Talous­po­li­tii­kan verkosto: Talou­den kasvu vaatii muutok­sia

Julkaistu: 08.01.2018

Talous on ollut ja tulee olemaan keskei­sin teema poli­tii­kassa. Digi­ta­li­saa­tio ja globa­li­saa­tio muut­ta­vat yritys­ten liike­toi­min­ta­mal­leja ja ovat tuoneet noin pääosin Aasiasta miljardi uutta ihmistä maail­man työmark­ki­noille.

Kun työvoi­man tarjonta kasvaa, työn mark­ki­na­hin­nalla on taipu­mus laskea. Suomi, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat olleet ja ovat jatkossa tämän tilan­teen edessä. Yhdys­val­loissa teol­li­suus­työn­te­ki­jän reaa­lian­siot ovat nyt heikom­mat kuin vuonna 1970.

Edellä maini­tun lisäksi Suomen tilan­tee­seen vaikut­ta­vat metsä­teol­li­suu­den ja Nokian supis­tu­mi­nen, Venä­jän talou­den kehi­tys, tuot­ta­vuu­den kehi­tyk­seen nähden liikaa nous­seet palk­ka­kus­tan­nuk­set sekä muu sään­te­lyn ja poliit­tis­ten päätös­ten nostama kustan­nus­taso.

Yllät­tä­vän moni edel­leen ajat­te­lee heikon suhdan­teen olevan keskei­nen syy julki­sen sekto­rin alijää­mään ja työt­tö­myy­teen. Ja että nyt kysyn­nän elpyessä kaikki palaa ennal­leen emmekä siksi tarvitse merkit­tä­viä muutok­sia. Otamme edel­leen useita miljar­deja velkaa talou­den korkea­suh­dan­teessa. Suur­ten ikäluok­kien hoiva­me­not tule­vat kasva­maan ja eläke­jär­jes­tel­män kustan­nuk­silla on pikem­min nousu- kuin lasku­pai­neita. Miten pärjäämme laskusuh­dan­teessa? Jatkuva velkaan­tu­mi­nen syö meiltä sen liik­ku­ma­va­ran, jota tarvit­semme sitten, kun viisaan talous­po­li­tii­kan valo tavoit­taa edus­kun­nan enem­mis­tön.

Yrityk­set pysty­vät pilk­ko­maan arvo­ket­ju­jaan ja teet­tä­mään työtä siellä missä se kannat­taa parhai­ten. Jos joku on valmis teke­mään suoma­lais­ten aikai­sem­min teke­män työn halvem­malla, niin silloin sen työn mark­ki­na­hinta on laske­nut. Työn mark­ki­na­hin­nan ja sen seurauk­sena työn tuot­ta­vuu­den laskun seurauk­sena elin­ta­son ja palk­ko­jen Suomessa pitää­kin laskea. Aina­kin siihen asti kun olemme päätök­sillä ja toimeen tart­tu­malla raken­ta­neet maahan uutta korkean lisä­ar­von työtä. Mark­ki­na­ta­lous tarjoaa aloit­teel­li­selle mahdol­li­suuk­sia.

Globa­li­saa­tion mahdol­lis­ta­mana monet suoma­lai­set yrityk­set kyllä kasva­vat, mutta ne kasva­vat Suomen ulko­puo­lella. Silloin hyöty globaa­lista talou­desta tulee Suomeen yritys­ten omis­ta­mi­sen kautta ja omis­tuk­sen säily­mi­nen tarkoit­taa kilpai­lu­ky­kyistä vero­tusta. Jos joku ajat­te­lee, että suoma­lai­nen osak­kee­no­mis­taja piste­tään juok­se­maan 100 metrin kilpai­lua, niin että lähtö­te­li­neet ovat 25 metriä muiden omis­ta­jien takana ja matkana onkin 125 metriä, se ajatus ei ole tästä maail­masta.

