• FI
  • SV
  • MENU
    Stubb: Talous- ja vero­po­li­tii­kan kulma­kivi on työ
    Twiittaa

    Stubb: Talous- ja vero­po­li­tii­kan kulma­kivi on työ

    Julkaistu: 23.09.2015 Uncategorized

    Valmis­tel­les­sani vero­päi­vien puhet­tani, luin melko tark­kaan vuosi sitten samassa tilai­suu­dessa pitä­mäni puheen. Silloin kävin läpi pohjus­tusta tule­viin vaalei­hin. Onneksi aika moni niistä silloi­sista ajatuk­sista on tullut osaksi uuden halli­tuk­sen ohjel­maa. Valit­simme työn. Ja sillä tiellä jatkamme.

    Tämä on tärkeää siksi, että kansain­vä­li­nen talous­kriisi iski vien­ti­ve­toi­seen Suomeen kaik­kein kovim­min koko euroa­lu­eella. Tämän lisäksi talou­temme raken­teet ovat huonossa kunnossa – teol­li­suus ja elin­kei­noe­lämä eivät ole kyen­neet uudis­tu­maan; väes­tömme ikään­tyy ja työi­käis­ten suoma­lais­ten määrä vähe­nee kovaa vauh­tia, samalla julki­sen sekto­rin yksi­tyi­selle sekto­rille aset­tama paino­lasti on kasva­nut. Olemme jo vuosia lisän­neet julki­sia menoja huoleh­ti­matta niiden kestä­västä rahoi­tus­poh­jasta pitkällä aika­vä­lillä – eläneet siis velaksi.

    Emme ole otta­neet riit­tä­vän vaka­vasti sitä, että hyvin­voin­timme rahoi­tus­pohja on supis­tu­nut noin 20 prosent­tia verrat­tuna finans­si­krii­siä edel­tä­vään kasvut­ren­diin. Keskei­set kilpai­li­ja­maamme Saksa ja Ruotsi ovat mm. onnis­tu­nei­den uudis­tus­ten kautta menneet meistä kauas ohi ja lisän­neet hyvin­voin­ti­aan samalla kun Suomen talous­ke­hi­tys on hiipu­nut miinus­merk­ki­seksi. On olen­naista hahmot­taa, että suhdan­ne­vai­ku­tuk­sista puhdis­tettu talou­temme normaa­li­tila on paljon heikompi kuin olemme ehkä tahto­neet edes uskoa. Pitää katsoa koko­nai­suutta, ei riitä, että valit­see vain yhden osion koko­nai­suu­desta ja tekee ratkai­suja sillä perus­teella.

    Todel­li­sia raken­teita uudis­ta­via toimia on meillä tehty varsin niukasti ja liian myöhään. Enää emme voi vivut­taa hyvin­voin­tiamme velka­ra­halla, tule­vien suku­pol­vien laskuun. Yksi­se­lit­tei­nen päämää­rämme on, että Suomi on hyvin­voin­tiyh­teis­kunta myös tule­vina vuosina. Tämä edel­lyt­tää sitä, että talous on kunnossa.

    Vanha viisaus on, että talous­po­li­tii­kan onnis­tu­mi­sen näkee aina vasta jälkeen­päin.

    Uskal­tai­sin jo arvioida, että kansain­vä­li­nen finans­si­kriisi rajoitti näkö­alaamme koti­mais­ten haas­tei­den osalta. Elvyt­tä­vällä poli­tii­kalla onnis­tuimme varmasti pehmen­tä­mään kovim­man ulko­puo­lelta tule­van iskun vaiku­tusta työt­tö­myys­ke­hi­tyk­seen. Elvy­tys auttoi – mutta vain hetken verran. Samalla kun finans­si­krii­sin vaiku­tuk­sia pehmen­net­tiin, olisi kiireesti pitä­nyt ryhtyä uudis­ta­maan myös talou­den raken­teita. Yritystä toki oli, mutta ei vielä riit­tä­västi rohkeutta ja krii­si­tie­toi­suutta.

