• FI
  • SV
  • MENU
    Kokoo­muk­sen ympäristö­verkoston kolumni: Suomi kampitti Suomen?
    Twiittaa

    Kokoo­muk­sen ympäristö­verkoston kolumni: Suomi kampitti Suomen?

    Julkaistu: 05.03.2014 Ohjelmatyö

    Lento­lii­ken­teen pääs­tö­kaup­paa koske­vat neuvot­te­lut ovat erikoi­sessa patti­ti­lan­teessa, joka havain­nol­lis­taa EU-parla­men­tin päätök­sen­te­koon hiipi­nyttä demo­kra­tia­va­jetta. Parla­men­tin neuvot­te­lija esit­te­lee parla­men­tin mieli­pi­teenä kolmi­kan­ta­neu­vot­te­luissa kantaa, jota parla­men­tin enem­mistö vastus­taa. Parla­ment­tia vastassa neuvot­te­luissa on jäsen­mai­den minis­te­reistä koos­tuva neuvosto, jonka enem­mistö on eri mieltä parla­men­tin neuvot­te­li­jan kanssa mutta samaa mieltä parla­men­tin enem­mis­tön kanssa.

    Enem­mistö ei parla­men­tissa näin ollen enää vält­tä­mättä ratkai­se­kaan. Tämä muutos päätök­sen­te­ko­pro­ses­siin esitet­tiin alun perin Suomen aloit­teesta Suomen ensim­mäi­sellä puheen­joh­ta­ja­kau­della vuonna 1999. Niin sano­tun ensim­mäi­sen luen­nan sopi­muk­sen eli oiko­tie­me­net­te­lyn piti tehos­taa ja nopeut­taa päätök­sen­te­koa. Järjes­tel­män epätoi­vo­tuksi kään­tö­puo­leksi on osoit­tau­tu­nut demo­kra­tia­vaje: järjes­telmä antaa yksit­täi­sen valio­kun­nan rapor­töö­rille kohtuut­to­man suuren vallan ja tekee mahdol­li­seksi sen, että rapor­tööri voi ohit­taa talon enem­mis­tön mieli­pi­teen. Nyt se vaara on ilmei­nen lento­lii­ken­teen pääs­tö­kau­pan kohdalla, ja pahin kärsijä on seuraus­ten osalta, ironista kyllä, Suomi.

    Lento­lii­ken­teen pääs­tö­kau­pan laajen­ta­mi­sesta on äänes­tetty nyt kolmessa euro­par­la­men­tin valio­kun­nassa. Liiken­ne­va­lio­kunta (TRAN) ja teol­li­suus­va­lio­kunta (ITRE) hylkä­si­vät selvällä enem­mis­töllä komis­sion suun­ni­tel­mat palaut­taa EU:n ulko­puo­li­set lento­yh­tiöt pääs­tö­kau­pan piiriin. Ympä­ris­tö­va­lio­kunta (ENVI) kannatti komis­sion suun­ni­tel­maa. Koska TRAN ja ITRE sattu­vat olemaan asiassa lausun­toa anta­via valio­kun­tia, ja ENVI on vastuu­va­lio­kunta, sen kanta jää voit­ta­vaksi, vaikka se ei edusta enem­mis­tön näke­mystä. Sen rapor­tööri menee nyt kolmi­kan­ta­neu­vot­te­luun edus­ta­maan kantaa, jota parla­men­tilla ei oikeasti ole, ja tuke­maan komis­sion ideaa neuvos­toa vastaan, joka on itse asiassa samoilla linjoilla parla­men­tin enem­mis­tön kanssa.

    Normaa­listi demo­kraat­ti­nen prosessi korjaisi synty­neen vääris­ty­män. Asia tuotai­siin täysis­tun­toon, jossa vähem­mis­töön jäänyt ENVIn kanta häviäisi. Sitten täysis­tun­nossa synty­nyt enem­mis­tön muodos­tama kanta jäisi edus­ta­maan parla­men­tin tahtoa. Tätä tilan­netta on yhä useam­min sotke­nut ns. first reading agree­ment, jossa valio­kunta voi äänes­tää itse itsel­leen mandaa­tin viedä asia parla­men­tin ohi suoraan kolmi­kan­ta­neu­vot­te­lui­hin. Jos valio­kun­nalla on parla­men­tin enem­mis­töstä poik­keava äärim­mäi­nen mieli­pide ja se tietää sen, sillä on kaikki intres­sit myön­tää itsel­leen mandaatti oiko­tie­me­net­te­lyyn. Syntyy moraa­li­nen ongelma: pukki on kaali­maan varti­jana. Irtiot­toa tahto­van valio­kun­nan vauh­tia ei voi pysäyt­tää.

