissa. Proses­seja on kehi­tet­tävä muun muassa auto­ma­ti­soin­tia hyödyn­tä­mällä. Riit­tä­vät resurs­sit on turvat­tava myös vali­tuk­sia käsit­te­le­ville hallinto-oikeu­delle ja korkeim­malle hallinto-oikeu­delle. Samalla on tehty­jen arvioin­tien perus­teella vali­tet­ta­vasti selvää, että nykyi­seen haku­me­ka­nis­miin perus­tuva järjes­telmä ei voi jatkos­sa­kaan toimia täysin ilman haas­teita, jos haki­ja­määrä 10-kertais­tuu nopeasti, kuten tapah­tui vuonna 2015. On mahdo­tonta yllä­pi­tää etukä­teen riit­tä­vän suurta koke­nei­den turva­paik­ka­kä­sit­te­li­jöi­den ja tule­vien haki­joi­den kiel­ten tulk­kien reser­viä.

Avun aidosti hädä­na­lai­sille kohden­ta­van vali­koi­vuu­den lisää­mi­nen turva­paik­ka­po­li­tii­kassa mahdol­lis­taa panos­tuk­set vapaut­ta­malla resurs­seja aiheet­to­mien turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­lystä. Päätök­sen­teon tehos­ta­mi­nen vähen­tää lisäksi ulko­maa­lais­ten odotusai­kaa vastaan­ot­to­kes­kuk­sissa, mikä myös sääs­tää resurs­seja.

Vastaan­ot­to­kes­kuk­sissa on edel­ly­tet­tävä aktii­vista osal­lis­tu­mista pereh­dyt­tä­mis­toi­miin. Toimin­taan osal­lis­tu­mi­sesta kiel­täy­ty­mi­sen tulee johtaa vastaan­ot­to­ra­han piene­ne­mi­seen.

Päätök­sen­teko ulko­maa­lai­s­asioissa on moni­vai­hei­nen prosessi, jossa selvi­te­tään tarkasti turva­pai­kan­ha­ki­jan ja tämän koti- tai lähtö­maan tilanne. Mitä varmem­maksi ensi­vai­heen prosessi saadaan, sitä vähem­män muutok­sen­haun tarvetta pitäisi ilmetä. Hake­muk­sen ratkai­se­mi­nen laaduk­kaasti ja perin­poh­jai­sesti ensim­mäi­sellä kerralla sääs­tää resurs­seja uusin­ta­ha­ke­mus­kier­teeltä.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­ly­ai­koja lyhen­ne­tään huoleh­ti­malla Maahan­muut­to­vi­ras­ton ja tuomiois­tui­mien riit­tä­vistä resurs­seista.

Vastaan­ot­to­kes­kus­ten pereh­dyt­tä­mis­toi­men­pi­tei­siin osal­lis­tu­matta jättä­mi­nen ilman asian­mu­kaista perus­tetta johtaa vastaan­ot­to­ra­han piene­ne­mi­seen.

3.8. Suomen on kotou­tet­tava töihin, ei työt­tö­mäksi

Myön­tei­sen turva­paik­ka­pää­tök­sen saaneilla on suunta oltava opin­to­jen ja työn kautta kotou­tu­mi­nen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan. Nyky­ti­lanne, jossa tiet­ty­jen turva­pai­kan­ha­ki­ja­ryh­mien työl­li­syy­saste on vielä vuosia maahan saapu­mi­sen jälkeen kaukana kanta­väes­töstä, ei ole hyväk­syt­tävä. Kotou­tu­mi­sessa esisi­jai­nen vastuu on turva­pai­kan saaneella itsel­lään. Yhteis­kunta voi kuiten­kin myös tehdä paljon kotou­tu­mista tukeak­seen.

Avain kotou­tu­mi­seen on työ, johon on pääs­tävä nopeasti oles­ke­lu­lu­van saami­sen jälkeen. Työtä saanut maahan­muut­taja pystyy lähtö­koh­tai­sesti huoleh­ti­maan itses­tään. Työssä oppii myös ymmär­tä­mään yhteis­kun­tamme toimin­taa ja osal­lis­tuu suoma­lai­sen yhteis­kun­nan yllä­pi­tä­mi­seen vero­jen­mak­sun kautta. Työssä syntyy myös verkos­toja ja ihmis­suh­teita. Työssä kasva­te­taan kieli­tai­toa ja kerry­te­tään arvo­kasta työko­ke­musta.

Tanska on koros­ta­nut nopean työl­lis­ty­mi­sen ensi­si­jai­suutta jo pitkään ja myös Ruot­sissa on menty tähän suun­taan. Työn­ha­kua ja työn vastaa­not­ta­mista koske­vien velvoit­tei­den on astut­tava voimaan heti oles­ke­lu­lu­van saami­sen jälkeen. Sosi­aa­li­tur­vaa on uudis­tet­tava siten, että se kannus­taa nykyistä voimak­kaam­min työn­te­koon.

