Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Politiikka / Stubb: Suomi pystyy parem­paan - yhdessä

Stubb: Suomi pystyy parem­paan - yhdessä

Julkaistu:

Arvoisa yleisö, hyvät kokoo­mus­lai­set,

kiitos, että saan jälleen olla puhu­massa Snell­man-säätiön talvi­se­mi­naa­rissa. Viime vuoden puhe oli minulle henki­lö­koh­tai­sesti erään­lai­nen kään­ne­kohta: siir­tymä kohti uutta vuotta ja uutta toivoa. Halusin tehdä talvi­se­mi­naa­rin puheesta perin­teen. Kiitän Snell­man-säätiötä tästä mahdol­li­suu­desta ja teitä kaik­kia läsnä­olosta.

Käyn puhees­sani läpi kolme teemaa: missä olemme nyt, olem­meko Suomessa ja lähia­lueil­lamme menossa kohti kaaosta; mitkä ovat halli­tus­työs­ken­te­lyn kanta­via linjoja ja miten kokoo­mus tätä koko­nai­suutta katsoo ja viimei­senä, muttei vähäi­sim­pänä: millai­nen on kokoo­mus­lai­nen visio tule­vai­suu­desta.

Moni pohtii, tunnis­taako enää koko Suomea tästä vastak­kai­na­set­te­lun ja synk­kien uutis­ten kier­teestä? Tunnis­taako lähia­luei­tamme tästä rauhat­to­muu­desta, terro­riu­hasta, pako­lais­vir­roista? Olem­meko menossa kaaosta kohti?

Onko minun Suomeni tämä jossa..

 

- Vainoa pake­neva kohtaa rasis­mia.

- Naiset joutu­vat pelkää­mään väki­val­taa.

- Toisesta ihmi­sestä puhu­taan epäkun­nioit­ta­vaan, jopa vihaa­vaan sävyyn.

- Talous on todella kitu­liaissa kasvu­lu­vuissa.

- Kymme­niä tuhan­sia työpaik­koja katoaa.

- Vanhe­ne­mi­nen, omien voimien heik­ke­ne­mi­nen, huoles­tut­taa, kun eteen tulee kuvia välin­pi­tä­mät­tö­myy­destä.

Todis­tamme tällä hetkellä tilan­netta, jossa ihmis­kun­tana maksamme pitkään kestä­neistä vihan kier­teistä. Viha synnyt­tää vihaa. Alis­ta­mi­nen ja nöyryyt­tä­mi­nen synnyt­tää koston halua. Väki­valta synnyt­tää vasta­reak­tioita. Viha­puhe synnyt­tää viha­pu­hetta. Tätä näemme nyt niin Lähi-idässä, Pohjois-Afri­kassa kuin myös Euroo­passa, ja täällä Suomes­sa­kin.

Ethan Zucker­man, tutkija MIT:sta, on pohti­nut keskus­te­lumme ongel­maa siten, että koska mikään merkit­tä­vän kokoi­nen kansan­osa ei enää kykene käymään yhteistä keskus­te­lua, julkista keskus­te­lua domi­noi­vat ääri­lai­dat. Äänek­käät vähem­mis­töt myös menes­ty­vät koko ajan parem­min huomion ja agen­dan vaati­mi­sessa. Enem­mis­tön valta ja sitä tasa­pai­not­ta­vat vähem­mis­tön oikeu­det eivät näy inter­ne­tiin perus­tu­vassa demo­kra­tiassa. Margi­naa­leista on tullut vahvoja äänen käyt­tä­jiä, mikä voi lopulta johtaa demo­kra­tian rapau­tu­mi­seen.

Zucker­man on arvios­saan monelta osin oikeassa. Kahtia­jaot ovat jatku­vasti näky­villä, ääri­lai­dat äänessä. Mutta mieles­täni syy ei ole pelkäs­tään inter­ne­tin tai sosi­aa­li­sen median, kyllä vastuu on meistä jokai­sella. Mikä on se tapa, jolla puhumme toisista ihmi­sistä? Mikä on se tapa, jolla tuomme asioita esille? Kärjis­täm­mekö vai haem­meko tasa­pai­noa? Haas­tam­meko raken­ta­valla tavalla vai päälle käyden?

