Kokoomus.fi
Stubb: Ratkaiseva kevät halli­tuksen tavoit­teiden saavut­ta­mi­sessa

Stubb: Ratkaiseva kevät halli­tuksen tavoit­teiden saavut­ta­mi­sessa

Julkaistu: 13.2.16 Uutiset

Kokoomus on kantanut halli­tus­vas­tuuta pitkään. Pitkä halli­tus­vastuu on osoitus siitä, että suoma­laiset ovat luottaneet ja luottavat meihin.

Tämän luotta­muksen edessä on oltava nöyrä ja kiitol­linen.

Samalla pitää olla itselleen ja muille rehel­linen: olemme olleet osa hyviä päätöksiä, laihoja koali­tio­hal­li­tusten kompro­misseja, merkit­täviä tekoja ja myös hetkiä, jolloin ei ole saatu riittä­västi aikaan.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on se lisäarvo, minkä Kokoo­muksen mukanaolo halli­tukseen tuo. Mihin meitä tarvitaan? Miksi Kokoo­muksen on syytä olla halli­tuk­sessa sen sijaan, että voisimme käyttää enemmän aikaa aatteel­lisen korjaus­vel­kamme paikkaa­miseen ja keskittyä halli­tus­vas­tuussa olevien arvos­teluun opposition penkeiltä. Miksi kuunte­lemme korvat punaisina kritiikkiä koulu­tus­sääs­töistä ja pyrki­myk­sistä vahvistaa Suomen kilpai­lu­kykyä lainsää­dännön kautta?

Tällä hetkellä tehtävät sopeutus- ja kilpai­lu­ky­ky­toimet herät­tävät paljon kritiikkiä, osin ansai­tus­tikin. Kukaan niitä ei mielikseen tee, esimer­kiksi koulu­tus­säästöt kourai­sevat sivis­tys­por­varin sielua syvältä. Mutta ei niitä huvikseen tehdä. Niitä tehdään siksi, että talous on kuralla. Eikä se siitä muuksi muutu ilman, että käänne saadaan aikaan. Käänne on tehtävä. Käänteen tekemiseen tarvitaan Kokoo­musta.

Yksi valtio­va­rain­mi­nis­te­riöön välit­tynyt viesti herätti erityi­sesti pohtimaan sitä, missä menemme nyt ja minne meidän on pyrittävä. Viesti oli tiivis­tettynä seuraava:

Selailin menneen vuoden kalen­teria ja laskes­kelin. Minulla ja kuulo­vam­mai­sella pojallani on ollut noin 40 käyntiä erikois­lää­kä­reillä. Laskut näistä yhteensä muutama sata euroa. Meillä käy kotona puhete­ra­peutti kerran viikossa niin kauan kuin tarpeen on ja kohta käy myös viitto­ma­kielen opettaja. Pojalla on oma hoito­tiimi. Heiltä saa aina kysyä jos on jotain asiaa. Tuleva leikkaus ja siihen liittyvä kuntoutus on maksu­tonta. Lisäksi saamme vielä Kelasta tukea. Monessa maassa jäisimme ilman apua. Suomessa hoito on huippua. Sairaus ei syrji, kaikki ovat siinä samalla viivalla, mutta kaikille tarjotaan sama hoito. Ainakin minun pojalleni on ollut lotto­voitto syntyä juuri Suomeen.”

Kokoo­musta tarvitaan siihen, että kuulo­vam­maisen pojan ja hänen perheensä tarpeista pystytään huoleh­timaan myös tulevai­suu­dessa. Että hahmo­tetaan, mitä se todel­li­suu­dessa edellyttää, että meillä on hyvin­voin­ti­val­tio­malli myös jatkossa. Että tehdään rohkeasti päätöksiä työn ja yrittä­misen ja sitä kautta kasvavien verotu­lojen puolesta. Ei vain sanota. Tehdään.

Tämä asia ei avaudu ihan yksin­ker­tai­sesti. Miten vaikka paikal­linen sopiminen liittyy siihen, saako Kalle 9-v. puhete­rapiaa? Siten se liittyy, että vain työstä syntyvät ne veroeurot, joilla palvelut rahoi­tetaan. Siten se liittyy, että pitää olla työtä, jota tehdä, työtä, jota teettää. Työtä, josta saa palkkaa, työtä, josta kannattaa maksaa palkkaa.

