Kokoomus.fi
Satonen: Emme voi sulkea silmiä Ukrai­nalta emmekä talous­ti­lan­teelta

Satonen: Emme voi sulkea silmiä Ukrai­nalta emmekä talous­ti­lan­teelta

Julkaistu: 18.8.14 Uutiset

Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmän puheen­johtaja Arto Satonen

Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmän kesäko­kouksen puheen­vuoro 18.8.2014

Muutokset puhut­taessa mahdol­lisia

Hyvät kansan­edus­tajat,

Rauhal­li­sesta kesästä huoli­matta eduskunnan syksy näyttää aikai­sempia vuosia kiirei­sem­mältä. Kiris­tynyt kansain­vä­linen tilanne Ukrai­nassa on selvästi suoma­laisten mielessä. On ollut vaikeaa ymmärtää, kuinka parin tunnin lento­matkan päässä maamme rajalta euroop­pa­lainen valtio on ajautunut vakavaan kriisiin.

Viimeistään malesia­laisen matkus­ta­ja­koneen alas ampuminen Itä-Ukrainan yllä osoitti myös meille suoma­lai­sille, että Ukrainan tapah­tumat kosket­tavat koko Eurooppaa ja Suomea. Tapah­tu­neelta ei yksin­ker­tai­sesti voi sulkea silmiään.

Suomen hallitus on johdon­mu­kai­sesti vaikut­tanut koko kriisin ajan EU:n kautta sekä kahden­vä­lisen keskus­te­luiden avulla ratkaisun löyty­mi­seksi. Viime päivinä erityi­sesti tasavallan presi­dentti Sauli Niinistö on käynyt uskot­ta­vasti keskus­teluja sekä Venäjän että Ukrainan johdon kanssa. Kaikki keinot on käytettävä, jotta ponnis­telut johtai­sivat rauhan­omaiseen ratkaisuun kriisin osapuolten välillä.

Kiris­ty­neellä kansain­vä­li­sellä tilan­teella on ollut vaiku­tuksena myös Suomeen, samoin Venäjän heiken­ty­neellä talous­ti­lan­teella. Venäjän asettamiin vasta­pa­kot­teisiin on suhtau­duttava äärim­mäisen vakavasti, sillä niiden vaiku­tukset kosket­tavat myös suoma­laista elintar­vi­ke­tuo­tantoa, lukuisia yrityksiä ja monien perheiden toimeen­tuloa.

Maa- ja metsä­ta­lous­mi­nisteri Petteri Orpo ja ulkomaan­kaup­pa­mi­nisteri Lenita Toivakka ovat tehneet vaikut­tavaa työtä kriisin aikana ja etsineet keinoja suoma­lais­yri­tysten ja niiden työpaik­kojen turvaa­mi­seksi.

Koko Suomen valtion­johdon ? tasavallan presi­dentti Niinistön, päämi­nisteri Stubbin ja ulkomi­nisteri Tuomiojan toiminta Ukrainan kriisissä ansaitsee kansa­kun­tamme yksimie­lisen ja jakamat­toman tuen.

Kokoomus uskoo siihen, että Suomi selviää kohda­tuista haasteista. Nyt politii­kassa ei ole irtopis­teiden kerää­misen aika, vaan puolueiden on kyettävä raken­tavaan yhteis­työhön. Tarvitaan lisää luotta­musta ja tulevai­suu­de­nuskoa. Asiat on asetettava tärkeys­jär­jes­tykseen.

Tämän aamun gallupit osoit­tivat, että suoma­laiset luottavat Kokoo­muksen tapaan hoitaa Suomen asioita vastuul­li­sella tavalla.

Hyvät edustajat,

Hallitus kokoontuu parin viikon kuluttua käsit­te­lemään valtion­va­rain­mi­nis­teriön budjet­tie­si­tystä ensi vuodelle. Budjet­tie­sitys on raken­nettu vaikeana talou­del­lisena aikana, eikä uusia lupauksia hyvistä asioista voi antaa. Esitys on pääpiir­teittäin oikean­suun­tainen ja vie Suomen julkista taloutta kestä­väm­mälle pohjalle.

Budjet­tie­si­tyksen toimet vahvis­tavat julkista taloutta ja luovat edelly­tyksiä uudelle kasvulle. Valtion velanotto vähenee ensi vuonna merkit­tä­västi, noin kolmella miljar­dilla eurolla. Tavoite velkaan­tu­misen taitta­mi­seksi lähenee. Halli­tuksen tekemät sopeu­tus­pää­tökset alkavat vaikuttaa.

Tämä on tärkeää Kokoo­muk­selle siksi, että julkinen talous saadaan terveelle pohjalle. Suoma­lai­sille tärkeiden palve­luiden rahoitus pitää turvata siten, etteivät tulevat sukupolvet joudu samalla kohtuut­toman velka­taakan kanta­jiksi.

Raken­ne­pa­ketin toimilla kurotaan umpeen talouden pitkän aikavälin kestä­vyys­va­jetta. Monet raken­ne­toimet vaativat edelleen tarken­ta­mista ja lisäpää­töksiä. Julkisen talouden terveh­dyt­tä­mi­seksi halli­tuksen on pidettävä kiinni siitä, että raken­ne­pa­ketti laitetaan toimeen kokonai­suu­dessaan.

Mikäli tavoite ei näytä toteu­tuvan, halli­tuksen on oltava valmis tekemään täyden­täviä esityksiä uusiksi raken­ne­toi­miksi tai esimer­kiksi kuntien tehtävien ja normien purka­mi­seksi. Raken­ne­pa­ketin ja kuntien normi­pu­rulle asete­tuista tavoit­teista ei pidä tinkiä. Kestä­vyys­vajeen taitta­minen edellyttää myös eläke­rat­kaisua, joka on mitta­suh­teiltaan oikea.

Jo tehdyistä lukui­sista päätök­sistä huoli­matta on muistettava, että otamme edelleen velkaa miljar­di­kau­palla hyvin­voin­timme rahoit­ta­mi­seksi. Jo tehdyt päätökset eivät vie meitä vielä maaliin asti. Tulevina vuosina tarvitaan lisää päätöksiä, uraa on kuljettava eteenpäin.

Suoma­lai­sille antamamme hyvin­voin­ti­lu­pauksen säilyt­tä­mi­seksi emme voi jättää päätöksiä tekemättä saati jäädä kiiste­lemään budjetin yksityis­koh­dista. budjet­tie­si­tyksen kokonaisuus on ratkaiseva asia Kokoo­muk­selle ja Suomelle, eivät niinkään sen yksit­täiset esitykset.

Hyvät kansan­edus­tajat,

Tällä halli­tus­kau­della olemme tehneet merkit­tä­västi töitä, jotta Suomen talous saadaan kuntoon. Julkisen talouden tilanne on vaatinut myös sopeu­tus­toimia, jotka ovat vaikut­taneet tavalla tai toisella kaikkiin suoma­laisiin. Näitä talous­tal­koita on tehty yhdessä.

Pelkät talous­talkoot eivät riitä nostamaan Suomea ylös suosta kovalle maalle. Suomi tarvitsee panos­tuksia sivis­tykseen, osaamiseen ja koulu­tukseen. Ilman vahvaa osaamista, kykyä luoda ja oppia uutta ei voi syntyä oikeaa, pitkä­ai­kaista kasvua.

Kokoomus pitää tärkeänä, että hallitus on julkisen talouden remontin keskellä panos­tanut myös koulu­tukseen ja tutki­mukseen muun muassa pääomit­ta­malla yliopistoja, panos­ta­malla ilman tutkintoa olevien aikuisten koulu­tukseen ja tukemalla yritysten mahdol­li­suuksia osaavan työvoiman saami­seksi oppiso­pi­mus­kou­lu­tusta kehit­tä­mällä.