Jos suoma­lai­set suhtau­tu­vat tule­vai­suu­teen pelok­kaasti, eivätkä toiveik­kaina ja rohkeina, jossain mennään pahasti pieleen. Jos viha on voitolla, olemme epäon­nis­tu­neet surkeasti. Siitä voi syystä olla hyvin surul­li­nen.

Mutta siihen ei voi tyytyä. Se ei käy. Vihan ja pelok­kuu­den Suomi ei ole, eikä saa olla se Suomi, jossa me asumme ja elämme. Meidän on pystyt­tävä parem­paan.

Yhtäältä on oltava rehel­li­nen sen suhteen, kuinka vaikeassa tilan­teessa Suomi on. Ilman krii­si­tie­toi­suutta meidän olisi vaikea korjata Suomen taloutta. Krii­si­tie­toi­suu­den on myös johdet­tava krii­sin edel­lyt­tä­miin muutok­siin.

Toisaalta on luotava Suomeen toivoa ja tule­vai­suusus­koa. Yksi­kään maa ei ole nous­sut mari­se­malla.

Mutta kyllä, sorrun mari­naan itse­kin: on niin vaikeaa tehdä kipeitä päätök­siä; yritä tässä nyt tehdä hyviä asioita, kun aina ymmär­re­tään väärin. Ja niin edel­leen. Mari­se­mi­nen on help­poa. Ilma­pii­ristä tulee itse­ään ruok­ki­van nega­tii­vi­suu­den ilma­piiri kovin helposti. On muka älykästä olla kyyni­nen. On coolia olla paha­nil­man­lintu: varoi­tella vaaroista, syytellä virheistä.

Posi­tii­vi­suus vaatii rohkeutta. Opti­mismi vaatii rohkeutta. Avoi­muus, innos­tu­mi­nen, tois­ten kannus­ta­mi­nen vaati­vat rohkeutta. Omana itse­nään olemi­nen vaatii rohkeutta.

Wins­ton Churc­hill on aika­naan toden­nut olevansa opti­misti, koska minään muuna olemi­sesta ei näyt­täisi juuri olevan hyötyä. Pessi­misti näkee ongel­mia, opti­misti ratkai­suja. Opti­misti uskoo ihmis­ten hyvän­tah­toi­suu­teen, kyyni­nen kysee­na­lais­taa jokai­sen motii­veja.

Kyyni­syy­destä, pessi­mis­mistä ja katke­ruu­desta ei toimin­ta­ta­pana ole mitään hyötyä. Päin­vas­toin, se tukah­dut­taa ilma­pii­rin, jossa jokai­nen uskal­taa pyrkiä parhaim­paansa.

Sitä tässä nyt kysy­tään. Rohkeutta ja uskal­lusta tehdä käänne. Jokai­sen pyrki­mistä parem­paan. Käänne ei synny itses­tään, se on tehtävä. Suomen on pystyt­tävä kään­tä­mään niin nega­tii­vi­nen talous­ti­lanne kuin ajat­te­lu­ta­pa­kin kohti uutta nousua ja parem­paa tule­vai­suutta.

Tosi­asiat on tunnus­tet­tava, niistä on vedet­tävä johto­pää­tök­set ja sitten on uskal­let­tava lähteä teke­mään korjaus­liik­keitä. Siihen tarvi­taan realis­tista tilan­ne­ku­vaa ja krii­si­tie­toi­suutta, mutta myös posi­tii­vi­suutta, uskoa tule­vaan. Talou­dessa on paljon psyko­lo­giaa, ja Suomen talou­dessa on mieles­täni ollut paljon pelon ja lamaan­nuk­sen psyko­lo­giaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdol­li­suuk­siin tart­tu­mi­seen tarvi­taan posi­tii­vista uskoa.

Suomi pystyy parem­paan. Uskon siihen vakaasti. Alisuo­ri­tamme tällä hetkellä. Haikai­lemme menneen menes­tyk­sen vuosia, kun pitäisi luoda uusia. Yritämme säilyt­tää vanhaa, kun pitäisi raken­taa uutta.

On pääs­tet­tävä irti uskosta, että auto­maat­ti­sesti olemme parem­pia kuin muut ja siksi menes­tymme. Emme ole. Mutta sisuk­kaita olemme ja voimme luoda uusia menes­tys­ta­ri­noita. Käänne on tehtävä.

