• FI
  • SV
  • MENU
    Suomesta maail­man paras maa lapsille ja perheille
    Twiittaa

    Suomesta maail­man paras maa lapsille ja perheille

    Julkaistu: 20.11.2018 Kannat Sivistys Työ

    Maail­man paras maa lapsille ja perheille

    Suomi on hyvä maa lapsille ja perheille. Vasta­syn­ty­nei­den eliniä­no­dote on maail­man kärkeä. Äitien ja lasten hyvin­vointi on maail­man toiseksi parasta. Suomi on maail­man toiseksi paras maa olla tyttö. Lapsuus on täällä maail­man kolman­neksi turva­tuin. Koulu­tus­jär­jes­tel­mämme on maail­man­kuulu ja tuot­taa erin­omai­sia oppi­mis­tu­lok­sia tasa-arvoi­sesti lapsen perhe­taus­tasta riip­pu­matta. Aivan vasti­kään Suomi listat­tiin myös maail­man onnel­li­sim­maksi maaksi.

    Suomeen on synty­nyt kulu­neella halli­tus­kau­della yli 110 000 uutta työpaik­kaa, mikä on tuonut työtä ja tule­vai­suu­de­nus­koa kymme­niin tuhan­siin lapsi­per­hei­siin. Työl­li­syy­den vahvis­tu­mi­nen ja varhais­kas­va­tus­mak­su­jen alen­ta­mi­nen ovat vähen­tä­neet lapsi­per­he­köy­hyyttä. Julki­nen talous on saatu kestä­välle pohjalle, mikä vahvis­taa yhteis­kun­nan kykyä tukea lapsi­per­heitä laaduk­kailla palve­luilla myös tule­vai­suu­dessa.

    Pärjäämme hyvin kansain­vä­li­sissä vertai­luissa ja valtao­salla suoma­lai­sista lapsi­per­heistä menee hyvin. Kaikesta tästä huoli­matta Suomi ei vielä ole paras mahdol­li­nen maa lapsille ja perheille. Synty­vyys on histo­rial­li­sen mata­laa, vuonna 2018 syntyy enää alle 50 000 lasta, mikä on noin 10 000 lasta vähem­män kuin kymme­nen vuotta sitten. Vanhem­pien uupu­mi­nen, nuor­ten syrjäy­ty­mi­nen, lapsi­per­he­köy­hyys ja periy­tyvä huono-osai­suu­den kasau­tu­mi­nen ovat suuria huole­nai­heita. 18 000 lasta asuu sijoi­tet­tuina kodin ulko­puo­lelle.

    Haluamme, että jokai­sella lapsella ja nuorella on taus­tasta riip­pu­matta yhtä­läi­set mahdol­li­suu­det kasvaa, koulut­tau­tua ja toteut­taa unel­mi­aan. Haluamme raken­taa parhaat mahdol­li­set edel­ly­tyk­set vanhem­muu­delle, jotta vanhem­mat voivat kasvat­taa lapsis­taan ja nuoris­taan aktii­vi­sia ja osal­lis­tu­via yhteis­kun­nan jäse­niä.

    Lapsi- ja perhe­po­li­tii­kan uudis­ta­mi­sen tavoit­teena on se, että lapset ja perheet voivat hyvin ja mahdol­li­sim­man monen suoma­lai­sen oma lapsi­toive voisi toteu­tua. Hyväk­syvä, moderni ja posi­tii­vi­nen perhe­puhe on avain siihen, että ihmi­set uskal­ta­vat ja halua­vat toivoa ja saada lapsia myös tule­vai­suu­dessa. Perheel­lis­ty­mi­sen estei­siin on tartut­tava – talou­del­li­siin, lain­sää­dän­nöl­li­siin ja työelä­mästä johtu­viin. Yhteis­kun­tamme tarvit­see kestä­vää ja kannat­te­le­vaa lapsi- ja perhe­myön­tei­syyttä. Uskomme, että raken­ta­malla Suomesta lapsi­myön­tei­sen ja perheys­tä­väl­li­sen yhteis­kun­nan voimme vaikut­taa synty­vyy­teen posi­tii­vi­sesti ilman painos­ta­vaa ilma­pii­riä.

    Kokoo­mus haluaa, että lasten ja perhei­den hyvin­vointi noste­taan seuraa­vassa halli­tus­oh­jel­massa yhdeksi kärki­tee­moista. Tämän arvo­va­lin­nan teke­mi­nen on vält­tä­mä­töntä, mikäli haluamme turvata tasa-arvoi­set onnis­tu­mi­sen ja elämässä pärjää­mi­sen mahdol­li­suu­det kaikille suoma­lai­sille. Paras maa lapsille ja perheille raken­ne­taan kolmen perus­pe­ri­aat­teen avulla:

    Raken­ne­taan lapsi- ja perhe­myön­teistä yhteis­kun­taa, jossa perheillä on tilaa elää oman­lais­taan elämää.

    Kiin­ni­te­tään katseemme lasten varhai­siin vuosiin ja puutu­taan ongel­miin ennal­taeh­käi­se­västi ja ajoissa.

    Vahvis­te­taan tasa-arvoa perheissä, koulu­tuk­sessa ja työelä­mässä.

     

    Kokoo­muk­sen toimen­pi­teet kohti lapsi- ja perheys­tä­väl­listä yhteis­kun­taa

    I. Vahvis­te­taan varhais­kas­va­tusta ja tehdään esio­pe­tuk­sesta kaksi­vuo­tista

    Päivä­ko­deissa leiki­tään ja opitaan perus­tai­toja. Laadu­kas varhais­kas­va­tus on koulu­tus­jär­jes­tel­mämme ensim­mäi­nen askel. Siihen osal­lis­tu­mi­nen on lapsen oikeus. Kokoo­muk­sen tavoit­teena on, että jokai­nen lapsi pääsee osal­lis­tu­maan laaduk­kaa­seen, peda­go­gi­seen varhais­kas­va­tuk­seen.

    Myöhem­män oppi­mi­sen perusta luodaan päivä­koti-iässä. Laadu­kas varhais­kas­va­tus tasoit­taa erilai­sista taus­toista tule­vien lasten lähtö­koh­tien eroja ja siten edis­tää tasa-arvoa. Suomessa varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen on vähäi­sem­pää kuin pohjois­maissa ja muissa OECD-maissa. Aivan liian moni lapsi jää koko­naan ulko­puo­lelle. Erityi­nen ongelma on, että vähi­ten osal­lis­tu­vat ne lapset, jotka hyötyi­si­vät varhais­kas­va­tuk­sesta kaik­kein eniten.

