Suomen kolmas kausi EU-puheen­joh­ta­ja­maana alkoi 1. heinä­kuuta 2019. Kuuden kuukau­den pitui­nen puheen­joh­ta­ja­kausi osui Euroo­pan tule­vai­suu­den kannalta taite­koh­taan. Uusi parla­mentti, uusi komis­sio, Brexit sekä EU:n budjetti oli puheen­joh­ta­juus­kau­den erityis­piir­teitä.

Suuren valio­kun­nan kokoo­mus­ryh­män julki­lausuma Suomen EU-puheen­joh­ta­ja­kau­desta

Suomen ohjel­man valmis­telu käyn­nis­tyi kevään aikana päämi­nis­te­rin johdolla, yhteis­työssä edus­kun­ta­puo­luei­den kanssa. Halli­tus kunnioitti pitkälti EU-puheen­joh­ta­ja­kausioh­jel­mas­saan parla­men­taa­ri­sen työryh­män valmis­ta­mia ehdo­tuk­sia pain­opis­tea­lueiksi. Pääpain­opis­teet olivat yhteis­ten arvo­jen ja oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen vahvis­ta­mi­nen, kilpai­lu­ky­kyi­sempi ja sosi­aa­li­sesti eheämpi unioni, EU:n aseman vahvis­ta­mi­nen globaa­lina ilmas­to­joh­ta­jana ja kansa­lais­ten koko­nais­tur­val­li­suu­den takaa­mi­nen. Näiden pain­opis­tei­den lisäksi muut­to­liik­keen hallinta sekä moni­vuo­ti­sen rahoi­tus­ke­hyk­sen viimeis­te­le­mi­nen olivat keskei­siä teki­jöitä.

Tavoit­teet olivat kunnioi­tet­ta­via sekä kunnian­hi­moi­sia, mutta jäivät joko koko­naan toteut­ta­matta tai vesit­tyi­vät huomat­ta­vasti. Uuden komis­sion nimi­tyk­sen venyessä tilaa olisi aina­kin parla­men­tin näkö­kul­masta katsot­tuna jäänyt omien tavoit­tei­den edis­tä­mi­seen. Näin ei kuiten­kaan käynyt. Brys­se­lissä Suomea arvos­tel­tiin siitä, että pakol­lis­ten alkue­sit­te­ly­jen jälkeen suoma­lais­mi­nis­te­rit Eurooppa-minis­teri Tuppu­raista lukuun otta­matta eivät näky­neet parla­men­tissa eivätkä osal­lis­tu­neet insti­tuu­tioi­den väli­siin lain­sää­dän­tö­neu­vot­te­lui­hin ja osal­lis­tui­vat heikosti myös neuvos­ton kokouk­siin, joissa puheen­joh­ta­jina toimi­vat usein valtio­sih­tee­rit.

Suurien puhei­den ja kunnian­hi­mois­ten tavoit­tei­den jälkeen käteen jäi pelkkä epäily halli­tuk­sen vähit­täi­sestä poliit­ti­sesta tahdosta sekä ihmet­tely halli­tuk­sen kyvyt­tö­myy­destä toteut­taa asioita EU-tasolla.

Suomen esitys moni­vuo­ti­seksi rahoi­tus­ke­hyk­seksi 2021-2027 oli lässäh­dys

Suomen puheen­joh­ta­ja­kau­den suurin asia­ko­ko­nai­suus oli MFF-neuvot­te­lut. Halli­tuk­sen pyrki­mys oli viimeis­tellä neuvot­te­lut tule­vasta rahoi­tus­ke­hyk­sestä. Suomen halli­tus epäon­nis­tui siinä perin pohjin. Suomen laati­maa ehdo­tusta budje­tiksi on kriti­soitu komis­sion, jäsen­mai­den sekä EU:ta seuraa­vien asian­tun­ti­joi­den suun­nasta vanhan­ai­kai­seksi ja kunnian­hi­mot­to­maksi. Lähes kaikki ovat tyrmän­neet Suomen esityk­sen Euroo­pan komis­sion puheen­joh­ta­jan Ursula von der Leye­nistä alkaen ja vain pari-kolme jäsen­maata on anta­nut sille vaimeaa tukea. Tällä perus­teella näyt­tää nyt, ettei Suomen esityk­sen pohjalta ole edel­ly­tyk­siä edetä.

