MENU
Toivakka puolusti halli­tuksen toimia vanhusten hoidon kehit­tä­mi­sessä

Toivakka puolusti halli­tuksen toimia vanhusten hoidon kehit­tä­mi­sessä

Julkaistu: 29.09.2009 Uncategorized

Kävin viikko sitten tutus­tu­massa terveys­kes­kuksen ikäih­misten akuut­tio­sastoon ja sen demen­tiayk­sikköön Mikke­lissä. Päällim­mäisenä tuosta käynnistä mieleen jäi henki­lö­kunta. Tapasin todella osaavia, motivoi­tu­neita ja sitou­tu­neita ihmisiä, jotka tekivät työtään aidosti välittäen.

Akuut­tio­sas­tolla on kuntouttava työote, mutta silti kuulin, ettei kuntou­tuk­selle ole riittä­västi arjessa aikaa. Tämä on valitet­ta­vasti tilanne myös monissa muissa hoivayk­si­köissä. Kuntou­tusta voidaan jopa korvata lääki­tyk­sellä. Joskus asia on kiinni siitä, ettei vanhustyön osaamista ole saata­villa tai henki­lö­kunnan määrä ei ole tarpeeseen nähden oikein mitoi­tettu. Näitä ongelmia on nostanut esiin niin professori Sirkka-Liisa Kivelä taannoi­sessa rapor­tissaan kuin opposi­tiokin väliky­sy­myk­sessään. Ja ihan aiheel­li­sesti. Opposition väliky­sy­myk­sessään kuvaamat tapaukset, joissa hoitoa on laimin­lyöty, ovat rankkoja ja näin ei sivis­tys­val­tiossa todel­lakaan saa olla. Laimin­lyön­teihin on puututtava, ja myös puututaan.

Positii­vista kehitystä vanhus­ten­huol­lossa on saatu aikaan ja on myös pidettävä mielessä se, että valtao­sassa vanhusten hoivayk­si­köitä ikäih­misiä hoidetaan hyvin ja turval­li­sesti. Tätä käsitystä puoltaa minis­te­rinkin mainitsema Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen tutkimus. Laitos­hoidon toimin­ta­tavat ovat muuttuneet ikäih­misten toimin­ta­kyvyn säilyt­tä­mistä suosivaan suuntaan. Yhä useampi hoivayk­sikkö noudattaa kuntout­tavaa työotetta. Uni- ja psykoo­si­lääk­keiden käyttöä on pystytty vähen­tämään ilman merkit­tävää unihäi­riöiden ja käytö­soi­rei­lujen kasvua.

Suomessa on ammat­ti­tai­toinen, koulu­tettu hoito­hen­ki­löstö ja heidän osaamistaan tulee arvostaa. Alalle tarvitaan jatkossa väestön ikään­ty­misen myötä uusia käsipareja ja toivonkin, että myös tällä nyt käytä­vällä keskus­te­lulla motivoidaan hakeu­tumaan alalle, eikä pelotella pois vanhustyön parista. Työn huono organi­sointi tai liian alhainen henki­lös­tö­mi­toitus eivät toden totta ole hoitajien syytä. Ne ovat asioita, joihin meidän päättäjien niin täällä eduskun­nassa kuin kunnis­sakin on luotava mahdol­li­suudet.

Mahdol­li­suuksia hyvään hoivaan on tällä vaali­kau­della paran­nettu. Ikäih­misten palve­lujen laatusuo­situs uudis­tettiin jo viime vuoden alussa. Aiemmasta, vuonna 2001 annetusta, laatusuo­si­tuk­sesta täsmen­nettiin henki­lös­tö­mi­toi­tus­pe­rus­teita ja annettiin mitat­tavia määräl­lisiä tavoi­te­tasoja keskei­sille palve­luille sekä konkreet­tisia mitta­reita tavoit­teiden toteu­tu­misen seurantaan. Johta­misen rooli tunnus­tetaan myös. Hyvällä johta­mi­sella vaiku­tetaan paitsi henki­löstön määrään ja osaamiseen, myös työhy­vin­vointiin ja työtur­val­li­suuteen.