Kuvaamani esimerkki osoittaa tärkeimmän syyn siihen, että Kokoo­muksen lupaus viime vaaleissa oli asettaa työ etusi­jalle. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus pitää huolta kaikista suoma­lai­sista taustaan ja tulotasoon katso­matta. Lupaus työn puolesta on samalla lupaus ihmisille itsensä kehit­tä­miseen. Lupaus työn puolesta on lupaus tulevai­suuden hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan puolesta.

Työ on etusi­jalla myös tämän halli­tuksen tehtä­vä­lis­talla. Kokoomus ei ole siihen aivan osaton.

Halli­tuksen tavoit­teena on lisätä työlli­syyttä 110 000 hengellä tämän vaali­kauden aikana. Työlli­syy­sas­tetta olisi kyettävä nostamaan lähes neljällä prosent­tiyk­si­köllä vuoteen 2019 mennessä.

Tavoite on kunnian­hi­moinen, mutta mahdol­linen. Annan tästä kaksi esimerkkiä:

-Vuosina 1996-1999 työlli­syy­saste nousi 4,1 prosent­tiyk­si­köllä.

-Vuosina 2004-2008 työlli­syy­saste nousi 3,4 prosent­tiyk­si­köllä.

Halli­tuksen työlli­syys­ta­voitteen saavut­ta­minen on mahdol­lista, mutta se edellyttää päätöksiä. Tavoite voi toteutua vain etupai­noi­silla ja voimak­kailla toimilla.

Halli­tus­oh­jelman tavoit­teena on lopettaa velaksi eläminen vuoteen 2021 mennessä. Tämä voi onnistua vain työlli­syyttä lisää­mällä. Halli­tuksen työlli­syy­sas­te­ta­voitteen toteut­ta­minen vahvis­taisi julkista taloutta noin kolmella miljar­dilla eurolla.

Nyt elämme ratkai­sevia viikkoja tämän halli­tuksen työlinjan kannalta. Nyt nähdään, mihin tästä halli­tuk­sesta on. Puhummeko työstä ja hyvin­voin­nista kauniisti, vai asetammeko työn etusi­jalle päätök­sen­teossa. Nyt eletään niitä hetkiä, jolloin nähdään myös, mitkä puolueet ovat käytän­nössä valmiit edistämään työtä ja yrittä­jyyttä. Löytyykö tarpeeksi päättä­väi­syyttä vai annetaanko periksi? Kokoomus ei aio antaa periksi, kun puolus­tet­tavana on suoma­lainen työ.

Tosiasia on se, että tällä hetkellä valmis­teilla olevat toimet eivät riitä toteut­tamaan halli­tus­oh­jel­massa asetettua 72 prosentin työlli­syys­ta­voi­tetta. Koska tavoit­teesta ei ole mitään syytä luopua, se tarkoittaa käytän­nössä sitä, että halli­tus­oh­jel­massa jo sovitut toimet on vietävä maaliin mahdol­li­simman kunnian­hi­moi­sesti. Sen lisäksi on käytävä läpi, minkä mitta­luokan lisätoimia halli­tuksen olisi nyt etupai­not­tei­sesti linjattava, jotta 72 prosentin tavoitteen saavut­ta­minen on halli­tus­kau­della mahdol­lista.

Samaan aikaan työmark­ki­na­jär­jestöt yrittävät viidettä kertaa neuvo­tella yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sesta.

Yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sella ja sen sijaan laadi­tulla halli­tuksen kilpai­lu­ky­ky­pa­ke­tilla on yksi yhteinen tavoite: palauttaa suoma­laisen työn kilpai­lukyky.

Suomi on monesta eri syystä menet­tänyt hinta­kil­pai­lu­ky­kyään. Palkat ovat nousseet samaan aikaan kun yritysten tuottavuus on romah­tanut.

Suomessa palkan­muo­dostus on erittäin keski­tettyä. Keski­tetty ja jäykkä työmark­ki­na­jär­jes­telmä ei ole kyennyt sopeu­tumaan nopeaan muutokseen.

