Kokoomus.fi
MENU
Stubb: Suomi pystyy parempaan - yhdessä

Stubb: Suomi pystyy parempaan - yhdessä

Julkaistu: 16.12.2015 Uutiset

Arvoisa yleisö, hyvät kokoo­mus­laiset,

kiitos, että saan jälleen olla puhumassa Snellman-säätiön talvi­se­mi­naa­rissa. Viime vuoden puhe oli minulle henki­lö­koh­tai­sesti erään­lainen käänne­kohta: siirtymä kohti uutta vuotta ja uutta toivoa. Halusin tehdä talvi­se­mi­naarin puheesta perinteen. Kiitän Snellman-säätiötä tästä mahdol­li­suu­desta ja teitä kaikkia läsnä­olosta.

Käyn puheessani läpi kolme teemaa: missä olemme nyt, olemmeko Suomessa ja lähia­lueil­lamme menossa kohti kaaosta; mitkä ovat halli­tus­työs­ken­telyn kantavia linjoja ja miten kokoomus tätä kokonai­suutta katsoo ja viimeisenä, muttei vähäi­simpänä: millainen on kokoo­mus­lainen visio tulevai­suu­desta.

Moni pohtii, tunnis­taako enää koko Suomea tästä vastak­kai­na­set­telun ja synkkien uutisten kierteestä? Tunnis­taako lähia­luei­tamme tästä rauhat­to­muu­desta, terro­riu­hasta, pakolais­vir­roista? Olemmeko menossa kaaosta kohti?

Onko minun Suomeni tämä jossa..

 

- Vainoa pakeneva kohtaa rasismia.

- Naiset joutuvat pelkäämään väkivaltaa.

- Toisesta ihmisestä puhutaan epäkun­nioit­tavaan, jopa vihaavaan sävyyn.

- Talous on todella kituliaissa kasvu­lu­vuissa.

- Kymmeniä tuhansia työpaikkoja katoaa.

- Vanhe­ne­minen, omien voimien heikke­ne­minen, huoles­tuttaa, kun eteen tulee kuvia välin­pi­tä­mät­tö­myy­destä.

Todis­tamme tällä hetkellä tilan­netta, jossa ihmis­kuntana maksamme pitkään kestä­neistä vihan kierteistä. Viha synnyttää vihaa. Alista­minen ja nöyryyt­tä­minen synnyttää koston halua. Väkivalta synnyttää vasta­reak­tioita. Vihapuhe synnyttää vihapu­hetta. Tätä näemme nyt niin Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa kuin myös Euroo­passa, ja täällä Suomes­sakin.

Ethan Zuckerman, tutkija MIT:sta, on pohtinut keskus­te­lumme ongelmaa siten, että koska mikään merkit­tävän kokoinen kansanosa ei enää kykene käymään yhteistä keskus­telua, julkista keskus­telua dominoivat äärilaidat. Äänekkäät vähem­mistöt myös menes­tyvät koko ajan paremmin huomion ja agendan vaati­mi­sessa. Enemmistön valta ja sitä tasapai­not­tavat vähem­mistön oikeudet eivät näy inter­netiin perus­tu­vassa demokra­tiassa. Margi­naa­leista on tullut vahvoja äänen käyttäjiä, mikä voi lopulta johtaa demokratian rapau­tu­miseen.

Zuckerman on arviossaan monelta osin oikeassa. Kahtiajaot ovat jatku­vasti näkyvillä, äärilaidat äänessä. Mutta mielestäni syy ei ole pelkästään inter­netin tai sosiaa­lisen median, kyllä vastuu on meistä jokai­sella. Mikä on se tapa, jolla puhumme toisista ihmisistä? Mikä on se tapa, jolla tuomme asioita esille? Kärjis­tämmekö vai haemmeko tasapainoa? Haastammeko raken­ta­valla tavalla vai päälle käyden?

Jos suoma­laiset suhtau­tuvat tulevai­suuteen pelok­kaasti, eivätkä toiveik­kaina ja rohkeina, jossain mennään pahasti pieleen. Jos viha on voitolla, olemme epäon­nis­tuneet surkeasti. Siitä voi syystä olla hyvin surul­linen.

