Suomen etu

Monissa kysy­myk­sissä ihme­tel­lään, miksi meidän pitäisi lainata tai taata hommansa huonosti hoita­neita maita. Se ei tunnu­kaan oikealta. Niin tehdään vain, jos se on Suomen, suoma­lais­ten työpaik­ko­jen ja hyvin­voin­nin etu - vain siksi ja vain silloin.

Suomen hyvin­vointi ja rikkaus perus­tuu vien­tiin. Siksi jos talous muualla pysäh­tyy, on se myös meidän ongel­mamme. Kun Lehman Brot­hers -pankin annet­tiin kaatua syksyllä 2008 Yhdys­val­loissa ja “sijoit­ta­jat kärsi­vät vastuunsa”, menetti Suomi seuran­neessa finans­si­krii­sissä ja lamassa vero­tu­loja Suomen pankin laskel­mien mukaan 40 miljar­dia euroa.
Sijoit­ta­jilla pitää ilman muuta olla riskinsä ja heidän pitää kantaa vastuunsa.

Mutta eivät Krei­kalle, Irlan­nille tai Portu­ga­lille 5 ja 10 vuotta sitten rahaa lainan­neet pankit ja eläkeyh­tiöt - suoma­lai­set­kaan - otta­neet ylisuu­ria riskejä pika­voit­to­jen toivossa. Päin­vas­toin, euroa­lu­een valtion velka­kir­jat olivat mata­lan riskin tuot­teita, joista sai pientä korkoa. Tänä päivänä näemme, että tuo riski ja korko olivat liian pieniä. Sään­tö­muu­tok­sista on nyt päätetty ja riski menet­tää rahansa tulee mukaan euroa­lu­een valtion­lai­noi­hin jatkossa.

Euro­val­tion maksu­ky­vyt­tö­myys ja hallit­se­ma­ton velka­jär­jes­tely viime vuonna ja nykyi­sessä tilan­teessa johtaisi joka tapauk­sessa suuriin ja kallii­siin seuran­nais­vai­ku­tuk­siin. Riski jopa syvem­pään lamaan olisi olemassa - juuri kun talou­temme on pääs­syt kovaan vauh­tiin vien­nin vetä­mänä.

Jos voimme estää uuden finans­si­krii­sin ja laman riskin vakaut­ta­malla euroa­lu­een lainoin ja takauk­sin, niin se on tehtävä. Mutta ei minkään yhteis­vas­tuun nimissä, vaan ainoas­taan suoma­lai­sen työn­te­ki­jän, veron­mak­sa­jan ja hyvin­voin­nin puolesta.

Kun aset­taa tuon konkreet­ti­sen 40 miljar­din vero­tu­lo­jen mene­tyk­sen rinnak­kain huomat­ta­vasti pienem­pien tiukan ehdol­lis­ten laino­jen ja takaus­ten kanssa, voi ymmär­tää, miksi on toimittu niin kuin on toimittu. Emme ole autta­neet niin­kään saksa­lai­sia tai rans­ka­lai­sia pank­keja tai edes ongel­miin ajau­tu­neita krii­si­maita. Olemme ennen kaik­kea autta­neet itseämme eli Suomea turvaa­maan vien­nin, talous­kas­vun, työpai­kat, vero­tu­lot ja suoma­lai­sen hyvin­voin­nin.

Tässä alla vielä eräälle kysy­jälle lähet­tä­mäni sähkö­pos­ti­vas­taus, siitä löytyy vastauk­sia niihin kysy­myk­siin, joihin en ole ehti­nyt vastaa­maan, tai joita et ole ehti­nyt kysy­mään.

Terveh­dys,

Euroop­pa­lai­seen talous­krii­siin liit­ty­vät asiat ovat kyllä moni­mut­kai­sia, eikä ole miten­kään ihme, jos mediaa seuraa­malla eivät kaikki asiat loksahda kohdal­leen. Yritän vastata kysy­myk­siisi:

Ensiksi laina­not­ta­jat, eli krii­si­maat, ovat olleet levä­pe­räi­siä, kun ovat joutu­neet lainaa­maan rahaa. Euro­maat takaa­vat lainoja vain tiukan ehdol­li­sesti, eli kaikki maat joutu­vat ääret­tö­män tiukalle kuurille, jos mieli­vät saada lainaa ja takuita. Ohjel­maa valvo­vat sekä EU että IMF. Jos ohjel­maa ei nouda­teta, lainoi­tus loppuu.

Sijoit­ta­jat, eli eläkeyh­tiöt ja pankit, ovat jo kärsi­neet mitta­via tappioita, kun ovat myyneet velka­pa­pe­reita jälki­mark­ki­noilla. Näin tietysti pitää olla­kin. Irlan­nissa muuta­man pankin omis­ta­jat hävi­si­vät kaikki, kun pankit sosia­li­soi­tiin.

Kun viimeksi 2009 emme pysty­neet estä­mään pank­ki­krii­sin leviä­mistä Euroop­paan, sen seurauk­sena olemme Suomen Pankin mukaan hävin­neet tähän mennessä n.40 miljar­dia euroa vero­tu­loja. Näitä rahoja emme näe koskaan.

Helmi­kuussa vien­nin kasvu vuoden takai­seen oli 24 prosent­tia ja tammi­kuun talous­kasvu yli 6 prosent­tia. Nämä olivat mahdol­li­sia vain siksi, että Krei­kasta ja Irlan­nista lähtevä pankki ja talous­kriisi onnis­tut­tiin estä­mään. 2009 vien­timme supis­tui noin 25 prosent­tia ja valtio velkaan­tui raskaasti.

Eipä silti, kyllä ottaa päähän joiden­kin maiden löysä talous­po­li­tiikka. Eivät vaaranna vain omaa, vaan myös meidän muiden tule­vai­suu­den. Joka tapauk­sessa meidän pitää mini­moida tappiot.

Nämä ovat vaikeita ja moni­mut­kai­sia asioita. Ja tieten­kin erit­täin epäsuo­sit­tuja. Vastuuta kuiten­kin pitää osata kantaa, kun näihin hommiin on lähte­nyt. Tämä on amma­tin­va­lin­ta­ky­sy­mys.

Aurin­koista kevättä!

Jyrki Katai­nen