    Tällä kertaa ajan­puute on pakot­ta­nut meidät tähän oiko­tie­me­net­te­lyyn. Olen itse teol­li­suus­va­lio­kun­nan rapor­tööri pääs­tö­kau­passa, ja ITRE hylkäsi suosi­tuk­ses­tani komis­sion hank­keet. En olisi eilen halun­nut olla myön­tä­mässä mandaat­tia rapor­tööri Liesen kannalle, mutta vaarana oli poik­keuk­sel­li­nen aika­taulu ja asetelma, jossa piti valita kahden huonon väliltä. Jos neuvot­te­lija ei olisi saanut mandaat­tia, voimaan olisi astu­nut komis­sion alku­pe­räi­nen suun­ni­telma pääs­tö­kau­pasta. Juuri se on aiheut­ta­nut kaup­pa­so­tia, joita ns. Stop the clock-järjes­tel­mällä eli pääs­tö­kau­pan keskeyt­tä­mi­sellä halut­tiin vält­tää.

    Olen nosta­nut mainit­se­mani demo­kra­tia­va­jeen esille aiem­min, sillä herä­sin ihmet­te­le­mään, miksi euro­par­la­men­tista tulee toisi­naan niin huonoa lain­sää­dän­töä., johon kukaan ei näytä olevan tyyty­väi­nen. Miksi talon loppu­tuote, direk­tiivi tai asetus, on paljon radi­kaa­limpi kuin talo itse? Huonoim­pia direk­tii­vejä yhdis­tää melkein aina se, että ne on tehty oiko­tie­me­net­te­lynä siten, että vastuussa on ollut pienen poliit­ti­sen ryhmän rapor­tööri. Kuuluisa rikki­rik­ki­di­rek­tiivi tai ener­gia­te­hok­kuus­di­rek­tiivi ovat tästä tyypil­li­siä esimerk­kejä. Se että Suomi aikoi­naan ajoi tätä järjes­tel­mää, ei liene sattuma. Nyt sitä hyödyn­tää parla­men­tissa täysi­mää­räi­sesti meppi, joka minis­te­rinä sitä ajoi. Voin vain ihailla taitoa, mutta moit­tia päätök­sen­teon läpi­nä­ky­mät­tö­myy­den ja demo­kra­tia­va­jeen kasvat­ta­mista vihreän poli­tii­kan avulla.

    Mitä lento­lii­ken­teen pääs­tö­kau­passa sitten käy? Panen toivoni siihen, että neuvosto ymmär­tää parla­men­tin neuvot­te­li­jan heikon poliit­ti­sen mandaa­tin ja toteaa sen erään­lai­seksi nukke­neu­vot­te­li­jaksi, joka ei edusta enem­mis­tön kantaa.

    Taus­taa: vuonna 2012 EU käyn­nisti lento­lii­ken­teen pääs­tö­kaup­pa­jär­jes­tel­män, joka koski kaik­kia EU:sta lähte­viä tai tänne tule­via lentoja. Tilanne aiheutti nopeasti kaup­pa­so­dan uhkan EU:n ulko­puo­li­sissa jäsen­maissa ja huononsi neuvot­te­luil­ma­pii­riä, mistä syystä EU päätti keskeyt­tää sen ulko­puo­lis­ten osalta ja rajoit­taa vain EU:n sisäi­seksi järjes­tel­mäksi. Viime syksynä komis­sio esitti pääs­tö­kau­pan uutta laajen­ta­mista ns. ilma­ti­la­mal­lilla, jota se esit­tää kompro­mis­sina. Sitä vastus­ta­vat kuiten­kin useim­mat jäsen­maat ja kaikki euroop­pa­lai­set lento­yh­tiöt, koska sen pelä­tään johta­van jälleen kaup­pa­so­tiin. Stop the clock raukeaa ja alku­pe­räi­nen laaja versio pääs­tö­kau­pasta jatkuu, mikäli parla­mentti ja neuvosto eivät saa pian sopua. ITREn kanta haluaa vält­tää kaup­pa­so­dat ja jatkaa Stop the cloc­kia vuoteen 2020, TRAN vuoteen 2016. ENVI kannat­taa komis­sion ilma­ti­la­mal­lia, jossa EU:n tule­vat tai täältä lähte­vät ulko­puo­li­set yhtiöt joutu­vat maksa­maan pääs­tö­oi­keuk­sista siltä osin kuin lentä­vät EEA:n ilma­ti­lassa. Tärkeänä merk­ki­paa­luna on kansain­vä­li­sen sivii­li­len­to­lii­ken­teen järjes­tön ICAO:n yleis­ko­kous 2016, jossa on määrä päät­tää globaa­lista sopi­muk­sesta lento­lii­ken­teen pääs­tö­jen rajoit­ta­mi­seksi.

    Eija-Riitta Korhola
    Euro­par­la­men­taa­rikko