Stubb: On tärkeää käydä avointa keskus­telua Suomen talous­haas­teista – kokoomus.fi
MENU
Stubb: On tärkeää käydä avointa keskus­telua Suomen talous­haas­teista

Stubb: On tärkeää käydä avointa keskus­telua Suomen talous­haas­teista

Julkaistu: 24.09.2014 Uncategorized

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tulevaisuus näyttää epävar­malta, on luotettava perus­ar­voihin. Uskon vahvasti, että tekemällä Kokoo­muksen arvojen mukaista politiikkaa saamme Suomen uuteen nousuun.

Tämä ja edellinen hallitus ovat joutuneet tekemään talous­po­li­tiikkaa vaikeassa tilan­teessa. Suomen talous on ollut kaksi vuotta taantu­massa ja tänäkin vuonna ponnis­tamme hädin tuskin nolla­kasvuun. Heikko talous­ke­hitys on johtanut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaan­tunut huoles­tut­tavaa vauhtia. Valtion velka nousee vuoden 2008 54 miljar­dista eurosta noin 102 miljardiin euroon ensi vuoden loppuun mennessä.

Tällä vaali­kau­della on jouduttu tekemään ikäviä päätöksiä tämän kehityksen kääntä­mi­seksi. Vaali­kauden aikana on päätetty noin 6,5 miljardin euron menosääs­töistä ja veron­ko­ro­tuk­sista. Budjetin loppusumma pienenee ensi vuonna toista vuotta peräkkäin. Näin on edellisen kerran käynyt Lipposen 1. halli­tuksen aikaan. VM arvioi, että sopeu­tus­toimet riittävät kääntämään valtion velan suhteen kokonais­tuo­tantoon laskuun vuonna 2017.

Samalla kun finans­si­po­li­tiikkaa on jouduttu merkit­tä­västi kiris­tämään, niin hallitus on tehnyt kohden­nettuja inves­tointeja kasvuun ja työlli­syyteen. Esimer­kiksi Pisara-radan ja Länsi­metron jatkon raken­ta­minen yhdessä tontti­tar­jonnan lisää­misen kanssa tarkoit­tavat miljar­di­luokan inves­tointeja infraan ja asumiseen. Viime keväänä hallitus päätti valtion omaisuuden myymi­sestä 1,9 miljar­dilla eurolla, mistä 600 miljoonaa euroa kohden­nettiin esimer­kiksi yritysten kasvu­hank­keisiin ja yliopis­toille.

Lyhyen aikavälin sopeu­tus­toimien ja kohden­net­tujen kasvu­toimien rinnalla vieläkin tärkeämpi kokonaisuus on viime syksynä käynnis­tetty raken­ne­po­liit­tinen ohjelma. Valtio­va­rain­mi­nis­teriö arvioi, että jos ohjelma kyetään toimeen­pa­nemaan tehok­kaasti, niin se riittää kattamaan julkisen talouden kestä­vyys­vajeen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tavoit­teiden mukainen eläke­uu­distus ja tavoit­teiden mukainen sosiaali- ja terveys­pal­ve­luiden uudistus saadaan maaliin.

Tehtyjen päätösten kertaa­misen ja kehumisen sijaan haluaisin esittää joitakin omia ajatuk­siani siitä, mitä tästä eteenpäin. Eli siitä, miten saamme Suomen uuteen nousuun. Haluan korostaa, että tulevan vaali­kauden talous­linja on seuraavan halli­tuksen käsissä. Halli­tuksen koostu­muk­sesta päättää Suomen kansa ensi kevään eduskun­ta­vaa­leissa. On kuitenkin tärkeää, että Suomen talous­haas­teista käydään avointa keskus­telua jo hyvissä ajoin ennen vaaleja.

Kun Suomen tilanne on vaikea ja tulevaisuus näyttää epävar­malta, on luotettava perus­ar­voihin. Kokoo­muk­selle nämä perus­arvot ovat vapaus, vastuu ja demokratia, mahdol­li­suuksien tasa-arvo, sivistys, kannus­tavuus, suvait­se­vaisuus ja välit­tä­minen. Keskeistä on vapauden ja vastuun tasapainon tavoittelu sekä yksilöl­li­syyden ja yritte­liäi­syyden koros­ta­minen.

