Evästeasetukset Verkkosivumme käyttää välttämättömiä evästeitä, jotta sivut toimivat ja kokemuksesi olisi vieläkin makeampi. Voit lukea lisää käyttämistämme evästeistä ja hallita asetuksiasi evästeasetussivulla. You can read more about them use and control their settings.
Kokoomus.fi / Julkaisut / Puheet / Alexan­der Stubb: Tule­vai­suu­dessa vastak­kain on uusi ja vanha

Alexan­der Stubb: Tule­vai­suu­dessa vastak­kain on uusi ja vanha

Julkaistu:

Puheen­joh­taja Alexan­der Stub­bin puhe Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tuk­sen kokouk­sessa 5.12.2014

“Muutok­sen alkuun riit­tää yksi ihmi­nen, mutta toteu­tuk­seen tarvi­taan koko­nai­nen jouk­kue.”

Näin itse­näi­syys­päi­vän kynnyk­sellä on hyvä muis­taa, että yksin meistä kukaan ei ole mitään. Suomi on aina pärjän­nyt pienenä kansana, yhtenä jouk­ku­eena. Vaikeina hetkinä kave­ria ei ole jätetty, vaan kerätty voima ympä­riltä ja hoidettu hommat kuntoon.

Harvoin meillä on yksit­täistä pelas­ta­jaa, yhtä puoluetta tai yhtä ainoaa oikeaa ajatusta, miten menemme vaikeassa tilan­teessa eteen­päin. Tarvi­taan enem­män. Tarvi­taan jouk­kue.

Itse­näi­syys­päi­vänä on syytä muis­taa, kuinka talvi- ja jatko­so­dassa jouk­komme tais­te­li­vat jopa yli-inhi­mil­li­sen urheasti.

Tosin talvi­so­taa käyte­tään osin virheel­li­ses­ti­kin symbo­lina maana yksin pärjää­mi­sestä. Talvi­so­dan koke­muk­set puhu­vat sen puolesta, että Suomen on tärkeää luoda ja yllä­pi­tää kiin­teitä suhteita siihen länti­seen arvo­yh­tei­söön, jonka osaksi olemme halun­neet kasvaa itse­näis­ty­mi­sestä lähtien.

Suomella on yksin joutu­mi­sesta huonoja koke­muk­sia. Kun isot sopi­vat asioista keske­nään pien­ten päiden ylitse, pienet joutu­vat aina kärsi­mään. Pienelle maalle sellai­nen tilanne, jossa muut sopi­vat meitä koske­vat asiat meiltä kysy­mättä, on pahin mahdol­li­nen. Sellai­seen asemaan ei pidä enää koskaan joutua.

Tänä päivänä tilanne Suomessa on kovin toisen­lai­nen kuin talvi­so­dan kynnyk­sellä eikä meihin kohdistu väli­töntä soti­laal­lista uhkaa. Silti itse­näi­sen maan on hyvä muis­taa, että ilman laajem­paa jouk­koa ympä­ril­lämme, tilanne voisi olla ajoit­tain tuka­la­kin.

Tasa­val­lan presi­dentti Sauli Niinistö totesi pari viik­koa sitten lehti­haas­tat­te­lussa, että viimei­sim­mät halli­tuk­set ovat tehneet mieli­ku­va­po­li­tiik­kaa. Meillä on viisas presi­dentti.

On syytä tunnus­taa tosi­asiat. Tätä ja muuta­maa edel­listä halli­tusta voi ihan aiheesta syyt­tää siitä, että isot raken­ne­uu­dis­tuk­set ovat edel­leen kesken.

Mutta toisaalta pitää olla toisel­ta­kin puolelta rehel­li­nen. Tämä halli­tus on lait­ta­nut liik­keelle mitta­vat raken­ne­po­liit­ti­set hank­keet. Toimet, joita ei aloi­tettu edel­li­sellä keskus­ta­ve­toi­sen halli­tuk­sen kaudella. Toimet, joita ei aloi­tettu sitä edel­li­sellä puna­mul­ta­kau­della.

On siis syytä myös puolus­taa tehtyjä valin­toja. Ne eivät ole toteu­tu­neet kympin arvoi­sesti, tehtä­vää on vielä runsaasti. Mutta emme saa pelätä liikettä. Päin­vas­toin - pökköä pitää lyödä lisää pesään. Ja se mitä ei tällä halli­tus­kau­della saada kaik­ki­nensa valmiiksi, jatkuu myös tule­vina vuosina.