Mutta siihen ei voi tyytyä. Se ei käy. Vihan ja pelok­kuuden Suomi ei ole, eikä saa olla se Suomi, jossa me asumme ja elämme. Meidän on pystyttävä parempaan.

Yhtäältä on oltava rehel­linen sen suhteen, kuinka vaikeassa tilan­teessa Suomi on. Ilman kriisi­tie­toi­suutta meidän olisi vaikea korjata Suomen taloutta. Kriisi­tie­toi­suuden on myös johdettava kriisin edellyt­tämiin muutoksiin.

Toisaalta on luotava Suomeen toivoa ja tulevai­suususkoa. Yksikään maa ei ole noussut marise­malla.

Mutta kyllä, sorrun marinaan itsekin: on niin vaikeaa tehdä kipeitä päätöksiä; yritä tässä nyt tehdä hyviä asioita, kun aina ymmär­retään väärin. Ja niin edelleen. Marise­minen on helppoa. Ilmapii­ristä tulee itseään ruokkivan negatii­vi­suuden ilmapiiri kovin helposti. On muka älykästä olla kyyninen. On coolia olla pahanil­man­lintu: varoi­tella vaaroista, syytellä virheistä.

Positii­visuus vaatii rohkeutta. Optimismi vaatii rohkeutta. Avoimuus, innos­tu­minen, toisten kannus­ta­minen vaativat rohkeutta. Omana itsenään oleminen vaatii rohkeutta.

Winston Churchill on aikanaan todennut olevansa optimisti, koska minään muuna olemi­sesta ei näyttäisi juuri olevan hyötyä. Pessi­misti näkee ongelmia, optimisti ratkaisuja. Optimisti uskoo ihmisten hyvän­tah­toi­suuteen, kyyninen kysee­na­laistaa jokaisen motiiveja.

Kyyni­syy­destä, pessi­mis­mistä ja katke­ruu­desta ei toimin­ta­tapana ole mitään hyötyä. Päinvastoin, se tukah­duttaa ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa pyrkiä parhaim­paansa.

Sitä tässä nyt kysytään. Rohkeutta ja uskal­lusta tehdä käänne. Jokaisen pyrki­mistä parempaan. Käänne ei synny itsestään, se on tehtävä. Suomen on pystyttävä kääntämään niin negatii­vinen talous­ti­lanne kuin ajatte­lu­ta­pakin kohti uutta nousua ja parempaa tulevai­suutta.

Tosiasiat on tunnus­tettava, niistä on vedettävä johto­pää­tökset ja sitten on uskal­lettava lähteä tekemään korjaus­liik­keitä. Siihen tarvitaan realis­tista tilan­ne­kuvaa ja kriisi­tie­toi­suutta, mutta myös positii­vi­suutta, uskoa tulevaan. Talou­dessa on paljon psyko­logiaa, ja Suomen talou­dessa on mielestäni ollut paljon pelon ja lamaan­nuksen psyko­logiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdol­li­suuksiin tarttu­miseen tarvitaan positii­vista uskoa.

Suomi pystyy parempaan. Uskon siihen vakaasti. Alisuo­ri­tamme tällä hetkellä. Haikai­lemme menneen menes­tyksen vuosia, kun pitäisi luoda uusia. Yritämme säilyttää vanhaa, kun pitäisi rakentaa uutta.

On päästettävä irti uskosta, että automaat­ti­sesti olemme parempia kuin muut ja siksi menes­tymme. Emme ole. Mutta sisuk­kaita olemme ja voimme luoda uusia menes­tys­ta­ri­noita. Käänne on tehtävä.

Uskon, että suoma­laiset ovat positii­vinen kansa, kun katsoo pinta­kes­kus­telua syvem­mälle. Pienet äärilaidat voivat Zucker­ma­ninkin ajatuksen mukaan hallita julkista keskus­telua, mutta hiljaisen enemmistön kannat tulevat näkyviin esimer­kiksi tutki­mustyön kautta. Talou­del­lisen tiedo­tus­toi­miston ”Kansan arvot” -tutki­muk­sessa kysyttiin tänä syksynä n. 3000 suoma­lai­selta arvoista. Tutki­muk­sessa löytyi viisi lähes kaikille suoma­lai­sille tärkeää arvoa.