Uskon vahvasti, että tekemällä näiden arvojen mukaista politiikkaa saamme Suomen uuteen nousuun.

 

  • Finans­si­po­li­tiikan linja

 

Tällä vaali­kau­della on jouduttu merkit­tä­västi leikkaamaan menoja ja korot­tamaan veroja. Tämä finans­si­po­li­tiikan linjan kiristys on myös heiken­tänyt talous­kasvua. Linja on ollut oikea ja velkaan­tu­misen taitta­mi­seksi välttä­mätön. Linjan merkit­tävään keven­tä­miseen ei myöskään tulevalla vaali­kau­della ole mahdol­li­suuksia.

Ensin­näkin, Suomen talouden ongelmat liittyvät raken­teisiin ja kilpai­lu­kykyyn. Nämä ongelmat eivät ratkea velkael­vy­tyk­sellä.

Toiseksi, Suomen julkisen talouden raken­teel­linen alijäämä on nouse­massa yli kansal­li­sessa ja EU-lainsää­dän­nössä sallitun. Suomen raken­teel­linen ? eli suhdan­ne­kor­jattu ? alijäämä saisi olla enintään puoli prosenttia suhteessa kokonais­tuo­tantoon, siis noin miljardi euroa. Tämä raja on tänä ja tulevina vuosina ylitty­mässä. Alijäämän nopeaan vähen­tä­miseen ei ole muuta keinoa kuin finans­si­po­li­tiikan linjan kiris­tä­minen. Tämä sääntely on terve­tullut velkaan­tu­mista hillitsevä pakko­paita, jonka myös seuraava hallitus joutuu päällensä pukemaan.

Huoli heikosta kokonais­ky­syn­nästä on kuitenkin aivan aiheel­linen. Tähän tavoit­teeseen oikea tie ovat raken­teel­liset uudis­tukset. Tarvit­semme uudis­tuksia, jotka lisäävät työlli­syyttä ja työn tuotta­vuutta sekä tehos­tavat julkista sektoria. Nämä toimet itsessään paran­tavat ostovoimaa. Lisäksi ne luovat pidem­mällä aikavä­lillä liikku­ma­tilaa tehdä kohden­nettuja menoli­säyksiä tai veron­ke­ven­nyksiä.

Velkael­vy­tykseen ei siis lähivuosina ole suuria mahdol­li­suuksia. Tämän vuoksi on lähdettävä siitä periaat­teesta, että jos verotusta halutaan keventää, niin julkisia menoja on vastaa­vasti vähen­nettävä. Tämä on tuotta­vuuden ja ostovoiman näkökul­masta aivan oikea linja.

Suomen vaihtotase on viime vuosina heiken­tynyt huoles­tut­ta­vasti. Kun vuonna 2002 Suomen vaihtotase oli 12 miljardia euroa ylijää­mäinen, viime vuonna se oli neljä miljardia euroa alijää­mäinen. Vaihto­taseen alijäämä tarkoittaa, että Suomi velkaantuu suhteessa ulkomaa­ilmaan.

Vaihto­taseen korjaa­minen edellyttää Suomen kansain­vä­lisen kilpai­lu­kyvyn palaut­ta­mista. Samalla on katsottava tuontia: esimer­kiksi energian tuonnin vähen­tä­minen kotimaisten vaihtoeh­tojen kilpai­lu­kykyä paran­ta­malla paran­taisi Suomen ulkoista tasapainoa.

Esitän seuraa­vaksi kuuden kohdan ohjelman, joiden varaan Suomen talou­del­lista menes­tystä voidaan tulevina vuosina rakentaa. Ne ovat:

 

  • Osaaminen, koulutus ja tutkimus
  • ICT:n ja digita­li­saation hyödyn­tä­minen
  • Tehok­kaampi verotus
  • Työvoiman tarjonnan lisää­minen
  • Jousta­vammat työmark­kinat, ja
  • Lisää yrittä­jyyttä ja kilpailua, vähemmän sääntelyä

 

Kuten edellä totesin, nämä ajatukset ovat omaa pohdin­taani Kokoo­muksen puheen­joh­tajana siitä, mikä Suomen tulevien vuosien talous­po­li­tiikan linjan tulisi olla.

