Kokoomus.fi
Suoma­laisia ja euroop­pa­laisia ratkaisuja turva­paik­ka­kriisiin

Suoma­laisia ja euroop­pa­laisia ratkaisuja turva­paik­ka­kriisiin

Julkaistu: 22.9.15 Uutiset

Eurooppaan kohdistuu parhaillaan suurin muutto­liike sitten toisen maail­man­sodan. Se näkyy ja tuntuu myös Suomessa.

Tilanne on hallin­nassa, mutta tarvit­semme nopeasti määrä­tie­toisia toimia sekä Euroo­passa että täällä kotona. Kaiken keskellä täytyy muistaa, että kyse on aina ihmisistä – sekä turva­pai­kan­ha­ki­joista että suoma­lai­sista. Ja kyse on myös kohtaa­mi­sista ihmisten välillä.

Suomelle tilanne on monella tapaa uusi. Keskeisin kysymys onkin, miten tilan­teeseen ja sen tuomiin haasteisiin vastataan. Suomeen turva­pai­kan­ha­ki­joita on vuosien saatossa tullut vähän moneen muuhun euroop­pa­laiseen maahan verrattuna. Edellinen suurempien hakija­määrien vuosi oli 2009, jolloin hakijoita oli vajaat 6000. Silloin uudis­timme ulkomaa­lais­lakia muiden Pohjois­maiden tasolle, ja hakijoiden määrä tasaantui alle 4000:een.

Mistä sitten johtuu, että tänä vuonna Suomeen odotetaan saapuvan jopa 30 000 turva­pai­kan­ha­kijaa? Tärkein syy ovat Syyrian, Irakin, Afganis­tanin ja Somalian konfliktit. Nämä eivät ole uusia konflikteja. Uutta on se, että näissä maissa ja lähia­lueilla asuvien ihmisten toivo parem­masta on hiipunut. Tuskin yksikään isä tai äiti lähtee lastensa kanssa vaaral­li­selle pakomat­kalle ellei ole pakko. Yksin Syyrian sota on kuitenkin vaatinut jo 250 000 kuolo­nuhria ja ajanut miljoonia ihmisiä pakoon kodeistaan.

Nyt sadat­tu­hannet ihmiset ovat tulleet siihen johto­pää­tökseen, että heidän on jatkettava Eurooppaan. Lähtö­pää­tökseen on luonnol­li­sesti eniten vaikut­tanut kriisi­ti­lanne ja laaja näköalat­tomuus kotona ja lähia­lueilla. Oma roolinsa on silläkin, että Eurooppaan pääsee nyt helpompaa ja halvempaa reittiä pitkin Turkin, Kreikan ja Balkanin kautta. Kun Saksa ja muut perin­tei­semmät kohdemaat alkavat täyttyä, ihmiset siirtyvät eteenpäin, myös Suomeen. Voi olla, että ihmisiä ajaa tällä hetkellä liikkeelle myös pelko Euroopan rajojen lopul­li­sesta sulkeu­tu­mi­sesta.

***

Viimeistään nyt on täysin selvää, että tarvit­semme vahvaa euroop­pa­laista yhteis­työtä. Kyse on niin moniu­lot­tei­sesta haasteesta, ettei sitä voi ratkaista yksit­täisten EU-maiden kansal­li­silla toimilla. Suomen kannattaa olla luomassa yhteisiä, kestäviä euroop­pa­laisia ratkaisuja jo oman etunsa vuoksi. Tilanne ei ratkea piikki­lanka-aitoja pystyt­tä­mällä. Viisainta on pureutua ongelmien syihin ja seurausten hoita­mi­sessa on katsottava kokonai­suutta ja haettava ratkaisuja riittävän laajassa yhteis­työssä.

Tarvit­semme esimer­kiksi tiiviimpää yhteis­työtä lähtö- ja kautta­kul­ku­maiden kanssa, jotta ihmis­sa­la­kul­jet­tajat saadaan kiinni ja Euroo­pasta käänny­tetyt ihmiset saadaan palau­tettua. EU:n ulkora­jojen valvontaa pitää tehostaa ja samalla on varmis­tettava, että kaikki turva­pai­kan­ha­kijat rekis­te­röidään. Laitonta maahan­muuttoa on kyettävä torjumaan myös EU:n rajojen ulkopuo­lella.

Eteläisiin EU-maihin kohdis­tuvaa painetta pitää helpottaa jakamalla taakkaa tasai­semmin. Taakanjaon tavoit­teena pitää samalla olla Dublin-asetuksen noudat­ta­minen, eli hakemusten käsittely saapu­mis­maassa. Turva­paik­ka­ha­ke­musten käsit­telyä helpot­tamaan tarvitaan yhtei­seu­roop­pa­laisia käsit­te­ly­kes­kuksia.

Yhtä tärkeää on tukea konflik­ti­maita ja niiden naapu­reita kehity­syh­teistyön ja humani­taa­risen avun keinoin. Ylikuor­mi­tet­tujen pakolais­leirien kurjat olot ovat yksi syy ihmisten liikku­miseen. EU:n pitää tehdä kaikki voita­vansa myös konfliktien ratkai­se­mi­seksi ja elino­lojen kohen­ta­mi­seksi lähtö­maissa.

Päämi­nisteri Juha Sipilä ja sisämi­nisteri Petteri Orpo ovat tällä viikolla Brysse­lissä neuvot­te­le­massa euroop­pa­lai­sista ratkai­suista. EU:n kehitys­mi­nis­terit pureu­tuvat asiaan torstaina YK:n yleis­ko­kouksen yhtey­dessä. Aloite keskus­teluun tuli Suomen ulkomaan­kauppa- ja kehitys­mi­nisteri Lenita Toiva­kalta.

