MENU
Stubb: Kokoo­mus on puolue, joka on muut­tu­van maail­man puolella

Stubb: Kokoo­mus on puolue, joka on muut­tu­van maail­man puolella

Julkaistu: 14.05.2016 Uncategorized

Kokoo­mus käy puheen­joh­ta­ja­vaa­lin kesä­kuussa, noin kuukau­den päästä. Olemme onnel­li­sessa tilan­teessa, sillä meillä on kolme erin­omaista ehdo­kasta.

Miten tahansa vaalissa käy, voit­ta­jia on aina­kin yksi. Kansal­li­nen Kokoo­mus.

En ajatel­lut kuiten­kaan puhua teille tänään puheen­joh­ta­ja­vaa­lista, vaan kokoo­muk­sesta. Siitä, mitä kokoo­mus minulle, kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jana, tarkoit­taa. Ja siitä, miksi Suomi tarvit­see kokoo­musta.

Toivon, että jätätte puheeni ajaksi muuta­man kysy­myk­sen hautu­maan. Nämä ovat kysy­myk­siä, joihin olen itse sään­nöl­li­sesti palan­nut silloin, kun olen pohti­nut kokoo­muk­sen suun­taa ja teke­mi­sen tarkoi­tusta. Kysy­myk­set ovat seuraa­vat:

Mistä kokoo­mus­lai­sena voi tuntea ylpeyttä?

Mitä me kokoo­mus­lai­set pelkäämme?

Mihin kokoo­musta ylipäänsä tarvi­taan?

En aio tarjota teille valmiita vastauk­sia kysy­myk­siin. Ne ovat evästä ajat­te­lulle, jota toivon teidän teke­vän tämän puheen­vuo­ron aikana.

Puhun teille tänään – olisiko kukaan voinut arvata – kolmen koko­nai­suu­den kautta. Koko­nai­suu­det ovat seuraa­vat:

Mitä olemme jouk­ku­eena saaneet aikaan viimei­sen kahden vuoden aikana?

Mitä kokoo­mus on huomenna, ja mitä Suomi on huomenna?

Miten nousemme Suomen suurim­maksi kunta­puo­lu­eeksi jälleen kerran?

 

KOKOOMUSJOUKKUEEN TEOT VIIMEISELTÄ KAHDELTA VUODELTA

Ensim­mäi­senä käsit­te­len kulu­nutta kahta vuotta. Yhteen virk­kee­seen, ”Mitä olemme jouk­ku­eena saaneet aikaan viimei­sen kahden vuoden aikana?”, tiivis­tyy moni asia, joka on jäänyt liian epäsel­väksi viime vuosina sekä kokoo­mus­lai­sille että suoma­lai­sille. Olemme anta­neet muiden määri­tellä liikaa keskus­te­lua, jota käymme. Emme ole otta­neet riit­tä­västi tilaa, vaikka olisimme sen ansain­neet. Kun pala­taan koko­nai­suu­teen, on selvää, että meillä on valta­vasti sanot­ta­vaa, jonka takana voimme suora­sel­käi­sesti seistä.

Katso­kaamme siis hetkeksi taak­se­päin.

Kokoo­mus on nyt ollut yhtä­jak­soi­sesti halli­tus­vas­tuussa yhdek­sän vuotta. Tästä ajasta olen, niin myötä- kuin vasta­tuu­lessa, toimi­nut minis­te­rinä kahdek­san vuotta. Ensin ulko­mi­nis­te­rinä, sitten ulko­maan­kauppa- ja euroop­pa­mi­nis­te­rinä, päämi­nis­te­rinä ja viimei­sen vuoden ajan valtio­va­rain­mi­nis­te­rinä.

Vuodesta 2007 vuoteen 2011 olimme valtio­va­rain­mi­nis­te­ri­puo­lue Keskus­tan johta­massa sini­vih­reässä halli­tuk­sessa. Vuodesta 2011 vuoteen 2015 Kokoo­mus johti kuuden puolu­een, myöhem­min neljään puolu­ee­seen kaven­tu­nutta, laajaa koali­tio­hal­li­tusta. Nyt olemme jälleen valtio­va­rain­mi­nis­te­ri­puo­lue Keskus­tan johta­massa kolmen suuren puolu­een halli­tuk­sessa. Näiden yhdek­sän vuoden aikana Suomi on elänyt läpi valta­van murrok­sen. Suomi on muut­tu­nut, kokoo­mus on muut­tu­nut, ja myös minä olen muut­tu­nut.

Muis­taako joku vielä edus­kun­ta­vaa­lit vuonna 2007? Kokoo­mus oli oppo­si­tio­kau­den jälkeen teke­mässä vahvaa nousua takai­sin halli­tus­vas­tuuseen. Keskus­te­lu­nai­heet olivat kovin erilai­set kuin nyt, tule­vai­suus näytti olevan toivoa täynnä.

Vuoden 2007 edus­kun­ta­vaa­lien yksi suuri keskus­te­lu­naihe oli jako­vara. Suomen talous oli vahvassa kasvussa ja julki­nen talous näytti olevan vahvoissa kanti­missa. Ennen vaaleja julki­suu­dessa käytiin huuto­kaup­paa niin kutsu­tun jako­va­ran suuruu­desta. Vanha­sen toisen halli­tuk­sen ohjel­massa sovit­tiin 3,5 miljar­din euron lisä­me­noista ja veron­ke­ven­nyk­sistä. Työn vero­tusta keven­net­tiin, tulon­siir­toja koro­tet­tiin, yliopis­toille annet­tiin lisää rahaa. Aikansa tilan­ne­ku­vassa päätök­set olivat ymmär­ret­tä­viä.

Syksyllä 2008 Suomen suunta kään­tyi äkisti. Lehman Brot­her­sin konkurs­sista käyn­nis­tyi kansain­vä­li­nen finans­si­kriisi, joka muut­tui euro­krii­siksi ja kasvu­krii­siksi. Suomen talous ei vielä­kään ole toipu­nut vuoden 2009 rajusta pudo­tuk­sesta.

