Toisin kuin histo­rian­kir­joista voisi usein päätellä, orjuus ei loppu­nut 1800-luvulla, kun orja­kauppa vaiheit­tain kiel­let­tiin. Maail­massa on edel­leen orjuutta, joka on vain saanut uusia muotoja. Nyky­päi­vän orjuus voi olla esimer­kiksi pakko­työtä, ihmis­ten hyväk­si­käyt­töä pros­ti­tuu­tiossa tai kaupal­li­sen seksin alalla, seksior­juutta, pakkoa­vio­liit­toja, lapsi­kaup­paa, elin­kaup­paa tai hyväk­si­käyt­töä rikol­li­sessa toimin­nassa.

Tänään viete­tään kansain­vä­listä ihmis­kau­pan päivää. Ihmis­kauppa ei ole mikään kaukai­nen asia, vaan se kosket­taa voimak­kaasti myös Euroo­pan unio­nia ja Suomea. Ihmis­kauppa vaikut­taa melkein jokai­seen maahan joko ihmis­kau­pan lähtö-, läpi­kulku- tai kohde­maana.

EU:ssa tunnis­te­taan vuosit­tain tuhan­sia ihmis­kau­pan uhreja. Vuonna 2021 yli 3000 ihmis­kaup­paan syyl­lis­ty­nyttä rikol­lista pidä­tet­tiin. Tämä on kuiten­kin vain jäävuo­ren huippu. Todel­li­sen uhri­mää­rän on arvioitu olevan vähin­tään viisin-, ja jopa kymmen­ker­tai­nen tunnis­tet­tui­hin tapauk­siin verrat­tuna. Myös maail­man­laa­jui­sesti valtiot havait­se­vat ja tilas­toi­vat enem­män uhreja ja tuomit­se­vat ihmis­kaup­piaita enem­män kuin koskaan ennen.

“Liian moni ihmis­kau­pan uhri on yhä näky­mä­tön”

Ihmis­kau­pan kasvot tule­vat näky­viksi Euroo­passa esimer­kiksi euroop­pa­lai­sissa bordel­leissa, ilmai­seksi teetä­tet­tä­vässä koti­ta­lous­työssä, puoli-ilmai­sessa maata­lous­työssä tai vaik­kapa Suomessa toimi­vissa nepa­li­lai­sissa ravin­to­loissa, jotka ovat teet­tä­neet ilmaista työtä.

Kyse ei myös­kään ole ainoas­taan kolman­sien maiden kansa­lai­sista, vaan myös EU-kansa­lai­nen voi joutua ihmis­kau­pan uhriksi. Euro­po­lin mukaan EU-viran­omai­set ovat havain­neet EU:n sisäis­ten ihmis­kau­pan uhrien määrän jatku­vasti kasva­van. Viran­omai­silla on kuiten­kin myös usein hanka­luuk­sia ylipää­tään tunnis­taa tilan­teita ihmis­kau­paksi.

Muun muassa näistä syistä unio­nissa aloi­tet­tiin tänä keväänä ihmis­kau­pan ehkäi­se­mistä ja torju­mista sekä ihmis­kau­pan uhrien suoje­le­mista koske­van direk­tii­vin uudis­ta­mi­nen. Liian moni ihmis­kau­pan uhri on yhä näky­mä­tön, ja riski päätyä orjuu­teen rinnas­tet­ta­vaan tilan­tee­seen on liian monessa EU-jäsen­maassa kasva­nut. Viimei­sin surul­li­nen esimerkki on Venä­jän hyök­käys­sota Ukrai­nassa, jota paen­neet sivii­lit, erityi­sesti naiset ja lapset, ovat todis­te­tusti joutu­neet ihmis­kaup­piai­den kynsiin ja hyväk­si­käy­tön uhriksi EU:hun saavut­tu­aan.