Suomen maine EU:ssa inno­va­tii­vi­sena ja eteen­päin katso­vana jäsen­maana on otta­nut taka­pak­kia, koska Suomen halli­tuk­sen esityk­sessä osoi­te­taan rahaa vain vanhoi­hin kohtei­siin ja uusista ja luovista kohteista leika­taan. Euroo­pan komis­sio on ehdot­ta­nut EU:n tule­van seit­se­män vuoden budje­tiksi 1,11 prosent­tia jäsen­mai­den BKT:stä. Esityk­ses­sään komis­sio on panos­ta­nut tule­vai­suu­den kannalta tärkei­siin menoi­hin kuten digi­ta­li­saa­tioon, tutki­muk­seen ja maahan­muut­toon. Suomen ehdo­tus oli 1,07 prosent­tia. Tämä on aivan liian vähän. Jokai­nen prosen­tin kymme­nys on merki­tyk­sel­li­nen. Halli­tuk­sen ehdot­ta­mat summat eivät riitä sekä vanho­jen meno­jen, kuten maata­lou­den että uusien prio­ri­teet­tien hoitoon Brexi­tin jälkeen.

Sisä­mark­ki­noita, inno­vaa­tioita ja digi­taa­li­ta­loutta varten Suomen esityk­sessä on varattu 151 miljar­dia euroa komis­sion alku­pe­räi­sen ehdo­tuk­sen ollessa 166 miljar­dia. Tämä on suuri petty­mys. Sisä­mark­ki­noi­den kehit­tä­mi­nen sekä kilpai­lu­ky­vyn vahvis­ta­mi­nen ja raken­teel­lis­ten uudis­tus­ten vauh­dit­ta­mi­nen ovat EU:n elinehto. On kiusal­lista huomata, miten halli­tuk­sen toimet ovat vieneet Suomen EU:n taan­tu­musta ajavien maiden jouk­koon. Suuren valio­kun­nan kokoo­mus­jä­se­net perään­kuu­lut­ta­vat korjaus­lii­kettä Suomen maineen palaut­ta­mi­seksi.

Oikeus­val­tio­pe­ri­aa­te­ta­voite vesit­tyi

EU-puheen­joh­ta­ja­kau­den tavoit­teena oli ”saada aikaan tasa­pai­noi­nen ja teho­kas meka­nismi, jossa EU:n rahoi­tus kytke­tään oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen noudat­ta­mi­seen.” Kokoo­mus iloitsi tästä tavoit­teesta. Oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen puolus­ta­mi­nen EU:ssa on ollut kokoo­muk­sen keskei­nen sekä pitkä­ai­kai­nen kysy­mys. Päämi­nis­teri Katai­sen aikana, vuonna 2013 Saksan, Hollan­nin, Tans­kan ja Suomen ulko­mi­nis­te­rit lähet­ti­vät komis­sion puheen­joh­taja Barro­solle kirjeen, jossa esitet­tiin tarve luoda meka­nismi turvaa­maan EU:n perus­ar­vo­jen kunnioit­ta­mi­nen jäsen­val­tioissa.

Syksyllä puheen­joh­ta­ja­kau­den aikai­nen päämi­nis­teri Rinteen lausun­not herät­ti­vät risti­rii­tai­suu­des­taan hämmen­nystä. Rinteen sano­mis­ten selvit­tä­mi­nen vei aikansa, mutta loppu­tu­lema oli petty­mys: tavoite oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen noudat­ta­mi­sen kytke­mi­seksi EU-rahoi­tuk­seen vesit­tyi. Halli­tuk­sen ratkaisu toimii siten, että se rankai­see jäsen­val­tioita mahdol­li­sista tuki­ra­ho­jen väärin­käy­tök­sistä ja korrup­tiosta, mutta ei puutu oikeus­val­tio­pe­ri­aat­tei­den rikko­mi­seen. Tätä varten on jo olemassa mm. Euroo­pan petos­ten­tor­jun­ta­vi­rasto OLAF. Toisin sanoen EU:lla ei ole edel­leen­kään väli­neitä puut­tua oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teen rikko­mi­seen.