Katai­sen halli­tus aloitti työnsä tilan­teessa, jossa Suomen kilpai­lu­kyky oli heiken­ty­nyt, julki­nen talous oli rajusti alijää­mäi­nen ja yhtei­nen valuut­tamme euro oli krii­sissä. Viime vaali­kau­della tehtiin useita ratkai­suja, jotka veivät Suomea oike­aan suun­taan. Julkista taloutta sopeu­tet­tiin kuudella miljar­dilla eurolla. Kilpai­lu­ky­kyä paran­net­tiin raami­so­pi­muk­sella sekä työl­li­syys- ja kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sella. Yhtei­sö­vero lasket­tiin 26 prosen­tista 20 prosent­tiin. Työmark­ki­na­jär­jes­töt sopi­vat eläkeiän nosta­mi­sesta.

Nämä päätök­set olivat kuiten­kin liian vähän, liian myöhään. Suomen tilanne oli ja on niin vaikea, että halli­tuk­sen olisi pitä­nyt kyetä paljon radi­kaa­lim­piin toimiin Suomen kurs­sin kään­tä­mi­seksi. Sen voin vakuut­taa, että näiden päätös­ten teke­mi­nen ei jäänyt kokoo­muk­sesta kiinni.

Vuosi sitten edus­kun­ta­vaa­leissa kokoo­mus kantoi raskasta paino­las­tia edel­li­sestä halli­tus­kau­desta. Koko­simme yhdessä itsemme vaalei­hin ja teimme nousun toiseksi suurim­paan ääni­mää­rään. Se kertoo siitä, että kun isän­maa on vaikeassa tilan­teessa, kokoo­muk­seen luote­taan. Se kertoo myös siitä, että kokoo­muk­sen viesti Suomen uudis­ta­mi­sesta, talou­den tasa­pai­not­ta­mi­sesta ja työn ja yrit­tä­mi­sen linjasta sai suoma­lais­ten tuen. Etenimme kirjai­mel­li­sesti työn kautta.

Vaalien jälkeen menimme yhdessä halli­tuk­seen – vastoin useim­pien parem­min­tie­tä­jien ennus­tuk­sia. Neuvot­te­limme yhdessä keskus­tan ja Perus­suo­ma­lais­ten kanssa sellai­sen ohjel­man, jonka takana voi kunnialla seistä. Velkaan­tu­mi­nen taite­taan. Työ asete­taan etusi­jalle. Työn teet­tä­mi­sen kustan­nuk­sia alen­ne­taan. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den uudis­tus viedään maaliin. Suoma­lai­nen saa jatkossa itse valita sote-palve­luissa. Sään­te­lyä pure­taan. Kaup­po­jen aukio­loa­jat vapau­te­taan. Koko­nais­ve­roaste ei nouse. Kenen­kään työn vero­tus ei kiristy. Nämä päätök­set vievät Suomea oike­aan suun­taan.

Eivät kaikki halli­tuk­sen päätök­set ole olleet meille kokoo­mus­lai­sille aina help­poja. Monet meno­leik­kauk­set tuntu­vat kipeästi suoma­lais­ten kukka­rossa. Sääs­töt sattu­vat koulu­tuk­seen. Se on meille kokoo­mus­lai­sille erityi­sen hankala paikka. Sote-uudis­tuk­sessa pienempi aluei­den luku­määrä olisi meidän mieles­tämme ollut parempi. Olisimme aset­ta­neet laki­tie­hen perus­tu­van paikal­li­sen sopi­mi­sen yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sen edelle.

Poliit­ti­sessa johta­juu­dessa on olen­nai­sinta se, että uskal­taa tehdä epätäy­del­li­siä ratkai­suja. Joka kuvit­te­lee voivansa tehdä yksin täydel­li­siä ratkai­suja, ei elä tässä maail­massa. Kolmen puolu­een halli­tuk­sessa kaikki päätök­set ovat kompro­mis­seja. Jokai­nen puolue joutuu anta­maan jossa­kin kohti periksi. Muuten ei synny päätök­siä.

Sopi­mi­nen, vaikka se välillä ikävältä tuntuu­kin, on porva­ri­hal­li­tuk­sen kaik­kein suurin saavu­tus. Olemme kyen­neet teke­mään isoja päätök­siä Suomen suun­nan kään­tä­mi­seksi.

Tänä päivänä emme aina itse­kään ymmärrä, miten paljon ja miten nopeasti asioita on tapah­tu­nut. Vai miltä esimer­kiksi nämä asiat näyt­tä­vät:

-Kaup­po­jen aukio­loa­jat vapau­tet­tiin. Niitä ei siis vain varo­vai­sesti väljen­netty, vaan kumot­tiin kerralla koko liike­ai­ka­laki.

-Kaavoi­tuk­sen normeja keven­ne­tään, lupa­pro­ses­seja suju­voi­te­taan ja raken­ta­mista helpo­te­taan määräyk­siä karsi­malla. Uusia asun­toja ja kaup­pa­kes­kuk­sia nousee. Raken­ta­mi­nen on tilas­to­jen mukaan piris­ty­mässä. Yhdessä kaupan posi­tii­vi­sen kehi­tyk­sen kanssa tämä on rohkai­seva merkki talou­den oras­ta­vasta kään­teestä.

-Oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sen rinnalle luodaan jous­ta­vampi koulu­tus­so­pi­mus­malli. Koulu­tus­so­pi­mus mahdol­lis­taa erilai­set oppi­mi­sen tavat sekä helpot­taa nuor­ten pääsyä työelä­mään.

-Koulu­tus­vien­nin esteitä pure­taan sekä toiselta että korkea-asteelta. Suoma­lai­nen koulu­tus kiin­nos­taa. Olemme koulu­tuk­sen ja tutki­muk­sen kärki­maita – vaati­vien sääs­tö­jen­kin jälkeen. Jatkossa oppi­lai­tok­semme saavat ruveta myymään osaa­mis­taan maail­malle ilman keino­te­koi­sia esteitä.

