Stubb: Ratkai­seva kevät halli­tuk­sen tavoit­tei­den saavut­ta­mi­sessa

Julkaistu: 13.02.2016

Kokoo­mus on kanta­nut halli­tus­vas­tuuta pitkään. Pitkä halli­tus­vas­tuu on osoi­tus siitä, että suoma­lai­set ovat luot­ta­neet ja luot­ta­vat meihin.

Tämän luot­ta­muk­sen edessä on oltava nöyrä ja kiitol­li­nen.

Samalla pitää olla itsel­leen ja muille rehel­li­nen: olemme olleet osa hyviä päätök­siä, laihoja koali­tio­hal­li­tus­ten kompro­mis­seja, merkit­tä­viä tekoja ja myös hetkiä, jolloin ei ole saatu riit­tä­västi aikaan.

Välillä on hyvä pysäh­tyä miet­ti­mään, mikä on se lisä­arvo, minkä Kokoo­muk­sen muka­naolo halli­tuk­seen tuo. Mihin meitä tarvi­taan? Miksi Kokoo­muk­sen on syytä olla halli­tuk­sessa sen sijaan, että voisimme käyt­tää enem­män aikaa aatteel­li­sen korjaus­vel­kamme paik­kaa­mi­seen ja keskit­tyä halli­tus­vas­tuussa olevien arvos­te­luun oppo­si­tion penkeiltä. Miksi kuun­te­lemme korvat punai­sina kritiik­kiä koulu­tus­sääs­töistä ja pyrki­myk­sistä vahvis­taa Suomen kilpai­lu­ky­kyä lain­sää­dän­nön kautta?

Tällä hetkellä tehtä­vät sopeu­tus- ja kilpai­lu­ky­ky­toi­met herät­tä­vät paljon kritiik­kiä, osin ansai­tus­ti­kin. Kukaan niitä ei mielik­seen tee, esimer­kiksi koulu­tus­sääs­töt kourai­se­vat sivis­tys­por­va­rin sielua syvältä. Mutta ei niitä huvik­seen tehdä. Niitä tehdään siksi, että talous on kuralla. Eikä se siitä muuksi muutu ilman, että käänne saadaan aikaan. Käänne on tehtävä. Kään­teen teke­mi­seen tarvi­taan Kokoo­musta.

Yksi valtio­va­rain­mi­nis­te­ri­öön välit­ty­nyt viesti herätti erityi­sesti pohti­maan sitä, missä menemme nyt ja minne meidän on pyrit­tävä. Viesti oli tiivis­tet­tynä seuraava:

Selai­lin menneen vuoden kalen­te­ria ja laskes­ke­lin. Minulla ja kuulo­vam­mai­sella pojal­lani on ollut noin 40 käyn­tiä erikois­lää­kä­reillä. Laskut näistä yhteensä muutama sata euroa. Meillä käy kotona puhe­te­ra­peutti kerran viikossa niin kauan kuin tarpeen on ja kohta käy myös viit­to­ma­kie­len opet­taja. Pojalla on oma hoito­tiimi. Heiltä saa aina kysyä jos on jotain asiaa. Tuleva leik­kaus ja siihen liit­tyvä kuntou­tus on maksu­tonta. Lisäksi saamme vielä Kelasta tukea. Monessa maassa jäisimme ilman apua. Suomessa hoito on huip­pua. Sairaus ei syrji, kaikki ovat siinä samalla viivalla, mutta kaikille tarjo­taan sama hoito. Aina­kin minun pojal­leni on ollut lotto­voitto syntyä juuri Suomeen.”

Kokoo­musta tarvi­taan siihen, että kuulo­vam­mai­sen pojan ja hänen perheensä tarpeista pysty­tään huoleh­ti­maan myös tule­vai­suu­dessa. Että hahmo­te­taan, mitä se todel­li­suu­dessa edel­lyt­tää, että meillä on hyvin­voin­ti­val­tio­malli myös jatkossa. Että tehdään rohkeasti päätök­siä työn ja yrit­tä­mi­sen ja sitä kautta kasva­vien vero­tu­lo­jen puolesta. Ei vain sanota. Tehdään.

Tämä asia ei avaudu ihan yksin­ker­tai­sesti. Miten vaikka paikal­li­nen sopi­mi­nen liit­tyy siihen, saako Kalle 9-v. puhe­te­ra­piaa? Siten se liit­tyy, että vain työstä synty­vät ne veroeu­rot, joilla palve­lut rahoi­te­taan. Siten se liit­tyy, että pitää olla työtä, jota tehdä, työtä, jota teet­tää. Työtä, josta saa palk­kaa, työtä, josta kannat­taa maksaa palk­kaa.