Antti Rinteen lausun­not hämmäs­tyt­ti­vät syksyn mittaan suoma­lai­sia ja euroop­pa­lai­sia. Euroo­pan komis­sio joutui mm. korjaa­maan Rinteen lausun­toja Brexi­tistä. Pahim­massa tapauk­sessa päämi­nis­te­rin haja­nai­set lausun­not voivat horjut­taa Suomen uskot­ta­vuutta EU:ssa ja vaikut­taa nega­tii­vi­sesti EU:n suosioon Suomessa.

Yhtei­sessä turva­paik­ka­po­li­tii­kassa ei edetty

Suomi otti puheen­joh­ta­ja­kau­den tavoit­teek­seen edis­tää yhteistä turva­paik­ka­po­li­tiik­kaa. Nykyi­nen järjes­telmä osoit­tau­tui toimi­mat­to­maksi, kun turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrät vuonna 2015 nousi­vat ennä­tys­lu­ke­miin. Sopi­muk­sen uudis­ta­mi­nen on ollut jo pitkään EU:n agen­dalla. Kunnian­hi­moi­sista tavoit­teista huoli­matta Suomi ei pysty­nyt saamaan kautensa aikana sito­vaa vastuu­ja­ko­me­ka­nis­mia.

Suomen tavoite ei myös­kään näky­nyt Suomen budjet­tie­si­tyk­sessä moni­vuo­ti­seksi rahoi­tus­ke­hyk­seksi. Komis­sio oli omassa ehdo­tuk­ses­saan ehdot­ta­nut 30 miljar­dia euroa muut­to­lii­keitä ja raja­tur­val­li­suutta varten. Suomen esityk­sessä luku oli kutis­tu­nut noin 23 miljar­diin. Kysy­mys kuuluu, oliko halli­tus tosis­saan maahan­muut­to­liik­keen hallin­nasta ja turval­li­suu­desta vai oliko tämä tyhjää puhetta? Kaikki liit­tyy kaik­keen. Esimer­kiksi Lähi-Idän alati muut­tuva tilanne heijas­tin­vai­ku­tuk­si­neen muodos­taa merkit­tä­vän haas­teen Euroo­pan unio­nille. Kokoo­muk­sen mielestä konflik­tien ehkäi­syn ja poten­ti­aa­lis­ten krii­sien moni­to­roin­nin on oltava nykyistä huomat­ta­vasti merkit­tä­väm­mässä roolissa EU:n yhtei­sessä ulko­po­li­tii­kassa.

Ilmas­to­po­li­tiikka jätti toivo­mi­sen varaa

Suomen halli­tuk­sen tavoit­teena oli saada EU hiili­neut­raa­liksi vuoteen 2050 mennessä. Vali­tet­ta­vasti tämä­kin tavoite jäi puoli­tie­hen ja yksi­se­lit­teistä sitou­musta ei saatu aikaan. Puola ei halun­nut sitou­tua konkreet­ti­siin toimiin tavoit­teen saavut­ta­mi­seksi. Puolan vastus­tus oli vali­tet­tava asia. Vali­tet­ta­vaa oli myös se, että halli­tus luopui aiko­muk­sis­taan järjes­tää ilmas­to­huip­pu­ko­kous puheen­joh­ta­ja­kau­den päät­teeksi, josta halli­tus­puo­lu­eet olivat sopi­neet halli­tus­neu­vot­te­luissa.