Uskon, että suoma­lai­set ovat posi­tii­vi­nen kansa, kun katsoo pinta­kes­kus­te­lua syvem­mälle. Pienet ääri­lai­dat voivat Zucker­ma­nin­kin ajatuk­sen mukaan hallita julkista keskus­te­lua, mutta hiljai­sen enem­mis­tön kannat tule­vat näky­viin esimer­kiksi tutki­mus­työn kautta. Talou­del­li­sen tiedo­tus­toi­mis­ton ”Kansan arvot” -tutki­muk­sessa kysyt­tiin tänä syksynä n. 3000 suoma­lai­selta arvoista. Tutki­muk­sessa löytyi viisi lähes kaikille suoma­lai­sille tärkeää arvoa.

Suoma­lai­set halua­vat:

- Elää turval­li­sessa ympä­ris­tössä

- Auttaa ympä­rillä olevia ihmi­siä

- Huoleh­tia ympä­ris­töstä

- Että kaik­kia maail­man ihmi­siä kohdel­laan tasa-arvoi­sesti

- Että yhteis­kunta huoleh­tii heikoim­mista ja vähä­osai­sista.

Tämän Suomen tunnis­tan. Tämä on Suomi, johon minä uskon. Tästä Suomesta olen ylpeä. Tälle arvo­poh­jalle on hyvä raken­taa tule­vai­suutta. Tämän arvo­poh­jan eteen meistä jokai­sen on hyvä tehdä työtä.

Nyt ei pidä pelätä ratkai­suja. Nyt ei pidä pelätä muutosta. Katko­taan vihan kier­teet, luodaan hyvän kierre.

Suomi pystyy parem­paan. Halli­tus pystyy parem­paan. Minä pystyn parem­paan. Jokai­nen pystyy parem­paan. Tehdään se käänne - yhdessä.

Vuosi sitten puhuin tässä salissa uudesta talous­po­li­tii­kasta. Sanoin, että se tarkoit­taa työn aset­ta­mista etusi­jalle. Sanoin, että kaikki lähtee suoma­lai­sesta työstä.

Tämä viesti ei ole vanhen­tu­nut päivää­kään. Suomen hyvin­vointi lähtee suoma­lai­sesta työstä.

Viime kevään edus­kun­ta­vaa­leissa Kokoo­muk­sen pääteema oli työ. Julkai­simme keväällä työlis­tan. Siinä esitimme useita uudis­tuk­sia, joiden avulla Suomeen voitai­siin luoda kymme­niä tuhan­sia uusia työpaik­koja.

Osa tätä työlis­taa ovat esimer­kiksi:

 

- Työn vero­tuk­sen keven­tä­mi­nen

- Vanhem­muu­den kustan­nus­ten tasaa­mi­nen kerta­kor­vauk­sella

- Eläke­uu­dis­tuk­sen viemi­nen maaliin

- Vuorot­te­lu­va­paan ehto­jen tiuken­nus

- Koea­jan piden­nys

- Määrä­ai­kais­ten työsuh­tei­den ehto­jen höllen­nys

- Kannus­ta­vampi ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­turva

- Kannus­ta­vampi opin­to­tuki

- Paikal­li­nen sopi­mi­nen työeh­doista ja palkoista

 

Mikä näitä ehdo­tuk­sia yhdis­tää?

Nämä kaikki ovat tämän halli­tuk­sen päätök­siä.

Tämän halli­tuk­sen keskei­sin linja on suoma­lai­nen työ. Suoma­lai­sen työn puolus­ta­mi­nen on tärkein syy, miksi Kokoo­mus on mukana tässä halli­tuk­sessa. Me uskomme siihen, että rohkeilla uudis­tuk­silla kään­ne­tään Suomen suunta.

Osa halli­tuk­sen työl­li­syys­toi­mia ovat myös toimet suoma­lai­sen työn hinta­kil­pai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­seksi. Oppo­si­tio kutsuu niitä pakko­la­ki­pa­ke­tiksi. Minä kutsun niitä kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tiksi. Ja miksi kilpai­lu­ky­vyllä on merki­tystä? Siksi, että ellei suoma­lai­nen työ ja osaa­mi­nen pärjää kilpai­lussa maail­malla, hyvin­voin­ti­val­tiol­tamme mure­nee pohja.