Kuvaa­mani esimerkki osoit­taa tärkeim­män syyn siihen, että Kokoo­muk­sen lupaus viime vaaleissa oli aset­taa työ etusi­jalle. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus pitää huolta kaikista suoma­lai­sista taus­taan ja tulo­ta­soon katso­matta. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus ihmi­sille itsensä kehit­tä­mi­seen. Lupaus työn puolesta on lupaus tule­vai­suu­den hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan puolesta.

Työ on etusi­jalla myös tämän halli­tuk­sen tehtä­vä­lis­talla. Kokoo­mus ei ole siihen aivan osaton.

Halli­tuk­sen tavoit­teena on lisätä työl­li­syyttä 110 000 hengellä tämän vaali­kau­den aikana. Työl­li­syy­sas­tetta olisi kyet­tävä nosta­maan lähes neljällä prosent­tiyk­si­köllä vuoteen 2019 mennessä.

Tavoite on kunnian­hi­moi­nen, mutta mahdol­li­nen. Annan tästä kaksi esimerk­kiä:

-Vuosina 1996-1999 työl­li­syy­saste nousi 4,1 prosent­tiyk­si­köllä.

-Vuosina 2004-2008 työl­li­syy­saste nousi 3,4 prosent­tiyk­si­köllä.

Halli­tuk­sen työl­li­syys­ta­voit­teen saavut­ta­mi­nen on mahdol­lista, mutta se edel­lyt­tää päätök­siä. Tavoite voi toteu­tua vain etupai­noi­silla ja voimak­kailla toimilla.

Halli­tus­oh­jel­man tavoit­teena on lopet­taa velaksi elämi­nen vuoteen 2021 mennessä. Tämä voi onnis­tua vain työl­li­syyttä lisää­mällä. Halli­tuk­sen työl­li­syy­sas­te­ta­voit­teen toteut­ta­mi­nen vahvis­taisi julkista taloutta noin kolmella miljar­dilla eurolla.

Nyt elämme ratkai­se­via viik­koja tämän halli­tuk­sen työlin­jan kannalta. Nyt nähdään, mihin tästä halli­tuk­sesta on. Puhum­meko työstä ja hyvin­voin­nista kauniisti, vai asetam­meko työn etusi­jalle päätök­sen­teossa. Nyt eletään niitä hetkiä, jolloin nähdään myös, mitkä puolu­eet ovat käytän­nössä valmiit edis­tä­mään työtä ja yrit­tä­jyyttä. Löytyykö tarpeeksi päät­tä­väi­syyttä vai anne­taanko periksi? Kokoo­mus ei aio antaa periksi, kun puolus­tet­ta­vana on suoma­lai­nen työ.

Tosia­sia on se, että tällä hetkellä valmis­teilla olevat toimet eivät riitä toteut­ta­maan halli­tus­oh­jel­massa asetet­tua 72 prosen­tin työl­li­syys­ta­voi­tetta. Koska tavoit­teesta ei ole mitään syytä luopua, se tarkoit­taa käytän­nössä sitä, että halli­tus­oh­jel­massa jo sovi­tut toimet on vietävä maaliin mahdol­li­sim­man kunnian­hi­moi­sesti. Sen lisäksi on käytävä läpi, minkä mitta­luo­kan lisä­toi­mia halli­tuk­sen olisi nyt etupai­not­tei­sesti linjat­tava, jotta 72 prosen­tin tavoit­teen saavut­ta­mi­nen on halli­tus­kau­della mahdol­lista.

Samaan aikaan työmark­ki­na­jär­jes­töt yrit­tä­vät viidettä kertaa neuvo­tella yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sesta.

Yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sella ja sen sijaan laadi­tulla halli­tuk­sen kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tilla on yksi yhtei­nen tavoite: palaut­taa suoma­lai­sen työn kilpai­lu­kyky.

Suomi on monesta eri syystä menet­tä­nyt hinta­kil­pai­lu­ky­ky­ään. Palkat ovat nous­seet samaan aikaan kun yritys­ten tuot­ta­vuus on romah­ta­nut.

Suomessa palkan­muo­dos­tus on erit­täin keski­tet­tyä. Keski­tetty ja jäykkä työmark­ki­na­jär­jes­telmä ei ole kyen­nyt sopeu­tu­maan nope­aan muutok­seen.

Ennen Suomen EMU-jäse­nyyttä tiedet­tiin hyvin ongel­mat, joita voi aiheu­tua siitä, että valuut­ta­kurs­sin kautta tapah­tu­vaa sopeu­tu­mista (deval­vaa­tiota) ei enää olisi käytössä. Tiedet­tiin, että mahdol­li­nen kilpai­lu­ky­ky­on­gelma voisi johtaa suureen työt­tö­myy­teen. EMU-ratkai­sua tehtäessä yhteis­kun­nassa kyllä ymmär­ret­tiin, että yhteis­va­luu­tan oloissa tarvi­taan uuden­laista jous­ta­vuutta.