“Euroop­pa­lai­siin arvoi­hin kuuluu heikom­masta välit­tä­mi­nen ja vastuun­kan­ta­mi­nen”

EU-lain­sää­dän­nössä onkin vielä teke­mistä: tänä päivänä ihmis­kau­pan uhri ei esimer­kiksi usein­kaan saa pysy­vää oles­ke­lu­lu­paa Euroo­pan alueella, vaan hänet palau­te­taan koti­maa­hansa selvit­tä­mättä kunnolla ihmi­sen tilan­netta. Erilai­sen kunnia­kä­si­tyk­sen vuoksi uhrin alttius ihmis­kaup­paan voi kasvaa palau­tuk­sen jälkeen, ja monet Euroo­pasta palau­te­tut uhrit pääty­vät usein entistä kurjem­piin oloi­hin. Erityi­sen haavoit­tu­vassa asemassa ovat naiset ja lapset.

Euroop­pa­lai­siin arvoi­hin kuuluu heikom­masta välit­tä­mi­nen ja vastuun­kan­ta­mi­nen. Meidän tuli­si­kin kehit­tää ylei­seu­roop­pa­laista toimen­pa­noa vahvis­ta­via meka­nis­meja, joilla suoja­taan hädä­na­lai­sessa tilassa olevia ihmi­siä, ja lisätä Euroo­pan sisäistä viran­omai­syh­teis­työtä niin, että haavoit­tu­vassa tilan­teessa olevalle uhrille taataan turva­paikka unio­nin alueella.

Ihmis­kau­pan torjun­nassa, kuten kaikilla poli­tii­kan alueilla ylipää­tään, meitä sito­vat paitsi kansain­vä­li­set normit ja sopi­muk­set myös eetti­set normit ja ylei­sin­hi­mil­li­syys. Vaikka ihmi­nen ei ole jonkun tietyn maan kansa­lai­nen, hän on silti ihmi­nen, jolle kuulu­vat ihmi­soi­keu­det.

“Ihmis­kauppa on tällä hetkellä tuot­te­lias bisnes”

Paran­taak­semme ihmis­kau­pan uhreiksi joutu­nei­den tilan­netta meidän on sitou­dut­tava ihmi­soi­keuk­sien täysi­mit­tai­seen kunnioit­ta­mi­seen ja toteut­ta­mi­seen: takaamme aivan jokai­selle ihmi­selle ihmi­sar­voi­sen elämän. Se ei tarkoita ainoas­taan syrji­mät­tö­myy­den peri­aat­teen passii­vista kunnioit­ta­mista, vaan vaatii myös aktii­vista toimin­taa niiden estei­den ja käytän­tö­jen pois­ta­mi­seksi, jotka tosia­sial­li­sesti riis­tä­vät joil­ta­kin ihmi­siltä ihmi­soi­keu­det ja ihmi­sar­voi­sen elämän. Kaikilla puolueilla ja poli­tii­kassa ylipää­tään tulee olla tämä yleis­maa­il­mal­li­nen velvoite. Tätä peri­aa­tetta toivon hartaasti myös Suomen halli­tuk­sen ja jokai­sen minis­te­rin noudat­ta­van.

Olemme kaikki vähem­mis­töjä suhteessa muihin. Jos emme pidä huolta ihmi­soi­keuk­sien noudat­ta­mi­sen perus­pe­ri­aat­teista ja oikeus­val­tiosta, meille itsel­lem­me­kin voi jossain vaiheessa käydä huonosti.

Ihmis­kauppa on tällä hetkellä tuot­te­lias bisnes. Ihmis­kaup­piai­den arvioi­daan tako­van vuosit­tain maail­man­laa­jui­sesti noin 29 miljar­din euron voitot. Tämän on loput­tava parem­malla lain­sää­dän­nöllä, yhtei­sellä toimin­nalla ja vahvis­te­tulla ihmi­soi­keuk­sien kunnioit­ta­mi­sella EU:ssa.

Kirjoit­taja on kokoo­muk­sen euro­par­la­men­taa­rikko.

Lisää sisältöä samassa kategoriassa