    Kokoo­muk­sen pitkän aika­vä­lin tavoit­teena on kaikille lapsille maksu­ton varhais­kas­va­tus, johon osal­lis­tuu koko ikäluokka. Siksi olemme alen­ta­neet maksuja kulu­neella halli­tus­kau­della sekä käyn­nis­tä­neet maksut­to­man varhais­kas­va­tuk­sen kokei­lut 5-vuotiaille. Laadun paran­ta­mi­seksi haluamme panos­taa henki­lö­kun­nan osaa­mi­seen ja koulu­tus­ta­son nostoon.

    Lapsen varhai­siin vuosiin panos­ta­mi­nen on tärkeää sosi­aa­lis­ten taito­jen ja oppi­mi­sen edel­ly­tys­ten kannalta. Varhais­kas­va­tuk­sella ja esio­pe­tuk­sella on tärkeä rooli myös syrjäy­ty­mi­sen ehkäi­syssä. Esio­pe­tuk­sen laajen­ta­mi­sella voidaan paran­taa erityi­sesti niiden lasten tilan­netta, joiden edel­ly­tyk­set elämässä ja koulu­tiellä pärjää­mi­selle ovat heikom­mat. Päivä­ko­din, eska­rin ja koulun ensim­mäis­ten luok­kien on muodos­tet­tava sauma­ton jatkumo, jossa lapsi pääsee etene­mään omaa, yksi­löl­listä tahti­aan. Tämä voidaan toteut­taa esimer­kiksi koulun aloi­tusta jous­ta­voit­ta­malla.

    Vahvem­man koulu­tien varmis­ta­mi­seksi kokoo­mus esit­tää:

    Osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen lisä­tään. Erityi­sesti on tuet­tava heikom­mista lähtö­koh­dista tule­vien lasten osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen.

    Alen­ne­taan varhais­kas­va­tus­mak­suja asteit­tain. Pitkän aika­vä­lin tavoit­teena on maksu­ton osa-aikai­nen varhais­kas­va­tus (20 h /​ viikko).

    Päivä­ko­ti­paik­ko­jen pitää löytyä kotien läheltä tai työmat­kan varrelta. Kunnal­lis­ten ja yksi­tyis­ten päivä­ko­tien verkosto on suun­ni­tel­tava toisi­aan täyden­tä­väksi. Palve­luse­te­leillä mahdol­lis­te­taan palve­lu­jen jous­tava käyttö.

    Päivä­ko­tien aukio­loai­ko­jen jous­toja on lisät­tävä, jotta muut­tuva työ ja lapsi­per­heen arki voisi­vat sopia yhteen entistä parem­min.

    Varhais­kas­va­tuk­sen laadun paras tae on ammat­ti­tai­toi­nen, osaava ja sitou­tu­nut henki­lö­kunta, jonka työtä arvos­te­taan. Varmis­te­taan koko henki­lös­tölle mahdol­li­suu­det täyden­nys­kou­lu­tuk­seen.

    Jokai­sessa ryhmässä tulee olla peda­go­gi­sen koulu­tuk­sen saanut opet­taja. Kaksin­ker­tais­te­taan uuden varhais­kas­va­tus­lain mukai­sesti korkea­kou­lu­tet­tu­jen osuus päivä­ko­tien henki­lös­töstä vuoteen 2030 mennessä. Lisä­tään varhais­kas­va­tuk­sen opet­ta­jien koulu­tus­mää­riä yliopis­toissa.

    Varhais­kas­va­tuk­sen on oltava sisäl­löl­li­sesti rikasta ja moni­puo­lista. Liikun­ta­tuo­kiot ja yhtei­set pelit, luon­to­ret­ket, satu­het­ket kirjas­tossa, yhtei­set juhlat, kohtaa­mi­set taiteen ja kult­tuu­rin kanssa, kieli­kyl­py­mah­dol­li­suu­det sekä tutus­tu­mi­nen muihin kult­tuu­rei­hin rikas­ta­vat lasten koke­mus­maa­il­maa. Kaikki lapset eivät pääse kotoa esimer­kiksi uima­hal­liin, metsä­ret­kelle tai teat­te­riin - päivä­ko­din retket ovat tärkeitä, jotta jokai­nen lapsi saa omaa elämä­nym­py­rää kasvat­ta­via oppi­mi­sen koke­muk­sia. Myös lasten oman äänen pitää kuulua päivä­ko­tiar­kea suun­ni­tel­taessa.

    Tehdään esio­pe­tuk­sesta kaksi­vuo­tista. Kaksi­vuo­ti­nen, maksu­ton esio­pe­tus tulee kirjata seuraa­van halli­tuk­sen ohjel­maan.

    Tehdään koulun aloi­tuk­sesta jous­ta­vam­paa. Raken­ne­taan päivä­ko­dista, eska­rista ja koulun ensim­mäi­sistä luokista sauma­ton jatkumo, jossa lapsi pääsee etene­mään omaa, yksi­löl­listä tahti­aan. Kaksi ensim­mäistä koulu­vuotta voitai­siin toteut­taa jous­ta­vana nivel­vai­heena sito­matta oppi­laita vuosi­luok­kiin. Kolman­nelle luokalle siir­ryt­täessä jokai­sella on oltava riit­tä­vät perus­tie­dot ja -taidot, kuten hyvä luku­taito.

    Tuetaan haas­teel­li­silla alueilla toimi­via päivä­ko­teja ja kouluja tasa-arvon yllä­pi­tä­mi­seksi. Erityi­sellä tasa-arvo­ra­hoi­tuk­sella voidaan esimer­kiksi palkata lisää koulu­tet­tua henki­lö­kun­taa ja pienen­tää ryhmä­ko­koja.

     

     


     

    II. Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sella tasa-arvoa ja parem­paa arkea

    Suomi tarvit­see kunnian­hi­moi­sen, lapsi- ja perhe­myön­tei­sen perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen, joka tuo vapautta ja jous­ta­vuutta perhei­den arkeen, lisää tasa-arvoa perheissä ja työmark­ki­noilla sekä edis­tää erityi­sesti nais­ten työl­li­syyttä. Vanhem­muu­den vastuun tasai­sempi jakau­tu­mi­nen turvaa lapselle parem­min jaksa­vat vanhem­mat.

    Jokai­sen perheen tilanne on erilai­nen. Perhe­va­pai­den tulee mahdol­lis­taa lasten hoita­mi­nen kotona silloin, kun lapsi on pieni ja tarjota perheille erilai­sia vaih­toeh­toja uudessa elämän­ti­lan­teessa. Perhe­va­pai­den tulee tukea sitä, että lapsen vanhem­mille kehit­tyy vahva suhde lapseen ja hoiva­vas­tuu jakau­tuu tasai­sesti. Hyvä perhe­va­paa­uu­dis­tus siis edis­tää myös isien oikeutta jäädä perhe­va­paalle ja osal­lis­tua lasten hoita­mi­seen näiden ollessa pieniä.

    Perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sen keskei­nen tavoite on saada vapaat jakau­tu­maan tasai­sem­min ja jous­ta­vam­min vanhem­pien välillä. Tämä on vält­tä­mä­töntä, jotta työelämä tasa-arvo voi toteu­tua. Nykyi­nen vapai­den epäta­sai­nen jakau­tu­mi­nen vaikut­taa kiel­tei­sesti nais­ten ura- ja palk­ka­ke­hi­tyk­seen sekä viime­kä­dessä myös eläke­ker­ty­mään. Nais­ten palk­ka­ke­hi­tys jää miehistä jälkeen heti ensim­mäi­sen lapsen hank­ki­mi­sesta ja pysyy alem­malla tasolla läpi työuran.

    Perhe­va­pai­den epäta­sai­nen jakau­tu­mi­nen johtaa myös osal­taan siihen, että työnan­ta­jat näke­vät nuor­ten nais­ten palk­kaa­mi­nen liian usein riskinä. Toisaalta taas isien keski­mää­räistä pidem­piin perhe­va­pai­siin suhtau­du­taan liian usein kiel­tei­sesti. Työelämä vaatii asen­ne­muu­tosta ja perhe­myön­tei­syyttä. Toteu­tettu työnan­ta­jalle makset­tava 2500 euron perhe­va­paa­kor­vaus on ollut yksi askel oike­aan suun­taan. Perhe­va­pai­den lisäksi perhe­myön­tei­syys voi kuiten­kin tarkoit­taa esimer­kiksi jous­ta­via ratkai­suja osa-aika­työ­hön ja osit­tai­seen lasten kotona hoita­mi­seen, työnan­ta­jan tarjoa­maa sairaan lapsen hoitoa­pua tai työn jous­ta­vaa järjes­tä­mistä.

    Kokoo­mus haluaa, että ensi halli­tus­kau­della toteu­te­taan kunnian­hi­moi­nen perhe­va­paa­uu­dis­tus.

    Hyvä perhe­va­paa­uu­dis­tus on sellai­nen, joka lisää jous­ta­vuutta perhei­den arkeen, vahvis­taa tasa-arvoa ja työl­li­syyttä, kohte­lee erilai­sia perheitä tasa­puo­li­sesti ja huomioi perhei­den moni­nai­set elämän­ti­lan­teet. Hyvä perhe­va­paa­uu­dis­tus on lapsi­läh­töi­nen malli, jossa jokai­sella synty­vällä lapsella on oikeus olla lähei­sensä hoidet­ta­vana yhtä monta päivää perhe­muo­dosta riip­pu­matta. Hyvä perhe­va­paa­uu­dis­tus myös kannus­taa vanhem­pia palaa­maan perhe­va­paalta jous­ta­vasti takai­sin työelä­mään ja lisää lasten osal­lis­tu­mista varhais­kas­va­tuk­seen.

    Kokoo­muk­sen oma perhe­va­paa­malli on esitelty yksi­tyis­koh­tai­sesti Perheet ja työelämä -asia­kir­jas­samme.

    Tasa-arvon ja parem­man arjen aikaan­saa­mi­seksi kokoo­mus esit­tää:

    Uudis­te­taan perhe­va­paa­jär­jes­telmä niin, että molem­mille vanhem­mille vara­taan perhe­va­paista yhtä pitkät osuu­det. Näin kannus­tamme isiä jäämään perhe­va­paalle nykyistä enem­män. Tämän lisäksi osan perhe­va­paista perhe voisi jatkos­sa­kin jakaa vanhem­pien kesken parhaaksi katso­mal­laan tavalla.

    Perhe­va­paita täytyy voida jaksot­taa ja pilk­koa pienem­piin osiin nykyistä jous­ta­vam­min. Myös osa-aika­työn teke­mi­sen ja yrit­tä­jyy­den pitää olla nykyistä helpom­paa perhe­va­paan ohessa.

    Kaikille vanhem­mille perheen kokoon­pa­nosta riip­pu­matta turva­taan yhtä­läi­set oikeu­det jäädä perhe­va­paalle. Synty­vällä lapsella on oikeus olla lähei­sensä hoidet­ta­vana yhtä monta päivää perhe­muo­dosta riip­pu­matta. Perheet ovat kaikki erilai­sia, mutta sama­nar­voi­sia. Lapsille pitää taata oikeus turval­lis­ten ja läheis­ten aikuis­ten hoivaan elämän alku­met­reillä.

    Äitiys­va­paalle voi nyky­ti­lan­teessa jäädä 5-8 viik­koa ennen lapsen lasket­tua synty­mä­ai­kaa. Äidin pitäisi halu­tes­saan ja voin­tinsa salliessa voida lykätä äitiys­va­paan alkua lähem­mäksi lasket­tua aikaa.

    Edis­te­tään työpaik­ko­jen perheys­tä­väl­li­syyttä. Perheys­tä­väl­li­syys ja nyky­ai­kai­nen asen­neil­ma­piiri ovat työnan­ta­jien kilpai­lue­tuja joiden merki­tys kasvaa. Tarvit­taessa työnan­taja voisi tarjota esimer­kiksi sairaan lapsen hoita­mi­seen liit­ty­vää palve­lua.

    Mahdol­lis­te­taan jous­ta­vat työajat ja etätyö. Työn ja perhe-elämän toimiva yhteen­so­vit­ta­mi­nen on yksi tärkeim­mistä työhy­vin­voin­tia lisää­vistä teki­jöistä. Töitä tule voida tehdä siellä, missä se on tehok­kainta ja tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sinta. Jollei työ ehdot­to­masti vaadi läsnä­oloa työpai­kalla, mahdol­li­suus etätyö­hön helpot­taa eten­kin pien­ten lasten vanhem­pien arkea. Pien­ten lasten vanhem­pien osa-aika­työ­hön on myös luotava parem­mat mahdol­li­suu­det.

     


     

    III. Maail­man parhaat, lapsi- ja perhe­läh­töi­set palve­lut

    Suomi on ollut yksi inno­va­tii­vi­sim­mista ja edis­tyk­sel­li­sim­mistä maista lasten ja perhei­den palve­lu­jen kehit­tä­mi­sessä. Maksu­ton koulu­ruoka, äitiys­pak­kaus, neuvola ja tasa-arvoi­nen perus­koulu ovat ylpey­de­nai­hei­tamme, jotka leviä­vät maail­malle. Julkis­ten palve­lui­den lisäksi Suomessa on laaja ja moni­puo­li­nen määrä muiden kuin julkis­ten toimi­joi­den tarjoa­mia palve­luita lapsille ja perheille.