Ennen Suomen EMU-jäsenyyttä tiedettiin hyvin ongelmat, joita voi aiheutua siitä, että valuut­ta­kurssin kautta tapah­tuvaa sopeu­tu­mista (deval­vaa­tiota) ei enää olisi käytössä. Tiedettiin, että mahdol­linen kilpai­lu­ky­ky­on­gelma voisi johtaa suureen työttö­myyteen. EMU-ratkaisua tehtäessä yhteis­kun­nassa kyllä ymmär­rettiin, että yhteis­va­luutan oloissa tarvitaan uuden­laista jousta­vuutta.

Epäsym­met­risten shokkien varalle varau­duttiin esimer­kiksi perus­ta­malla työelä­ke­ra­has­toihin ja työttö­myys­kas­soihin suhdan­ne­tal­le­tus­jär­jes­telmät eli ns. EMU-puskurit.

Turun Sanomat kirjoitti 31.12.1998 näin:

”Euroon siirty­minen tuo väistä­mättä uusia paino­tuksia myös suoma­lai­sille työmark­ki­noille. Kun deval­vaa­tiolla ja inflaa­tiolla speku­lointi ovat poissa laskuista, koros­tuvat kilpai­lu­kyvyn ylläpi­tä­mi­sessä kustan­nus­tason hillintä ja joustava sopeu­tu­minen nopei­siinkin muutoksiin.”

Ennen Suomen EMU-jäsenyyttä tiedettiin, että mahdol­linen kilpai­lu­ky­ky­on­gelma voisi johtaa suureen työttö­myyteen.

Kun nopeita ratkaisuja kustan­nus­kil­pai­lu­kyvyn palaut­ta­mi­seksi olisi sittemmin pitänyt tehdä, miten kävi? Muutoksiin sopeu­tu­minen ei ole ollut tarpeeksi joustavaa, nopeaa ja toimivaa. Muut Pohjoismaat uudis­tivat ponte­vasti työmark­ki­noitaan kun me poljimme paikal­lamme.

Toisen­lai­sessa ympäris­tössä keski­tetty palkan­muo­dostus on voinut toimia oikeinkin hyvin isänmaan parhaaksi. Mutta se että se on toiminut jossain tilan­teessa, ei tarkoita sitä että se toimisi aina. Maailma on muuttunut.

Paitsi, että valuut­tamme on jäykempi, myös yritysten kilpai­lua­se­massa tapahtuu muutoksia paljon nopeammin ja useammin kuin aikai­semmin. Se mitä tapahtuu vaikkapa Kiinan metal­li­teol­li­suu­dessa vaikuttaa välit­tö­mästi suoma­laisten yritysten todel­li­suuteen.

Isot irtisa­no­miset tai sanee­raukset ovat aina esimerkkejä myöhässä olevasta reagoin­nista. Jos meillä ei ole Suomessa kykyä jatku­vasti sopeutua useisiin pieniin muutoksiin, olemme liian usein reagoi­massa isosti ja liian myöhään. Se on ihmisten elämän­ti­lanteen kannalta aina huonompi vaihtoehto.

Jäykkyyksien keskellä ainoa asia, joka on joustanut ja joustaa, on työttömyys.

Viime vuosina on kyllä kyetty tekemään maltil­lisia palkka­rat­kaisuja, annan työmark­ki­na­jär­jes­töille arvoa siitä. Tällä menolla kilpai­lu­kyvyn korjaa­minen kestää kuitenkin jopa vuosi­kym­meniä. Meillä ei olisi aikaa odotella. Yksin tänäkin vuonna valtio ottaa yli viisi miljardia euroa uutta velkaa.

Siksi nyt tarvitaan nopeampia toimia. Toivon todella, että työmark­ki­na­jär­jestöt kykenevät kantamaan vastuunsa hinta­kil­pai­lu­kykyä vahvis­tavan ratkaisun tekemi­sestä.

Työlinjan kannalta monin verroin tärkeämpi asia on kuitenkin paikal­linen sopiminen. Paikal­lisen sopimisen mahdol­lis­ta­minen ja sen myötä tuleva työmark­ki­noiden parempi joustavuus on yksi keskei­sistä syistä, miksi Kokoomus tämän halli­tuksen ohjelman allekir­joitti.

Nykyinen kilpai­lukyky on ongelma joillekin yrityk­sille, joillekin ei. Samoin yrityksen tilanne voi heilahtaa dramaat­ti­sesti vaikkapa yhden saadun tai menetetyn tilauksen myötä. Tarvit­taisiin yritys­koh­taista joustoa palkoista ja työeh­doista sopimiseen.

