Stubb: Avoi­men yhteis­kun­nan puolus­tus

Julkaistu: 20.02.2015

Viime viikon­lo­pun uuti­set Kööpen­ha­mi­nasta järkyt­ti­vät meitä kaik­kia. Terro­risti iski toisen Pohjois­maan pääkau­pun­gissa vain viik­koja sen jälkeen kun Euroop­paa olivat ravis­tel­leet Parii­sin tapah­tu­mat.

Molem­missa iskuissa tois­tui saman­kal­tai­nen kaava: Yksit­täi­set radi­ka­li­soi­tu­neet teki­jät. Isku ilmai­sun­va­pautta vastaan. Isku juuta­lai­syh­tei­söä vastaan. Ja niitä seuran­nut ympä­röi­vän yhteis­kun­nan reak­tio - euroop­pa­lais­ten arvo­jen puolus­ta­mi­nen, arki­sen elämän rohkea jatka­mi­nen.

Kuten myös uutis­ku­vista oli nähtä­vissä, yhteen­kuu­lu­vuu­den tunne ja suvait­se­vai­suu­den henki olivat todella vahvasti läsnä sekä Parii­sissa että Kööpen­ha­mi­nassa.

Suomes­sa­kin kysy­tään nyt, olisi­vatko tällai­set isku mahdol­li­sia meillä? Terrori-iskun tule­mi­nen näin lähelle vaikut­taa turval­li­suu­den tuntee­seen, ja turval­li­suu­den merki­tys arjessa kasvaa.

On tärkeää ymmär­tää, ettei Rans­kassa ja Tans­kassa tehdyillä iskuilla ole välit­tö­miä vaiku­tuk­sia Suomen turval­li­suus­ti­lan­tee­seen. Yksit­täis­ten terro­ri­te­ko­jen uhka on kuiten­kin Suomes­sa­kin kohon­nut samaan tapaan kuin myös muualla Euroo­passa.

Suomi ei ole saareke tai lintu­koto, joka voisi vält­tyä maail­man riskeiltä. Tämä on rehel­listä myön­tää ja hyvä ymmär­tää.

Terro­rismi on moni­ta­hoi­nen ilmiö, joka voi kosket­taa meitä kaik­kia. Se ei tunne rajoja. Tämän­kal­tais­ten teko­jen keskei­senä tavoit­teena on luoda vastak­kai­na­set­te­lua eri yhteis­kun­nal­lis­ten ja uskon­nol­lis­ten ryhmien välille.

Oma vahva vies­tini on: Paras keino toimia terro­ris­mia vastaan on se, että puolus­tamme avointa, suvait­se­vaa ja luot­ta­muk­seen perus­tu­vaa yhteis­kun­taamme - ja siten euroop­pa­lai­sia, perus­oi­keuk­siin ja ihmi­soi­keuk­siin perus­tu­via arvo­jamme. Tämä on yhtei­nen tehtä­vämme joka ikinen päivä.

Tällai­sessa tilan­teessa Suomen kään­ty­mi­nen sisään­päin, rajo­jen sulke­mi­nen, maahan­muu­ton kate­go­ri­nen musta­maa­laa­mi­nen, musli­mien panet­telu ja median itse­sen­suu­riin alis­tu­mi­nen tarkoit­tai­si­vat, että me annamme periksi. Että ääriai­nek­set voit­ta­vat. Siihen Kokoo­mus ei suostu.

Tarvit­semme kuiten­kin ennal­taeh­käi­se­viä ja muita turval­li­suutta lisää­viä toimia. Olemme esimer­kiksi otta­neet Suomen juuta­lai­syh­tei­sön ilmai­se­man huolen turval­li­suus­ti­lan­tees­taan hyvin vaka­vasti. Yhdessä muiden halli­tus­puo­luei­den puheen­joh­ta­jien - Antti Rinteen, Päivi Räsä­sen ja Carl Haglun­din - kanssa kirjoi­tin hiljak­koin Helsin­gin juuta­lai­selle seura­kun­nalle kirjeen, jossa kerroimme halli­tuk­sen myön­tä­neen lisä­ta­lous­ar­viosta varoja seura­kun­nan turval­li­suus­jär­jes­te­ly­jen kehit­tä­mi­seen.

Terro­ris­min vastai­nen toiminta oli myös yksi viime­viik­koi­sen Eurooppa-neuvos­ton päätee­moista. Tote­simme, että kaik­kein tärkeintä on pitää huolta kansa­lais­temme turval­li­suu­desta. Toinen tärkeä koko­nai­suus on radi­ka­li­soi­tu­mi­sen ehkäi­se­mi­nen. Kolman­neksi tarvit­semme lisää kansain­vä­listä yhteis­työtä - niin Euroo­pan sisällä kuin muiden­kin kump­pa­ni­mai­den kanssa.

Erityi­sen paljon terro­ris­miin liit­ty­vissä uuti­sissa on viime aikoina ollut esillä eten­kin Syyriassa ja Irakissa toimiva ISIL. Se on poik­keuk­sel­li­sen häikäi­le­mä­tön, raaka­lais­mai­siin­kin keinoi­hin turvau­tuva järjestö, joka on pyrki­nyt levit­tä­mään toimin­taansa nyt myös uusiin maihin Lähi-idässä ja Afri­kassa.

Kansain­vä­li­nen yhteisö on saavut­ta­nut merkit­tä­viä voit­toja ISILin vastai­sessa tais­te­lussa. Tais­telu ei kuiten­kaan ole millään muotoa ohi.

Myös Suomi on mukana laajassa, yli 60 maan ISILin vastai­sessa koali­tiossa. Emme osal­listu tais­te­lu­toi­miin, mutta annamme alueelle huma­ni­taa­rista apua ja olemme osal­lis­tu­massa turval­li­suus­sek­to­rin koulu­tusyh­teis­työ­hön Pohjois-Irakin kurdia­lueilla. Lisäksi olemme mukana vieras­tais­te­li­joita koske­vassa yhteis­työssä. Tässä­kin asiassa meidän on kannet­tava kansain­vä­li­nen vastuumme. Emme voi vain piilo­tella impi­vaa­rassa toivoen, ettei meitä huomata.

On tärkeää, että Suomen ja suoma­lais­ten turval­li­suu­desta vastaa­villa viran­omai­silla on riit­tä­vän tehok­kaat keinot käytös­sään sekä perin­teis­ten että uuden­tyyp­pis­ten turval­li­suusuh­kien torju­mi­seen. Moni­kas­voi­nen terro­rismi on yksi näistä uhista. Muun muassa tämän vuoksi Suomessa on hiljak­koin esitetty, että tiedus­te­lua koske­vaa lain­sää­dän­töämme kehi­tet­täi­siin.

Tuon lain­sää­dän­nön käsit­tely jää seuraa­van edus­kun­nan ja halli­tuk­sen tehtä­väksi. Pidän tärkeänä sitä, että uudesta turval­li­suusym­pä­ris­tös­tämme käydään tuossa yhtey­dessä avoin keskus­telu. Emme voi vaatia turval­li­suus­vi­ran­omai­silta tulok­sia, jos sidomme heidän kätensä toimia niillä kentillä, joilla terro­ris­tit nyky­ään toimi­vat. Samalla meidän on otet­tava valmis­te­lussa vahvasti huomioon, että avoi­meen yhteis­kun­taan kuulu­vat myös kansa­lais­ten yksi­tyi­syys ja vies­tin­tä­sa­lai­suus, jotka ovat minulle erit­täin merkit­tä­viä arvoja.

 

Alexan­der Stub­bin blogi on julkaistu 20.2. Mtv:n netti­si­vuilla