Kokoomus.fi
MENU
Stubb: Kokoomus on puolue, joka on muuttuvan maailman puolella

Stubb: Kokoomus on puolue, joka on muuttuvan maailman puolella

Julkaistu: 14.05.2016 Politiikka

Kokoomus käy puheen­joh­ta­ja­vaalin kesäkuussa, noin kuukauden päästä. Olemme onnel­li­sessa tilan­teessa, sillä meillä on kolme erinomaista ehdokasta.

Miten tahansa vaalissa käy, voittajia on ainakin yksi. Kansal­linen Kokoomus.

En ajatellut kuitenkaan puhua teille tänään puheen­joh­ta­ja­vaa­lista, vaan kokoo­muk­sesta. Siitä, mitä kokoomus minulle, kokoo­muksen puheen­joh­tajana, tarkoittaa. Ja siitä, miksi Suomi tarvitsee kokoo­musta.

Toivon, että jätätte puheeni ajaksi muutaman kysymyksen hautumaan. Nämä ovat kysymyksiä, joihin olen itse säännöl­li­sesti palannut silloin, kun olen pohtinut kokoo­muksen suuntaa ja tekemisen tarkoi­tusta. Kysymykset ovat seuraavat:

Mistä kokoo­mus­laisena voi tuntea ylpeyttä?

Mitä me kokoo­mus­laiset pelkäämme?

Mihin kokoo­musta ylipäänsä tarvitaan?

En aio tarjota teille valmiita vastauksia kysymyksiin. Ne ovat evästä ajatte­lulle, jota toivon teidän tekevän tämän puheen­vuoron aikana.

Puhun teille tänään – olisiko kukaan voinut arvata – kolmen kokonai­suuden kautta. Kokonai­suudet ovat seuraavat:

Mitä olemme joukkueena saaneet aikaan viimeisen kahden vuoden aikana?

Mitä kokoomus on huomenna, ja mitä Suomi on huomenna?

Miten nousemme Suomen suurim­maksi kunta­puo­lu­eeksi jälleen kerran?

 

KOKOOMUSJOUKKUEEN TEOT VIIMEISELTÄ KAHDELTA VUODELTA

Ensim­mäisenä käsit­telen kulunutta kahta vuotta. Yhteen virkkeeseen, ”Mitä olemme joukkueena saaneet aikaan viimeisen kahden vuoden aikana?”, tiivistyy moni asia, joka on jäänyt liian epäsel­väksi viime vuosina sekä kokoo­mus­lai­sille että suoma­lai­sille. Olemme antaneet muiden määri­tellä liikaa keskus­telua, jota käymme. Emme ole ottaneet riittä­västi tilaa, vaikka olisimme sen ansainneet. Kun palataan kokonai­suuteen, on selvää, että meillä on valta­vasti sanot­tavaa, jonka takana voimme suora­sel­käi­sesti seistä.

Katso­kaamme siis hetkeksi taaksepäin.

Kokoomus on nyt ollut yhtäjak­soi­sesti halli­tus­vas­tuussa yhdeksän vuotta. Tästä ajasta olen, niin myötä- kuin vasta­tuu­lessa, toiminut minis­terinä kahdeksan vuotta. Ensin ulkomi­nis­terinä, sitten ulkomaan­kauppa- ja euroop­pa­mi­nis­terinä, päämi­nis­terinä ja viimeisen vuoden ajan valtio­va­rain­mi­nis­terinä.

Vuodesta 2007 vuoteen 2011 olimme valtio­va­rain­mi­nis­te­ri­puolue Keskustan johta­massa sinivih­reässä halli­tuk­sessa. Vuodesta 2011 vuoteen 2015 Kokoomus johti kuuden puolueen, myöhemmin neljään puolu­eeseen kaven­tu­nutta, laajaa koali­tio­hal­li­tusta. Nyt olemme jälleen valtio­va­rain­mi­nis­te­ri­puolue Keskustan johta­massa kolmen suuren puolueen halli­tuk­sessa. Näiden yhdeksän vuoden aikana Suomi on elänyt läpi valtavan murroksen. Suomi on muuttunut, kokoomus on muuttunut, ja myös minä olen muuttunut.

Muistaako joku vielä eduskun­ta­vaalit vuonna 2007? Kokoomus oli opposi­tio­kauden jälkeen tekemässä vahvaa nousua takaisin halli­tus­vas­tuuseen. Keskus­te­lu­naiheet olivat kovin erilaiset kuin nyt, tulevaisuus näytti olevan toivoa täynnä.

Vuoden 2007 eduskun­ta­vaalien yksi suuri keskus­te­lu­naihe oli jakovara. Suomen talous oli vahvassa kasvussa ja julkinen talous näytti olevan vahvoissa kanti­missa. Ennen vaaleja julki­suu­dessa käytiin huuto­kauppaa niin kutsutun jakovaran suuruu­desta. Vanhasen toisen halli­tuksen ohjel­massa sovittiin 3,5 miljardin euron lisäme­noista ja veron­ke­ven­nyk­sistä. Työn verotusta keven­nettiin, tulon­siirtoja korotettiin, yliopis­toille annettiin lisää rahaa. Aikansa tilan­ne­ku­vassa päätökset olivat ymmär­ret­täviä.

Syksyllä 2008 Suomen suunta kääntyi äkisti. Lehman Brothersin konkurs­sista käynnistyi kansain­vä­linen finans­si­kriisi, joka muuttui eurokrii­siksi ja kasvu­krii­siksi. Suomen talous ei vieläkään ole toipunut vuoden 2009 rajusta pudotuk­sesta.

