Suoma­lai­sen työn puolesta

Julkaistu: 02.12.2010

Viimeis­tään maail­man­laa­jui­nen finans­si­kriisi ja siitä seuran­nut taan­tuma osoit­ti­vat, että maail­man­ta­lous on tiukassa keski­näis­suh­teessa. Tämä on pääosin meille suoma­lai­sille hieno asia. Suomen nopea elin­ta­son nousu 1900-luvun lopulla maail­man vauraim­pien maiden jouk­koon johtuu tästä. Maail­man­laa­jui­sessa työn­jaossa Suomi on vienyt osaa­mista ja arvok­kaita teol­li­suus­tuot­teita. Suoma­lai­nen hyvin­vointi on synty­nyt tästä suhteesta avoi­meen maail­man­ta­lou­teen. Ilman sitä Suomi ei olisi maail­man paras maa.

Kaikilla asioilla on myös kään­tö­puo­lensa. Kiin­teästi kytkey­ty­neen talous­jär­jes­tel­mämme myötä jaamme myös ongel­mat. Kun amerik­ka­lai­nen inves­toin­ti­pankki Lehman Brot­hers kaatui 2008 syksyllä, sitä seuran­nut maail­man­ta­lou­den taan­tuma pysäytti Suomen­kin vien­nin. Talou­temme supis­tui 8 prosent­tia ja hyvin­voin­nis­tamme katosi pysy­västi 10 miljar­dia euroa. Jokai­nen voi miet­tiä mitä vielä suurempi rahoi­tus­jär­jes­tel­män kaatu­mi­nen tarkoit­taisi sisä­mark­ki­noil­lamme euroa­lu­eella.
Kokoon­nuimme sunnun­taina Brys­se­lissä muiden euroop­pa­lai­set valtio­va­rain­mi­nis­te­rei­den kanssa. Ainoa ja suurin huolemme oli omien kansa­lais­temme hyvin­vointi. Jos asioita ei hoideta kuntoon tai pääs­tämme jonkun maan velka­sa­nee­rauk­seen tässä tilan­teessa, johtaisi se erit­täin toden­nä­köi­sesti euroop­pa­lai­seen lamaan. Tämä iskisi luon­nol­li­sesti myös meihin suoma­lai­siin.
Meillä on aina erilai­sia vaih­toeh­toja toimia. Kun Irlan­nin ongel­mat ja toimin­ta­vaih­toeh­dot tuli­vat päälle, ryhdyin pohti­maan: mikä tässä on suoma­lai­sen työn­te­ki­jän, veron­mak­sa­jan ja yhteis­kun­nan turvasta riip­pu­vai­sen etu? Myös halli­tuk­sen päätök­sen Irlan­nin tuke­mi­sessa takauk­sin ratkaisi yksin ja ainoas­taan suoma­lai­sen hyvin­voin­nin etu.
Pohdin­tamme oli yksin­ker­tai­sesti seuraava: Ovatko tuke­matta jättä­mi­sen seurauk­set suoma­lai­sille pahem­pia, kuten asian­tun­ti­jat arvioi­vat? Kaatuuko Irlanti ja moni muu maa väis­tä­mättä, eli kannat­taako meidän edes yrit­tää? Arviomme näihin kysy­myk­siin olivat, että asian­tun­ti­joi­den arvioon on syytä luot­taa, varsin­kin kun olemme juuri saaneet itse­kin todis­taa miten rajuja seurauk­sia rahoi­tus­mark­ki­noi­den lamasta voi meil­le­kin olla. Arviomme oli myös, että meillä on vielä yhteis­työssä mahdol­li­suus ottaa kriisi hallin­taan, rauhoit­taa mark­ki­nat ja aloit­taa korjaus­toi­met kohti kasvua.
Siitä kukaan ei voi mennä takuuseen, leviä­vätkö ongel­mat silti jatkossa esimer­kiksi Portu­ga­liin, vaikka toimi­simme nyt Irlan­nissa. Mutta siitä voidaan olla aivan varmoja, että jos emme toimi, niin ongel­mat leviä­vät. Varmaa on myös se, että jos emme olisi toimi­neet keväällä Krei­kan suhteen, olisi nämä kaikki maat kaatu­neet silloin kerralla.
Tämä tilanne toisaalta kiukut­taa meitä: miksi meidän pitää olla muita pelas­te­le­massa, vaikka olemme itse hoita­neet omat hommamme hyvin? Kyse on kuiten­kin hetken harkin­nan jälkeen lopulta siitä, pelas­tam­meko suoma­lais­ten hyvin­voin­nin. Pitää ratkaista ongel­mat, turvata suoma­lais­ten
hyvin­vointi ja varmis­taa sen kasvu myös tule­vai­suu­dessa. Se ei onnistu eris­täy­ty­mällä ja ?pitä­mällä vain huolen omista asiois­taan?.
Suomi sai eilen kansain­vä­li­seltä luot­to­luo­ki­tus­lai­tok­selta Stan­dard & Poor?silta parhaim­man AAA luoki­tuk­sen valtion­lai­noil­leen. Suomi tulee siten saamaan jatkossa suhteel­li­sesti vielä­kin edul­li­sem­paa lainaa kuin levä­pe­räi­sesti talou­des­taan huoleh­ti­neet maat. Luot­to­luo­ki­tus kertoo kuiten­kin tehdystä työstä ja päätök­sistä. Säily­tämme tuon luot­ta­muk­sen vain jos hoidamme talout­tamme jatkos­sa­kin vastuul­li­sesti.
[Kirjoi­tus on julkaistu Turun Sano­missa 30.11.2010.]