Kokoomus.fi
Stubb puolue­hal­li­tuk­sessa: Tulevai­suu­dessa vastakkain on uusi ja vanha

Stubb puolue­hal­li­tuk­sessa: Tulevai­suu­dessa vastakkain on uusi ja vanha

Julkaistu: 5.12.14 Uutiset

“Muutoksen alkuun riittää yksi ihminen, mutta toteu­tukseen tarvitaan kokonainen joukkue.”

Näin itsenäi­syys­päivän kynnyk­sellä on hyvä muistaa, että yksin meistä kukaan ei ole mitään. Suomi on aina pärjännyt pienenä kansana, yhtenä joukkueena. Vaikeina hetkinä kaveria ei ole jätetty, vaan kerätty voima ympäriltä ja hoidettu hommat kuntoon.

Harvoin meillä on yksit­täistä pelas­tajaa, yhtä puoluetta tai yhtä ainoaa oikeaa ajatusta, miten menemme vaikeassa tilan­teessa eteenpäin. Tarvitaan enemmän. Tarvitaan joukkue.

Itsenäi­syys­päivänä on syytä muistaa, kuinka talvi- ja jatko­so­dassa joukkomme taiste­livat jopa yli-inhimil­lisen urheasti.

Tosin talvi­sotaa käytetään osin virheel­li­ses­tikin symbolina maana yksin pärjää­mi­sestä. Talvi­sodan kokemukset puhuvat sen puolesta, että Suomen on tärkeää luoda ja ylläpitää kiinteitä suhteita siihen läntiseen arvoyh­teisöön, jonka osaksi olemme halunneet kasvaa itsenäis­ty­mi­sestä lähtien.

Suomella on yksin joutu­mi­sesta huonoja kokemuksia. Kun isot sopivat asioista keskenään pienten päiden ylitse, pienet joutuvat aina kärsimään. Pienelle maalle sellainen tilanne, jossa muut sopivat meitä koskevat asiat meiltä kysymättä, on pahin mahdol­linen. Sellaiseen asemaan ei pidä enää koskaan joutua.

Tänä päivänä tilanne Suomessa on kovin toisen­lainen kuin talvi­sodan kynnyk­sellä eikä meihin kohdistu välitöntä sotilaal­lista uhkaa. Silti itsenäisen maan on hyvä muistaa, että ilman laajempaa joukkoa ympäril­lämme, tilanne voisi olla ajoittain tukalakin.

Tasavallan presi­dentti Sauli Niinistö totesi pari viikkoa sitten lehti­haas­tat­te­lussa, että viimei­simmät halli­tukset ovat tehneet mieli­ku­va­po­li­tiikkaa. Meillä on viisas presi­dentti.

On syytä tunnustaa tosiasiat. Tätä ja muutamaa edellistä halli­tusta voi ihan aiheesta syyttää siitä, että isot raken­ne­uu­dis­tukset ovat edelleen kesken.

Mutta toisaalta pitää olla toisel­takin puolelta rehel­linen. Tämä hallitus on laittanut liikkeelle mittavat raken­ne­po­liit­tiset hankkeet. Toimet, joita ei aloitettu edelli­sellä keskus­ta­ve­toisen halli­tuksen kaudella. Toimet, joita ei aloitettu sitä edelli­sellä punamul­ta­kau­della.

On siis syytä myös puolustaa tehtyjä valintoja. Ne eivät ole toteu­tuneet kympin arvoi­sesti, tehtävää on vielä runsaasti. Mutta emme saa pelätä liikettä. Päinvastoin - pökköä pitää lyödä lisää pesään. Ja se mitä ei tällä halli­tus­kau­della saada kaikki­nensa valmiiksi, jatkuu myös tulevina vuosina.

Mustaa ei kannata selittää valkoi­seksi. Eikä kääntää kaikki kulmia poliit­ti­selle jargo­nille ominaiseen myönteiseen sävyyn.

Totta ei kuitenkaan ole, että ihan toimet­tomia olisimme tällä vaali­kau­della olleet. Lähdetään alusta liikkeelle, mitä halli­tus­kauden aikana on tapah­tunut:

On estetty euroa­lueen romahdus ja onnis­tuttu pitämään Suomi vaiku­tus­val­taisena EU:n ja eurojär­jes­telmän jäsenenä. On onnis­tuttu estämään työttö­myyden nousu niin korkealle kuin huonojen talous­lu­kujen perus­teella olisi voinut kuvitella.