 

  • Osaaminen, koulutus ja tutkimus

 

Suomen menestys voi perustua vain koulu­tukseen ja osaamiseen. Meidän on raken­nettava mahdol­li­suuksien tasa-arvon ja sivis­tyksen arvojen varaan.

Kun ajat ovat tiukat, syntyy houkutus leikata koulu­tuksen ja tutki­muksen määrä­rahoja ja inves­toida hankkeisiin, jotka lisäävät työlli­syyttä nopeasti. Tälle houku­tuk­selle ei pidä antaa periksi. Koulutus ei ole kuluerä vaan inves­tointi. Jotta voi tulevina vuosina niittää koulu­tuksen satoa, tänään on kylvettävä. Vaikka tiukka talous­ti­lanne edellyttää tiukkaa menokuria, koulu­tuksen saralla se edellyttää tulevai­suu­dessa päinvastoin lisää inves­tointeja.

Suomen menes­tyk­sel­li­sestä koulu­tus­jär­jes­tel­mästä on muodos­tunut ehkä tärkein osa kansal­lista identi­teet­tiämme ja kansain­vä­listä brändiä. Suoma­laista koulua on kehitetty vasta­virtaan monien muiden maiden koulu­lai­toksiin verrattuna, ja hyvin tuloksin. Oppivel­vol­li­suuden piden­tä­mis­kes­kus­telun aikana kävi ilmi, miten sitou­tu­neita suoma­laiset opettajat, rehtorit ja vanhemmat ovat lasten koulu­tukseen. Nähtiin, että kaava­mai­silla ratkai­suilla ei koulu­pu­dok­kaiden ongel­mista selvitä, vaan tarvitaan luovempia ratkaisuja. Samalla tavalla koulujen ja opetus­hen­ki­löstön ammat­ti­tai­dolla on haettava ratkaisuja uudistaa oppimista. Emme voi vaan katsoa että oppimis­tu­lok­semme laskevat ja tasoerot suure­nevat, vaan tähän on saatava käänne.

Otetaan tieto- ja viestin­tä­tek­no­logia hyöty­käyttöön kouluissa, oppilaiden ehdoilla. Luodaan jokai­selle omanlainen koulu­tus­polku. Lisätään työssä oppimista ottamalla käyttöön oppiso­pi­mus­kou­lu­tuksen rinnalla uuden­lainen koulu­tus­so­pimus.

Korkea osaaminen edellyttää myös korkea­kou­lu­jemme uudis­ta­mista. Sekä ammat­ti­kor­kea­kou­lujen että yliopis­tojen on keski­tyttävä omiin vahvuuk­siinsa. Parhaiden yliopis­tojen ja huippu­yk­si­köiden pärjää­minen on tärkeää koko Suomelle. Koulu­tuksen ja tutki­muksen perus­ra­hoi­tusta on vahvis­tettava.

Koulu­tus­vienti on Suomelle hyödyn­tä­mätön mahdol­lisuus. Meidän on annettava yliopis­toille mahdol­li­suudet tehdä Suomesta nykyistä houkut­te­le­vampi paikka myös ulkomai­sille tutki­joille ja opiske­li­joille.

 

  • ICT:n ja digita­li­saation hyödyn­tä­minen

 

Jos pitää sanoa yksi sana Suomen tulevai­suuden mahdol­li­suutena, se on digita­li­saatio. Emme ole ICT:n tuotta­vuus­hyö­tyjen osalta päässeet vielä alkua pidem­mälle. Mitä meidän sitten tulisi tehdä, jotta tuo tuotta­vuus­po­ten­tiaali myös reali­soi­tuisi?