Halli­tuksen tavoit­teena on, että yrityk­sissä kyetään nykyistä laajemmin paikal­li­sesti sopimaan kilpai­lu­kyvyn paran­ta­mi­sesta, työlli­syyden vahvis­ta­mi­sesta ja työsuhteen ehdoista.

Hallitus on joulukuun alussa asettanut Pekka Timosen vetämän kolmi­kan­taisen työryhmän valmis­te­lemaan lainsää­dän­tö­muu­toksia paikal­lista sopimista ja henki­löstön aseman vahvis­ta­mista koskien. Työryhmän työn on valmis­tuttava 15.3. mennessä.

Ymmärrän hyvin, että työmark­ki­na­jär­jestöt haluavat tietää paikal­lisen sopimisen päälinjat ennen kuin voivat neuvo­tella yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sesta. Työmark­ki­na­jär­jestöt ovat mukana Timosen työryh­mässä ja tietävät hyvin valmis­te­lussa olevan mallin pääpiirteet.

Palkan­saa­ja­jär­jestöt ovat myös ilmoit­taneet, että lähtö­kohtana on oltava paikal­lisen sopimisen lisää­minen työeh­to­so­pi­musten, ei lainsää­dännön kautta.

Timosen työryhmä valmis­telee sellaista lainsää­däntöä, että siinä otetaan huomioon työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­telmän puitteissa tapahtuva paikal­linen sopiminen ensisi­jaisena paikal­lisen sopimisen muotona.

Lailla säädet­täisiin, että järjes­täy­ty­mät­tömät, mutta yleis­si­to­vuuden piirissä olevat yritykset saisivat vastedes, toisin kuin nyt, soveltaa työeh­to­so­pi­muksen paikal­lisen sopimisen määräyksiä. Tästä ei vaikut­taisi olevan eriäviä näkemyksiä.

Lakiin kirjat­taisiin myös paikal­lisen sopimisen pelisäännöt ja vahvis­tet­taisiin henki­löstön asemaa ja tiedon­saantia työpai­koilla. Tästäkään ei vaikut­taisi olevan isoa erimie­li­syyttä.

Lain kolmas osa olisi paikal­lisen sopimisen vähim­mäisala. Vähim­mäisala ei tarkoita, että paikal­linen sopiminen olisi pakol­lista, vaan että se olisi ylipäänsä mahdol­lista, toisin kuin nyt. Luontevaa olisi, että yleis­si­to­vuuden piirissä olevien eli järjes­täy­ty­mät­tömien yritysten paikal­lisen sopimisen vähim­mäi­salue kirjat­taisiin lakiin.

Järjes­täy­ty­neiden yritysten osalta tietysti työeh­to­so­pi­mustie on ensisi­jainen. Jokin perälauta on kuitenkin oltava: hallitus ei voi hyväksyä sitä, että joillakin aloilla paikal­linen sopiminen ei olisi lainkaan mahdol­lista jatkos­sakaan, vaikka siihen oltaisiin paikal­li­sesti haluk­kaita molemmin puolin. Mehän vahvis­tamme samalla paikal­lisen henki­löstön asemaa lainsää­dän­nöllä.

Olennaisin kysymys on paikal­linen palkan­muo­dostus. Palkan­ko­ro­tuk­sista päättä­minen, erityi­sesti palkan­ko­ro­tusten jakami­sesta päättä­minen on saatava työpaik­ka­so­pi­misen piiriin. Jos tämän halli­tus­kauden jälkeen vieläkin sovitaan jokai­selle henki­lölle pakol­li­sista liittojen yleis­ko­ro­tuk­sista ja ohitetaan paikal­listen osapuolten tahto, olemme epäon­nis­tuneet.

Uskon, että paikal­lisen sopimisen tarpeesta on vahva ymmärrys molem­milla puolilla työmark­ki­na­pöytää. Kun työeh­to­so­pi­muksiin kirjataan laveat paikal­lisen sopimisen periaatteet, lakiin kirja­tulla vähim­mäi­sa­lu­eella ei ole tässä merki­tystä.

On syytä muistaa ja muistuttaa, että kukaan ei hae paikal­lisen sanelun mallia – ei hallitus ainakaan. Paikal­linen sopiminen on nimensä mukai­sesti sopimista, yhdessä.