Ilmas­ton­muu­tok­sen kannalta Suomen MFF-esitys jätti toivo­mi­sen varaa. Suomen halli­tus panos­taisi erityi­sesti maata­lous­tu­kien yllä­pi­tä­mi­seen ja leik­kaisi digi­ta­li­saa­tiosta ja ilmas­ton­muu­tok­sen torjun­nasta. Ilmas­ton­muu­tos ja digi­ta­li­saa­tio ovat rajat ylit­tä­viä haas­teita ja ilman EU-tason rajat ylit­tä­viä ratkai­suja asiat eivät etene. Halli­tus on ilmei­sesti valmis teke­mään ”tule­vai­suusin­ves­toin­teja” vain, mikäli ne kasvat­ta­vat heidän kanna­tus­taan. Aidot tule­vai­suusin­ves­toin­nit yhtei­sen mante­reemme puolesta jäivät halli­tuk­sen budjet­tie­si­tyk­sestä rannalle.

EU:n laajen­tu­mi­nen jäi jumiin

Suomen puheen­joh­ta­ja­kau­den aikana EU:n laajen­tu­mi­nen ei otta­nut vaadit­ta­via aske­lia. Suomen kaudella oli tarkoi­tus aloit­taa jäse­nyys­neu­vot­te­lut kahden mahdol­li­sen uuden jäsen­val­tion kanssa. Neuvot­te­lut Alba­nian ja Pohjois-Make­do­nian kanssa kuiten­kin tyreh­tyi­vät. Mante­reemme turval­li­suu­den kannalta on tärkeää saada EU:n rajoilla olevat maat arvo­poh­jai­sesti lähem­mäksi EU:ta. Vasta 1990-luvulla alueella käytiin veristä sotaa ja tehtiin etni­siä puhdis­tuk­sia. Laajen­tu­mi­nen on ollut Euroo­pan menes­tyk­sek­käin stra­te­gia. Sillä edis­te­tään rauhaa, vapautta ja vaurautta.

Johto­pää­tök­set

Vaikka viral­li­sissa puheissa Suomen puheen­joh­ta­ja­kautta kehu­taan maltil­li­sen diplo­maat­ti­sesti, on loppu­tu­lema petty­mys, joka heiken­tää Suomen kerää­mää luot­ta­mus­pää­omaa. Pahim­mil­laan tämä näkyy meneil­lään olevissa EU-budjet­ti­neu­vot­te­luissa. Oli toisaalta hienoa huomata, että kier­to­ta­lous ja hybri­di­tur­val­li­suus olivat melko hyvin esillä puheen­joh­ta­juus­kau­den aikana.

Hyvän virka­mies­kun­nan ja huolel­li­sen valmis­te­lun ansioista Suomi suoriu­tui puheen­joh­ta­juus­kau­desta tekni­sesti hyvin arvo­sa­noin, mutta minis­te­ri­ta­solla meiltä puut­tui poliit­tista tahtoa ja taitoa toteut­taa tavoit­teita. Loppu­ku­vaksi muodos­tui, että kun muu halli­tus katsoi koti­maa­han, jäi puheen­joh­ta­juus­taakka Eurooppa-minis­te­rin harteille. Halli­tuk­sen intres­sissä tulisi olla Suomen ja suoma­lais­ten hyvin­voin­nin ja turval­li­suu­den takaa­mi­nen, myös EU:ssa. Suomen EU-puheen­joh­ta­juus­kausi jätti pahan maun suuhun.

Kokoo­muk­sessa uskomme, että aktii­vi­sena osana länttä sekä aloit­teel­li­sena EU-jäse­nenä Suomi pärjää parhai­ten kansain­vä­li­sillä aree­noilla. Maan­osamme kohtaa haas­teita, joihin löydämme ratkai­sut vain yhdessä. Suomen on oltava aktii­vi­nen ja aloit­teel­li­nen ratkai­su­jen luomi­sessa, koska Vahva Euroo­pan unioni tarkoit­taa vahvem­paa itse­näistä Suomea.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa