MENU
Stubb: Mieli­ku­va­po­li­tiikan aika on ohi

Stubb: Mieli­ku­va­po­li­tiikan aika on ohi

Julkaistu: 17.01.2015 Uutiset

Politiikka on tällä hetkellä rikki. Valitet­ta­vasti poliit­tisen päätök­senteon tilanne on Suomessa vuonna 2015 tämä. Tässä voimme katsoa myös itse peiliin. Ja kun olemme tämän vilkaisun tehneet, alamme keskittyä siihen, miten menemme eteenpäin.

Miksi poliit­tinen päätök­senteko on meillä rikki?

Karkeasti voisi sanoa, että me toimimme vuonna 2015 edelleen mallilla, joka on luotu vuosi­kym­meniä aiemmin. Me johdamme tätä maata samalla tavalla.

En sano tätä siitä syystä, että vanhassa olisi mitään pahaa. Ei todel­lakaan. Vanhaa kunnioittaen ja siitä oppien raken­tuvat myös uudis­tukset. Mutta ajatellaan toisinpäin. Jos kaikki oli paremmin 1980-luvulla, niin miksi emme tekisi sitten täysin samoja asioita kuin silloin? Jokainen ymmärtää, että se ei tietenkään olisi enää mahdol­lista.

Tänään puhun kolmesta kokonai­suu­desta: 1) Poliit­tinen järjes­telmä on Suomessa rikki, perusteet sille miksi pitää uudistua 2) Keskit­ty­minen vain kaikkein oleel­li­simpaan ? tärkeintä on tehdä valintoja 3) Kokoo­muksen valinnat - strate­ginen vaalioh­jelma.

------

1)

Suomi on monien suurten muutos­voimien edessä. Eurooppa on kasvu­krii­sissä. Väestömme ikääntyy. Työvoiman määrä vähenee. Julkisten palve­luiden tarve kasvaa. Kilpai­lu­ky­kymme on heiken­tynyt. Elinkei­no­ra­ken­teemme on murrok­sessa.

Näihin muutos­voimiin vastaa­minen edellyttää Suomelta jämäköitä raken­teel­lisia uudis­tuksia. Raken­teita on kyettävä uudis­tamaan, jotta saamme Suomeen uusia työpaikkoja, parempia palve­luita ja lisää hyvin­vointia.

Monet meitä kohtaa­vista haasteista eivät ole syntyneet yhdessä yössä. Olemme vuosi­kausia tienneet, että väestön ikään­ty­mi­sestä seuraa julkisen talouden kestä­vyysvaje. Olemme tienneet, että työuria on piden­nettävä, että julkisten palve­luiden tuotta­vuutta on paran­nettava ja että työmark­ki­noita on uudis­tettava. Silti useamman halli­tus­kauden ajan tarvit­tavat uudis­tukset ovat edenneet liian verkkai­sesti.

Me olemme luottaneet esimer­kiksi siihen, että konsensus eli yleinen laaja ymmärrys on tuttu ja turval­linen ja aina toimiva tapamme viedä asioita eteenpäin. Valitet­ta­vasti konsen­suk­sessa on ongel­mansa.

Samaan hengen­vetoon pitää todeta, että konsen­suksen moitti­minen ei ole riitelyä. Tarkoi­tuksena on se, että konsen­suk­sel­lakin tulee olla tulos­vastuu. Jos laajan yhtei­sym­mär­ryksen hakeminen ei toimi, niin tarvit­semme tarpeeksi yhtenäisen halli­tuksen asioiden viemi­seksi eteenpäin.

Kokoomus etsii keinoja ratkaista Suomen haasteet ja kun haasteet ovat mittavia, ne eivät välttä­mättä ratkea näteillä puheilla. Tulokset ratkai­sevat, kansa­lai­silla on oikeus vaatia meiltä tuloksia ja me tarvit­semme järjes­telmän joka kykenee niitä tuottamaan.

Tällä halli­tus­kau­della olemme nähneet, miten kuuden puolueen konsen­sus­hal­litus on toiminut. Tai kun olemme kuulleet, että onhan konsen­suk­sella saatu eläke­rat­kaisu aikaan. Itse asiassa ei ole. Matti Vanhanen ehdotti ratkaisua jo vuonna 2009 ja sai täyden tyrmäyksen. Nyt kun viimei­sellä rannalla saimme ratkaisun, niin Akava jäi sen ulkopuo­lelle. Ei voida puhua konsen­suksen riemu­voi­tosta.