Suoma­laiset haluavat:

- Elää turval­li­sessa ympäris­tössä

- Auttaa ympärillä olevia ihmisiä

- Huolehtia ympäris­töstä

- Että kaikkia maailman ihmisiä kohdellaan tasa-arvoi­sesti

- Että yhteis­kunta huolehtii heikoim­mista ja vähäosai­sista.

Tämän Suomen tunnistan. Tämä on Suomi, johon minä uskon. Tästä Suomesta olen ylpeä. Tälle arvopoh­jalle on hyvä rakentaa tulevai­suutta. Tämän arvopohjan eteen meistä jokaisen on hyvä tehdä työtä.

Nyt ei pidä pelätä ratkaisuja. Nyt ei pidä pelätä muutosta. Katkotaan vihan kierteet, luodaan hyvän kierre.

Suomi pystyy parempaan. Hallitus pystyy parempaan. Minä pystyn parempaan. Jokainen pystyy parempaan. Tehdään se käänne - yhdessä.

Vuosi sitten puhuin tässä salissa uudesta talous­po­li­tii­kasta. Sanoin, että se tarkoittaa työn asetta­mista etusi­jalle. Sanoin, että kaikki lähtee suoma­lai­sesta työstä.

Tämä viesti ei ole vanhen­tunut päivääkään. Suomen hyvin­vointi lähtee suoma­lai­sesta työstä.

Viime kevään eduskun­ta­vaa­leissa Kokoo­muksen pääteema oli työ. Julkai­simme keväällä työlistan. Siinä esitimme useita uudis­tuksia, joiden avulla Suomeen voitaisiin luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Osa tätä työlistaa ovat esimer­kiksi:

 

- Työn verotuksen keven­tä­minen

- Vanhem­muuden kustan­nusten tasaa­minen kerta­kor­vauk­sella

- Eläke­uu­dis­tuksen vieminen maaliin

- Vuorot­te­lu­vapaan ehtojen tiukennus

- Koeajan pidennys

- Määrä­ai­kaisten työsuh­teiden ehtojen höllennys

- Kannus­ta­vampi ansio­si­don­nainen työttö­myys­turva

- Kannus­ta­vampi opintotuki

- Paikal­linen sopiminen työeh­doista ja palkoista

 

Mikä näitä ehdotuksia yhdistää?

Nämä kaikki ovat tämän halli­tuksen päätöksiä.

Tämän halli­tuksen keskeisin linja on suoma­lainen työ. Suoma­laisen työn puolus­ta­minen on tärkein syy, miksi Kokoomus on mukana tässä halli­tuk­sessa. Me uskomme siihen, että rohkeilla uudis­tuk­silla käännetään Suomen suunta.

Osa halli­tuksen työlli­syys­toimia ovat myös toimet suoma­laisen työn hinta­kil­pai­lu­kyvyn paran­ta­mi­seksi. Oppositio kutsuu niitä pakko­la­ki­pa­ke­tiksi. Minä kutsun niitä kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tiksi. Ja miksi kilpai­lu­ky­vyllä on merki­tystä? Siksi, että ellei suoma­lainen työ ja osaaminen pärjää kilpai­lussa maail­malla, hyvin­voin­ti­val­tiol­tamme murenee pohja.

Maail­malla käydään kovaa keski­näistä kilpailua työpai­koista, inves­toin­neista, yrityk­sistä, osaamisen houkut­te­lusta ja arvon kanavoin­nista. Emme tee kansal­lisia päätök­siämme tyhjiössä, vaan meidän on kyettävä kytkey­tymään globaaliin todel­li­suuteen. Mitään ei ole vielä menetetty. Mutta Suomen on pystyttävä parempaan – ja me pystymme parempaan!

Kevään työlis­tassa Kokoomus sanoi:

”Työmark­ki­na­uu­dis­tuk­sista neuvo­tellaan kolmi­kan­tai­sesti siten, että uudis­tuk­sille asetetaan yhdessä tavoitteet ja määräaika, jossa neuvot­te­luissa tulee löytää riittävät ratkaisut. Mikäli tavoitteet toteut­tavia ratkaisuja ei konsen­suksen kautta löydy, kantavat hallitus ja eduskunta vastuun välttä­mät­tömien uudis­tusten toteut­ta­mi­sesta.”