Ensin­näkin, voimme ottaa oppia Yhdys­val­tojen tuotta­vuuden kasvusta. Olennaista on kaikkialle ulottuva infor­maatio- ja kommu­ni­kaa­tio­tek­no­logian sovel­ta­minen eri organi­saa­tioiden toimintaan. Suurimmat muutos­haasteet kohdis­tuvat asiakkaan ja yrityksen väliseen vuoro­vai­ku­tukseen eli liike­toi­min­ta­mal­leihin. Tämä koskee kaikkia toimialoja, julkista ja yksityistä sektoria yhtä lailla.

Tuotta­vuus­hyö­tyjen saavut­ta­minen edellyttää rohkeutta tarttua teollisen inter­netin, roboti­saation, pilvi­pal­ve­lujen, avoimen datan ja 3D-maailman mukanaan tuomiin mahdol­li­suuksiin, unohta­matta vahvaa osaamis­tamme mobii­lissa inter­ne­tissä.

Olemme raken­ta­massa yhteis­työssä Viron kanssa avoimilla rajapin­noilla ja avoimella ohjel­ma­koo­dilla kansal­lista palve­lu­väylää, joka on iso perus­in­fra­struk­tuuri-inves­tointi, kuten perin­teiset tiet ja lento­kentät ovat aikoinaan olleet. Jokainen ymmärtää niiden positii­visen kasvu­vai­ku­tuksen, ja samaa haetaan nyt palve­lu­väylän raken­ta­mi­sella. Sen avulla julkinen hallinto ja yritykset voivat kytkeytyä siihen liitty­neisiin palve­luihin ja tieto­va­ran­toihin.

Samalla tavalla ICT:n hyödyn­tä­minen siirty­mällä reaaliai­kaiseen talouteen on huima tuotta­vuuden kasvun mahdol­lisuus.

 

  • Tehok­kaampi verotus

 

Maailman talous­foo­rumin tuoreen tutki­muksen mukaan korkea veroaste on Suomen suurin kilpai­lu­ky­ky­haitta. Suomen veroaste lähestyy maailman huippua, ensi vuonna veroasteen arvioidaan nousevan yli 44 prosenttiin. Pitkällä aikavä­lillä veroas­teessa tulisi pyrkiä euroop­pa­laiseen keski­tasoon.

Talous­tie­teel­li­sessä tutki­muk­sessa arvioidaan, että verotuksen rakenne on kasvun kannalta vieläkin merkit­tä­vämpi kysymys kuin verotuksen taso. Tutki­musten mukaan talous­kasvun kannalta haital­li­simpia veroja ovat yritys­verot, pääoma­verot ja työn verot­ta­minen. Kasvun kannalta vähiten haital­lisia veroja ovat kulutus- ja kiinteis­tö­verot.

Suomen kilpai­lu­kyvyn kannalta olennainen kysymys on myös verotuksen ennus­tet­tavuus. Tällä vaali­kau­della veropo­li­tiikka on ollut tempoi­levaa, mikä on huono asia. Verotus on politiikan ala, jonka olisi oltava koros­tet­tavan ennakoi­tavaa ja vakaata.

Tulevalla vaali­kau­della verotuksen uudis­ta­mi­selle olisi asetettava kaksi päämäärää ylitse muiden:

 

  1. Verotuksen yksin­ker­taisuus ja selkeys: Verojär­jes­telmää on kyettävä yksin­ker­tais­tamaan.
  2. Verotuksen painopis­tettä on siirrettävä veroihin, jotka vähiten vaikut­tavat talouden toimi­joiden aktii­vi­suuteen.

Mitä nämä kaksi tavoi­tetta tarkoit­tavat käytän­nössä?

Ensin­näkin, veropohjia on laajen­nettava esimer­kiksi verotukia vähen­tä­mällä ja poista­malla. Tällä vaali­kau­della aloitettua työtä on aihetta jatkaa. Kun veropohja on laaja ja yhtenäinen, se mahdol­listaa myös verokan­tojen alenta­misen.

Verotuksen painopis­tettä on siirrettävä työn ja yrittä­misen verotuk­sesta kohti ympäris­tölle haital­lisen kulut­ta­misen verotusta. Näin on toimittu edelli­sellä vaali­kau­della, näin on toimittu tällä vaali­kau­della ja tällä tiellä on aihetta jatkaa myös ensi vaali­kau­della.