-Kehi­ty­syh­teis­työssä painoar­voa anne­taan kaupan edis­tä­mi­selle. Yksi­tyi­sen sekto­rin panos­tuk­set autta­vat sekä kestä­vää kehi­tystä että suoma­lai­sen osaa­mi­sen vien­tiä.

-Työl­lis­tä­mi­sen esteitä madal­le­taan, työn vastaa­not­ta­mista tehdään kannus­ta­vam­maksi. Työt­tö­myys­tur­vaa uudis­te­taan muun muassa mahdol­lis­ta­malla sen käyttö start­ti­ra­hana tai palk­ka­tu­kena. Työhön palk­kaa­mi­seen liit­ty­viä riskejä pienen­ne­tään.

-Yrit­tä­jyyttä edis­te­tään tule­van syksyn riihessä käsi­tel­tä­vällä yrit­tä­jyys­ve­ro­pa­ke­tilla, joka sisäl­tää maksu­pe­rus­tei­sen ALV:n, yrit­tä­jä­vä­hen­nyk­sen ja koti­ta­lous­vä­hen­nyk­sen laajen­nuk­sen.

-Sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon uudis­tus perus­tuu valin­nan­va­pau­teen. Ihmi­set saavat itse oikeu­den valita, missä heitä hoide­taan. Palve­lun järjes­täjä ja tuot­taja erote­taan toisis­taan selkeästi, ja se toteu­te­taan yhtiöit­tä­mis­mal­lilla.

-Työn vero­tus keveni heti halli­tuk­sen ensim­mäi­sessä budje­tissa 600 miljoo­naa.

-Opet­ta­jan­kou­lu­tusta uudis­te­taan, oppi­mi­sym­pä­ris­töjä kehi­te­tään. Peda­go­giik­kaa vahvis­te­taan varhais­kas­va­tuk­sesta lähtien.

Tässä listassa on vain kymme­nen koho­koh­taa. Nämä ovat pitkä­ai­kai­sia kokoo­mus­lai­sia tavoit­teita, jotka nyt toteu­tu­vat. Kuka olisi usko­nut? Nyt todella kannat­taa nostaa katse omista kengän­kär­jistä hori­son­tin tasalle. Ollaan ryhdik­käästi ylpeitä siitä, mitä tämä jouk­kue on jo ensim­mäi­sen vuoden aikana tässä halli­tuk­sessa ollut toteut­ta­massa. Ja jatke­taan entis­tä­kin tiukem­malla otteella töitä, että saadaan aikaan lisää tätä ja vielä enem­män.

Se menneestä, nyt

 

KATSE ETEENPÄIN

Halli­tuk­sen työ on vielä kesken. Kokoo­muk­sen työ tässä halli­tuk­sessa on vielä kesken. Tule­valle kolmelle vuodelle riit­tää paljon tehtä­vää.

Toimeen­pano. Halli­tuk­sen pöydällä on paljon suun­ni­tel­mia, jotka on kyet­tävä viemään maaliin. Edel­li­sellä halli­tuk­sella oli paljon suun­ni­tel­mia, mutta toimeen­pano jäi ontu­maan. Tässä tämän halli­tuk­sen on onnis­tut­tava. Sovi­tuista asioista on pidet­tävä kiinni. Päätök­set on laitet­tava toimeksi.

Julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen on kasvun ja työl­li­syy­den ehdo­ton edel­ly­tys. Jos ei ole luot­ta­musta siihen, että isän­maa selviää jatkos­sa­kin velvoit­teis­taan, ei synny myös­kään uusia inves­toin­teja. Halli­tus on sitou­tu­nut neljän miljar­din euron sopeu­tus­toi­miin. Nämä on pantava toimeen. Samalla on seurat­tava julki­sen talou­den tilan­netta. Jos julki­nen velka ei muuten näytä tait­tu­van, on halli­tuk­sen tehtävä uusia toimia. Jos kymme­nen miljar­din euron kestä­vyys­va­je­vai­ku­tuk­seen ei nykyi­sillä päätök­sillä päästä, on tehtävä uusia toimia. Jos uusia päätök­siä tarvi­taan, Kokoo­mus on niihin valmis.

Tule­van kolmen vuoden aikana halli­tuk­sen on siir­ryt­tävä leik­kaus­moo­dista työl­li­syys­moo­diin. On tehtävä kaikki päätök­set, suuret ja pienet, jotka nosta­vat työl­li­syy­sas­tetta Suomessa. Työl­li­syy­sas­teen nosta­mi­nen on myös ainoa kestävä keino julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­seksi. Jos uusia päätök­siä tarvi­taan, kokoo­mus on niihin valmis.

Halli­tus­oh­jel­massa jo sovi­tut päätök­set on vietävä maaliin. Nämä toimet eivät vielä riitä halli­tus­oh­jel­man 110 000 työpai­kan tavoit­teen saavut­ta­mi­seen. Uusia toimia tarvi­taan.

Kokoo­muk­sen tehtävä tässä­kin halli­tuk­sessa on kantaa vastuuta tule­vista suku­pol­vista - meidän tehtä­vämme on huoleh­tia siitä, että lope­tamme elämi­sen lastemme laskuun ja ryhdymme raken­ta­maan heille parem­paa huomista. Jos uusia päätök­siä tarvi­taan. Kokoo­mus on niihin valmis.

 

KILPAILUKYKYSOPIMUS

Työmark­ki­na­kes­kus­jär­jes­töt ovat 29.2. saavut­ta­neet neuvot­te­lu­tu­lok­sen kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sesta. Sopi­muk­sen tavoit­teena on paran­taa suoma­lai­sen työn ja yritys­ten kilpai­lu­ky­kyä, lisätä talous­kas­vua ja luoda uusia työpaik­koja.