    Parhaim­mil­laan lapset ja perheet saavat oikea-aikai­sesti ja asteit­tain vahvis­tu­vaa tukea. Vaikka meiltä löytyy paljon hyvää, yhteis­kun­nan muut­tu­mi­nen nostaa esiin paran­net­ta­vaa. Huono-osai­suu­den periy­ty­mi­nen ja lasten ja nuor­ten henki­nen pahoin­vointi näyt­tä­vät olevan kasvussa. Yli 18 000 lasta elää sijoi­tet­tuna kodin ulko­puo­lella. Tämän suun­nan kään­tä­mi­seksi meidän on panos­tet­tava nykyistä huomat­ta­vasti voimak­kaam­min ennal­taeh­käi­se­vään tukeen ja puut­tu­mi­seen.

    Lasten ja lapsi­per­hei­den moni­nais­tu­vat tarpeet, lähtö­koh­dat ja edel­ly­tyk­set jäävät liian usein huomiotta. Kestä­vää hyvin­voin­tia ei saavu­teta palve­lu­tar­joa­jien tarjon­ta­läh­töi­sen ja siilo­mai­sen toimin­ta­ta­van takia. Suomi on vuosien varrella muut­tu­nut tuhan­sien luuk­ku­jen luva­tuksi maaksi. Sirpa­lei­nen palve­lu­jär­jes­telmä ei parhaalla mahdol­li­sella tavalla kohtaa perheitä varsin­kaan silloin, kun ongel­mia ja avun­tar­vetta on paljon.

    Kokoo­mus haluaa kehit­tää lasten ja perhei­den palve­luja lapsi- ja perhe­läh­töi­seksi koko­nai­suu­deksi, jossa painot­tuu ennal­taeh­käisy ja varhai­nen puut­tu­mi­nen.

    Lapsi- ja perhe­läh­töi­sem­pien palve­lui­den luomi­seksi kokoo­mus esit­tää:

    Lasten ja perhei­den palve­lut raken­ne­taan lasten ja perhei­den palve­lu­tar­pei­den ja elämän­ti­lan­tei­den ympä­rille, ei enää orga­ni­saa­tio- ja hallin­no­na­la­läh­töi­sesti.

    Palve­luita toteut­ta­vien viran­omais­ten, eri ammat­ti­lais­ten ja julki­sen, yksi­tyi­sen ja kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimi­joi­den toimin­nan tulee määrit­tyä asia­kas­läh­töi­sesti, lapsia ja perheitä koske­van tiedon perus­teella. Ennal­taeh­käi­se­vyys ja oikea-aikai­nen riit­tävä tuki on varmis­tet­tava tiiviillä yhteis­työllä ja vuoro­vai­ku­tuk­sella.

    Varmis­te­taan, että tieto eri viran­omais­ten välillä liik­kuu suju­vasti lasten ja perhei­den parhaaksi. Palve­lu­jär­jes­tel­män lapsi- ja perhe­läh­töi­syys vaatii uuden­laista yhteis­työtä kaikilta lasten ja perhei­den kanssa töitä teke­viltä. Opet­taja, tervey­den­hoi­taja, sosi­aa­li­työ­te­kijä, psyko­logi tai nuori­so­työn­te­kijä ei pysty yksin vastaa­maan moni­nai­siin hyvin­voin­nin, kasvun ja oppi­mi­sen tarpei­siin. Toinen tois­tensa osaa­mi­sen parem­malla keski­näi­sellä hyödyn­tä­mi­sellä saadaan parem­pia palve­luja, ja myös parem­paa työhy­vin­voin­tia.

    Otetaan järjes­töt, koko kolmas sektori ja seura­kun­nat tiiviisti mukaan. Lapsi­per­he­kirp­pik­set, vauva­kah­vi­lat ja muut kohtaa­mis­pai­kat tavoit­ta­vat perheet mata­lalla kynnyk­sellä usein viran­omais­pal­ve­luja parem­min.

    Vähen­ne­tään laki­sää­tei­siä suun­ni­tel­mia, rapor­toin­tia ja muuta pape­ri­työtä ja kootaan yhteen hanke- ja kehit­tä­mis­ra­hoi­tusta. Vähem­män byro­kra­tiaa, enem­män aikaa lapsille ja perheille!

    Palve­lut tulee tarjota lähellä lasten ja perhei­den arkea. Tuodaan lasten ja perhei­den palve­luja mahdol­li­suuk­sien mukaan yhteen. Hyviä koke­muk­sia on saatu esimer­kiksi yhdis­tä­mällä päivä­koti, koulu, neuvola, kirjasto, nuori­so­tila, perhe­kes­kus ja harras­tus­ti­lat saman katon alle, jolloin perhei­den arki ja ammat­ti­lais­ten yhteis­työ on helpom­paa, siir­ty­mät päivä­ko­dista esikou­lun kautta kouluun ja alakou­lusta yläkou­luun ovat helpom­pia ja koulu­jen ilta­päi­viin voidaan tuoda harras­tus­toi­min­taa mata­lalla kynnyk­sellä.

    Uudis­te­taan neuvo­la­jär­jes­tel­mää 2020-luvulle. Suoma­lai­nen neuvo­la­jär­jes­telmä on meille tärkeä ja arvo­kas, haluamme pitää siitä hyvää huolta. Kehi­te­tään neuvo­laa siten, että se vastaa erilai­sen perhei­den ja muut­tu­neen arjen vaati­muk­siin. Varmis­te­taan, että koko ikäluokka osal­lis­tuu neuvo­la­tar­kas­tuk­siin esimer­kiksi vaati­malla sitä edel­ly­tyk­seksi lapsi­li­sän maksa­mi­selle.

    Kehi­te­tään kaik­kien perhei­den saata­ville neuvo­la­tar­kas­tuk­sia täyden­tävä digi­neu­vola, josta saa apua esimer­kiksi imetyk­seen, lapsen ravin­toon tai uneen, vanhem­muu­teen, pari­suh­teen risti­rii­toi­hin tai kasva­tuk­seen liit­ty­viin huoliin juuri silloin, kun avun tarve on suurin ja käsillä.

    Tuodaan neuvo­la­pal­ve­lut helposti ja mata­lalla kynnyk­sellä saata­ville sinne, missä lapset ja perheet muuten­kin ovat. Liik­kuva neuvola voisi tarjota apua ja neuvon­taa mata­lalla kynnyk­sellä esimer­kiksi ostos­kes­kuk­sessa, päivä­ko­dissa tai kirjas­tossa. Avun pyytä­mi­sessä ja saami­sessa on oltava matala kynnys.

