• FI
  • SV
  • MENU
    Suoma­lai­sia ja euroop­pa­lai­sia ratkai­suja turva­paik­ka­krii­siin
    Twiittaa

    Suoma­lai­sia ja euroop­pa­lai­sia ratkai­suja turva­paik­ka­krii­siin

    Julkaistu: 22.09.2015 Uncategorized

    Euroop­paan kohdis­tuu parhail­laan suurin muut­to­liike sitten toisen maail­man­so­dan. Se näkyy ja tuntuu myös Suomessa.

    Tilanne on hallin­nassa, mutta tarvit­semme nopeasti määrä­tie­toi­sia toimia sekä Euroo­passa että täällä kotona. Kaiken keskellä täytyy muis­taa, että kyse on aina ihmi­sistä – sekä turva­pai­kan­ha­ki­joista että suoma­lai­sista. Ja kyse on myös kohtaa­mi­sista ihmis­ten välillä.

    Suomelle tilanne on monella tapaa uusi. Keskei­sin kysy­mys onkin, miten tilan­tee­seen ja sen tuomiin haas­tei­siin vasta­taan. Suomeen turva­pai­kan­ha­ki­joita on vuosien saatossa tullut vähän moneen muuhun euroop­pa­lai­seen maahan verrat­tuna. Edel­li­nen suurem­pien haki­ja­mää­rien vuosi oli 2009, jolloin haki­joita oli vajaat 6000. Silloin uudis­timme ulko­maa­lais­la­kia muiden Pohjois­mai­den tasolle, ja haki­joi­den määrä tasaan­tui alle 4000:een.

    Mistä sitten johtuu, että tänä vuonna Suomeen odote­taan saapu­van jopa 30 000 turva­pai­kan­ha­ki­jaa? Tärkein syy ovat Syyrian, Irakin, Afga­nis­ta­nin ja Soma­lian konflik­tit. Nämä eivät ole uusia konflik­teja. Uutta on se, että näissä maissa ja lähia­lueilla asuvien ihmis­ten toivo parem­masta on hiipu­nut. Tuskin yksi­kään isä tai äiti lähtee lastensa kanssa vaaral­li­selle pako­mat­kalle ellei ole pakko. Yksin Syyrian sota on kuiten­kin vaati­nut jo 250 000 kuolo­nuh­ria ja ajanut miljoo­nia ihmi­siä pakoon kodeis­taan.

    Nyt sadat­tu­han­net ihmi­set ovat tulleet siihen johto­pää­tök­seen, että heidän on jatket­tava Euroop­paan. Lähtö­pää­tök­seen on luon­nol­li­sesti eniten vaikut­ta­nut krii­si­ti­lanne ja laaja näkö­alat­to­muus kotona ja lähia­lueilla. Oma roolinsa on sillä­kin, että Euroop­paan pääsee nyt helpom­paa ja halvem­paa reit­tiä pitkin Turkin, Krei­kan ja Balka­nin kautta. Kun Saksa ja muut perin­tei­sem­mät kohde­maat alka­vat täyt­tyä, ihmi­set siir­ty­vät eteen­päin, myös Suomeen. Voi olla, että ihmi­siä ajaa tällä hetkellä liik­keelle myös pelko Euroo­pan rajo­jen lopul­li­sesta sulkeu­tu­mi­sesta.

    ***

    Viimeis­tään nyt on täysin selvää, että tarvit­semme vahvaa euroop­pa­laista yhteis­työtä. Kyse on niin moniu­lot­tei­sesta haas­teesta, ettei sitä voi ratkaista yksit­täis­ten EU-maiden kansal­li­silla toimilla. Suomen kannat­taa olla luomassa yhtei­siä, kestä­viä euroop­pa­lai­sia ratkai­suja jo oman etunsa vuoksi. Tilanne ei ratkea piik­ki­lanka-aitoja pystyt­tä­mällä. Viisainta on pureu­tua ongel­mien syihin ja seuraus­ten hoita­mi­sessa on katsot­tava koko­nai­suutta ja haet­tava ratkai­suja riit­tä­vän laajassa yhteis­työssä.