Maail­malla käydään kovaa keski­näistä kilpai­lua työpai­koista, inves­toin­neista, yrityk­sistä, osaa­mi­sen houkut­te­lusta ja arvon kana­voin­nista. Emme tee kansal­li­sia päätök­siämme tyhjiössä, vaan meidän on kyet­tävä kytkey­ty­mään globaa­liin todel­li­suu­teen. Mitään ei ole vielä mene­tetty. Mutta Suomen on pystyt­tävä parem­paan – ja me pystymme parem­paan!

Kevään työlis­tassa Kokoo­mus sanoi:

”Työmark­ki­na­uu­dis­tuk­sista neuvo­tel­laan kolmi­kan­tai­sesti siten, että uudis­tuk­sille asete­taan yhdessä tavoit­teet ja määrä­aika, jossa neuvot­te­luissa tulee löytää riit­tä­vät ratkai­sut. Mikäli tavoit­teet toteut­ta­via ratkai­suja ei konsen­suk­sen kautta löydy, kanta­vat halli­tus ja edus­kunta vastuun vält­tä­mät­tö­mien uudis­tus­ten toteut­ta­mi­sesta.”

Tästä on kyse.

Olemme yrit­tä­neet viedä kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mista eteen­päin sopi­mi­sen keinoin. Työmark­ki­na­jär­jes­töt ovat monta kertaa istu­neet yhdessä pöydässä etsi­mässä sopua. Alkusyk­systä prosessi tyssäsi siihen, että työmark­ki­na­jär­jes­töt eivät kyen­neet sopi­maan edes yhtei­sestä tavoit­teesta, keinoista puhu­mat­ta­kaan.

Olisiko halli­tuk­sen siis pitä­nyt lyödä hans­kat tiskiin ja sanoa, että ei tästä tullut mitään. Että kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­nen ei etene, koska työmark­ki­na­jär­jes­töt eivät pysty asiasta sopi­maan.

Ei olisi.

Halli­tuk­sen on kannet­tava vastuu siitä, että Suomen talou­den suunta kään­ne­tään.

Halli­tuk­sen on kannet­tava vastuu Suomesta. Käänne on tehtävä.

Kun yhteis­kun­ta­so­pi­musta ei ole synty­nyt, moni on ollut huolis­saan: mitä tässä tapah­tuu? Onko halli­tuk­sella tiekartta tästä eteen­päin? Kyllä on.

Vain muuta­man esimer­kin antaak­seni:

- Ensi vuoden alusta työtu­lo­vä­hen­nystä koro­te­taan 450 miljoo­nalla eurolla. Tämä keven­tää erityi­sesti pieni- ja keski­tu­lois­ten työn vero­tusta. Työn­teosta tehdään kannat­ta­vam­paa.

- Edus­kunta on hyväk­sy­nyt halli­tuk­sen esityk­sen, jolla kaup­po­jen aukio­loai­ko­jen sään­tely loppuu.

- Edus­kunta on hyväk­sy­nyt halli­tuk­sen esityk­sen työl­li­syyttä merkit­tä­västi vahvis­ta­vasta eläke­jär­jes­tel­män uudis­tuk­sesta.

- Halli­tus antaa keväällä edus­kun­nalle esityk­sen, jolla ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa uudis­te­taan kannus­ta­vam­paan suun­taan mm. sen kestoa lyhen­tä­mällä.

- Halli­tus antaa keväällä edus­kun­nalle esityk­set, joilla piden­ne­tään työn­te­ki­jän koeai­kaa, mahdol­lis­te­taan alle vuoden määrä­ai­kai­sen työsuh­teen solmi­mi­nen ilman eri perus­tetta ja jous­ta­voi­te­taan takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta irti­sa­no­mis­ti­lan­teessa.

- Halli­tus antaa kevään aikana edus­kun­nalle esityk­sen paikal­lista sopi­mista laven­ta­vasta lain­sää­dän­nöstä, joka astuu voimaan syys­kuun alkuun mennessä.

- Jos partit eivät kykene teke­mään sopi­musta, halli­tus tekee keväällä edus­kun­nalle esityk­sen kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tista, jolla suoma­lai­sen työn hinta­kil­pai­lu­ky­kyä vahvis­te­taan lain­sää­dän­tö­teitse.