Ensi vaali­kau­della työn verotusta on merkit­tä­västi keven­nettävä. Työn verotusta tulisi keventää kautta linjan ? niin pieni­tu­loisten, keski­tu­loisten kuin suuri­tu­lois­tenkin palkka­veroa on keven­nettävä. Tämän rahoit­ta­mi­seksi on vähen­nettävä julkisia menoja ja kiris­tettävä kulutus­veroja.

Työn verokiilaa on kyettävä kaven­tamaan. Työn verotuksen keven­tä­misen rinnalla työllis­tä­misen sivukuluja on vähen­nettävä ja sekä työelä­ke­mak­sujen että kunnal­lis­ve­ro­tuksen korotuksia on kyettävä patoamaan.

Valtio­sih­teeri Hetemäen vetämä verotuksen kehit­tä­mis­työ­ryhmä esitti vuonna 2010, että ansio­tu­lojen verotusta pitäisi keventää kautta linjan kahdella miljar­dilla eurolla ja että ylintä rajave­roas­tetta alennetaan noin 50 prosenttiin. Tämä on oikea ohjenuora seuraavan halli­tus­oh­jelman pohjaksi.

Tulevalla vaali­kau­della maltil­listen palkka­rat­kai­sujen ja tulove­rojen keven­nysten on paiskattava kättä. Suomen viennin kilpai­lu­kyvyn palaut­ta­minen edellyttää tulevina vuosina maltil­lista palkka­po­li­tiikkaa. Halli­tuksen olisi aihetta tukea maltil­listen nimel­lis­ko­ro­tusten palkka­rat­kaisuja ? keski­tettyjä tai hajau­tettuja ? paran­ta­malla palkan­saajien ostovoimaa työn verotusta keven­tä­mällä.

Palkka­veron keven­tä­minen tarkoittaa myös parempaa työlli­syyttä, kannus­tin­louk­kujen purka­mista ja korkeampaa ostovoimaa.

Tulevalla vaali­kau­della myös yritys- ja pääoma­ve­ro­tusta on aihetta keventää. Meidän on kysyttävä itsel­tämme: tarvit­seeko Suomi enemmän yrittä­jyyttä, enemmän kotimaista omistusta ja enemmän inves­tointeja? Jos vastaus on kyllä, niin tällöin meidän on keven­nettävä niihin kohdis­tuvaa verotaakkaa.

Nykyinen yritys- ja pääoma­ve­rotus on sekava ja edellyttää raken­teel­lista uudis­ta­mista. Kilpai­lu­ky­kyi­semmän ja selkeämmän järjes­telmän laati­minen on tehtävä harkiten, ajan kanssa ja parhaan asian­tun­te­muksen varassa. Olisi hyvä, jos seuraava hallitus perus­taisi ensi töinään työryhmän laatimaan esityksen yritys- ja pääoma­ve­ro­tuksen uudis­ta­mi­sesta.

 

  • Lisää työvoiman tarjontaa

 

Suomessa väestö ikääntyy. Kun työikäinen väestö vähenee, myös työpa­noksen ja siten hyvin­voinnin määrä vähenee. Työlli­syy­sasteen nosta­minen edellyttää työvoiman tarjonnan lisää­mistä. Eli sitä, että työmark­ki­noille osallistuu nykyistä enemmän ihmisiä. Seuraa­valla vaali­kau­della ohjenuo­raksi on otettava työlinja. On käytettävä sekä keppiä että porkkanaa, jotta yhä useampi suoma­lainen tulisi mukaan työelämään.

Voimme ottaa esimerkkiä Ruotsista, jossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettä­misen puolesta.

Ensin­näkin, nykyistä suurempi osa työikäi­sestä väestöstä tarvitaan mukaan työelämään.

Työuria on piden­nettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Nuoret tarvitaan nopeammin koulun penkiltä työelämään. Pienten lasten äitien poissaoloja työelä­mästä on lyhen­nettävä. Työmark­ki­noiden vuoto­kohtia on tukittava. Vanhuuse­lä­keikää on nostettava. Työssä jaksa­mista on paran­nettava levit­tä­mällä yritysten parhaita käytäntöjä ja lisää­mällä joustoja. Eläkkeellä työsken­te­le­mi­sestä on tehtävä joustavaa, helppoa ja kannus­tavaa.