Kataisen hallitus aloitti työnsä tilan­teessa, jossa Suomen kilpai­lukyky oli heiken­tynyt, julkinen talous oli rajusti alijää­mäinen ja yhteinen valuut­tamme euro oli kriisissä. Viime vaali­kau­della tehtiin useita ratkaisuja, jotka veivät Suomea oikeaan suuntaan. Julkista taloutta sopeu­tettiin kuudella miljar­dilla eurolla. Kilpai­lu­kykyä paran­nettiin raami­so­pi­muk­sella sekä työllisyys- ja kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sella. Yhtei­sövero laskettiin 26 prosen­tista 20 prosenttiin. Työmark­ki­na­jär­jestöt sopivat eläkeiän nosta­mi­sesta.

Nämä päätökset olivat kuitenkin liian vähän, liian myöhään. Suomen tilanne oli ja on niin vaikea, että halli­tuksen olisi pitänyt kyetä paljon radikaa­limpiin toimiin Suomen kurssin kääntä­mi­seksi. Sen voin vakuuttaa, että näiden päätösten tekeminen ei jäänyt kokoo­muk­sesta kiinni.

Vuosi sitten eduskun­ta­vaa­leissa kokoomus kantoi raskasta paino­lastia edelli­sestä halli­tus­kau­desta. Kokosimme yhdessä itsemme vaaleihin ja teimme nousun toiseksi suurimpaan äänimäärään. Se kertoo siitä, että kun isänmaa on vaikeassa tilan­teessa, kokoo­mukseen luotetaan. Se kertoo myös siitä, että kokoo­muksen viesti Suomen uudis­ta­mi­sesta, talouden tasapai­not­ta­mi­sesta ja työn ja yrittä­misen linjasta sai suoma­laisten tuen. Etenimme kirjai­mel­li­sesti työn kautta.

Vaalien jälkeen menimme yhdessä halli­tukseen – vastoin useimpien parem­min­tie­täjien ennus­tuksia. Neuvot­te­limme yhdessä keskustan ja Perus­suo­ma­laisten kanssa sellaisen ohjelman, jonka takana voi kunnialla seistä. Velkaan­tu­minen taitetaan. Työ asetetaan etusi­jalle. Työn teettä­misen kustan­nuksia alennetaan. Sosiaali- ja terveys­pal­ve­luiden uudistus viedään maaliin. Suoma­lainen saa jatkossa itse valita sote-palve­luissa. Sääntelyä puretaan. Kauppojen aukio­loajat vapau­tetaan. Kokonais­ve­roaste ei nouse. Kenenkään työn verotus ei kiristy. Nämä päätökset vievät Suomea oikeaan suuntaan.

Eivät kaikki halli­tuksen päätökset ole olleet meille kokoo­mus­lai­sille aina helppoja. Monet menoleik­kaukset tuntuvat kipeästi suoma­laisten kukka­rossa. Säästöt sattuvat koulu­tukseen. Se on meille kokoo­mus­lai­sille erityisen hankala paikka. Sote-uudis­tuk­sessa pienempi alueiden lukumäärä olisi meidän mieles­tämme ollut parempi. Olisimme asettaneet lakitiehen perus­tuvan paikal­lisen sopimisen yhteis­kun­ta­so­pi­muksen edelle.

Poliit­ti­sessa johta­juu­dessa on olennai­sinta se, että uskaltaa tehdä epätäy­del­lisiä ratkaisuja. Joka kuvit­telee voivansa tehdä yksin täydel­lisiä ratkaisuja, ei elä tässä maail­massa. Kolmen puolueen halli­tuk­sessa kaikki päätökset ovat kompro­misseja. Jokainen puolue joutuu antamaan jossakin kohti periksi. Muuten ei synny päätöksiä.

Sopiminen, vaikka se välillä ikävältä tuntuukin, on porva­ri­hal­li­tuksen kaikkein suurin saavutus. Olemme kyenneet tekemään isoja päätöksiä Suomen suunnan kääntä­mi­seksi.

Tänä päivänä emme aina itsekään ymmärrä, miten paljon ja miten nopeasti asioita on tapah­tunut. Vai miltä esimer­kiksi nämä asiat näyttävät:

-Kauppojen aukio­loajat vapau­tettiin. Niitä ei siis vain varovai­sesti väljen­netty, vaan kumottiin kerralla koko liike­ai­kalaki.

-Kaavoi­tuksen normeja keven­netään, lupapro­sesseja sujuvoi­tetaan ja raken­ta­mista helpo­tetaan määräyksiä karsi­malla. Uusia asuntoja ja kauppa­kes­kuksia nousee. Raken­ta­minen on tilas­tojen mukaan piris­ty­mässä. Yhdessä kaupan positii­visen kehityksen kanssa tämä on rohkaiseva merkki talouden orasta­vasta käänteestä.

-Oppiso­pi­mus­kou­lu­tuksen rinnalle luodaan jousta­vampi koulu­tus­so­pi­mus­malli. Koulu­tus­so­pimus mahdol­listaa erilaiset oppimisen tavat sekä helpottaa nuorten pääsyä työelämään.

-Koulu­tus­viennin esteitä puretaan sekä toiselta että korkea-asteelta. Suoma­lainen koulutus kiinnostaa. Olemme koulu­tuksen ja tutki­muksen kärki­maita – vaativien säästö­jenkin jälkeen. Jatkossa oppilai­tok­semme saavat ruveta myymään osaamistaan maail­malle ilman keino­te­koisia esteitä.

