Pärjääkö Suomi? Pärjääm­mekö me? Kysy­myk­set ovat olleet tänä vuonna erit­täin ajan­koh­tai­sia. Ikäväs­sä­kin mielessä. Monien työpaik­ko­jen rankat yt-neuvot­te­lut, huoli omasta tule­vai­suu­desta - nämä ovat täysin ymmär­ret­tä­viä huolia jokai­sella suoma­lai­sella sekä suoma­lai­sella perheellä.

Me suoma­lai­set olemme kuiten­kin parhaim­mil­lamme, kun ajat ovat vaikeat. Sisulla Suomi on aina selvin­nyt vaikeis­ta­kin paikoista. Nyt tarvit­semme sisua. Tuota suoma­lai­sille ominaista luon­teen­lu­juutta, joka ajaa meitä entistä kovem­piin ponnis­te­lui­hin hanka­lina aikoina.

Vaikka ajat ovat vaikeat, niin kyllä me pärjäämme. Pärjä­simme 1990-luvun lama-aikana ja siitä eteen­päin. Ja niin Suomi pärjää nytkin.

Elämme Suomessa ponnis­te­lu­vuo­sia. Pelkäs­tään poli­tii­kan saralla joudumme teke­mään ikäviä sopeu­tus­pää­tök­siä. Niitä on tehty halli­tus­kau­della jo mitta­vasti, 6,5 miljar­din euron edestä. Toisaalta päätök­set ovat aivan vält­tä­mät­tö­miä, jotta Suomi olisi asumi­sen ja elämi­sen arvoi­nen maa myös tule­ville suku­pol­ville.

Istuva halli­tus on aloit­ta­nut myös merkit­tä­vät raken­ne­uu­dis­tuk­set tällä halli­tus­kau­della. Mutta pitää ymmär­tää, että tämä on ollut vasta vält­tä­mä­tön ja tarpeel­li­nen alku.

Ensi kevättä poli­tii­kassa hallit­se­vat tule­vat vaalit. Suoma­lai­set ansait­se­vat tässä tilan­teessa hyvin selkeitä perus­te­luita jokai­selle lupauk­selle, joka anne­taan. Tiukassa talous­ti­lan­teessa vält­täi­sin löysiä lupauk­sia. Niiden toteut­ta­mi­nen voi olla hyvin hanka­laa.

Mutta ennen kaik­kea Suomi ansait­see jämä­kän lähdön uudes­taan liik­keelle. Poli­tii­kassa se tarkoit­taa yhte­näistä ja vaikei­siin­kin päätök­siin nopeasti kyke­ne­vää halli­tus­poh­jaa. Suoma­lai­set ansait­se­vat tämän vaikeassa tilan­teessa.

Mutta poli­tiikka on vain yksi osa siitä, miten Suomi saadaan liik­keelle. Muutos lähtee kuiten­kin liik­keelle ihan jokai­sesta suoma­lai­sesta.

Viime vuoden aikana olen nähnyt paljon rohkai­se­via esimerk­kejä. Paljon esimerk­kejä siitä, kuinka paljon suoma­lai­silla on tahtoa ja kykyä ponnis­tella.

Kouluissa tapa­sin tuhan­sia nuoria, joilla on elämä edes­sään. Keho­tin heitä unel­moi­maan, tais­te­le­maan kyyni­syyttä vastaan. Olemaan oma itsensä. Silloin pärjää.

Jäin miet­ti­mään välit­tä­mistä. Miten paljon se meille kaikille merkit­see, että väli­tämme toinen toisis­tamme. Sitä, että kave­ria ei koskaan jätetä.

Muis­te­len lämmöllä käyn­te­jäni vanhain­ko­deissa. Työn­te­ki­jät ja vapaa­eh­toi­set välit­ti­vät. Auttoi­vat pärjää­mään.

Jäin miet­ti­mään autta­mista. Iloa, jonka autta­mi­sesta saa. Sitä kun tuo onnen jonkun toisen elämään.

Vuoden varrella tapa­sin ihmi­siä, jotka auttoi­vat työk­seen lapsia, nuoria, perheitä, opis­ke­li­joita, asunn­ot­to­mia ja työt­tö­miä. Sain jokai­sesta tapaa­mi­sesta voimaa, uskoa, että kyllä me pärjäämme.

Kovien talous­lu­ku­jen ja vaikean turval­li­suus­po­liit­ti­sen tilan­teen keskellä kannat­taa aina muis­taa, että kaikki lähtee ihmi­sistä. Meistä jokai­sesta. Siitä miten me kohte­lemme toisiamme.

Suomen pärjää­mi­nen edel­lyt­tää meiltä kaikilta välit­tä­mistä, autta­mista ja sisua. Yhdessä saamme Suomen nousuun. Ja yhdessä me pärjäämme.

 

Päämi­nis­teri Alexan­der Stub­bin uuden vuoden terveh­dys julkiastu STT:llä 31.12.2014

Lisää sisältöä samassa kategoriassa