On tehty päätökset lähes 6,5 miljardin euron valtion­ta­louden sopeu­tuk­sesta. Valtion budjetin loppusumma laskee nyt toista vuotta peräkkäin. Näin on viimeksi käynyt Lipposen 1. halli­tuksen aikoihin.

On pystytty tekemään tuntuva yritys­ve­ro­uu­distus, jossa yhtei­sö­veroa on keven­netty 1,2 miljar­dilla eurolla. On tehty lukuisia muita yritysten rahoi­tusta paran­tavia toimia ja viety isoja infra­hank­keita eteenpäin.

On saatu aikaan eläke­uu­distus, josta kiitos työmark­ki­na­jär­jes­töille.

Sote-uudis­tuk­sesta on saatu sopu. Monet raken­ne­uu­dis­tuksiin liittyvät lait ovat eduskunnan käsit­te­lyssä, mutta osa pitää vielä viedä halli­tuk­sesta eduskun­nalle.

Monista hyvis­täkin teoista huoli­matta lienee rehel­listä kuitenkin todeta, ettei tämä hallitus ole ollut ihan niin jämäkkä muutok­sen­tekijä kuin Suomi tässä tilan­teessa olisi tarvinnut. On maalattu kuva isoista uudis­tuk­sista ja askeleista. Kuva ehkä hiukan epäre­hel­li­sesti sellai­sesta, mitä ei täydel­li­sesti pystytä toteut­tamaan. Odotukset ja toteutus eivät ole olleet tasapai­nossa nykyi­sellä halli­tus­koa­li­tiolla. Tässä on jatkossa paran­net­tavaa.

Vaikeina aikoina on lupa odottaa parempaa. Tämä on täysin ymmär­rettävä ja kohtuul­linen haaste meille kaikille politii­kassa toimi­ville.

Joukkuetta tarvitaan myös politii­kassa. Tällä viikolla olemme tämän halli­tus­jouk­kueen kanssa urakoineet oikein kunnolla.

Eilen oli pääasiassa viimeinen päivä tuoda eduskunnan käsit­telyyn menevät lakihankkeet halli­tuksen istun­nosta läpi. Olen puhunut 250 lakihankkeen tehtä­västä. Nyt lakeja on annettu 227 kappa­letta ja tarkemman laskun jälkeen noin 30 lakia on antamatta. Osa näistä annetaan vielä myöhemmin. Laki tai säädös ei ole itsei­sarvo sinänsä. Tämä halli­tuksen mittava puristus on kuitenkin viety varsin pitkälle maaliin.

Halli­tus­taival ei ole kuitenkaan vielä päätök­sessään. Monta kuukautta on vielä jäljellä. Maail­malla tilanne on epävarma. Suomessa talouden mitta­reita pitää seurata jatku­vasti. On oltava hereillä loppuun asti.

Kokoo­muksen minis­te­ri­joukkue on viime aikoina ollut varsin aloit­teel­linen. Mainitaan vaikka Jannen avaus siitä, että merkit­tävät talouden linjaukset ja sopeu­tus­pää­tökset olisi tehtävä kerta­ry­ti­nällä pidemmän kituut­ta­misen sijaan. Petterin työ maito­sek­torin EU-tuesta. Lenitan erinomaiset avaukset ja ennen kaikkea konkre­tiaan menevät avaukset työpe­räisen maahan­muuton osalta. Lauran kehity­sideat siitä, kuinka pystyi­simme puuttumaan paremmin yksinäi­syyden mukanaan tuomiin haittoihin. Paulan ajatukset liiken­neinfran kehit­tä­mi­sestä. Sannin ponnis­telut tasapai­noisen ja järki­vihreän ympäris­tö­po­li­tiikan eteen. Unohta­matta lukuisia eduskun­ta­ryh­mämme kannan­ottoja Satosen Arton johdolla.

Olen sitä mieltä, että aktii­vi­suu­dessa olemme syksyn mittaan ottaneet askeleita eteenpäin. Hyvä niin. Nykyta­sosta pystymme kuitenkin vielä paran­tamaan. Meidän on hyvä pitää kirkkaana mielessä, ettemme tee ehdotuksia median tai helppojen kanna­tus­pis­teiden vuoksi. Ne ovat ajatuksia Suomen paran­ta­mi­seksi. Ja ne ovat nimenomaan asioita, joita Suomessa pitää tehdä, että pärjäi­simme tulevai­suu­dessa.

