Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män puheen­joh­taja Arto Sato­nen

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män kesä­ko­kouk­sen puheen­vuoro 18.8.2014

Muutok­set puhut­taessa mahdol­li­sia

Hyvät kansan­edus­ta­jat,

Rauhal­li­sesta kesästä huoli­matta edus­kun­nan syksy näyt­tää aikai­sem­pia vuosia kiirei­sem­mältä. Kiris­ty­nyt kansain­vä­li­nen tilanne Ukrai­nassa on selvästi suoma­lais­ten mielessä. On ollut vaikeaa ymmär­tää, kuinka parin tunnin lento­mat­kan päässä maamme rajalta euroop­pa­lai­nen valtio on ajau­tu­nut vaka­vaan krii­siin.

Viimeis­tään male­sia­lai­sen matkus­ta­ja­ko­neen alas ampu­mi­nen Itä-Ukrai­nan yllä osoitti myös meille suoma­lai­sille, että Ukrai­nan tapah­tu­mat kosket­ta­vat koko Euroop­paa ja Suomea. Tapah­tu­neelta ei yksin­ker­tai­sesti voi sulkea silmi­ään.

Suomen halli­tus on johdon­mu­kai­sesti vaikut­ta­nut koko krii­sin ajan EU:n kautta sekä kahden­vä­li­sen keskus­te­lui­den avulla ratkai­sun löyty­mi­seksi. Viime päivinä erityi­sesti tasa­val­lan presi­dentti Sauli Niinistö on käynyt uskot­ta­vasti keskus­te­luja sekä Venä­jän että Ukrai­nan johdon kanssa. Kaikki keinot on käytet­tävä, jotta ponnis­te­lut johtai­si­vat rauhan­omai­seen ratkai­suun krii­sin osapuol­ten välillä.

Kiris­ty­neellä kansain­vä­li­sellä tilan­teella on ollut vaiku­tuk­sena myös Suomeen, samoin Venä­jän heiken­ty­neellä talous­ti­lan­teella. Venä­jän aset­ta­miin vasta­pa­kot­tei­siin on suhtau­dut­tava äärim­mäi­sen vaka­vasti, sillä niiden vaiku­tuk­set kosket­ta­vat myös suoma­laista elin­tar­vi­ke­tuo­tan­toa, lukui­sia yrityk­siä ja monien perhei­den toimeen­tu­loa.

Maa- ja metsä­ta­lous­mi­nis­teri Petteri Orpo ja ulko­maan­kaup­pa­mi­nis­teri Lenita Toivakka ovat tehneet vaikut­ta­vaa työtä krii­sin aikana ja etsi­neet keinoja suoma­lais­yri­tys­ten ja niiden työpaik­ko­jen turvaa­mi­seksi.

Koko Suomen valtion­joh­don ? tasa­val­lan presi­dentti Niinis­tön, päämi­nis­teri Stub­bin ja ulko­mi­nis­teri Tuomio­jan toiminta Ukrai­nan krii­sissä ansait­see kansa­kun­tamme yksi­mie­li­sen ja jaka­mat­to­man tuen.

Kokoo­mus uskoo siihen, että Suomi selviää kohda­tuista haas­teista. Nyt poli­tii­kassa ei ole irto­pis­tei­den kerää­mi­sen aika, vaan puoluei­den on kyet­tävä raken­ta­vaan yhteis­työ­hön. Tarvi­taan lisää luot­ta­musta ja tule­vai­suu­de­nus­koa. Asiat on asetet­tava tärkeys­jär­jes­tyk­seen.

Tämän aamun gallu­pit osoit­ti­vat, että suoma­lai­set luot­ta­vat Kokoo­muk­sen tapaan hoitaa Suomen asioita vastuul­li­sella tavalla.

Hyvät edus­ta­jat,

Halli­tus kokoon­tuu parin viikon kulut­tua käsit­te­le­mään valtion­va­rain­mi­nis­te­riön budjet­tie­si­tystä ensi vuodelle. Budjet­tie­si­tys on raken­nettu vaikeana talou­del­li­sena aikana, eikä uusia lupauk­sia hyvistä asioista voi antaa. Esitys on pääpiir­teit­täin oikean­suun­tai­nen ja vie Suomen julkista taloutta kestä­väm­mälle pohjalle.