    Nyt me olemme Euroo­pan sairas mies. Emme ole pääs­seet mukaan uuden kasvun imuun krii­sin helli­tet­tyä, vaan olemme jääneet talous­ke­hi­tyk­sessä Euroo­pan hännille. Huoles­tut­ta­vinta on, että missään muussa Euroo­pan maassa työt­tö­myys ei kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Tule­vana vuonna työt­tö­myy­sas­teemme nous­see jo lähelle kymmentä prosent­tia, mikä on paitsi inhi­mil­li­sesti myös talou­del­li­sesti kestä­mä­tön taso.

    Olemme toki reagoi­neet heikon talous­ke­hi­tyk­sen kier­tee­seen teke­mällä merkit­tä­viä julki­sen talou­den sopeu­tus­toi­mia. Tämä on ollut vält­tä­mä­töntä, jotta julki­sen talou­den tasa­pai­noa on voitu paran­taa. Luot­ta­mus julki­sen talou­temme kanto­ky­kyä kohtaan onkin säily­nyt vahvana. Suomi, suoma­lai­set yrityk­set ja koti­ta­lou­det ovat saaneet ja saavat halpaa lainaa mark­ki­noilla. Viimeksi perjan­taina kuulimme Fitc­hin pitä­vän luot­to­luo­ki­tuk­sensa Suomen osalta AAA –luokassa.

    Sopeut­taa olemme osan­neet, mutta myös raken­neon­gel­miin on pääs­tävä kiinni. Suomen talou­den suuret raken­teel­li­set ongel­mat voidaan karkeasti jakaa kahteen kastiin. Toinen on heikko kilpai­lu­ky­kymme: olemme euroa­lu­een sisällä liian kallis maa. Toinen on liian alhai­nen työl­li­syy­sas­teemme, heik­ke­nevä huol­to­suh­teemme: vähem­millä käsi­pa­reilla pitää tehdä enem­män työtun­teja, jotta voimme rahoit­taa julki­set palve­lut ja tulon­siir­rot.

    Kumpi­kaan näistä ongel­mista ei ratkea elvy­tys­toi­milla. Yhtä selvää on, että sääs­tä­mällä emme kasvua luo. Ratkaisu ei ole suhdan­ne­ti­lan­teen läpi odot­ta­mi­nen vaan raken­teel­li­set uudis­tuk­set.

    Talous­kas­vun tärkein edel­ly­tys on kyky uudis­tua. Talou­temme ei kasva, mikäli suoma­lai­set yrityk­set eivät kykene tai pyri uudis­tu­maan ja muok­kaa­maan tarjon­taansa vastaa­maan tämän hetken kysyn­tää. Talou­temme ei kasva, mikäli emme tee entistä enem­män työtä. Talou­temme ei kasva, mikäli emme saa yhä useam­paa suoma­laista – niin täällä synty­nyttä, kuin maahamme muut­ta­nutta töihin. Talou­temme ei kasva, jos emme onnistu uudis­ta­maan julki­sen sekto­rin raken­teita sellai­siksi, että yksi­tyi­nen sektori kyke­nee sitä kannat­te­le­maan.

    Uusi halli­tus on nyt pääs­syt nyt käyn­tiin Suomen uudis­ta­mis­työssä. Meillä on yhtei­nen visio siitä, mihin suun­taan Suomea tulee viedä. Tästä haluan kiit­tää halli­tus­kump­pa­neita.