Kokoo­muk­sella on nyt kaksi tavoi­tetta yli muiden ennen vaaleja: 1) Suomi on parem­massa kunnossa ensi kesänä kuin viime kesänä aloit­taessani päämi­nis­terinä. 2) Saamme raken­nettua Suomelle strategiaa, joka pohjautuu tilan­ne­kuvan ymmär­tä­miseen.

Tämä on aika tiukka paikka. Seuraavat vuodet eivät ole helppoja. Aion muistuttaa vielä monta kertaa siitä, että eri puolueilla ja kaikilla olisi yhtenäinen tilan­nekuva maamme tilan­teesta. Vain tätä kautta pystymme muodos­tamaan yhtenäisen ja entistä paremman halli­tus­jouk­kueen.

Ruotsin tilanne on meille opettava esimerkki poliit­ti­sesta myller­ryk­sestä. Vaalien jälkeen Ruotsissa alettiin tehdä politiikkaa, joka ei täysin vastannut vaali­tu­losta. Loppu­tu­loksena on tämän­het­kinen suuri myllerrys. Suomen kannalta tässä on opittavaa siinä, että demokratia osoittaa voimansa. Ennen vaaleja pitää pystyä entistä vahvemmin näyttämään, mitä oma politiikka tuottaa. Ei ole olemassa yhteistä konsen­susta, vaan päätök­sen­te­kokyky on ratkai­sevaa.

Muutoksen alkuun riittää yksi ihminen, mutta toteu­tukseen tarvitaan aina kokonainen joukkue.

Nyt puhun meistä, kokoo­mus­lai­sista. Syksy on ollut meillekin vaikeaa aikaa. Politiikan kuume­mit­tarina toimivat kanna­tus­luvut kertovat siitä, mistä lähdemme liikkeelle. Me olemme haastajia. Innok­kaita ja nälkäisiä sellaisia.

Toivon, että keski­tymme kuitenkin oleel­liseen. Oma tapamme ei ole kertoa vaali­ta­voit­teita vielä tässä vaiheessa. Meidän päähuo­miomme on Suomen asioissa.

Jotta voimme puhua lääkkeistä, taudin­kuvan täytyy olla selvillä. Tulen vielä ennen joulua avaamaan ajatuk­siani siitä, mihin suuntaan Suomi on menossa. Miltä tulevai­suuden Suomi näyttää tai miten sinne ollaan menossa.

Jos aivan pienen vilkaisun sallitte tulevaan, niin kyllä tulevai­suu­des­sakin politiikan teemoissa on jakolinjoja. On näkemyksiä. Se ei tarkoita, etteikö yhteis­työtä pystyt­täisi tekemään. Tarvitaan aina muitakin pelaajia joukku­eeseen. Mutta samalla pitää uskaltaa laittaa omat ajatukset keskus­telun pohjaksi.

Tulevalla vaali­kau­della keskeinen jakolinja ei ole oikeiston ja vasem­miston, liberaalin ja konser­va­tii­visen tai keski­tetyn ja hajau­tetun yhteis­kunnan välillä. Sen sijaan uskon, että näemme jaon uudis­ta­misen ja vanhan säilyt­tä­misen välillä. Vastakkain on uusi ja vanha.

Muuta­malla esimer­killä kuvattuna vaikka uuden ja vanhan jakoa näin:

Vastakkain on uusi ja vanha ulkopo­li­tiikka.

Vanha ulkopo­li­tiikka on suomet­tu­nei­suutta, Suomen ajamista harmaalle vyöhyk­keelle ja irtau­tu­mista EU:n linjasta.

Uusi ulkopo­li­tiikka tarkoittaa avoimempaa, kansain­vä­li­sempää ja Euroopan unioniin sitou­tu­nutta Suomea.

Vastakkain on uusi ja vanha talous­po­li­tiikka.

Vanha talous­po­li­tiikka on valtio­ka­pi­ta­lismia, velka­ve­toista kasvua, elinkei­no­ra­kenteen uusiu­tu­mista jarrut­tavia yritys­tukia, uusia valtio­nyh­tiöitä ja saavu­tet­tujen etujen suoje­le­mista.

Uusi talous­po­li­tiikka tarkoittaa työn asetta­mista etusi­jalle. Se luottaa suoma­laisiin työnte­ki­jöihin ja suoma­laisiin yrityksiin ja riemuitsee suoma­lai­sesta kasvu­yrit­tä­jyy­destä. Se pohjautuu sosiaa­liseen markki­na­ta­louteen. Uusi talous­po­li­tiikka uskoo, että kasvu syntyy osaami­sesta, digita­li­saation mahdol­li­suuk­sista, kannus­ta­vam­masta verotuk­sesta, jousta­vam­mista työmark­ki­noista, inves­tointien lisää­mi­sestä ja kilpailun lisää­mi­sestä.