-Kehity­syh­teis­työssä painoarvoa annetaan kaupan edistä­mi­selle. Yksityisen sektorin panos­tukset auttavat sekä kestävää kehitystä että suoma­laisen osaamisen vientiä.

-Työllis­tä­misen esteitä madal­letaan, työn vastaa­not­ta­mista tehdään kannus­ta­vam­maksi. Työttö­myys­turvaa uudis­tetaan muun muassa mahdol­lis­ta­malla sen käyttö start­ti­rahana tai palkka­tukena. Työhön palkkaa­miseen liittyviä riskejä pienen­netään.

-Yrittä­jyyttä edistetään tulevan syksyn riihessä käsitel­tä­vällä yrittä­jyys­ve­ro­pa­ke­tilla, joka sisältää maksu­pe­rus­teisen ALV:n, yrittä­jä­vä­hen­nyksen ja kotita­lous­vä­hen­nyksen laajen­nuksen.

-Sosiaali- ja tervey­den­huollon uudistus perustuu valin­nan­va­pauteen. Ihmiset saavat itse oikeuden valita, missä heitä hoidetaan. Palvelun järjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan selkeästi, ja se toteu­tetaan yhtiöit­tä­mis­mal­lilla.

-Työn verotus keveni heti halli­tuksen ensim­mäi­sessä budje­tissa 600 miljoonaa.

-Opetta­jan­kou­lu­tusta uudis­tetaan, oppimi­sym­pä­ristöjä kehitetään. Pedago­giikkaa vahvis­tetaan varhais­kas­va­tuk­sesta lähtien.

Tässä listassa on vain kymmenen kohokohtaa. Nämä ovat pitkä­ai­kaisia kokoo­mus­laisia tavoit­teita, jotka nyt toteu­tuvat. Kuka olisi uskonut? Nyt todella kannattaa nostaa katse omista kengän­kär­jistä horisontin tasalle. Ollaan ryhdik­käästi ylpeitä siitä, mitä tämä joukkue on jo ensim­mäisen vuoden aikana tässä halli­tuk­sessa ollut toteut­ta­massa. Ja jatketaan entis­täkin tiukem­malla otteella töitä, että saadaan aikaan lisää tätä ja vielä enemmän.

Se menneestä, nyt

 

KATSE ETEENPÄIN

Halli­tuksen työ on vielä kesken. Kokoo­muksen työ tässä halli­tuk­sessa on vielä kesken. Tulevalle kolmelle vuodelle riittää paljon tehtävää.

Toimeenpano. Halli­tuksen pöydällä on paljon suunni­telmia, jotka on kyettävä viemään maaliin. Edelli­sellä halli­tuk­sella oli paljon suunni­telmia, mutta toimeenpano jäi ontumaan. Tässä tämän halli­tuksen on onnis­tuttava. Sovituista asioista on pidettävä kiinni. Päätökset on laitettava toimeksi.

Julkisen talouden tasapai­not­ta­minen on kasvun ja työlli­syyden ehdoton edellytys. Jos ei ole luotta­musta siihen, että isänmaa selviää jatkos­sakin velvoit­teistaan, ei synny myöskään uusia inves­tointeja. Hallitus on sitou­tunut neljän miljardin euron sopeu­tus­toimiin. Nämä on pantava toimeen. Samalla on seurattava julkisen talouden tilan­netta. Jos julkinen velka ei muuten näytä taittuvan, on halli­tuksen tehtävä uusia toimia. Jos kymmenen miljardin euron kestä­vyys­va­je­vai­ku­tukseen ei nykyi­sillä päätök­sillä päästä, on tehtävä uusia toimia. Jos uusia päätöksiä tarvitaan, Kokoomus on niihin valmis.

Tulevan kolmen vuoden aikana halli­tuksen on siirryttävä leikkaus­moo­dista työlli­syys­moodiin. On tehtävä kaikki päätökset, suuret ja pienet, jotka nostavat työlli­syy­sas­tetta Suomessa. Työlli­syy­sasteen nosta­minen on myös ainoa kestävä keino julkisen talouden tasapai­not­ta­mi­seksi. Jos uusia päätöksiä tarvitaan, kokoomus on niihin valmis.

Halli­tus­oh­jel­massa jo sovitut päätökset on vietävä maaliin. Nämä toimet eivät vielä riitä halli­tus­oh­jelman 110 000 työpaikan tavoitteen saavut­ta­miseen. Uusia toimia tarvitaan.

Kokoo­muksen tehtävä tässäkin halli­tuk­sessa on kantaa vastuuta tulevista sukupol­vista - meidän tehtä­vämme on huolehtia siitä, että lopetamme elämisen lastemme laskuun ja ryhdymme raken­tamaan heille parempaa huomista. Jos uusia päätöksiä tarvitaan. Kokoomus on niihin valmis.

 

KILPAILUKYKYSOPIMUS

Työmark­ki­na­kes­kus­jär­jestöt ovat 29.2. saavut­taneet neuvot­te­lu­tu­loksen kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sesta. Sopimuksen tavoit­teena on parantaa suoma­laisen työn ja yritysten kilpai­lu­kykyä, lisätä talous­kasvua ja luoda uusia työpaikkoja.

Alakoh­taiset työ- ja virkaeh­to­so­pi­mus­neu­vot­telut ovat parhaillaan käynnissä. Työmark­ki­na­kes­kus­jär­jestöt ovat sopineet näiden neuvot­te­luiden takara­jaksi 31.5. klo 16.00 mennessä. Aikaa alakoh­taisten neuvot­te­lu­tu­losten saavut­ta­miseen on vielä runsaasti, jos ylipäätään on tahtoa solmia kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muksen mukaiset sopimukset.

