MENU
Suvait­se­mat­to­muutta ei pidä suvaita

Suvait­se­mat­to­muutta ei pidä suvaita

Julkaistu: 19.02.2009 Uncategorized

Tule­vai­suu­den Suomi on nykyistä moni­kult­tuu­ri­sempi. Työ ja pääoma liik­kuu vapaasti ja talous kansain­vä­lis­tyy. Globaali avoi­muus lisään­tyy ja sen muka­naan tuomat hyvät ja huonot puolet siir­ty­vät rajo­jen yli vaivat­to­masti. Myös ihmis­ten oma halu nähdä maail­maa johtaa moni­kult­tuu­ri­suu­den lisään­ty­mi­seen. Hyvä niin. Erilai­suus rikas­tut­taa ja lisää luovuutta. Moni­kult­tuu­ri­suu­den lisään­ty­mi­nen on siis sisään­ra­ken­net­tuna tule­vai­suu­teemme monesta syystä johtuen. Maahan­muut­ta­jat ovat hyvin hete­ro­gee­ni­nen joukko, eivät oikeas­taan yhte­näi­nen joukko lain­kaan.

Maahan­muutto ja sen luoma moni­kult­tuu­ri­suus ovat osa luon­taista globaa­lia kehi­tystä kaikissa niissä maissa, jotka kehit­ty­vät ja menes­ty­vät. Maahan­muut­to­ky­sy­mystä käsi­tel­lään usein tarpeen tai humaa­nin vastuun lähtö­koh­dista. Huomaan tämän myös itses­säni. Olen monesti toden­nut, maahan­muut­toa puolus­taes­sani kolme peri­aa­tetta: A) Suomi tarvit­see maahan­muut­ta­jia työvoi­maksi, kun oma väki vähe­nee, B) Suomen tule­vai­suus perus­tuu luovuu­delle ja sen synty­mi­sen edel­ly­tyk­senä on moni­kult­tuu­ri­suus ja C) meillä on humaani vastuu niistä ihmi­sistä, joita vaino­taan omissa mais­saan ja siksi meidän on kannet­tava vastuumme pako­lai­suu­desta.

Jotta moni­kult­tuu­ri­suus voisi toteu­tua parhaalla mahdol­li­sella tavalla, on yhteis­kun­tien otet­tava vastuuta muut­ta­jien kotout­ta­mi­sesta ja tasa­ver­tais­ten mahdol­li­suuk­sien anta­mi­sesta. Toisaalta meidän on otet­tava huomioon mahdol­li­set kult­tuu­ri­set tai muut yhteen­tör­mäyk­set. Maahan­muut­ta­juu­teen liit­tä­mis­sämme ongel­missa on kuiten­kin monesti kyse pikem­min­kin normaa­leista ihmi­sen elämään liit­ty­vistä asioista. Jokai­sella meistä voi olla omat vikamme, erityis­piir­teemme ja tapamme.

Olen huoman­nut, että viime vuosien aikana suhtau­tu­mi­nen maahan­muut­ta­jiin on jolla­kin tavalla muut­tu­nut. Tästä ikävänä esimerk­kinä on netissä teeman ympä­rille kokoon­tu­neet ryhmät. Toisaalta aihe puhu­tut­taa muuten­kin. Heikoista signaa­leista on muodos­tu­massa äänek­käitä signaa­leja. Ilmiön leviä­mi­sessä on samoja piir­teitä, kuin kaikissa ilmiöissä. On hiljai­sia jurnut­ta­jia, krii­ti­koita, aktii­vi­sia krii­ti­koita ja ääriai­nek­sia - rasis­mia.

En ole oikein pääs­syt kiinni syistä, jotka olisi­vat johta­neet ulko­maa­lais­kriit­ti­syy­den kasvuun. Yksit­täi­siä syitä en ole kuul­lut tai tunnis­ta­nut. Talous­ti­lan­teen heik­ke­ne­mi­nen voi kärjis­tää tilan­netta. Olen kuiten­kin havain­nut, että ehkä yhtenä syynä on asiaan liit­tyvä vaike­ne­mi­nen, keskus­te­lu­kult­tuu­rin puute ja leimaa­mi­sen perinne.