Mustaa ei kannata selit­tää valkoi­seksi. Eikä kään­tää kaikki kulmia poliit­ti­selle jargo­nille ominai­seen myön­tei­seen sävyyn.

Totta ei kuiten­kaan ole, että ihan toimet­to­mia olisimme tällä vaali­kau­della olleet. Lähde­tään alusta liik­keelle, mitä halli­tus­kau­den aikana on tapah­tu­nut:

On estetty euroa­lu­een romah­dus ja onnis­tuttu pitä­mään Suomi vaiku­tus­val­tai­sena EU:n ja euro­jär­jes­tel­män jäse­nenä. On onnis­tuttu estä­mään työt­tö­myy­den nousu niin korkealle kuin huono­jen talous­lu­ku­jen perus­teella olisi voinut kuvi­tella.

On tehty päätök­set lähes 6,5 miljar­din euron valtion­ta­lou­den sopeu­tuk­sesta. Valtion budje­tin loppusumma laskee nyt toista vuotta peräk­käin. Näin on viimeksi käynyt Lippo­sen 1. halli­tuk­sen aikoi­hin.

On pystytty teke­mään tuntuva yritys­ve­ro­uu­dis­tus, jossa yhtei­sö­ve­roa on keven­netty 1,2 miljar­dilla eurolla. On tehty lukui­sia muita yritys­ten rahoi­tusta paran­ta­via toimia ja viety isoja infra­hank­keita eteen­päin.

On saatu aikaan eläke­uu­dis­tus, josta kiitos työmark­ki­na­jär­jes­töille.

Sote-uudis­tuk­sesta on saatu sopu. Monet raken­ne­uu­dis­tuk­siin liit­ty­vät lait ovat edus­kun­nan käsit­te­lyssä, mutta osa pitää vielä viedä halli­tuk­sesta edus­kun­nalle.

Monista hyvis­tä­kin teoista huoli­matta lienee rehel­listä kuiten­kin todeta, ettei tämä halli­tus ole ollut ihan niin jämäkkä muutok­sen­te­kijä kuin Suomi tässä tilan­teessa olisi tarvin­nut. On maalattu kuva isoista uudis­tuk­sista ja aske­leista. Kuva ehkä hiukan epäre­hel­li­sesti sellai­sesta, mitä ei täydel­li­sesti pystytä toteut­ta­maan. Odotuk­set ja toteu­tus eivät ole olleet tasa­pai­nossa nykyi­sellä halli­tus­koa­li­tiolla. Tässä on jatkossa paran­net­ta­vaa.

Vaikeina aikoina on lupa odot­taa parem­paa. Tämä on täysin ymmär­ret­tävä ja kohtuul­li­nen haaste meille kaikille poli­tii­kassa toimi­ville.

Jouk­kuetta tarvi­taan myös poli­tii­kassa. Tällä viikolla olemme tämän halli­tus­jouk­ku­een kanssa urakoi­neet oikein kunnolla.

Eilen oli pääasiassa viimei­nen päivä tuoda edus­kun­nan käsit­te­lyyn mene­vät laki­hank­keet halli­tuk­sen istun­nosta läpi. Olen puhu­nut 250 laki­hank­keen tehtä­västä. Nyt lakeja on annettu 227 kappa­letta ja tarkem­man laskun jälkeen noin 30 lakia on anta­matta. Osa näistä anne­taan vielä myöhem­min. Laki tai säädös ei ole itsei­sarvo sinänsä. Tämä halli­tuk­sen mittava puris­tus on kuiten­kin viety varsin pitkälle maaliin.

Halli­tus­tai­val ei ole kuiten­kaan vielä päätök­ses­sään. Monta kuukautta on vielä jäljellä. Maail­malla tilanne on epävarma. Suomessa talou­den mitta­reita pitää seurata jatku­vasti. On oltava hereillä loppuun asti.