Vastakkain on uusi ja vanha hyvin­voin­tiyh­teis­kunta.

Vanha hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on holhoa­mista, sääntelyä, järjes­tel­mä­uskoa ja laatik­ko­leikkejä.

Uusi hyvin­voin­tiyh­teis­kunta on palve­luita ihmisten ehdoilla. Se on valin­nan­va­pautta julki­sissa palve­luissa. Se sääntelyn purka­mista ja ihmisten valin­nan­mah­dol­li­suuksien lisää­mistä.

Kokoomus on minulle se joukkue, jonka riveissä laitan kaiken peliin. Me tässä huoneessa olemme pieni osa kokoo­mus­jouk­kuet­tamme.

Minulle kaksi tärkeintä asiaa kokoo­muk­sessa ovat rakkaus isänmaahan ja rakkaus lähim­mäiseen.

Ei pidä ymmärtää väärin. En ole tekemässä Kokoo­muk­sesta rakkaus­puo­luetta. Tarkoi­tukseni on sanoa, että kaksi asiaa, jotka kokoo­muk­sessa puhut­te­levat minua eniten ovat kiintymys isänmaahan ja usko siihen, että huolenpito lähei­sistä on hyvän yhteis­kunnan avain.

Syy itse asiassa siihen, että lähdin mukaan politiikkaan, oli se, että uskoin Suomeen. Uskoin, että Suomen puolesta kannattaa tehdä työtä.

Kokoomus on alusta saakka ollut puolue, joka on tuonut yhteen Suomeen uskovia ihmisiä eri ammat­ti­ryh­mistä. Me olemme olleet opettajien puolue. Me olemme olleet kauppiaiden puolue. Meitä kutsuttiin joskus myös pappien puolu­eeksi, mutta luulenpa, että pappien määrä kalpenee nykyään vertai­lussa opiske­li­joiden, yrittäjien, sairaan­hoi­tajien, palomiesten ja palkan­las­ki­joiden määrään. Luulenpa, että meillä on enemmän peliteol­li­suuden edustajia kuin vaikka kauppiaita.

En sano tätä siksi, että kauppiaissa olisi mitään pahaan. Vaan siksi, että kokoo­muksen jäsen­kunta elää ajassa. Se on poikki­leikkaus kaikista suoma­lai­sista.

Ja miksi ei olisi? Nimi kokoomus keksittiin aikoinaan siksi, että yhteen kokoon­tuivat hyvin erilaiset ihmiset. Hyvin erilai­sista lähtö­koh­dista. Joukossa oli vanha­suo­ma­laisia ja nuorsuo­ma­laisia. Monar­kisteja ja joitakin tasaval­ta­laisia. Jotkut olivat kovasti kallellaan Saksaan. Toiset katsoivat Isoon Britan­niaan. Viime aikoina ihmiset ovat sanoneet että uskovat kokoo­muksen arvoihin, toiset taas kokoo­muksen pragmaat­tiseen toimin­ta­tapaan. Yhdistävä tekijä oli kuitenkin rakkaus isänmaahan. Usko siihen, että työskentely Suomen puolesta on arvok­kainta mitä ihminen voi tehdä.

Juha Rihtniemi on todennut oival­li­sesti Kokoo­muksen 50-vuotis­juh­lissa vuonna 1968 seuraa­vasti: ?Isänmaa ei ole tänään sama kuin puoli vuosi­sataa sitten. Kokoomus ei ole tänään sama kuin perus­ta­mi­sensa aikana. Vielä vähemmän voidaan toivoa, että Kokoomus olisi tänään sama kuin huomenna.?

Tämä on siis se Kokoomus, jossa teemme työtä Suomen puolesta. Toivon, että tämän päivän jälkeen lähdemme taas viemään intoa jokaiseen piiriin, jokai­selle alueelle, jokai­selle puolue­toi­mi­jalle ja sitä kautta suoma­lai­sille.

Meidän tavoit­teemme on se, että satavuotias Suomi vuonna 2017 on oikeilla raiteilla, matkalla parempaan.

Oikein hyvää itsenäi­syys­päivää kaikille.

 

Puheen­johtaja Alexander Stubbin puhe Kokoo­muksen puolue­hal­li­tuksen kokouk­sessa 5.12.2014

 


Kokoomus.fi