Kokoomus.fi
Sivis­tys­po­li­tiikan verkoston blogi­kir­joitus: Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta

Sivis­tys­po­li­tiikan verkoston blogi­kir­joitus: Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta

Julkaistu: 25.4.18 Ohjelmatyö

Nykyisen halli­tuksen tavoit­teena on tehdä Suomesta maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta (http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen). Suoma­laisen koulu­tus­jär­jes­telmän tehokkuus on tunnis­tettu ja tunnus­tettu tosiasia. Maailman muuttuessa myös koulu­tus­jär­jes­tel­määmme on rukattu käsillä olevan halli­tus­kauden aikana reippaalla kädellä. Lähes jokainen kouluaste on saanut tuta uudis­tusten aallon. Vanha koulu­kult­tuuri ja sen rakenteet ovat murtu­massa, mutta yhä edelleen kulttuu­riset syvära­kenteet vaikut­tavat kaikkeen koulussa tapah­tuvaan toimintaan. Muutos synnyttää vasta­voimia.

Olen kärjistäen kutsunut oppilai­toksia anarkis­ti­siksi asian­tun­ti­jaor­ga­ni­saa­tioiksi (Lehkonen 2009). Tällä tarkoitan sitä, että oppilai­toksen sisällä toimi­villa ja oppilai­tosta ulkopuo­lelta ohjaa­villa on monia risti­rii­taisia näkemyksiä asioiden tilasta ja halutusta suunnasta. Myös keinoista halutun suunnan saavut­ta­mi­seksi on epäsel­vyyttä. Opetusa­lalla toimi­villa on suuri valta toimin­tansa suuntaa­mi­sessa ja toisaalta jokainen hallitus ohjaa sekä rahoi­tuksen että normien avulla oppilai­toksia halua­maansa suuntaan. Ohjataan ja toimitaan, mutta löyde­täänkö yhteinen sävel?

Jokai­sella, joka on käynyt läpi koulu­jär­jes­tel­mämme, on vuosien sosiaa­lis­tu­mis­pro­sessi takana, jonka kautta olemme sisäis­täneet tietyt opetuksen ja oppimisen mallit. Katsomme koulu­jär­jes­telmää tutuksi tulleen organi­saa­tio­pilven sisältä, jolloin näkymät mahdol­liseen toiseen tapaan toimia jäävät pilven­har­sojen peittoon. Ihminen viihtyy tutussa pilvessä. On turval­lista, kun ei tarvitse katsoa liian kauas. Mutta välillä maailma muuttuu niin, että on pakko ottaa pää pois pilvestä. Ja nyt niin on tapah­tunut. Olemme olleet todis­ta­massa erilaisten kriisien synty­mistä. Koulu­pu­dokkaat, oppimis­tu­losten lasku, syrjäy­ty­minen, työttömyys, tekno­logian kehitys ja ilmas­ton­muutos tuovat ulkoi­sesta toimin­taym­pä­ris­töstä tuulia, jotka puhal­tavat paksuim­matkin pilvet pois pakottaen katsomaan kauemmas. Toimin­tojen ajautuessa kriisin tarvitaan kykyä avoimeen dialogiin, jossa uskal­letaan heittäytyä pohtimaan oman todel­li­suuden todel­li­suutta. Kouluor­ga­ni­saation muutos on välttä­mät­tömyys.

Jotta Suomi olisi maa, jossa koko ajan tekee mieli oppia jotain uutta, tarvitaan sekä motivaa­tiota uuden oppimiseen että mahdol­lisuus siihen. Toimin­ta­mo­ti­vaatio syntyy, kun toiminnan uskotaan tai tiedetään johtavan johonkin arvok­kaaksi koettuun. Kukaan opetusa­lalla ei voine kieltää oppijan hyvän toteu­tu­misen olevan opetustyön keskiössä. Käsillä olevat kriisit kertovat, että tarvit­semme uusia toimin­ta­malleja hyvän toteu­tu­mi­seksi. Tarvitaan myös mahdol­lisuus oppia uutta. Täyden­nys­kou­lu­tus­jär­jes­telmän uudelleen pohdinta on tarpeen, kuin myös resurs­sointi. Opetusa­lalla toimi­villa pitää olla mahdol­lisuus lähteä pois koulusta ilman ajatusta heitteille jäävistä oppijoista ja tai opetus­taakan alle jäävästä kolle­gasta.

Uusien näkökulmien löytä­minen edellyttää uuden kohtaa­mista. Tarvetta on kehittää toisaalta järjes­tel­mäl­listä opetusa­lalla työsken­te­levien koulu­tusta ja toisaalta oppilai­to­sor­ga­ni­saation kulttuuria kohti avoimen dialogin salli­mista.  Koulu­jär­jes­telmän perinteet ovat tehok­kaita vastus­tamaan muutosta. Kulttuuri syö uuden strategian päiväl­li­seksi ja pakottaa uusia ideoita pursuavan opettajan takaisin ruotuun. Tarvi­taankin dialo­gisen johta­misen järjes­tel­mäl­listä kehit­tä­mistä -  johta­mista, joka sallii erilai­suuden ja erilai­sista taustoista tulevat näkemykset koulussa tapah­tuvan toiminnan suuntaa­mi­sessa kohti yhteistä päämäärää, oppijan hyvän toteu­mista.  Edelly­tyksenä on dialo­gi­suuteen perustuva, persoonaa kunnioittava toimin­ta­kult­tuuri. Esille tuleviin moninaisiin ongelmiin voidaan hakea luovasti ratkaisuja. Oppilai­tok­sista tulee muodostua kaikella tasolla oppimi­sor­ga­ni­saa­tioita. Halli­tus­oh­jelman tavoit­teeksi tulisi Olli-Pekka Heinosen sanoin (https://www.sitra.fi/artikkelit/dialogi-voisi-olla-hallitusohjelmassa/) lisätä myös dialogin kehit­tä­misen. Näin Suomella olisi entistä paremman mahdol­li­suudet tulla maaksi, jossa koko ajan tekee mieli oppia jotain uutta.

Helena Lehkonen,
KT, yksi sivis­tys­po­li­tiikan verkoston puheen­joh­ta­jista


Kokoomus.fi