Kokoo­muk­sen minis­te­ri­jouk­kue on viime aikoina ollut varsin aloit­teel­li­nen. Maini­taan vaikka Jannen avaus siitä, että merkit­tä­vät talou­den linjauk­set ja sopeu­tus­pää­tök­set olisi tehtävä kerta­ry­ti­nällä pidem­män kituut­ta­mi­sen sijaan. Pette­rin työ maito­sek­to­rin EU-tuesta. Leni­tan erin­omai­set avauk­set ja ennen kaik­kea konkre­ti­aan mene­vät avauk­set työpe­räi­sen maahan­muu­ton osalta. Lauran kehi­ty­si­deat siitä, kuinka pystyi­simme puut­tu­maan parem­min yksi­näi­syy­den muka­naan tuomiin hait­toi­hin. Paulan ajatuk­set liiken­nein­fran kehit­tä­mi­sestä. Sannin ponnis­te­lut tasa­pai­noi­sen ja järki­vih­reän ympä­ris­tö­po­li­tii­kan eteen. Unoh­ta­matta lukui­sia edus­kun­ta­ryh­mämme kannan­ot­toja Sato­sen Arton johdolla.

Olen sitä mieltä, että aktii­vi­suu­dessa olemme syksyn mittaan otta­neet aske­leita eteen­päin. Hyvä niin. Nyky­ta­sosta pystymme kuiten­kin vielä paran­ta­maan. Meidän on hyvä pitää kirk­kaana mielessä, ettemme tee ehdo­tuk­sia median tai help­po­jen kanna­tus­pis­tei­den vuoksi. Ne ovat ajatuk­sia Suomen paran­ta­mi­seksi. Ja ne ovat nime­no­maan asioita, joita Suomessa pitää tehdä, että pärjäi­simme tule­vai­suu­dessa.

Kokoo­muk­sella on nyt kaksi tavoi­tetta yli muiden ennen vaaleja: 1) Suomi on parem­massa kunnossa ensi kesänä kuin viime kesänä aloit­taes­sani päämi­nis­te­rinä. 2) Saamme raken­net­tua Suomelle stra­te­giaa, joka pohjau­tuu tilan­ne­ku­van ymmär­tä­mi­seen.

Tämä on aika tiukka paikka. Seuraa­vat vuodet eivät ole help­poja. Aion muis­tut­taa vielä monta kertaa siitä, että eri puolueilla ja kaikilla olisi yhte­näi­nen tilan­ne­kuva maamme tilan­teesta. Vain tätä kautta pystymme muodos­ta­maan yhte­näi­sen ja entistä parem­man halli­tus­jouk­ku­een.

Ruot­sin tilanne on meille opet­tava esimerkki poliit­ti­sesta myller­ryk­sestä. Vaalien jälkeen Ruot­sissa alet­tiin tehdä poli­tiik­kaa, joka ei täysin vastan­nut vaali­tu­losta. Loppu­tu­lok­sena on tämän­het­ki­nen suuri myller­rys. Suomen kannalta tässä on opit­ta­vaa siinä, että demo­kra­tia osoit­taa voimansa. Ennen vaaleja pitää pystyä entistä vahvem­min näyt­tä­mään, mitä oma poli­tiikka tuot­taa. Ei ole olemassa yhteistä konsen­susta, vaan päätök­sen­te­ko­kyky on ratkai­se­vaa.

Muutok­sen alkuun riit­tää yksi ihmi­nen, mutta toteu­tuk­seen tarvi­taan aina koko­nai­nen jouk­kue.

Nyt puhun meistä, kokoo­mus­lai­sista. Syksy on ollut meil­le­kin vaikeaa aikaa. Poli­tii­kan kuume­mit­ta­rina toimi­vat kanna­tus­lu­vut kerto­vat siitä, mistä lähdemme liik­keelle. Me olemme haas­ta­jia. Innok­kaita ja nälkäi­siä sellai­sia.

Toivon, että keski­tymme kuiten­kin oleel­li­seen. Oma tapamme ei ole kertoa vaali­ta­voit­teita vielä tässä vaiheessa. Meidän päähuo­miomme on Suomen asioissa.

Jotta voimme puhua lääk­keistä, taudin­ku­van täytyy olla selvillä. Tulen vielä ennen joulua avaa­maan ajatuk­siani siitä, mihin suun­taan Suomi on menossa. Miltä tule­vai­suu­den Suomi näyt­tää tai miten sinne ollaan menossa.

