Think big?
Julkaistu:
Olen taas matlkalla kotiin euroryhmästä ja ecofinistä. Kävimme keskusteluja eri maiden taloustilanteista. On mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaisiin tilanteisiin euromaat ovat joutuneet ulkoapäin tulleen finanssikriisin seurauksena. Maat voidaan jakaa karkeasti ottaen neljään ryhmään. Maat, joiden taloutta on hoidettu hyvin, maksettu velkaa pois ja tehty ylijäämiä hyvinä aikoina (mm. Suomi ja Ruotsi). Maat, joissa ei ole maksettu velkaa pois ja joissa hyvinäkään aikoina ei olla päästy ylijäämäisiin budjetteihin, vaan tulot on pistetty menemään tai käytetty tehottomasti (esim. Kreikka ja Italia). Maat, joissa talouskasvu oli liian kovaa, talouspolitiikka sokaistunutta ja joiden kupla on puhjennut (esim. Espanja ja muutama Itä-Euroopan maa). Maat, joissa on tehty kovasti töitä talouden kuntoon saattamiseksi viime vuosina, mutta joihin finassijärjestelmän kriisi iskee kovaa (esim. Saksa ja Hollanti).
Kaikkia maita nyt koetellaan, mutta hieman eri tavoin. Suomen kohdalla lähtökohta on monia muita maita parempi, mutta se ei kerro mitään siitä mihin päädymme, kunhan kriisi hellittää. Kahden, kolmen vuoden päästä näemme kuinka hyvin tai huonosti kukin on pärjännyt. Millaisia vaurioita talouteen on syntynyt: Paljonko valtio on velkaantunut, miten on käynyt työttömyydelle, kuinka yritykset ovat selviytyneet?
Kaikkien ulkoa tulevien haasteiden lisäksi Suomella on yksi sisäinen talouden riski - hermojen pettäminen. Jos hermot pettävät, se tarkoittaa kohtuutonta velkaantumista. Jo nyt voimme arvioida, että pelkästään talouskriisistä johtuvan tulojen nopean vähentymisen vuoksi Suomi joutuu velkaantumaan n. 30 miljardia kolmen seuraavan vuoden aikana. Summa voi olla helposti paljon suurempikin, jos talouskriisi syvenee tai pitkittyy.
Siksi huutokilpailu elvytyksestä ei ole vastuullista. Millään elvytyksellä ei ratkaista talouskriisiä tai sen syitä. Kriisin syy ei ole valtioiden rahan puute markkinoilla tai vain normaali suhdannelasku, vaan syyt ovat rahoitusmarkkinoiden luottamuspulassa ja sen mukanaan tuomissa oheisongelmissa. Elvytyksellä voimme lieventää kipuja, mutta emme parantaa sairautta. Liiallisella elvytyksellä sen sijaan voimme ylivelkannuttaa itsemme ja pahentaa omaa ahdinkoamme vuosikausiksi eteenpäin.
Saksan voimakastahtoinen ministeri Peer Steinbruck ilmaisi taas turhautuneisuutensa talouskeskusteluun hyvin värikkäällä tavalla. Seuraava on vapaa suomennukseni ja tulkintani Peerin puheenvuorosta: “Kun minä vastustin Saksan velkaantumista ja ylisuuria elvytyspaketteja, joilla ei ole merkitystä ongelman ratkaisussa, minua kritisoitiin ja minulle huudettiin, että “Think big!” (ajattele isosti, ajattele kokonaisuutta, tarvitaan mittava elvytyspaketti), ja kun sitä nyt tehdään minulle huudetaan, että Saksa velkaantuu, kuka maksaa velat pois?”