    Lisä­tään neuvo­la­pal­ve­lu­tar­jon­taa myös ilta-aikoi­hin.

    Viedään osa neuvo­la­tar­kas­tuk­sista päivä­ko­tiin. Kehi­te­tään päivä­ko­din ja neuvo­loi­den yhteis­työtä ongel­mien varhai­sen tunnis­ta­mi­sen, ammat­ti­lais­ten väli­sen tiedon­ku­lun ja oikea-aikai­sen avun tehos­ta­mi­seksi.

    Neuvo­loissa on tarjot­tava vielä nykyis­tä­kin vahvem­min tukea myös vanhem­muu­teen ja pari­suh­teen ongel­miin. Tule­vai­suu­den neuvo­lassa perhe voisi saada laajem­paa tukea ja neuvon­taa myös esimer­kiksi työelä­mään palaa­mi­sessa tai koulut­tau­tu­mi­sessa. Lisäksi jo nyt tehtä­vää hyvää työtä lasten lukuin­non ja –taidon edis­tä­mi­sessä on syytä jatkaa ja kehit­tää.

    Laaja ja riit­tävä roko­te­kat­ta­vuus on varmis­tet­tava. Neuvo­lat pitä­vät viime­kä­dessä huolen myös Suomen roko­te­kat­ta­vuu­desta ja siitä, että lapset saavat vält­tä­mät­tö­mät rokot­teet. Tätä työtä on tuet­tava kaikin mahdol­li­sin keinoin.

    Panos­te­taan lapsi­per­hei­den koti­pal­ve­luun. Koti­pal­velu on tärkeää mata­lan kynnyk­sen ennal­taeh­käi­se­vää työtä, jolla voidaan auttaa uupu­musta perheissä.

    Perhei­den tuessa ja lasten­suo­je­lussa on panos­tet­tava ongel­mien ennal­taeh­käi­syyn. Pieni­kin apu riit­tä­vän varhai­sessa vaiheessa voi estää myöhem­min ilme­ne­vät ongel­mat. Lasten­suo­je­lun toimin­ta­mal­leja on kehi­tet­tävä niin, että ongel­miin pysty­tään vastaa­maan riit­tä­vän ajoissa.

    Perhe on lapselle paras mahdol­li­nen kasvu­paikka. Perhe­si­joi­tuk­sen on oltava vahva prio­ri­teetti lasten­suo­je­lussa, perhe­hoi­ta­jien sosi­aa­li­tur­vaa on kehi­tet­tävä ja adop­tio on kirjat­tava lasten­suo­je­lu­la­kiin osaksi lasten­suo­je­lun palet­tia.

    Varmis­te­taan että lasten­suo­je­lun piirissä olevilla lapsilla on riit­tä­vät mahdol­li­suu­det perus­kou­lun loppuun­saat­ta­mi­seen ja toisen asteen koulu­tuk­sen suorit­ta­mi­seen.

    Kannus­te­taan kuntia luomaan yhteis­työ­mal­leja paikal­lis­ten järjes­tö­jen ja yritys­ten kanssa, jotta perheet voisi­vat hakea lyhy­tai­kaista apua lasten­hoi­toon esimer­kiksi iltai­sin ja viikon­lop­pui­sin.

    Helpo­te­taan avun palk­kaa­mista laajen­ta­malla koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen käyt­tö­mah­dol­li­suuk­sia katta­maa moni­puo­li­sem­min lapsi­per­hei­den ja kodin arjessa hyödyn­net­tä­viä palve­luita.

    Tarvit­semme arjen lapsi­myön­tei­syyttä. Sujuva julki­nen liikenne ja mata­la­lat­tia­bus­sit ja –raitio­vau­nut teke­vät liik­ku­mi­sesta huomat­ta­vasti helpom­paa lasten­vau­nu­jen ja pien­ten lasten kanssa. Leik­ki­puis­to­jen maksu­ton toiminta ja kolman­nen sekto­rin yllä­pi­tä­mät perhe­kah­vi­lat ovat mata­lan kynnyk­sen palve­luja, jotka ovat merkit­tä­viä voima­va­roja lapsi­per­hei­den arjessa. Vaipan­vaih­to­pis­teet ja imetys­ti­lat julki­sissa tiloissa ja arjen palve­luissa anta­vat vahvan signaa­lin siitä, että myös lapset ja lapsi­per­heet ovat terve­tul­leita. Me kaikki olemme vastuussa siitä, että suhtau­tu­mi­semme lapsien näky­mi­seen ja kuulu­mi­seen arjessa on posi­tii­vista ja kannus­ta­vaa.


     

    IV. Huomioi­daan erilais­ten perhei­den erilai­set tarpeet

    Kaikki lapset ja heidän perheensä ovat erilai­sia, mutta sama­nar­voi­sia. Lapset tule­vat yhä moni­nai­sem­mista taus­toista, ja jokai­selle on turvat­tava tasa-arvoi­set mahdol­li­suu­det. Erilai­set perheet on huomioi­tava lain­sää­dän­nössä yhden­ver­tai­sesti ja on ymmär­ret­tävä, että perhei­den erilai­suus on uusi normaali. Oli perheessä eri määrä lapsia, eri määrä vanhem­pia, olivatpa vanhem­mat keske­nään samaa tai eri suku­puolta tai asui­vatpa nämä samassa tai eri koti­ta­lou­dessa, oli perheessä vammai­sia tai tukea tarvit­se­via, on perheitä kohdel­tava aina niiden omista tarpeista lähtien, tasa-arvoi­sina. Perhei­den palve­lui­den ja etuus­jär­jes­tel­mien on pystyt­tävä vastaa­maan myös perhei­den sisällä tapah­tu­viin muutok­siin, kuten eroti­lan­tei­siin, lapsen sairas­tu­mi­seen tai vammau­tu­mi­seen, nykyistä parem­min.

    Kaikki perheet eivät ole tällä hetkellä samalla viivalla monien etuuk­sien, lasten huolto- ja tapaa­mi­soi­keus­ky­sy­mys­ten tai perhe­va­pai­den osalta. Lapsilla voi esimer­kiksi olla useampi kuin yksi kotio­soite tai hän ei pääse tapaa­maan toista vanhem­paansa tai isovan­hem­pi­aan. Huolto- ja tapaa­mi­soi­keutta koske­vaa lain­sää­dän­töä uudis­te­taan parhail­laan vasta­maan parem­min perhei­den erilai­sia tilan­teita. Erilai­set perheet tulee myös huomioida parem­min etuus­jär­jes­tel­mässä.