Jos aivan pienen vilkai­sun sallitte tule­vaan, niin kyllä tule­vai­suu­des­sa­kin poli­tii­kan teemoissa on jako­lin­joja. On näke­myk­siä. Se ei tarkoita, etteikö yhteis­työtä pystyt­täisi teke­mään. Tarvi­taan aina muita­kin pelaa­jia jouk­ku­ee­seen. Mutta samalla pitää uskal­taa lait­taa omat ajatuk­set keskus­te­lun pohjaksi.

Tule­valla vaali­kau­della keskei­nen jako­linja ei ole oikeis­ton ja vasem­mis­ton, libe­raa­lin ja konser­va­tii­vi­sen tai keski­te­tyn ja hajau­te­tun yhteis­kun­nan välillä. Sen sijaan uskon, että näemme jaon uudis­ta­mi­sen ja vanhan säilyt­tä­mi­sen välillä. Vastak­kain on uusi ja vanha.

Muuta­malla esimer­killä kuvat­tuna vaikka uuden ja vanhan jakoa näin:

Vastak­kain on uusi ja vanha ulko­po­li­tiikka.

Vanha ulko­po­li­tiikka on suomet­tu­nei­suutta, Suomen ajamista harmaalle vyöhyk­keelle ja irtau­tu­mista EU:n linjasta.

Uusi ulko­po­li­tiikka tarkoit­taa avoi­mem­paa, kansain­vä­li­sem­pää ja Euroo­pan unio­niin sitou­tu­nutta Suomea.

Vastak­kain on uusi ja vanha talous­po­li­tiikka.

Vanha talous­po­li­tiikka on valtio­ka­pi­ta­lis­mia, velka­ve­toista kasvua, elin­kei­no­ra­ken­teen uusiu­tu­mista jarrut­ta­via yritys­tu­kia, uusia valtio­nyh­tiöitä ja saavu­tet­tu­jen etujen suoje­le­mista.

Uusi talous­po­li­tiikka tarkoit­taa työn aset­ta­mista etusi­jalle. Se luot­taa suoma­lai­siin työn­te­ki­jöi­hin ja suoma­lai­siin yrityk­siin ja riemuit­see suoma­lai­sesta kasvu­yrit­tä­jyy­destä. Se pohjau­tuu sosi­aa­li­seen mark­ki­na­ta­lou­teen. Uusi talous­po­li­tiikka uskoo, että kasvu syntyy osaa­mi­sesta, digi­ta­li­saa­tion mahdol­li­suuk­sista, kannus­ta­vam­masta vero­tuk­sesta, jous­ta­vam­mista työmark­ki­noista, inves­toin­tien lisää­mi­sestä ja kilpai­lun lisää­mi­sestä.

Vastak­kain on uusi ja vanha hyvin­voin­tiyh­teis­kunta.

Vanha hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on holhoa­mista, sään­te­lyä, järjes­tel­mä­us­koa ja laatik­ko­leik­kejä.

Uusi hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on palve­luita ihmis­ten ehdoilla. Se on valin­nan­va­pautta julki­sissa palve­luissa. Se sään­te­lyn purka­mista ja ihmis­ten valin­nan­mah­dol­li­suuk­sien lisää­mistä.

Kokoo­mus on minulle se jouk­kue, jonka riveissä laitan kaiken peliin. Me tässä huoneessa olemme pieni osa kokoo­mus­jouk­kuet­tamme.

Minulle kaksi tärkeintä asiaa kokoo­muk­sessa ovat rakkaus isän­maa­han ja rakkaus lähim­mäi­seen.

Ei pidä ymmär­tää väärin. En ole teke­mässä Kokoo­muk­sesta rakkaus­puo­luetta. Tarkoi­tuk­seni on sanoa, että kaksi asiaa, jotka kokoo­muk­sessa puhut­te­le­vat minua eniten ovat kiin­ty­mys isän­maa­han ja usko siihen, että huolen­pito lähei­sistä on hyvän yhteis­kun­nan avain.

Syy itse asiassa siihen, että lähdin mukaan poli­tiik­kaan, oli se, että uskoin Suomeen. Uskoin, että Suomen puolesta kannat­taa tehdä työtä.