    Osana raken­teel­lis­ten talous­on­gel­mien ratkai­suja – ja sanot­ta­koon heti tässä, että tekoja tarvi­taan useita, sekä suuria että pieniä – yritimme saada aikaan yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sen työnan­taja- ja työn­te­ki­jä­os­a­puol­ten kanssa. Tavoit­teena on vastata kilpai­lu­ky­ky­haas­tee­seen ja alen­taa työvoi­ma­kus­tan­nuk­sia viidellä prosen­tilla. Monet keinoista ovat vaikeita, mutta niitä ei tehdä niiden itsensä takia, vaan jotta saisimme pidet­tyä kiinni työpai­koista ja edel­ly­tyk­set luoda työtä vailla oleville uusia työpaik­koja ja sitä kautta paljon vahvem­man julki­sen talou­den.

    Moni kysyy ihan oikeu­te­tusti, onko halli­tuk­sen valit­se­milla toimilla vaiku­tusta kilpai­lu­ky­kyyn ja sitä kautta vien­tiin ja työl­li­syy­teen. Vastaus kuuluu, että on. Kannat­ta­vuu­den raja­mailla sinnit­te­le­vät yrityk­set tai yrityk­set jotka miet­ti­vät tuotan­non siir­toja teke­vät Suomen työl­li­syy­den kannalta parem­pia valin­toja, kun työl­lis­tä­mi­sestä tulee kannat­ta­vam­paa.

    Kilpai­lu­ky­kymme paran­ta­mi­nen on meille kansal­li­nen vält­tä­mät­tö­myys. Nyt pääte­tyt toimen­pi­teet ovat tämän työn alku. Onnis­tu­mi­nen edel­lyt­tää kuiten­kin usei­den vuosien kuri­na­laista poli­tiik­kaa ja laajasti toimia, jotka vievät samaan suun­taan.

    Vält­tä­mä­töntä on myös, että palkoista pysty­tään sopi­maan siten, ettei kilpai­lu­ky­kymme pääse vajoa­maan. Tätä osal­taan tukee halli­tuk­sen linjaus paikal­li­sen sopi­mi­sen edis­tä­mi­sestä. Myös työmark­ki­na­jär­jes­töillä on ja tulee jatkos­sa­kin olemaan iso vastuu suoma­lai­sista työpai­koista. Kilpai­lu­ky­kymme vahvis­tu­mi­sen on oltava palk­ka­so­pi­mus­ten keskei­nen päämäärä.

    Halli­tuk­sen talous­po­liit­ti­nen linja sisäl­tää lääk­keitä myös toiseen isoon raken­neon­gel­maamme – alhai­seen työl­li­syy­sas­tee­seen. Kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­nen­kaan ei yksin auta, mikäli työl­lis­tä­mi­nen ei kannata ja ellei meillä riitä osaa­via työn teki­jöitä.

    Halli­tus on sopi­nut, että työl­lis­tä­mi­sen kynnystä alen­ne­taan ja työvoi­man tarjon­taa lisä­tään mm. kannus­tin­louk­kuja purka­malla, viemällä eläke­uu­dis­tusta eteen­päin, työpe­räistä maahan­muut­toa edis­tä­mällä, uudis­ta­malla ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa kannus­ta­vam­paan suun­taan, kiris­tä­mällä vuorot­te­lu­va­paan ehtoja, helpot­ta­malla paikal­lista sopi­mista, piden­tä­mällä koeai­kaa, helpot­ta­malla määrä­ai­kais­ten työsuh­tei­den solmi­mista, jous­ta­voit­ta­malla takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta irti­sa­no­mis­ti­lan­teessa, uudis­ta­malla työvoi­ma­hal­lin­toa ja niin edel­leen.

    Jos emme saa raken­neon­gel­mia haltuun ja sinänsä vaikei­ta­kin uudis­tuk­sia toteu­tet­tua, edessä on vuosi­kau­palla sääs­töjä ja kurjis­tu­mi­sen kierre. Jos sen sijaan onnis­tumme vahvis­ta­maan kilpai­lu­ky­kyämme ja työl­li­syy­sas­teemme nousee, julkista taloutta vaivaava kestä­vyys­vaje sulaa kuin itses­tään.

