Kokoomus.fi
Toisen asteen tulevai­suu­den­nä­kymiä

Toisen asteen tulevai­suu­den­nä­kymiä

Julkaistu: 1.10.07 Ohjelmatyö

Vasem­miston nuori­so­koulua koskevat haihat­telut on vihdoin heitetty romukoppaan - siis sinne, minne ne ovat joutaneet jo länsi­naa­pu­ris­sam­mekin. Koska työmark­ki­noilla tarvitaan erilaisia osaajia, tulee lukioiden ja ammatil­listen oppilai­tosten tarjota toisistaan selvästi poikkeavaa koulu­tusta. Ammatil­linen koulutus on työelä­mä­läh­töistä, lukio yleis­si­vis­tävää. Nämä erilaiset roolit ja niiden vahvis­ta­minen ovat avain menes­tykseen.

Ammatil­listen oppilai­tosten ja lukioiden välinen yhteistyö on kyllä kanna­tet­tavaa, kunhan se ei tarkoita niiden omalei­mai­suuden ja erilaisen tutkin­to­ra­kenteen vesit­tä­mistä. Itse asiassa on niin, että jos toimijat muuttui­sivat kovin saman­lai­siksi, ei niiden yhteis­työssä olisi mieltä, koska niillä ei olisi toisilleen enää mitään annet­tavaa.

Lukioi­denkin välisessä yhteis­työssä pätee, että siinä on voimaa silloin, kun eri tavoin erikois­tuneet kumppanit täyden­tävät toisiaan. Verkos­toi­tu­minen on tärkeää varsinkin pienille lukioille, jotka voivat sen myötä lisätä opiske­li­joi­densa valin­nan­mah­dol­li­suuksia. Lukioiden ja yliopis­tojen välistä yhteis­työtä kehit­tä­mällä voidaan puolestaan tarjota edisty­neille lukio-opiske­li­joille sopivia haasteita syven­tävien kurssien muodossa.

Näyttää siltä, että monelle perus­koulun päättä­välle nuorelle ei ole oikein kirkas­tunut, miten lukio ja ammatil­linen koulutus eroavat toisistaan. Tämä ei ole mikään ihme, kun asia ei tunnu kirkas­tuneen kaikille polii­ti­koil­lekaan. Näen yhdessä koko sivis­tys­va­lio­kunnan kanssa, että tämän asian selvit­tä­minen on koulu­tus­va­lin­tojaan tekevälle nuorelle erittäin tärkeää.

Sivis­tys­va­lio­kunnan huomiota on useissa yhteyk­sissä kiinni­tetty perus­o­pe­tuksen ja toisen asteen nivel­vaiheen opintojen ohjauk­sessa ilmeneviin puutteisiin. Riittä­vällä henki­lö­koh­tai­sella ohjauk­sella voitaisiin varmistaa koulu­tus­va­lin­tojen osuvuus ja ehkäistä myöhempää opintojen keskeyt­tä­mistä. Samalla joudu­tet­taisiin myös opiske­li­joiden valmis­tu­mista. Ammat­ti­tai­toi­sella ohjauk­sella vältyt­täisiin monelta tilan­teelta, jossa nuori tuskastuu väärään koulu­tus­va­lintaan ja yhteis­kunta hukkaa resurs­sejaan.

Sivis­tys­va­lio­kunta katsoi jo vuonna 2002 antamassaan lausun­nossa, että yhtä päätoi­mista opinto-ohjaajaa kohti voi olla enintään 250 oppilasta. Monin paikoin ei kuitenkaan ole päästy lähel­lekään tätä tasoa, ja useista lukioista puuttuu yhä päätoi­minen opinto-ohjaaja. Tämä epäkohta tulisi saada pikai­sesti korjattua, sillä Turussa tehdyn tutki­muksen mukaan tyyty­väisyys opintojen ohjaukseen on selvästi yleisempää niissä oppilai­tok­sissa, joissa on päätoi­minen opinto-ohjaaja.

Toisen asteen koulu­tuksen kohdalla valio­kunta korostaa myös opettaja - ryhmä­noh­jaaja - opinto-ohjaaja -akselin merki­tystä. Varsinkin opintojen alkuvai­heessa tämän akselin tulisi tehok­kaasti tukea nuorta luku- ja opiske­lu­tek­niikan hiomi­sessa ja tehokkaan työrytmin löytä­mi­sessä.

Ammatil­li­sella puolella henki­lö­koh­taisen ohjauksen merkitys on lisään­tynyt mm. entistä räätä­löi­dympien opinto-ohjelmien vuoksi. Lukioissa henki­lö­koh­taisen ohjauksen tarvetta on lisännyt luokat­tomuus ja hajau­tettu yliop­pi­las­tut­kinto. Lukioissa on trendinä ollut yhä useamman päivä­lukion opiske­lijan opintojen venyminen yli kolmeen vuoteen. Viimeisen parin vuoden aikana tilanne on opetus­hal­li­tuksen mukaan kuitenkin kääntynyt parempaan päin. Niinpä kun vuonna 2004 yli kolme vuotta lukiossa opiskel­leita oli 16,4 %, oli vastaava luku vuonna 2006 selvästi alhai­sempi eli 13,9 %. Luku on yhä liian korkea, mutta muutos­suunta on onneksi oikea.

Menneinä vuosina on monelle ammattiin opiske­le­valle tehty karhun­pal­velus koulut­ta­malla hänet alalle, jolla on jo ennestään ollut ylitar­jontaa. Opetus­mi­nis­teriön Koulutus ja tutkimus 2007 - 2012 -luonnoksen vahvuuksiin
kuuluu kyky nähdä se, että tarvit­semme erilaisia osaajia, ja pyrkimys mitoittaa koulu­tuksen aloitus­paikat työelämän tarpeiden mukaan. Suunni­tel­missa on vähentää toisen asteen aloitus­paikkoja mm. kulttuurin ja tieto­jen­kä­sit­telyn opintoa­loilla ja lisätä tarjontaa mm. raken­nusa­lalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulu­tuk­sessa.

Erilai­suuden arvos­ta­minen ei ole vain sanahe­linää. Parhaim­millaan se näkyy toisella asteella siinä, että tarjoamme nuorelle erilaisia vaihtoehtoja ja ohjausta, jonka avulla hän löytää itselleen sopivan koulu­tuksen.

Raija Vahasalo
kansan­edustaja, eduskunnan sivis­tys­va­lio­kunnan pj
kasva­tus­tieteen maisteri


Kuvat


Kokoomus.fi