- Halli­tus uudis­taa työvoi­ma­hal­lin­non palve­luita siten, että nope­aan ja aktii­vi­seen työn­ha­kuun kannus­te­taan nykyistä vahvem­min.

Muun muassa nämä toimet tarkoit­ta­vat, että juna ei seiso. Juna kulkee. Etenemme määrä­tie­toi­sesti kohti tavoi­tet­tamme – Suomen talou­den suun­nan kään­tä­mistä. Halli­tus on aset­ta­nut tavoit­teeksi työl­li­syy­den vahvis­tu­mi­sen 110 000 hengellä. Jos uusia päätök­siä tämän tavoit­teen saavut­ta­mi­seksi tarvi­taan, ne tehdään.

Käänne on tehtävä - työn kautta.

Talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen oli kevään halli­tus­neu­vot­te­luissa toinen keskei­nen tekijä, joka yhdisti kaik­kia halli­tus­puo­lueita. Yhtei­nen linjamme työl­li­syy­den ja kasvun vahvis­ta­mi­sen lisäksi oli ja on saada Suomen talous kestä­välle pohjalle myös nopeasti vaikut­ta­vin toimin. Siksi teemme tällä hetkellä sääs­tö­pää­tök­siä.

Esimer­kiksi koulu­tuk­sen sääs­töt varmasti kirpai­se­vat jokai­sen sivis­tyk­seen usko­van kokoo­mus­lai­sen sydäntä. Mutta tehtä­vämme on puolus­taa yhdessä sovit­tua talou­den tasa­pai­no­tus­lin­jaa. Kokoo­mus tunnis­taa vastuunsa.

Olen luot­ta­vai­sin mielin sen suhteen, että koulu­tuk­sen etua valvo­massa on kokoo­mus­lai­nen minis­teri. Vaikeassa tilan­teessa voi toimia monella tapaa. Varo­ma­ton jättää jälkeensä paljon tuhoa, mutta taitava näkee näis­sä­kin päätök­sissä mahdol­li­suuk­sia uudis­tua ja uudis­taa.

Kokoo­mus on sivis­tyk­sen puolus­taja myös vaikeassa tilan­teessa. Vaikka monesta meistä tuntuu siltä, ettei koulu­tus­po­liit­ti­sella agen­dalla paljon muuta ole kuin sääs­töjä, tämä ei vastaa todel­li­suutta. Varhais­kas­va­tuk­sessa käyn­nis­tyy kehit­tä­mis­oh­jelma; juuri nimet­tiin johto­ryhmä viemään perus­o­pe­tus 2020-luvulle;  opet­ta­ja­kou­lu­tusta uudis­te­taan; lukio­kou­lu­tuk­sessa on alka­massa iso uudis­tus­työ; amma­til­li­sen koulu­tuk­sen reformi, joka tukee yksi­löl­li­siä opin­pol­kuja ja työpai­koilla oppi­mista on käyn­nis­tetty; yliopis­to­jen profi­loi­tu­mista omille vahvuusa­lueil­leen vauh­di­te­taan.

Kokoo­mus­lai­sena sivis­tys­po­lii­tik­kona on suun­nat­tava katse eteen­päin. Kun saamme luotua kään­teen, jossa Suomen talous lähtee taas nousuun, voidaan sivis­tyk­seen, koulu­tuk­seen, tutki­muk­seen, osaa­mi­seen taas panos­taa vahvem­min myös talou­del­li­sesti.

Sivis­tys ei ole meille kokoo­mus­lai­sille väli­nearvo – se on arvo itses­sään. Sivis­tyk­sen lisäksi vastuu on aina ollut Kokoo­muk­sen ydin­ar­voja. Vastuu ei ole aitoa, jos se ei ulotu tule­vien suku­pol­vien elin­mah­dol­li­suuk­siin. Kokoo­mus haluaa, että Suomi on kunnian­hi­moi­sen ja järke­vän ilmas­to­po­li­tii­kan kärjessä jatkos­sa­kin.

Nyky­me­nolla käymme uhka­pe­liä ilmas­tolla. Se peli ei vält­tä­mättä kostaudu vielä meidän elin­ai­ka­namme, mutta lapsil­lamme ja lasten­lap­sil­lamme voi tilanne olla toinen.