Hallitus on panos­tanut myös perus­o­pe­tuksen laatuun suuntaa­malla varoja opetus­ryhmien pienen­tä­miseen ja opettajien täyden­nys­kou­lu­tukseen. Pienillä panos­tuk­silla on saatu vuosien mittaan paljon hyvää aikai­seksi.

Valtion­va­rain­mi­nis­terin budjet­tieh­dotus olisi toteu­tuessaan kylmää kyytiä osaamisen ja tutki­muksen kehit­tä­mi­selle. Valtion­va­rain­mi­nis­terin esittämät leikkaukset tutki­muksen ja yliopis­tojen rahoi­tukseen sekä opettajien täyden­nys­kou­lu­tukseen uhkaavat rapauttaa pohjaa uudelta kasvulta, joka nimenomaan perustuu osaami­selle, tutki­muk­selle ja uusille innovaa­tioille.

Valtion­va­rain­mi­nis­terin ehdotus olisi takapakki suoma­lai­selle osaami­selle, eikä se edusta sitä tulevai­suuteen katsovaa linjaa, johon Kokoomus uskoo.

Tiukassa talou­del­li­sessa tilan­teessa onkin viisautta käyttää niukat varat parhaalla mahdol­li­sella tavalla koulu­tuksen ja osaamisen hyväksi. Tarvitaan huolel­lista valmis­telua ja harkintaa siitä, miten suoma­lainen koulutus hyötyy eniten.

Opetus­mi­nis­terin johdolla valmis­teltu esitys oppivel­vol­li­suusiän nosta­mi­seksi ei valitet­ta­vasti täytä hyvän valmis­telun kritee­reitä. On edelleen epävarmaa, pysty­täänkö esitys toteut­tamaan sovitulla 15 miljoonan euron sijoi­tuk­sella.

Sekä talou­del­li­sesti että yhteis­kun­nal­li­sesti merkit­tävää hanketta ollaan viemässä eteenpäin ilman varmuutta siitä, mitkä sen todel­liset kustan­nukset ovat. Suunta on huoles­tuttava.

Kokoo­muksen eduskun­ta­ryhmä pitää välttä­mät­tömänä, että oppivel­vol­li­suusiän nosta­mi­sesta teetä­tetään ulkopuo­linen selvitys uudis­tuksen todel­li­sista kustan­nuk­sista halli­tus­oh­jel­ma­neu­vot­te­luissa sovitulla tavalla, jotta uudis­tuksen kustan­nuk­sista saadaan asian­tunteva varmuus. Hutilointiin näin suurissa uudis­tuk­sissa ei ole varaa.

Hyvät kollegat, arvoisat kuulijat,

Me kaikki tiedämme, että Suomi on valtavien haasteiden edessä.

Tälle vuodelle on ennus­tettu mitätöntä 0,2 % talous­kasvua. Työttömyys on liian korkealla, yli yhdek­sässä prosen­tissa. Väestömme ikääntyy niin, että 2030 jokaisen työssä käyvän suoma­laisen pitäisi karkeasti ottaen elättää itsensä lisäksi toinen suoma­lainen, kun aiemmin meillä oli kaksi työssä­käyvää yhtä huollet­tavaa kohden.

Suomi kuuluu kiistatta globa­li­saation voittajiin. Suomi on hyötynyt globa­li­saa­tiosta eniten maail­massa, vuoden 1990 jälkeen noin 1 500 euroa henkeä kohden vuosittain, kun esimer­kiksi kiina­laisten hyöty samana aikana oli 80 euroa vuodessa henkeä kohden.  Ilman kansain­vä­listä kauppaa olisimme huomat­ta­vasti köyhempi maa.

Pitkän aikavälin kilpai­lu­ky­ky­te­kijät ovat Suomella hyvät. Olemme turval­linen ja ympäris­töys­tä­väl­linen maa, jossa on korkeasti koulu­tettu työvoima. Vienti ja kasvu eivät kuitenkaan tällä hetkellä vedä, sillä olemme ainakin väliai­kai­sesti hinnoi­telleet itsemme ulos monilta maailman markki­noilta.

