Suvait­se­mat­to­muutta ei pidä suvaita – kokoomus.fi
MENU
Suvait­se­mat­to­muutta ei pidä suvaita

Suvait­se­mat­to­muutta ei pidä suvaita

Julkaistu: 19.02.2009 Uncategorized

Tulevai­suuden Suomi on nykyistä monikult­tuu­ri­sempi. Työ ja pääoma liikkuu vapaasti ja talous kansain­vä­listyy. Globaali avoimuus lisääntyy ja sen mukanaan tuomat hyvät ja huonot puolet siirtyvät rajojen yli vaivat­to­masti. Myös ihmisten oma halu nähdä maailmaa johtaa monikult­tuu­ri­suuden lisään­ty­miseen. Hyvä niin. Erilaisuus rikas­tuttaa ja lisää luovuutta. Monikult­tuu­ri­suuden lisään­ty­minen on siis sisään­ra­ken­nettuna tulevai­suu­teemme monesta syystä johtuen. Maahan­muut­tajat ovat hyvin hetero­gee­ninen joukko, eivät oikeastaan yhtenäinen joukko lainkaan.

Maahan­muutto ja sen luoma monikult­tuu­risuus ovat osa luontaista globaalia kehitystä kaikissa niissä maissa, jotka kehit­tyvät ja menes­tyvät. Maahan­muut­to­ky­sy­mystä käsitellään usein tarpeen tai humaanin vastuun lähtö­koh­dista. Huomaan tämän myös itsessäni. Olen monesti todennut, maahan­muuttoa puolus­taessani kolme periaa­tetta: A) Suomi tarvitsee maahan­muut­tajia työvoi­maksi, kun oma väki vähenee, B) Suomen tulevaisuus perustuu luovuu­delle ja sen synty­misen edelly­tyksenä on monikult­tuu­risuus ja C) meillä on humaani vastuu niistä ihmisistä, joita vainotaan omissa maissaan ja siksi meidän on kannettava vastuumme pakolai­suu­desta.

Jotta monikult­tuu­risuus voisi toteutua parhaalla mahdol­li­sella tavalla, on yhteis­kuntien otettava vastuuta muuttajien kotout­ta­mi­sesta ja tasaver­taisten mahdol­li­suuksien antami­sesta. Toisaalta meidän on otettava huomioon mahdol­liset kulttuu­riset tai muut yhteen­tör­mäykset. Maahan­muut­ta­juuteen liittä­mis­sämme ongel­missa on kuitenkin monesti kyse pikem­minkin normaa­leista ihmisen elämään liitty­vistä asioista. Jokai­sella meistä voi olla omat vikamme, erityis­piir­teemme ja tapamme.

Olen huomannut, että viime vuosien aikana suhtau­tu­minen maahan­muut­tajiin on jollakin tavalla muuttunut. Tästä ikävänä esimerkkinä on netissä teeman ympärille kokoon­tuneet ryhmät. Toisaalta aihe puhututtaa muutenkin. Heikoista signaa­leista on muodos­tu­massa äänek­käitä signaaleja. Ilmiön leviä­mi­sessä on samoja piirteitä, kuin kaikissa ilmiöissä. On hiljaisia jurnut­tajia, kriiti­koita, aktii­visia kriiti­koita ja ääriai­neksia - rasismia.

En ole oikein päässyt kiinni syistä, jotka olisivat johtaneet ulkomaa­lais­kriit­ti­syyden kasvuun. Yksit­täisiä syitä en ole kuullut tai tunnis­tanut. Talous­ti­lanteen heikke­ne­minen voi kärjistää tilan­netta. Olen kuitenkin havainnut, että ehkä yhtenä syynä on asiaan liittyvä vaike­ne­minen, keskus­te­lu­kult­tuurin puute ja leimaa­misen perinne.

Moni meistä maahan­muuttoon ja monikult­tuu­ri­suuden lisään­ty­miseen positii­vi­sesti suhtau­tu­vasti polii­ti­kosta tai toimit­ta­jasta on hyvää tarkoit­taessaan halunnut tuomita jyrkästi kaiken, missä voidaan tulkita olevan ulkomaa­lais­vi­ha­mie­li­syyttä. Tarkoi­tuk­se­namme on siis ollut katkoa siivet väärän­lai­selta kehityk­seltä. Olemme saattaneet onnistua katkomaan siivet keskus­te­lulta, mutta emme itse ilmiöltä. Kun aiheesta keskus­te­le­mi­sesta on tehty tabu ja ihmisiä syyllis­tetty ehkä perus­teet­to­mas­tikin, on se kasvat­tanut turhau­tu­nei­suutta ja katke­ruutta.

Jokai­sella on tarve tulla kuulluksi, vaikka mielipide olisi kriit­ti­nenkin. Tämä meidän tulisi ymmärtää. Kriit­tinen keskustelu on kehityksen avain kaikilla muillakin yhteis­kunnan aloilla. Polii­tik­kojen ja lehdistön tehtävänä on myös vetää rajaa kriit­tisen keskus­telun ja syrjivän tai vihamie­lisen keskus­telun välille. Tähän saakka olemme halunneet suojella maahan­muut­tajia tukki­malla suut niiltä, jotka olisivat halunneet puhua myös kieltei­sistä seurauk­sista ? todel­li­sista tai olete­tuista. Pelkään, että tämä johtaa ajan mittaan siihen, että paine pullossa kasvaa. Lopulta ei lennä vain korkki, vaan räjähtää koko pullo. Parempi vaihtoehto olisi toden­nä­köi­sesti se, että ongel­mista puhut­taisiin suoraan, jotta niihin osattaisiin myös oikein puuttua.

Voi olla, että olen päätynyt väärään johto­pää­tökseen arvioi­dessani kriit­ti­sesti itseäni ja muita kaltai­siani suhteel­lisen liberaalin maahan­muut­to­po­li­tiikan kannat­tajia. En ole vain paremmin osannut jäsentää syitä kasva­neelle ulkomaa­lais­kriit­ti­syy­delle.

On päivän selvää, että toisiin ihmisiin tai ihmis­ryhmiin kohdis­tuvaa suvait­se­mat­to­muutta ei saa suvaita. Rasismia ei voida hyväksyä missään oloissa. Sen sijaan meidän on osattava puhua avoimesti myös niistä maahan­muuton seurauksena aiheu­tu­vista kieltei­sistä piirteistä, joita joku näkee työkseen tai muuten vain ympärillään. Monesti ne ongelmat ovat aivan saman­laisia kuin kanta­väes­töl­läkin Ongelmien synty­miseen voi erityi­sesti vaikuttaa kieli­tai­dot­tomuus tai kulttuurien eroavaisuus.

Siksi kaikkein tärkeintä on saada maahan­muut­tajat mahdol­li­simman nopeaan kielen ja suoma­laisen yhteis­kunnan opetukseen. Siihen laitetut rahat saadaan monin­ker­taisena takaisin työllis­ty­misen nopeu­tu­misena ja sosiaa­lisen syrjäy­ty­misen vähene­misenä, inhimil­li­sistä eduista puhumat­takaan. Mitä nopeammin nämä tavoitteet toteu­tuvat, sitä nopeammin tänne tulijoihin ei tarvitse suhtautua maahan­muut­tajien ryhmänä, vaan uusina suoma­laisina muiden suoma­laisten joukossa.


Kokoomus.fi