Tai kun hallitus esitti työsuhteen koeajan enimmäis­pi­tuuden nosta­mista 4 kuukau­desta 6 kuukauteen. Tämäkin uudistus tyrmättiin heti. Tai kun Kokoomus esitti oppiso­pi­mus­kou­lu­tuksen muutta­mista koulu­tus­so­pi­muksen suuntaan, jotta nuorille saataisiin töitä. Tämän ay-liike torppasi, koska TES-pohjaisen, mutta huonosti toimivan järjes­telmän puolus­ta­minen oli tärkeämpää kuin parempi, koulu­tus­suh­teeksi määri­teltävä järjes­telmä.

Emme halua jäädä pienimmän yhteisen nimit­täjän vangiksi. Päätöksiä pitää tehdä. On keski­tyttävä oleel­liseen. Ja Suomi on saatava liikkeelle.

Jos politiikka on rikki, niin sitten pitää toimia eikä jäädä seisomaan tumput suorina. Nyt jos koskaan tarvit­semme politii­kassa korjaus­lii­kettä. Tarvit­semme vaihtoehdon.

-----

2)

Olen kuullut sanot­tavan, että polii­tikot tekevät vaaral­li­simpia lupauksia isänmaan kannalta muutama kuukausi ennen vaaleja. Luvataan helposti rahaa sinne, tänne ja tuonne. Kultaa ja mirhamia eri puolille.

Tällä hetkellä elämme juuri tuota vaaral­lista aikaa. Toki erotuksena tilan­teeseen on Suomen haastava talou­del­linen tilanne. Vaali­kes­kus­telua avatessa on kuitenkin syytä ihan ensim­mäisenä panna asiat oikeisiin mitta­suh­teisiin.

Halli­tus­kausi eli neljä vuotta on lyhyt aika. Siksi kannattaa keskittyä joihinkin asioihin, joilla oikeasti käännetään maan suunta. Kaikkea lupaa­malla ja kaikkeen keskit­ty­mällä emme saa mitään aikaan.

Puolueet ovat olemassa maailmaan muutta­mi­seksi parem­maksi. Olemme lähes­ty­mässä demokratian juhla­hetkeä, vaaleja. Se on valinnan paikka. Valinnan paikka suoma­lai­sille; mille tavoit­teille ja ihanteille antaa äänensä. Valinnan paikka myös puolueille; mitkä asiat halutaan valita seuraavan neljän vuoden osalta kaikkein tärkeim­miksi.

Olen puhunut Snellman-säätiön tilai­suu­dessa joulu­kuussa paljon uudesta ja vanhasta tavasta. Valin­nasta uuden ja vanhan välillä.

Jokainen eduskunta ja hallitus kykenevät kyllä hallin­noimaan eteen tulevia haasteita. Sillä Suomea ei kuitenkaan pelasteta ? se on hallin­nointia ja reagointia. Suomi raken­netaan asetta­malla tietyt asiat toisia tärkeäm­miksi.

Meillä Suomessa on muodos­tunut kulttuuri, jossa vaalien jälkeen halli­tusta muodos­tavat puolueet kokoon­tuvat yhteen ja kirjoit­tavat halli­tus­oh­jelmaan kaikkien mukanao­levien puolueiden kaikki tavoitteet ja keinot. Mitä enemmän puolueita sitä pidemmät ohjelmat. Ja mitä pidemmät ohjelmat, sitä vähemmän on priori­soitu mitään.

Halli­tus­oh­jelmat ja puolueiden valmis­tau­tu­minen niihin on aikai­semmin ollut enemmän tai vähemmän kokonais­val­taisten maail­man­sel­vi­tys­koontien tekoa. Tässä muodossa on täytynyt sanoa jotain rahape­li­po­li­tii­kasta, kestävän kehityksen mitta­roin­nista, tai vaikka “PLM:n ja MMM:n valtuuksien budje­toinnin uudis­ta­mista selkea?mma?ksi ja la?pina?kyva?mma?ksi”, kuten vuoden 2011 halli­tus­oh­jel­massa todetaan.

En väheksy edellisiä esimerkkejä itsessään, mutta eiköhän tämä voitaisi tehdä vähän toisinkin.

Vuoden 2011 halli­tus­oh­jel­massa oli 89 sivua ja 26 633 sanaa. Vuosien saatossa on myös kerään­tynyt mitä erilai­simpia strate­gioita, periaa­te­lin­jauksia tai ohjelmia valtion­hal­linnon puolesta. Julki­sista lähteistä kerätyn tiedon mukaan erilaisia strate­gioita ja ohjelmia on yhteensä 317 kappa­letta.

Suomi on nyt sen verran hanka­lassa tilan­teessa, että sanan aidossa merki­tyk­sessä meidän tulee keskittyä oleel­liseen.

Meidän tulee tehdä strate­gisia valintoja. Meidän pitää linjata, mitkä ovat ne kaikkein keskei­simmät Suomea koskevat haasteet.