Yksik­kö­työ­kus­tan­nukset ovat Suomessa kohonneet vuodesta 2000 yli 35 %, kun esimer­kiksi Saksassa luku on vain 10 %. Suomessa kokoai­ka­työtä tekevien palkan­saajien todel­linen viikko­työaika on EU:n lyhin. Pitkällä aikavä­lillä tehdyn työn määrä on vähen­tynyt maltil­li­sesti, ja palkat nousseet tasai­sesti.

Kilpai­lu­kyvyn menetys näkyy. Kesäkuun lopussa työttömänä oli yli 330 000 suoma­laista. Pelkästään teollisia työpaikkoja on hävinnyt Suomesta vuoden 2007 jälkeen 73 000. Vienti on romah­tanut: vaihtotase oli 2008 noin 8 miljardia ylijää­mäinen, tämän vuoden alussa noin 2 miljardia alijää­mäinen.

Raken­simme hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme vahvan teollisen kasvun vuosina sotien jälkeen ja semen­toimme sen globa­li­saation tuomilla rahavir­roilla 90-luvun laman jälkeen.

Nyt olemme kiistatta tilan­teessa, jossa meidän täytyy kysyä, voimmeko jatkaa noiden aikojen raken­teilla. Mikä on yhteis­kunnan tehtävä ja mikä on yksilön vastuu? Ovatko julkiset menomme ja yhteis­kunnan vastuut suhteu­tettu viime vuosien ja lähitu­le­vai­suuden menes­tyksen tasolle?

Hyvät kuulijat,

Suomella ja meillä suoma­lai­silla on kaikki edelly­tykset pärjätä globaa­lissa kilpai­lussa. Suoma­lai­sessa osaami­sessa, luotta­muk­sel­li­sessa yhteis­kun­nassa ja ahkeruu­dessa on valtava poten­tiaali.

Polii­tikot, virka­miehet tai akatee­mi­kotkaan eivät kuitenkaan voi tietää, mistä tulevai­suuden kasvu ja työpaikat syntyvät. Ne syntyvät vapailla markki­noilla, ihmisten luovuuden ja yritte­liäi­syyden kautta. Kaiken menes­tyksen lähde on jatkos­sakin työ. Kun ratkai­semme työhön liittyvät ongelmat, talous tulee perästä.

Ensin­näkin, meidän on paran­nettava työmme hinta­kil­pai­lu­kykyä.

Yksik­kö­työ­kus­tan­nuksiin voidaan vaikuttaa työn tuotta­vuutta lisää­mällä, jota tehdään työpai­koilla joka päivä. Palkkoja ei voida alentaa, koska monissa kodeissa ollaan jo nyt tiukilla ja kotimainen ostovoima turvaa palve­lua­lojen työpaikat. Työaikaa sen sijaan voidaan maltil­li­sesti pidentää.

Suoma­lainen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta raken­nettiin 8 tunnin työpäi­vällä ja 40 viikko­tun­nilla. Tällä hetkellä työaika on 37,5 tuntia. Miten pitkää työviikkoa meillä on nykyään varaa tehdä, kun globaali kilpailu haastaa meidät kovemmin kuin koskaan?

Eräs suurimpia tulevai­suuden kysymyksiä on se, millaista on tulevai­suuden työ. Voimmeko olettaa, että entisajan työmark­ki­na­malli toimii nykymaa­il­massa, joka muuttuu aina vain entistä nopeammin: työ on monipuo­li­sempaa, kansain­vä­li­sempää ja verkot­tu­neempaa kuin koskaan.

Kun muu maailma on edennyt ruukkia­jasta digiaikaan, voimmeko oikeasti olettaa, että työ ei muuttuisi? Että lakejamme ja asentei­tamme ei tarvitsisi päivittää uuteen aikaan?