    Uskon, että tällä visiolla on hyvä tavoi­tella parem­paa huomista. Tämä halli­tus tekee poli­tiik­kaa, jonka takana seison ja jonka vaikut­ta­vuu­teen uskon. Talous­po­li­tii­kan linja on selkeä: kilpai­lu­ky­vyn ja työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­nen on ainut kestävä väylä ratkaista valtion ja kuntien talou­den ongel­mat.

    Vaikka teemme nyt tiukasti töitä sen eteen, että saamme Suomen nopein, lyhyellä aika­vä­lillä vaikut­ta­vin toimin oikeille raiteille, on samalla tiedos­tet­tava, että kasvu-uralle pääse­mi­nen edel­lyt­tää ennen kaik­kea tuot­ta­vuu­den kasvua. Työn tuot­ta­vuu­den paran­ta­mi­nen on talous­po­li­tii­kan tärkeim­piä tavoit­teita. Työn tuot­ta­vuutta on vaikea nopeasti paran­taa, mutta halli­tus voi tehdä paljon­kin sen hyväksi, että tuot­ta­vuu­den kasvulle on suotui­sat edel­ly­tyk­set.

    Voisin puhua teille tunti­kau­palla koulu­tus­po­li­tii­kan, korkean osaa­mi­sen, tutki­muk­sen ja tuote­ke­hi­tyk­sen merki­tyk­sestä tuot­ta­vuus­kas­vulle – tai jous­ta­vien työmark­ki­noi­den posi­tii­vi­sesta vaiku­tuk­sesta, tai kilpai­lun lisää­mi­sen eduista. Ne kaikki ovat erit­täin olen­nai­sia tuot­ta­vuus­kas­vun osate­ki­jöitä. Mutta koska vietämme vero­päi­vää, pyrin valot­ta­maan halli­tuk­sen vero­po­liit­tista linjaa.

    Edellä mainit­se­mieni asioi­den ohella vero­tus ja sen rakenne ovat yhteis­kun­nan keskei­sim­piä keinoja vaikut­taa hyvin­voin­tiin, työl­li­syy­teen, kasvuun ja ihmis­ten valin­toi­hin vaik­kapa tervey­den tai ympä­ris­tön kannalta. Vero­tuk­sen tärkein tehtävä on kuiten­kin fiskaa­li­nen – kerätä yhteis­kun­nan tarvit­se­mat tulot yhtei­sesti sovit­tu­jen meno­jen katta­mi­seksi.

    Vero­po­li­tii­kassa on muuta­mia suuria kehi­tys­lin­joja, joihin vero­tuk­semme uudis­ta­mi­sella tulisi pitkällä aika­vä­lillä pyrkiä:

    Vero­jär­jes­tel­mämme tulisi olla mahdol­li­sim­man yksin­ker­tai­nen. Kuka voi väit­tää, että esimer­kiksi osin­ko­ve­ro­jär­jes­tel­mämme olisi tällä hetkellä mahdol­li­sim­man ymmär­ret­tävä ja selkeä? Ylei­nen ohje lienee, että mitä useam­pia hyviä tavoit­teita pyrimme vero­tuk­sella saavut­ta­maan, sitä moni­mut­kai­sem­maksi järjes­tel­mämme muodos­tuu. Vaikka vero­tus herät­tää meissä kaikissa monen­lai­sia into­hi­moja, pitäisi silti pystyä keskit­ty­mään olen­nai­seen. Minusta se kuiten­kin on fiskaa­li­nen tehtävä ja vero­jen teho­kas ja mahdol­li­sim­man yksin­ker­tai­nen kerää­mi­nen.

    Verot olisi kerät­tävä mielui­ten kestä­vällä vero­poh­jalla ja mata­lilla vero­kan­noilla.
    Joita­kin vero­jär­jes­tel­mämme erikoi­suuk­sia pitäisi pyrkiä korjaa­maan – esimer­kiksi kansain­vä­li­sesti vertail­len poik­keuk­sel­li­sen kireää progres­siota ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­ses­samme. Tämä siksi, että se kiis­tatta heiken­tää työn­teon kannus­teita. Maail­man korkeim­piin lukeu­tuva koko­nais­ve­roas­teemme ei voi enää nousta – pikem­min­kin se pitäisi kään­tää maltil­li­seen laskuun.

    Valtio­va­rain­mi­nis­te­rinä pyrin pitä­mään erityi­sesti huolen siitä, että vero­po­li­tiik­kamme on mahdol­li­sim­man ennus­tet­ta­vaa ja johdon­mu­kaista. Tästä peri­aat­teesta kiinni pitä­mi­nen on tieten­kin sitä vaikeam­paa, mitä hanka­lam­mat ovat talou­den ajat. On kuiten­kin kestä­mä­tön tilanne, että vero­pe­rus­teita vuosit­tain muute­taan aikana, jolloin yritys­ten inves­toin­ti­ha­luk­kuutta tai suoma­lais­ten työn­teon kannus­teita pitäisi päin­vas­toin ruok­kia ennus­tet­ta­vuutta lisää­mällä.

    Vaikka lyhyellä aika­vä­lillä halli­tuk­sen vero­po­liit­tis­ten linjaus­ten lähtö­koh­dat eivät ole voineet karata kauas vallit­se­vasta talous­po­li­tii­kan realis­mista, olemme mieles­täni otta­massa aske­lia oike­aan suun­taan. Halli­tuk­sen vero­lin­jauk­set on mietitty siten, että vero­tuk­sessa tehtä­vät ratkai­sut konkreet­ti­sesti edis­tä­vät talou­del­lista toime­liai­suutta, kannus­ta­vat työn­te­koon ja luovat luot­ta­musta talou­teen, jotta epävar­muus aina­kin vero­po­li­tii­kan osalta mini­moi­tuisi.

    Halli­tus perus­taa vero­po­li­tiik­kansa työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­seen.

    Jatkamme vero­tuk­sen pain­opis­teen siir­toa pois työn ja yrit­tä­jyy­den vero­tuk­sesta. Vero­jen koro­tuk­set pyri­tään toteut­ta­maan erityi­sesti ns. hait­ta­ve­roja korot­ta­malla. Näihin lukeu­tu­vat ympä­ris­tölle ja tervey­delle haital­li­siksi katso­tut hyödyk­keet, kuten tupakka. Lämmi­tyk­sen ja työko­nei­den polt­toai­nei­den veroa koro­te­taan samoin kuin jäte­ve­roa. Ympä­ris­tö­syillä perus­tel­laan myös auto­ve­ron alen­ta­mi­nen ja vastaa­vasti ajoneu­vo­ve­ron korot­ta­mi­nen. Veron piiriin otetaan myös rekis­te­röi­dyt veneet ja muut moot­to­ria­jo­neu­vot.

    Tasa­pai­noi­lua julki­sen talou­den alijää­män tait­ta­mi­sen ja kasvun luomi­sen osalta on tehtävä niin, että vero­tuk­sen raken­netta muute­taan koko­nais­ve­ro­ra­si­tusta kuiten­kaan kasvat­ta­matta. Vero­jen määrä suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen, nk. koko­nais­ve­roaste, on kasva­nut vuodesta 2010 lähtien jyrkem­min kuin OECD-maissa keski­mää­rin. Nyt me teemme kaik­kemme, ettei koko­nais­ve­roaste enää nykyi­sestä 44 % tasosta nousisi. Vero­tuk­sen korkea taso vaikut­taa passi­voi­vasti, mikä voi syven­tää krii­siämme enti­ses­tään.