Budjet­tie­si­tyk­sen toimet vahvis­ta­vat julkista taloutta ja luovat edel­ly­tyk­siä uudelle kasvulle. Valtion velan­otto vähe­nee ensi vuonna merkit­tä­västi, noin kolmella miljar­dilla eurolla. Tavoite velkaan­tu­mi­sen tait­ta­mi­seksi lähe­nee. Halli­tuk­sen teke­mät sopeu­tus­pää­tök­set alka­vat vaikut­taa.

Tämä on tärkeää Kokoo­muk­selle siksi, että julki­nen talous saadaan terveelle pohjalle. Suoma­lai­sille tärkei­den palve­lui­den rahoi­tus pitää turvata siten, ettei­vät tule­vat suku­pol­vet joudu samalla kohtuut­to­man velka­taa­kan kanta­jiksi.

Raken­ne­pa­ke­tin toimilla kuro­taan umpeen talou­den pitkän aika­vä­lin kestä­vyys­va­jetta. Monet raken­ne­toi­met vaati­vat edel­leen tarken­ta­mista ja lisä­pää­tök­siä. Julki­sen talou­den terveh­dyt­tä­mi­seksi halli­tuk­sen on pidet­tävä kiinni siitä, että raken­ne­pa­ketti laite­taan toimeen koko­nai­suu­des­saan.

Mikäli tavoite ei näytä toteu­tu­van, halli­tuk­sen on oltava valmis teke­mään täyden­tä­viä esityk­siä uusiksi raken­ne­toi­miksi tai esimer­kiksi kuntien tehtä­vien ja normien purka­mi­seksi. Raken­ne­pa­ke­tin ja kuntien normi­pu­rulle asete­tuista tavoit­teista ei pidä tinkiä. Kestä­vyys­va­jeen tait­ta­mi­nen edel­lyt­tää myös eläke­rat­kai­sua, joka on mitta­suh­teil­taan oikea.

Jo tehdyistä lukui­sista päätök­sistä huoli­matta on muis­tet­tava, että otamme edel­leen velkaa miljar­di­kau­palla hyvin­voin­timme rahoit­ta­mi­seksi. Jo tehdyt päätök­set eivät vie meitä vielä maaliin asti. Tule­vina vuosina tarvi­taan lisää päätök­siä, uraa on kuljet­tava eteen­päin.

Suoma­lai­sille anta­mamme hyvin­voin­ti­lu­pauk­sen säilyt­tä­mi­seksi emme voi jättää päätök­siä teke­mättä saati jäädä kiis­te­le­mään budje­tin yksi­tyis­koh­dista. budjet­tie­si­tyk­sen koko­nai­suus on ratkai­seva asia Kokoo­muk­selle ja Suomelle, eivät niin­kään sen yksit­täi­set esityk­set.

Hyvät kansan­edus­ta­jat,

Tällä halli­tus­kau­della olemme tehneet merkit­tä­västi töitä, jotta Suomen talous saadaan kuntoon. Julki­sen talou­den tilanne on vaati­nut myös sopeu­tus­toi­mia, jotka ovat vaikut­ta­neet tavalla tai toisella kaik­kiin suoma­lai­siin. Näitä talous­tal­koita on tehty yhdessä.

Pelkät talous­tal­koot eivät riitä nosta­maan Suomea ylös suosta kovalle maalle. Suomi tarvit­see panos­tuk­sia sivis­tyk­seen, osaa­mi­seen ja koulu­tuk­seen. Ilman vahvaa osaa­mista, kykyä luoda ja oppia uutta ei voi syntyä oikeaa, pitkä­ai­kaista kasvua.

Kokoo­mus pitää tärkeänä, että halli­tus on julki­sen talou­den remon­tin keskellä panos­ta­nut myös koulu­tuk­seen ja tutki­muk­seen muun muassa pääomit­ta­malla yliopis­toja, panos­ta­malla ilman tutkin­toa olevien aikuis­ten koulu­tuk­seen ja tuke­malla yritys­ten mahdol­li­suuk­sia osaa­van työvoi­man saami­seksi oppi­so­pi­mus­kou­lu­tusta kehit­tä­mällä.

Halli­tus on panos­ta­nut myös perus­o­pe­tuk­sen laatuun suun­taa­malla varoja opetus­ryh­mien pienen­tä­mi­seen ja opet­ta­jien täyden­nys­kou­lu­tuk­seen. Pienillä panos­tuk­silla on saatu vuosien mittaan paljon hyvää aikai­seksi.