Olemme nähneet yli 10 vuoden päässä olevia riskejä hyvin heikosti, eikä globaa­leja ratkai­suja vaati­via ongel­mia ole oikein osattu ratkoa. Juuri näiden heik­kouk­sien voit­ta­mi­sesta on viime kädessä ollut kyse viime lauan­taina päät­ty­neissä Parii­sin ilmas­to­neu­vot­te­luissa.

Onneksi tällä kertaa pääs­tiin monta askelta eteen­päin. Ensim­mäistä kertaa kaikki merkit­tä­vät maat antoi­vat selkeän sitou­muk­sen pääs­tö­jensä rajoit­ta­mi­sesta. Vuoden 2009 Kööpen­ha­mi­nan lässäh­dyk­sen sijaan Parii­sin signaali on, että kaikki ymmär­tä­vät tilan­teen vaka­vuu­den ja pelaa­vat samaan maaliin.

Nyt on aika tehdä Parii­sin hengestä totta. On käärit­tävä hihat kaik­kialla  – myös meillä Suomessa. Kokoo­muk­sen tavoite on siir­ty­mi­nen hiili­neut­raa­liin ener­gi­aan. Halusimme halli­tus­oh­jel­maan histo­rial­li­set tavoit­teet luopua kivi­hii­lestä ja puolit­taa fossii­li­sen öljyn käyttö. Haluamme myös toteut­taa nämä kunnian­hi­moi­set mutta tarpeel­li­set tavoit­teet aika­tau­lus­saan eli vuoteen 2030 mennessä. Me teemme jo esimer­kiksi sitä mistä Ranska alkoi ilmas­to­ko­kouk­sen yhtey­dessä vasta puhua: Suomessa sähkö­au­to­jen auto­vero puolit­tuu tämän vaali­kau­den aikana.

Parii­sin henki ei toteudu vain halli­tus­ten päätök­sillä. Tarvi­taan meidän jokai­sen omia tekoja. Esimer­kiksi Helsin­gissä fiksu ener­gia­re­montti edel­lyt­tää ennen kaik­kea asun­to­jen ener­gia­te­hok­kuutta, polt­toe­ner­gian korvaa­mista lämpö­pum­puilla ja ennak­ko­luu­lot­to­muutta vaik­kapa sähkö­au­ton hank­ki­mi­sessa. Kokoo­mus haluaa kannus­taa ja pois­taa esteitä, mutta mikä yhtä tärkeää, haluamme haas­taa jokai­sen suoma­lai­sen ilmas­to­tal­koi­siin omassa elämäs­sään.

Monet meistä kaipaa­vat mitat­ta­vuutta, jotta tavoite tulee toteu­tet­tua. Taidan itse kuulua tähän ryhmään. Myrs­ky­va­roi­tus ry:n ilmas­to­lu­paus-kampanja on syksyn aikana innos­ta­nut monia otta­maan tavoit­teeksi henki­lö­koh­tais­ten hiili­pääs­tö­jensä puolit­ta­mi­sen 10 vuodessa. Oma taipa­leeni henki­lö­koh­tai­sen ilmas­to­lu­pauk­sen parissa alkoi tänään.

Kokoo­mus puhui muutama vuosi sitten toivosta. Se on viesti, joka ei ole vanhen­tu­nut yhtään. Se on parasta mitä poli­tii­kalla saa. Martti Lind­qvist on kirjoit­ta­nut: “Toivo on kykyä haluta, että huomi­nen tulisi” ja toisaalta “pelko vie voimat ja tappaa toivon”.

Pyrki­mys parem­paan pitää sisäl­lään toivon. Meillä on vaikeuk­sia, ja nega­tii­vi­sia kehi­tys­kul­kuja, mutta myös paljon hyvää, toimi­vaa, monia ylpey­den aiheita.

Nyky­po­li­tiik­kaa syyte­tään usein vaih­toeh­dot­to­muu­desta. Asioita perus­tel­laan sillä, että jotain on “pakko tehdä”. Kyllä, itse­kin olen siihen joskus syyl­lis­ty­nyt. Mutta tosia­sia on, että aina on vaih­toehto. Aina on oltava vaih­toehto. Vaih­toeh­dot­to­muus on pelot­tava kuva.

Ja Kokoo­mus on puolue, joka ei valitse vaih­toeh­dok­seen pelkoa, Kokoo­mus valit­see toivon.