Epäsym­met­ris­ten shok­kien varalle varau­dut­tiin esimer­kiksi perus­ta­malla työelä­ke­ra­has­toi­hin ja työt­tö­myys­kas­soi­hin suhdan­ne­tal­le­tus­jär­jes­tel­mät eli ns. EMU-pusku­rit.

Turun Sano­mat kirjoitti 31.12.1998 näin:

”Euroon siir­ty­mi­nen tuo väis­tä­mättä uusia paino­tuk­sia myös suoma­lai­sille työmark­ki­noille. Kun deval­vaa­tiolla ja inflaa­tiolla speku­lointi ovat poissa laskuista, koros­tu­vat kilpai­lu­ky­vyn yllä­pi­tä­mi­sessä kustan­nus­ta­son hillintä ja jous­tava sopeu­tu­mi­nen nopei­siin­kin muutok­siin.”

Ennen Suomen EMU-jäse­nyyttä tiedet­tiin, että mahdol­li­nen kilpai­lu­ky­ky­on­gelma voisi johtaa suureen työt­tö­myy­teen.

Kun nopeita ratkai­suja kustan­nus­kil­pai­lu­ky­vyn palaut­ta­mi­seksi olisi sittem­min pitä­nyt tehdä, miten kävi? Muutok­siin sopeu­tu­mi­nen ei ole ollut tarpeeksi jous­ta­vaa, nopeaa ja toimi­vaa. Muut Pohjois­maat uudis­ti­vat ponte­vasti työmark­ki­noi­taan kun me poljimme paikal­lamme.

Toisen­lai­sessa ympä­ris­tössä keski­tetty palkan­muo­dos­tus on voinut toimia oikein­kin hyvin isän­maan parhaaksi. Mutta se että se on toimi­nut jossain tilan­teessa, ei tarkoita sitä että se toimisi aina. Maailma on muut­tu­nut.

Paitsi, että valuut­tamme on jäykempi, myös yritys­ten kilpai­lua­se­massa tapah­tuu muutok­sia paljon nopeam­min ja useam­min kuin aikai­sem­min. Se mitä tapah­tuu vaik­kapa Kiinan metal­li­teol­li­suu­dessa vaikut­taa välit­tö­mästi suoma­lais­ten yritys­ten todel­li­suu­teen.

Isot irti­sa­no­mi­set tai sanee­rauk­set ovat aina esimerk­kejä myöhässä olevasta reagoin­nista. Jos meillä ei ole Suomessa kykyä jatku­vasti sopeu­tua usei­siin pieniin muutok­siin, olemme liian usein reagoi­massa isosti ja liian myöhään. Se on ihmis­ten elämän­ti­lan­teen kannalta aina huonompi vaih­toehto.

Jäyk­kyyk­sien keskellä ainoa asia, joka on jous­ta­nut ja jous­taa, on työt­tö­myys.

Viime vuosina on kyllä kyetty teke­mään maltil­li­sia palk­ka­rat­kai­suja, annan työmark­ki­na­jär­jes­töille arvoa siitä. Tällä menolla kilpai­lu­ky­vyn korjaa­mi­nen kestää kuiten­kin jopa vuosi­kym­me­niä. Meillä ei olisi aikaa odotella. Yksin tänä­kin vuonna valtio ottaa yli viisi miljar­dia euroa uutta velkaa.

Siksi nyt tarvi­taan nopeam­pia toimia. Toivon todella, että työmark­ki­na­jär­jes­töt kyke­ne­vät kanta­maan vastuunsa hinta­kil­pai­lu­ky­kyä vahvis­ta­van ratkai­sun teke­mi­sestä.

Työlin­jan kannalta monin verroin tärkeämpi asia on kuiten­kin paikal­li­nen sopi­mi­nen. Paikal­li­sen sopi­mi­sen mahdol­lis­ta­mi­nen ja sen myötä tuleva työmark­ki­noi­den parempi jous­ta­vuus on yksi keskei­sistä syistä, miksi Kokoo­mus tämän halli­tuk­sen ohjel­man alle­kir­joitti.

Nykyi­nen kilpai­lu­kyky on ongelma joil­le­kin yrityk­sille, joil­le­kin ei. Samoin yrityk­sen tilanne voi heilah­taa dramaat­ti­sesti vaik­kapa yhden saadun tai mene­te­tyn tilauk­sen myötä. Tarvit­tai­siin yritys­koh­taista jous­toa palkoista ja työeh­doista sopi­mi­seen.