Valtion­va­rain­mi­nis­te­rin budjet­tieh­do­tus olisi toteu­tues­saan kylmää kyytiä osaa­mi­sen ja tutki­muk­sen kehit­tä­mi­selle. Valtion­va­rain­mi­nis­te­rin esit­tä­mät leik­kauk­set tutki­muk­sen ja yliopis­to­jen rahoi­tuk­seen sekä opet­ta­jien täyden­nys­kou­lu­tuk­seen uhkaa­vat rapaut­taa pohjaa uudelta kasvulta, joka nime­no­maan perus­tuu osaa­mi­selle, tutki­muk­selle ja uusille inno­vaa­tioille.

Valtion­va­rain­mi­nis­te­rin ehdo­tus olisi taka­pakki suoma­lai­selle osaa­mi­selle, eikä se edusta sitä tule­vai­suu­teen katso­vaa linjaa, johon Kokoo­mus uskoo.

Tiukassa talou­del­li­sessa tilan­teessa onkin viisautta käyt­tää niukat varat parhaalla mahdol­li­sella tavalla koulu­tuk­sen ja osaa­mi­sen hyväksi. Tarvi­taan huolel­lista valmis­te­lua ja harkin­taa siitä, miten suoma­lai­nen koulu­tus hyötyy eniten.

Opetus­mi­nis­te­rin johdolla valmis­teltu esitys oppi­vel­vol­li­suusiän nosta­mi­seksi ei vali­tet­ta­vasti täytä hyvän valmis­te­lun kritee­reitä. On edel­leen epävar­maa, pysty­täänkö esitys toteut­ta­maan sovi­tulla 15 miljoo­nan euron sijoi­tuk­sella.

Sekä talou­del­li­sesti että yhteis­kun­nal­li­sesti merkit­tä­vää hanketta ollaan viemässä eteen­päin ilman varmuutta siitä, mitkä sen todel­li­set kustan­nuk­set ovat. Suunta on huoles­tut­tava.

Kokoo­muk­sen edus­kun­ta­ryhmä pitää vält­tä­mät­tö­mänä, että oppi­vel­vol­li­suusiän nosta­mi­sesta teetä­te­tään ulko­puo­li­nen selvi­tys uudis­tuk­sen todel­li­sista kustan­nuk­sista halli­tus­oh­jel­ma­neu­vot­te­luissa sovi­tulla tavalla, jotta uudis­tuk­sen kustan­nuk­sista saadaan asian­tun­teva varmuus. Huti­loin­tiin näin suurissa uudis­tuk­sissa ei ole varaa.

Hyvät kolle­gat, arvoi­sat kuuli­jat,

Me kaikki tiedämme, että Suomi on valta­vien haas­tei­den edessä.

Tälle vuodelle on ennus­tettu mitä­töntä 0,2 % talous­kas­vua. Työt­tö­myys on liian korkealla, yli yhdek­sässä prosen­tissa. Väes­tömme ikään­tyy niin, että 2030 jokai­sen työssä käyvän suoma­lai­sen pitäisi karkeasti ottaen elät­tää itsensä lisäksi toinen suoma­lai­nen, kun aiem­min meillä oli kaksi työs­sä­käy­vää yhtä huol­let­ta­vaa kohden.

Suomi kuuluu kiis­tatta globa­li­saa­tion voit­ta­jiin. Suomi on hyöty­nyt globa­li­saa­tiosta eniten maail­massa, vuoden 1990 jälkeen noin 1 500 euroa henkeä kohden vuosit­tain, kun esimer­kiksi kiina­lais­ten hyöty samana aikana oli 80 euroa vuodessa henkeä kohden.  Ilman kansain­vä­listä kaup­paa olisimme huomat­ta­vasti köyhempi maa.

Pitkän aika­vä­lin kilpai­lu­ky­ky­te­ki­jät ovat Suomella hyvät. Olemme turval­li­nen ja ympä­ris­töys­tä­väl­li­nen maa, jossa on korkeasti koulu­tettu työvoima. Vienti ja kasvu eivät kuiten­kaan tällä hetkellä vedä, sillä olemme aina­kin väliai­kai­sesti hinnoi­tel­leet itsemme ulos monilta maail­man mark­ki­noilta.

