Suomen etu

Monissa kysymyk­sissä ihmetellään, miksi meidän pitäisi lainata tai taata hommansa huonosti hoita­neita maita. Se ei tunnukaan oikealta. Niin tehdään vain, jos se on Suomen, suoma­laisten työpaik­kojen ja hyvin­voinnin etu - vain siksi ja vain silloin.

Suomen hyvin­vointi ja rikkaus perustuu vientiin. Siksi jos talous muualla pysähtyy, on se myös meidän ongel­mamme. Kun Lehman Brothers -pankin annettiin kaatua syksyllä 2008 Yhdys­val­loissa ja “sijoit­tajat kärsivät vastuunsa”, menetti Suomi seuran­neessa finans­si­krii­sissä ja lamassa verotuloja Suomen pankin laskelmien mukaan 40 miljardia euroa.
Sijoit­ta­jilla pitää ilman muuta olla riskinsä ja heidän pitää kantaa vastuunsa.

Mutta eivät Kreikalle, Irlan­nille tai Portu­ga­lille 5 ja 10 vuotta sitten rahaa lainanneet pankit ja eläkeyhtiöt - suoma­lai­setkaan - ottaneet ylisuuria riskejä pikavoit­tojen toivossa. Päinvastoin, euroa­lueen valtion velka­kirjat olivat matalan riskin tuotteita, joista sai pientä korkoa. Tänä päivänä näemme, että tuo riski ja korko olivat liian pieniä. Sääntö­muu­tok­sista on nyt päätetty ja riski menettää rahansa tulee mukaan euroa­lueen valtion­lai­noihin jatkossa.

Eurovaltion maksu­ky­vyt­tömyys ja hallit­se­maton velka­jär­jestely viime vuonna ja nykyi­sessä tilan­teessa johtaisi joka tapauk­sessa suuriin ja kalliisiin seuran­nais­vai­ku­tuksiin. Riski jopa syvempään lamaan olisi olemassa - juuri kun talou­temme on päässyt kovaan vauhtiin viennin vetämänä.

Jos voimme estää uuden finans­si­kriisin ja laman riskin vakaut­ta­malla euroa­lueen lainoin ja takauksin, niin se on tehtävä. Mutta ei minkään yhteis­vastuun nimissä, vaan ainoastaan suoma­laisen työnte­kijän, veron­mak­sajan ja hyvin­voinnin puolesta.

Kun asettaa tuon konkreet­tisen 40 miljardin verotu­lojen menetyksen rinnakkain huomat­ta­vasti pienempien tiukan ehdol­listen lainojen ja takausten kanssa, voi ymmärtää, miksi on toimittu niin kuin on toimittu. Emme ole auttaneet niinkään saksa­laisia tai ranska­laisia pankkeja tai edes ongelmiin ajautu­neita kriisi­maita. Olemme ennen kaikkea auttaneet itseämme eli Suomea turvaamaan viennin, talous­kasvun, työpaikat, verotulot ja suoma­laisen hyvin­voinnin.

Tässä alla vielä eräälle kysyjälle lähet­tämäni sähkö­pos­ti­vastaus, siitä löytyy vastauksia niihin kysymyksiin, joihin en ole ehtinyt vastaamaan, tai joita et ole ehtinyt kysymään.

Tervehdys,

Euroop­pa­laiseen talous­kriisiin liittyvät asiat ovat kyllä monimut­kaisia, eikä ole mitenkään ihme, jos mediaa seuraa­malla eivät kaikki asiat loksahda kohdalleen. Yritän vastata kysymyk­siisi:

Ensiksi laina­not­tajat, eli kriisimaat, ovat olleet leväpe­räisiä, kun ovat joutuneet lainaamaan rahaa. Euromaat takaavat lainoja vain tiukan ehdol­li­sesti, eli kaikki maat joutuvat ääret­tömän tiukalle kuurille, jos mielivät saada lainaa ja takuita. Ohjelmaa valvovat sekä EU että IMF. Jos ohjelmaa ei noudateta, lainoitus loppuu.

Sijoit­tajat, eli eläkeyhtiöt ja pankit, ovat jo kärsineet mittavia tappioita, kun ovat myyneet velka­pa­pe­reita jälki­mark­ki­noilla. Näin tietysti pitää ollakin. Irlan­nissa muutaman pankin omistajat hävisivät kaikki, kun pankit sosia­li­soitiin.

Kun viimeksi 2009 emme pystyneet estämään pankki­kriisin leviä­mistä Eurooppaan, sen seurauksena olemme Suomen Pankin mukaan hävinneet tähän mennessä n.40 miljardia euroa verotuloja. Näitä rahoja emme näe koskaan.

Helmi­kuussa viennin kasvu vuoden takaiseen oli 24 prosenttia ja tammikuun talous­kasvu yli 6 prosenttia. Nämä olivat mahdol­lisia vain siksi, että Kreikasta ja Irlan­nista lähtevä pankki ja talous­kriisi onnis­tuttiin estämään. 2009 vientimme supistui noin 25 prosenttia ja valtio velkaantui raskaasti.

Eipä silti, kyllä ottaa päähän joidenkin maiden löysä talous­po­li­tiikka. Eivät vaaranna vain omaa, vaan myös meidän muiden tulevai­suuden. Joka tapauk­sessa meidän pitää minimoida tappiot.

Nämä ovat vaikeita ja monimut­kaisia asioita. Ja tietenkin erittäin epäsuo­sittuja. Vastuuta kuitenkin pitää osata kantaa, kun näihin hommiin on lähtenyt. Tämä on ammatin­va­lin­ta­ky­symys.

Aurin­koista kevättä!

Jyrki Katainen