    Kuten todettu, halli­tuk­sen vero­po­li­tii­kan keskei­sin kulma­kivi on työl­li­syys. Työl­li­syyttä edis­tä­vää vero­po­li­tiik­kaa on muun muassa työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen ja kannus­tin­louk­ku­jen purka­mi­nen. Halli­tuk­sen ohjel­massa on selkeästi linjattu, ettei kenen­kään työn vero­tus saa tällä halli­tus­kau­della kiris­tyä. Ansio­ta­soin­dek­si­tar­kas­tuk­set ja työtu­lo­vä­hen­nys astu­vat voimaan heti ensi vuoden alusta ja tähtää­vät siihen, että työl­lis­ty­mi­nen tuot­taa selvää talou­del­lista hyötyä ja että työtä kannat­taa tehdä entistä enem­män. Työtu­lo­vä­hen­nyk­sen kasvat­ta­mi­nen keven­tää erito­ten pieni- ja keski­tu­lois­ten vero­tusta. Työvoi­man aktii­vi­suu­den lisään­ty­mi­nen kasvat­taisi myös koti­maista kulu­tusta ja lisäisi sitä kautta vauh­tia talou­teen.

    Työn vero­tuk­seen tehdään kiris­tys vain kaik­kein suurim­pien ansio­tu­lo­jen osalta, kun soli­daa­ri­suus­ve­ron alara­jaa laske­taan 90 000 eurosta noin 70 000 euroon. Tämä toimen­pide tehdään väliai­kai­sena kahdelle seuraa­valle vuodelle. Ansio­tu­lo­ve­ro­jen kiris­tä­mi­nen ei ole työn­teon kannus­ta­vuu­den tai korkean tuot­ta­vuu­den työpaik­ko­jen houkut­te­lun kannalta kestä­vää poli­tiik­kaa, mutta soli­daa­ri­suus­ve­ron tavoite on kirjai­mel­li­sesti nimensä mukai­nen. On tärkeää, että kaikki suoma­lai­set voivat kokea olevansa samassa veneessä. Leik­kauk­set ja kiris­tyk­set koske­vat meistä jokaista.

    Mikäli tuleva palk­ka­rat­kaisu on ääri­mal­til­li­nen, halli­tus on varau­tu­nut teke­mään miljar­din euron keven­nyk­sen ansio­tu­lo­ve­ro­tuk­seen kaikilla tulo­ta­soilla. Tämä keven­täisi työn vero­tusta merkit­tä­västi halli­tus­kau­den jälkim­mäi­sellä puolis­kolla.

    Yksi haas­teis­tamme on sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tuk­seen liit­tyvä rahoi­tus­rat­kaisu. Halli­tus on ohjel­mas­saan sitou­tu­nut siihen, ettei koko­nais­ve­roaste nouse eikä kenen­kään työn vero­tus halli­tus­kau­den aikana kiristy. On selvää, että sote-rahoi­tus­rat­kai­sua on etsit­tävä näistä reunaeh­doista tinki­mättä.

    Kaiken kaik­ki­aan, isois­ta­kin liik­ku­vista osista huoli­matta, suunta on selvä. Halli­tuk­sen päätök­sin työn vero­tus keve­nee jo ensi vuonna noin 600 miljoo­nan euron edestä. Vahva vies­timme suoma­lai­sille on: tehkää lisää työtä - ja yrit­tä­kää.

    Enna­koi­ta­valla ja johdon­mu­kai­sella talous- ja vero­po­li­tii­kalla voimme lisätä tule­vai­suu­den kasvun edel­ly­tyk­siä samalla kun raken­teel­li­sin uudis­tuk­sin korjaamme talou­den pohjaa. Halli­tuk­sella on yhtei­nen tilan­ne­kuva ja käsi­tys talou­den haas­teista ja olemme yhdessä sitou­tu­neet niitä korjaa­viin toimen­pi­tei­siin.

    Se on vasta alku, mutta suunta on oikea. Se on eteen­päin.

    Valtio­va­rain­mi­nis­teri Alexan­der Stub­bin puhe vero­päi­villä 23.9.2015