Laatusuo­si­tuk­sissa paino­tetaan terveyden, toimin­ta­kyvyn ja kuntou­tu­misen tukemista kaikissa palve­luissa. Näiden vaikut­ta­vuu­desta on olemassa selkeää näyttöä. Henki­lös­tö­mi­toi­tus­suo­si­tuk­sissa on huomioitu se, ettei hyvä hoiva tarkoita pelkästään vanhusten ruokki­mista ja vaipan­vaihtoa neljän seinän sisällä, vaan myös kuntout­tavaa tekemistä. Jo pelkästään arkikun­toutus on erittäin tärkeää: se, että ikäih­misten annetaan tehdä päivit­täisiä askareita voimien ja kyvyn mukaan itse. Laatusuo­situs muistuttaa myös sektorit ylittävän yhteistyön tärkey­destä, esimer­kiksi kuntien kulttuuri- ja liikun­ta­toimi tai järjestöt ja seurat voivat olla ikäih­misten palve­luissa hyvänä tukena ja toteut­tajana.

Laatusuo­si­tusten toimeen­panoa on tuettu esimer­kiksi kohden­ta­malla lisää valtio­no­suuksia vanhusten koti- ja laitos­hoidon palve­luiden henki­löstön lisää­miseen ja kotihoidon katta­vuuden paran­ta­miseen. Valtion toimien positii­vinen vaikutus kunta­ta­louteen on ollut nykyhal­li­tuksen aikana monin­ker­tainen verrattuna punamul­ta­hal­li­tukseen. Samoin Kaste-ohjel­masta on ohjattu rahaa ikäih­misten palve­luiden kehit­tä­miseen laatusuo­si­tusten mukai­sesti.

Näistä toimista huoli­matta laatusuo­si­tuksia ei ole riittä­vässä määrin nouda­tettu. Opposition retoriikkaa voi tässä suhteessa lainata sanomalla, että toimet ovat olleet hyvin oikean­suun­taisia, mutta sellai­sinaan valitet­ta­vasti riittä­mät­tömiä. Hallitus ei silti todel­lakaan jäänyt seisomaan tumput suorina, päinvastoin. Kun seuran­noissa kävi ilmi, että laatusuo­si­tuksia ei riittä­västi noudateta, ministeri Risikko linjasi, että vanhus­ten­huol­losta on tehtävä laki. Eli opposition nyt vaatima lainval­mistelu on ollut jo viime touko­kuusta lähtien STM:n työryhmän käsit­te­lyssä. Lain valmis­telun yhtey­dessä osasta laatusuo­si­tuksia tehdään sitovia.

Vanhustyön osaamiseen paneu­dutaan sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriön sekä opetus­mi­nis­teriön yhteis­voimin. Tosia­sial­li­sesti lähes kaikki hoito­työn­te­kijät kohtaavat työssään ikään­ty­neitä ihmisiä toimi­vatpa he sitten terveyttä edistävien, ennalta ehkäi­sevien, akuutti- tai pitkä­ai­kais­hoidon palve­lu­yk­si­köissä. Tämän työnte­ki­jä­joukon osaaminen vaikuttaa suuressa määrin asiak­kaiden elämän- ja palvelun laatuun ja vaikut­ta­vuuteen. Siksi hoitotyön ammatil­li­sessa perus-, jatko- ja täyden­nys­kou­lu­tuk­sessa on turvattava riittävä vanhustyön asian­tun­temus ja mahdol­lisuus geron­to­lo­giseen työhön pätevöi­ty­miseen ja erikois­tu­miseen.

akuut­tio­sas­tolla käydessäni mieleen jäi myös henki­löstön toive omaisten osallis­tu­mi­sesta hoito­yk­si­köiden arkeen. He eivät tunne, että vanhusten läheiset olisivat hoiva-alan ammat­ti­laisten vaivana, vaan päinvastoin. Viesti on vahvasti se, että kaikki apu ja omaisten osallis­tu­minen on terve­tul­lutta.