    Joskus vastaan tulee tilan­teita, joissa tukea ja apua pitäisi olla saata­villa nopeasti. Haluamme varmis­taa sen, että yllät­tä­viin­kin tilan­tei­siin löytyy apua.

    Erilais­ten perhei­den tasa-arvon varmis­ta­mi­seksi kokoo­mus esit­tää:

    Kirja­taan vuoroa­su­mi­nen lain­sää­dän­töön ja ehkäis­tään tapaa­mi­soi­keu­den toteu­tu­mi­seen liit­ty­viä ongel­mia nykyistä parem­min.

    Lain­sää­dän­nön on turvat­tava lapsen oikeus tosia­sial­li­siin vanhem­piinsa. Kirja­taan lakiin lapsen huol­ta­jille velvol­li­suus vaalia lapselle tärkeitä ihmis­suh­teita. Lasta ei saa vieraan­nut­taa esimer­kiksi eroti­lan­teissa isovan­hem­mista tai muista lähi­su­ku­lai­sista.

    Tarjo­taan kahdessa eri osoit­teessa saman kunnan alueella asuvalle lapselle koulu­kyyti molem­mista kodeista.

    Myön­ne­tään lapsesta yksin huoleh­ti­valle tai yksin adop­toi­valle äidille oikeus isyys­ra­haa vastaa­viin vanhem­pain­va­paa­päi­viin. Piden­ne­tään adop­tio­van­hem­pien vanhem­pain­ra­ha­kautta ja anne­taan siihen oikeus kaikille alle 18-vuoti­aan lapset perheen ulko­puo­lelta adop­toi­valle. Piden­ne­tään monik­ko­per­hei­den isien isyys­ra­ha­kautta.

    Paran­ne­taan adop­tio­neu­von­nan laatua ja saata­vuutta.

    Tuetaan opis­ke­li­ja­per­hei­den toimeen­tu­loa nykyistä parem­min mm. opin­to­tuen huol­ta­ja­ko­ro­tuk­sella ja jous­ta­villa hoito­mah­dol­li­suuk­silla.

    Hedel­möi­tys­hoi­to­jen tulee olla saata­villa perhe­muo­dosta tai lapset­to­muu­den syystä riip­pu­matta.

    Selvi­te­tään, millä edel­ly­tyk­sillä Suomeen voitai­siin säätää sijais­syn­ny­tyk­set salliva lain­sää­däntö.

     


     

    V. Harras­tus­ta­kuusta totta! Jokai­selle lapselle mahdol­li­suus vähin­tään yhteen mielui­saan harras­tuk­seen

    Hyvät harras­tuk­set ja liikun­nal­li­sen elämän­ta­van oppi­mi­nen lisää­vät lasten hyvin­voin­tia ja paran­ta­vat elämän­laa­tua. Harras­tus­ten vali­koima kasvaa Suomessa kovaa vauh­tia. Monissa harras­tuk­sissa kustan­nuk­set voivat nousta korkeiksi. Kokoo­mus haluaa, että harras­tus­ta­kuu toteu­tuu kaik­kialla Suomessa, kaikille lapsille ja nuorille. Jokai­selle on turvat­tava mahdol­li­suus vähin­tään yhteen mielui­saan harras­tuk­seen. Vanhem­pien lompa­kon paksuus ei saa rajoit­taa lapsen mahdol­li­suuk­sia liik­kua ja harras­taa.

    Mieluisa harras­tus voi löytyä kult­tuuri, liikunta- tai järjes­tö­toi­min­nan parista. Vaih­toeh­toja on paljon. Yhä useampi lapsi ja nuori liik­kuu liian vähän. Se, ettei ole varaa harras­taa, voi jättää monelle tunteen yhtei­sön ulko­puo­lella olemi­sesta. Tätä tunnetta meidän on pystyt­tävä torju­maan kaikin keinoin, jos haluamme todella torjua eriar­voi­suutta ja syrjään jäämistä. Harras­tuk­set ja liikunta ovat­kin tärkeitä paitsi fyysi­sen kunnon ja hyvin­voin­nin edis­tä­mi­sen, myös lapsen sosi­aa­lis­ten taito­jen ja yhteen­kuu­lu­vuu­den tunteen edis­tä­mi­sessä.

    Mieluisa harras­tus voi löytyä kult­tuuri, liikunta- tai järjes­tö­toi­min­nan parista.

    Harras­tus­ta­kuun toteut­ta­mi­seksi kokoo­mus esit­tää:

    Jokai­sen lapsen ja nuoren koulu­päi­vään tuli­si­kin sisäl­tyä vähin­tään yksi tunti liikun­taa, päivä­ko­ti­päi­vään tätä­kin enem­män. Liik­kuva koulu -ohjelma tulee laajen­taa varhais­kas­va­tuk­seen ja toiselle asteelle. Parhai­ten liikun­nal­lista elämän­ta­paa opitaan lisää­mällä liikun­taa osaksi muuta opetusta ja väli­tun­teja.

    Järjes­te­tään mata­lan kynnyk­sen harras­tus­toi­min­taa kouluilla ilta­päi­vi­sin esimer­kiksi kerho­jen muodossa.

    Kannus­te­taan päivä­ko­teja ja kouluja teke­mään yhteis­työtä paikal­lis­ten järjes­tö­jen, urhei­luseu­ro­jen, kult­tuu­ri­toi­mi­joi­den ja yritys­ten kanssa sekä järjes­tä­mään esimer­kiksi laji- ja harras­tus­ko­kei­luja koulu­päi­vien ohessa.

    Luodaan lasten ja nuor­ten harras­tus­passi, jonka avulla voidaan tukea niiden lasten harras­ta­mista, joille harras­ta­mi­sen kustan­nuk­set voivat muodos­tua esteeksi. Harras­tus­pas­sin avulla lapsi tai nuori voi hank­kia harras­tus­ker­toja tuetusti mielei­sis­tään paikoista.

    Tehdään yhteis­työtä järjes­tö­jen ja yhdis­tys­ten kanssa mata­lan kynnyk­sen harras­tus­toi­min­nan järjes­tä­mi­seksi.

    Varmis­te­taan, että kouluissa tuodaan opetuk­sen ja ohjauk­sen ohessa erilai­sia harras­tus­mah­dol­li­suuk­sia esille ja tarjo­taan eri vaih­toeh­doista tietoa sekä oppi­laille että vanhem­mille.

    Tarjo­taan esimer­kiksi kuntien julki­sia tiloja, kuten iltai­sin tyhjil­lään olevia kouluja, nykyistä helpom­min ja edul­li­sem­min harras­tus­toi­min­taa järjes­tä­vien toimi­joi­den käyt­töön.