    Tarvit­semme esimer­kiksi tiiviim­pää yhteis­työtä lähtö- ja kaut­ta­kul­ku­mai­den kanssa, jotta ihmis­sa­la­kul­jet­ta­jat saadaan kiinni ja Euroo­pasta kään­ny­te­tyt ihmi­set saadaan palau­tet­tua. EU:n ulko­ra­jo­jen valvon­taa pitää tehos­taa ja samalla on varmis­tet­tava, että kaikki turva­pai­kan­ha­ki­jat rekis­te­röi­dään. Laitonta maahan­muut­toa on kyet­tävä torju­maan myös EU:n rajo­jen ulko­puo­lella.

    Eteläi­siin EU-maihin kohdis­tu­vaa painetta pitää helpot­taa jaka­malla taak­kaa tasai­sem­min. Taakan­jaon tavoit­teena pitää samalla olla Dublin-asetuk­sen noudat­ta­mi­nen, eli hake­mus­ten käsit­tely saapu­mis­maassa. Turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten käsit­te­lyä helpot­ta­maan tarvi­taan yhtei­seu­roop­pa­lai­sia käsit­te­ly­kes­kuk­sia.

    Yhtä tärkeää on tukea konflik­ti­maita ja niiden naapu­reita kehi­ty­syh­teis­työn ja huma­ni­taa­ri­sen avun keinoin. Ylikuor­mi­tet­tu­jen pako­lais­lei­rien kurjat olot ovat yksi syy ihmis­ten liik­ku­mi­seen. EU:n pitää tehdä kaikki voita­vansa myös konflik­tien ratkai­se­mi­seksi ja elino­lo­jen kohen­ta­mi­seksi lähtö­maissa.

    Päämi­nis­teri Juha Sipilä ja sisä­mi­nis­teri Petteri Orpo ovat tällä viikolla Brys­se­lissä neuvot­te­le­massa euroop­pa­lai­sista ratkai­suista. EU:n kehi­tys­mi­nis­te­rit pureu­tu­vat asiaan tors­taina YK:n yleis­ko­kouk­sen yhtey­dessä. Aloite keskus­te­luun tuli Suomen ulko­maan­kauppa- ja kehi­tys­mi­nis­teri Lenita Toiva­kalta.

    ***

    Kasva­nut turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä tarkoit­taa sitä, että Suomeen tulee enem­män maahan­muut­ta­jia, vaikka tiuken­namme turva­pai­kan myön­tä­mis­pe­rus­teita muiden Pohjois­mai­den mukana. Myön­teis­ten päätös­ten määrä kasvaa siitä yksin­ker­tai­sesta syystä, että aiheel­li­sesti suoje­lua ja turvaa tarvit­se­vien ihmis­ten määrä on kasva­nut.

    Tämä herät­tää kysy­myk­siä ja huol­ta­kin suoma­lais­ten keskuu­dessa. Moni varmasti pohtii, miten Suomen rahat riit­tä­vät, vaikut­taako maahan­muutto työl­li­syys­ti­lan­tee­seen, onko turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrän kasvulla vaiku­tusta maamme turval­li­suu­teen ja niin edel­leen.

    Uuteen ja jatku­vasti muut­tu­vaan tilan­tee­seen liit­ty­vät huolet, pelot ja kysy­myk­set ovat ymmär­ret­tä­viä. Monia suoma­lai­sia huolet­taa jo valmiiksi vaikea työl­li­syys- ja talous­ti­lanne. Nyt on samaan aikaan käsi­tel­tävä myös toinen vaativa asia­ko­ko­nai­suus.

    Monien mieli­pi­tei­den, näke­mys­ten ja tuntei­den velloessa voi olla vaikea nähdä metsää puilta. Nyt se on kuiten­kin erityi­sen tarpeen. Kun puhumme turva­pai­kan­ha­ki­joista, puhumme vastauk­sista ihmis­ten hätään ja suoje­lun­tar­pee­seen. Kun puhumme suoma­lais­ten huolista, puhumme hyvin inhi­mil­li­sistä peloista. Tosi­asioi­den pohjalta, huolet ja pelot huomioi­malla voimme löytää yhdessä keinot ja toimet, joilla tilanne pide­tään hallin­nassa ja maahan­muu­ton posi­tii­vi­set mahdol­li­suu­det saadaan todeksi.