Isoilla sanoilla, kuten demokratia, on merki­tystä vain jos niille annetaan merki­tystä. Meidän tulee laajentaa demokratian piiriä ja toimi­vuutta, ei supistaa sitä korpo­ra­tismin ja etujär­jes­tö­po­li­tiikan hyväksi. Vaaleilla on oltava merki­tystä. Niillä on merki­tystä vain, jos vaaleilla valitut käyttävät valtaa, joka lakeja säätä­välle eduskun­nalle kuuluu. Siksi hallitus ei ole äänetön yhtiömies. Meidän on asetettava tavoitteet ja oltava valmiita toimiin, joilla käänne tehdään.

Kokoomus haluaa puolustaa työtä ja edistää työlli­syyttä. Haluamme lisätä sopimus­va­pautta ja edistää pienten ja suurten yritysten mahdol­li­suuksia työllistää enemmän suoma­laisia. Haluamme varmistaa, että vaikeassa tilan­teessa yrityk­sillä on muitakin keinoja sopeutua kuin työnte­ki­jöiden irtisa­no­minen. Haluamme mahdol­listaa uusien työpaik­kojen synty­mistä ja edistää työvoiman siirty­mistä korkeamman tuotta­vuuden aloille. Sitä kautta syntyy työstä saatava lisäarvo: koko yhteis­kunnan hyvin­vointi. Siksi me olemme halli­tuk­sessa. Siihen tarvitaan Kokoo­musta.

Tämän halli­tuksen työlis­talta löytyy myös sote-uudistus. Ja on löytynyt useamman halli­tuksen työlis­talta jo ennen tätäkin.

Sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen uudis­tusta ei voi enää lykätä tai viivyttää. Se on tehtävä kestä­vyys­vajeen ja palve­lujen saata­vuuden takia. Uudistus on vietävä eteenpäin myös sen takia, että kansa­laisten usko maan asioiden hoitoon ei kestä tilan­netta, jossa päättäjät eivät saa yhtä tärkeim­mistä uudis­tuk­sista eteenpäin vuosienkaan yrittä­misen jälkeen.

Sote- ja alueuu­distus on Suomen historian merkit­tä­vimpiä julkisia palve­luita koskevia uudis­tuksia. Tästä syystä se on myös mahdol­lisuus, jossa kokoo­mus­laisten ympäri maan on oltava aktii­visia ja oma-aloit­teisia.

Halli­tuk­sessa on sovittu uudis­tuk­selle hallin­nol­lisia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päättä­mättä. Ja kuitenkin juuri se sisältö on se, millä on käytän­nössä suurin painoarvo. Se, millä onnis­tu­mis­tamme mitataan suoma­laisten sote-palve­luita käyttävien ja veroja maksavien ihmisten silmissä.

Kokoomus tekee uudis­tusta sosiaali- ja terveys­pal­velut edellä, ihmisiä varten. Jonojen lyhene­minen, palve­lujen parane­minen ja talou­del­lisen kanto­kyvyn turvaa­minen pitkälle tulevai­suuteen ovat meille tärkeimpiä. Meidän päähuo­miomme ei kiinnity hallintoon, himme­leihin tai ylätason raken­teisiin. Kokoo­muk­sella on uudis­tuk­sessa kolme pääta­voi­tetta: sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen laaja valin­nan­vapaus, joka lyhentää jonoja, lisää tasa-arvoa ja parantaa laatua; kolmen miljardin kestä­vyys­va­je­vai­ku­tuksen varmis­ta­minen sekä työn verotuksen kiris­ty­misen estäminen. Nämä asiat on halli­tuksen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi.

Lisäksi Kokoomus tahtoo pitää huolta kaupun­ki­seu­tujen elinvoi­masta ja kunnasta paikal­lis­de­mo­kratian pääasial­lisena näyttämönä. Samalla on mahdol­lisuus myös tehostaa ja selkeyttää hallintoa ja rahoi­tusta. Sote-palve­lujen tasosta päättää viime kädessä valtio lainsää­dän­nössä. Vastuun ja vallan on oltava samoissa käsissä, joten selkein tapa hoitaa rahoi­tusta on valtion kautta. Kansa­laisten ja eri tasoilla toimivien päättäjien pitää ymmärtää, mistä rahat tulevat ja mihin ne käytetään. Verotuksen pitää myös olla kokonai­suu­dessaan ohjat­tavaa. Valtion tasolla on seurattava, ettei verotus kiristy. Verotuksen painopis­tettä tulee siirtää työn verotuk­sesta kulutus- ja haitta­ve­roihin. Tällaista kokonais­har­kintaa voidaan tehdä vain valtion tasolla.