Moni meistä maahan­muut­toon ja moni­kult­tuu­ri­suu­den lisään­ty­mi­seen posi­tii­vi­sesti suhtau­tu­vasti polii­ti­kosta tai toimit­ta­jasta on hyvää tarkoit­taes­saan halun­nut tuomita jyrkästi kaiken, missä voidaan tulkita olevan ulko­maa­lais­vi­ha­mie­li­syyttä. Tarkoi­tuk­se­namme on siis ollut katkoa siivet väärän­lai­selta kehi­tyk­seltä. Olemme saat­ta­neet onnis­tua katko­maan siivet keskus­te­lulta, mutta emme itse ilmiöltä. Kun aiheesta keskus­te­le­mi­sesta on tehty tabu ja ihmi­siä syyl­lis­tetty ehkä perus­teet­to­mas­ti­kin, on se kasvat­ta­nut turhau­tu­nei­suutta ja katke­ruutta.

Jokai­sella on tarve tulla kuul­luksi, vaikka mieli­pide olisi kriit­ti­nen­kin. Tämä meidän tulisi ymmär­tää. Kriit­ti­nen keskus­telu on kehi­tyk­sen avain kaikilla muil­la­kin yhteis­kun­nan aloilla. Polii­tik­ko­jen ja lehdis­tön tehtä­vänä on myös vetää rajaa kriit­ti­sen keskus­te­lun ja syrji­vän tai viha­mie­li­sen keskus­te­lun välille. Tähän saakka olemme halun­neet suojella maahan­muut­ta­jia tukki­malla suut niiltä, jotka olisi­vat halun­neet puhua myös kiel­tei­sistä seurauk­sista ? todel­li­sista tai olete­tuista. Pelkään, että tämä johtaa ajan mittaan siihen, että paine pullossa kasvaa. Lopulta ei lennä vain korkki, vaan räjäh­tää koko pullo. Parempi vaih­toehto olisi toden­nä­köi­sesti se, että ongel­mista puhut­tai­siin suoraan, jotta niihin osat­tai­siin myös oikein puut­tua.

Voi olla, että olen pääty­nyt väärään johto­pää­tök­seen arvioi­des­sani kriit­ti­sesti itseäni ja muita kaltai­siani suhteel­li­sen libe­raa­lin maahan­muut­to­po­li­tii­kan kannat­ta­jia. En ole vain parem­min osan­nut jäsen­tää syitä kasva­neelle ulko­maa­lais­kriit­ti­syy­delle.

On päivän selvää, että toisiin ihmi­siin tai ihmis­ryh­miin kohdis­tu­vaa suvait­se­mat­to­muutta ei saa suvaita. Rasis­mia ei voida hyväk­syä missään oloissa. Sen sijaan meidän on osat­tava puhua avoi­mesti myös niistä maahan­muu­ton seurauk­sena aiheu­tu­vista kiel­tei­sistä piir­teistä, joita joku näkee työk­seen tai muuten vain ympä­ril­lään. Monesti ne ongel­mat ovat aivan saman­lai­sia kuin kanta­väes­töl­lä­kin Ongel­mien synty­mi­seen voi erityi­sesti vaikut­taa kieli­tai­dot­to­muus tai kult­tuu­rien eroa­vai­suus.

Siksi kaik­kein tärkeintä on saada maahan­muut­ta­jat mahdol­li­sim­man nope­aan kielen ja suoma­lai­sen yhteis­kun­nan opetuk­seen. Siihen laite­tut rahat saadaan monin­ker­tai­sena takai­sin työl­lis­ty­mi­sen nopeu­tu­mi­sena ja sosi­aa­li­sen syrjäy­ty­mi­sen vähe­ne­mi­senä, inhi­mil­li­sistä eduista puhu­mat­ta­kaan. Mitä nopeam­min nämä tavoit­teet toteu­tu­vat, sitä nopeam­min tänne tuli­joi­hin ei tarvitse suhtau­tua maahan­muut­ta­jien ryhmänä, vaan uusina suoma­lai­sina muiden suoma­lais­ten joukossa.