Halli­tuk­sen tavoit­teena on, että yrityk­sissä kyetään nykyistä laajem­min paikal­li­sesti sopi­maan kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­sesta, työl­li­syy­den vahvis­ta­mi­sesta ja työsuh­teen ehdoista.

Halli­tus on joulu­kuun alussa aset­ta­nut Pekka Timo­sen vetä­män kolmi­kan­tai­sen työryh­män valmis­te­le­maan lain­sää­dän­tö­muu­tok­sia paikal­lista sopi­mista ja henki­lös­tön aseman vahvis­ta­mista koskien. Työryh­män työn on valmis­tut­tava 15.3. mennessä.

Ymmär­rän hyvin, että työmark­ki­na­jär­jes­töt halua­vat tietää paikal­li­sen sopi­mi­sen päälin­jat ennen kuin voivat neuvo­tella yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sesta. Työmark­ki­na­jär­jes­töt ovat mukana Timo­sen työryh­mässä ja tietä­vät hyvin valmis­te­lussa olevan mallin pääpiir­teet.

Palkan­saa­ja­jär­jes­töt ovat myös ilmoit­ta­neet, että lähtö­koh­tana on oltava paikal­li­sen sopi­mi­sen lisää­mi­nen työeh­to­so­pi­mus­ten, ei lain­sää­dän­nön kautta.

Timo­sen työryhmä valmis­te­lee sellaista lain­sää­dän­töä, että siinä otetaan huomioon työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­tel­män puit­teissa tapah­tuva paikal­li­nen sopi­mi­nen ensi­si­jai­sena paikal­li­sen sopi­mi­sen muotona.

Lailla säädet­täi­siin, että järjes­täy­ty­mät­tö­mät, mutta yleis­si­to­vuu­den piirissä olevat yrityk­set saisi­vat vaste­des, toisin kuin nyt, sovel­taa työeh­to­so­pi­muk­sen paikal­li­sen sopi­mi­sen määräyk­siä. Tästä ei vaikut­taisi olevan eriä­viä näke­myk­siä.

Lakiin kirjat­tai­siin myös paikal­li­sen sopi­mi­sen peli­sään­nöt ja vahvis­tet­tai­siin henki­lös­tön asemaa ja tiedon­saan­tia työpai­koilla. Tästä­kään ei vaikut­taisi olevan isoa erimie­li­syyttä.

Lain kolmas osa olisi paikal­li­sen sopi­mi­sen vähim­mäi­sala. Vähim­mäi­sala ei tarkoita, että paikal­li­nen sopi­mi­nen olisi pakol­lista, vaan että se olisi ylipäänsä mahdol­lista, toisin kuin nyt. Luon­te­vaa olisi, että yleis­si­to­vuu­den piirissä olevien eli järjes­täy­ty­mät­tö­mien yritys­ten paikal­li­sen sopi­mi­sen vähim­mäi­sa­lue kirjat­tai­siin lakiin.

Järjes­täy­ty­nei­den yritys­ten osalta tietysti työeh­to­so­pi­mus­tie on ensi­si­jai­nen. Jokin perä­lauta on kuiten­kin oltava: halli­tus ei voi hyväk­syä sitä, että joil­la­kin aloilla paikal­li­nen sopi­mi­nen ei olisi lain­kaan mahdol­lista jatkos­sa­kaan, vaikka siihen oltai­siin paikal­li­sesti haluk­kaita molem­min puolin. Mehän vahvis­tamme samalla paikal­li­sen henki­lös­tön asemaa lain­sää­dän­nöllä.

Olen­nai­sin kysy­mys on paikal­li­nen palkan­muo­dos­tus. Palkan­ko­ro­tuk­sista päät­tä­mi­nen, erityi­sesti palkan­ko­ro­tus­ten jaka­mi­sesta päät­tä­mi­nen on saatava työpaik­ka­so­pi­mi­sen piiriin. Jos tämän halli­tus­kau­den jälkeen vielä­kin sovi­taan jokai­selle henki­lölle pakol­li­sista liit­to­jen yleis­ko­ro­tuk­sista ja ohite­taan paikal­lis­ten osapuol­ten tahto, olemme epäon­nis­tu­neet.

Uskon, että paikal­li­sen sopi­mi­sen tarpeesta on vahva ymmär­rys molem­milla puolilla työmark­ki­na­pöy­tää. Kun työeh­to­so­pi­muk­siin kirja­taan laveat paikal­li­sen sopi­mi­sen peri­aat­teet, lakiin kirja­tulla vähim­mäi­sa­lu­eella ei ole tässä merki­tystä.

On syytä muis­taa ja muis­tut­taa, että kukaan ei hae paikal­li­sen sane­lun mallia – ei halli­tus aina­kaan. Paikal­li­nen sopi­mi­nen on nimensä mukai­sesti sopi­mista, yhdessä.