***

Kasvanut turva­pai­kan­ha­ki­joiden määrä tarkoittaa sitä, että Suomeen tulee enemmän maahan­muut­tajia, vaikka tiuken­namme turva­paikan myöntä­mis­pe­rus­teita muiden Pohjois­maiden mukana. Myönteisten päätösten määrä kasvaa siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, että aiheel­li­sesti suojelua ja turvaa tarvit­sevien ihmisten määrä on kasvanut.

Tämä herättää kysymyksiä ja huoltakin suoma­laisten keskuu­dessa. Moni varmasti pohtii, miten Suomen rahat riittävät, vaikut­taako maahan­muutto työlli­syys­ti­lan­teeseen, onko turva­pai­kan­ha­ki­joiden määrän kasvulla vaiku­tusta maamme turval­li­suuteen ja niin edelleen.

Uuteen ja jatku­vasti muuttuvaan tilan­teeseen liittyvät huolet, pelot ja kysymykset ovat ymmär­ret­täviä. Monia suoma­laisia huolettaa jo valmiiksi vaikea työllisyys- ja talous­ti­lanne. Nyt on samaan aikaan käsiteltävä myös toinen vaativa asiako­ko­naisuus.

Monien mieli­pi­teiden, näkemysten ja tunteiden velloessa voi olla vaikea nähdä metsää puilta. Nyt se on kuitenkin erityisen tarpeen. Kun puhumme turva­pai­kan­ha­ki­joista, puhumme vastauk­sista ihmisten hätään ja suoje­lun­tar­peeseen. Kun puhumme suoma­laisten huolista, puhumme hyvin inhimil­li­sistä peloista. Tosiasioiden pohjalta, huolet ja pelot huomioi­malla voimme löytää yhdessä keinot ja toimet, joilla tilanne pidetään hallin­nassa ja maahan­muuton positii­viset mahdol­li­suudet saadaan todeksi.

Vaikka turva­pai­kan­ha­ki­joiden määrä on kasvanut nopeasti, olemme tilanteen tasalla. Hakemukset käsitellään asian­mu­kai­sesti ja mahdol­li­simman ripeästi. Suojelun tarpeessa olevat ihmiset saavat jäädä maahan, mutta muut käänny­tetään takaisin tehok­kaasti. Viran­omaisten määrää ja resursseja lisätään tähän työhön tarpeen mukaan.

Maahan­muut­tajien sopeu­tu­minen suoma­laiseen yhteis­kuntaan on saatava käyntiin välit­tö­mästi, kun he saavat oleske­lu­luvan. Tässä on tekemistä koko yhteis­kun­nalla. Halli­tuksen puolella erityi­sesti kotout­ta­mista, opetusta ja työlli­syyttä hoita­villa minis­te­reillä Jari Lindströ­millä ja Sanni Grahn-Laaso­sella. Vaikka meillä on tällä hetkellä korkea työttömyys, on meillä myös runsaasti avoimia työpaikkoja. Turva­pai­kan­ha­ki­joissa on paljon työky­kyisiä ihmisiä, jotka voisivat tehdä työtä, jos sitä heille tarjotaan. Siihen tarvitaan työnteon mahdol­lis­ta­mista. Se voi edellyttää sujuvan työlu­pa­pro­sessin lisäksi esim. kielen oppimista, suoma­laisen kulttuurin, tapojen ja lainsää­dännön omaksu­mista ja toisaalta myös mahdol­li­suuksia hyödyntää aiempaa koulu­tus­taustaa sekä tarvit­taessa täyden­ny­so­pintoja.

Suomessa on jo nyt hyviä esimerkkejä pienem­mistä kunnista, jotka ovat saaneet maahan­muut­ta­jista uutta elinvoimaa. Koko Suomi tarvitsee pitkällä tähtäi­mellä uutta työvoimaa, kun työikäisten määrä vähenee ikäluokkien pienen­tyessä. Tätä vauhtia työikäisten määrä Suomessa laskee 100 000:lla vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoittaa, että työssä­käy­villä on nopeasti kasvava joukko lapsia ja ikäih­misiä huollet­ta­vanaan. Työ luo työtä ei ole vain fraasi, vaan täyttä todel­li­suutta. Toisen työpaikka ei ole toiselta pois. Kun saamme yhä useamman ihmisen - jo Suomessa asuvan tai Suomeen muuttavan tekemään työtä, se hyödyttää meitä kaikkia.

Meillä on käsis­sämme valtava haaste, joka on Suomelle myös suuri mahdol­lisuus. Tämä mahdol­lisuus voi kääntyä uhaksi, ellemme onnistu euroop­pa­lai­sessa yhteis­työssä, turva­paik­ka­ha­ke­musten tehok­kaassa käsit­te­lyssä ja ennen kaikkea maahan­muut­tajien kotout­ta­mi­sessa suoma­laiseen yhteis­kuntaan. Mieluiten näkisin Suomen, joka pystyy haasteeseen vastaamaan - inhimil­li­sesti, käytän­nön­lä­hei­sesti ja mahdol­li­suudet hyödyntäen.

 

Kokoo­muksen puheen­joh­tajan, valtio­va­rain­mi­nisteri Alexander Stubbin blogi­kir­joitus mtv.fi:ssä 22.9.

 


Kokoomus.fi