• FI
  • SV
  • MENU
    Toivakka puolusti halli­tuk­sen toimia vanhus­ten hoidon kehit­tä­mi­sessä

    Toivakka puolusti halli­tuk­sen toimia vanhus­ten hoidon kehit­tä­mi­sessä

    Julkaistu: 29.09.2009 Uncategorized

    Kävin viikko sitten tutus­tu­massa terveys­kes­kuk­sen ikäih­mis­ten akuut­tio­sas­toon ja sen demen­tiayk­sik­köön Mikke­lissä. Pääl­lim­mäi­senä tuosta käyn­nistä mieleen jäi henki­lö­kunta. Tapa­sin todella osaa­via, moti­voi­tu­neita ja sitou­tu­neita ihmi­siä, jotka teki­vät työtään aidosti välit­täen.

    Akuut­tio­sas­tolla on kuntout­tava työote, mutta silti kuulin, ettei kuntou­tuk­selle ole riit­tä­västi arjessa aikaa. Tämä on vali­tet­ta­vasti tilanne myös monissa muissa hoivayk­si­köissä. Kuntou­tusta voidaan jopa korvata lääki­tyk­sellä. Joskus asia on kiinni siitä, ettei vanhus­työn osaa­mista ole saata­villa tai henki­lö­kun­nan määrä ei ole tarpee­seen nähden oikein mitoi­tettu. Näitä ongel­mia on nosta­nut esiin niin profes­sori Sirkka-Liisa Kivelä taan­noi­sessa rapor­tis­saan kuin oppo­si­tio­kin väli­ky­sy­myk­ses­sään. Ja ihan aiheel­li­sesti. Oppo­si­tion väli­ky­sy­myk­ses­sään kuvaa­mat tapauk­set, joissa hoitoa on laimin­lyöty, ovat rank­koja ja näin ei sivis­tys­val­tiossa todel­la­kaan saa olla. Laimin­lyön­tei­hin on puutut­tava, ja myös puutu­taan.

    Posi­tii­vista kehi­tystä vanhus­ten­huol­lossa on saatu aikaan ja on myös pidet­tävä mielessä se, että valtao­sassa vanhus­ten hoivayk­si­köitä ikäih­mi­siä hoide­taan hyvin ja turval­li­sesti. Tätä käsi­tystä puol­taa minis­te­rin­kin mainit­sema Tervey­den ja hyvin­voin­nin laitok­sen tutki­mus. Laitos­hoi­don toimin­ta­ta­vat ovat muut­tu­neet ikäih­mis­ten toimin­ta­ky­vyn säilyt­tä­mistä suosi­vaan suun­taan. Yhä useampi hoivayk­sikkö noudat­taa kuntout­ta­vaa työotetta. Uni- ja psykoo­si­lääk­kei­den käyt­töä on pystytty vähen­tä­mään ilman merkit­tä­vää unihäi­riöi­den ja käytö­soi­rei­lu­jen kasvua.

    Suomessa on ammat­ti­tai­toi­nen, koulu­tettu hoito­hen­ki­löstö ja heidän osaa­mis­taan tulee arvos­taa. Alalle tarvi­taan jatkossa väes­tön ikään­ty­mi­sen myötä uusia käsi­pa­reja ja toivon­kin, että myös tällä nyt käytä­vällä keskus­te­lulla moti­voi­daan hakeu­tu­maan alalle, eikä pelo­tella pois vanhus­työn parista. Työn huono orga­ni­sointi tai liian alhai­nen henki­lös­tö­mi­toi­tus eivät toden totta ole hoita­jien syytä. Ne ovat asioita, joihin meidän päät­tä­jien niin täällä edus­kun­nassa kuin kunnis­sa­kin on luotava mahdol­li­suu­det.

    Mahdol­li­suuk­sia hyvään hoivaan on tällä vaali­kau­della paran­nettu. Ikäih­mis­ten palve­lu­jen laatusuo­si­tus uudis­tet­tiin jo viime vuoden alussa. Aiem­masta, vuonna 2001 anne­tusta, laatusuo­si­tuk­sesta täsmen­net­tiin henki­lös­tö­mi­toi­tus­pe­rus­teita ja annet­tiin mitat­ta­via määräl­li­siä tavoi­te­ta­soja keskei­sille palve­luille sekä konkreet­ti­sia mitta­reita tavoit­tei­den toteu­tu­mi­sen seuran­taan. Johta­mi­sen rooli tunnus­te­taan myös. Hyvällä johta­mi­sella vaiku­te­taan paitsi henki­lös­tön määrään ja osaa­mi­seen, myös työhy­vin­voin­tiin ja työtur­val­li­suu­teen.