Tästä on kyse.

Olemme yrittäneet viedä kilpai­lu­kyvyn paran­ta­mista eteenpäin sopimisen keinoin. Työmark­ki­na­jär­jestöt ovat monta kertaa istuneet yhdessä pöydässä etsimässä sopua. Alkusyk­systä prosessi tyssäsi siihen, että työmark­ki­na­jär­jestöt eivät kyenneet sopimaan edes yhtei­sestä tavoit­teesta, keinoista puhumat­takaan.

Olisiko halli­tuksen siis pitänyt lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että ei tästä tullut mitään. Että kilpai­lu­kyvyn paran­ta­minen ei etene, koska työmark­ki­na­jär­jestöt eivät pysty asiasta sopimaan.

Ei olisi.

Halli­tuksen on kannettava vastuu siitä, että Suomen talouden suunta käännetään.

Halli­tuksen on kannettava vastuu Suomesta. Käänne on tehtävä.

Kun yhteis­kun­ta­so­pi­musta ei ole syntynyt, moni on ollut huolissaan: mitä tässä tapahtuu? Onko halli­tuk­sella tiekartta tästä eteenpäin? Kyllä on.

Vain muutaman esimerkin antaakseni:

- Ensi vuoden alusta työtu­lo­vä­hen­nystä korotetaan 450 miljoo­nalla eurolla. Tämä keventää erityi­sesti pieni- ja keski­tu­loisten työn verotusta. Työnteosta tehdään kannat­ta­vampaa.

- Eduskunta on hyväk­synyt halli­tuksen esityksen, jolla kauppojen aukio­loai­kojen sääntely loppuu.

- Eduskunta on hyväk­synyt halli­tuksen esityksen työlli­syyttä merkit­tä­västi vahvis­ta­vasta eläke­jär­jes­telmän uudis­tuk­sesta.

- Hallitus antaa keväällä eduskun­nalle esityksen, jolla ansio­si­don­naista työttö­myys­turvaa uudis­tetaan kannus­ta­vampaan suuntaan mm. sen kestoa lyhen­tä­mällä.

- Hallitus antaa keväällä eduskun­nalle esitykset, joilla piden­netään työnte­kijän koeaikaa, mahdol­lis­tetaan alle vuoden määrä­ai­kaisen työsuhteen solmi­minen ilman eri perus­tetta ja jousta­voi­tetaan takai­sin­ot­to­vel­voi­tetta irtisa­no­mis­ti­lan­teessa.

- Hallitus antaa kevään aikana eduskun­nalle esityksen paikal­lista sopimista laven­ta­vasta lainsää­dän­nöstä, joka astuu voimaan syyskuun alkuun mennessä.

- Jos partit eivät kykene tekemään sopimusta, hallitus tekee keväällä eduskun­nalle esityksen kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tista, jolla suoma­laisen työn hinta­kil­pai­lu­kykyä vahvis­tetaan lainsää­dän­tö­teitse.

- Hallitus uudistaa työvoi­ma­hal­linnon palve­luita siten, että nopeaan ja aktii­viseen työnhakuun kannus­tetaan nykyistä vahvemmin.

Muun muassa nämä toimet tarkoit­tavat, että juna ei seiso. Juna kulkee. Etenemme määrä­tie­toi­sesti kohti tavoi­tet­tamme – Suomen talouden suunnan kääntä­mistä. Hallitus on asettanut tavoit­teeksi työlli­syyden vahvis­tu­misen 110 000 hengellä. Jos uusia päätöksiä tämän tavoitteen saavut­ta­mi­seksi tarvitaan, ne tehdään.

Käänne on tehtävä - työn kautta.

Talouden tasapai­not­ta­minen oli kevään halli­tus­neu­vot­te­luissa toinen keskeinen tekijä, joka yhdisti kaikkia halli­tus­puo­lueita. Yhteinen linjamme työlli­syyden ja kasvun vahvis­ta­misen lisäksi oli ja on saada Suomen talous kestä­välle pohjalle myös nopeasti vaikut­tavin toimin. Siksi teemme tällä hetkellä säästö­pää­töksiä.