Kokoo­mus on alusta saakka ollut puolue, joka on tuonut yhteen Suomeen usko­via ihmi­siä eri ammat­ti­ryh­mistä. Me olemme olleet opet­ta­jien puolue. Me olemme olleet kaup­piai­den puolue. Meitä kutsut­tiin joskus myös pappien puolu­eeksi, mutta luulenpa, että pappien määrä kalpe­nee nyky­ään vertai­lussa opis­ke­li­joi­den, yrit­tä­jien, sairaan­hoi­ta­jien, palo­mies­ten ja palkan­las­ki­joi­den määrään. Luulenpa, että meillä on enem­män peli­teol­li­suu­den edus­ta­jia kuin vaikka kaup­piaita.

En sano tätä siksi, että kaup­piaissa olisi mitään pahaan. Vaan siksi, että kokoo­muk­sen jäsen­kunta elää ajassa. Se on poik­ki­leik­kaus kaikista suoma­lai­sista.

Ja miksi ei olisi? Nimi kokoo­mus keksit­tiin aikoi­naan siksi, että yhteen kokoon­tui­vat hyvin erilai­set ihmi­set. Hyvin erilai­sista lähtö­koh­dista. Joukossa oli vanha­suo­ma­lai­sia ja nuor­suo­ma­lai­sia. Monar­kis­teja ja joita­kin tasa­val­ta­lai­sia. Jotkut olivat kovasti kallel­laan Saksaan. Toiset katsoi­vat Isoon Britan­ni­aan. Viime aikoina ihmi­set ovat sano­neet että usko­vat kokoo­muk­sen arvoi­hin, toiset taas kokoo­muk­sen prag­maat­ti­seen toimin­ta­ta­paan. Yhdis­tävä tekijä oli kuiten­kin rakkaus isän­maa­han. Usko siihen, että työs­ken­tely Suomen puolesta on arvok­kainta mitä ihmi­nen voi tehdä.

Juha Riht­niemi on toden­nut oival­li­sesti Kokoo­muk­sen 50-vuotis­juh­lissa vuonna 1968 seuraa­vasti: ?Isän­maa ei ole tänään sama kuin puoli vuosi­sa­taa sitten. Kokoo­mus ei ole tänään sama kuin perus­ta­mi­sensa aikana. Vielä vähem­män voidaan toivoa, että Kokoo­mus olisi tänään sama kuin huomenna.?

Tämä on siis se Kokoo­mus, jossa teemme työtä Suomen puolesta. Toivon, että tämän päivän jälkeen lähdemme taas viemään intoa jokai­seen piiriin, jokai­selle alueelle, jokai­selle puolue­toi­mi­jalle ja sitä kautta suoma­lai­sille.

Meidän tavoit­teemme on se, että sata­vuo­tias Suomi vuonna 2017 on oikeilla raiteilla, matkalla parem­paan.

Oikein hyvää itse­näi­syys­päi­vää kaikille.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa

21.2.2024

Timo Heino­nen: Suomen viesti Natossa on selkeä: kannamme vastuumme ja tuotamme turval­li­suutta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro valtio­neu­vos­ton selon­te­koon edus­kun­nalle Puolus­tus­voi­mien osal­lis­tu­mi­sesta Naton rauhan ajan yhtei­sen puolus­tuk­sen tehtä­viin vuonna 2024. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Me liityimme

21.2.2024

Pekka Toveri: Vank­ku­ma­ton ja horju­ma­ton tuki Ukrai­nalle on elinehto Euroo­pan turval­li­suu­delle

Kokoo­muk­sen ryhmä­puhe ajan­koh­tais­kes­kus­te­lussa Ukrai­nan tilan­teesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Arvoisa puhe­mies,  Slava Ukraini. Kunnia Ukrai­nalle.  728 päivää sitten Venäjä käyn­nisti hyök­käys­so­dan

20.2.2024

Saara-Sofia Sirén: Työmark­ki­na­uu­dis­tuk­sia ei tehdä ketään vastaan, vaan Suomen puolesta.

Kokoo­muk­sen ryhmä­pu­heen­vuoro väli­ky­sy­myk­seen halli­tuk­sen aiheut­ta­masta työmark­ki­na­kaa­ok­sesta. Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia. Suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa työmark­ki­na­jär­jes­töillä on tärkeä rooli työeh­to­so­pi­mus­ten neuvot­te­li­joina. TES-neuvot­­te­­luissa työn­te­ki­jöille pyri­tään

Skip to content