Alakoh­tai­set työ- ja virkaeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lut ovat parhail­laan käyn­nissä. Työmark­ki­na­kes­kus­jär­jes­töt ovat sopi­neet näiden neuvot­te­lui­den taka­ra­jaksi 31.5. klo 16.00 mennessä. Aikaa alakoh­tais­ten neuvot­te­lu­tu­los­ten saavut­ta­mi­seen on vielä runsaasti, jos ylipää­tään on tahtoa solmia kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sen mukai­set sopi­muk­set.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö on arvioi­nut, että sopi­mus alen­taisi yksik­kö­työ­kus­tan­nuk­sia noin 3,7 prosen­tilla vuodesta 2019 eteen­päin ilman palk­ka­rat­kai­sua. Toteu­tues­saan pake­tin arvioi­daan vahvis­ta­van työl­li­syyttä jopa 35 000 hengellä. Jos kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sen mukai­set ratkai­sut viedään katta­vasti työeh­to­so­pi­muk­siin, tämä voisi VM:n arvion mukaan vahvis­taa julkista taloutta jopa 600 miljoo­nalla eurolla keski­pit­källä aika­vä­lillä.

Halli­tus on 2.3. tehnyt linjauk­sen koskien työmark­ki­noi­den keskus­jär­jes­tö­jen 29.2. saavut­ta­maa neuvot­te­lu­tu­losta. Linjauk­sen mukaan halli­tus ja työmark­ki­na­jär­jes­töt tarkas­te­le­vat yhdessä sopi­muk­sen merkit­tä­vyyttä ja katta­vuutta kesä­kuussa 2016. Lisäksi halli­tus arvioi koko­nai­suu­den vaiku­tuk­sia julki­seen talou­teen halli­tus­oh­jel­man yhteis­kun­ta­so­pi­muk­sen solmi­mista koske­van kirjauk­sen mukai­sesti.

Halli­tus kannus­taa työmark­ki­na­jär­jes­töjä edis­tä­mään paikal­lista sopi­mista kevään työmark­ki­na­kier­rok­sella. Mikäli paikal­li­sessa sopi­mi­sessa edis­ty­tään halli­tuk­sen 17.2. kirja­tun tavoit­teen mukai­sesti, halli­tus ottaa tämän huomioon loppu­tu­losta paran­ta­vana seik­kana arvioi­des­saan halli­tus­oh­jel­massa mainit­tuja ehdol­li­sia ansio­tu­lo­ve­ron keven­nyk­siä.

Tässä arvioin­nissa anne­taan painoa myös ns. Suomen neuvot­te­lu­mal­lin selkiy­ty­mi­selle. Suomen mallin tulisi täsmen­tyä siten, että se voidaan sisäl­lyt­tää valtio­va­rain­mi­nis­te­riön arvioi­hin julki­sen talou­den tilasta.

Halli­tus on ohjel­mas­saan sitou­tu­nut siihen peri­aat­tee­seen, että palk­ka­tu­lo­jen vero­tus ei millään tulo­ta­solla kiristy. Tämä on yksi halli­tus­oh­jel­man vero­tuk­sen kärki­ta­voit­teista. Toisaalta myös julki­sen talou­den tasa­pai­not­ta­mi­nen sekä neljän miljar­din euron netto­so­peu­tus­toi­met vuoden 2019 tasolla on halli­tuk­sen talous­po­li­tii­kan tärkeä tavoite. Halli­tuk­sen on myös huoleh­dit­tava, ettei­vät veron­ke­ven­nyk­set heikennä julki­sen talou­den tilaa tavalla, joka esimer­kiksi ajaisi Suomen julki­sen alijää­män kolmen prosen­tin raja-arvon ylitse ja aiheut­taisi näin Suomen ajau­tu­mi­sen EU:n liial­li­sen alijää­män menet­te­lyyn.

Toivon, että kilpai­lu­ky­ky­so­pi­mus saadaan kunnian­hi­moi­sella tavalla eteen­päin. Jos syntyy kattava sopi­mus, joka alen­taa yksik­kö­työ­kus­tan­nuk­sia tavoi­tel­lulla tavalla ja paikal­li­nen sopi­mi­nen edis­tyy, niin veron­ke­ven­nys­va­raa on enem­män. Jos taas sopi­muk­sen vaiku­tuk­set jäävät vajaaksi, niin myös sopi­muk­sen vaiku­tus julki­seen talou­teen jää heikoksi, jolloin veron­ke­ven­nys­va­raa on vähem­män.

 

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON UUDISTUS

Kun puolue­val­tuusto viimeksi kokoon­tui Vantaan kaupun­gin­ta­lolla, maassa oli vielä lunta. Silloin sote-ratkaisu oli pitkälti auki ja asiaan liit­tyi kokoo­mus­lais­ten mielissä paljon huolia. Kävimme asiasta silloin hyvän keskus­te­lun, ja puheen­vuo­roissa nousi esiin kokoo­mus­lais­ten paino­tus­ten ydin­viesti.

Puheen­joh­ta­ja­päi­villä Hämeen­lin­nan Verka­teh­taalla otimme aikaa paneu­tua hank­keen yksi­tyis­koh­tiin. Edus­kun­ta­ryhmä on sekä koko­nai­suu­tena ja useissa pienem­missä ryhmissä linjan­nut uudis­tuk­sen tekoa. Puolu­een työryh­mät ovat myös anta­neet arvok­kaan panok­sensa työhön.

Olemme siis tehneet koti­läk­symme hyvin. Se on kanta­nut hedel­mää. Neuvot­te­li­joil­lamme on ollut selkeät kannat ajet­ta­vana, ja he ovat näin kyen­neet nojaa­maan asian­tun­te­viin ja toimi­viin mallei­hin.

Tätä on poli­tiikka parhaim­mil­laan. Se on ihmis­ten mieli­pi­tei­den ja asian­tun­te­muk­sen viemistä eteen­päin - yhteis­kun­nan raken­ta­mi­seksi. Kun toimimme samalla tavalla yhdessä ja koti­läk­syt tehden myös jatkossa, loppu­tu­los on hyvä niin kokoo­muk­sen kuin isän­maan kannalta.