Se on valintaa priori­soida, tehdä tärkeimmät. Se on usein hankalaa. Se on itse asiassa niin vaikeaa, että siksi monet haluavat jättää strate­gisen valinnan tekemättä. On helpompaa puhua eri asioista, ja vaatia priori­sointia juhla­pu­heissa.

Vanhalla tavalla voimme edetä jatkos­sakin, mutta loppu­tu­loksena on tehotonta hallin­nointia ilman todel­lista muutosten aikaan­saa­mista. Sitä ei kestä poliit­tinen päätök­sen­te­ko­jär­jes­tel­mämme - ja silloin politiikka pysyy rikko­naisena.

Monet maat ovat kyenneet lisäämään strate­gi­suutta päätök­sen­teossaan. Kun eri maat oikeasti kilpai­levat tänä päivänä verisesti inves­toin­neista, työpai­koista, osaami­sesta, arvon kotiut­ta­mi­sesta jne. myöskään Suomi menes­tyvänä ja kehit­tyvänä yhteis­kuntana ei kestä nykyistä jähnäystä.

Meidän on tehtävä valintoja. Meidän on keski­tyttävä oleel­liseen.

-----------

3)

Kokoo­muksen vaihtoehto on uusi tapa. Kokoo­muksen vaihtoehto on liike.

Puolueiden kaikkein tärkeim­miksi asetta­missa tavoit­teissa on kyse politiikan kulut­ta­ja­suo­jasta. Siitä että ennen vaaleja kerrotaan, että jos äänes­täjät antavat valin­noil­lemme tukensa, tulemme keskit­tymään seuraavien tavoit­teiden toteut­ta­miseen.

Meidän polii­tik­kojen tehtävä on näyttää suuntaan, tuonne haluan että kuljemme. Virka­miehet ja asian­tun­tijat eri aloilta löytävät kyllä keinoja, kunhan suunta on selvillä.
Viime viikon perjan­taina valtio­va­rain­mi­nis­teriön ja valtio­neu­voston kanslian yhteinen hanke (ns. OHRA-hanke) luovutti raport­tinsa, jossa pohdittiin valtion johta­mis­jär­jes­telmää. Siinä ehdotetaan korjauksia Suomen poliit­tiseen järjes­telmään.
Työryhmä ehdottaa uuden­laista toimin­ta­tapaa halli­tus­po­li­tiikkaan. Halli­tus­oh­jel­ma­neu­vot­te­luissa sovit­taisiin strate­gi­sesta halli­tus­oh­jel­masta, jossa nimet­täisiin selkeästi halli­tuksen keskeiset politiik­ka­ta­voitteet. Näitä olisi kolmesta viiteen. Lisäksi hallitus syven­täisi keinoja vuosittain erilli­sellä toimen­pi­deoh­jel­malla.
Kun on seurannut keskus­telua Suomen politii­kasta, niin raportin ehdot­ta­mille toimille on kysyntää. Strate­gi­selle halli­tus­oh­jel­malle on kysyntää, koska se todella pakottaa priori­soimaan.

Kokoomus ottaa näistä huomioista opikseen. Me valmis­te­lemme tulevia vaaleja varten strate­gisen vaalioh­jelman. Valmis­te­lemme ohjelman samassa muodossa kuin on puhuttu strate­gi­sesta halli­tus­oh­jel­masta. Se on oma valin­tamme. Me keski­tymme oleel­liseen.

Kukaan ei ole vielä näyttänyt, minkä­lainen strate­ginen halli­tus­oh­jelma olisi. Mutta Kokoomus tämän tekee tämän kevään aikana. Me haluamme näyttää äänes­tä­jille, että jos laajasti Suomessa on oltu yksimie­lisiä strate­gi­semman halli­tus­oh­jelman tarpeesta, niin sellainen pitää pystyä myös laatimaan.

Tällainen strate­giaoh­jelma on muodoltaan noin 5-10 sivun pituinen paperi. Vain oleel­lisin otetaan mukaan.

Kokoo­muksen vaihtoeh­dossa tärkein valinta on työ. Kokoomus asettaa työn kaikessa päätök­sen­teossa etusi­jalle. Mitä tämä käytän­nössä tarkoittaa? Jan Vapaa­vuori tulee puheen­vuoroni jälkeen kertomaan muutamia esimerkkejä.

Kokoomus tarjoaa näissä vaaleissa vaihtoehdon. Ja se vaihtoehto on keskit­ty­minen vain kaikkein oleel­li­simpaan.