Kotou­tu­mis­kou­lu­tus on uudis­tet­tava siten, että siinä lähtö­koh­tana on kielen oppi­mi­sen integroi­mi­nen työhön eikä päin­vas­toin. Työka­luina tähän ovat palk­ka­tu­ki­jak­sot, harjoit­te­lut, valmen­nuk­set ja koulu­tus­so­pi­mus. Muutos vaatii myös työnan­ta­jilta ja työyh­tei­söiltä sen hyväk­sy­mistä, että kaikki eivät osaa hyvin suomea – aina­kaan aluksi. Kotou­tu­mis­kou­lu­tusta on uudis­tet­tava myös niin, että se mahdol­lis­taa palkal­li­sen työn­teon opis­ke­lun ohessa ja kannus­taa siihen. Nyky­ään pois­sao­lot koto-koulu­tuk­sesta työkeik­ko­jen vuoksi voivat johtaa paikan menet­tä­mi­seen ja uuden kurs­sin odot­te­luun. Ihmi­siä ei saa ohjata pitkä­kes­toi­seen oles­ke­luun työelä­män ulko­puo­lella tukien varassa.

Turha odot­telu on pahinta. Koto-kurs­seille voi olla pitkä jono. Tällöin maahan­muut­ta­jille tulee tarjota omaan amma­til­li­seen kiin­nos­tuk­seen ja olemassa oleviin taitoi­hin perus­tu­vaa työpa­ja­toi­min­taa taikka ohjata heitä työko­kei­lui­hin ja omaeh­toi­seen opis­ke­luun. Työelä­män ulko­puo­lella olevien maahan­muut­ta­jien akti­voin­nista on tehtävä kuntien tehtävä. Jo nyt käytössä on osaa­mis­kes­kus-malleja, jotka toimi­vat tähän hyvänä pohjana.

Erityi­sesti maahan­muut­ta­ja­taus­tai­sille äideille on raken­net­tava keinoja osal­lis­tua suoma­lai­seen arkeen esimer­kiksi yhdessä lastensa kanssa. Suomen ja ruot­sin kielen opetusta on järjes­tet­tävä äideille yhdessä lasten kanssa päivä­ko­tien yhtey­dessä. Samalla syntyy luon­te­via kontak­teja muihin vanhem­piin.

Työmark­ki­na­tu­keen on sisäl­ly­tet­tävä kielen opis­ke­luun kannus­tava kieli­lisä, jolla kieli­tai­tonsa osoit­ta­malla voi nostaa työmark­ki­na­tu­kensa nykyi­sen perus­päi­vä­ra­han tasolle. Kieli­lisä toteu­tet­tai­siin alen­ta­malla ensin työmark­ki­na­tu­kea kaik­kien osalta kieli­li­sää vastaa­valla summalla. Todis­ta­malla suomen tai ruot­sin kieli­tai­don esimer­kiksi perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tuk­sella tai ylei­sellä kieli­tut­kin­nolla saisi kieli­li­sän, jolloin tuki vastaisi nykyistä perus­päi­vä­ra­haa.

Kokoo­mus ehdot­taa, että:

Työn­ha­kua ja työn vastaa­not­ta­mista koske­vien velvoit­tei­den on astut­tava voimaan heti oles­ke­lu­lu­van saami­sen jälkeen, eivätkä ne saa katketa kotou­tu­mis­jak­solla tarjot­ta­vien palve­lui­den ajaksi, vaan ensi­si­jai­nen pyrki­mys tulee olla kannus­taa nopeasti työhön ja työpai­koilla tapah­tu­vaan harjoit­te­luun.

Kotou­tu­mis­kou­lu­tus on uudis­tet­tava siten, että lähtö­koh­tana on kielen oppi­mi­sen integroi­mi­nen työhön eikä päin­vas­toin.

Työmark­ki­na­tu­keen on sisäl­ly­tet­tävä kielen opis­ke­luun kannus­tava kieli­lisä, jolla kieli­tai­tonsa osoit­ta­malla voi nostaa työmark­ki­na­tu­kensa nykyi­sen perus­päi­vä­ra­han tasolle.

Turva­pai­kat hädä­na­lai­sille, este­tään väärin­käyttö -asia­kir­jan taus­talla ovat Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tuk­sessa ja edus­kun­ta­ryh­mässä hyväk­sytty Kokoo­muk­sen visio parem­masta turva­paik­ka­po­li­tii­kasta (19.2.2019) ja sisä­mi­nis­teri Kai Mykkä­sen johdolla valmis­teltu Seksu­aa­li­ri­kol­li­suu­den ennal­taeh­käisy ja torjunta -ohjelma (20.2.2019).