Isoilla sanoilla, kuten demo­kra­tia, on merki­tystä vain jos niille anne­taan merki­tystä. Meidän tulee laajen­taa demo­kra­tian piiriä ja toimi­vuutta, ei supis­taa sitä korpo­ra­tis­min ja etujär­jes­tö­po­li­tii­kan hyväksi. Vaaleilla on oltava merki­tystä. Niillä on merki­tystä vain, jos vaaleilla vali­tut käyt­tä­vät valtaa, joka lakeja säätä­välle edus­kun­nalle kuuluu. Siksi halli­tus ei ole ääne­tön yhtiö­mies. Meidän on asetet­tava tavoit­teet ja oltava valmiita toimiin, joilla käänne tehdään.

Kokoo­mus haluaa puolus­taa työtä ja edis­tää työl­li­syyttä. Haluamme lisätä sopi­mus­va­pautta ja edis­tää pien­ten ja suur­ten yritys­ten mahdol­li­suuk­sia työl­lis­tää enem­män suoma­lai­sia. Haluamme varmis­taa, että vaikeassa tilan­teessa yrityk­sillä on muita­kin keinoja sopeu­tua kuin työn­te­ki­jöi­den irti­sa­no­mi­nen. Haluamme mahdol­lis­taa uusien työpaik­ko­jen synty­mistä ja edis­tää työvoi­man siir­ty­mistä korkeam­man tuot­ta­vuu­den aloille. Sitä kautta syntyy työstä saatava lisä­arvo: koko yhteis­kun­nan hyvin­vointi. Siksi me olemme halli­tuk­sessa. Siihen tarvi­taan Kokoo­musta.

Tämän halli­tuk­sen työlis­talta löytyy myös sote-uudis­tus. Ja on löyty­nyt useam­man halli­tuk­sen työlis­talta jo ennen tätä­kin.

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tusta ei voi enää lykätä tai viivyt­tää. Se on tehtävä kestä­vyys­va­jeen ja palve­lu­jen saata­vuu­den takia. Uudis­tus on vietävä eteen­päin myös sen takia, että kansa­lais­ten usko maan asioi­den hoitoon ei kestä tilan­netta, jossa päät­tä­jät eivät saa yhtä tärkeim­mistä uudis­tuk­sista eteen­päin vuosien­kaan yrit­tä­mi­sen jälkeen.

Sote- ja alue­uu­dis­tus on Suomen histo­rian merkit­tä­vim­piä julki­sia palve­luita koske­via uudis­tuk­sia. Tästä syystä se on myös mahdol­li­suus, jossa kokoo­mus­lais­ten ympäri maan on oltava aktii­vi­sia ja oma-aloit­tei­sia.

Halli­tuk­sessa on sovittu uudis­tuk­selle hallin­nol­li­sia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päät­tä­mättä. Ja kuiten­kin juuri se sisältö on se, millä on käytän­nössä suurin painoarvo. Se, millä onnis­tu­mis­tamme mita­taan suoma­lais­ten sote-palve­luita käyt­tä­vien ja veroja maksa­vien ihmis­ten silmissä.

Kokoo­mus tekee uudis­tusta sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut edellä, ihmi­siä varten. Jono­jen lyhe­ne­mi­nen, palve­lu­jen para­ne­mi­nen ja talou­del­li­sen kanto­ky­vyn turvaa­mi­nen pitkälle tule­vai­suu­teen ovat meille tärkeim­piä. Meidän päähuo­miomme ei kiin­nity hallin­toon, himme­lei­hin tai yläta­son raken­tei­siin. Kokoo­muk­sella on uudis­tuk­sessa kolme pääta­voi­tetta: sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen laaja valin­nan­va­paus, joka lyhen­tää jonoja, lisää tasa-arvoa ja paran­taa laatua; kolmen miljar­din kestä­vyys­va­je­vai­ku­tuk­sen varmis­ta­mi­nen sekä työn vero­tuk­sen kiris­ty­mi­sen estä­mi­nen. Nämä asiat on halli­tuk­sen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi.