On selvää, että olemme sote- ja maakun­ta­rat­kai­suissa raken­ta­massa suoma­laista mallia. Vaikka koke­muk­sia voi ottaa Ruot­sista ja monista muista maista, valmiita meille sopi­via malleja ei voi kopioida. Meidän on luotava ratkai­summe itse. Siksi tämä vaatii niin paljon aikaa ja neuvot­te­luja. Työhön on saatava mukaan ja sitou­tet­tava kaikki keskei­set toimi­jat, ne jotka tule­vat tule­vassa sote-järjes­tel­mässä toimi­maan. Sote on mallie­si­merkki moni­mut­kai­sen asia­ko­ko­nai­suu­den osal­lis­ta­vasta johta­mi­sesta.

Kokoo­muk­selle on uudis­tuk­sessa tärkeää kaksi asiaa: 1) kyke­nemme tarjoa­maan kaikille suoma­lai­sille aikai­sem­paa laaduk­kaam­mat sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut 2) kyke­nemme hillit­se­mään sitä sosi­aali- ja terveys­me­no­jen kasvua, joka muuten tuhoaisi julki­sen talou­den kestä­vyy­den.

Näiden kahden tavoit­teen toteut­ta­mi­sessa aivan olen­naista on, miten kyke­nemme raken­ta­maan järjes­tel­mään kannus­ti­mia, jotka kannus­ta­vat pitä­mään väes­tön terveenä ja hyvin­voi­vana sen sijaan, että maksamme siitä, että ihmi­set pysy­vät sairaina tai tuen varassa mahdol­li­sim­man pitkään.

Samaan tähtää myös ajatus siitä, että kansa­lai­silla on mahdol­li­suus itse ohjata, laaduk­kaa­seen tieto­poh­jaan perus­taen, järjes­tel­män kehi­tystä asiak­kaan tarpeita parem­min huomioi­vaan suun­taan. Siksi valin­nan­va­paus on meille niin tärkeää.

Inno­va­tii­vi­suu­desta puhu­taan yksi­tyis­ten yritys­ten osalta, mutta sama koskee myös julki­sia toimi­joita ja julki­sia palve­luja. Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luja ei olla yksi­tyis­tä­mässä. Rahoi­tus tulee olemaan jatkos­sa­kin julkista rahoi­tusta, ja järjes­tä­mis­vas­tuu tulee olemaan valtiolla ja maakun­nilla, siis julki­sella vallalla. Sen sijaan palve­lu­jen tuot­ta­mi­sessa on tarkoi­tus, niiltä osin kun se on tarkoi­tuk­sen­mu­kaista, hyödyn­tää järjes­tö­jen ja yksi­tyis­ten toimi­joi­den osaa­mista. Silloin puhu­taan toimi­vien tuot­ta­ja­mark­ki­noi­den raken­ta­mi­sesta. Sitä kokoo­mus kannat­taa.

Olemme kansa­lais­ten hyväksi toimi­vien mark­ki­noi­den puolella, emme yksit­täis­ten yritys­ten puolella. Olemme mono­po­leja vastaan, oli kyse sitten julki­sesta tai yksi­tyi­sestä mono­po­lista. Olemme aina reilun kilpai­lun puolella. Tiedämme, että reilu kilpailu jalos­taa, sitä kautta syntyy uusia ajatuk­sia, inno­vaa­tioita ja tapoja tehdä asioita parem­min.

Tätä on kokoo­mus­lai­nen sote. Työtä ihmis­ten ja palve­lui­den eteen.

 

KOULUTUS

Kokoo­musta on viime aikoina ajettu nurk­kaan sivis­tyk­sestä. Teen tässä ja nyt jokai­selle selväksi, että sivis­tystä ei saa irti kokoo­muk­sesta, vaikka kuinka ahdis­tet­tai­siin.

Koko kokoo­mus­lai­nen ajat­telu perus­tuu sivis­tyk­sen varaan. Mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo raken­tuu sivis­tyk­sestä. Kansain­vä­li­syys raken­tuu sivis­tyk­sestä. Kannus­ta­vuus raken­tuu sivis­tyk­sestä. Suvait­se­vai­suus raken­tuu sivis­tyk­sestä. Välit­tä­mi­nen raken­tuu sivis­tyk­sestä. Kansal­li­nen Kokoo­mus raken­tuu sivis­tyk­sestä.

Sivis­tys on kokoo­muk­sen perus­kivi. Se, jonka varmaan voimme raken­taa koko toimin­tamme. Kokoo­mus tekee kaik­kensa, että jokai­sella on mahdol­li­suu­det ponnis­tella eteen­päin niin pitkälle kuin omat rahkeet riit­tä­vät. Huoli­matta siitä, millai­seen perhee­seen tai minne päin Suomea on synty­nyt. Mahdol­li­suuk­sien tasa-arvo on Kokoo­muk­sen tärkein tavoite koulu­tus­po­li­tii­kassa. Siitä me emme ole valmiita tinki­mään pisa­raa­kaan.

Miksi on tärkeää, että Kokoo­muk­sella on opetus­mi­nis­te­rin salkku tällai­se­na­kin aikana, kun joka paikasta joudu­taan tinki­mään? Siksi, että Kokoo­mus on Suomen johtava edis­tys­puo­lue. Me todella uskomme, että uudis­ta­malla rohkeasti koulu­tuk­sen raken­teita ja toimi­malla fiksusti, voimme vahvis­taa osaa­mis­ta­soamme, luoda ihmi­sille uusia mahdol­li­suuk­sia opis­ke­luun ja itsensä sivis­tä­mi­seen ja nostaa oppi­mis­tu­lok­sia.

Koko koulu­tuk­semme perusta on maail­man huip­pua: meillä jokai­nen vanhempi voi lait­taa oman lapsensa lähi­kou­luun luot­taen, että lapsi saa korkea­laa­tuista opetusta – huoli­matta siitä, missä asuu. Posi­tii­vi­sena poik­keuk­sena moniin muihin Euroo­pan maihin verrat­tuna, me luotamme ja arvos­tamme opet­ta­jiimme. Ei ihme, että ympäri maail­maa dele­gaa­tiot käyvät Suomessa tutus­tu­massa yliopis­tol­li­sen koulu­tuk­sen saanei­siin opet­ta­jiin ja opet­ta­jan­kou­lu­tuk­seen.