Työmark­ki­noiden ulkopuo­lella on suuri joukko suoma­laisia, jotka haluai­sivat tehdä töitä. Esimer­kiksi työky­vyt­tö­myy­se­läk­keellä on noin 200 000 suoma­laista, joista moni olisi valmis tekemään töitä, jos sopivia mahdol­li­suuksia olisi tarjolla. Tarvitaan esimer­kiksi mahdol­li­suuksia osa-aikaiseen työhön sekä palkan ja yhteis­kunnan tukien yhteen­so­vit­ta­mista. Tämä on tärkeä viesti: kaikkien suoma­laisten panos on arvokas.

Toiseksi, tarvitaan kunnian­hi­moisia toimia, joilla alennetaan raken­teel­lista työttö­myyttä.

Työttömien työnha­ki­joiden ja avoimien työpaik­kojen parempi kohtaanto edellyttää ennen muuta parempaa työvoiman liikku­vuutta ja parempia uudel­leen­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuksia. Työvoiman liikku­vuuden paran­ta­minen edellyttää asunto­ra­ken­ta­misen lisää­mistä. Erityi­sesti pääkau­pun­ki­seu­dulla asumisen korkea hinta tekee matala­palk­ka­töiden vastaa­not­ta­misen vaikeaksi. Talouden jatkuva raken­ne­muutos tarkoittaa, että moni työttö­mäksi jäänyt joutuu koulut­tau­tumaan uuteen ammattiin. Mahdol­li­suuksia uudel­leen­kou­lut­tau­tu­miseen on lisättävä.

Raken­teel­lisen työttö­myyden vähen­tä­mi­sessä sosiaa­li­turvan uudis­ta­minen on avain­ky­symys. Nykyinen järjes­telmä on paitsi kallis, myös passi­voiva. Turvan raken­netta on uudis­tettava siten, että lyhytai­kai­senkin työn vastaa­not­ta­minen on aina kannat­tavaa. Olisi hyvä, jos työttö­myys­turva tarjoaisi paremman turvan lyhytai­kaisten työttö­myys­jak­sojen varalta, mutta toisaalta kannus­taisi ottamaan nopeasti myös vähän pienem­pi­palk­kaista työtä vastaan.

Samalla tarvitaan myös työhön patis­ta­mista. Työttö­mälle on tarjottava apua ja neuvontaa. Työtar­jouksia on tehtävä nykyistä enemmän. Tarjo­tusta työstä kieltäy­ty­mi­sestä on seurattava myös talou­del­linen sanktio.

Kolman­neksi, Suomi tarvitsee myös työpe­räistä maahan­muuttoa.

Suomen on oltava houkut­televa maa ulkomai­sille huippuo­saa­jille.

Yliopis­toi­himme tarvitaan merkit­tä­västi lisää ulkomaisia opiske­li­joita, joista osa toivot­ta­vasti jää Suomeen työsken­te­lemään. Yliopis­tojen kansain­vä­lis­ty­misen kannalta mahdol­lisuus periä lukukausi­maksuja EU/ETA-alueen ulkopuo­li­silta opiske­li­joilta olisi tärkeä uudistus.

Työlupien tarve­har­kin­nasta luopu­minen tarkoit­taisi sitä, että yritysten olisi nykyistä helpompi palkata työnte­ki­jöitä avoimiin työpaik­koihin myös ulkomailta.

 

  • Jousta­vammat työmark­kinat

 

Työmark­ki­noiden jousta­voit­ta­misen on kuljettava käsi kädessä työvoiman tarjonnan lisää­misen kanssa. Työmark­ki­noiden joustavuus tarkoittaa monipuo­lisia mahdol­li­suuksia järjestää yritys- ja työpaik­ka­ta­solla etenkin työaikoja, palkkausta ja palkan­ko­ro­tuksia. Tavoit­teena on ylläpitää yrityksen kilpai­lu­kykyä ja työllis­tä­mis­mah­dol­li­suuksia.