Esimer­kiksi koulu­tuksen säästöt varmasti kirpai­sevat jokaisen sivis­tykseen uskovan kokoo­mus­laisen sydäntä. Mutta tehtä­vämme on puolustaa yhdessä sovittua talouden tasapai­no­tus­linjaa. Kokoomus tunnistaa vastuunsa.

Olen luotta­vaisin mielin sen suhteen, että koulu­tuksen etua valvo­massa on kokoo­mus­lainen ministeri. Vaikeassa tilan­teessa voi toimia monella tapaa. Varomaton jättää jälkeensä paljon tuhoa, mutta taitava näkee näissäkin päätök­sissä mahdol­li­suuksia uudistua ja uudistaa.

Kokoomus on sivis­tyksen puolustaja myös vaikeassa tilan­teessa. Vaikka monesta meistä tuntuu siltä, ettei koulu­tus­po­liit­ti­sella agendalla paljon muuta ole kuin säästöjä, tämä ei vastaa todel­li­suutta. Varhais­kas­va­tuk­sessa käynnistyy kehit­tä­mis­oh­jelma; juuri nimettiin johto­ryhmä viemään perus­o­petus 2020-luvulle;  opetta­ja­kou­lu­tusta uudis­tetaan; lukio­kou­lu­tuk­sessa on alkamassa iso uudis­tustyö; ammatil­lisen koulu­tuksen reformi, joka tukee yksilöl­lisiä opinpolkuja ja työpai­koilla oppimista on käynnis­tetty; yliopis­tojen profi­loi­tu­mista omille vahvuusa­lueilleen vauhdi­tetaan.

Kokoo­mus­laisena sivis­tys­po­lii­tikkona on suunnattava katse eteenpäin. Kun saamme luotua käänteen, jossa Suomen talous lähtee taas nousuun, voidaan sivis­tykseen, koulu­tukseen, tutki­mukseen, osaamiseen taas panostaa vahvemmin myös talou­del­li­sesti.

Sivistys ei ole meille kokoo­mus­lai­sille välinearvo – se on arvo itsessään. Sivis­tyksen lisäksi vastuu on aina ollut Kokoo­muksen ydinarvoja. Vastuu ei ole aitoa, jos se ei ulotu tulevien sukupolvien elinmah­dol­li­suuksiin. Kokoomus haluaa, että Suomi on kunnian­hi­moisen ja järkevän ilmas­to­po­li­tiikan kärjessä jatkos­sakin.

Nykyme­nolla käymme uhkapeliä ilmas­tolla. Se peli ei välttä­mättä kostaudu vielä meidän elinai­ka­namme, mutta lapsil­lamme ja lasten­lap­sil­lamme voi tilanne olla toinen.

Olemme nähneet yli 10 vuoden päässä olevia riskejä hyvin heikosti, eikä globaaleja ratkaisuja vaativia ongelmia ole oikein osattu ratkoa. Juuri näiden heikkouksien voitta­mi­sesta on viime kädessä ollut kyse viime lauan­taina päätty­neissä Pariisin ilmas­to­neu­vot­te­luissa.

Onneksi tällä kertaa päästiin monta askelta eteenpäin. Ensim­mäistä kertaa kaikki merkit­tävät maat antoivat selkeän sitou­muksen päästö­jensä rajoit­ta­mi­sesta. Vuoden 2009 Kööpen­ha­minan lässäh­dyksen sijaan Pariisin signaali on, että kaikki ymmär­tävät tilanteen vakavuuden ja pelaavat samaan maaliin.

Nyt on aika tehdä Pariisin hengestä totta. On käärittävä hihat kaikkialla  – myös meillä Suomessa. Kokoo­muksen tavoite on siirty­minen hiili­neut­raaliin energiaan. Halusimme halli­tus­oh­jelmaan histo­rial­liset tavoitteet luopua kivihii­lestä ja puolittaa fossii­lisen öljyn käyttö. Haluamme myös toteuttaa nämä kunnian­hi­moiset mutta tarpeel­liset tavoitteet aikatau­lussaan eli vuoteen 2030 mennessä. Me teemme jo esimer­kiksi sitä mistä Ranska alkoi ilmas­to­ko­kouksen yhtey­dessä vasta puhua: Suomessa sähkö­au­tojen autovero puolittuu tämän vaali­kauden aikana.