Siksi, että Kokoo­mus arvos­taa ja vaalii laadu­kasta koulu­tusta kaikin voimin. Vaikeassa tilan­teessa me teemme kaik­kemme, että raken­teita uudis­ta­malla voimme turvata koulu­tuk­sen ydintä. Meille on itses­tään­sel­vyys, että koulu­tus­pol­ku­jen pitää olla avoi­mia kaikille – ei voi olla niin, että yksi valinta sulkisi ovet ja mahdol­li­suu­det jatkaa opin­toja. Meille tieteen vapaus on tärkeä arvo. Me arvos­tamme korkeasti koulu­tet­tuja opet­ta­jiamme.

Kokoo­mus on sivis­tys­puo­lue.

 

KANSAINVÄLISET KYSYMYKSET JA TURVALLISUUS

Kansain­vä­li­nen tilanne on kimu­ran­timpi kuin aikoi­hin. Nostan kolmen kysy­mystä ylitse muiden:

Miten vahvis­tamme Euroo­pan turval­li­suutta, kun Ukrai­nassa ja Syyriassa sodi­taan ja terro­ris­tit ovat iske­neet Euroop­paan?

Miten saamme Euroo­pan talou­teen uutta puhtia ja uusia työpaik­koja?

Mitä teemme jos Britan­nian kansa äänes­tää kesä­kuussa EU-jäse­nyyttä vastaan?

Jos löydämme näihin haas­tei­siin toimi­vat vastauk­set, Euroo­pasta tulee entistä vahvempi. Mutta jos epäon­nis­tumme, tai jos epäröimme liian pitkään, Eurooppa uhkaa hajaan­nus, popu­lis­min nousu ja lopulta tilanne, joka ei ole juuri kenen­kään etujen mukai­nen.

Olen silti rauhal­li­sin mielin. Nämä­kin haas­teet hoide­taan. Ratkai­suja kyllä löytyy. Kyse on enem­män siitä, löytyykö päät­tä­jiltä poliit­tista rohkeutta tehdä oikeita päätök­siä. Pide­tään me huolta, että rohkeus tehdä päätök­siä ei jää aina­kaan kokoo­muk­sesta kiinni.

Turval­li­suus

Suomi on Euroo­pan turval­li­sim­pia maita. Emme ole minkään erityi­sen uhkan kohteena.

Silti meidän pitää ymmär­tää, että maailma on vali­tet­ta­vasti entistä turvat­to­mampi. Se koskee myös Suomea. Emme voi tuudit­tau­tua väärään turval­li­suu­den­tun­tee­seen. Meidän täytyy vastata muutok­seen.

Tuore Nato-selvi­tys kertoo aika karul­la­kin tavalla, millai­sessa turval­li­suus­ti­lan­teessa elämme. Uhkia ei pidä liioi­tella mutta ei myös­kään pidä kuvi­tella, ettei­vät muutok­set koske Suomea. On tärkeää ymmär­tää, että tilanne Suomen naapu­rus­tossa on muut­tu­nut oleel­li­sesti:

- Idässä on entistä arvaa­mat­to­mampi Venäjä, joka ei näytä kaih­ta­van keinoja vahvis­taa asemaansa. Suomella on hyvä keskus­te­lu­yh­teys Venä­jän kanssa, mutta sehän ei takaa mitään, jos tilanne lähia­lu­eel­lamme kiris­tyy meistä riip­pu­matta.

- Etelässä Baltian maat ovat liit­ty­neet Euroo­pan unio­niin, euroon ja Natoon.

- Pohjoi­sessa kiin­nos­tus arkti­seen aluee­seen kasvaa.

- Lännessä – ja tätä Suomessa ei oikein haluta uskoa – Ruotsi on matkalla Natoon.

Kun kaiken tämän ottaa huomioon, ei johto­pää­tös voi olla mikään muu kuin se, että myös Suomen täytyy muut­tua ympä­ris­tön mukana. Muuten joudumme hanka­laan asemaan. Monet halua­vat usko­tella, että mikään ei ole muut­tu­nut. Mutta se ei ole totta.

Suomen täytyy huoleh­tia omasta puolus­tus­ky­vys­tään ja tiivis­tää yhteis­työ­tään kaik­kien läntis­ten kump­pa­nei­den kanssa. Kokoo­mus on jo pitkään ollut valmis viemään Suomen myös Natoon. Se olisi loogi­nen jatko Suomen sodan­jäl­kei­selle ulko- ja turval­li­suus­po­li­tii­kalle. Olemme jo Paasi­ki­ven ja Kekko­sen ajoista lähtien hivut­ta­neet itseämme yhä selvem­min osaksi länttä.

Kuten Nato-selvi­tyk­ses­sä­kin tode­taan, jäse­nyys vahvis­taisi Suomen turval­li­suutta. Se lienee kaik­kein tärkeintä, kaikki muu kaupasta turis­miin on lopulta tois­si­jaista. Eikä toinen sulje pois toista: Vaikka Suomesta tulisi Naton jäsen, pitäi­simme huolta hyvistä suhteista Venä­jään.

Suomeen ei taatusti tulisi liit­tou­man ydin­a­seita eikä vieras­maa­lai­sia tuki­koh­tia. Voisimme ottaa mallia Norjasta tai kehit­tää ihan oman Suomen mallin Nato-jäse­nyy­delle – sellai­sen jossa Suomi täyt­tää paik­kansa osana yhteistä puolus­tusta mutta säilyt­tää hyvät suhteet Venä­jään. Uskon, että se on mahdol­lista. Venäjä vastus­taa Suomen jäse­nyyttä ja pyrkisi sen estä­mään, mutta liit­ty­mi­sen jälkeen Venäjä varmasti haluaa, että Suomi jatkaa raken­taa suhtau­tu­mis­taan naapu­riinsa.