Kokoo­mus on puolue, joka valit­see vaih­toeh­dok­seen työn ja teot.

Kokoo­mus on puolue, joka valit­see vaih­toeh­dok­seen tule­vai­suu­den.

Kokoo­mus on puolue, joka uskoo ihmi­siin ja heidän teke­miinsä valin­toi­hin.

Kokoo­mus on puolue, joka ei valit­tele ongel­mia, Kokoo­mus hakee ratkai­suja.

Tämä ajat­telu vaatii myös kärsi­väl­li­syyttä. Käytän­nön päätök­set ovat valta­van hitaita. Harvasta päätök­sestä syntyy vaiku­tus välit­tö­mästi. Ja tämä toimii sekä hyvissä että huonoissa päätök­sissä. Suurim­massa osassa hyviä tavoit­teita tarvi­taan lukui­sia päätök­siä oike­aan suun­taan, yksi päätös harvoin tekee vielä ihmeitä.

Eikä yksi­kään poliit­ti­nen päätös ole yhtä teho­kas kuin asiaansa usko­vien ihmis­ten sinni­käs työ. Siitä syntyy kasvu. Siitä syntyy käänne. Poliit­ti­silla päätök­sillä voimme korkein­taan avit­taa tätä tapah­tu­maan.

Mutta olemme nyt hyvällä paikalla avit­ta­massa suoma­lais­ten omaa teke­mistä ja yrit­te­liäi­syyttä. Kokoo­mus on vahva talous­osaaja ja todel­li­nen valtion­hoi­taja. Se on hieno jatkumo ja olen joka ainoa päivä ylpeä saades­sani olla osa sitä.

Samaan aikaan on syytä todeta ja hyvä muis­taa, että Kokoo­mus ei ole valtio­va­rain­mi­nis­te­riön virka­kun­nan jatke. Kokoo­mus ei ole yhden­kään etujär­jes­tön mario­netti. Me olemme arvo­puo­lue. Me viemme eteen­päin niitä arvoja, aatteita ja ajatuk­sia, joihin me uskomme.

Draa­man kaari näyt­tää kulke­van niin, että Kokoo­mus yrite­tään väki­sin leimata johon­kin tiet­tyyn nurk­kaan. Kokoo­mus, jo nimensä mukai­sesti, on pohjau­tu­nut, ei etua­jat­te­luun, vaan kokoa­vaan ja yhdis­tä­vään aattee­seen. Puolu­eessa on ollut aina läsnä sekä vapautta että sosi­aa­lista vastuuta koros­ta­vat, perin­teitä arvos­ta­vat ja yhteis­kun­taa uudis­ta­vat näkö­kul­mat.

Haluan johtaa kokoo­musta, joka tekee parhaansa tuon aatteel­li­sen perin­nön eri näkö­kul­mien yhdis­tä­mi­sen puolesta. Haluan johtaa kokoo­musta, joka epävar­moi­na­kin aikoina ja varsin­kin silloin perus­taa teke­mi­sensä arvoi­hin. Haluan johtaa kokoo­musta, joka määrit­te­lee suun­nan itse. Kokoo­musta, jonka suun­nan määrit­tää jokai­nen kokoo­mus­lai­nen. Haluan johtaa kokoo­musta, joka luot­taa ihmi­seen, siihen, että meistä jokai­nen on paras määrit­te­le­mään omat unel­mansa, oman hyvän elämänsä.

Kokoo­muk­sella on aina ollut kyky löytää kuna­kin aikana uskot­tava polku, miten Suomi pärjää ja menes­tyy maail­man muutok­sessa. Kyse ei ole vain hetkessä pärjää­mi­sestä vaan rohkeasta muutok­seen tart­tu­mi­sesta sen mahdol­li­suuk­sia hyödyn­täen ja ratkai­suja etsien.

Tämä syrjäi­nen, pohjoi­nen, pieni maa on nostettu lujalla työllä, sisulla ja sitkey­dellä yhdeksi maail­man parhaista maista syntyä, elää ja kuolla. Tätä perin­töä kunnioit­taen me katsomme ja menemme eteen­päin. Suomi ja suoma­lai­set ovat aina onnis­tu­neet ratkai­se­maan vaikeat tilan­teet ja löytä­mään suun­nan. Tämä taito on meissä yhä: toimimme ja ratkai­semme. Kun käänne on tehtävä, teemme sen.