Valtio­va­rain­mi­nis­teriö on arvioinut, että sopimus alentaisi yksik­kö­työ­kus­tan­nuksia noin 3,7 prosen­tilla vuodesta 2019 eteenpäin ilman palkka­rat­kaisua. Toteu­tuessaan paketin arvioidaan vahvis­tavan työlli­syyttä jopa 35 000 hengellä. Jos kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muksen mukaiset ratkaisut viedään katta­vasti työeh­to­so­pi­muksiin, tämä voisi VM:n arvion mukaan vahvistaa julkista taloutta jopa 600 miljoo­nalla eurolla keski­pit­källä aikavä­lillä.

Hallitus on 2.3. tehnyt linjauksen koskien työmark­ki­noiden keskus­jär­jes­töjen 29.2. saavut­tamaa neuvot­te­lu­tu­losta. Linjauksen mukaan hallitus ja työmark­ki­na­jär­jestöt tarkas­te­levat yhdessä sopimuksen merkit­tä­vyyttä ja katta­vuutta kesäkuussa 2016. Lisäksi hallitus arvioi kokonai­suuden vaiku­tuksia julkiseen talouteen halli­tus­oh­jelman yhteis­kun­ta­so­pi­muksen solmi­mista koskevan kirjauksen mukai­sesti.

Hallitus kannustaa työmark­ki­na­jär­jestöjä edistämään paikal­lista sopimista kevään työmark­ki­na­kier­rok­sella. Mikäli paikal­li­sessa sopimi­sessa edistytään halli­tuksen 17.2. kirjatun tavoitteen mukai­sesti, hallitus ottaa tämän huomioon loppu­tu­losta paran­tavana seikkana arvioi­dessaan halli­tus­oh­jel­massa mainittuja ehdol­lisia ansio­tu­lo­veron keven­nyksiä.

Tässä arvioin­nissa annetaan painoa myös ns. Suomen neuvot­te­lu­mallin selkiy­ty­mi­selle. Suomen mallin tulisi täsmentyä siten, että se voidaan sisäl­lyttää valtio­va­rain­mi­nis­teriön arvioihin julkisen talouden tilasta.

Hallitus on ohjel­massaan sitou­tunut siihen periaat­teeseen, että palkka­tu­lojen verotus ei millään tulota­solla kiristy. Tämä on yksi halli­tus­oh­jelman verotuksen kärki­ta­voit­teista. Toisaalta myös julkisen talouden tasapai­not­ta­minen sekä neljän miljardin euron netto­so­peu­tus­toimet vuoden 2019 tasolla on halli­tuksen talous­po­li­tiikan tärkeä tavoite. Halli­tuksen on myös huoleh­dittava, etteivät veron­ke­ven­nykset heikennä julkisen talouden tilaa tavalla, joka esimer­kiksi ajaisi Suomen julkisen alijäämän kolmen prosentin raja-arvon ylitse ja aiheut­taisi näin Suomen ajautu­misen EU:n liial­lisen alijäämän menet­telyyn.

Toivon, että kilpai­lu­ky­ky­so­pimus saadaan kunnian­hi­moi­sella tavalla eteenpäin. Jos syntyy kattava sopimus, joka alentaa yksik­kö­työ­kus­tan­nuksia tavoi­tel­lulla tavalla ja paikal­linen sopiminen edistyy, niin veron­ke­ven­nys­varaa on enemmän. Jos taas sopimuksen vaiku­tukset jäävät vajaaksi, niin myös sopimuksen vaikutus julkiseen talouteen jää heikoksi, jolloin veron­ke­ven­nys­varaa on vähemmän.

 

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON UUDISTUS

Kun puolue­val­tuusto viimeksi kokoontui Vantaan kaupun­gin­ta­lolla, maassa oli vielä lunta. Silloin sote-ratkaisu oli pitkälti auki ja asiaan liittyi kokoo­mus­laisten mielissä paljon huolia. Kävimme asiasta silloin hyvän keskus­telun, ja puheen­vuo­roissa nousi esiin kokoo­mus­laisten paino­tusten ydinviesti.

Puheen­joh­ta­ja­päi­villä Hämeen­linnan Verka­teh­taalla otimme aikaa paneutua hankkeen yksityis­kohtiin. Eduskun­ta­ryhmä on sekä kokonai­suutena ja useissa pienem­missä ryhmissä linjannut uudis­tuksen tekoa. Puolueen työryhmät ovat myös antaneet arvokkaan panok­sensa työhön.

Olemme siis tehneet kotiläk­symme hyvin. Se on kantanut hedelmää. Neuvot­te­li­joil­lamme on ollut selkeät kannat ajettavana, ja he ovat näin kyenneet nojaamaan asian­tun­teviin ja toimiviin malleihin.

Tätä on politiikka parhaim­millaan. Se on ihmisten mieli­pi­teiden ja asian­tun­te­muksen viemistä eteenpäin - yhteis­kunnan raken­ta­mi­seksi. Kun toimimme samalla tavalla yhdessä ja kotiläksyt tehden myös jatkossa, loppu­tulos on hyvä niin kokoo­muksen kuin isänmaan kannalta.