Lisäksi Kokoo­mus tahtoo pitää huolta kaupun­ki­seu­tu­jen elin­voi­masta ja kunnasta paikal­lis­de­mo­kra­tian pääasial­li­sena näyt­tä­mönä. Samalla on mahdol­li­suus myös tehos­taa ja selkeyt­tää hallin­toa ja rahoi­tusta. Sote-palve­lu­jen tasosta päät­tää viime kädessä valtio lain­sää­dän­nössä. Vastuun ja vallan on oltava samoissa käsissä, joten selkein tapa hoitaa rahoi­tusta on valtion kautta. Kansa­lais­ten ja eri tasoilla toimi­vien päät­tä­jien pitää ymmär­tää, mistä rahat tule­vat ja mihin ne käyte­tään. Vero­tuk­sen pitää myös olla koko­nai­suu­des­saan ohjat­ta­vaa. Valtion tasolla on seurat­tava, ettei vero­tus kiristy. Vero­tuk­sen pain­opis­tettä tulee siir­tää työn vero­tuk­sesta kulu­tus- ja hait­ta­ve­roi­hin. Tällaista koko­nais­har­kin­taa voidaan tehdä vain valtion tasolla.

Täällä puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa haluan antaa meille, teille, kokoo­mus­lai­sille vaikut­ta­jille muis­ti­lis­tan, jota noudat­ta­malle pääsemme sote-ratkai­sun sisäl­tö­jen raken­ta­mi­sessa pitkälle.

-Kokoo­mus­lai­set hake­vat ratkai­suja, joilla suoma­lai­set parhai­ten itse pysty­vät vaikut­ta­maan palve­lui­hinsa.

-Kokoo­mus­lai­set sitou­tu­vat etsi­mään malleja ja toimin­ta­ta­poja, joilla suoma­lais­ten korkea­ta­soi­set palve­lut turva­taan tule­vai­suu­des­sa­kin tulo­ta­soon katso­matta ja julki­sen sekto­rin kanto­kyky ne kestää.

-Kokoo­mus­lai­set varmis­ta­vat, että laaja valin­nan­va­paus toteu­tuu myös alueel­li­sesti.

-Kokoo­mus­lai­set ovat varmis­ta­massa, että kunnat eivät perus­teetta nosta vero­jaan.

-Kokoo­mus­lai­set ovat tuke­massa tehok­kaan erito­ten pk-yrityk­set ja järjes­töt huomioi­van moni­tuot­ta­ja­mal­lin synty­mistä sote-tuotan­toon.

-Kokoo­mus­lai­set pitä­vät huolta tule­van maakun­nan talou­del­li­sesta kanto­ky­vystä ja palve­lu­tuo­tan­non tehok­kuu­desta. Palve­lu­verkko ja -taso mitoi­te­taan kestä­västi.

-Kokoo­mus­lai­set kanta­vat huolta ja toimi­vat, jotta asia­kas­mak­sut eivät nouse liian korkeiksi.

-Kokoo­mus­lai­set ovat varmis­ta­massa että elin­voi­mai­set kaupun­ki­seu­dut vahvis­tu­vat uudis­tuk­sessa ja että elin­keino- ja työl­li­syys­po­li­tiik­kaa tehdään tule­vai­suu­teen katsoen, ei mennei­syyttä haikail­len.

-Kokoo­mus­lai­set teke­vät omalle kunnal­leen tule­vai­suu­den­nä­ky­män uudessa ympä­ris­tössä.

-Kokoo­mus­lai­set tarkas­te­le­vat ennak­ko­luu­lot­to­masti, kannat­taako alue­uu­dis­tuk­sen yhtey­dessä syven­tää kuntien välistä yhteis­työtä tai tehdä kunta­lii­tok­sia.

-Kokoo­mus­lai­set varmis­ta­vat, että tervey­den ja hyvin­voin­nin edis­tä­mi­nen painot­tuu uudessa kunnassa riit­tä­västi.

-Kokoo­mus­lai­set ajavat inno­va­tii­vi­sia ja ennak­ko­luu­lot­to­mia palve­lu­tuo­tan­to­ta­poja alueil­laan. Digi­ta­li­saa­tio ja tekno­lo­gian hyödyn­tä­mi­nen ovat valta­via mahdol­li­suuk­sia tuot­taa parem­pia palve­luja pienem­millä kustan­nuk­silla.

Sote-uudis­tus on tehtävä. Nyt emme voi enää jumit­taa paikoil­lamme purnaa­massa meille epämie­lui­sista yksi­tyis­koh­dista. Tätä on kukin puolue pääs­syt pitkällä sote-matkalla teke­mään. Kokoo­mus on puolue joka hakee ratkai­suja.

Muis­tu­tan vielä, miksi sote-uudis­tusta tehdään: ei hallin­non takia, ei itsei­sar­voi­sen sääs­tä­mi­sen takia. Siksi, että kuulo­vam­mai­sen pojan perhe pärjää. Siksi, että ikäih­mi­sistä pide­tään arvok­kaasti huolta. Siksi, että jokai­nen pääsee korkea­ta­soi­seen tervey­den­huol­toon sitä tarvi­tes­saan tulo­ta­soon katso­matta. Siksi me olemme halli­tuk­sessa. Siihen tarvi­taan Kokoo­musta.