Viime päivinä on käyty keskus­te­lua myös siitä, mikä olisi Suomen rooli Baltian maiden puolus­ta­mi­sessa. Kukaan ei edes odota, että Suomi lähet­täisi asevoi­mia Balti­aan. Sitä ei muuten odota edes Nato vaikka olisimme järjes­tön täys­jä­se­niä. Meiltä odotet­tai­siin oman alueemme turvaa­mista.

Mutta ei kai kukaan kuvit­tele, että Suomi voisi jäädä ulko­puo­li­seksi, jos esimer­kiksi Viroon kohdis­tuisi aseel­li­nen hyök­käys? Ensin­nä­kin Suomea sitoo EU-maiden keski­näi­nen avun­an­to­vel­voite. Tasa­val­lan Presi­dentti ja halli­tus linja­si­vat marras­kuussa Parii­sin terrori-isku­jen jälkeen, että ”Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimit­ta­van itse­ään kohtaan” ja että ”Suomi tukee Rans­kaa käytet­tä­vis­sään olevin keinoin”. Toiseksi – kaikista sitou­muk­sista riip­pu­matta – eikö ole Suomen oma etu auttaa naapu­ri­maa­taan mahdol­li­suuk­sien mukaan?  Kolman­neksi, vaikka Suomi ei itse tekisi mitään, muut pyrki­si­vät käyt­tä­mään Suomen meri-, ilma- ja mahdol­li­sesti jopa maa-aluetta hyväk­seen. Suomi joutuisi joka tapauk­sessa puolus­ta­mana omaa aluet­taan.

Nyky­ti­lan­teen maalaa­mi­nen ei ole uhka­ku­villa liet­son­taa. Kokoo­muk­sen on oltava puolue, joka ottaa muut­tu­neen turval­li­suusym­pä­ristö vaka­vasti.

 

KOKOOMUS

Mitä Kokoo­muk­sen sitten tulisi olla huomenna?

Kokoo­mus on puolue, jolla on realis­ti­nen käsi­tys Suomen tilan­teesta, globaa­leista muutos­voi­mista ja aikamme suurista haas­teista ja vahva tahto katsoa eteen­päin.

Me emme tais­tele ympä­ril­lämme myllää­viä isoja muutos­voi­mia vastaan, emme lupaa tämän kehi­tyk­sen pysäyt­tä­mistä, emme asetu jarrut­ta­maan. Kokoo­mus on puolue, joka pyrkii saamaan muutok­sesta kaikki mahdol­li­suu­det irti. Eli näemme muutok­siin liit­ty­vät mahdol­li­suu­det ja tartumme niihin rohkeasti. Tämän pitää näkyä myös tekoina, ei ainoas­taan puheen tasolla. Tämä on se suunta, jota kirkas­ta­malla Kokoo­mus löytää uudel­leen juurensa 2010-luvun Suomessa.

Kokoo­muk­sen pitää pystyä iden­ti­fioi­maan, minkä­lai­sia muutok­sia suoma­lai­sessa yhteis­kun­nassa on kyet­tävä saamaan aikaan. Vain havait­se­malla nämä muutok­set muita parem­min Suomi pärjää, ja siten myös Kokoo­mus pärjää. Uskon, että tarvit­semme joka tapauk­sessa lisää kansain­vä­li­syyttä, lisää kilpai­lua, korkeam­man työl­li­syy­sas­teen, tehok­kaam­min ja parem­min järjes­te­tyt julki­set palve­lut, vähem­män sään­te­lyä ja holhousta, yrit­tä­jyy­den voiman vapaut­ta­mista, yksi­löl­lis­ten valin­to­jen mahdol­lis­ta­mista, resurs­si­te­ho­kasta taloutta.

“Kokoo­mus on puolue, joka on maail­man muutok­sen puolella.”

 

KUNTAVAALIT – KOKOOMUKSEN TÄRKEIN MAALI SEURAAVAKSI VUODEKSI

Kokoo­mus on ollut edel­li­sissä vaaleissa kaksi kertaa peräk­käin Suomen suurin kunta­puo­lue. Ja kyllä, aiomme pitää suurim­man puolu­een asemamme myös vuoden päästä. Lähtö­kohta ei ole helppo, mutta olemme tehneet saman aiem­min­kin. Ja tällä kertaa aiomme tehdä sen aivan täysillä!

Kokoo­muk­sen menes­tys kunta­vaa­leissa on selit­ty­nyt lähes poik­keuk­setta onnis­tu­neella ehdo­kas­a­set­te­lulla. Voima­kas työ ehdo­kas­a­set­te­lun eteen on jo käyn­nis­ty­nyt. Aikai­sem­min, paitsi, että olemme pysty­neet kasaa­maan suhteessa kilpai­li­joi­hin erit­täin laaduk­kaita listoja, olemme pysty­neet pitä­mään valta­kun­nal­li­sen ehdo­kas­mää­rämme hyvällä tasolla.

Tule­viin kunnal­lis­vaa­lei­hin kunta­vaa­lieh­dok­kai­den tavoi­te­mää­räksi on asetettu 7200 ehdo­kasta. Tavoite ei ole erityi­sen helppo, mutta eihän tavoite saa sitä olla­kaan. Kaikki on täysin omissa käsis­sämme.

Helsinki aloitti ehdo­kas­han­kin­tansa ensim­mäi­senä, jo heti edus­kun­ta­vaa­lien jälkeen. Osa isom­mista kaupun­geista seurasi syksyllä perässä, osa talvella, ja nyt liik­keellä ollaan jo koko maassa. Olemme tässä etuno­jassa.

Ensim­mäistä kertaa histo­riassa olemme lyöneet lukkoon myös kaikki vuoden valta­kun­nal­li­set toimin­ta­päi­vät vaalei­hin saakka. Päivät on suun­ni­teltu yhteis­työssä piirien kanssa. Olemme vaali­val­miu­des­sa­kin siis etuno­jassa. Olimme sitä jo 9. huhti­kuuta, kun ainoana puolu­eena lansee­ra­simme kunta­vaa­lis­tart­timme tasan vuosi ennen kunta­vaa­leja yli 100 kokoo­mus­ta­pah­tu­man voimin.