On selvää, että olemme sote- ja maakun­ta­rat­kai­suissa raken­ta­massa suoma­laista mallia. Vaikka kokemuksia voi ottaa Ruotsista ja monista muista maista, valmiita meille sopivia malleja ei voi kopioida. Meidän on luotava ratkai­summe itse. Siksi tämä vaatii niin paljon aikaa ja neuvot­teluja. Työhön on saatava mukaan ja sitou­tettava kaikki keskeiset toimijat, ne jotka tulevat tulevassa sote-järjes­tel­mässä toimimaan. Sote on mallie­si­merkki monimut­kaisen asiako­ko­nai­suuden osallis­ta­vasta johta­mi­sesta.

Kokoo­muk­selle on uudis­tuk­sessa tärkeää kaksi asiaa: 1) kykenemme tarjoamaan kaikille suoma­lai­sille aikai­sempaa laaduk­kaammat sosiaali- ja terveys­pal­velut 2) kykenemme hillit­semään sitä sosiaali- ja terveys­me­nojen kasvua, joka muuten tuhoaisi julkisen talouden kestä­vyyden.

Näiden kahden tavoitteen toteut­ta­mi­sessa aivan olennaista on, miten kykenemme raken­tamaan järjes­telmään kannus­timia, jotka kannus­tavat pitämään väestön terveenä ja hyvin­voivana sen sijaan, että maksamme siitä, että ihmiset pysyvät sairaina tai tuen varassa mahdol­li­simman pitkään.

Samaan tähtää myös ajatus siitä, että kansa­lai­silla on mahdol­lisuus itse ohjata, laaduk­kaaseen tieto­pohjaan perustaen, järjes­telmän kehitystä asiakkaan tarpeita paremmin huomioivaan suuntaan. Siksi valin­nan­vapaus on meille niin tärkeää.

Innova­tii­vi­suu­desta puhutaan yksityisten yritysten osalta, mutta sama koskee myös julkisia toimi­joita ja julkisia palveluja. Sosiaali- ja terveys­pal­veluja ei olla yksityis­tä­mässä. Rahoitus tulee olemaan jatkos­sakin julkista rahoi­tusta, ja järjes­tä­mis­vastuu tulee olemaan valtiolla ja maakun­nilla, siis julki­sella vallalla. Sen sijaan palve­lujen tuotta­mi­sessa on tarkoitus, niiltä osin kun se on tarkoi­tuk­sen­mu­kaista, hyödyntää järjes­töjen ja yksityisten toimi­joiden osaamista. Silloin puhutaan toimivien tuotta­ja­mark­ki­noiden raken­ta­mi­sesta. Sitä kokoomus kannattaa.

Olemme kansa­laisten hyväksi toimivien markki­noiden puolella, emme yksit­täisten yritysten puolella. Olemme monopoleja vastaan, oli kyse sitten julki­sesta tai yksityi­sestä monopo­lista. Olemme aina reilun kilpailun puolella. Tiedämme, että reilu kilpailu jalostaa, sitä kautta syntyy uusia ajatuksia, innovaa­tioita ja tapoja tehdä asioita paremmin.

Tätä on kokoo­mus­lainen sote. Työtä ihmisten ja palve­luiden eteen.

 

KOULUTUS

Kokoo­musta on viime aikoina ajettu nurkkaan sivis­tyk­sestä. Teen tässä ja nyt jokai­selle selväksi, että sivis­tystä ei saa irti kokoo­muk­sesta, vaikka kuinka ahdis­tet­taisiin.

Koko kokoo­mus­lainen ajattelu perustuu sivis­tyksen varaan. Mahdol­li­suuksien tasa-arvo rakentuu sivis­tyk­sestä. Kansain­vä­lisyys rakentuu sivis­tyk­sestä. Kannus­tavuus rakentuu sivis­tyk­sestä. Suvait­se­vaisuus rakentuu sivis­tyk­sestä. Välit­tä­minen rakentuu sivis­tyk­sestä. Kansal­linen Kokoomus rakentuu sivis­tyk­sestä.

Sivistys on kokoo­muksen peruskivi. Se, jonka varmaan voimme rakentaa koko toimin­tamme. Kokoomus tekee kaikkensa, että jokai­sella on mahdol­li­suudet ponnis­tella eteenpäin niin pitkälle kuin omat rahkeet riittävät. Huoli­matta siitä, millaiseen perheeseen tai minne päin Suomea on syntynyt. Mahdol­li­suuksien tasa-arvo on Kokoo­muksen tärkein tavoite koulu­tus­po­li­tii­kassa. Siitä me emme ole valmiita tinkimään pisaraakaan.

Miksi on tärkeää, että Kokoo­muk­sella on opetus­mi­nis­terin salkku tällai­se­nakin aikana, kun joka paikasta joudutaan tinkimään? Siksi, että Kokoomus on Suomen johtava edistys­puolue. Me todella uskomme, että uudis­ta­malla rohkeasti koulu­tuksen raken­teita ja toimi­malla fiksusti, voimme vahvistaa osaamis­ta­soamme, luoda ihmisille uusia mahdol­li­suuksia opiskeluun ja itsensä sivis­tä­miseen ja nostaa oppimis­tu­loksia.

Koko koulu­tuk­semme perusta on maailman huippua: meillä jokainen vanhempi voi laittaa oman lapsensa lähikouluun luottaen, että lapsi saa korkea­laa­tuista opetusta – huoli­matta siitä, missä asuu. Positii­visena poikkeuksena moniin muihin Euroopan maihin verrattuna, me luotamme ja arvos­tamme opetta­jiimme. Ei ihme, että ympäri maailmaa delegaatiot käyvät Suomessa tutus­tu­massa yliopis­tol­lisen koulu­tuksen saaneisiin opettajiin ja opetta­jan­kou­lu­tukseen.