Ikäih­mi­sistä huolenpito onkin meille kaikille hyvä välit­tä­misen oppitunti. Vastuu ikäih­misten hoivayk­si­köistä on aina kunnilla ja valtiolla. Omaisten tehtävänä ei ole paikata vajaata henki­lös­tö­mi­toi­tusta. Lähim­mäi­sen­rakkaus on silti tarpeen. Viran­omainen ei voi korvata läheistä ihmistä. Vanhusten masennus johtuu usein yksinäi­syy­destä, sitä ongelmaa ei yksin rahalla ratkaista. Meidän lasten ja lasten­lasten pitäisi viettää useammin aikaa oman äitimme tai isämme, mummomme tai pappamme kanssa. Hoiva­ko­tei­hinkin voimme tuoda hyvää mieltä vaikkapa vanhuksia ulkoi­lut­ta­malla tai musiik­ki­tuo­kioita järjes­tä­mällä. Me voimme vahvistaa yhtei­söl­li­syyttä ja ikäih­misten sosiaa­lisia verkostoja.

Läheisten välit­tä­mistä tuetaan myös ensi keväänä eduskunnan käsit­telyyn tulevalla kotikun­talain muutok­sella. Jatkossa vanhuk­silla ja vammai­silla on mahdol­lisuus valita kotikun­tansa ja muuttaa lähelle sukulai­siaan.

Omaisilla ja muilla lähei­sillä on tärkeä rooli siinäkin, että ikäih­misten hoidon­tarve huomataan ajoissa. Mitä aiemmin esimer­kiksi alkava dementia havaitaan, sen helpompaa sitä on hoitaa ja sitä pidempään voidaan varmistaa turval­linen kotihoito. Kun ikään­ty­västä lähim­mäi­sestä on pienikin huoli, se kannattaa tuoda esiin ja selvittää, miten tilan­teessa voidaan ikäih­mistä tukea. Tässä työssä tukena on palve­lu­tarpeen arvioinnin ikärajan laske­minen 80 vuodesta 75 vuoteen.

Kun puhutaan läheisten välit­tä­mi­sestä, ei omais­hoitoa voi unohtaa. Halli­tus­oh­jelmaan onkin kirjattu useita omais­hoi­tajien aseman paran­ta­miseen liittyviä tavoit­teita. Omais­hoi­tajien sijai­savun saantia paran­netaan ja pyritään luomaan myös sisäl­löl­li­sesti miele­kästä sijais­hoitoa, kuten lomitus­pal­ve­luita kotona tai perhe­hoi­dossa. Kansan­edus­ta­jamme Arto Satosen lakia­loitteen pohjalta selvi­tetään myös mahdol­li­suutta hoito­va­paa­jär­jes­telmän kehit­tä­miseen työn ja omais­hoidon parem­maksi yhteen­so­vit­ta­mi­seksi. Omais­hoidon tuen piiriin kuuluvien määrää pyritään lisäämään. SATA-komiteassa tehdään parhaillaan työtä omais­hoidon tuen ja eläkettä saavan hoitotuen yhteen­so­vit­ta­mi­seksi. Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä edellyttää, että omais­hoidon tuki siirretään Kelan vastuulle, jotta kuntien epäta­saiset tukikäy­tännöt yhtenäis­tyvät.

kuten hyvin tiedämme, samalla rahalla saa niin hyvää kuin huonoakin hoivaa ja palve­luita. Kokoomus nosti viime kunta­vaalien yhtey­dessä esiin kuntia, joissa ikäih­misten palve­luissa on kyetty toteut­tamaan hyviä käytäntöjä. Kuopiossa pyörii Yhessä immeisiks’ -projek­tista alkanut avoin päivä­kes­kus­toi­minta, jolla tarjotaan ikäih­misten omaeh­toi­selle harras­ta­mi­selle puitteet. Hyvien neuvonta- ja hoiva­pal­ve­luiden lisäksi onkin tärkeää tukea ikäih­misten omaa toimintaa. Ikäih­miset eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, jota hoidetaan pitkä­ai­kais­hoi­vassa, vaan on myös paljon heitä, jotka selviy­tyvät itsenäi­sesti, matkus­te­levat ja ovat aktii­visia aivan viimeisiin vuosiin asti. Tätä omaeh­toi­suutta on tuettava, ei tukah­duttaen, vaan mahdol­li­suuksia tarjoten.