    Vaikka turva­pai­kan­ha­ki­joi­den määrä on kasva­nut nopeasti, olemme tilan­teen tasalla. Hake­muk­set käsi­tel­lään asian­mu­kai­sesti ja mahdol­li­sim­man ripeästi. Suoje­lun tarpeessa olevat ihmi­set saavat jäädä maahan, mutta muut kään­ny­te­tään takai­sin tehok­kaasti. Viran­omais­ten määrää ja resurs­seja lisä­tään tähän työhön tarpeen mukaan.

    Maahan­muut­ta­jien sopeu­tu­mi­nen suoma­lai­seen yhteis­kun­taan on saatava käyn­tiin välit­tö­mästi, kun he saavat oles­ke­lu­lu­van. Tässä on teke­mistä koko yhteis­kun­nalla. Halli­tuk­sen puolella erityi­sesti kotout­ta­mista, opetusta ja työl­li­syyttä hoita­villa minis­te­reillä Jari Lind­strö­millä ja Sanni Grahn-Laaso­sella. Vaikka meillä on tällä hetkellä korkea työt­tö­myys, on meillä myös runsaasti avoi­mia työpaik­koja. Turva­pai­kan­ha­ki­joissa on paljon työky­kyi­siä ihmi­siä, jotka voisi­vat tehdä työtä, jos sitä heille tarjo­taan. Siihen tarvi­taan työn­teon mahdol­lis­ta­mista. Se voi edel­lyt­tää suju­van työlu­pa­pro­ses­sin lisäksi esim. kielen oppi­mista, suoma­lai­sen kult­tuu­rin, tapo­jen ja lain­sää­dän­nön omak­su­mista ja toisaalta myös mahdol­li­suuk­sia hyödyn­tää aiem­paa koulu­tus­taus­taa sekä tarvit­taessa täyden­ny­so­pin­toja.

    Suomessa on jo nyt hyviä esimerk­kejä pienem­mistä kunnista, jotka ovat saaneet maahan­muut­ta­jista uutta elin­voi­maa. Koko Suomi tarvit­see pitkällä tähtäi­mellä uutta työvoi­maa, kun työi­käis­ten määrä vähe­nee ikäluok­kien pienen­tyessä. Tätä vauh­tia työi­käis­ten määrä Suomessa laskee 100 000:lla vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoit­taa, että työs­sä­käy­villä on nopeasti kasvava joukko lapsia ja ikäih­mi­siä huol­let­ta­va­naan. Työ luo työtä ei ole vain fraasi, vaan täyttä todel­li­suutta. Toisen työpaikka ei ole toiselta pois. Kun saamme yhä useam­man ihmi­sen - jo Suomessa asuvan tai Suomeen muut­ta­van teke­mään työtä, se hyödyt­tää meitä kaik­kia.

    Meillä on käsis­sämme valtava haaste, joka on Suomelle myös suuri mahdol­li­suus. Tämä mahdol­li­suus voi kään­tyä uhaksi, ellemme onnistu euroop­pa­lai­sessa yhteis­työssä, turva­paik­ka­ha­ke­mus­ten tehok­kaassa käsit­te­lyssä ja ennen kaik­kea maahan­muut­ta­jien kotout­ta­mi­sessa suoma­lai­seen yhteis­kun­taan. Mielui­ten näki­sin Suomen, joka pystyy haas­tee­seen vastaa­maan - inhi­mil­li­sesti, käytän­nön­lä­hei­sesti ja mahdol­li­suu­det hyödyn­täen.

     

    Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan, valtio­va­rain­mi­nis­teri Alexan­der Stub­bin blogi­kir­joi­tus mtv.fi:ssä 22.9.