Siksi, että Kokoomus arvostaa ja vaalii laadu­kasta koulu­tusta kaikin voimin. Vaikeassa tilan­teessa me teemme kaikkemme, että raken­teita uudis­ta­malla voimme turvata koulu­tuksen ydintä. Meille on itses­tään­selvyys, että koulu­tus­pol­kujen pitää olla avoimia kaikille – ei voi olla niin, että yksi valinta sulkisi ovet ja mahdol­li­suudet jatkaa opintoja. Meille tieteen vapaus on tärkeä arvo. Me arvos­tamme korkeasti koulu­tettuja opetta­jiamme.

Kokoomus on sivis­tys­puolue.

 

KANSAINVÄLISET KYSYMYKSET JA TURVALLISUUS

Kansain­vä­linen tilanne on kimuran­timpi kuin aikoihin. Nostan kolmen kysymystä ylitse muiden:

Miten vahvis­tamme Euroopan turval­li­suutta, kun Ukrai­nassa ja Syyriassa soditaan ja terro­ristit ovat iskeneet Eurooppaan?

Miten saamme Euroopan talouteen uutta puhtia ja uusia työpaikkoja?

Mitä teemme jos Britannian kansa äänestää kesäkuussa EU-jäsenyyttä vastaan?

Jos löydämme näihin haasteisiin toimivat vastaukset, Euroo­pasta tulee entistä vahvempi. Mutta jos epäon­nis­tumme, tai jos epäröimme liian pitkään, Eurooppa uhkaa hajaannus, populismin nousu ja lopulta tilanne, joka ei ole juuri kenenkään etujen mukainen.

Olen silti rauhal­lisin mielin. Nämäkin haasteet hoidetaan. Ratkaisuja kyllä löytyy. Kyse on enemmän siitä, löytyykö päättä­jiltä poliit­tista rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä. Pidetään me huolta, että rohkeus tehdä päätöksiä ei jää ainakaan kokoo­muk­sesta kiinni.

Turval­lisuus

Suomi on Euroopan turval­li­simpia maita. Emme ole minkään erityisen uhkan kohteena.

Silti meidän pitää ymmärtää, että maailma on valitet­ta­vasti entistä turvat­to­mampi. Se koskee myös Suomea. Emme voi tuudit­tautua väärään turval­li­suu­den­tun­teeseen. Meidän täytyy vastata muutokseen.

Tuore Nato-selvitys kertoo aika karul­lakin tavalla, millai­sessa turval­li­suus­ti­lan­teessa elämme. Uhkia ei pidä liioi­tella mutta ei myöskään pidä kuvitella, etteivät muutokset koske Suomea. On tärkeää ymmärtää, että tilanne Suomen naapu­rus­tossa on muuttunut oleel­li­sesti:

- Idässä on entistä arvaa­mat­to­mampi Venäjä, joka ei näytä kaihtavan keinoja vahvistaa asemaansa. Suomella on hyvä keskus­te­lu­yhteys Venäjän kanssa, mutta sehän ei takaa mitään, jos tilanne lähia­lu­eel­lamme kiristyy meistä riippu­matta.

- Etelässä Baltian maat ovat liittyneet Euroopan unioniin, euroon ja Natoon.

- Pohjoi­sessa kiinnostus arktiseen alueeseen kasvaa.

- Lännessä – ja tätä Suomessa ei oikein haluta uskoa – Ruotsi on matkalla Natoon.

Kun kaiken tämän ottaa huomioon, ei johto­päätös voi olla mikään muu kuin se, että myös Suomen täytyy muuttua ympäristön mukana. Muuten joudumme hankalaan asemaan. Monet haluavat uskotella, että mikään ei ole muuttunut. Mutta se ei ole totta.

Suomen täytyy huolehtia omasta puolus­tus­ky­vystään ja tiivistää yhteis­työtään kaikkien läntisten kumppa­neiden kanssa. Kokoomus on jo pitkään ollut valmis viemään Suomen myös Natoon. Se olisi looginen jatko Suomen sodan­jäl­kei­selle ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kalle. Olemme jo Paasi­kiven ja Kekkosen ajoista lähtien hivut­taneet itseämme yhä selvemmin osaksi länttä.

Kuten Nato-selvi­tyk­ses­säkin todetaan, jäsenyys vahvis­taisi Suomen turval­li­suutta. Se lienee kaikkein tärkeintä, kaikki muu kaupasta turismiin on lopulta toissi­jaista. Eikä toinen sulje pois toista: Vaikka Suomesta tulisi Naton jäsen, pitäi­simme huolta hyvistä suhteista Venäjään.

Suomeen ei taatusti tulisi liittouman ydina­seita eikä vieras­maa­laisia tukikohtia. Voisimme ottaa mallia Norjasta tai kehittää ihan oman Suomen mallin Nato-jäsenyy­delle – sellaisen jossa Suomi täyttää paikkansa osana yhteistä puolus­tusta mutta säilyttää hyvät suhteet Venäjään. Uskon, että se on mahdol­lista. Venäjä vastustaa Suomen jäsenyyttä ja pyrkisi sen estämään, mutta liitty­misen jälkeen Venäjä varmasti haluaa, että Suomi jatkaa rakentaa suhtau­tu­mistaan naapu­riinsa.