Maailman talous­foorumi on arvioinut, että rajoittava työlain­sää­däntö, työnte­ki­jöiden palkkaa­miseen ja irtisa­no­miseen liittyvä kankeus, työn korkea verotus sekä palkan ja tuotta­vuuden heikko kytkös ovat Suomen suurimpia kilpai­lu­ky­ky­haittoja.

Paikal­liseen sopimiseen liittyy monia aiheel­li­siakin huolia. Neuvot­te­lua­se­telman on oltava tasapai­noinen yrityksen ja työnte­ki­jöiden välillä. Tässä voimme ottaa mallia muista maista.

Esimer­kiksi Saksassa paikal­linen sopiminen on yksi kilpai­lu­kyvyn tärkeä osatekijä. Katta­vista työeh­to­so­pi­muk­sista on tullut yleisiä puite­so­pi­muksia, joiden sovel­ta­mi­sessa on siirrytty yritys­ta­solle. Saksassa on käytössä ns. avaamis­lausekkeet, joiden perus­teella tietyistä työeh­doista voidaan sopia yrityk­sissä toisin kuin sopimuk­sissa on määrätty.

Kyse on joustoista, joiden vasta­painona yritys voi esimer­kiksi sitoutua välttämään irtisa­no­misia ja turvaamaan työnte­ki­jöiden työpaik­kojen säily­misen tietyn ajanjakson. Saksassa avaamis­lausek­keita käytetään laajasti esimer­kiksi yritys­koh­tai­sesti työai­kojen vaihte­lussa, työajan lisää­mi­sessä, alkupalk­kojen alenta­mi­sessa ja sovit­tujen palkan­ko­ro­tusten lykkää­mi­sessä.

Esimer­kiksi Tanskassa on tehty määrä­tie­toi­sesti uudis­tuksia, joilla on alennettu palkkaa­misen kynnystä. Tämä tarkoittaa, että sekä palkkaa­minen että irtisa­no­minen on helppoa, joka puolestaan tarkoittaa korkeampaa työlli­syyttä.

Tanskan mallin mukainen jousto­turva perustuu kolmeen osate­kijään:

  • Heikkoon irtisa­no­mis­suojaan
  • Korkeaan työttö­myys­turvaan
  • Aktii­viseen työvoi­ma­po­li­tiikkaan.

Jäykkien työmark­ki­noiden uudis­ta­minen on ensi vaali­kauden keskei­simpiä kysymyksiä. Olennaista on osata katsoa myös ympärilleen ja ottaa oppia sieltä, missä tässä on onnis­tuttu.

 

  • Lisää yrittä­jyyttä ja kilpailua, vähemmän sääntelyä

 

Talous­kasvun vahvis­ta­minen edellyttää paitsi suurempaa työpa­nosta, myös korkeampaa tuotta­vuutta. Tuotta­vuuden ajureita yhteis­kun­nassa ovat yritykset. Mitä enemmän poistamme esteitä yrittä­jyy­deltä ja reilulta kilpai­lulta, sitä korkeampi on työnte­ki­jöiden tuottavuus.

Olen kutsunut kaikkien puolueiden edustajat neuvon­pitoon, jossa käydään läpi eri ehdotukset sääntelyn purka­mi­seksi vielä tämän vaali­kauden aikana. Tätä työtä lähtee vetämään Kokoo­muksen uusi ympäris­tö­mi­nisteri.

Reilu kilpailu markki­noilla tarkoittaa sitä, että paremmat tuotteet ja ratkaisut voittavat. Toisaalta reilu kilpailu tarkoittaa enemmän valin­nan­mah­dol­li­suuksia ja edulli­sempia hintoja.

Tällä vaali­kau­della on toteu­tettu terveen kilpailun ohjelma. Tämä ohjelma on oikean­suun­tainen, mutta tavoit­teiltaan aivan liian vaati­maton. Tarvitaan uusi, kunnian­hi­moinen kilpailun edistä­misen ohjelma, jonka tavoit­teena on purkaa kilpailun esteitä ja siten parantaa tuotta­vuutta. Ohjel­malle on asetettava kunnian­hi­moiset tavoitteet, joiden varti­jaksi on asetettava kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­rasto.