Yksik­kö­työ­kus­tan­nuk­set ovat Suomessa kohon­neet vuodesta 2000 yli 35 %, kun esimer­kiksi Saksassa luku on vain 10 %. Suomessa kokoai­ka­työtä teke­vien palkan­saa­jien todel­li­nen viik­ko­työ­aika on EU:n lyhin. Pitkällä aika­vä­lillä tehdyn työn määrä on vähen­ty­nyt maltil­li­sesti, ja palkat nous­seet tasai­sesti.

Kilpai­lu­ky­vyn mene­tys näkyy. Kesä­kuun lopussa työt­tö­mänä oli yli 330 000 suoma­laista. Pelkäs­tään teol­li­sia työpaik­koja on hävin­nyt Suomesta vuoden 2007 jälkeen 73 000. Vienti on romah­ta­nut: vaih­to­tase oli 2008 noin 8 miljar­dia ylijää­mäi­nen, tämän vuoden alussa noin 2 miljar­dia alijää­mäi­nen.

Raken­simme hyvin­voin­tiyh­teis­kun­tamme vahvan teol­li­sen kasvun vuosina sotien jälkeen ja semen­toimme sen globa­li­saa­tion tuomilla raha­vir­roilla 90-luvun laman jälkeen.

Nyt olemme kiis­tatta tilan­teessa, jossa meidän täytyy kysyä, voim­meko jatkaa noiden aiko­jen raken­teilla. Mikä on yhteis­kun­nan tehtävä ja mikä on yksi­lön vastuu? Ovatko julki­set menomme ja yhteis­kun­nan vastuut suhteu­tettu viime vuosien ja lähi­tu­le­vai­suu­den menes­tyk­sen tasolle?

Hyvät kuuli­jat,

Suomella ja meillä suoma­lai­silla on kaikki edel­ly­tyk­set pärjätä globaa­lissa kilpai­lussa. Suoma­lai­sessa osaa­mi­sessa, luot­ta­muk­sel­li­sessa yhteis­kun­nassa ja ahke­ruu­dessa on valtava poten­ti­aali.

Polii­ti­kot, virka­mie­het tai akatee­mi­kot­kaan eivät kuiten­kaan voi tietää, mistä tule­vai­suu­den kasvu ja työpai­kat synty­vät. Ne synty­vät vapailla mark­ki­noilla, ihmis­ten luovuu­den ja yrit­te­liäi­syy­den kautta. Kaiken menes­tyk­sen lähde on jatkos­sa­kin työ. Kun ratkai­semme työhön liit­ty­vät ongel­mat, talous tulee perästä.

Ensin­nä­kin, meidän on paran­net­tava työmme hinta­kil­pai­lu­ky­kyä.

Yksik­kö­työ­kus­tan­nuk­siin voidaan vaikut­taa työn tuot­ta­vuutta lisää­mällä, jota tehdään työpai­koilla joka päivä. Palk­koja ei voida alen­taa, koska monissa kodeissa ollaan jo nyt tiukilla ja koti­mai­nen osto­voima turvaa palve­lua­lo­jen työpai­kat. Työai­kaa sen sijaan voidaan maltil­li­sesti piden­tää.

Suoma­lai­nen hyvin­voin­tiyh­teis­kunta raken­net­tiin 8 tunnin työpäi­vällä ja 40 viik­ko­tun­nilla. Tällä hetkellä työaika on 37,5 tuntia. Miten pitkää työviik­koa meillä on nyky­ään varaa tehdä, kun globaali kilpailu haas­taa meidät kovem­min kuin koskaan?

Eräs suurim­pia tule­vai­suu­den kysy­myk­siä on se, millaista on tule­vai­suu­den työ. Voim­meko olet­taa, että enti­sa­jan työmark­ki­na­malli toimii nyky­maa­il­massa, joka muut­tuu aina vain entistä nopeam­min: työ on moni­puo­li­sem­paa, kansain­vä­li­sem­pää ja verkot­tu­neem­paa kuin koskaan.

Kun muu maailma on eden­nyt ruuk­kia­jasta digiai­kaan, voim­meko oikeasti olet­taa, että työ ei muut­tuisi? Että lake­jamme ja asen­tei­tamme ei tarvit­sisi päivit­tää uuteen aikaan?