    Huoleh­di­taan, että jokai­nen lapsi pääsee koke­maan ja kokei­le­maan kult­tuu­ria ja taidetta. Turva­taan lasten ja nuor­ten mahdol­li­suu­det osal­lis­tua taiteen perus­o­pe­tuk­seen kaik­kialla Suomessa. Huomioi­daan harras­tus­ta­kuun toteut­ta­mi­nen taiteen perus­o­pe­tuk­sen ja kuntien muun kult­tuu­ri­toi­min­nan valtio­na­vus­tuk­sissa. Vahvis­te­taan lasten­kult­tuu­ria, ja tehdään museoista ja muista kult­tuu­ri­koh­teista ja -tapah­tu­mista lapsiys­tä­väl­li­siä.

    Vahvis­te­taan kirjas­to­jen roolia perhei­den ajan­vietto- ja kohtaa­mis­paik­kana sekä mata­lan kynnyk­sen kult­tuu­ri­kes­kit­ty­mänä, jossa on luon­teva edis­tää myös tasa-arvoi­sia mahdol­li­suuk­sia tutus­tua digi­maa­il­maan.


     

    VI. Turval­li­nen lapsuus jokai­selle

    Lapsi alkaa raken­taa minä­ku­vaansa ja itse­tun­to­aan jo varhain. Yksi lapsen terveen itse­tun­non ja minä­ku­van raken­nusai­nek­sista on turval­li­nen aikui­nen, yleensä vanhempi, johon lapsi voi luot­taa. Jokai­nen lapsi ansait­see turval­li­sen kodin ja luotet­ta­via aikui­sia elämäänsä. Pohjaa lapsen luot­ta­muk­selle ympä­röi­vää yhteis­kun­taa, viran­omai­sia ja muita aikui­sia kohtaan aletaan raken­taa jo nuorena.

    Suomen on oltava jatkos­sa­kin maa, jossa lapset tunte­vat olonsa turval­li­seksi myös kodin seinien ulko­puo­lella. Maail­man mitta­kaa­vassa on harvi­nais­laa­tuista, että Suomessa lapset voivat kulkea turval­li­sesti koulu­mat­kansa jalan tai pyörällä, tai mennä yksin lähi­puis­toon leik­ki­mään. Tästä meidän on syytä pitää kiinni myös jatkossa. On meidän jokai­sen aikui­sen tehtävä puut­tua, jos näemme jonkun lapsen lähes­ty­vän vaaral­lista tilan­netta.

    Jokai­sella lapsella tulee olla oikeus turval­li­seen lapsuu­teen.

    Väki­valta ja perhe-elämä eivät kuulu yhteen. Vaikka Suomi onkin monella mitta­rilla yksi maail­man turval­li­sim­mista maista ja hyvä maa lapsi­per­heille, olemme euroop­pa­lais­ten perhe­vä­ki­val­ta­ti­las­to­jen kärki­päässä. Kaikissa perheissä ei ole turval­lista olla. Tuoreen tutki­muk­sen mukaan kaikista väki­val­ta­ri­kok­sista jopa 30 prosent­tia oli joko nykyi­sen tai enti­sen kump­pa­nin teke­miä. Perhe- ja lähi­suh­de­vä­ki­val­lan ylei­syys on Suomelle häpeäl­li­nen asia.

    Suoma­lai­nen turva­ko­ti­verkko ei täytä kansain­vä­li­sissä sopi­muk­sissa sille asetet­tuja ehtoja. Paik­koja perhe­vä­ki­val­lan uhreiksi joutu­neille ei yksin­ker­tai­sesti ole tarpeeksi. Suomessa järjes­töt teke­vät mittaa­mat­to­man arvo­kasta työtä perhe- ja lähi­suh­de­vä­ki­val­lan kitke­mi­seksi ja uhrien autta­mi­seksi. Kokoo­mus halu­aa­kin varmis­taa, että näiden järjes­tö­jen toimin­tae­del­ly­tyk­set turva­taan jatkos­sa­kin ja että turva­ko­ti­paik­koja saadaan lisät­tyä.

    Päih­teet ovat usein läsnä perhe­vä­ki­val­ta­ta­pauk­sissa. Päih­tei­den käyttö aiheut­taa perheissä monia muita­kin ongel­mia. Pahim­massa tapauk­sessa esimer­kiksi raskau­den­ai­kai­nen päih­tei­den­käyttö vahin­goit­taa lasta jo sikiö­vai­heessa. Päih­tei­den käytölle ei voi aset­taa mitään turva­ra­jaa raskau­den aikana. Päih­tei­den käyttö raskau­den aikana on yksi­se­lit­tei­sen väärin synty­mä­töntä lasta ja tämän tule­vai­suutta kohtaan. Myös runsaan päih­tei­den käytön keskellä kasva­mi­nen on lapselle stres­saa­vaa ja voi aiheut­taa kauas kantau­tu­via sosi­aa­li­sia ongel­mia.

    Lasten ja perhei­den turval­li­suu­den paran­ta­mi­seksi kokoo­mus esit­tää:

    Luodaan tehok­kaam­mat ja vaikut­ta­vam­mat toimin­ta­mal­lit perhe-ja lähi­suh­de­vä­ki­val­lan kitke­mi­seksi ja uhrien autta­mi­seksi. Suomeen on raken­net­tava toimiva viran­omais­työn ja vapaa­eh­tois­toi­min­nan verkosto väki­val­lan uhrien autta­mi­seksi. Madal­le­taan kynnystä ilmoit­taa lähi­suh­de­vä­ki­val­lasta. Ilmoi­tuk­sen teki­jän henki­löl­li­syy­den on perus­tel­lusta syystä voitava jäädä vain viran­omais­ten tietoon.

    Turva­ko­ti­ver­kon riit­tä­vyys on varmis­tet­tava ja alalla toimi­vien järjes­tö­jen toimin­tae­del­ly­tyk­set turvat­tava. Esimer­kiksi vertais­tuen ja erilais­ten tuki­ryh­mien toimin­nasta vastaa­vat järjes­töt teke­vät korvaa­mat­to­man arvo­kasta työtä, jolla on suuri vaiku­tus. Kehi­te­tään turva­ko­ti­paik­koja myös alai­käis­ten nuor­ten tarpei­siin.

    Paran­ne­taan raskaana olevien pääsyä päih­de­hoi­toon. Raskaana olevan on pääs­tävä katkai­su­hoi­toon halu­tes­saan välit­tö­mästi ilman jono­tusta. Hoitoon sitou­tu­mi­nen on varmis­tet­tava ja synty­mät­tö­män lapsen oikeu­det on asetet­tava etusi­jalle. Synty­mät­tö­män lapsen turval­li­suus on turvat­tava tarvit­taessa ohjaa­malla äiti hoitoon vasten tämän omaa tahtoa.