Täällä puolue­val­tuuston kokouk­sessa haluan antaa meille, teille, kokoo­mus­lai­sille vaikut­ta­jille muisti­listan, jota noudat­ta­malle pääsemme sote-ratkaisun sisäl­töjen raken­ta­mi­sessa pitkälle.

-Kokoo­mus­laiset hakevat ratkaisuja, joilla suoma­laiset parhaiten itse pystyvät vaikut­tamaan palve­lui­hinsa.

-Kokoo­mus­laiset sitou­tuvat etsimään malleja ja toimin­ta­tapoja, joilla suoma­laisten korkea­ta­soiset palvelut turvataan tulevai­suu­des­sakin tulotasoon katso­matta ja julkisen sektorin kantokyky ne kestää.

-Kokoo­mus­laiset varmis­tavat, että laaja valin­nan­vapaus toteutuu myös alueel­li­sesti.

-Kokoo­mus­laiset ovat varmis­ta­massa, että kunnat eivät perus­teetta nosta verojaan.

-Kokoo­mus­laiset ovat tukemassa tehokkaan eritoten pk-yritykset ja järjestöt huomioivan monituot­ta­ja­mallin synty­mistä sote-tuotantoon.

-Kokoo­mus­laiset pitävät huolta tulevan maakunnan talou­del­li­sesta kanto­ky­vystä ja palve­lu­tuo­tannon tehok­kuu­desta. Palve­lu­verkko ja -taso mitoi­tetaan kestä­västi.

-Kokoo­mus­laiset kantavat huolta ja toimivat, jotta asiakas­maksut eivät nouse liian korkeiksi.

-Kokoo­mus­laiset ovat varmis­ta­massa että elinvoi­maiset kaupun­ki­seudut vahvis­tuvat uudis­tuk­sessa ja että elinkeino- ja työlli­syys­po­li­tiikkaa tehdään tulevai­suuteen katsoen, ei mennei­syyttä haikaillen.

-Kokoo­mus­laiset tekevät omalle kunnalleen tulevai­suu­den­nä­kymän uudessa ympäris­tössä.

-Kokoo­mus­laiset tarkas­te­levat ennak­ko­luu­lot­to­masti, kannat­taako alueuu­dis­tuksen yhtey­dessä syventää kuntien välistä yhteis­työtä tai tehdä kunta­lii­toksia.

-Kokoo­mus­laiset varmis­tavat, että terveyden ja hyvin­voinnin edistä­minen painottuu uudessa kunnassa riittä­västi.

-Kokoo­mus­laiset ajavat innova­tii­visia ja ennak­ko­luu­lot­tomia palve­lu­tuo­tan­to­tapoja alueillaan. Digita­li­saatio ja tekno­logian hyödyn­tä­minen ovat valtavia mahdol­li­suuksia tuottaa parempia palveluja pienem­millä kustan­nuk­silla.

Sote-uudistus on tehtävä. Nyt emme voi enää jumittaa paikoil­lamme purnaa­massa meille epämie­lui­sista yksityis­koh­dista. Tätä on kukin puolue päässyt pitkällä sote-matkalla tekemään. Kokoomus on puolue joka hakee ratkaisuja.

Muistutan vielä, miksi sote-uudis­tusta tehdään: ei hallinnon takia, ei itsei­sar­voisen säästä­misen takia. Siksi, että kuulo­vam­maisen pojan perhe pärjää. Siksi, että ikäih­mi­sistä pidetään arvok­kaasti huolta. Siksi, että jokainen pääsee korkea­ta­soiseen tervey­den­huoltoon sitä tarvi­tessaan tulotasoon katso­matta. Siksi me olemme halli­tuk­sessa. Siihen tarvitaan Kokoo­musta.

Sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen uudis­tusta ei voi enää lykätä tai viivyttää. Se on tehtävä kestä­vyys­vajeen ja palve­lujen saata­vuuden takia. Uudistus on vietävä eteenpäin myös sen takia, että kansa­laisten usko maan asioiden hoitoon ei kestä tilan­netta, jossa päättäjät eivät saa yhtä tärkeim­mistä uudis­tuk­sista eteenpäin vuosienkaan yrittä­misen jälkeen.

Sote- ja alueuu­distus on Suomen historian merkit­tä­vimpiä julkisia palve­luita koskevia uudis­tuksia. Tästä syystä se on myös mahdol­lisuus, jossa kokoo­mus­laisten ympäri maan on oltava aktii­visia ja oma-aloit­teisia.

Halli­tuk­sessa on sovittu uudis­tuk­selle hallin­nol­lisia raameja. Raamien sisältö on yhä pitkälti päättä­mättä. Ja kuitenkin juuri se sisältö on se, millä on käytän­nössä suurin painoarvo. Se, millä onnis­tu­mis­tamme mitataan suoma­laisten sote-palve­luita käyttävien ja veroja maksavien ihmisten silmissä.

Kokoomus tekee uudis­tusta sosiaali- ja terveys­pal­velut edellä, ihmisiä varten. Jonojen lyhene­minen, palve­lujen parane­minen ja talou­del­lisen kanto­kyvyn turvaa­minen pitkälle tulevai­suuteen ovat meille tärkeimpiä. Meidän päähuo­miomme ei kiinnity hallintoon, himme­leihin tai ylätason raken­teisiin.

Kokoo­muk­sella on uudis­tuk­sessa kolme pääta­voi­tetta: sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen laaja valin­nan­vapaus, joka lyhentää jonoja, lisää tasa-arvoa ja parantaa laatua; kolmen miljardin kestä­vyys­va­je­vai­ku­tuksen varmis­ta­minen sekä työn verotuksen kiris­ty­misen estäminen. Nämä asiat on halli­tuksen piirissä jo sovittu ja näistä me emme tingi.

Lisäksi Kokoomus tahtoo pitää huolta kaupun­ki­seu­tujen elinvoi­masta ja kunnasta paikal­lis­de­mo­kratian pääasial­lisena näyttämönä. Samalla on mahdol­lisuus myös tehostaa ja selkeyttää hallintoa ja rahoi­tusta.

Kolmantena kokonai­suutena muutama sana talou­desta.

Kevään kehys­riihi on halli­tuk­selle yksi näytön paikka sen osalta, kuinka vahvasti hallitus omaan ohjel­maansa uskoo.

Talous tasapainoon ja lisää työtä Suomeen. Näin voisi tiivistää halli­tuksen talous­po­li­tiikan linjan ydinkohdat.

Nyt julkisen sektorin rahoi­tuk­sessa on kymmenen miljardin euron kestä­vyysvaje. Hallitus on sopinut, että tällä vaali­kau­della tehdään päätökset, joilla tämä kymmenen miljardin aukko katetaan vuoteen 2030 mennessä.

Kokoomus uskoo näihin tavoit­teisiin. Kunnian­hi­moi­sista raken­teel­li­sista uudis­tuk­sista, neljän miljardin euron sopeu­tus­pää­tök­sistä ja jo maini­tusta 72 % työlli­syys­ta­voit­teesta on pidettävä kiinni. Nämä ovat ne maalit, joiden saavut­ta­mista hallitus keväällä kehys­rii­hessä arvioi.

Moni saattaa ihmetellä, miksi Kokoomus takertuu lukuihin. Tärkeää on hahmottaa, mitä näiden lukujen takana on. Säästöt ja reformit eivät ole Kokoo­muk­selle itsetar­koitus. Me haluamme pitää näistä ”numeroista” kiinni, koska vain siten voimme taata, että yhä useampi suoma­lainen pääsee mukaan työelämään, jotta hyvin­voin­tiyh­teis­kunta säilyy kuris­tu­matta velka­kier­teeseen.

Isossa kokonai­suu­dessa usein unohtuu se, että julkiset menomme kasvavat koko ajan. Ne kasvavat säästöistä huoli­matta, kun ikään­ty­mi­sestä johtuvat menot lisään­tyvät. Halli­tuksen säästö­tal­koiden tehtävä on vain hillitä menojen kasvu­vauhtia. Tähän tosia­siaan perustuu myös se, ettemme voi kestä­vällä tavalla ratkaista isoa haastetta pelkin menosäästöin.