Muutos on ainoa varma asia. 40 vuoden työurat saman työnan­ta­jan palve­luk­sessa ovat katoava luon­non­vara. Yrit­tä­jyy­den, opis­ke­lun ja työn­te­ki­jänä olemi­sen raja-aidat hämär­ty­vät ja menet­tä­vät merki­tys­tään. Työelä­män jous­ta­vuutta on lisät­tävä kaikilla tasoilla. Tähän liit­tyy esimer­kiksi se, että yrit­tä­jien sosi­aa­li­tur­vaa on paran­net­tava ja työl­lis­tä­mi­sen lain­sää­dän­nöl­li­siä esteitä puret­tava.

Työmark­ki­noil­lamme on erilai­sia työteh­tä­viä ja ammat­ti­kun­tia. Toiset amma­tit ovat globaa­leja kuten taitei­li­jan tai tutki­jan ammatti ja toiset paikal­li­sia kuten auton­kul­jet­ta­jan tai kampaa­jan ammatti. Onko viisasta säätää hyvin erilai­sille työmark­ki­noille saman­lai­sia lakeja ja käytän­töjä? Vai tuli­siko meidän esimer­kiksi lisätä paikal­lista sopi­mista varsin­kin silloin, kun työpai­kat ovat vaarassa, kuten Saksassa tehdään?

Työt­tö­myy­den hoidossa ei tule­vai­suu­des­sa­kaan ole taika­temp­puja. Talous­kasvu, jous­ta­vam­mat työmark­ki­nat, kannus­tava sosi­aa­li­turva, sekä osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ovat keinot työt­tö­myy­den vähen­tä­mi­seksi.

Hyvä kysy­mys on kuiten­kin se, miksi kasva­van työt­tö­myy­den­kin aikana joil­la­kin aloilla pode­taan työvoi­ma­pu­laa ja työn­te­ki­jöitä saadaan vain ulko­mailta? Onko työn vero­tus tasolla, joka kannus­taa otta­maan vastaan osa-aikai­sia­kin töitä tai teke­mään ylitöitä, jos niitä on tarjolla?

Vielä­kin isompi kysy­mys on, onko meillä inhi­mil­li­sesti tai talou­del­li­sesti varaa passii­vi­seen sosi­aa­li­tur­vaan, vai tarvit­sem­meko enem­män osal­lis­ta­vuutta? Nuor­ten kohdalta vastauk­semme tähän kysy­myk­seen on EI ja siksi meillä on nuori­so­ta­kuu. Minis­teri Risi­kon johdolla osal­lis­ta­vasta sosi­aa­li­tur­vasta on jo aloi­tettu kokeilu, jota on vietävä johdon­mu­kai­sesti eteen­päin.

Työstä syrjäy­ty­nyt ei ole onnel­li­nen. Lähtö­koh­tai­sesti jokai­nen haluaa antaa oman panok­sensa yhtei­seksi hyväksi ja siihen on annet­tava mahdol­li­suus. Tämän uuden mahdol­li­suu­den tulee tarkoit­taa myös mahdol­li­suutta koulut­tau­tua uudel­leen. Tähän liit­ty­vät kysy­myk­set siitä, onko nykyi­nen aikuis­kou­lu­tus­jär­jes­tel­mämme riit­tä­vän nopea­liik­kei­nen vai tarvit­sem­meko uusia tapoja hank­kia ihmi­sille osaa­mista esimer­kiksi koulu­tus­so­pi­mus­ten avulla?

Kunhan saamme työmark­ki­namme toimi­vam­miksi, työn hinnan kilpai­lu­ky­kyi­seksi ja talou­den kasvuun, uusia mahdol­li­suuk­sia löytyy!

Bioener­gialla voimme luoda työpaik­koja ympäri Suomen, torjua ilmas­ton­muu­tosta sekä paran­taa ener­giao­ma­va­rai­suut­tamme. Koti­mai­nen bioener­gia edel­lyt­tää järke­vää vero­ta­soa turpeelle ja riit­tä­vää tukea hakkeelle. Vesi­voi­maa voimme lisätä ja sekin on askel eteen­päin, jos tuon­tiy­din­voi­maa voidaan korvata Suomessa ja suoma­lai­se­nem­mis­töi­sessä yhtiössä tuote­tulla ydin­voi­malla.