Pariisin henki ei toteudu vain halli­tusten päätök­sillä. Tarvitaan meidän jokaisen omia tekoja. Esimer­kiksi Helsin­gissä fiksu energia­re­montti edellyttää ennen kaikkea asuntojen energia­te­hok­kuutta, polttoe­nergian korvaa­mista lämpö­pum­puilla ja ennak­ko­luu­lot­to­muutta vaikkapa sähkö­auton hankki­mi­sessa. Kokoomus haluaa kannustaa ja poistaa esteitä, mutta mikä yhtä tärkeää, haluamme haastaa jokaisen suoma­laisen ilmas­to­tal­koisiin omassa elämässään.

Monet meistä kaipaavat mitat­ta­vuutta, jotta tavoite tulee toteu­tettua. Taidan itse kuulua tähän ryhmään. Myrsky­va­roitus ry:n ilmas­to­lupaus-kampanja on syksyn aikana innos­tanut monia ottamaan tavoit­teeksi henki­lö­koh­taisten hiili­pääs­tö­jensä puolit­ta­misen 10 vuodessa. Oma taipa­leeni henki­lö­koh­taisen ilmas­to­lu­pauksen parissa alkoi tänään.

Kokoomus puhui muutama vuosi sitten toivosta. Se on viesti, joka ei ole vanhen­tunut yhtään. Se on parasta mitä politii­kalla saa. Martti Lindqvist on kirjoit­tanut: “Toivo on kykyä haluta, että huominen tulisi” ja toisaalta “pelko vie voimat ja tappaa toivon”.

Pyrkimys parempaan pitää sisällään toivon. Meillä on vaikeuksia, ja negatii­visia kehitys­kulkuja, mutta myös paljon hyvää, toimivaa, monia ylpeyden aiheita.

Nykypo­li­tiikkaa syytetään usein vaihtoeh­dot­to­muu­desta. Asioita perus­tellaan sillä, että jotain on “pakko tehdä”. Kyllä, itsekin olen siihen joskus syyllis­tynyt. Mutta tosiasia on, että aina on vaihtoehto. Aina on oltava vaihtoehto. Vaihtoeh­dot­tomuus on pelottava kuva.

Ja Kokoomus on puolue, joka ei valitse vaihtoeh­dokseen pelkoa, Kokoomus valitsee toivon.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoeh­dokseen työn ja teot.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoeh­dokseen tulevai­suuden.

Kokoomus on puolue, joka uskoo ihmisiin ja heidän tekemiinsä valin­toihin.

Kokoomus on puolue, joka ei valittele ongelmia, Kokoomus hakee ratkaisuja.

Tämä ajattelu vaatii myös kärsi­väl­li­syyttä. Käytännön päätökset ovat valtavan hitaita. Harvasta päätök­sestä syntyy vaikutus välit­tö­mästi. Ja tämä toimii sekä hyvissä että huonoissa päätök­sissä. Suurim­massa osassa hyviä tavoit­teita tarvitaan lukuisia päätöksiä oikeaan suuntaan, yksi päätös harvoin tekee vielä ihmeitä.

Eikä yksikään poliit­tinen päätös ole yhtä tehokas kuin asiaansa uskovien ihmisten sinnikäs työ. Siitä syntyy kasvu. Siitä syntyy käänne. Poliit­ti­silla päätök­sillä voimme korkeintaan avittaa tätä tapah­tumaan.

Mutta olemme nyt hyvällä paikalla avitta­massa suoma­laisten omaa tekemistä ja yritte­liäi­syyttä. Kokoomus on vahva talous­osaaja ja todel­linen valtion­hoitaja. Se on hieno jatkumo ja olen joka ainoa päivä ylpeä saadessani olla osa sitä.

Samaan aikaan on syytä todeta ja hyvä muistaa, että Kokoomus ei ole valtio­va­rain­mi­nis­teriön virka­kunnan jatke. Kokoomus ei ole yhdenkään etujär­jestön mario­netti. Me olemme arvopuolue. Me viemme eteenpäin niitä arvoja, aatteita ja ajatuksia, joihin me uskomme.