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen uudis­tusta ei voi enää lykätä tai viivyt­tää. Se on tehtävä kestä­vyys­va­jeen ja palve­lu­jen saata­vuu­den takia. Uudis­tus on vietävä eteen­päin myös sen takia, että kansa­lais­ten usko maan asioi­den hoitoon ei kestä tilan­netta, jossa päät­tä­jät eivät saa yhtä tärkeim­mistä uudis­tuk­sista eteen­päin vuosien­kaan yrit­tä­mi­sen jälkeen.

Sote- ja alue­uu­dis­tus on Suomen histo­rian merkit­tä­vim­piä julki­sia palve­luita koske­via uudis­tuk­sia. Tästä syystä se on myös mahdol­li­suus, jossa kokoo­mus­lais­ten ympäri maan on oltava aktii­vi­sia ja oma-aloit­tei­sia.

Halli­tuk­sessa on sovittu uudis­tuk­selle hallin­nol­li­sia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päät­tä­mättä. Ja kuiten­kin juuri se sisältö on se, millä on käytän­nössä suurin painoarvo. Se, millä onnis­tu­mis­tamme mita­taan suoma­lais­ten sote-palve­luita käyt­tä­vien ja veroja maksa­vien ihmis­ten silmissä.

Kokoo­mus tekee uudis­tusta sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut edellä, ihmi­siä varten. Jono­jen lyhe­ne­mi­nen, palve­lu­jen para­ne­mi­nen ja talou­del­li­sen kanto­ky­vyn turvaa­mi­nen pitkälle tule­vai­suu­teen ovat meille tärkeim­piä. Meidän päähuo­miomme ei kiin­nity hallin­toon, himme­lei­hin tai yläta­son raken­tei­siin.

Kokoo­muk­sella on uudis­tuk­sessa kolme pääta­voi­tetta: sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen laaja valin­nan­va­paus, joka lyhen­tää jonoja, lisää tasa-arvoa ja paran­taa laatua; kolmen miljar­din kestä­vyys­va­je­vai­ku­tuk­sen varmis­ta­mi­nen sekä työn vero­tuk­sen kiris­ty­mi­sen estä­mi­nen. Nämä asiat on halli­tuk­sen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi.

Lisäksi Kokoo­mus tahtoo pitää huolta kaupun­ki­seu­tu­jen elin­voi­masta ja kunnasta paikal­lis­de­mo­kra­tian pääasial­li­sena näyt­tä­mönä. Samalla on mahdol­li­suus myös tehos­taa ja selkeyt­tää hallin­toa ja rahoi­tusta.

Kolman­tena koko­nai­suu­tena muutama sana talou­desta.

Kevään kehys­riihi on halli­tuk­selle yksi näytön paikka sen osalta, kuinka vahvasti halli­tus omaan ohjel­maansa uskoo.

Talous tasa­pai­noon ja lisää työtä Suomeen. Näin voisi tiivis­tää halli­tuk­sen talous­po­li­tii­kan linjan ydin­koh­dat.

Nyt julki­sen sekto­rin rahoi­tuk­sessa on kymme­nen miljar­din euron kestä­vyys­vaje. Halli­tus on sopi­nut, että tällä vaali­kau­della tehdään päätök­set, joilla tämä kymme­nen miljar­din aukko kate­taan vuoteen 2030 mennessä.

Kokoo­mus uskoo näihin tavoit­tei­siin. Kunnian­hi­moi­sista raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista, neljän miljar­din euron sopeu­tus­pää­tök­sistä ja jo maini­tusta 72 % työl­li­syys­ta­voit­teesta on pidet­tävä kiinni. Nämä ovat ne maalit, joiden saavut­ta­mista halli­tus keväällä kehys­rii­hessä arvioi.

Moni saat­taa ihme­tellä, miksi Kokoo­mus taker­tuu lukui­hin. Tärkeää on hahmot­taa, mitä näiden luku­jen takana on. Sääs­töt ja refor­mit eivät ole Kokoo­muk­selle itse­tar­koi­tus. Me haluamme pitää näistä ”nume­roista” kiinni, koska vain siten voimme taata, että yhä useampi suoma­lai­nen pääsee mukaan työelä­mään, jotta hyvin­voin­tiyh­teis­kunta säilyy kuris­tu­matta velka­kier­tee­seen.

Isossa koko­nai­suu­dessa usein unoh­tuu se, että julki­set menomme kasva­vat koko ajan. Ne kasva­vat sääs­töistä huoli­matta, kun ikään­ty­mi­sestä johtu­vat menot lisään­ty­vät. Halli­tuk­sen sääs­tö­tal­koi­den tehtävä on vain hillitä meno­jen kasvu­vauh­tia. Tähän tosia­si­aan perus­tuu myös se, ettemme voi kestä­vällä tavalla ratkaista isoa haas­tetta pelkin meno­sääs­töin.