Päijät-Hämeessä on puolestaan ikäih­misten palve­lu­keskus Palvelu Santra, joka toimii yhteis­työssä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kesken. Sieltä ikäih­minen saa sopivan palvelun tai neuvon oikealle palve­lu­po­lulle. Palve­lu­kes­kukset voivat myös ohjata palve­luse­telin käytössä ja näin tuoda ikäih­misten arkeen uusia palve­lu­muotoja. Sodan­ky­lässä taas on tehty hienoja avauksia ikäih­misten muisti­neu­vo­la­toi­mintaan. Ajoissa aloite­tulla kuntou­tuk­sella, lääkin­näl­li­sellä hoidolla ja neuvon­nalla on pystytty lisäämään laaduk­kaita kotona asumisen vuosia ja siirtämään laitos­hoidon alkamista. Monista kunnista löytyy myös kodin­omainen demen­tiayk­sikkö ja päivä­osas­tolla tuetaan omais­hoi­tajien jaksa­mista.

Hyvillä ennakoi­villa toimilla on kunnissa kyetty paran­tamaan ikäih­misten toimin­ta­kykyä merkit­tä­västi, vähen­tämään laitos­hoivan nopeaa tarvetta ja tuomaan elämään virik­keitä. Ikäih­misten palve­luista löytyy valitet­tavia epäkohtia, mutta myös hyviä ja toimivia palve­luita. Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä vetoaakin niin oman puolu­eensa edustajiin kuin muihinkin kunta­päät­täjiin, että jo löyde­tyistä hyvistä käytän­nöistä pidetään kiinni myös vaikean talous­ti­lanteen aikana. Myös hoito­ketjut ja hoidon porrastus tulee kunnissa hoitaa kuntoon. Ihmisiä ei saa makuuttaa väärillä paikoilla, kuten sairaa­loissa kodin­omaisen pitkä­ai­kais­hoivan sijaan. Se on paitsi epäeet­tistä, myös kallista. Kun pulmien ennal­taeh­käi­syssä ja kunnol­lisen hoivan järjes­tä­mi­sessä säästetään, säästö maksetaan raskaampana laitos­hoivana tai erikois­sai­raan­hoitona ? eikä se säästö saa johtaa vanhusten epäin­hi­mil­liseen kohteluun.

Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä pitää erittäin tärkeänä tätä vanhus­ten­huol­losta nyt käytävää keskus­telua. Toivomme, että keskus­te­lussa tulee monia hyviä uusia avauksia, joita hallitus voi ministeri Risikon johdolla viedä eteenpäin. Uusi laki tai merkit­tä­väkään rahan­lisäys ei takaa kaikkien ikäih­misten hyvää hoivaa, tarvitaan monia saman­suun­taisia toimia ja myötäe­lä­misen kykyä.

Maailma ei tule valmiiksi yhdessä vaali­kau­dessa. Se ei tullut valmiiksi niiden kahden­toista vuoden aikana, kun sosia­li­de­mo­kraatit olivat halli­tuk­sessa, eikä se tule valmiiksi tälläkään vaali­kau­della. Paljon kuitenkin tehdään ja eteenpäin mennään. Yhteisenä tavoit­teena on ikäih­misten hyvä hoito ja hoiva, turval­linen olo niin kotona kuin tarvit­taessa laitos­hoi­dos­sakin.


Kuvat


Kokoomus.fi