    Laatusuo­si­tuk­sissa paino­te­taan tervey­den, toimin­ta­ky­vyn ja kuntou­tu­mi­sen tuke­mista kaikissa palve­luissa. Näiden vaikut­ta­vuu­desta on olemassa selkeää näyt­töä. Henki­lös­tö­mi­toi­tus­suo­si­tuk­sissa on huomioitu se, ettei hyvä hoiva tarkoita pelkäs­tään vanhus­ten ruok­ki­mista ja vaipan­vaih­toa neljän seinän sisällä, vaan myös kuntout­ta­vaa teke­mistä. Jo pelkäs­tään arki­kun­tou­tus on erit­täin tärkeää: se, että ikäih­mis­ten anne­taan tehdä päivit­täi­siä aska­reita voimien ja kyvyn mukaan itse. Laatusuo­si­tus muis­tut­taa myös sekto­rit ylit­tä­vän yhteis­työn tärkey­destä, esimer­kiksi kuntien kult­tuuri- ja liikun­ta­toimi tai järjes­töt ja seurat voivat olla ikäih­mis­ten palve­luissa hyvänä tukena ja toteut­ta­jana.

    Laatusuo­si­tus­ten toimeen­pa­noa on tuettu esimer­kiksi kohden­ta­malla lisää valtio­no­suuk­sia vanhus­ten koti- ja laitos­hoi­don palve­lui­den henki­lös­tön lisää­mi­seen ja koti­hoi­don katta­vuu­den paran­ta­mi­seen. Valtion toimien posi­tii­vi­nen vaiku­tus kunta­ta­lou­teen on ollut nyky­hal­li­tuk­sen aikana monin­ker­tai­nen verrat­tuna puna­mul­ta­hal­li­tuk­seen. Samoin Kaste-ohjel­masta on ohjattu rahaa ikäih­mis­ten palve­lui­den kehit­tä­mi­seen laatusuo­si­tus­ten mukai­sesti.

    Näistä toimista huoli­matta laatusuo­si­tuk­sia ei ole riit­tä­vässä määrin nouda­tettu. Oppo­si­tion reto­riik­kaa voi tässä suhteessa lainata sano­malla, että toimet ovat olleet hyvin oikean­suun­tai­sia, mutta sellai­si­naan vali­tet­ta­vasti riit­tä­mät­tö­miä. Halli­tus ei silti todel­la­kaan jäänyt seiso­maan tumput suorina, päin­vas­toin. Kun seuran­noissa kävi ilmi, että laatusuo­si­tuk­sia ei riit­tä­västi nouda­teta, minis­teri Risikko linjasi, että vanhus­ten­huol­losta on tehtävä laki. Eli oppo­si­tion nyt vaatima lain­val­mis­telu on ollut jo viime touko­kuusta lähtien STM:n työryh­män käsit­te­lyssä. Lain valmis­te­lun yhtey­dessä osasta laatusuo­si­tuk­sia tehdään sito­via.

    Vanhus­työn osaa­mi­seen paneu­du­taan sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön sekä opetus­mi­nis­te­riön yhteis­voi­min. Tosia­sial­li­sesti lähes kaikki hoito­työn­te­ki­jät kohtaa­vat työs­sään ikään­ty­neitä ihmi­siä toimi­vatpa he sitten terveyttä edis­tä­vien, ennalta ehkäi­se­vien, akuutti- tai pitkä­ai­kais­hoi­don palve­lu­yk­si­köissä. Tämän työn­te­ki­jä­jou­kon osaa­mi­nen vaikut­taa suuressa määrin asiak­kai­den elämän- ja palve­lun laatuun ja vaikut­ta­vuu­teen. Siksi hoito­työn amma­til­li­sessa perus-, jatko- ja täyden­nys­kou­lu­tuk­sessa on turvat­tava riit­tävä vanhus­työn asian­tun­te­mus ja mahdol­li­suus geron­to­lo­gi­seen työhön päte­vöi­ty­mi­seen ja erikois­tu­mi­seen.

    akuut­tio­sas­tolla käydes­säni mieleen jäi myös henki­lös­tön toive omais­ten osal­lis­tu­mi­sesta hoito­yk­si­köi­den arkeen. He eivät tunne, että vanhus­ten lähei­set olisi­vat hoiva-alan ammat­ti­lais­ten vaivana, vaan päin­vas­toin. Viesti on vahvasti se, että kaikki apu ja omais­ten osal­lis­tu­mi­nen on terve­tul­lutta.