    Kiris­te­tään alai­käi­siin kohdis­tu­vien seksu­aa­li­ri­kos­ten rangais­tuk­sia. Tehos­te­taan jo krimi­na­li­soi­tuun tyttö­jen sukue­lin­ten silpo­mi­seen syyl­lis­ty­nei­den saat­ta­mista vastuuseen teoista.  Pois­te­taan Suomen lain­sää­dän­nöstä mahdol­li­suus saada poik­keus­lupa avioi­tu­mi­seen alai­käi­senä. Tehos­te­taan jo rangais­ta­viin pakkoa­vio­liit­toi­hin puut­tu­mista. 

    Liian moni lapsi ja nuori kokee kiusaa­mista viikoit­tain, jopa päivit­täin. Jokai­nen kiusaa­mis­ta­paus on liikaa. Mitään kiusaa­mista ei saa sallia. Lasia ja nuoria tulee suojata kiusaa­mi­selta, väki­val­lalta ja häirin­nältä päivä­koti- ja koulu­po­lun kaikissa vaiheissa. Tämä on varmis­tet­tava riit­tä­vän tiukalla lain­sää­dän­nöllä ja ammat­ti­lais­ten hyvillä valmiuk­silla puut­tua ongel­miin.

    Jokai­sella koululla tulee olla toimi­vat muodot lasten ja nuor­ten osal­lis­tu­mi­seen kuten oppi­las­kun­ta­toi­minta, tukiop­pi­las­toi­minta sekä sovit­te­luop­pi­las­toi­minta.

    Varmis­te­taan, että päivä­ko­tien ja koulu­jen pihat, tilat ja leik­ki­puis­tot ovat turval­li­sia. Pide­tään huolta liiken­ne­tur­val­li­suu­desta erityi­sesti lasten koulu­mat­koilla.

    Varmis­te­taan, että kaikissa työsuh­teissa, joissa ollaan lasten kanssa teke­mi­sissä, selvi­te­tään työn­te­ki­jän rikos­tausta.

     


     

    VII. Panos­te­taan maahan­muut­ta­ja­per­hei­siin – koulu­tus auttaa kotou­tu­maan

    Suomi on avoin ja kansain­vä­li­nen yhteis­kunta, jossa moni­kult­tuu­ri­suus on tosi­seikka, ei mieli­pi­de­ky­sy­mys. Lapset ovat luon­nos­taan ennak­ko­luu­lot­to­mia ja uteliaita. Monille heistä kult­tuu­rien, kiel­ten ja uskon­to­jen moni­nai­suus on luon­teva osa arkie­lä­mää.

    Erilai­sista taus­toista tule­vien lasten ja perhei­den on tärkeää saada tarvit­se­mansa tuki. Useilla maahan­muut­ta­ja­per­heillä lähtö­koh­dat yhteis­kun­nassa ovat heikom­mat esimer­kiksi puut­teel­li­sen koulu­tuk­sen vuoksi.

    Varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­mi­nen on erityi­sen tärkeää maahan­muut­ta­ja­per­hei­den lapsille. Päivä­koti voi olla tärkeä kontakti myös lapsen vanhem­mille ja auttaa kotou­tu­mista. Vali­tet­ta­vasti varhais­kas­va­tuk­seen osal­lis­tu­vat usein vähi­ten ne, jotka hyötyi­si­vät siitä kaik­kein eniten. Lapset oppi­vat varhais­kas­va­tuk­sessa tärkeitä sosi­aa­li­sia taitoja, myös suomen tai ruot­sin kieltä ja paikal­lista kult­tuu­ria. Näin lapset kasva­vat osaksi yhteis­kun­taa ja siir­ty­vät suju­vam­min myös perus­kou­luun ja edel­leen ylem­mille koulu­tusas­teille.

    Maahan­muut­ta­jien kotou­tu­mi­sen ja koulu­tuk­seen pääsyn helpot­ta­mi­seksi kokoo­mus esit­tää:

    Lisää­mällä tasa-arvo­ra­hoi­tusta kouluille ja päivä­ko­deille voidaan pienen­tää ryhmä­ko­koja ja palkata avus­ta­jia niihin koului­hin ja päivä­ko­tei­hin, joissa maahan­muut­ta­jien määrä on korkeam­malla tasolla.

    Edel­ly­te­tään, että vanhem­pien kotou­tu­mis­suun­ni­tel­miin kirja­taan lasten osal­lis­tu­mi­nen varhais­kas­va­tuk­seen sekä molem­pia vanhem­pia työelä­mään valmis­ta­vat opin­not ja työn­haku. Lisäksi noste­taan varhais­kas­va­tuk­sen osal­lis­tu­mi­sas­tetta ja tehdään esio­pe­tuk­sesta kaksi­vuo­tista (ks. aiem­min varhais­kas­va­tus-osiossa).

    Raken­ne­taan erityi­sesti maahan­muut­ta­ja­taus­tai­sille äideille keinoja arjen osal­li­suu­teen. Kohtaa­mis­paik­koina toimi­vat neuvo­lat, kirjas­tot, vapaa-ajan­toi­minta ja kult­tuu­ri­ti­lat. Kansan­opis­to­jen luku- ja kirjoi­tus­tai­don kurs­sit sekä kieli­kurs­sit toimi­vat hyvinä, maksut­to­mina lähtö­ta­son opin­toina, joihin osal­lis­tu­mi­sen edel­ly­tyk­senä on lasten olo päivä­ko­dissa. Täyden­tä­vää suomen ja ruot­sin kielen opetusta voidaan järjes­tää äideille yhdessä lasten kanssa päivä­ko­tien yhtey­dessä. Samalla syntyisi luon­te­via kontak­teja muihin vanhem­piin, jotta perheet eivät jää yksin.

    Varmis­te­taan jokai­selle lapselle oikeus oman äidin­kie­len säily­mi­seen ja yllä­pi­tä­mi­seen.

    Lasten maahan­muut­ta­ja­tausta vaikut­taa tutki­muk­sissa oppi­mis­tu­lok­siin kiel­tei­sesti, vaikka oppi­mi­sen moti­vaa­tio ja ryhmään kuulu­mi­sen koke­mus voi heillä olla muita korkeampi. Yhtenä selit­tä­vänä teki­jänä voi olla kieli­taito. Varhais­kas­va­tuk­seen ja kouluun on luotava tarkis­tus­pis­teet eri vaihei­siin, jotta jokai­nen pysyy mukana. Kään­tä­mällä katsetta yhä varhai­sem­piin elämän­vai­hei­siin välte­tään kalliita ja heikosti vaikut­ta­via korjaa­via toimia.