Meidän on pystyttävä muuttamaan talouden raken­teita – tapaa, jolla vaikkapa sote- tai kunta­teh­täviä hoidamme. Meidän on lisättävä työlli­syyttä, eli käsiparien määrää, jotka Suomen raken­ta­miseen osallis­tuvat. Muuten tulemme valin­neeksi alati jatkuvan näivet­ty­misen tien. Valmis­tau­tu­minen julkisen talouden riiheen on jo täydessä vauhdissa. Teen päätöksen valtio­va­rain­mi­nis­teriön kehyseh­do­tuk­sesta ensi viikolla.

Jo nyt on selvää, että huhti­kuussa hallitus joutuu tekemään täyden­täviä säästö­pää­töksiä, jotta halli­tus­oh­jel­massa sovitussa neljän miljardin euron tavoit­teessa pysytään. Tämä johtuu halli­tuksen peruut­ta­mista tai saavut­ta­matta jääneistä säästöistä, jotka nyt on korvattava toisaalta. Lähdemme siitä, että halli­tuksen on kaikessa päätök­sen­teossa asetettava työ etusi­jalle: tämä koskee myös sopeu­tus­rat­kaisuja. Siksi olen antanut toimek­siannon, että lisäso­peu­tuksia etsitään ensisi­jai­sesti toimen­pi­teistä, jotka säästön lisäksi vahvis­tavat työlli­syyttä.

Lisäsääs­töjen mitta­luokka tarkentuu lähipäivinä, kun valtio­va­rain­mi­nis­teriö saa lasken­tansa valmiiksi. Halli­tuk­sella on oltava valmiutta ja rohkeutta tehdä ne toimen­piteet, joita asetta­mamme tavoitteet edellyt­tävät. Ei lukujen ja numeroiden takia. Hyvin­voinnin takia. Siksi me olemme halli­tuk­sessa. Siihen tarvitaan Kokoo­musta.

Lopuksi haluan muistuttaa siitä, mikä kuitenkin on olennaista. Arvot, joiden varassa politiikkaa teemme. Meille tärkeitä arvoja ovat esimer­kiksi sivistys, välit­tä­minen, vapaus ja vastuu, mahdol­li­suuksien tasa-arvo sekä kannus­tavuus. Meidän tehtä­vämme on viedä Suomea eteenpäin noiden arvojen mukai­sesti.  Tehtä­vämme on turvata noiden arvojen toteu­tu­minen myös tulevai­suu­dessa. Siksi meidän on luotava edelly­tykset korkealle työlli­syy­delle niin, ettei tulevai­suu­dessa tarvitse leikata esimer­kiksi koulu­tuk­sesta. Siksi me ajamme sosiaali- ja tervey­den­huoltoon valin­nan­va­pautta ja edelly­tämme, että se toteutuu. Tehtä­vämme on taittaa arvopohjaa teoiksi.

Edelleen korostan, että myös halli­tus­vas­tuussa on kyettävä lyhen­tämään aatteel­lista korjaus­velkaa. Myös halli­tus­val­lassa olevan puolueen on kyettävä uudis­tumaan myös aatteel­li­sesti. Puolueet ja niiden ajattelu eivät ole immuuneja maailman muutok­selle, niiden on elettävä maailman muutok­sessa, pyrittävä vaikut­tamaan maailman muutoksen suuntaan. Jotta voimme uudistaa, meidän on itsekin kyettävä uudis­tumaan. Siihenkin tarvitaan kokoo­musta – koko joukkuetta.

Siksi olen sitou­tunut ”projektiin 2018”, siihen, että joulu­kuussa 2018 meillä on uusi periaa­teoh­jelma ja joukkueena, puolueena, uusi tapa toimia. Ja siitä seuraavaan yhteiseen tavoit­tee­seemme 2019, jolloin Kokoomus on eduskun­ta­vaa­leissa jälleen Suomen suurin puolue. Emme voi tavoi­tella yhtään vähempää. Pohja­työtä on tehty, on aika alkaa tapahtua.

 

Puheen­johtaja, valtio­va­rain­mi­nisteri Alexander Stubbin puhe puolue­val­tuuston kokouk­sessa 13.2.2016


Kokoomus.fi