Vuonna 1868 Suomi oli köyhä kehi­tys­maa. Muutos tuli mark­ki­na­ta­lou­den, taita­van yritys­ten omis­ta­mi­sen, yhteis­kun­nan tehok­kai­den raken­tei­den luomi­sen, yrit­te­liäi­syy­den, protes­tant­ti­sen työetii­kan, työn korkeam­man lisä­ar­von ja edis­tyk­sen tahdon kautta. Mieles­täni sama stra­te­gia vie eteen­päin tänään ja tule­vai­suu­dessa.
Meidän on tehtävä saman­ai­kai­sesti monta asiaa oikein. Ohessa nostan esille muuta­mia esimerk­kejä muutok­sista:

1. Toteu­te­taan neut­raali omis­ta­mi­sen koko­nais­ve­ro­tus eli yhteisö- ja pääoma­ve­ro­tuk­sen yhteis­vai­ku­tus samaksi yritys-, kiin­teistö- ja korko­si­joi­tuk­sille. Toteu­te­taan huojen­nus yritys­ten osak­kei­den omis­ta­jien pääoma­ve­roon tavoit­teena sama noin 30 % koko­nais­ve­ro­taso kuin korko- ja kiin­teis­tö­si­joi­tuk­sissa. Muutos rahoi­te­taan laajen­ta­malla vero­poh­jaa.

Tavoit­teena on saada pääomia siir­ty­mään parhai­ten tuot­ta­vaan omai­suus­la­jiin eli yrityk­siin kiin­teistö- ja korko­si­joi­tuk­sista ja osit­tain myös kulu­tuk­sesta.

Pääoman mukana saamme lisää älyl­listä kapa­si­teet­tia eli ajat­te­lua, luovuutta ja tahtoa löytä­mään ja toteut­ta­maan uusia liike­toi­min­tai­deoita ja paran­ta­maan vanhoja. Tämä kasvat­taa yritys­ten kokoa, määrää ja luo lisää työpaik­koja.

2. Julki­nen sektori keskit­tyy oleel­li­seen ja nostaa tuot­ta­vuutta. Pois­te­taan tai keven­ne­tään vähem­män tärkeitä julki­sia palve­luja, noste­taan tuot­ta­vuutta mm. proses­si­ke­hi­tyk­sellä, ennal­taeh­käi­syllä, laadun paran­ta­mi­sella ja laske­taan työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia. Tavoit­teena laskea velan­ot­to­tar­vetta ja toisaalta mahdol­lis­taa yritys­ris­kin otta­mi­seen ja työhön kannus­tava vero­taso.

3. Lisä­tään työtä lisää­mällä vien­tiä ja korvaa­malla tuon­tia. Vien­nin ja suoma­lai­sen työn kilpai­lu­ky­kyä ja kysyn­nän kasvua lisä­tään työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia alen­ta­malla. Työn hinta ei voi poiketa sen maail­man­mark­ki­na­hin­nasta. Lähes kaikki työvoi­ma­kus­tan­nuk­set vaikut­ta­vat suoraan tai välil­li­sesti suoma­lai­sen vien­nin kustan­nuk­siin. Mahdol­li­sia keinoja ovat paikal­li­nen sopi­mi­nen, sään­te­lyn purku, palk­ko­jen alen­nus ja työajan piden­nys, ylityö­kor­vaus­ten leik­kaus jne.

4. Laske­taan yritys­ten ja yksi­löi­den toimin­ta­kus­tan­nuk­sia Suomessa. Ajatel­laan toimin­not ihmis­ten ja yritys­ten kautta. Kustan­nuk­sia aiheut­tava sään­te­lyä keven­ne­tään. Infra­struk­tuuri-inves­toin­nit, lain­sää­dän­nön ja viran­omais­ten vaati­muk­set arvioi­daan hyöty­jen ja kustan­nus­ten kautta. Laske­taan ihmis­ten ajalle hinta. Esimer­kiksi yksi­tyi­sau­toilu ja sen suju­voit­ta­mi­nen voi olla tapaus­koh­tai­sesti julkista liiken­nettä resurs­si­te­hok­kaam­paa.

5. Laske­taan vuosit­tain asteit­tain ansio­tu­lo­jen ja eläk­kei­den veroja. Tavoite on luoda ihmi­sille motiivi raken­taa osaa­mista korkean lisä­ar­von työhön.

Nämä muutok­set luovat ajan kuluessa vahvem­paa taloutta ja se puoles­taan tuo itse­näi­syyttä, toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sia ja perus­tur­val­li­suutta suoma­lai­sille ja Suomelle.

Jussi Koski­nen
Talous­po­li­tii­kan verkos­ton puheen­joh­taja