Kunta­vaa­lien ohjel­ma­työn ensim­mäi­nen osa on puolue­ko­kouk­sessa julkais­tava ”Kunta- ja kaupun­ki­po­liit­ti­nen asia­kirja”. Elokuun lopulla käyn­nis­tämme osal­lis­ta­van ja vuoro­vai­kut­tei­sen proses­sin varsi­nai­sen kunta­vaa­li­kam­pan­jan raken­ta­mi­seksi. Olemme järjes­tä­neet kevään aikana Tule­vai­suus­foo­ru­meita ohjel­ma­työn tueksi. Järjes­tämme syksyn aikana lukui­san määrän tilai­suuk­sia Tule­vai­suu­den kunta -teemalla eri puolilla maata. Niissä haetaan lisäe­väs­tystä ja paikal­lista osaa­mista kunta­vaa­lia­gen­damme raken­ta­mi­selle.

Kokoo­muk­sen on oltava se puolue, jolla on kirk­kain käsi­tys ja visio siitä, mitä suoma­lai­nen kunta on tule­vai­suu­dessa. Sote-uudis­tuk­sen toteu­dut­tua kuntien rooli muut­tuu täysin. Meillä on oltava tiekartta suoma­lai­sille siitä, mitä tule­vai­suu­den kunta merkit­see. Tähän­kin asiaan olemme otta­neet jo nyt hyvän etuno­jan.

Mitä tule­vai­suu­den kunta sitten tarkoit­taa? Uskon vahvasti siihen, että Kokoo­muk­sella on kyky määrit­tää tule­vai­suu­den kunnan roolia jäse­nis­tömme osaa­mi­sen kautta. Kuiten­kin muuta­mat perus­asiat voidaan varmasti sanoa jo ennen tarkem­pia yksi­tyis­koh­tia.

Kokoo­mus on ratkai­su­kes­kei­nen, johtava kunta­puo­lue. Otamme posi­tii­vi­sen otteen kuntien kehit­tä­mi­seen myös uudessa tilan­teessa. Kokoo­mus ei takerru vanhaan, vaan tarkas­telu lähtee puhtaalta pöydältä. Kuntia on kehi­tet­tävä asuk­kai­den ja elin­kei­noe­lä­män näkö­kul­masta.

Tule­vai­suu­den kunta tarkoit­taa ennen kaik­kea yhtei­söä ja iden­ti­teet­tiä. Tule­vai­suu­den kunta on elin­voi­masta huoleh­tiva sivis­tys­kunta. Haluamme raken­taa kuntaa, jossa koulu­jen homeon­gel­mat korja­taan. Jossa asukas­de­mo­kra­tia toimii. Jossa puhtaasta lähi­luon­nosta pide­tään huolta. Jossa kult­tuuri on arvo­kas osa sivis­tystä. Jossa arki on suju­vaa. Jossa lapsi voi kävellä turval­li­sesti kouluun. Jossa ikäih­mi­sellä on mahdol­li­suus elää terveenä.

Jokai­sen kunnan ratkai­sut riip­pu­vat, totta kai, jokai­sen kunnan omasta tilan­teesta. Meidän kokoo­mus­lais­ten tehtävä on kuiten­kin huoleh­tia siitä, että kunnissa katso­taan tule­vaan. Kokoo­mus on kuntien uudis­tava voima. Kokoo­mus on puolue, joka tekee kunnista tule­vai­suu­den sivis­tys­kun­tia.

Paljon työtä kunta­vaa­li­voi­ton eteen on vielä tehtä­vänä. Me kokoo­mus­lai­set uskomme työhön ja ahke­ruu­teen. Me tulemme, puheen­joh­ta­jan ja puolue­sih­tee­rin johdolla, olemaan se voima, joka on kentällä eka ja kentällä vika. Me kokoo­mus­lai­set aiomme todella voit­taa kunta­vaa­lit, ja isosti.

 

LOPUKSI

Kukin puolue on juuri niin menes­tyk­se­käs, miten hyvin se jouk­ku­eena toimii. Suomi ei ole yksi­lö­laji. Poli­tiikka ei ole yksi­lö­laji. Kokoo­mus ei ole yksi­lö­laji.

Kokoo­muk­sessa tulee nostaa entistä parem­min esiin ihmis­ten erilai­suutta niin taus­tan kuin asian­tun­te­muk­sen suhteen­kin. Kokoo­mus tulee olemaan Suomen toiveik­kain, vastuul­li­sin ja suvait­se­vai­sin puolue.

Tarvit­semme erilai­sia osaa­jia, eri osaa­mi­sa­luei­den hallin­taa, erilai­sia näke­myk­siä ja vahvuusa­lueita. Erilai­suu­desta syntyy vahvuus. Yhtei­nen liima syntyy yhtei­sestä maalista ja isosta tavoit­teesta, sekä luot­ta­muk­sesta, lojaa­liu­desta, arvos­ta­mi­sesta, reiluista toimin­ta­ta­voista ja yhtei­sen hyvän eteen ponnis­te­le­mi­sesta.

Kokoo­muk­sen on oltava jouk­kue, joka arvos­taa toisi­aan, pelaa yhtei­sen suun­ni­tel­man mukaan, tukee, kannus­taa, jaksaa uskoa vaikeina hetkinä, ylit­tää itsensä.

Kokoo­mus on puolue jossa jokai­nen voi menes­tyä sellai­sena kuin on ja jokai­nen hyväk­sy­tään omana itse­nään. Kokoo­mus ei ole mikään abstrak­tio, johon voi vedota tai viitata - vaan kokoo­mus on me jäse­net, menneet, nykyi­set ja tule­vat. Kokoo­mus on lähellä jokaista kokoo­mus­laista - sydä­messä!

Kuten sanoin Hämeen­lin­nassa puheen­joh­ta­ja­päi­villä: Sinä päätät, sinä olet jouk­kue. Me teemme tämän yhdessä.

 

Kokoo­muk­sen puheen­joh­ta­jan Alexan­der Stub­bin puhe puolue­val­tuus­ton kokouk­sessa 14.5.