Viime päivinä on käyty keskus­telua myös siitä, mikä olisi Suomen rooli Baltian maiden puolus­ta­mi­sessa. Kukaan ei edes odota, että Suomi lähet­täisi asevoimia Baltiaan. Sitä ei muuten odota edes Nato vaikka olisimme järjestön täysjä­seniä. Meiltä odotet­taisiin oman alueemme turvaa­mista.

Mutta ei kai kukaan kuvittele, että Suomi voisi jäädä ulkopuo­li­seksi, jos esimer­kiksi Viroon kohdis­tuisi aseel­linen hyökkäys? Ensin­näkin Suomea sitoo EU-maiden keski­näinen avunan­to­vel­voite. Tasavallan Presi­dentti ja hallitus linja­sivat marras­kuussa Pariisin terrori-iskujen jälkeen, että ”Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimit­tavan itseään kohtaan” ja että ”Suomi tukee Ranskaa käytet­tä­vissään olevin keinoin”. Toiseksi – kaikista sitou­muk­sista riippu­matta – eikö ole Suomen oma etu auttaa naapu­ri­maataan mahdol­li­suuksien mukaan?  Kolman­neksi, vaikka Suomi ei itse tekisi mitään, muut pyrki­sivät käyttämään Suomen meri-, ilma- ja mahdol­li­sesti jopa maa-aluetta hyväkseen. Suomi joutuisi joka tapauk­sessa puolus­tamana omaa aluettaan.

Nykyti­lanteen maalaa­minen ei ole uhkaku­villa lietsontaa. Kokoo­muksen on oltava puolue, joka ottaa muuttuneen turval­li­suusym­pä­ristö vakavasti.

 

KOKOOMUS

Mitä Kokoo­muksen sitten tulisi olla huomenna?

Kokoomus on puolue, jolla on realis­tinen käsitys Suomen tilan­teesta, globaa­leista muutos­voi­mista ja aikamme suurista haasteista ja vahva tahto katsoa eteenpäin.

Me emme taistele ympäril­lämme myllääviä isoja muutos­voimia vastaan, emme lupaa tämän kehityksen pysäyt­tä­mistä, emme asetu jarrut­tamaan. Kokoomus on puolue, joka pyrkii saamaan muutok­sesta kaikki mahdol­li­suudet irti. Eli näemme muutoksiin liittyvät mahdol­li­suudet ja tartumme niihin rohkeasti. Tämän pitää näkyä myös tekoina, ei ainoastaan puheen tasolla. Tämä on se suunta, jota kirkas­ta­malla Kokoomus löytää uudelleen juurensa 2010-luvun Suomessa.

Kokoo­muksen pitää pystyä identi­fioimaan, minkä­laisia muutoksia suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa on kyettävä saamaan aikaan. Vain havait­se­malla nämä muutokset muita paremmin Suomi pärjää, ja siten myös Kokoomus pärjää. Uskon, että tarvit­semme joka tapauk­sessa lisää kansain­vä­li­syyttä, lisää kilpailua, korkeamman työlli­syy­sasteen, tehok­kaammin ja paremmin järjes­tetyt julkiset palvelut, vähemmän sääntelyä ja holhousta, yrittä­jyyden voiman vapaut­ta­mista, yksilöl­listen valin­tojen mahdol­lis­ta­mista, resurs­si­te­ho­kasta taloutta.

“Kokoomus on puolue, joka on maailman muutoksen puolella.”

 

KUNTAVAALIT – KOKOOMUKSEN TÄRKEIN MAALI SEURAAVAKSI VUODEKSI

Kokoomus on ollut edelli­sissä vaaleissa kaksi kertaa peräkkäin Suomen suurin kunta­puolue. Ja kyllä, aiomme pitää suurimman puolueen asemamme myös vuoden päästä. Lähtö­kohta ei ole helppo, mutta olemme tehneet saman aiemminkin. Ja tällä kertaa aiomme tehdä sen aivan täysillä!

Kokoo­muksen menestys kunta­vaa­leissa on selit­tynyt lähes poikkeuk­setta onnis­tu­neella ehdokas­a­set­te­lulla. Voimakas työ ehdokas­a­set­telun eteen on jo käynnis­tynyt. Aikai­semmin, paitsi, että olemme pystyneet kasaamaan suhteessa kilpai­li­joihin erittäin laaduk­kaita listoja, olemme pystyneet pitämään valta­kun­nal­lisen ehdokas­mää­rämme hyvällä tasolla.

Tuleviin kunnal­lis­vaa­leihin kunta­vaa­lieh­dok­kaiden tavoi­te­mää­räksi on asetettu 7200 ehdokasta. Tavoite ei ole erityisen helppo, mutta eihän tavoite saa sitä ollakaan. Kaikki on täysin omissa käsis­sämme.

Helsinki aloitti ehdokas­han­kin­tansa ensim­mäisenä, jo heti eduskun­ta­vaalien jälkeen. Osa isommista kaupun­geista seurasi syksyllä perässä, osa talvella, ja nyt liikkeellä ollaan jo koko maassa. Olemme tässä etuno­jassa.

Ensim­mäistä kertaa histo­riassa olemme lyöneet lukkoon myös kaikki vuoden valta­kun­nal­liset toimin­ta­päivät vaaleihin saakka. Päivät on suunni­teltu yhteis­työssä piirien kanssa. Olemme vaali­val­miu­des­sakin siis etuno­jassa. Olimme sitä jo 9. huhti­kuuta, kun ainoana puolueena lansee­ra­simme kunta­vaa­lis­tart­timme tasan vuosi ennen kunta­vaaleja yli 100 kokoo­mus­ta­pah­tuman voimin.