    Ikäih­mi­sistä huolen­pito onkin meille kaikille hyvä välit­tä­mi­sen oppi­tunti. Vastuu ikäih­mis­ten hoivayk­si­köistä on aina kunnilla ja valtiolla. Omais­ten tehtä­vänä ei ole paikata vajaata henki­lös­tö­mi­toi­tusta. Lähim­mäi­sen­rak­kaus on silti tarpeen. Viran­omai­nen ei voi korvata läheistä ihmistä. Vanhus­ten masen­nus johtuu usein yksi­näi­syy­destä, sitä ongel­maa ei yksin rahalla ratkaista. Meidän lasten ja lasten­las­ten pitäisi viet­tää useam­min aikaa oman äitimme tai isämme, mummomme tai pappamme kanssa. Hoiva­ko­tei­hin­kin voimme tuoda hyvää mieltä vaik­kapa vanhuk­sia ulkoi­lut­ta­malla tai musiik­ki­tuo­kioita järjes­tä­mällä. Me voimme vahvis­taa yhtei­söl­li­syyttä ja ikäih­mis­ten sosi­aa­li­sia verkos­toja.

    Läheis­ten välit­tä­mistä tuetaan myös ensi keväänä edus­kun­nan käsit­te­lyyn tule­valla koti­kun­ta­lain muutok­sella. Jatkossa vanhuk­silla ja vammai­silla on mahdol­li­suus valita koti­kun­tansa ja muut­taa lähelle suku­lai­si­aan.

    Omai­silla ja muilla lähei­sillä on tärkeä rooli siinä­kin, että ikäih­mis­ten hoidon­tarve huoma­taan ajoissa. Mitä aiem­min esimer­kiksi alkava demen­tia havai­taan, sen helpom­paa sitä on hoitaa ja sitä pidem­pään voidaan varmis­taa turval­li­nen koti­hoito. Kun ikään­ty­västä lähim­mäi­sestä on pieni­kin huoli, se kannat­taa tuoda esiin ja selvit­tää, miten tilan­teessa voidaan ikäih­mistä tukea. Tässä työssä tukena on palve­lu­tar­peen arvioin­nin ikära­jan laske­mi­nen 80 vuodesta 75 vuoteen.

    Kun puhu­taan läheis­ten välit­tä­mi­sestä, ei omais­hoi­toa voi unoh­taa. Halli­tus­oh­jel­maan onkin kirjattu useita omais­hoi­ta­jien aseman paran­ta­mi­seen liit­ty­viä tavoit­teita. Omais­hoi­ta­jien sijai­sa­vun saan­tia paran­ne­taan ja pyri­tään luomaan myös sisäl­löl­li­sesti miele­kästä sijais­hoi­toa, kuten lomi­tus­pal­ve­luita kotona tai perhe­hoi­dossa. Kansan­edus­ta­jamme Arto Sato­sen lakia­loit­teen pohjalta selvi­te­tään myös mahdol­li­suutta hoito­va­paa­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seen työn ja omais­hoi­don parem­maksi yhteen­so­vit­ta­mi­seksi. Omais­hoi­don tuen piiriin kuulu­vien määrää pyri­tään lisää­mään. SATA-komi­teassa tehdään parhail­laan työtä omais­hoi­don tuen ja eläkettä saavan hoito­tuen yhteen­so­vit­ta­mi­seksi. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä edel­lyt­tää, että omais­hoi­don tuki siir­re­tään Kelan vastuulle, jotta kuntien epäta­sai­set tuki­käy­tän­nöt yhte­näis­ty­vät.