Muutos on ainoa varma asia. 40 vuoden työurat saman työnan­tajan palve­luk­sessa ovat katoava luonnonvara. Yrittä­jyyden, opiskelun ja työnte­kijänä olemisen raja-aidat hämär­tyvät ja menet­tävät merki­tystään. Työelämän jousta­vuutta on lisättävä kaikilla tasoilla. Tähän liittyy esimer­kiksi se, että yrittäjien sosiaa­li­turvaa on paran­nettava ja työllis­tä­misen lainsää­dän­nöl­lisiä esteitä purettava.

Työmark­ki­noil­lamme on erilaisia työteh­täviä ja ammat­ti­kuntia. Toiset ammatit ovat globaaleja kuten taitei­lijan tai tutkijan ammatti ja toiset paikal­lisia kuten auton­kul­jet­tajan tai kampaajan ammatti. Onko viisasta säätää hyvin erilai­sille työmark­ki­noille saman­laisia lakeja ja käytäntöjä? Vai tulisiko meidän esimer­kiksi lisätä paikal­lista sopimista varsinkin silloin, kun työpaikat ovat vaarassa, kuten Saksassa tehdään?

Työttö­myyden hoidossa ei tulevai­suu­des­sakaan ole taika­temppuja. Talous­kasvu, jousta­vammat työmark­kinat, kannustava sosiaa­li­turva, sekä osaamisen kehit­tä­minen ovat keinot työttö­myyden vähen­tä­mi­seksi.

Hyvä kysymys on kuitenkin se, miksi kasvavan työttö­myy­denkin aikana joillakin aloilla podetaan työvoi­ma­pulaa ja työnte­ki­jöitä saadaan vain ulkomailta? Onko työn verotus tasolla, joka kannustaa ottamaan vastaan osa-aikai­siakin töitä tai tekemään ylitöitä, jos niitä on tarjolla?

Vieläkin isompi kysymys on, onko meillä inhimil­li­sesti tai talou­del­li­sesti varaa passii­viseen sosiaa­li­turvaan, vai tarvit­semmeko enemmän osallis­ta­vuutta? Nuorten kohdalta vastauk­semme tähän kysymykseen on EI ja siksi meillä on nuori­so­takuu. Ministeri Risikon johdolla osallis­ta­vasta sosiaa­li­tur­vasta on jo aloitettu kokeilu, jota on vietävä johdon­mu­kai­sesti eteenpäin.

Työstä syrjäy­tynyt ei ole onnel­linen. Lähtö­koh­tai­sesti jokainen haluaa antaa oman panok­sensa yhtei­seksi hyväksi ja siihen on annettava mahdol­lisuus. Tämän uuden mahdol­li­suuden tulee tarkoittaa myös mahdol­li­suutta koulut­tautua uudelleen. Tähän liittyvät kysymykset siitä, onko nykyinen aikuis­kou­lu­tus­jär­jes­tel­mämme riittävän nopea­liik­keinen vai tarvit­semmeko uusia tapoja hankkia ihmisille osaamista esimer­kiksi koulu­tus­so­pi­musten avulla?

Kunhan saamme työmark­ki­namme toimi­vam­miksi, työn hinnan kilpai­lu­ky­kyi­seksi ja talouden kasvuun, uusia mahdol­li­suuksia löytyy!

Bioener­gialla voimme luoda työpaikkoja ympäri Suomen, torjua ilmas­ton­muu­tosta sekä parantaa energiao­ma­va­rai­suut­tamme. Kotimainen bioenergia edellyttää järkevää verotasoa turpeelle ja riittävää tukea hakkeelle. Vesivoimaa voimme lisätä ja sekin on askel eteenpäin, jos tuontiy­din­voimaa voidaan korvata Suomessa ja suoma­lai­se­nem­mis­töi­sessä yhtiössä tuote­tulla ydinvoi­malla.