Clean­tec­histä voimme luoda suoma­lai­sen vien­tia­lan tekno­lo­giasta, jolla ratko­taan ympä­ris­tö­on­gel­mia maail­man joka kolkassa. Digi­ta­lou­dessa on valta­vat mahdol­li­suu­det, kuten pelia­lan menes­ty­neet yrityk­set ovat jo meille osoit­ta­neet.

Suoma­lai­sesta puusta voidaan tule­vai­suu­dessa tehdä mitä moni­puo­li­sim­pia tuot­teita. Metsä Grou­pin Ääne­kos­ken miljardi-inves­tointi on merkki siitä, että alalla on taas lupaa­via näky­miä.

Myös perin­tei­sem­millä aloilla itää uusi toivo. Turun tela­kan jatku­mi­nen ja toimia­lan pelas­ta­mi­nen on esimerkki kansain­vä­li­sen perheyh­tiön ja Suomen valtion onnis­tu­neesta yhteis­työstä. Turkuun saatiin kerralla miljar­din tilauk­set ja 10 000 henki­lö­työ­vuotta töitä. Kiitok­set elin­kei­no­mi­nis­teri Vapaa­vuo­relle tämän asian hoita­mi­sesta.

Kone-, kaivos- ja metal­li­tuo­te­teol­li­suu­dessa tuotan­non huip­pu­tek­no­lo­gia ja ympä­ris­tö­osaa­mi­nen voivat olla ennen­nä­ke­mät­tö­miä kilpai­lu­te­ki­jöitä. Teol­li­nen inter­net tekee tulo­aan, ja Suomessa on vahvaa osaa­mista sekä teol­li­sesta tuotan­nosta että ICT-alalta. Toimin­taym­pä­ris­töstä on kuiten­kin pidet­tävä huolta. Esimer­kiksi kaivos­toi­min­nan vero­tuk­sen tulee olla kansain­vä­li­sesti kilpai­lu­ky­kyistä.

Erityistä huomiota talou­den raken­tees­samme on kiin­ni­tet­tävä inves­toin­tei­hin. Reaali-inves­toin­nit Suomeen ovat nyt huoles­tut­ta­van vähäi­siä. Teol­li­suu­den kiin­teät inves­toin­nit ja tutki­mus- ja kehi­ty­sin­ves­toin­nit ovat pudon­neet muuta­missa vuosissa yhdek­sästä miljar­dista kuuteen miljar­diin. Tämä suunta on saatava kään­ty­mään. Inves­toin­nit eivät saa aina­kaan jäädä jumiin liian hitai­siin lupa­pro­ses­sei­hin.

Suoma­lai­sen hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tule­vai­suus riip­puu suoma­lai­sen työn kansain­vä­li­sestä kilpai­lu­ky­vystä: sen hinnasta ja laadusta. Kun suoma­lai­nen työ pärjää kansain­vä­li­sessä kilpai­lussa ja talous kasvaa, niin työpaik­ko­jen määrä lähtee kasvuun. Silloin työpaik­koja syntyy myös niille, jotka eivät nyt ole töissä. Työstä kerty­villä vero­tu­loilla rahoi­te­taan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan tärkeim­mät palve­lut: koulu­tus ja tervey­den­hoito.

Ilman talous­kas­vua on edessä ennen pitkää hallit­se­ma­ton palve­lu­jen alas­ajo, jolloin heikoim­massa asemassa olevat kärsi­vät eniten. Viime kädessä suoma­lai­sen työn kilpai­lu­ky­vyn puolus­ta­mi­nen on heikoim­mista huoleh­ti­mista. Koska suoma­lai­nen työ ei tällä hetkellä ole riit­tä­vän kilpai­lu­ky­kyistä, tarvi­taan hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­tus­tal­koot.

Kokoo­mus haluaa tarjota keskus­te­luun omat, käytän­nön­lä­hei­set ehdo­tuk­sensa tule­vai­suu­den työstä myöhem­min tänä syksynä. Tahdomme myös kuulla suoma­lais­ten kaikki hyvät ideat innos­ta­vasta, tehok­kaasta ja palkit­se­vasta työstä, sekä levit­tää hyviä käytän­nön esimerk­kejä. Näistä sitten koos­tamme parhaat eväät Suomen haas­tei­siin.

Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan pelas­ta­mi­nen on meistä suoma­lai­sista itses­tämme kiinni! Sitä työtä emme voi jättää muille, laite­taan hihat heilu­maan!

Lisää sisältöä samassa kategoriassa