Kunta­vaalien ohjel­matyön ensim­mäinen osa on puolue­ko­kouk­sessa julkaistava ”Kunta- ja kaupun­ki­po­liit­tinen asiakirja”. Elokuun lopulla käynnis­tämme osallis­tavan ja vuoro­vai­kut­teisen prosessin varsi­naisen kunta­vaa­li­kam­panjan raken­ta­mi­seksi. Olemme järjes­täneet kevään aikana Tulevai­suus­foo­ru­meita ohjel­matyön tueksi. Järjes­tämme syksyn aikana lukuisan määrän tilai­suuksia Tulevai­suuden kunta -teemalla eri puolilla maata. Niissä haetaan lisäe­väs­tystä ja paikal­lista osaamista kunta­vaa­lia­gen­damme raken­ta­mi­selle.

Kokoo­muksen on oltava se puolue, jolla on kirkkain käsitys ja visio siitä, mitä suoma­lainen kunta on tulevai­suu­dessa. Sote-uudis­tuksen toteu­duttua kuntien rooli muuttuu täysin. Meillä on oltava tiekartta suoma­lai­sille siitä, mitä tulevai­suuden kunta merkitsee. Tähänkin asiaan olemme ottaneet jo nyt hyvän etunojan.

Mitä tulevai­suuden kunta sitten tarkoittaa? Uskon vahvasti siihen, että Kokoo­muk­sella on kyky määrittää tulevai­suuden kunnan roolia jäsenis­tömme osaamisen kautta. Kuitenkin muutamat perus­asiat voidaan varmasti sanoa jo ennen tarkempia yksityis­kohtia.

Kokoomus on ratkai­su­kes­keinen, johtava kunta­puolue. Otamme positii­visen otteen kuntien kehit­tä­miseen myös uudessa tilan­teessa. Kokoomus ei takerru vanhaan, vaan tarkastelu lähtee puhtaalta pöydältä. Kuntia on kehitettävä asukkaiden ja elinkei­noe­lämän näkökul­masta.

Tulevai­suuden kunta tarkoittaa ennen kaikkea yhteisöä ja identi­teettiä. Tulevai­suuden kunta on elinvoi­masta huolehtiva sivis­tys­kunta. Haluamme rakentaa kuntaa, jossa koulujen homeon­gelmat korjataan. Jossa asukas­de­mo­kratia toimii. Jossa puhtaasta lähiluon­nosta pidetään huolta. Jossa kulttuuri on arvokas osa sivis­tystä. Jossa arki on sujuvaa. Jossa lapsi voi kävellä turval­li­sesti kouluun. Jossa ikäih­mi­sellä on mahdol­lisuus elää terveenä.

Jokaisen kunnan ratkaisut riippuvat, totta kai, jokaisen kunnan omasta tilan­teesta. Meidän kokoo­mus­laisten tehtävä on kuitenkin huolehtia siitä, että kunnissa katsotaan tulevaan. Kokoomus on kuntien uudistava voima. Kokoomus on puolue, joka tekee kunnista tulevai­suuden sivis­tys­kuntia.

Paljon työtä kunta­vaa­li­voiton eteen on vielä tehtävänä. Me kokoo­mus­laiset uskomme työhön ja ahkeruuteen. Me tulemme, puheen­joh­tajan ja puolue­sih­teerin johdolla, olemaan se voima, joka on kentällä eka ja kentällä vika. Me kokoo­mus­laiset aiomme todella voittaa kunta­vaalit, ja isosti.

 

LOPUKSI

Kukin puolue on juuri niin menes­tyk­sekäs, miten hyvin se joukkueena toimii. Suomi ei ole yksilölaji. Politiikka ei ole yksilölaji. Kokoomus ei ole yksilölaji.

Kokoo­muk­sessa tulee nostaa entistä paremmin esiin ihmisten erilai­suutta niin taustan kuin asian­tun­te­muksen suhteenkin. Kokoomus tulee olemaan Suomen toiveikkain, vastuul­lisin ja suvait­se­vaisin puolue.

Tarvit­semme erilaisia osaajia, eri osaami­sa­lueiden hallintaa, erilaisia näkemyksiä ja vahvuusa­lueita. Erilai­suu­desta syntyy vahvuus. Yhteinen liima syntyy yhtei­sestä maalista ja isosta tavoit­teesta, sekä luotta­muk­sesta, lojaa­liu­desta, arvos­ta­mi­sesta, reiluista toimin­ta­ta­voista ja yhteisen hyvän eteen ponnis­te­le­mi­sesta.

Kokoo­muksen on oltava joukkue, joka arvostaa toisiaan, pelaa yhteisen suunni­telman mukaan, tukee, kannustaa, jaksaa uskoa vaikeina hetkinä, ylittää itsensä.

Kokoomus on puolue jossa jokainen voi menestyä sellaisena kuin on ja jokainen hyväk­sytään omana itsenään. Kokoomus ei ole mikään abstraktio, johon voi vedota tai viitata - vaan kokoomus on me jäsenet, menneet, nykyiset ja tulevat. Kokoomus on lähellä jokaista kokoo­mus­laista - sydämessä!

Kuten sanoin Hämeen­lin­nassa puheen­joh­ta­ja­päi­villä: Sinä päätät, sinä olet joukkue. Me teemme tämän yhdessä.

 

Kokoo­muksen puheen­joh­tajan Alexander Stubbin puhe puolue­val­tuuston kokouk­sessa 14.5.


Kokoomus.fi