Valintoja tehdään myös siksi, että resurssit ovat rajal­liset. Vielä neljä vuotta sitten kuvit­te­limme, että talous­kasvu korjaa kaikki ongelmat. Toivot­ta­vasti nyt kaikille on rehel­li­syyden nimissä selvää, ettei korjaa. Tulevia strate­gisia valin­to­jamme ohjaa muutama pääpe­riaate. Nämä eivät ole siis vielä valin­to­jamme. Vaan kaikkia valintoja ohjaavia periaat­teita:

1) Hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan rahoitus laitetaan kestä­välle pohjalle. Julkisen talouden tasapai­not­ta­mi­sesta on tehtävä selkeä ja jämäkkä suunni­telma. Lyhyellä aikavä­lillä tämä edellyttää kuntien tehtävien vähen­tä­mistä, toisaalta valtion menojen vähen­tä­mistä. Pidem­mällä aikavä­lillä tämä edellyttää uutta raken­ne­po­liit­tista ohjelmaa, jolla katetaan julkisen talouden kestä­vyysvaje.
2) Kokoomus on tulevai­suus­puolue, joka haluaa käyttää tieteen, taiteen ja tekno­logian mahdol­li­suuksia maamme kehit­tä­mi­seksi. Korkean tekno­logian kehit­tä­misen ja hyödyn­tä­misen on oltava koko tulevalla vaali­kau­della keskeinen toimin­tatapa.
3) Sääntelyn, normi­tuksen ja kilpailun esteiden purka­misen on oltava keskeinen periaate kaikilla hallin­no­na­loilla tulevalla vaali­kau­della.
4) Kette­rämpi hallinto, joka tarkoittaa esimer­kiksi kokei­lu­kult­tuuria kaikilla hallin­no­na­loilla. Politiik­ka­ko­keilut ovat väline uudistaa Suomea.

Nyt kysymys kuuluu, olemmeko valmiita siihen, että menemme muuta­malla teemalla ja vaikeil­lakin valin­noilla vaaleihin. Meillä on periaa­teoh­jel­mamme ja muut ohjel­mamme. Niissä olevat hyvät kannat pysyvät voimassa. Nyt on kyse siitä, mihin olemme valmiit keskit­tymään seuraavan neljän vuoden aikana. Vaaleissa on kyse suunnasta, ei yksityis­koh­dista. Niidenkin aika tulee, mutta ensin on hankittava tuki suunnalle.

Tätä kysymystä on nyt syytä miettiä tarkkaan, koska nyt emme puhu jostain sellai­sesta, jonka osalta kuukauden kuluttua tai puolen vuoden kuluttua puhui­simme taas uusista painopis­teistä. Nyt puhumme siitä, millä Suomen suunta käännetään.

Puhumme siitä, miten insinöö­rimme voisivat yrittää ja työllistyä. Puhumme siitä, kuinka Puolan­galla tervey­den­huolto toimisi mahdol­li­simman hyvin ja rahatkin vielä riittäi­sivät koko Suomen alueella. Puhumme siitä, kuinka lapsemme saisivat nykyai­kaista opetusta kouluissa. Puhumme siitä, kuinka huoleh­dimme moder­nilla tavalla isänmaamme turval­li­suu­desta.

Valintoja varten on hyvä kuulla suoma­laisia. Tulemme seuraavan parin viikon aikana käymään keskus­telua suoma­laisten kanssa siitä, mitkä ovat kaikkein tärkeimmät teemat tulevalle halli­tus­kau­delle. Jälleen, ei meillä ole kaikkia ratkaisuja. Suoma­laiset itse ovat oman elämänsä ja tulevai­suu­tensa parhaita asian­tun­ti­joita.

Olemme valmiit haastamaan muut puolueet strate­gi­silla valin­noilla. Olemme myös valmiit kuunte­lemaan muilta puolueilta hyviä ideoita siitä, miten toivo­mamme suunta saavu­tetaan. Olennaista eivät ole keinot, vaan se että Suomi saadaan nousuun.

Me tuomme koko oman strate­gisen ohjel­mamme lähiviik­koina julkiseen keskus­teluun. Me haluamme antaa suoma­lai­sille mahdol­li­suuden analy­soida Kokoo­muksen kaikkein oleel­li­simmat valinnat. Koska tässä nykyti­lan­teessa emme yksin­ker­tai­sesti voi tehdä kaikkea, vaikka mieli tekisi. Mieli­ku­va­po­li­tiikan aika on ohi. Löysien lupausten aika on ohi.

Kokoo­muksen vaihtoehto on se, että nyt on keski­tyttävä oleel­liseen.

Puheen­johtaja, päämi­nisteri Alexander Stubbin puhe Kokoo­muksen puolue­val­tuuston kokouk­sessa 17.1.2015. Puhe muutos­va­rauksin.


Kokoomus.fi