Olen puhu­nut paljon kokoo­muk­sen uudesta tavasta toimia. Mitä se on?

  • Uskal­lusta paran­taa maail­maa. Raken­taa avointa ja kansain­vä­listä Suomea, jossa jokai­nen voi raken­taa omista lähtö­koh­dis­taan hyvän elämän.
  •  Suoma­lais­ten luot­ta­muk­sen kunnioit­ta­mista. Nöyryyttä sen edessä, että suoma­lai­set ovat luot­ta­neet ja luot­ta­vat kokoo­muk­sen hoita­van työtä ja taloutta, koulu­tusta ja tervey­den­huol­toa, ympä­ris­töä ja kansain­vä­li­siä suhteita.
  • Rohkeutta lait­taa itsensä likoon. Joka ainoa päivä. Uskal­lusta yrit­tää, uskal­lusta ereh­tyä, uskal­lusta myön­tää virheet ja oppia niistä.
  •  Jokai­sen ihmi­sen ainut­laa­tui­suu­den tunnis­ta­mista ja tunnus­ta­mista. Jokai­sen ihmi­sar­von järkäh­tä­mä­töntä kunnioit­ta­mista. Näistä kumpua­vaa mahdol­li­suuk­sien tasa-arvoa.
  • Uskoa Suomeen, uskoa vahvaan yhdis­tä­vään aattee­seen, yhtei­siin arvoi­hin. Arvo­jen tait­ta­mista konkreet­ti­siksi teoiksi.
  • Uskal­lusta olla utelias. Rohkeutta nähdä avau­tuva maailma symbo­loi­massa toivoa eikä pelkoa.
  • Rohkeutta uskoa hyvään.
  • Ennen kaik­kea se on rohkeutta välit­tää. Välit­tää niin paljon, että pelot­taa. Ja silti ja juuri siksi uskal­lusta tehdä ratkai­suja, olla eturi­vissä tart­tu­massa ympä­röi­vän maail­man mahdol­li­suuk­siin eikä taus­talla taker­tu­massa saavu­tet­tui­hin etui­hin.

 

Suomi pystyy parem­paan - yhdessä.

 

Puheen­joh­taja Alexan­der Stub­bin Snell­man-säätiön talvi­se­mi­naa­rissa pitämä puhe.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

29.1.2023

Petteri Orpo: Nyt on oikea aika kään­tää Suomi oike­aan suun­taan

Petteri Orpon puhe ristei­ly­väelle sunnun­taina 29.1.2023. Aika. Aris­to­te­leen mukaan aika on muutosta ja liikettä. Toisille aika on nyky­het­kien sarja.  Minulle

24.1.2023

Sinuhe Wallin­heimo: Viisas päät­täjä varau­tuu pahim­paan, mutta suhtau­tuu tule­vai­suu­teen toiveik­kaasti

Mieles­täni meidän kansan­edus­ta­jien tärkein tehtävä on parhaan mahdol­li­sen tule­vai­suu­den turvaa­mi­nen lapsil­lemme ja heidän lapsil­leen. Kyse on suku­pol­vien väli­sestä oikeu­den­mu­kai­suu­desta.

Oli kyse luon­to­ka­dosta, julki­sesta talou­desta tai Suomen turval­li­suu­desta, meillä pitäisi olla pääl­lim­mäi­senä mielessä, miten tehdyt – ja teke­mättä jäte­tyt – päätök­set vaikut­ta­vat jälki­pol­viin. Meidän kansan­edus­ta­jien on kyet­tävä vält­tä­mät­tö­miin päätök­siin silloin­kin, kun ne eivät vaikuta suosi­tuilta tai helpoilta.

24.1.2023

Oppo­si­tio jättää väli­ky­sy­myk­sen julki­sen talou­den velkaan­tu­mi­sesta

Kokoo­muk­sen, Kris­til­lis­de­mo­kraat­tien ja Liike Nytin edus­kun­ta­ryh­mät jättä­vät yhtei­sen väli­ky­sy­myk­sen julki­sen talou­den velkaan­tu­mi­sesta. Oppo­si­tio­ryh­mien mukaan halli­tus on epäon­nis­tu­nut aset­ta­miensa talous­po­li­tii­kan tavoit­tei­den saavut­ta­mi­sessa.

Skip to content