Kilpailun edistä­minen tarkoittaa esimer­kiksi sitä, että tarkas­te­lemme kriit­ti­sesti kaikkia suojeltuja toimialoja. Esimer­kiksi junalii­ken­teessä, lääkkeiden ja alkoholin myynnissä tai taksi­lii­ken­teessä kilpailun rajoit­ta­mi­sella on sinänsä hyviä perus­teita. Jos kuitenkin haluamme lisätä tuotta­vuutta ja lisätä kulut­tajien valin­nan­mah­dol­li­suuksia, niin kaikista aiheista on kyettävä keskus­te­lemaan.

Osana uutta reilun kilpailun ohjelmaa olisi myös purettava kilpailua estävää sääntelyä. Esimer­kiksi Suomen vähit­täis­kaup­pa­sektori on edelleen EU:n säännel­lyimpiä. Onko esimer­kiksi kauppojen aukio­loai­kojen rajoit­ta­minen kaikkine poikkeuk­sineen enää tätä päivää? Onko nykyinen suurien kauppojen raken­ta­mista kuristava sääntely kulut­tajien etujen mukaista?

Kilpailua on lisättävä myös julkisten palve­luiden tuotan­nossa. Esimer­kiksi OECD on toistu­vasti kehot­tanut Suomea pitämään huolta siitä, että julkiset ja yksityiset palve­lun­tuot­tajat ovat markki­noilla tasaver­tai­sessa asemassa.

Ensim­mäinen tärkeä askel on se, että kuntien on tiedettävä, mitä heidän palve­lui­densa tuotta­minen maksaa. Kun palve­lujen kustan­nukset on avattu nettiin ja tehty vertai­lu­kel­poi­seksi, palve­luiden kustan­nus­te­hok­kuutta on helppo vertailla eri kuntien välillä. Tämä mahdol­listaa hyvien käytän­töjen ja ideoiden levit­tä­misen. Kuntien on tasapuo­li­sesti vertailtava julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuotta­misen laatua ja kustan­nuksia.

Palve­luiden paran­ta­mi­seksi kuntien tulisi ottaa vastaan palve­lua­loit­teita ja käsitellä ne määrä­ajassa. Tämä tarkoittaa, että kunta­laisten, kunnan työnte­ki­jöiden, järjes­töjen ja yritysten on voitava ehdottaa uusia tapoja tuottaa palvelut laaduk­kaammin ja edulli­semmin. Haastetaan kaikki suoma­laiset mukaan palve­lujen kehit­tä­miseen ja veroeu­rojen säästä­miseen.

Myös palve­luse­te­leiden käytön laajen­ta­minen tarkoittaa kilpailua ja valin­nan­va­pautta. Se antaa kulut­ta­jalle mahdol­li­suuden äänestää jaloillaan. Jos yksityinen palve­lun­tuottaja tuottaa saman palvelun paremmin ja edulli­semmin kuin kunnan oma tuotanto, niin miksi kuluttaja pitäisi pakottaa julki­selle?

Vaikka Suomen talouden tilanne on vaikea, niin meillä on silti paljon vahvuuksia, joiden varaan rakentaa. Suomi pärjää, jos seuraavan vaali­kauden talous­po­li­tiikan ohjenuo­raksi otamme ennen muuta:

 

  • Kurina­laisen finans­si­po­li­tiikan
  • Koulu­tuksen ja osaamisen vahvis­ta­misen
  • ICT:n ja digita­li­saation hyödyn­tä­misen
  • Työn ja inves­tointien verotuksen keven­tä­misen
  • Työvoiman tarjonnan lisää­misen
  • Työmark­ki­noiden jousta­vuuden lisää­misen
  • Kilpailun lisää­misen ja sääntelyn purka­misen

Päämi­nisteri Alexander Stubbin puhe Keskus­kaup­pa­ka­marin veropäi­vässä 24.9.2014


Kokoomus.fi