Clean­tec­histä voimme luoda suoma­laisen vientialan tekno­lo­giasta, jolla ratkotaan ympäris­tö­on­gelmia maailman joka kolkassa. Digita­lou­dessa on valtavat mahdol­li­suudet, kuten pelialan menes­tyneet yritykset ovat jo meille osoit­taneet.

Suoma­lai­sesta puusta voidaan tulevai­suu­dessa tehdä mitä monipuo­li­simpia tuotteita. Metsä Groupin Äänekosken miljardi-inves­tointi on merkki siitä, että alalla on taas lupaavia näkymiä.

Myös perin­tei­sem­millä aloilla itää uusi toivo. Turun telakan jatku­minen ja toimialan pelas­ta­minen on esimerkki kansain­vä­lisen perheyhtiön ja Suomen valtion onnis­tu­neesta yhteis­työstä. Turkuun saatiin kerralla miljardin tilaukset ja 10 000 henki­lö­työ­vuotta töitä. Kiitokset elinkei­no­mi­nisteri Vapaa­vuo­relle tämän asian hoita­mi­sesta.

Kone-, kaivos- ja metal­li­tuo­te­teol­li­suu­dessa tuotannon huippu­tek­no­logia ja ympäris­tö­osaa­minen voivat olla ennen­nä­ke­mät­tömiä kilpai­lu­te­ki­jöitä. Teollinen internet tekee tuloaan, ja Suomessa on vahvaa osaamista sekä teolli­sesta tuotan­nosta että ICT-alalta. Toimin­taym­pä­ris­töstä on kuitenkin pidettävä huolta. Esimer­kiksi kaivos­toi­minnan verotuksen tulee olla kansain­vä­li­sesti kilpai­lu­ky­kyistä.

Erityistä huomiota talouden raken­tees­samme on kiinni­tettävä inves­toin­teihin. Reaali-inves­toinnit Suomeen ovat nyt huoles­tut­tavan vähäisiä. Teolli­suuden kiinteät inves­toinnit ja tutkimus- ja kehity­sin­ves­toinnit ovat pudonneet muuta­missa vuosissa yhdek­sästä miljar­dista kuuteen miljardiin. Tämä suunta on saatava kääntymään. Inves­toinnit eivät saa ainakaan jäädä jumiin liian hitaisiin lupapro­ses­seihin.

Suoma­laisen hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan tulevaisuus riippuu suoma­laisen työn kansain­vä­li­sestä kilpai­lu­ky­vystä: sen hinnasta ja laadusta. Kun suoma­lainen työ pärjää kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa ja talous kasvaa, niin työpaik­kojen määrä lähtee kasvuun. Silloin työpaikkoja syntyy myös niille, jotka eivät nyt ole töissä. Työstä kerty­villä verotu­loilla rahoi­tetaan hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan tärkeimmät palvelut: koulutus ja tervey­den­hoito.

Ilman talous­kasvua on edessä ennen pitkää hallit­se­maton palve­lujen alasajo, jolloin heikoim­massa asemassa olevat kärsivät eniten. Viime kädessä suoma­laisen työn kilpai­lu­kyvyn puolus­ta­minen on heikoim­mista huoleh­ti­mista. Koska suoma­lainen työ ei tällä hetkellä ole riittävän kilpai­lu­ky­kyistä, tarvitaan hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­tus­talkoot.

Kokoomus haluaa tarjota keskus­teluun omat, käytän­nön­lä­heiset ehdotuk­sensa tulevai­suuden työstä myöhemmin tänä syksynä. Tahdomme myös kuulla suoma­laisten kaikki hyvät ideat innos­ta­vasta, tehok­kaasta ja palkit­se­vasta työstä, sekä levittää hyviä käytännön esimerkkejä. Näistä sitten koostamme parhaat eväät Suomen haasteisiin.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kunnan pelas­ta­minen on meistä suoma­lai­sista itses­tämme kiinni! Sitä työtä emme voi jättää muille, laitetaan hihat heilumaan!


Kokoomus.fi