Meidän on pystyt­tävä muut­ta­maan talou­den raken­teita – tapaa, jolla vaik­kapa sote- tai kunta­teh­tä­viä hoidamme. Meidän on lisät­tävä työl­li­syyttä, eli käsi­pa­rien määrää, jotka Suomen raken­ta­mi­seen osal­lis­tu­vat. Muuten tulemme valin­neeksi alati jatku­van näivet­ty­mi­sen tien. Valmis­tau­tu­mi­nen julki­sen talou­den riiheen on jo täydessä vauh­dissa. Teen päätök­sen valtio­va­rain­mi­nis­te­riön kehy­seh­do­tuk­sesta ensi viikolla.

Jo nyt on selvää, että huhti­kuussa halli­tus joutuu teke­mään täyden­tä­viä sääs­tö­pää­tök­siä, jotta halli­tus­oh­jel­massa sovi­tussa neljän miljar­din euron tavoit­teessa pysy­tään. Tämä johtuu halli­tuk­sen peruut­ta­mista tai saavut­ta­matta jääneistä sääs­töistä, jotka nyt on korvat­tava toisaalta. Lähdemme siitä, että halli­tuk­sen on kaikessa päätök­sen­teossa asetet­tava työ etusi­jalle: tämä koskee myös sopeu­tus­rat­kai­suja. Siksi olen anta­nut toimek­sian­non, että lisä­so­peu­tuk­sia etsi­tään ensi­si­jai­sesti toimen­pi­teistä, jotka sääs­tön lisäksi vahvis­ta­vat työl­li­syyttä.

Lisä­sääs­tö­jen mitta­luokka tarken­tuu lähi­päi­vinä, kun valtio­va­rain­mi­nis­te­riö saa lasken­tansa valmiiksi. Halli­tuk­sella on oltava valmiutta ja rohkeutta tehdä ne toimen­pi­teet, joita aset­ta­mamme tavoit­teet edel­lyt­tä­vät. Ei luku­jen ja nume­roi­den takia. Hyvin­voin­nin takia. Siksi me olemme halli­tuk­sessa. Siihen tarvi­taan Kokoo­musta.

Lopuksi haluan muis­tut­taa siitä, mikä kuiten­kin on olen­naista. Arvot, joiden varassa poli­tiik­kaa teemme. Meille tärkeitä arvoja ovat esimer­kiksi sivis­tys, välit­tä­mi­nen, vapaus ja vastuu, mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo sekä kannus­ta­vuus. Meidän tehtä­vämme on viedä Suomea eteen­päin noiden arvo­jen mukai­sesti.  Tehtä­vämme on turvata noiden arvo­jen toteu­tu­mi­nen myös tule­vai­suu­dessa. Siksi meidän on luotava edel­ly­tyk­set korkealle työl­li­syy­delle niin, ettei tule­vai­suu­dessa tarvitse leikata esimer­kiksi koulu­tuk­sesta. Siksi me ajamme sosi­aali- ja tervey­den­huol­toon valin­nan­va­pautta ja edel­ly­tämme, että se toteu­tuu. Tehtä­vämme on tait­taa arvo­poh­jaa teoiksi.

Edel­leen koros­tan, että myös halli­tus­vas­tuussa on kyet­tävä lyhen­tä­mään aatteel­lista korjaus­vel­kaa. Myös halli­tus­val­lassa olevan puolu­een on kyet­tävä uudis­tu­maan myös aatteel­li­sesti. Puolu­eet ja niiden ajat­telu eivät ole immuu­neja maail­man muutok­selle, niiden on elet­tävä maail­man muutok­sessa, pyrit­tävä vaikut­ta­maan maail­man muutok­sen suun­taan. Jotta voimme uudis­taa, meidän on itse­kin kyet­tävä uudis­tu­maan. Siihen­kin tarvi­taan kokoo­musta – koko jouk­kuetta.

Siksi olen sitou­tu­nut ”projek­tiin 2018”, siihen, että joulu­kuussa 2018 meillä on uusi peri­aa­teoh­jelma ja jouk­ku­eena, puolu­eena, uusi tapa toimia. Ja siitä seuraa­vaan yhtei­seen tavoit­tee­seemme 2019, jolloin Kokoo­mus on edus­kun­ta­vaa­leissa jälleen Suomen suurin puolue. Emme voi tavoi­tella yhtään vähem­pää. Pohja­työtä on tehty, on aika alkaa tapah­tua.

 

Puheen­joh­taja, valtio­va­rain­mi­nis­teri Alexan­der Stub­bin puhe puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa 13.2.2016