    kuten hyvin tiedämme, samalla rahalla saa niin hyvää kuin huonoa­kin hoivaa ja palve­luita. Kokoo­mus nosti viime kunta­vaa­lien yhtey­dessä esiin kuntia, joissa ikäih­mis­ten palve­luissa on kyetty toteut­ta­maan hyviä käytän­töjä. Kuopiossa pyörii Yhessä immei­siks’ -projek­tista alka­nut avoin päivä­kes­kus­toi­minta, jolla tarjo­taan ikäih­mis­ten omaeh­toi­selle harras­ta­mi­selle puit­teet. Hyvien neuvonta- ja hoiva­pal­ve­lui­den lisäksi onkin tärkeää tukea ikäih­mis­ten omaa toimin­taa. Ikäih­mi­set eivät ole yksi yhte­näi­nen ryhmä, jota hoide­taan pitkä­ai­kais­hoi­vassa, vaan on myös paljon heitä, jotka selviy­ty­vät itse­näi­sesti, matkus­te­le­vat ja ovat aktii­vi­sia aivan viimei­siin vuosiin asti. Tätä omaeh­toi­suutta on tuet­tava, ei tukah­dut­taen, vaan mahdol­li­suuk­sia tarjo­ten.

    Päijät-Hämeessä on puoles­taan ikäih­mis­ten palve­lu­kes­kus Palvelu Santra, joka toimii yhteis­työssä yksi­tyi­sen, julki­sen ja kolman­nen sekto­rin kesken. Sieltä ikäih­mi­nen saa sopi­van palve­lun tai neuvon oikealle palve­lu­po­lulle. Palve­lu­kes­kuk­set voivat myös ohjata palve­luse­te­lin käytössä ja näin tuoda ikäih­mis­ten arkeen uusia palve­lu­muo­toja. Sodan­ky­lässä taas on tehty hienoja avauk­sia ikäih­mis­ten muis­ti­neu­vo­la­toi­min­taan. Ajoissa aloi­te­tulla kuntou­tuk­sella, lääkin­näl­li­sellä hoidolla ja neuvon­nalla on pystytty lisää­mään laaduk­kaita kotona asumi­sen vuosia ja siir­tä­mään laitos­hoi­don alka­mista. Monista kunnista löytyy myös kodin­omai­nen demen­tiayk­sikkö ja päivä­osas­tolla tuetaan omais­hoi­ta­jien jaksa­mista.

    Hyvillä enna­koi­villa toimilla on kunnissa kyetty paran­ta­maan ikäih­mis­ten toimin­ta­ky­kyä merkit­tä­västi, vähen­tä­mään laitos­hoi­van nopeaa tarvetta ja tuomaan elämään virik­keitä. Ikäih­mis­ten palve­luista löytyy vali­tet­ta­via epäkoh­tia, mutta myös hyviä ja toimi­via palve­luita. Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä veto­aa­kin niin oman puolu­eensa edus­ta­jiin kuin muihin­kin kunta­päät­tä­jiin, että jo löyde­tyistä hyvistä käytän­nöistä pide­tään kiinni myös vaikean talous­ti­lan­teen aikana. Myös hoito­ket­jut ja hoidon porras­tus tulee kunnissa hoitaa kuntoon. Ihmi­siä ei saa makuut­taa väärillä paikoilla, kuten sairaa­loissa kodin­omai­sen pitkä­ai­kais­hoi­van sijaan. Se on paitsi epäeet­tistä, myös kallista. Kun pulmien ennal­taeh­käi­syssä ja kunnol­li­sen hoivan järjes­tä­mi­sessä sääs­te­tään, säästö makse­taan raskaam­pana laitos­hoi­vana tai erikois­sai­raan­hoi­tona ? eikä se säästö saa johtaa vanhus­ten epäin­hi­mil­li­seen kohte­luun.

    Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä pitää erit­täin tärkeänä tätä vanhus­ten­huol­losta nyt käytä­vää keskus­te­lua. Toivomme, että keskus­te­lussa tulee monia hyviä uusia avauk­sia, joita halli­tus voi minis­teri Risi­kon johdolla viedä eteen­päin. Uusi laki tai merkit­tä­vä­kään rahan­li­säys ei takaa kaik­kien ikäih­mis­ten hyvää hoivaa, tarvi­taan monia saman­suun­tai­sia toimia ja myötäe­lä­mi­sen kykyä.

    Maailma ei tule valmiiksi yhdessä vaali­kau­dessa. Se ei tullut valmiiksi niiden kahden­toista vuoden aikana, kun sosia­li­de­mo­kraa­tit olivat halli­tuk­sessa, eikä se tule valmiiksi tällä­kään vaali­kau­della. Paljon kuiten­kin tehdään ja eteen­päin mennään. Yhtei­senä tavoit­teena on ikäih­mis­ten hyvä hoito ja hoiva, turval­li­nen olo niin kotona kuin tarvit­taessa laitos­hoi­dos­sa­kin.


    Kuvat