Draaman kaari näyttää kulkevan niin, että Kokoomus yritetään väkisin leimata johonkin tiettyyn nurkkaan. Kokoomus, jo nimensä mukai­sesti, on pohjau­tunut, ei etuajat­teluun, vaan kokoavaan ja yhdis­tävään aatteeseen. Puolu­eessa on ollut aina läsnä sekä vapautta että sosiaa­lista vastuuta koros­tavat, perin­teitä arvos­tavat ja yhteis­kuntaa uudis­tavat näkökulmat.

Haluan johtaa kokoo­musta, joka tekee parhaansa tuon aatteel­lisen perinnön eri näkökulmien yhdis­tä­misen puolesta. Haluan johtaa kokoo­musta, joka epävar­moi­nakin aikoina ja varsinkin silloin perustaa tekemi­sensä arvoihin. Haluan johtaa kokoo­musta, joka määrit­telee suunnan itse. Kokoo­musta, jonka suunnan määrittää jokainen kokoo­mus­lainen. Haluan johtaa kokoo­musta, joka luottaa ihmiseen, siihen, että meistä jokainen on paras määrit­te­lemään omat unelmansa, oman hyvän elämänsä.

Kokoo­muk­sella on aina ollut kyky löytää kunakin aikana uskottava polku, miten Suomi pärjää ja menestyy maailman muutok­sessa. Kyse ei ole vain hetkessä pärjää­mi­sestä vaan rohkeasta muutokseen tarttu­mi­sesta sen mahdol­li­suuksia hyödyntäen ja ratkaisuja etsien.

Tämä syrjäinen, pohjoinen, pieni maa on nostettu lujalla työllä, sisulla ja sitkey­dellä yhdeksi maailman parhaista maista syntyä, elää ja kuolla. Tätä perintöä kunnioittaen me katsomme ja menemme eteenpäin. Suomi ja suoma­laiset ovat aina onnis­tuneet ratkai­semaan vaikeat tilanteet ja löytämään suunnan. Tämä taito on meissä yhä: toimimme ja ratkai­semme. Kun käänne on tehtävä, teemme sen.

Olen puhunut paljon kokoo­muksen uudesta tavasta toimia. Mitä se on?

  • Uskal­lusta parantaa maailmaa. Rakentaa avointa ja kansain­vä­listä Suomea, jossa jokainen voi rakentaa omista lähtö­koh­distaan hyvän elämän.
  •  Suoma­laisten luotta­muksen kunnioit­ta­mista. Nöyryyttä sen edessä, että suoma­laiset ovat luottaneet ja luottavat kokoo­muksen hoitavan työtä ja taloutta, koulu­tusta ja tervey­den­huoltoa, ympäristöä ja kansain­vä­lisiä suhteita.
  • Rohkeutta laittaa itsensä likoon. Joka ainoa päivä. Uskal­lusta yrittää, uskal­lusta erehtyä, uskal­lusta myöntää virheet ja oppia niistä.
  •  Jokaisen ihmisen ainut­laa­tui­suuden tunnis­ta­mista ja tunnus­ta­mista. Jokaisen ihmisarvon järkäh­tä­mä­töntä kunnioit­ta­mista. Näistä kumpuavaa mahdol­li­suuksien tasa-arvoa.
  • Uskoa Suomeen, uskoa vahvaan yhdis­tävään aatteeseen, yhteisiin arvoihin. Arvojen taitta­mista konkreet­ti­siksi teoiksi.
  • Uskal­lusta olla utelias. Rohkeutta nähdä avautuva maailma symbo­loi­massa toivoa eikä pelkoa.
  • Rohkeutta uskoa hyvään.
  • Ennen kaikkea se on rohkeutta välittää. Välittää niin paljon, että pelottaa. Ja silti ja juuri siksi uskal­lusta tehdä ratkaisuja, olla eturi­vissä tarttu­massa ympäröivän maailman mahdol­li­suuksiin eikä taustalla taker­tu­massa saavu­tet­tuihin etuihin.

 

Suomi pystyy parempaan - yhdessä.

 

Puheen­johtaja Alexander Stubbin Snellman-säätiön talvi­se­mi­naa­rissa pitämä puhe.


Kokoomus.fi